Perustelut
Valtioneuvoston tapaan talousvaliokunta pitää komission
ehdotuksen tavoitteita kannatettavina. Kuten komissiokin ehdotuksessaan
toteaa, Suomi sijoittuu EU-maiden kärkikaartiin sukupuolijakauman
tasapainon osalta. EU:n kokonaistilannetta tarkasteltaessa naiset
ovat kuitenkin kohtuuttoman aliedustettuja yhtiöiden päättävissä elimissä.
Jotta direktiivin tavoitteet toteutuisivat EU-tasolla, valiokunta
pitää tärkeänä varmistaa,
että direktiiviehdotus kohtelee tasapuolisesti sekä yksiportaista
että kaksiportaista yritysten hallintomallia soveltavia
jäsenmaita.
Suomalaisetkaan yritykset eivät nykyisellään täytä direktiiviehdotuksen
40 prosentin tavoitetasoa. Toisaalta ehdotettu siirtymäaika
on pitkä ja uusimmat tilastot osoittavat, että suurten
pörssiyhtiöiden osalta on jo päästy
30 prosentin tasolle. Mikäli nousu jatkuu tasaisena, 40
prosentin tavoite ei ole epärealistinen saavutettavaksi. Ongelmallisimpia
ovat pienet yritykset, joissa osassa ei ole vielä lainkaan
naispuolisia hallituksen jäseniä. Kokonaisuutena
arvioiden Suomen ongelmana ei kuitenkaan niinkään
ole naisten aliedustus hallituksissa kuin naisten aliedustus listayhtiöiden
toimivassa johdossa. Tällä on vaikutusta myös
direktiivin täytäntöönpanoon,
sillä hallituksen jäseniltä edellytetään
usein yritysten johtoryhmätasoista osaamista muun erityisosaamisen
ohella. Keskuskauppakamarin tekemien selvitysten perusteella naisjohtajien
vähäisyyteen on useita syitäMiehet
johtavat pörssiyhtiöiden liiketoimintoja — Naiset
päätyvät tukitoimintoihin (syksy 2011);
Lasikatto säröilee — Itsesääntely
päihittää kiintiöt (syksy 2012).
Näiden poistamiseksi on parhaillaan käynnissä sekä elinkeinoelämän että valtion
toimia.
Suomessa on päästy nykytilanteeseen itsesääntelyn
avulla. Listayhtiöiden hallinnointikoodi (CG 2010, suositus
9) edellyttää, että yhtiöiden
hallituksissa on oltava molempia sukupuolia. Suositukseen ei nykymuodossaan
sisälly tältä osin määrällisiä tavoitteita.
Uusi sääntely edellyttää käytännössä,
että hallituksen jäsenten valinnan on perustuttava
kriteeristöön, jonka avulla henkilöiden
pätevyyttä arvioidaan. Etusija tulee antaa yhtä pätevälle
aliedustettua sukupuolta olevalle henkilölle, ellei toisen
sukupuolen edustaja ole objektiivisesti arvioiden tehtävään
sopivampi. Valiokunta painottaakin, ettei direktiiviehdotus edellytä valitsemaan
epäpätevää tai epäsopivaa
henkilöä vain sukupuolen vuoksi. Olennaista on,
että aliedustustilanteissa tehdyt valinnat kyetään
perustelemaan. Tämä asettaa uusia velvoitteita
mm. Suomessa yleisesti käytetyille nimitysvaliokunnille.
On otettava huomioon, että valintakriteereihin saattaa
sisältyä seikkoja, jotka kuuluvat yrityksen liikesalaisuuksien
piiriin (esim. siirtyminen uudelle toimialalle tai uusille markkinoille). Ehdotuksen
jatkokäsittelyssä on aiheellista kiinnittää huomiota
siihen, miten liikesalaisuuksien suoja turvataan.
Lisäselvitystä tarvitaan myös sanktioinnin osalta.
Säädösehdotuksessa (6 artikla) mainitut sanktiovaihtoehdot
(hallinnolliset sakot tai nimityksen mitätöiminen)
vaikuttavat suhteettoman ankarilta. Lähtökohtaisesti
valiokunta katsoo, että raportointivelvollisuuden ja julkisuuden
paineen tulisi olla riittäviä keinoja edistämään
tavoitetason saavuttamista. Hallituspaikat eivät myöskään
ole julkisesti haettavia tehtäviä. Tätä taustaa
vasten on epäselvää, ketkä voivat pitää itseään
statukseltaan ehdokkaina, jotka voivat riitauttaa tehdyt valinnat.
Tuleeko ehdokkaina harkittujen nimet julkistaa? Onko osakkeenomistajille
tarjottava useita ehdokkaita valittaviksi ja, jos tämä on
tarkoitus, olisiko tämänkaltainen julkisuus ehdokkaiden
kannalta perusteltua?
Komission ehdotuksessa on rajattu soveltamisalan ulkopuolelle
tietynsuuruiset pk-yrityksetyritykset, joiden palveluksessa
on alle 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto
on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma
enintään 43 miljoonaa euroa. Komissio ei
ole tarkemmin perustellut rajausta, ja onkin aiheellista
vielä selvittää, onko se ehdotetussa
muodossaan tarkoituksenmukainen. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu
esille, että ns. small cap -yhtiöt tulisi rajata
soveltamisalan ulkopuolelle.
Kuten edellä olevasta jo käy ilmi, ehdotuksen soveltamiseen
liittyy vielä useita epäselviä kysymyksiä.
Ennen lopullisen kannan ottamista valiokunta edellyttää saavansa
lisäselvitystä soveltamiseen liittyvistä yksityiskohdista.
Osittain soveltamista ja muun kansallisen sääntelymme
yhteensovittamista edesauttaisi, mikäli Suomi saa ehdotuksen
8 artiklassa todetun poikkeuksen soveltaa tietyiltä osin
(4 art. 1 ja 3—5 kohta) kansallisia menettelytapoja.