SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNNAN MIETINTÖ 58/2006 vp

StVM 58/2006 vp - HE 232/2006 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys laiksi alkoholilain muuttamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 25 päivänä lokakuuta 2006 lähettänyt sosiaali- ja terveysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laiksi alkoholilain muuttamisesta (HE 232/2006 vp).

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon (PeVL 54/2006 vp), joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

hallitusneuvos Ismo Tuominen, sosiaali- ja terveysministeriö

erikoistutkija Christoffer Tigerstedt, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus

johtaja Auli Suojanen, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

kilpailuasiainneuvos Riitta Ryhänen, Kilpailuvirasto

apulaisjohtaja Päivi Seppälä, Kuluttajavirasto

ylitarkastaja Erkki Lahtinen, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus

ylitarkastaja Pirjo Partanen, Etelä-Suomen lääninhallitus

toimialapäällikkö Irmeli Mustonen, Elintarviketeollisuusliitto, Alkoholijuomateollisuusyhdistys ry

johtaja Jorma Miettinen, MTV Oy

toimitusjohtaja Ritva Hanski-Pitkäkoski, Mainostajien Liitto

toimitusjohtaja Timo Jaatinen, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto

vastaava sopimussihteeri Lassi Ojanen, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

järjestöpäällikkö Ilkka Nieminen, Päivittäistavarakauppa

lakiasiainjohtaja  Helena  Pollari, Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto

puheenjohtaja Pertti Salo ja liiketoimintajohtaja Tom Alakari, Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys ry

toiminnanjohtaja Tero Koistinen, Suomen Filmikamari ry

puheenjohtaja Pekka Kääriäinen, Suomen Pienpanimoliitto

puheenjohtaja Risto Hallman, Suomen viiniyrittäjät ry

avustava lakimies Kalle Hynönen, SW Televisio Oy / Nelonen

Viinijaoston puheenjohtaja  Kim  Moliis, Ulkomaankaupan Agenttiliitto ry

johtaja Satu Kangas, Viestinnän Keskusliitto

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

    , kauppa- ja teollisuusministeriö

    , Suomen Bensiinikauppiaitten ja Liikennepalvelualojen Liitto SBL ry

    , Kioskiliitto

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi alkoholilakia.

Esityksen mukaan alkoholijuomien ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien juomien mainonta televisiossa kiellettäisiin kello 7—21 ja elokuvateattereissa 18 vuotta nuoremmille esitettävien kuvaohjelmien yhteydessä.

Esityksen mukaan niin sanotut paljousalennukset eli useiden alkoholijuomapakkausten tai -annosten tarjoaminen alennettuun yhteiseen hintaan vähittäismyynnissä tai anniskelussa kiellettäisiin. Samoin kiellettäisiin alkoholijuomien tarjoushintojen ja niin sanottujen happy hour -hintojen ilmoittaminen vähittäismyynti- tai anniskelupaikan ulkopuolella.

Alkoholijuomien pakkauksissa tulisi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella tarkemmin säädettävällä tavalla olla yleinen varoitus tuotteen haitallisuudesta terveydelle ja erityinen varoitus tuotteen aiheuttamasta sikiövauriovaarasta.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

Varoitusmerkintöjä koskeva velvoite tulisi kuitenkin voimaan vuoden pituisen siirtymäajan jälkeen.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Esityksessä ehdotetaan rajoitettavaksi alkoholin mainontaa ja tarjoushintojen ilmoittamista, kiellettäväksi alkoholijuomien paljousalennukset sekä lisättäväksi alkoholijuomien pakkauksiin tuotteen haitallisuudesta kertovat varoitusmerkinnät. Toimenpiteillä pyritään tukemaan valtioneuvoston alkoholipolitiikan yleislinjauksista tehdyssä periaatepäätöksessä asetettuja tavoitteita alkoholin lasten ja nuorten hyvinvoinnille aiheuttamien haittojen vähentämisestä, riskikulutuksen vähentämisestä sekä kokonaiskulutuksen kääntämisestä laskuun. Valiokunta katsoo, että ehdotetut toimenpiteet ovat omiaan lisäämään alkoholijuomia koskevien säännösten johdonmukaisuutta.

