Yleisperustelut

Esityksessä ehdotetaan rajoitettavaksi alkoholin mainontaa ja tarjoushintojen ilmoittamista, kiellettäväksi alkoholijuomien paljousalennukset sekä lisättäväksi alkoholijuomien pakkauksiin tuotteen haitallisuudesta kertovat varoitusmerkinnät. Toimenpiteillä pyritään tukemaan valtioneuvoston alkoholipolitiikan yleislinjauksista tehdyssä periaatepäätöksessä asetettuja tavoitteita alkoholin lasten ja nuorten hyvinvoinnille aiheuttamien haittojen vähentämisestä, riskikulutuksen vähentämisestä sekä kokonaiskulutuksen kääntämisestä laskuun. Valiokunta katsoo, että ehdotetut toimenpiteet ovat omiaan lisäämään alkoholijuomia koskevien säännösten johdonmukaisuutta.

Alkoholijuomien mainonta

Valiokunta pitää ehdotettua mainonnan rajoittamista televisiossa ja elokuvateattereissa kannatettavana. Mietojen alkoholijuomien mainonta on Suomessa ollut sallittua vuodesta 1995 alkaen. Alkoholilain 33 §.n 2 momentissa on kuitenkin kielletty alaikäisiin kohdistuva mainonta. Alkoholipolitiikan yksi keskeisimmistä tavoitteista on suojata lapsia ja nuoria alkoholihaitoilta. Alkoholimainonnan vaikutukset ovat vastakkaisia tälle tavoitteelle, koska mainonnalla muokataan alkoholimyönteisiä asenteita ja sillä tavoitellaan kysynnän lisäämistä.

Valiokuntakäsittelyssä on mainostajien taholta kiistetty mainonnan vaikutus alkoholin kulutukseen. Vaikka alkoholimainontaan käytettyjen eurojen määrä ja alkoholin kokonaiskulutus eivät olisikaan suorassa suhteessa toisiinsa, katsoo valiokunta eri tutkimustulosten tukevan kuitenkin sitä, että erityisesti nuoret ovat alttiita mainonnan vaikutuksille. Tästä syystä on perusteltua rajoittaa tilanteita, joissa nuoret joutuvat alkoholimainonnan kohteiksi. Erityisesti tv-mainonta tavoittaa laajan lapsi- ja nuorisoyleisön.

Ehdotetut televisio- ja elokuvateattereita koskevat rajoitukset ovat oikeansuuntaisia, mutta valiokunnan näkemyksen mukaan jatkossa on alaikäisten suojaamiseksi harkittava mainontakiellon jatkamista televisiolähetysten osalta myöhäisempään ajankohtaan kuin kello 21:een. Perusteita alkoholijuomien televisiomainonnan kieltämiseksi kokonaan olisi myös olemassa.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota lakiehdotuksen suhteeseen tuotesijoitteluun ja sponsorointiin. Tuotesijoittelu ja sponsorointi luokitellaan mainonta-alan käytännöissä mainonnaksi. Tuotesijoittelu voi lisäksi olla piilomainontaa, jos katsoja ei huomaa, että kyseessä on mainostarkoituksessa tehty tuotteen esittely.

Tuotesijoittelu ja sponsorointi ovat siis mainostarkoituksessa tehtyjä järjestelyjä, joissa sekä mainostaja että elokuvan tai ohjelman tuottaja tavoittelevat samaa lopputulosta kuin "varsinaisessa" mainonnassa. Tuotesijoittelusta ja sponsoroinnista sovitaan lisäksi maksua tai muuta vastiketta vastaan, joten kyse ei ole vahingosta tai sattumasta, vaan tietoisesta sopimuksesta. Kyseisiä markkinointiviestinnän muotoja voidaan käyttää tietoisesti mainontaa koskevien rajoitusten kiertämiseen.

Lakiesityksen perusteluissa todetaan edellä esitetyn vuoksi, että tuotesijoitteluun sovelletaan mainontaa ja myynninedistämistä koskevia säännöksiä. Samoin perusteluissa todetaan, että ohjelmissa esiintyviä sponsoritunnisteita on itsessään pidettävä mainontana. Sponsoritunnisteilla tarkoitetaan ohjelman alussa ja lopussa esiintyviä ilmoituksia ohjelman saamasta sponsorituesta. Tämä lähtökohta käy ilmi esimerkiksi komission ehdotuksesta televisiodirektiivin muuttamiseksi (Art. 3 h; KOM(2005) 646).

