TALOUSARVIOALOITE 120/2014
vp
TAA 120/2014
vp - Johanna Karimäki /vihr
Tarkistettu versio 2.0
Määrärahan osoittaminen Uudenmaan
pienvesistöjä, niiden kunnostusta ja vaelluskalojen
esteenä toimivien pienvoimaloiden patojen purkamista koskevan
selvityksen tekemiseen
Eduskunnalle
Pienvedet ovat tärkeä osa Suomen
luonnon monimuotoisuutta. Ne tarjoavat elinympäristöjä monille
eliöille, muun muassa kaloille, linnuille ja hyönteisille.
Nisäkkäistä esimerkiksi saukko on riippuvainen
pienvesiympäristöstä. Täysin
luonnontilaisia pienvesiä on valitettavasti hyvin vähän
jäljellä, ja suurin osa luonnontilaisista pienvesistä on
säilynyt kansallispuistoissa ja suojelualueilla. Tämä johtuu
siitä, että ihminen on muokannut ja rakentanut
ympäristöään, perannut jokia,
putkittanut pieniä virtavesiä ja rakentanut vaellusesteinä toimivia
voimaloita.
Suomen uhanalaisista lajeista noin 6 % on riippuvaisia
pienvesistöistä, joten pienvesien suojelu ja ennallistaminen
on tärkeää. Pienvedet ovat herkkiä veden
laadun ja ympäristön muutoksille niiden vähäisen
vesimäärän takia. Pienvesien kunnostamisia
on tehty enimmäkseen luonnonsuojelualueilla, mutta ennallistaminen
on tärkeää myös suojelualueiden
ulkopuolella. Ennallistamisessa täytyy ottaa huomioon pienveden
lähiympäristö ja valuma-alue, sillä alueiden
tila vaikuttaa olennaisesti myös pienveden kuntoon.
Suomessa on yli 200 vesivoimalaa ja erilaisia kalojen vaellusesteinä toimivia
patoja on tuhansia. Patojen rakentamisella ja vesien säännöstelyhankkeilla
on aiheutettu huomattavaa haittaa Suomen kalakannoille ja vesiluonnolle
laajemminkin.
Uhanalaisten vaelluskalojen suojelemiseksi valtioneuvosto
hyväksyi kansallisen kalatiestrategian maaliskuussa 2012.
Kalatiestrategian tärkeimpänä tavoitteena
on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojemme elinvoimaisuuden
vahvistaminen. Tämä mahdollistuu vaellusyhteyden
palauttamisella ja muilla luontaista lisääntymiskiertoa
tukevilla toimenpiteillä. Kalateiden mahdollistama vaelluskalojen
nousu jokeen auttaa vahvistamaan niiden kutemismahdollisuuksia eli
luontaista lisääntymistä.
Kalatiestrategian tavoitteet ohjaavat kalatierakentamista, sillä siihen
sisältyy 55 patoa kärkikohteina. Kyse on suurista
voimaloista ja kiireellisesti pelastettavista jokialueista. Toisaalta
Uudellamaalla on erityisen paljon pienvoimaloita ja vaellusesteitä,
jotka eivät ole kalatiestrategian kärkihankkeissa.
Myös kaikkein pienimmät vesivoimalat ovat haitallisia
kaloille, sillä vaelluskalat eivät pääse ohittamaan
patoja. Suomessa on lähes 90 yhden tai alle yhden megawatin
minivesivoimalaa, jotka vastaavat 1—2 promillea koko maan
energiantuotantokyvystä. Energiahuollon kannalta
ne ovat merkityksettömiä.
Minivoimaloiden ja patojen purku voi olla varteenotettava vaihtoehto
kalatielle. Erityisesti Uudellamaalla on lukuisia tällaisia
kohteita. Ne pitäisi systemaattisesti selvittää Uudenmaan
pienvesistöselvityksen yhteydessä.
Patojen purkamisesta koituvia hyötyjä ja haittoja
ei ole selvitetty missään, ja Uusimaa olisi sopiva
ensimmäinen pilottikohde selvityksille. Hanke sopisi Uudenmaan
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hallinnoitavaksi.
Näin voimme palauttaa elinvoimaiset, luontaisesti lisääntyvät
vaelluskalakannat, kuten taimenet, lukuisiin Suomenlahteen laskeviin
Uudenmaan jokiin. Yksi klassinen esimerkki on Helsingin Vanhankaupunginkosken
pato. Voimalaitoksen teho on vain 0,1 MW, mutta sen pato estää kalojen nousua
Vantaanjoen vesistöön. Vuonna 1876 rakennetun
voimalan muut rakennukset voidaan museosyistä säilyttää esimerkiksi
asukastoimintaan, vaikka itse padon purkaisi vaelluskalojen nousun
tieltä.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2015 talousarvioon
momentille 35.10.22 lisäyksenä 1 000
000 euroa Uudenmaan pienvesistöjä, niiden kunnostusta
ja vaelluskalojen esteenä toimivien pienvoimaloiden patojen
purkamista koskevan selvityksen tekemiseen.
Helsingissä 26 päivänä syyskuuta
2014