Alkoholijuomien mainonta

Valiokunta pitää ehdotettua mainonnan rajoittamista televisiossa ja elokuvateattereissa kannatettavana. Mietojen alkoholijuomien mainonta on Suomessa ollut sallittua vuodesta 1995 alkaen. Alkoholilain 33 §.n 2 momentissa on kuitenkin kielletty alaikäisiin kohdistuva mainonta. Alkoholipolitiikan yksi keskeisimmistä tavoitteista on suojata lapsia ja nuoria alkoholihaitoilta. Alkoholimainonnan vaikutukset ovat vastakkaisia tälle tavoitteelle, koska mainonnalla muokataan alkoholimyönteisiä asenteita ja sillä tavoitellaan kysynnän lisäämistä.

Valiokuntakäsittelyssä on mainostajien taholta kiistetty mainonnan vaikutus alkoholin kulutukseen. Vaikka alkoholimainontaan käytettyjen eurojen määrä ja alkoholin kokonaiskulutus eivät olisikaan suorassa suhteessa toisiinsa, katsoo valiokunta eri tutkimustulosten tukevan kuitenkin sitä, että erityisesti nuoret ovat alttiita mainonnan vaikutuksille. Tästä syystä on perusteltua rajoittaa tilanteita, joissa nuoret joutuvat alkoholimainonnan kohteiksi. Erityisesti tv-mainonta tavoittaa laajan lapsi- ja nuorisoyleisön.

Ehdotetut televisio- ja elokuvateattereita koskevat rajoitukset ovat oikeansuuntaisia, mutta valiokunnan näkemyksen mukaan jatkossa on alaikäisten suojaamiseksi harkittava mainontakiellon jatkamista televisiolähetysten osalta myöhäisempään ajankohtaan kuin kello 21:een. Perusteita alkoholijuomien televisiomainonnan kieltämiseksi kokonaan olisi myös olemassa.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota lakiehdotuksen suhteeseen tuotesijoitteluun ja sponsorointiin. Tuotesijoittelu ja sponsorointi luokitellaan mainonta-alan käytännöissä mainonnaksi. Tuotesijoittelu voi lisäksi olla piilomainontaa, jos katsoja ei huomaa, että kyseessä on mainostarkoituksessa tehty tuotteen esittely.

Tuotesijoittelu ja sponsorointi ovat siis mainostarkoituksessa tehtyjä järjestelyjä, joissa sekä mainostaja että elokuvan tai ohjelman tuottaja tavoittelevat samaa lopputulosta kuin "varsinaisessa" mainonnassa. Tuotesijoittelusta ja sponsoroinnista sovitaan lisäksi maksua tai muuta vastiketta vastaan, joten kyse ei ole vahingosta tai sattumasta, vaan tietoisesta sopimuksesta. Kyseisiä markkinointiviestinnän muotoja voidaan käyttää tietoisesti mainontaa koskevien rajoitusten kiertämiseen.

Lakiesityksen perusteluissa todetaan edellä esitetyn vuoksi, että tuotesijoitteluun sovelletaan mainontaa ja myynninedistämistä koskevia säännöksiä. Samoin perusteluissa todetaan, että ohjelmissa esiintyviä sponsoritunnisteita on itsessään pidettävä mainontana. Sponsoritunnisteilla tarkoitetaan ohjelman alussa ja lopussa esiintyviä ilmoituksia ohjelman saamasta sponsorituesta. Tämä lähtökohta käy ilmi esimerkiksi komission ehdotuksesta televisiodirektiivin muuttamiseksi (Art. 3 h; KOM(2005) 646).

Voimassaoleva väkevien alkoholijuomien mainontakielto — kuten tupakkalainkaan mukainen tupakkatuotteiden mainontakielto — ei ole tähän mennessä estänyt televisio-ohjelmien tai elokuvien näyttämistä, vaikka mainittujen säännösten on katsottu soveltuvan tuotesijoitteluun ja sponsorointiin. Kyseessä olevat mainonnan rajoitukset eivät vallitsevan tulkintakäytännön mukaan koske lainkaan puhtaasti toimituksellisia ohjelmia, joissa voidaan jatkossakin esimerkiksi vertailla ja arvioida alkoholijuomia, eikä myöskään tilanteita, joissa alkoholijuoman tuotemerkki näkyy käyttöyhteydessään esimerkiksi draamaohjelmassa.

