Perustelut

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi määräaikainen laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kehittämisestä. Lain nojalla toteutettava alueellinen kokeilu, jolla voidaan hankkia kokemusta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kehittämiseksi, on sinänsä kannatettava. Valiokuntakäsittelyn jälkeenkin ongelmalliseksi jää kuitenkin se, että lain sisältö ja nimike eivät vastaa toisiaan. Laissa ei linjata palvelujärjestelmän kehittämistä kuin suuntaa-antavasti. Pääsisältö ovat esitetyt aluekokeilut.

Myös hallintovaliokunta kiinnitti tähän huomiota antamassaan lausunnossa (HaVL 45/2010 vp), jossa todetaan, että laissa on tosiasiallisesti kysymys alueellisesti rajatusta määräaikaisesta kokeilusta ilman uusia toimivaltuuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kyseenalaisti koko lain tarpeen ja piti mahdollisena, että laki tällaisenaan ei tue vuosille 2011—2014 tarvittavaa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä. Lain nimike ja sisältö ovat keskenään ristiriidassa.

Perustelut

Eduskunta hyväksyi syksyllä terveydenhuoltolain. Sosiaali- ja terveysvaliokunta lausui mietinnössään mm. seuraavaa:

"Esityksen puutteena on yleisesti pidetty sitä, ettei samassa yhteydessä ole annettu esitystä terveydenhuollon järjestämisen rakenteisiin ja rahoitukseen liittyvistä muutoksista. Lainsäädännön ei myöskään voi katsoa selkeytyvän tilanteessa, jossa kahden lain yhdistämisen sijasta säädetään uusi laki vanhojen jäädessä osittain voimaan. Valiokunta pitää muutosten jatkovalmistelua välttämättömänä ja toteaa, että samassa yhteydessä on syytä edelleen arvioida erityisesti mahdollisuuksia terveyden edistämisen, ehkäisevän työn ja perusterveydenhuollon vahvistamiseen."

Terveydenhuoltolain mietintöön jättämässämme vastalauseessa lausuimme mm. seuraavaa:

"Hallituksen esityksen tavoitteet ovat tärkeitä, mutta toteutus ontuu. Lakiuudistus jää puutteelliseksi, koska uudistuksessa ei puututa palvelurakenteisiin, järjestämisvastuisiin eikä terveydenhuollon rahoitukseen. Terveydenhuoltolakiuudistuksen piti myös koota yhteen perusterveydenhuoltolaki ja erikoissairaanhoitolaki ja näin selkeyttää terveydenhuollon lainsäädäntöä. Koska terveydenhuollon järjestämisrakenteista ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen, jäävät uuden lain lisäksi voimaan erikoissairaanhoitolaki ja kansanterveyslaki järjestämissäännöksineen.

Pelkkä sisällöllisten asioiden täsmentäminen ei riitä ratkaisemaan niitä haasteita, joita suomalaisella terveydenhuoltojärjestelmällä on edessään. Jos palvelujen tuottamistavat ja toimintatavat yleisellä tasolla pysyvät ennallaan, jäävät vaikutukset vaatimattomiksi. Pelkästään toimintoja kehittämällä ei pystytä ratkaisemaan terveydenhuollon rahoituksen riittävyyttä. Myös potilaan hoidosta kokonaisvastuun kantavan tahon määrittäminen tarvitsisi kipeästi selkeyttämistä. Koko lakiuudistus jää siksi hyvin nimelliseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslaki olisikin tullut valmistella yhdessä terveydenhuoltolain kanssa ja tuoda molemmat lait eduskuntakäsittelyyn samaan aikaan."

Kun hallitus ei sisäisten kiistojensa vuoksi saanut aikaiseksi terveydenhuoltolakia täydentämään kaikkien välttämättömänä pitämää terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslakia, se toi epäonnistumistaan peittämään surkean viikunanlehden eli tämän lakiesityksen. Lakiesityksessä ei käytännössä säädetä mitään, mitä ei voisi soveltaa jo voimassa olevan lainsäädännön voimassa ollessa. Sen lähes ainoa konkreettinen osa on voimaantulosäännös, josta siitäkin hallituksen esityksessä puuttuivat päivämäärät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) murskasi valiokunnalle antamassaan lausunnossa lakiesityksen mm. seuraavasti:

"Hallituksen esitys on useassa suhteessa ongelmallinen ja voidaan jopa kysyä, onko tämän lain säätäminen välttämätöntä. Lakiesityshän ei varsinaisesti linjaa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä vuosille 2011—2014.

Voidaan sanoa, että esitetyn lain hyväksyminen tässä muodossa tekisi palvelurakenneuudistuksen ja kansallisen tason ohjauksen jopa entistä epäselvemmäksi. Lain nimike ja sisältö ovat ristiriidassa keskenään. Laissa linjataan palvelujärjestelmän kehittämistä ylimalkaisesti, keskittyen lähinnä muutamien aluekokeilujen toteuttamiseen. Oikeamman kuvan lain sisällöstä antaisi puhuminen laista sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisista kokeiluista.

THL:n näkemyksen mukaan on kyseenalaista, tukeeko laki tällaisenaan tarvittavaa kokonaisuudistusta tai edes lakiesityksen 2 § mainittujen tavoitteita toteutumista. On esimerkiksi epäselvää, kuinka tällä tavalla tuettaisiin kestävien palveluiden järjestämisen rakenteiden kehittymistä. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa linjataan, että kestävän rakenteen kriteereitä harkitessa tulee lahtökohtana ottaa huomioon se sääntely, joka jo nyt on asetettu kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle puitelaissa. Kestävän palvelurakenteen luomiseksi tarvitaan huomattavasti puitelain edellyttämää suurempaa palveluiden järjestämisen ja rahoittamisen väestöpohjaa.

On myös todettava, että 8 § lukuunottamatta lailla ei luoda nykylainsäädäntöä enempää mahdollisuuksia alueellisten kokeilujen järjestämiseksi. Tämän lain sijasta alueelliset ja kansalliset toimijat tarvitsisivat nopeasti kansalliset ja yhtenäiset linjaukset palvelujärjestelmän kehittämisen suuntaviivoista.

THL pitää alueellista kokeilutoimintaa tärkeänä, mutta vasta kun järjestämisen perusteista on sovittu ja voidaan ryhtyä kokeilemaan näiden raamien puitteissa. Muussa tapauksessa hajautunut kokeilutoiminta voi päinvastoin haitata yhtenäisen uudistuksen toteuttamista. Tarvitaan välittömästi selkeät kansalliset pidemmän aikavälin tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi taloudellisesti ja toiminnallisesti kestävällä tavalla. Tavoitteena tulee olla kansallisesti kokonaisuutena uudistettu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu- ja rahoitusrakenne, mikä merkitsee nykyistä huomattavasti suurempia väestöpohjia, jotta toiminnallinen ja taloudellinen kestävyys palvelujärjestelmälle voidaan taata koko maan kattavasti.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisten nykyistä suurempien rakenteiden muodostaminen on edellytys palveluiden asiakaslähtöiselle, toiminnallisia kokonaisuuksia tuottavalle palveluiden järjestämiselle. Esitetty laki ei juurikaan palvele näitä tavoitteita."

Valiokunta ei ottanut mietinnössään huomioon käytännössä mitään edellä esitetystä kritiikistä. Tasan päättyneen äänestyksen ja arvonnan jälkeen valiokunta ei muuttanut edes lain nimikettä lain todellista sisältöä vastaavaksi.