Voimassaoleva väkevien alkoholijuomien mainontakielto — kuten tupakkalainkaan mukainen tupakkatuotteiden mainontakielto — ei ole tähän mennessä estänyt televisio-ohjelmien tai elokuvien näyttämistä, vaikka mainittujen säännösten on katsottu soveltuvan tuotesijoitteluun ja sponsorointiin. Kyseessä olevat mainonnan rajoitukset eivät vallitsevan tulkintakäytännön mukaan koske lainkaan puhtaasti toimituksellisia ohjelmia, joissa voidaan jatkossakin esimerkiksi vertailla ja arvioida alkoholijuomia, eikä myöskään tilanteita, joissa alkoholijuoman tuotemerkki näkyy käyttöyhteydessään esimerkiksi draamaohjelmassa.

Lakiehdotus ei myöskään rajoittaisi esimerkiksi jääkiekko-ottelujen televisiointia, jolloin televisiossa voi näkyä alkoholijuomien tuotemerkeillä varustettuja pelipaitoja tai laitamainoksia. Vastaavalla tavalla on tupakkalain mainontakiellosta huolimatta voitu televisioida F1-kisoja, kunhan televisioyhtiö ei ole tupakan mainostamista koskevan sopimuksen osapuoli.

Alkoholijuomien hinnoittelu ja hintamainonta

Alkoholin hinnoittelulla on merkittävä vaikutus ostopäätöksiin erityisesti niille, joiden kulutusta säätelee käyttövarojen vähyys eli tyypillisesti nuorille sekä suurelle osalle ongelmakäyttäjistä. Valiokunta pitääkin ehdotettua alkoholijuomien paljousalennusten kieltämistä kannatettavana.

Alkoholijuoman hintaa ei ole asianmukaista määritellä sen mukaan, paljonko alkoholia asiakas ostaa, ja siten houkutella asiakasta ostamaan samalla kertaa suurempaa määrää alkoholia. Terveyspoliittisesti oikeampaa ostokäyttäytymistä tukee hinnoittelu, jossa alkoholijuoman saa yksittäin ostettuna samalla hinnalla kuin ostettaessa useita alkoholiannoksia tai -pakkauksia. Ehdotettu rajoitus vaikuttaa erityisesti oluen hinnoitteluun ja siten juuri nuorison yleisimmin käyttämään alkoholiin.

Valiokunta huomauttaa, ettei säännös estä hinnoittelemasta esimerkiksi erikokoisia useamman olutpullon pakkauksia suhteessa toisiinsa eri tavoin, kunhan monipakkauksessa yhden pullon hinnaksi tuleva hinta ei ole alempi kuin samassa myyntipaikassa yksittäin ostetun olutpullon hinta. Säännös ei myöskään estä ravintolaa myymästä esimerkiksi yksityistilaisuuteen alkoholia ravintolan listahintaa halvemmalla, kunhan alempi hinnoittelu ei edellytä tietyn alkoholimäärän ostamista.

Hintailmoittelua koskevat rajoitukset tarkoittavat, että alkoholin tarjoushintoja voi mainostaa ainoastaan myymälässä tai anniskelupaikassa, jos tarjous on voimassa alle kaksi kuukautta. Sen sijaan hinnoittelu sinänsä on edelleen vapaata eli tarjoushinnat ja happy hour -tarjoukset ovat sallittuja, koska rajoitukset tulevat koskemaan vain hintailmoittelua. Valiokunta katsoo, että alkoholijuomien markkinoinnissa on tarpeen rajoittaa nykyisin yleisesti käytössä olevaa halvan hinnan korostamista ilmoittelussa.