Lakiehdotus ei myöskään rajoittaisi esimerkiksi jääkiekko-ottelujen televisiointia, jolloin televisiossa voi näkyä alkoholijuomien tuotemerkeillä varustettuja pelipaitoja tai laitamainoksia. Vastaavalla tavalla on tupakkalain mainontakiellosta huolimatta voitu televisioida F1-kisoja, kunhan televisioyhtiö ei ole tupakan mainostamista koskevan sopimuksen osapuoli.

Alkoholijuomien hinnoittelu ja hintamainonta

Alkoholin hinnoittelulla on merkittävä vaikutus ostopäätöksiin erityisesti niille, joiden kulutusta säätelee käyttövarojen vähyys eli tyypillisesti nuorille sekä suurelle osalle ongelmakäyttäjistä. Valiokunta pitääkin ehdotettua alkoholijuomien paljousalennusten kieltämistä kannatettavana.

Alkoholijuoman hintaa ei ole asianmukaista määritellä sen mukaan, paljonko alkoholia asiakas ostaa, ja siten houkutella asiakasta ostamaan samalla kertaa suurempaa määrää alkoholia. Terveyspoliittisesti oikeampaa ostokäyttäytymistä tukee hinnoittelu, jossa alkoholijuoman saa yksittäin ostettuna samalla hinnalla kuin ostettaessa useita alkoholiannoksia tai -pakkauksia. Ehdotettu rajoitus vaikuttaa erityisesti oluen hinnoitteluun ja siten juuri nuorison yleisimmin käyttämään alkoholiin.

Valiokunta huomauttaa, ettei säännös estä hinnoittelemasta esimerkiksi erikokoisia useamman olutpullon pakkauksia suhteessa toisiinsa eri tavoin, kunhan monipakkauksessa yhden pullon hinnaksi tuleva hinta ei ole alempi kuin samassa myyntipaikassa yksittäin ostetun olutpullon hinta. Säännös ei myöskään estä ravintolaa myymästä esimerkiksi yksityistilaisuuteen alkoholia ravintolan listahintaa halvemmalla, kunhan alempi hinnoittelu ei edellytä tietyn alkoholimäärän ostamista.

Hintailmoittelua koskevat rajoitukset tarkoittavat, että alkoholin tarjoushintoja voi mainostaa ainoastaan myymälässä tai anniskelupaikassa, jos tarjous on voimassa alle kaksi kuukautta. Sen sijaan hinnoittelu sinänsä on edelleen vapaata eli tarjoushinnat ja happy hour -tarjoukset ovat sallittuja, koska rajoitukset tulevat koskemaan vain hintailmoittelua. Valiokunta katsoo, että alkoholijuomien markkinoinnissa on tarpeen rajoittaa nykyisin yleisesti käytössä olevaa halvan hinnan korostamista ilmoittelussa.

Varoitusmerkinnät

Esityksessä ehdotetaan alkoholijuomapakkauksiin asetuksella tarkemmin säädettäviä varoitusmerkintöjä tuotteen haitallisuudesta terveydelle ja sen aiheuttamasta sikiövauriovaarasta. Elintarvikelain 9 §:n ja kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n mukaan elintarvikkeen markkinoinnissa tulee antaa totuudenmukaiset ja riittävät/tarpeelliset tiedot tuotteesta. Kuluttajan suojantarve on erityisen korostunut silloin, kun tuote aiheuttaa hengen tai terveyden vaaraa. Nykytilanne, jossa alkoholin olemassa olevista terveysvaaroista ei kerrota tuotepakkauksissa, ehdotetaan nyt korjattavaksi. Valiokunta pitää varoitusmerkintöjen lisäämistä alkoholijuomiin niiden aiheuttamiin haittoihin nähden kannatettavana.

Perustuslakivaliokunta on esittänyt lausunnossaan, että ehdotuksessa mainitun yleisen varoituksen tulisi sääntelyn täsmällisyysvaatimuksen vuoksi koskea alkoholin liikakäytön haitallisuutta terveydelle. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää viittausta alkoholin "liikakäyttöön" ongelmallisena ja epätäsmällisenä.

