TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 29/2006 vp

TaVL 29/2006 vp - HE 83/2006 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys ulosottokaareksi ja laiksi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi

Lakivaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 6 päivänä syyskuuta 2006 lähettäessään hallituksen esityksen ulosottokaareksi ja laiksi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 83/2006 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi lakivaliokuntaan samalla määrännyt, että talousvaliokunnan on annettava asiasta lausunto lakivaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

oa. professori Tuula Linna, Joensuun yliopisto

johtaja Anja Peltonen, Kuluttajavirasto

johtaja Erkki Kontkanen, Suomen Pankkiyhdistys

johtaja Rauno Vanhanen, Suomen Yrittäjät

talous- ja velkaneuvoja Sari Lilja, Velkaneuvonta ry

perintäpäällikkö Anna Johansson, Takuu-Säätiö

Lisäksi valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon Suomen Kihlakunnanvoudit ry:ltä.

HALLITUKSEN ESITYS

Hallituksen esityksessä ulosottoperusteen määräaika on voimassa olevan lain mukainen (UL 2:24). Ulosottoperuste, jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuotta. Määräaika on 20 vuotta, jos velkoja on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun. Tuomioistuin voi velkojan vaatimuksesta määrätä määräajan jatkumaan 10 vuotta laissa säädetyin edellytyksin. Määräaikaa ei kuitenkaan saa jatkaa, jos jatkamista voidaan pitää velallisen kannalta kohtuuttomana. Kanne määräajan jatkamisesta on nostettava kahden vuoden kuluessa alkuperäisen määräajan päättymisestä.

Ulosottoperusteet luetellaan voimassa olevassa laissa ja hallituksen esityksessä samansisältöisinä 2 luvun 2 §:ssä. Ulosottoperusteita ovat muun muassa tuomioistuimen antamat lainvoimaiset tuomiot.

Uuteen ulosottokaareen ehdotetaan lisättäväksi säännökset saatavan lopullisesta vanhentumisesta. Velallisen maksuvelvollisuus lakkaa ja saatava vanhentuu lopullisesti silloin, kun ulosottoperusteen määräaika (15 tai 20 vuotta) on kulunut umpeen. Nykyistä sääntelyä vastaavasti tuomioistuin voisi jatkaa ulosottoperusteen määräaikaa 10 vuodella. Määräajan jatkamistuomiossa velalliselle asetetaan maksuvelvollisuus sellaisena kuin se oli määräajan päättyessä.

Konkurssilaista ja perintökaaresta ehdotetaan kumottaviksi täytäntöönpanokelpoisuuden lakkaamisen johdosta tarpeettomiksi käyvät säännökset kuolinpesän konkurssista ja velkojen maksamisesta velallisen kuolinpesästä.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Talousvaliokunta on käsitellyt hallituksen esitystä siltä osin kuin se koskee saatavan lopullista vanhentumista ja alaikäistä velallista.

Saatavan lopullinen vanhentuminen

Ulosotto muuttui määräaikaiseksi (15/20 vuotta) jo 1.3.2004 voimaan tulleella lailla. Tuomioistuin voi jatkaa määräaikaa, kuten edellä on selostettu. Määräaikaa koskevaa sääntelyä sovelletaan taannehtivasti niin, että ensimmäiset velalliset vapautuvat ulosotosta 1.3.2008.

Täytäntöönpanokelpoisuuden määräaikaisuudesta on säännökset ulosottokaariehdotuksen 2 luvun 24—27 §:ssä. Ulosottokaariehdotuksessa määräaikaa, määräajan laskemista ja määräajan jatkamista koskevat säännökset vastaavat voimassa olevaa lakia.

Nyt ehdotetaan, että ulosottokaareen lisätään säännökset saatavan lopullisesta vanhentumisesta. Saatava vanhentuu lopullisesti samaan aikaan ulosottoperusteen määräajan umpeen kulumisen kanssa. Saatavaa ei voida enää periä myöskään kuolinpesästä. Lopullinen saatavan vanhentuminen on samalla tavalla taannehtiva kuin ulosottoperusteen määräaika, eli ensimmäiset saatavat vanhentuvat 1.3.2008, jollei jatkamiskannetta ole nostettu. Siitä, ettei jatkamiskannettakaan ole nostettu, on lopullinen varmuus 1.3.2010.

Takaaja vapautuu vastuusta samanaikaisesti päävelallisen kanssa. Kun päävelka on vanhentunut, velkojalla ei ole oikeutta periä vanhentunutta saatavaansa enää takaajaltakaan.

Ulosottoasian tullessa vireille ulosottomiehen on viran puolesta tarkistettava, ettei saatava ole vanhentunut. Epäselvissä tapauksissa hänen on pyydettävä selvitys asianosaisilta.

Ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika koskee voimassa olevan lain mukaisesti vain luonnollisen henkilön henkilökohtaista maksuvelvoitetta. Yhteisön maksuvelvollisuus ei lakkaa ulosottokaaren säännösten perusteella. Luonnollisenkaan henkilön sellainen saatava ei lakkaa, josta ei ole tuomiota.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaan velallinen voi vapautua maksukykynsä ylittävästä velkamäärästään sitoutumalla usean vuoden mittaiseen maksuohjelmaan. Yksityishenkilön velkajärjestely on tarkoitettu sellaisen luonnollisen henkilön taloudellisen tilanteen korjaamiseksi, jolla arvioidaan olevan maksukykyä.

Yrityksen saneerauksesta annetun lain mukainen yrityksen saneeraus on tervehdyttämismenettely, joka on tarkoitettu taloudellisissa vaikeuksissa olevan, mutta elinkelpoisen yritystoiminnan jatkamisen turvaamiseksi. Saneerausmenettelyssä laaditaan yleensä useiden vuosien mittainen saneerausohjelma, jossa määrätään saneeraustoimenpiteistä ja muun muassa velkojen järjestelyistä.

Velan vanhentumisesta annetun lain mukaan velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta, lainvoimaisesta tuomiosta tai muusta ulosottoperusteesta kuitenkin viisi vuotta. Estääkseen velkaa vanhentumasta yleisessä vanhentumisajassa velkojan on huolehdittava vanhentumisen katkaisemisesta ennen vanhentumisajan umpeen kulumista. Katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika.

Vanhentumistoimikunta ehdotti mietinnössään (komiteamietintö 2001:4) säädettäväksi velan vanhentumisesta annettavassa laissa rahavelan lopullisesta vanhentumisesta. Rahavelka olisi vanhentunut 15 vuoden kuluttua siitä, kun velasta on annettu lainvoimainen tuomio tai muu ulosottoperuste. Toimikunta ehdotti, että toissijaisena käytettäisiin erääntymisajasta laskettavaa määräaikaa. Rahavelka olisi vanhentunut viimeistään 20 vuoden kuluttua velan erääntymisestä. Tämän tarkoituksena olisi ollut estää se, että velkoja oli voinut pidentää vanhentumisaikaa siirtämällä ulosottoperusteen hakemista. Hallituksen esityksessä (HE 187/2002 vp) ei esitetty eikä lakiin tullut säännöksiä velan lopullisesta vanhentumisesta.

Lakialoitteessa LA 133/2003 vp, joka on lakivaliokunnan käsittelyssä, esitetään vanhentumislakiin samansisältöistä säännöstä rahavelan lopullisesta vanhentumisesta kuin vanhentumistoimikunnan mietinnössä.

Velkahallintatyöryhmä puolestaan ehdotti (oikeusministeriön työryhmämietintö 2004:7), että saatavan lopullisesta vanhentumisesta säädetään ensisijaisesti yhdenmukaisella tavalla ulosoton määräaikojen kanssa (15/20 vuotta). Työryhmän mukaan toissijaisesti voidaan harkita velkakohtaista menettelyä.

Talousvaliokunta ehdottaa, että lakivaliokunnassa ratkaistaan myös sellaisten velkojen lopullinen vanhentuminen, joita ehdotetut ulosottokaaren täytäntöönpanokelpoisuuden määräaikaisuussäännökset eivät koske.

Talousvaliokunta puoltaa saatavan lopullista vanhentumista koskevien säännösten ottamista lakiin. Kymmenientuhansien luonnollisten henkilöiden lama-ajan velat vanhenevat lopullisesti. Vanhentuvia velkoja on yhteensä noin 1 600 miljoonaa euroa. Lama-ajan saatavia vanhentuu vuosittain noin 8 miljoonan euron arvosta, kun muusta lainakannasta vanhentuu arviolta 1—2 miljoonaa euroa vuodessa. Nämä vanhentumismäärät seuraavat jo voimassa olevassa laissa säädetystä ulosoton määräaikaisuudesta. Valiokunnan saaman arvion mukaan lopullinen vanhentuminen ei aiheuta olennaisia lisämenetyksiä velkojille.

Sääntely selkeyttää tilannetta, kun velat vanhenevat lopullisesti samanaikaisesti ulosottoperusteen kanssa. Vanhoja velkoja ei jää perintään, eikä niitä voi periä enää kuolinpesänkään varoista. Veloista vapautumisen odotetaan kannustavan työnhakuun ja uuden yrittämisen alkuun sekä osaltaan ehkäisevän harmaata taloutta ja tarvetta poikkeuksellisiin omaisuusjärjestelyihin. Se vähentää myös velkaantumisongelmista yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia.

