Perustelut
Esityksen tavoitteena on mm. edistää kannattavaa
metsätaloutta sekä parantaa puuta käyttävän metsäteollisuuden
toimintaedellytyksiä siten, että samalla turvataan
luonnon monimuotoisuus. Lakiehdotuksen keskeisiä esityksiä ovat uudistushakkuiden
ikä- ja läpimittakriteerien poistaminen, eri-ikäisrakenteisen
metsänkasvatuksen ja pienaukkohakkuiden salliminen, yläharvennusten
salliminen tasaikäisen metsän kasvatuksessa sekä vähätuottoisten
ojitettujen turvemaiden uudistamisvelvoitteen poistaminen. Uudistuksen
myötä metsänomistajan mahdollisuudet
tehdä metsänkasvatukseen liittyviä valintoja
lisääntyvät.
Talousvaliokunta on käsitellyt esitystä toimialansa
puitteissa kiinnittäen erityistä huomiota siihen,
miten esitys vaikuttaa teollisuuden puuraaka-aineen saantiin kilpailukykyiseen
hintaan.
Raakapuun teollinen kokonaiskäyttö on viime
vuosina pysynyt samalla tasolla (noin 71 miljoonaa kuutiometriä).
Metlan vuoden 2012 tilastojen perusteella selluteollisuus on edelleen
suurin yksittäinen puunkäyttäjä (29,4
miljoonaa kuutiometriä), mutta voimakkaimmin on kasvanut
energiapuun käyttö (9,3 miljoonaa kuutiometriä;
luku sisältää myös tuontihakkeen).
Puun energiakäyttö tulee kasvamaan edelleen lähivuosina,
sillä kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassamme
metsähake (puiden latvukset, oksat, rangat ja kannot) on
keskeisin yksittäinen raaka-aine tavoiteltaessa vuodelle
2020 asetettuja uusiutuvan energian kasvutavoitteita.
Tavoitteena on, että metsähakkeen osuus sähkön-
ja lämmöntuotannossa nostetaan nykyisestä noin 16 TWh:sta
25 TWh:iin vuoteen 2020 mennessä. Hakekuutiometreinä tämä vastaa
noin 13,5 miljoonaa kuutiometriä vuositasolla (vuonna 2011
metsähaketta poltettiin 7,5 miljoonaa kuutiometriä).
Talousvaliokunta pitää uuden sääntelyn
tavoitteita kannatettavina. Ehdotuksen arvioidaan aktivoivan uusia
metsänomistajia metsänhoitoon ja lisäävän
näin puuraaka-aineen tarjontaa ja tasoittavan tarjonnan
vaihteluita. Metsiköiden yhdistäminen helpottuu.
Tämä mahdollistaa nykyistä suuremmat
yhtenäiset käsittelyalueet, mikä puolestaan
lisää korjuutyön kustannustehokkuutta.
Uusien korjuutapojen yleistyminen luo puolestaan pohjaa uusille
teknologisille ratkaisuille ja palveluille. Panostukset luonnon
monimuotoisuuden säilymiseen tukevat osaltaan myös
matkailuliiketoimintaa.
Hallituksen esityksessä ehdotuksen vaikutukset on arvioitu
suhteellisen maltillisiksi. Osin arviot, kuten työllisyysvaikutukset,
tosin puuttuvat kokonaan. Sääntelyn kokonaisvaikutusten arvioinnin
vaikeus on tullut esille myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa.
Asiantuntijat ovat todenneet esityksen sisältävän
sekä puun saantia lisääviä (erityisesti
uusien metsänomistajien aktivoituminen sekä läpimitta-
ja ikäkriteerien poisto) että tietyntyyppisen
raaka-aineen saantia mahdollisesti vähentäviä elementtejä. Jälkimmäiseen
liittyen energiapuun saannin osalta on todettu, että metsähakkeen
tuotanto on suurelta osin sidottu päätehakkuiden
ja harvennushakkuiden yhteydessä korjattavaan ainespuuhun.
Energiaraaka-aineen saannin kannalta tärkeiden kantojen
ja hakkuutähteiden korjuu eri-ikäisrakenteisista
metsistä ei onnistu ainakaan nykyteknologian puitteissa.
Tämänkaltaisen puunkorjuutavan merkittävä lisääntyminen saattaa
vähentää metsähakkeen saantia.
Toisaalta on todettu, että läpimitta- ja ikäkriteerin
poistaminen voi jonkin verran lisätä nykyistä aiemmin
tehtyjä uudistushakkuita ja näin jopa lisätä energiapuun
saantia. Sahateollisuuden kannalta merkittävästi
lisääntyvät nuorten metsien hakkuut voivat
puolestaan vaarantaa riittävän järeiden
sahatukkien saannin. Samoin on tuotu esille, että uusien
korjuutapojen (kuten puiden yläharvennukset) käyttö voi
nostaa korjuukustannuksia.
Vaikka arviot sääntelyn vaikutuksista vaihtelevat
ja ovat osin ristiriitaisia keskenään, antaa saatu
selvitys perustellun syyn olettaa, että vain murto-osa
metsänomistajista ryhtyy laajamittaisemmin soveltamaan
uusia metsänhoitotapoja. Muutokset puun tarjontaan niin
määrän kuin laadunkin osalta jäänevät
näin ollen maltillisiksi. Tämä ei poista
tarvetta tarkoin seurata sääntelyn vaikutuksia.
Samoin valiokunta painottaa neuvonnan ja tiedotuksen merkitystä.
Uusien metsänomistajien saaminen aktiivisten metsänhoitotoimien
käyttäjiksi edellyttää tehokasta
tiedottamista. Neuvontaa puolestaan tarvitaan mm. uusien
korjuumenetelmien osalta. Ne eivät välttämättä sovellu
yhtä hyvin kaikkiin metsiin, joten myös niiden
tapauskohtaiseen käyttöön liittyvä opastus
on tarpeen parhaan kokonaistaloudellisen tuloksen aikaansaamiseksi.
Yksittäisenä kysymyksenä talousvaliokunta nostaa
esille uuden sääntelyn soveltamisen mahdolliset
vaikutukset metsän käyttöön
vakuutena. Rahoituslaitokset katsovat, että järeys-
ja ikäkriteerien poistaminen saattaa heikentää metsäomaisuuden
vakuusarvoa. Panttaukseen liittyen on myös todettu, ettei
metsänkäyttöilmoituksen jättämisen
määräaikaa tule lyhentää 10
päivään, sillä tällöin
vaarannetaan pantinhaltijan tosiasiallinen mahdollisuus
puuttua suunniteltuihin, pantin arvoa mahdollisesti alentaviin toimiin. Talousvaliokunta
pitää tärkeänä, että näihin
kysymyksiin kiinnitetään huomiota asian jatkovalmistelun
yhteydessä.