Esityksen perusteluissa mainitaan terveyshaittoina muun muassa syövät, neuropsykiatriset häiriöt, sydän- ja verisuonisairaudet, sisäelinsairaudet, sikiövauriot, myrkytykset ja tapaturmat. Lisäksi perusteluissa todetaan, että eräät terveyshaitat suurenevat suorassa suhteessa kulutukseen eikä turvallista kynnysarvoa alkoholinkäytölle ole olemassa.

Tällaisessa yhteydessä olisi viestinnällisesti hyvin kyseenalaista rajoittaa laissa varoitusmerkinnät koskemaan vain "liikakäyttöä". Haittojen riippuessa osaltaan ihmisen sukupuolesta, iästä, yleisestä terveydentilasta ja muun muassa lääkityksestä, haitallista "liiallista alkoholinkäyttöä" ei voida yksiselitteisesti edes määritellä. Lainsäädännön täsmällisyysvaatimuksen kannalta olennaisempaa on, että toteutettavat terveysvaroitukset perustuvat oikeaan lääketieteelliseen tutkimustietoon.

Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen tullessa voimaan myös muulla viestinnällä lisätään kansalaisten tiedon saantia alkoholin vaikutuksista terveyteen. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi valiokunnan näkemyksen mukaan valmistella erityinen tiedotuskampanja alkoholin haittavaikutuksista varoitusmerkintöjen käyttöönoton yhteyteen. Lisäksi alkoholijuomien myyntipaikoissa tulisi olla varoitukset esillä, jotta niillä vaikutettaisiin myös ostopäätöksiin.

Alkoholipolitiikan keinoista

Valiokunta toteaa, että nyt hyväksyttävät keinot alkoholin käytön hillitsemiseksi voivat samanaikaisesti toteutettuna olla tukemassa pyrkimystä vaikuttaa kansalaisten alkoholiasenteisiin ja alkoholin käyttöön. Suomalaisilla on kansainvälisesti verrattuna humalaa korostava juomiskulttuuri ja jopa ylisuvaitseva suhtautuminen humalassa esiintymiseen myös julkisilla paikoilla. Koska uusimmat tutkimustulokset viittaavat siihen, että nuorten alkoholinkäyttö olisi jonkin verran vähentynyt ja kielteiset asenteet erityisesti humalajuomiseen lisääntyneet, tulee julkisen vallan toimenpitein voimakkaasti tukea tällaista myönteistä kehitystä.

Nyt toteutettavista toimenpiteistä tutkimusten valossa vaikuttavuutta on lähinnä hintoihin sekä mainontaan kohdistuvalla sääntelyllä. Sen sijaan varoitusmerkintöjen vaikuttavuus alkoholin käyttöön on oletusten mukaan erittäin vähäinen. Varoitusmerkinnöillä eli tiedon jakamisella tuotteen yhteydessä voidaan kuitenkin tukea muita kulutuksen vähentämiseen tähtääviä toimia lisäämällä kansalaisten tietoisuutta alkoholin terveysvaikutuksista. Esimerkiksi raskaudenaikaisen alkoholinkäytön pienikin vähennys vähentää sikiövaurioiden riskiä ja vaikuttaa muutoinkin syntyvän lapsen terveyteen. Tästä syystä tiedon jakamista myös itse juomapakkauksessa ei voida pitää kansanterveydellisesti merkityksettömänä.

Valiokunta korostaa kuitenkin, että kaikki vaikuttavuustutkimukset tukevat sitä, että tehokkaimmin alkoholin kulutukseen voidaan vaikuttaa alkoholin hinnalla ja saatavuudella. Alkoholin hintaan voidaan julkisen vallan toimin vaikuttaa suuresti verotuksella. Vaikka meillä mahdollisuutta käyttää verotusta alkoholipolitiikan välineenä on kaventanut Viron EU-jäsenyys, tulisi verotuksessa olevaa pientäkin liikkumavaraa valiokunnan näkemyksen mukaan hyödyntää. Kun vuonna 2004 toteutetun merkittävän veronalennuksen seurauksena alkoholihaitat ovat jopa ennakoitua suurempina toteutuneet, pitää valiokunta tärkeänä, että alkoholijuomaveron tasoa erityisesti väkevien alkoholijuomien osalta tarkistetaan (Valiokunnan lausumaehdotus).

