Perustelut
Esityksellä pannaan täytäntöön
EU:n uudistettu maksuviivästysdirektiiviTaVL 17/2009
vp, turvataan nykyistä kattavammin kuluttajasaatavien
perintäkulujen kohtuullinen taso sekä täsmennetään
hyvän perintätavan sisältöä ja
tehostetaan sen noudattamista. Talousvaliokunta puoltaa esityksen
hyväksymistä. Valiokunta on käsitellyt
esitystä toimialansa puitteissa ja keskittyy jäljempänä kuluttajien
ja yritysten asemaan liittyviin kysymyksiin.
Maksuviivästysdirektiivi.
Direktiivi pantaisiin täytäntöön
säätämällä uusi laki
kaupallisten sopimusten maksuehdoista sekä muuttamalla
perintälakia ja korkolakia. Uusi laki koskisi maksuja,
jotka suoritetaan vastikkeena tavarasta tai palvelusta, kun tavaran
tai palvelun toimittaa elinkeinonharjoittaja ja hankkii elinkeinonharjoittaja
taikka julkisyhteisö tai muu hankintayksikkö.
Laki ei siten koskisi kuluttajakauppaa. Uudet säännökset
sisältäisivät direktiivin mukaisesti
muun muassa maksuajan enimmäiskestoa, viivästyskorkoa
ja perintäkulujen maksuvelvollisuutta rajoittavien sopimusehtojen
tehottomuutta koskevaa uutta sääntelyä.
Maksuviivästyksestä seuraisi aina oikeus kiinteään
40 euron suuruiseen vakiokorvaukseen perintäkuluista. Korkolakiin
esitetään tehtäväksi direktiivin edellyttämällä tavalla
muutos, jonka mukaisesti viivästyskoron määrä saa
olla korkeintaan 8 prosenttiyksikköä korkeampi
kuin kulloinkin voimassa oleva viitekorko.
Talousvaliokunta katsoo, että direktiivin edellyttämä sääntely
on otettu asianmukaisesti esityksessä huomioon. Valiokunta
pitää myös sinänsä perusteltuna
valittua lähtökohtaa muuttaa vain kaupallisten
sopimusten viivästyskoron määrittelyä.
Kuluttajakaupassa sovellettaisiin edelleen nykyistä, yhtä prosenttiyksikköä alempaa
viivästyskorkoa. Kuten hallituksen esityksessä on
perusteltu, viivästyskoron nostolle ei tältä osin
ole havaittu tarvetta ja nosto saattaisi entisestään
vaikeuttaa maksuvaikeuksiin joutuneiden kuluttajien asemaa. Käytännössä sääntely
kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa Suomessa on mahdollista soveltaa
sopimussuhteesta riippuen kahta eri viivästyskorkoa. Epäselvyyksien välttämiseksi
valiokunta painottaa tarvetta tiedottaa tästä yrityksiin
kohdistuvasta muutoksesta erityisesti pienille ja keskisuurille
yrityksille.
Perintälaki.
Maksuviivästysdirektiivin täytäntöönpanon
ohella hallituksen esitys sisältää perintälakiin
useita muutoksia, joilla muun muassa täsmennetään
hyvän perintätavan sisältöä (4 §)
ja tehostetaan sen valvontaa, säädetään mahdollisuudesta
kiistää maksuvelvollisuus (4 b §),
annetaan kuluttajille oikeus pyytää perinnän
keskeyttämistä (4 c §),
täsmennetään tratan käyttöön
liittyvää sääntelyä (7 §),
turvataan kuluttajasaatavien perintäkulujen kohtuullisuus (10 a
ja d §:t) sekä yhdenmukaistetaan vapaaehtoisessa
perinnässä ja ulosotossa noudatettavaa sääntelyä siten,
että kuluttajasaatavien osalta velallisen tekemät
lyhennykset on kohdistettava ensisijaisesti varsinaiseen saatavaan
(11 a §:n 2 mom.).
Kokonaisuutena arvioiden talousvaliokunta katsoo, että ehdotetut
muutokset ovat omiaan parantamaan erityisesti velallisina olevien
kotitalouksien asemaa vaarantamatta kuitenkaan velkojan oikeuksia.
Valiokunta nostaa erityisesti esille esityksen kuluttajakauppaan
liittyvien perintäkulujen kohtuullisuutta turvaavat säännökset.
Perintäkulut ovat varsinkin pienissä ja keskisuurissa
veloissa saattaneet nousta kohtuuttoman suuriksi ja ylittää varsinaisen
velan määrän. Uudella sääntelyllä puututaan
tähän epäkohtaan ja helpotetaan erityisesti
ylivelkaantuneiden kotitalouksien asemaa. Varsinkin pienyrittäjien
asemaa kohentavat puolestaan muun muassa säännökset
oikeudesta kiistää maksuvelvollisuus perustellusta
syystä sekä maksuviivästysten seuraamuksia
koskevat tiukennukset muussa kuin kuluttajakaupassa.
Yksittäisenä seikkana asiantuntijakuulemisessa
on tuotu esille tarve täsmentää perintälain kuluttajasaatavan
perinnän keskeyttämistä koskevan uuden
4 c §:n perusteluja. On katsottu, ettei
perusteluista käy selkeästi ilmi, että keskeytyspyynnön
voi muidenkin kuin vuokrasuhdetta koskevien jatkuvien sopimusten
(kuten sähkö- ja kaukolämpösopimukset)
osalta esittää vasta sopimussuhteen päätyttyä.
Talousvaliokunta toteaa, että vuokrasuhde on
mainittu pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa
(s. 31/II ja 32/I) yhtenä esimerkkinä.
Selkeyden vuoksi talousvaliokunta kuitenkin esittää,
että lakivaliokunta täsmentää pykälän
perusteluja toteamalla, että vastaavaa periaatetta noudatetaan
myös muiden jatkuvien sopimusten osalta.
Lisäksi talousvaliokunta toteaa, että uudistuksen
taloudelliset, erityisesti oikeuslaitokseen kohdistuvat vaikutukset
on aiheellista arvioida lakivaliokunnassa tarkoin.
