Perustelut
Yleistä.
Talousvaliokunta pitää kannatettavana, että toimialan
keskeiset säännökset kootaan yhteen.
Alan toimijoiden kannalta on tärkeää,
että sääntely muodostaa johdonmukaisen
kokonaisuuden ja että normistosta pystyttäisiin
tekemään paitsi nykyisin käytössä olevien
ratkaisujen kannalta teknologianeutraali myös täysin uusia
teknisiä avauksia mahdollistava. Hallituksen esitys vaikuttaa
paikoin hyvin yksityiskohtaisella tasolla nykyisiin teknisiin ratkaisuihin kiinnittyneeltä.
Ottaen huomioon toimialan viimeaikaisen kehityskulun on ennakoitavissa,
että teknologiaan ja kuluttajakäyttäytymiseen
liittyviä harppauksia tulee tapahtumaan myös lähitulevaisuudessa.
Talousvaliokunta muistuttaa, että palveluja tulee kehittää käyttäjälähtöisesti.
Talousvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan on todennäköistä,
että verkkoliiketoiminnan painopiste tulee siirtymään
yhä enemmän sisällöntuotantoon
ja sähköisiin palveluihin eikä tiedonsiirtokapasiteetin
myyminen tule olemaan enää nykyisenkaltaisessa
roolissa. Liiketoimintamallien muuttumisen kannalta keskeinen kysymys
lienee se, kuinka toimijat pystyvät toteuttamaan verkkojen
rakentamisvelvoitteensa, jos velvoitteen täyttäminen
täytyy rahoittaa tulevaisuudessa mahdollisesti saatavilla
verkonkäyttömaksuilla. Lainsäädännön
jatkokehittämisessä tulee tarkastella, missä verkon
elinkaaren vaiheessa toimiluvan haltija on tarkoituksenmukaista
velvoittaa suorittamaan julkisoikeudelliset maksunsa.
Televisio- ja radiotoiminnan toimilupamenettelyiden keventäminen on
sinänsä yhdensuuntainen yritysten hallinnollisen
taakan keventämiseen liittyvien toimien kanssa. Viitaten
kuitenkin edellä mainittuihin teknologian kehityksen tuomiin
toimintaympäristön muutoksiin kuulemisessa on
noussut esiin kysymys siitä, onko hallituksen esityksessä ehdotettu
malli paras mahdollinen tapa vastata markkinoiden tulevaisuuden
tarpeisiin.
Talousvaliokunta on aikaisemmassa kannanotossaan (TaVL
14/2014 vp — VNS 7/2013
vp) todennut, että digitalisaatio on vähentänyt
tavaroiden ja palveluiden jakeluun liittyviä kustannuksia
ja siten tuonut suomalaiset yritykset aikaisempaa tasa-arvoisempaan
kilpailuasemaan maantieteellisesti suosiollisemmissa olosuhteissa
toimiviin yrityksiin nähden. Talousvaliokunta pitää tärkeänä koko
maan kattavan laajakaistaisen tietoliikenneverkon toteuttamista
ja siihen liittyvien ongelmien pikaista ratkaisua.
Määritelmät.
Hallituksen esityksen mukaiset laissa käytetyt määritelmät
herättävät eräiltä osin
epävarmuutta siitä, kuinka ne tulevat käytännössä toimimaan.
Esimerkiksi 1 luvun 2 §:n mukainen soveltamisalan
määritelmä voi johtaa hankaliin kansainvälisoikeudellisiin
tilanteisiin muun muassa lainvalinnan suhteen. Lain soveltamisalan
määräytyminen käyttäjien
kansalaisuuden tai käytetyn kielen perusteella voi johtaa odottamattoman
laajaan soveltamisalaan. Tämän määritelmän
muuttaminen, esimerkiksi edellä mainittuja kansalaisuutta
tai kieltä koskevien kriteerien suhteen, voisi talousvaliokunnan arvion
mukaan parantaa säädöksen soveltamisen
ennakoitavuutta. Talousvaliokunta on useissa aikaisemmissa kannanotoissaan
(TaVL 14/2014 vp — VNS 7/2013 vp, TaVL 31/2013 vp — VNS 6/2013 vp, TaVL 28/2013 vp — HE
112/2013 vp) korostanut Suomen lainsäädännön
vakauden ja ennakoitavuuden merkitystä yritystoiminnalle
suotuisan toimintaympäristön luomisessa.
Yksityisyyden suoja.
Suurten ihmismassojen paikka- ja käyttäytymistietojen
(big data) kaupallistamisen edellytyksenä tulee olla anonymiteetin
varmistaminen: käyttäjäprofiilia ei saa
yhdistää yksittäiseen luonnolliseen henkilöön.
Verkkotunnus.