Alkoholin saatavuuteen voidaan nykytilanteessa vaikuttaa lähinnä sääntelemällä myyntiaikoja sekä valvomalla nykyistä tarkemmin oston vähimmäisikärajaa sekä anniskelua koskevia säännöksiä. Tehostetulla valvonnalla on pystytty lisäämään elinkeinonharjoittajien sosiaalista vastuuta alkoholihaittojen ehkäisyssä. Anniskelulupien myöntökäytännöillä voidaan vaikuttaa myös alkoholittomien ympäristöjen luomiseen. Valiokunta katsoo, että lupakäytännöllä tulee edistää tavoitetta pitää esimerkiksi urheilu- ja kulttuuritapahtumia sekä vastaavia myös lapsille avoimia tapahtumia kokonaan alkoholivapaina.

Valiokunta pitää terveyspolitiikan kannalta erittäin ristiriitaisena, että urheilutoimintaa, josta lapset ja nuoret ottavat ihanteita, rahoitetaan erittäin laajasti juuri alkoholin mainonnalla. Valiokunta pitääkin perusteltuna, että valtionosuuksien jaossa arvioidaan kriittisesti niiden lajiliittojen toimintaa, jotka ovat erityisen näkyvästi sitoutuneita alkoholimainontaan.

Mainonnan rajoituksilla on tutkimusten mukaan jonkin verran vaikuttavuutta. Sen sijaan valistuksen vaikutuksen on todettu olevan varsin vähäistä. Vaikka alkoholikasvatus kouluissa ja valistuskampanjat lisäävät tietoa ja erityisesti tietoisuutta haitoista, pysyvästä vaikutuksesta alkoholin käyttöön ei kuitenkaan ole näyttöä. Käytännössä asenne- ja käyttäytymismuutosten aikaansaamiseen tarvitaan monitahoista viestintää ja paitsi koulujen myös vanhempien panostusta asennekasvatukseen sekä vanhempien omaa esimerkkiä suhtautumisessa alkoholiin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvoston alkoholipoliittisia linjauksia koskevaan periaatepäätökseen sisältyviä eri sektorien toimia edelleen vahvistetaan. Valiokunta korostaa, että myös päihdehuoltoon tulee lisätä panostuksia. Päihdehuollon palvelut ovat maassamme riittämättömät alkoholinkulutuksen kasvun aiheuttamaan tarpeeseen nähden. Tutkimusten mukaan alkoholinkäytön vähentämisen kannalta vaikuttavaa on varhainen puuttuminen riskikäyttöön. Alkoholin käyttö ja sen vaarat tulisi ottaa puheeksi kaikessa toiminnassa, erityisesti terveyspalveluissa kuten äitiysneuvoloissa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, työterveyshuollossa ja terveyskeskusten vastaanotoilla. Tällaisen mini-intervention on tutkimuksissa todettu olevan vaikuttava keino hillitä alkoholin käyttöä.

Valiokunta korostaa, että alkoholisäännösten toteutuminen tarkoitetulla tavalla edellyttää valvonnan toimivuutta. Lääninhallitusten alkoholivalvonnan resursseista tulee huolehtia niin, että valvonnasta esimerkiksi nyt muuttuvien hintailmoittelua koskevien säännösten kohdalla muodostuu uskottava este lainsäädännön kiertämiselle.

Yksityiskohtaiset perustelut

33 §. Mainonnan sääntely.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että säännöksen sanamuodon mukaan mietojen alkoholijuomien mainonta ja myynninedistäminen olisi kiellettyä kaikenlaisen alle 18-vuotiaille sallitun kuvaohjelman julkisen esittämisen yhteydessä. Sen sijaan perustelujen mukaan tarkoitus on kieltää mainonta vain esitettäessä alle 18-vuotiailta kiellettyjä kuvaohjelmia elokuvateatterissa. Koska kuvaohjelman julkisella esittämisellä lainsäädännössä tarkoitetaan paitsi ohjelman esittämistä elokuvateatterissa myös kaikkia muita yleisölle avoimia kuvaohjelman esitystilaisuuksia ja -tapahtumia, ehdottaa sosiaali- ja terveysvaliokunta 1 a -kohdan säännöksen rajaamista siten, että se koskee vain kuvaohjelman esittämistä elokuvateatterissa. Elokuvateatterilla tässä tarkoitetaan sanan yleisen kielenkäytön merkityksen mukaisesti tilaa, jossa elinkeinotoiminnassa esitetään elokuvia ennalta määräämättömälle yleisölle.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksytään muutoin hallituksen esityksen mukaisena paitsi 33 § muutettuna seuraavasti (Valiokunnan muutosehdotus) ja

että hyväksytään yksi lausuma (Valiokunnan lausumaehdotus).