Valiokunnan saaman lausunnon mukaan tilanteet, joissa perintää konkreettisesti voitaisiin jatkaa, vaikka ulosoton täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika olisikin kulunut umpeen, ovat harvinaisia. Saatavan lakkaamiselle yhtä aikaa täytäntöönpanokelpoisuuden kanssa ei siten nähdä ongelmia.

Ulosottokaariehdotuksen 2 luvun 26 §:n mukaan velkoja voi nostaa tuomioistuimessa kanteen velallista vastaan ja vaatia ulosottoperusteen määräajan jatkamista, jos velallinen on alkuperäisen määräajan kuluessa olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia laissa säädetyllä tavalla. Jatkamiskanne on nostettava viimeistään kahden vuoden kuluttua alkuperäisen määräajan päättymisestä. Luvun 27 §:n 2 momentissa on säännökset velalliselle asetettavan maksuvelvollisuuden sisällöstä ja voimaantulosta.

Hallituksen esityksen perusteluista ei käy selville määräajan jatkamistilanteissa takauksen lakkaaminen tai jatkuminen eikä takaajan asema. Talousvaliokunta esittää, että lakivaliokuntaa ratkaisee, miten ulosottoperusteen määräajan jatkaminen vaikuttaa takaukseen ja sen, ettei määräajan jatkaminen johda takaajan kannalta kohtuuttomuuteen.

Alaikäinen velallinen

Hallituksen esityksessä (s. 12—13) on selvitys alle 18-vuotiaiden velkaantumisesta ja ulosottoon joutumisesta. Siinä todetaan muun muassa, että 1.3.2004—31.1.2005 välisenä aikana ulosotossa oli yhteensä 4 300 alaikäistä velallista, joilla oli 7 050 asiaa pääomaltaan yhteensä 2,3 miljoonaa euroa. Suurin osa alaikäisistä velallisista oli 15—17-vuotiaita. Tämän ikäisillä oli ulosottoperinnässä kappalemääräisesti eniten julkisoikeudellisia saatavia ja sakkoja. Yksityisoikeudellisista asioista valtaosa oli rikosperusteisia vahingonkorvauksia, mutta ulosottoperinnässä oli myös yksityisoikeudellisia velkomusasioita.

Ulosottokaareen ehdotetaan otettavaksi uudet säännökset, joilla pyritään suojelemaan alaikäisiä velallisia. Lakiehdotuksen 3 luvun 113 §:ssä on säännökset alaikäistä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Jos ulosottoperusteena on riita-asiassa annettu tuomio ja velallisena on alle 18-vuotias henkilö, ulosottomiehen on salassapitosäännösten estämättä tehtävä ilmoitus velallisen kotikunnan holhousviranomaiselle edunvalvonnan tarpeessa ilmeisesti olevasta henkilöstä. Holhousviranomaisen tehtävänä olisi selvittää tarve ja huolehtia mahdollisista jatkotoimista. Ilmoitusta ei tehdä vahingonkorvaussaatavista. Täytäntöönpano olisi keskeytyksissä tarpeellisen ajan.

Alle 15-vuotiaasta ei anneta todistusta ulosottorekisteristä, eikä luottotietotoiminnan harjoittajalle anneta laissa tarkoitettuja tietoja. Kielto koskisi kaikkia ulosottoasioita ulosottoperusteen laadusta riippumatta.

Talousvaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä perusteltuna. Holhousviranomaisten yhteydenottomahdollisuus alaikäisen huoltajaan ennalta ehkäissee alaikäisen velkaantumista. Yhteydenoton johdosta osa perintään jo tulleista saatavista hoidettaneen niin, että pakkoperintätarve poistuu. Sikäli kuin kysymys on yksityisoikeudellisesta velkomusasiasta, sääntely kannustaa rahoittajia entistä suurempaan varovaisuuteen.

Lausunto

Lausuntonaan talousvaliokunta esittää

että lakivaliokunta ottaa huomioon, mitä edellä on esitetty.

Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2006

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Jouko Skinnari /sd
  • vpj. Jari Leppä /kesk
  • jäs. Arto Bryggare /sd (osittain)
  • Sari Essayah /kd
  • Klaus Hellberg /sd (osittain)
  • Esko Kiviranta /kesk
  • Marjaana Koskinen /sd
  • Seppo Lahtela /kesk
  • Jere Lahti /kok
  • Sirpa Paatero /sd
  • Klaus Pentti /kesk
  • Antti Rantakangas /kesk
  • Martin Saarikangas /kok
  • Sari Sarkomaa /kok
  • Juhani Sjöblom /kok
  • vjäs. Roger Jansson /r

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Eelis Roikonen