Varoitusmerkinnät

Esityksessä ehdotetaan alkoholijuomapakkauksiin asetuksella tarkemmin säädettäviä varoitusmerkintöjä tuotteen haitallisuudesta terveydelle ja sen aiheuttamasta sikiövauriovaarasta. Elintarvikelain 9 §:n ja kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n mukaan elintarvikkeen markkinoinnissa tulee antaa totuudenmukaiset ja riittävät/tarpeelliset tiedot tuotteesta. Kuluttajan suojantarve on erityisen korostunut silloin, kun tuote aiheuttaa hengen tai terveyden vaaraa. Nykytilanne, jossa alkoholin olemassa olevista terveysvaaroista ei kerrota tuotepakkauksissa, ehdotetaan nyt korjattavaksi. Valiokunta pitää varoitusmerkintöjen lisäämistä alkoholijuomiin niiden aiheuttamiin haittoihin nähden kannatettavana.

Perustuslakivaliokunta on esittänyt lausunnossaan, että ehdotuksessa mainitun yleisen varoituksen tulisi sääntelyn täsmällisyysvaatimuksen vuoksi koskea alkoholin liikakäytön haitallisuutta terveydelle. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää viittausta alkoholin "liikakäyttöön" ongelmallisena ja epätäsmällisenä.

Esityksen perusteluissa mainitaan terveyshaittoina muun muassa syövät, neuropsykiatriset häiriöt, sydän- ja verisuonisairaudet, sisäelinsairaudet, sikiövauriot, myrkytykset ja tapaturmat. Lisäksi perusteluissa todetaan, että eräät terveyshaitat suurenevat suorassa suhteessa kulutukseen eikä turvallista kynnysarvoa alkoholinkäytölle ole olemassa.

Tällaisessa yhteydessä olisi viestinnällisesti hyvin kyseenalaista rajoittaa laissa varoitusmerkinnät koskemaan vain "liikakäyttöä". Haittojen riippuessa osaltaan ihmisen sukupuolesta, iästä, yleisestä terveydentilasta ja muun muassa lääkityksestä, haitallista "liiallista alkoholinkäyttöä" ei voida yksiselitteisesti edes määritellä. Lainsäädännön täsmällisyysvaatimuksen kannalta olennaisempaa on, että toteutettavat terveysvaroitukset perustuvat oikeaan lääketieteelliseen tutkimustietoon.

Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen tullessa voimaan myös muulla viestinnällä lisätään kansalaisten tiedon saantia alkoholin vaikutuksista terveyteen. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi valiokunnan näkemyksen mukaan valmistella erityinen tiedotuskampanja alkoholin haittavaikutuksista varoitusmerkintöjen käyttöönoton yhteyteen. Lisäksi alkoholijuomien myyntipaikoissa tulisi olla varoitukset esillä, jotta niillä vaikutettaisiin myös ostopäätöksiin.

Alkoholipolitiikan keinoista

Valiokunta toteaa, että nyt hyväksyttävät keinot alkoholin käytön hillitsemiseksi voivat samanaikaisesti toteutettuna olla tukemassa pyrkimystä vaikuttaa kansalaisten alkoholiasenteisiin ja alkoholin käyttöön. Suomalaisilla on kansainvälisesti verrattuna humalaa korostava juomiskulttuuri ja jopa ylisuvaitseva suhtautuminen humalassa esiintymiseen myös julkisilla paikoilla. Koska uusimmat tutkimustulokset viittaavat siihen, että nuorten alkoholinkäyttö olisi jonkin verran vähentynyt ja kielteiset asenteet erityisesti humalajuomiseen lisääntyneet, tulee julkisen vallan toimenpitein voimakkaasti tukea tällaista myönteistä kehitystä.

Nyt toteutettavista toimenpiteistä tutkimusten valossa vaikuttavuutta on lähinnä hintoihin sekä mainontaan kohdistuvalla sääntelyllä. Sen sijaan varoitusmerkintöjen vaikuttavuus alkoholin käyttöön on oletusten mukaan erittäin vähäinen. Varoitusmerkinnöillä eli tiedon jakamisella tuotteen yhteydessä voidaan kuitenkin tukea muita kulutuksen vähentämiseen tähtääviä toimia lisäämällä kansalaisten tietoisuutta alkoholin terveysvaikutuksista. Esimerkiksi raskaudenaikaisen alkoholinkäytön pienikin vähennys vähentää sikiövaurioiden riskiä ja vaikuttaa muutoinkin syntyvän lapsen terveyteen. Tästä syystä tiedon jakamista myös itse juomapakkauksessa ei voida pitää kansanterveydellisesti merkityksettömänä.