Valiokunnan muutosehdotus
33 §

Mainonnan sääntely

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Miedon alkoholijuoman ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän juoman mainonta, epäsuora mainonta ja kuluttajiin kohdistuva muu myynninedistämistoiminta sekä sen liittäminen muun tuotteen tai palvelun mainontaan ja myynninedistämistoimintaan on kielletty, jos:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 a) se toteutetaan televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) mukaisessa televisiotoiminnassa kello 7—21 tai kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain (775/2000) mukaisesti 18 vuotta nuoremmille esitettäväksi sallitun kuvaohjelman elokuvateatterissa tapahtuvan julkisen esittämisen yhteydessä;

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

_______________

Valiokunnan lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin alkoholijuomaveron tason tarkistamiseksi erityisesti väkevien alkoholijuomien osalta.

Helsingissä 31 päivänä tammikuuta 2007

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Valto Koski /sd
  • vpj. Eero Akaan-Penttilä /kok
  • jäs. Sirpa Asko-Seljavaara /kok
  • Marjaana Koskinen /sd
  • Pehr Löv /r
  • Riikka Moilanen-Savolainen /kesk
  • Aila Paloniemi /kesk
  • Leena Rauhala /kd
  • Juha Rehula /kesk
  • Paula Risikko /kok
  • Osmo Soininvaara /vihr
  • Tapani Tölli /kesk
  • Raija Vahasalo /kok
  • Erkki Virtanen /vas
  • Tuula Väätäinen /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Eila  Mäkipää

VASTALAUSE 1

Perustelut

Alkoholin kulutukseen vaikuttavat tutkimusten mukaan eniten hinta ja saatavuus. Tämän vuoksi hallituksen esityksessä ehdotetut toimenpiteet, kuten varoitusmerkinnät, ovat tehottomia ohjauskeinoja ja lisäksi kustannustehottomia. Terveysvaroituksilla ei ole tutkimusten mukaan suoraa vaikutusta kulutukseen eikä alkoholihaittoihin. Alkoholipakkauksessa olevat varoitukset ovat tehottomia myös siksi, että pakkauksen ollessa kädessä, on ostopäätös jo tehty. Valistustoimet olisi kohdennettava varhaisempaan vaiheeseen ja väärinkäytön vähentämiseen. Lisäksi kaikki hallituksen esityksen toimenpiteet kohdistuvat lähes kokonaan mietoihin alkoholijuomiin.

Varoitusmerkinnät aiheuttavat kustannuksia kotimaiselle teollisuudelle ja maahantuojille. Erityisesti se vaikeuttaa pienien kotimaisten tuotemerkkien sekä pieniä eriä tuovien maahantuojien kilpailuasemaa. Muista EU-maista poikkeavat pakkausmerkinnät voivat myös muodostaan yhteisöoikeuden vastaisen kaupan esteen. Valmistajat joutuvat painattamaan erilaiset etiketit Suomen markkinoille tai maahantuojat joutuvat avaamaan kuljetuslaatikot, tarroittamaan pullot ja uudelleen pakkaamaan ne. Merkinnöistä aiheutuva lisätyö ja kilpailunrajoitus ovat kohtuuttomia otettaessa huomioon, että varoitusmerkintöjen tehosta ei ole näyttöä. Merkintävaatimukset keskittäisivät yhä enemmän Suomen jo keskittynyttä alkoholikauppaa, ja erityistuotteiden maahantuonti vähenisi.

Hallituksen esityksessä on kielletty alkoholin paljousalennukset vähittäiskaupassa ja anniskelussa. Esitys on perusteltu vähittäistavarakaupan osalta, koska olutta ei ole syytä käyttää sisäänheittotuotteena. Suuret, halvat pakkauskoot houkuttavat myös kohtuuttoman käyttöön. Sen sijaan ravintolamyynnissä alennetulla yhteishinnalla ei ole terveyspoliittista merkitystä. Tämän vuoksi ehdotamme, että paljousalennuskielto ei koskisi ravintola-anniskelua.

