Perustelut

Valtioneuvoston tapaan talousvaliokunta pitää komission ehdotuksen tavoitteita kannatettavina. Kuten komissiokin ehdotuksessaan toteaa, Suomi sijoittuu EU-maiden kärkikaartiin sukupuolijakauman tasapainon osalta. EU:n kokonaistilannetta tarkasteltaessa naiset ovat kuitenkin kohtuuttoman aliedustettuja yhtiöiden päättävissä elimissä. Jotta direktiivin tavoitteet toteutuisivat EU-tasolla, valiokunta pitää tärkeänä varmistaa, että direktiiviehdotus kohtelee tasapuolisesti sekä yksiportaista että kaksiportaista yritysten hallintomallia soveltavia jäsenmaita.

Suomalaisetkaan yritykset eivät nykyisellään täytä direktiiviehdotuksen 40 prosentin tavoitetasoa. Toisaalta ehdotettu siirtymäaika on pitkä ja uusimmat tilastot osoittavat, että suurten pörssiyhtiöiden osalta on jo päästy 30 prosentin tasolle. Mikäli nousu jatkuu tasaisena, 40 prosentin tavoite ei ole epärealistinen saavutettavaksi. Ongelmallisimpia ovat pienet yritykset, joissa osassa ei ole vielä lainkaan naispuolisia hallituksen jäseniä. Kokonaisuutena arvioiden Suomen ongelmana ei kuitenkaan niinkään ole naisten aliedustus hallituksissa kuin naisten aliedustus listayhtiöiden toimivassa johdossa. Tällä on vaikutusta myös direktiivin täytäntöönpanoon, sillä hallituksen jäseniltä edellytetään usein yritysten johtoryhmätasoista osaamista muun erityisosaamisen ohella. Keskuskauppakamarin tekemien selvitysten perusteella naisjohtajien vähäisyyteen on useita syitäMiehet johtavat pörssiyhtiöiden liiketoimintoja — Naiset päätyvät tukitoimintoihin (syksy 2011); Lasikatto säröilee — Itsesääntely päihittää kiintiöt (syksy 2012). Näiden poistamiseksi on parhaillaan käynnissä sekä elinkeinoelämän että valtion toimia.

Suomessa on päästy nykytilanteeseen itsesääntelyn avulla. Listayhtiöiden hallinnointikoodi (CG 2010, suositus 9) edellyttää, että yhtiöiden hallituksissa on oltava molempia sukupuolia. Suositukseen ei nykymuodossaan sisälly tältä osin määrällisiä tavoitteita.

Uusi sääntely edellyttää käytännössä, että hallituksen jäsenten valinnan on perustuttava kriteeristöön, jonka avulla henkilöiden pätevyyttä arvioidaan. Etusija tulee antaa yhtä pätevälle aliedustettua sukupuolta olevalle henkilölle, ellei toisen sukupuolen edustaja ole objektiivisesti arvioiden tehtävään sopivampi. Valiokunta painottaakin, ettei direktiiviehdotus edellytä valitsemaan epäpätevää tai epäsopivaa henkilöä vain sukupuolen vuoksi. Olennaista on, että aliedustustilanteissa tehdyt valinnat kyetään perustelemaan. Tämä asettaa uusia velvoitteita mm. Suomessa yleisesti käytetyille nimitysvaliokunnille. On otettava huomioon, että valintakriteereihin saattaa sisältyä seikkoja, jotka kuuluvat yrityksen liikesalaisuuksien piiriin (esim. siirtyminen uudelle toimialalle tai uusille markkinoille). Ehdotuksen jatkokäsittelyssä on aiheellista kiinnittää huomiota siihen, miten liikesalaisuuksien suoja turvataan.

Lisäselvitystä tarvitaan myös sanktioinnin osalta. Säädösehdotuksessa (6 artikla) mainitut sanktiovaihtoehdot (hallinnolliset sakot tai nimityksen mitätöiminen) vaikuttavat suhteettoman ankarilta. Lähtökohtaisesti valiokunta katsoo, että raportointivelvollisuuden ja julkisuuden paineen tulisi olla riittäviä keinoja edistämään tavoitetason saavuttamista. Hallituspaikat eivät myöskään ole julkisesti haettavia tehtäviä. Tätä taustaa vasten on epäselvää, ketkä voivat pitää itseään statukseltaan ehdokkaina, jotka voivat riitauttaa tehdyt valinnat. Tuleeko ehdokkaina harkittujen nimet julkistaa? Onko osakkeenomistajille tarjottava useita ehdokkaita valittaviksi ja, jos tämä on tarkoitus, olisiko tämänkaltainen julkisuus ehdokkaiden kannalta perusteltua?

Komission ehdotuksessa on rajattu soveltamisalan ulkopuolelle tietynsuuruiset pk-yrityksetyritykset, joiden palveluksessa on alle 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 43 miljoonaa euroa. Komissio ei ole tarkemmin perustellut rajausta, ja onkin aiheellista vielä selvittää, onko se ehdotetussa muodossaan tarkoituksenmukainen. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että ns. small cap -yhtiöt tulisi rajata soveltamisalan ulkopuolelle.

Kuten edellä olevasta jo käy ilmi, ehdotuksen soveltamiseen liittyy vielä useita epäselviä kysymyksiä. Ennen lopullisen kannan ottamista valiokunta edellyttää saavansa lisäselvitystä soveltamiseen liittyvistä yksityiskohdista. Osittain soveltamista ja muun kansallisen sääntelymme yhteensovittamista edesauttaisi, mikäli Suomi saa ehdotuksen 8 artiklassa todetun poikkeuksen soveltaa tietyiltä osin (4 art. 1 ja 3—5 kohta) kansallisia menettelytapoja.