Valiokunta korostaa kuitenkin, että kaikki vaikuttavuustutkimukset tukevat sitä, että tehokkaimmin alkoholin kulutukseen voidaan vaikuttaa alkoholin hinnalla ja saatavuudella. Alkoholin hintaan voidaan julkisen vallan toimin vaikuttaa suuresti verotuksella. Vaikka meillä mahdollisuutta käyttää verotusta alkoholipolitiikan välineenä on kaventanut Viron EU-jäsenyys, tulisi verotuksessa olevaa pientäkin liikkumavaraa valiokunnan näkemyksen mukaan hyödyntää. Kun vuonna 2004 toteutetun merkittävän veronalennuksen seurauksena alkoholihaitat ovat jopa ennakoitua suurempina toteutuneet, pitää valiokunta tärkeänä, että alkoholijuomaveron tasoa erityisesti väkevien alkoholijuomien osalta tarkistetaan (Valiokunnan lausumaehdotus).

Alkoholin saatavuuteen voidaan nykytilanteessa vaikuttaa lähinnä sääntelemällä myyntiaikoja sekä valvomalla nykyistä tarkemmin oston vähimmäisikärajaa sekä anniskelua koskevia säännöksiä. Tehostetulla valvonnalla on pystytty lisäämään elinkeinonharjoittajien sosiaalista vastuuta alkoholihaittojen ehkäisyssä. Anniskelulupien myöntökäytännöillä voidaan vaikuttaa myös alkoholittomien ympäristöjen luomiseen. Valiokunta katsoo, että lupakäytännöllä tulee edistää tavoitetta pitää esimerkiksi urheilu- ja kulttuuritapahtumia sekä vastaavia myös lapsille avoimia tapahtumia kokonaan alkoholivapaina.

Valiokunta pitää terveyspolitiikan kannalta erittäin ristiriitaisena, että urheilutoimintaa, josta lapset ja nuoret ottavat ihanteita, rahoitetaan erittäin laajasti juuri alkoholin mainonnalla. Valiokunta pitääkin perusteltuna, että valtionosuuksien jaossa arvioidaan kriittisesti niiden lajiliittojen toimintaa, jotka ovat erityisen näkyvästi sitoutuneita alkoholimainontaan.

Mainonnan rajoituksilla on tutkimusten mukaan jonkin verran vaikuttavuutta. Sen sijaan valistuksen vaikutuksen on todettu olevan varsin vähäistä. Vaikka alkoholikasvatus kouluissa ja valistuskampanjat lisäävät tietoa ja erityisesti tietoisuutta haitoista, pysyvästä vaikutuksesta alkoholin käyttöön ei kuitenkaan ole näyttöä. Käytännössä asenne- ja käyttäytymismuutosten aikaansaamiseen tarvitaan monitahoista viestintää ja paitsi koulujen myös vanhempien panostusta asennekasvatukseen sekä vanhempien omaa esimerkkiä suhtautumisessa alkoholiin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvoston alkoholipoliittisia linjauksia koskevaan periaatepäätökseen sisältyviä eri sektorien toimia edelleen vahvistetaan. Valiokunta korostaa, että myös päihdehuoltoon tulee lisätä panostuksia. Päihdehuollon palvelut ovat maassamme riittämättömät alkoholinkulutuksen kasvun aiheuttamaan tarpeeseen nähden. Tutkimusten mukaan alkoholinkäytön vähentämisen kannalta vaikuttavaa on varhainen puuttuminen riskikäyttöön. Alkoholin käyttö ja sen vaarat tulisi ottaa puheeksi kaikessa toiminnassa, erityisesti terveyspalveluissa kuten äitiysneuvoloissa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, työterveyshuollossa ja terveyskeskusten vastaanotoilla. Tällaisen mini-intervention on tutkimuksissa todettu olevan vaikuttava keino hillitä alkoholin käyttöä.

Valiokunta korostaa, että alkoholisäännösten toteutuminen tarkoitetulla tavalla edellyttää valvonnan toimivuutta. Lääninhallitusten alkoholivalvonnan resursseista tulee huolehtia niin, että valvonnasta esimerkiksi nyt muuttuvien hintailmoittelua koskevien säännösten kohdalla muodostuu uskottava este lainsäädännön kiertämiselle.