Näiden muodollisten toimenpiteiden sijasta alkoholin kulutukseen tulisi vaikuttaa nostamalla väkevien alkoholijuomien alkoholiveroa vuonna 2004 toteutettua alkoholiverouudistusta edeltäneelle tasolle. Kokoomus on jättänyt asiasta lakialoitteen.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotus hyväksytään muutettuna seuraavasti (Vastalauseen muutosehdotukset):

Vastalauseen muutosehdotukset

Laki

alkoholilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 8 päivänä joulukuuta 1994 annetun alkoholilain (1143/1994) 5 luvun otsikko, 33 §:n otsikko sekä

lisätään 33 §:n 2 momenttiin uusi 1 a kohta sekä lakiin uusi 33 a (poist.) § seuraavasti:

5 luku

Mainonta, hinnoittelu ja varoitusmerkinnät

33 §

(Kuten StVM)

33 a §

Hinnoittelu ja hinnan ilmoittaminen

Kahden tai useamman alkoholijuomapak-kauksen tai -annoksen tarjoaminen alennettuun yhteishintaan vähittäismyynnissä (poist.) on kielletty.

(2 mom. kuten StVM)

33 b §

(Poist.)

_______________

Tämä laki tulee voimaan     päivänä       kuuta 20 .

(2 ja 3 mom poist.)

(2 mom. kuten StVM:n 4 mom.)

_______________

Helsingissä 31 päivänä tammikuuta 2007

  • Eero Akaan-Penttilä /kok
  • Sirpa Asko-Seljavaara /kok
  • Paula Risikko /kok
  • Raija Vahasalo /kok

VASTALAUSE 2

Perustelut

Alkoholiongelmat ovat kasvaneet Suomessa huomattavasti alkoholiveron alentamisen jälkeen. Hallituksen esitys ei puutu itse ongelmaan — liian alhaiseen hintaan — vaan esittelee joukon keinoja, jotka voivat vaikuttaa näyttäviltä, mutta ovat tosiasiassa tehottomia. Alkoholimainonnan rajoittaminen on tarpeellinen keino. Hallitus esittää kuitenkin rajoituksia vain televisioon ja vain aikavälille 7—21 sekä kaikkina vuorokaudenaikoina elokuviin, joita saavat katsoa alle 18-vuotiaat. Rajaus ei ole järkevä eikä oikeudenmukainen. Jos alkoholimainonta sallitaan sanomalehdissä ja raitiovaunuissa, ei ole perusteltua kieltää sitä elokuvissa. Jos kielletään alkoholimainonta klo 21:n jälkeen elokuvissa, pitää se kieltää myös televisiossa kaikissa muissakin ohjelmissa kuin vain alle 18-vuotiailta kielletyissä ohjelmissa.

Alkoholimainonnan tarkoituksena on jossakin määrin vaikuttaa eri tuotemerkkien välisiin markkinaosuuksiin, mutta ennen kaikkea lisätä herätekäyttöä. Samasta syystä tupakkamainokset sijoitettiin aikanaan bussipysäkeille eikä lähelle paikkoja, joista tupakkaa voisi ostaa. Tupakkamainonnan ensisijainen tarkoitus oli muistuttaa tupakoitsijaa siitä, että nyt on sopiva aika panna tupakaksi, ja vastaavasti olutmainoksen tehtävä on saada kuluttaja menemään jääkaapilleen ja avaamaan olutpullon. Siksi esitämme, että kaikki alkoholimainonta kielletään televisiossa. Vastaavaa syytä kieltää se elokuvissa ei ole, sillä elokuvamainoksen näkemisestä kestää vähintään kaksi tuntia ennen kuin katsojalla on mitään mahdollisuutta reagoida herätteeseen.

Varoitukset alkoholin haitallisuudesta pullojen etiketeissä eivät tutkimusten mukaan ole erityisen tehokkaita. Suomessa ei liene ketään, joka ei olisi kuullut alkoholin haitallisista vaikutuksista. Alkoholin valmistajat eivät myöskään kiellä alkoholin haitallisuutta sikiölle toisin kuin tupakanvalmistajat, jotka pitkään kielsivät kaikki tupakan terveyshaitat. Jos Suomea varten on painettava erilaiset etiketin kuin muuta Eurooppaa varten, tulee tämä vähentämään harvinaisten viini- ja olutmerkkien myyntiä Suomessa.