Euroopan sisämarkkinoilla tavaroiden ja palvelujen
vapaan liikkuvuuden kannalta on tärkeää,
että jäsenvaltioissa luovutaan siitä,
että verkkotunnuksen haltijan tulisi olla fyysisesti sijoittautunut
tunnuksen mukaiseen maahan. Sisämarkkinoiden keskeisenä tavoitteena
on helpottaa yritysten ja kansalaisten rajojen yli tapahtuvaa toimintaa
sekä vähentää siihen liittyviä kustannuksia:
tuotannontekijöiden tulee saada liikkua vapaasti, eikä niihin
saa kohdentaa kansalaisuuteen tai kansalliseen alkuperään
perustuvaa syrjintää. Tällä hetkellä suomalainen
verkkotunnus voidaan myöntää vain Suomeen
rekisteröityneelle oikeushenkilölle, yksityiselle
elinkeinonharjoittajalle, suomalaiselle julkiyhteisölle,
vieraan valtion edustustolle tai yli 15-vuotiaalle henkilölle,
jolla on kotikunta Suomessa ja suomalainen henkilötunnus.
Rajoitusta on pidetty epätarkoituksenmukaisena, sillä käyttömahdollisuuden
rajaamiselle ei ole teknisiä eikä toiminnallisia
perusteita. Rajoitus on myös voinut luoda mielikuvaa sivuston
suomalaisuudesta sellaisissakin tilanteissa, joissa tosiasiallinen
liittymä Suomeen on voinut olla yksinomaan asiamiehen välityksellä toteutettu
rekisteröityminen Suomessa.
Talousvaliokunta pitää perusteltuna ehdotuksen
mukaista muutosta, jossa Viestintäviraston verkkotunnustoiminnan
hallinnolliset ja kaupalliset toiminnot eriytettäisiin.
Viestintävirasto olisi edelleen verkkotunnusrekisterin
pitäjä, mutta ei enää palvelisi
tunnusten käyttäjiä suoraan, vaan asioinnin
viraston ja tunnusten käyttäjien välillä hoitaisi
verkkotunnusvälittäjä. Samalla verkkotunnusvälittäjiin
kohdistuvaa sääntelyä lisättäisiin.
Viraston roolin muuttuminen antaisi virastolle nykyistä paremmat
mahdollisuudet valvontansa tehostamiseen resurssien vapautuessa
tunnusten asiakaspalvelun hoitamisesta.
Teleyritysten välityksellä tehdyt sopimukset.
Teleyritykset toimivat jo nykyisinkin — ja tulevaisuudessa
mahdollisesti yhä vaihtelevammin muodoin — maksunvälittäjänä kuluttajan
suorittamassa ostotapahtumassa, jossa varsinaisen hyödykkeen
toimittaa kolmas osapuoli. Tällöin kuluttajalle
ei muodostu suoraa sopimussuhdetta hyödykkeen myyjään.
Voimassa olevan sääntelyn mukaan yhteisvastuu
rajautuu koskemaan ainoastaan luottokorttimaksuja. Jos ostetussa hyödykkeessä on
virhe, sitä ei lainkaan toimiteta, kyseessä on
petos tai kuluttajalle tulee muusta syystä tarve saada
yhteys myyjään, yhteydenotto voi osoittautua ennakoitua
vaikeammaksi juuri suoran sopimussuhteen puuttumisen vuoksi. Sen
sijaan teleyrityksellä on maksunvälittäjän
roolinsa johdosta sopimussuhde myyjään, minkä vuoksi
asian hoitaminen teleyrityksen välityksellä voi
olla käytännössä välttämätöntä. Esityksessä ehdotetaan
lisättäväksi kuluttajansuojalain kanssa
yhdenmukainen säännös luotonantajan
ja myyjän tai palveluksen suorittajan yhteisvastuusta.
Yhteisvastuun toteutumisen johdosta kuluttajien luottamus paranee,
minkä voidaan arvioida osaltaan edistävän
alan liiketoimintaa.
Verkkoneutraliteetti.
Palvelujen helppokäyttöisyyden kannalta verkkoneutraliteetti
on avainasemassa. Verkkoneutraliteetin voidaan arvioida myös
edistävän kilpailua, kun kuluttajat voivat valita
laitteet ja palvelut vapaasti ilman rajoituksia.
HMV-sääntely.
Talousvaliokunta pitää perusteltuna arviota,
jonka mukaan huomattavaa markkinavoimaa koskeva sääntely
ja kuluttajien oikeuksiin liittyvät uudistukset tulevat
parantamaan edellytyksiä kohtuuhintaisille ja -ehtoisille
yhteyksille ja laadukkaille viestintäpalveluille.
Huoltovarmuus.
Talousvaliokunta pitää velvollisuutta varautumissuunnitelmien
laatimiseen tervetulleena.
Talousvaliokunta huomauttaa, että hallituksen esityksen
antamisen jälkeen Euroopan unionin tuomioistuin on antanut
päätöksen (asia C-293/12 ja
594/12 Digital Rights Ireland ja Seitlinger ym. /8.4.2014)
jonka mukaan tietojen säilyttämisestä annettu
direktiiviYleisesti saatavilla olevien sähköisten
viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen
yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien
tietojen säilyttämisestä ja direktiivin
2002/58/EY muuttamisesta 15.3.2006 annettu Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24/EY on
pätemätön. Talousvaliokunta pitää tärkeänä,
että eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta
ottaa huomioon tuomion vaikutukset käsillä olevaan
hallituksen esitykseen.