Varoitusmerkintöjä on perusteltu myös sillä, että esimerkiksi viinissä olevasta rikistä on kerrottava kuluttajalle. Vertaus ontuu, sillä myös jo nyt on alkoholijuomaa myytäessä ilmoitettava, että tuote sisältää alkoholia — jopa tarkka pitoisuus on esitettävä.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotus hyväksytään muutettuna seuraavasti (Vastalauseen muutosehdotukset):

Vastalauseen muutosehdotukset

Laki

alkoholilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 8 päivänä joulukuuta 1994 annetun alkoholilain (1143/1994) 5 luvun otsikko, 33 §:n otsikko sekä

lisätään 33 §:n 2 momenttiin uusi 1 a kohta sekä lakiin uusi 33 a (poist.) § seuraavasti:

5 luku

Mainonta, hinnoittelu ja varoitusmerkinnät

33 §

Mainonnan sääntely

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Miedon alkoholijuoman ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän juoman mainonta, epäsuora mainonta ja kuluttajiin kohdistuva muu myynninedistämistoiminta sekä sen liittäminen muun tuotteen tai palvelun mainontaan ja myynninedistämistoimintaan on kielletty, jos:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 a) se toteutetaan televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) mukaisessa televisiotoiminnassa (poist.);

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

33 a §

(Kuten StVM)

33 b §

(Poist.)

_______________

Tämä laki tulee voimaan     päivänä       kuuta 20 .

(2 ja 3 mom poist.)

(2 mom. kuten StVM:n 4 mom.)

_______________

Helsingissä 31 päivänä tammikuuta 2007

  • Osmo Soininvaara /vihr
  • Erkki Virtanen /vas

VASTALAUSE 3

Perustelut

Hallituksen esitys alkoholilain muuttamisesta on askel oikeaan suuntaan, mutta valitut keinot alkoholista aiheutuvien haittojen vähentämiseksi ovat riittämättömiä ja painopisteeltään vääriä. Kun on selkeästi todettavissa, että haittojen kasvu johtuu alkoholin hinnan alentumisesta, olisi alkoholiveron korottamisen tullut ohittaa nyt esitetyt toimenpiteet. Tämä tulee hyvin esiin myös valiokunnan lausumaesityksessä.

Maailman terveysjärjestön julkaiseman tutkimuksen mukaan mainonnan kieltäminen on verotuksen jälkeen tehokkain käytettävissä oleva keino, jolla alkoholihaittoja voidaan vähentää. Alkoholimainonnan rajoittamisen sijasta tehokkaampaa ja perustellumpaa olisi kieltää mainonta televisiossa kokonaan. Näin on tehty kuudessa muussa Euroopan maassa.

Alkoholinkäytön vähentämiseksi tarvitaan vahvaa panostusta ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja varhaisen puuttumisen menetelmiin. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää alkoholin aiheuttamien sikiövaurioiden torjumiseen. Pullon kyljestä löytyvä varoitus ei riitä, ja hallituksen tulisikin pikaisesti antaa esitys raskaana olevien päihderiippuvaisten naisten pakkohoidosta. Kokonaisuudessaan maamme päihdehuollon palvelut ovat riittämättömiä verrattuna alkoholista aiheutuviin haittavaikutuksiin ja niiden hoitokustannuksiin.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 33 § muutettuna seuraavasti:

Vastalauseen muutosehdotus
33 §

Mainonnan sääntely

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Miedon alkoholijuoman ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän juoman mainonta, epäsuora mainonta ja kuluttajiin kohdistuva muu myynninedistämistoiminta sekä sen liittäminen muun tuotteen tai palvelun mainontaan ja myynninedistämistoimintaan on kielletty, jos:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 a) se toteutetaan televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) mukaisessa televisiotoiminnassa (poist.) tai kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain (775/2000) mukaisesti 18 vuotta nuoremmille esitettäväksi sallitun kuvaohjelman elokuvateatterissa tapahtuvan julkisen esittämisen yhteydessä;

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

_______________

Helsingissä 31 päivänä tammikuuta 2007

  • Leena Rauhala /kd