Perustelut
Yleistä.
Kertomuksessa kuvataan kattavasti toimintaympäristö,
jossa Suomen Pankki ja Finanssivalvonta toimivat. Finanssikriisin
kehitys on lisännyt kertomusvuonna edelleen epävarmuutta
rahoitusmarkkinoilla, ja kertomuksessakin pääpaino
on epätavanomaiseen rahapolitiikkaan johtaneiden syiden
ja vallitsevien riskien kuvaamisessa. Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ)
riskit ovat olleet korostuneesti esillä myös pankkivaltuustossa.
Suomen Pankki.
Talouden ja rahoitusmarkkinoiden epävakaus näkyy
selkeästi niin Suomen Pankin kuin muidenkin keskuspankkien
taseiden kasvuna. Markkinoilla yleisesti luotettavana pidetyn Suomen
Pankin tase on yli kolminkertaistunut vuoden 2009 alkuun verrattunaSyyskuussa
2012 taseen arvo oli 103,4 miljardia euroa. Merkittävä osa
taseen kasvusta liittyy ns. Target2-maksujärjestelmään.
Euroopan keskuspankin (EKP) luottolaitoksille tarjoama ns. täyden
jaon politiikka on turvannut likvidit markkinat, mutta pankkien
välinen luottamus ei ole palautunut. Epäluottamuksen
vuoksi luottolaitokset ovat tallettaneet enenevässä määrin
varojaan keskuspankkeihin, ja tämä on nostanut
Target-järjestelmän euromääräistä arvoa.
Suomen Pankin Target-saldo70,4 miljardia euroa (syyskuu 2012) kuvastaa
pankin saamisia EKP:ltä. Suomen Pankin mukaan Target-saamisiin
ei liity luottoriskiä. Euroopan keskuspankkijärjestelmän
perussäännön 33.2 artikla sisältää säännökset
niistä menettelytavoista, joita noudatetaan tilanteissa,
joissa EKP:lle syntyy tappioita. Säännöksen
mukaisesti EKP:n neuvosto päättää EKP:n
mahdollisten tappioiden kattamisesta EKP:n yleisrahastosta ja tarvittaessa
rahoitustulosta. Kullekin euroalueen kansalliselle keskuspankille
kohdennettu kyseisen tilikauden rahoitustulo muodostaa ylärajan
sen velvollisuudelle korvata EKP:n mahdollisesti kirjaamia tappioita.
EKP:n mahdolliset tappiot voisivat näin ollen teoriassa
johtaa sen oman pääoman pienenemiseen.
Euromääräisesti merkittävin
EKP:n rahoitusmarkkinoiden vakauttamistoimista on edellä mainittu
pankeille suunnattu rahapoliittinen jälleenrahoitusYhteismäärältään
1 149 miljardia euroa (23.10.2012). Tätä lainoitusta
EKP myöntää pankeille vain turvaavaa
vakuutta vastaan. Vakuudet arvostetaan päivittäin
kunkin vakuuslajin riskikertoimen mukaiseen käypään
arvoon ja tarvittaessa lainansaajan edellytetään
täydentävän vakuuksiaan. Riskit saattavat
realisoitua lähinnä luottolaitosten mahdollisten
alasajojen yhteydessä.
Vakuudettomia sen sijaan ovat EKP:n tekemät valtion
lainapapereiden jälkimarkkinaostot, jotka käynnistyivät
toukokuussa 2010 arvopaperimarkkinoiden osto-ohjelman (Securities Markets
Programme; SMP) puitteissa. Tämä oli jatkoa vuonna
2009 aloitetulle vakuudellisten joukkolainojen osto-ohjelmalle (CBPP1
ja CBPP2)Yhteismäärältään
70 miljardia euroa (23.10.2012). SMP-ohjelmaan sisältyvien
ostojen arvo oli lokakuussa 2012 noin 209,5 miljardia euroa. EKP
ilmoitti 6.9.2012 jatkavansa valtioiden lainapapereiden ostoja ilman
euromääräistä ylärajaa.
SMP-ohjelma on tarkoitus lopettaa ja aloittaa uusi lyhyisiin valtioiden
lainapapereihin (1—3 vuotta) kohdistuva osto-ohjelma. Ostojen
edellytyksenä kuitenkin on mm., että kohdemaa
on pyytänyt ensin apua EU:n kriisirahastolta (ERVV/EVM).
Nykyiseen tapaan EKP tulee neutraloimaan ostot vetämällä markkinoilta ostoja
vastaavan määrän rahaa pois. Läpinäkyvyyden
lisäämiseksi EKP aikoo jatkossa ilmoittaa kuukausittain
jälkikäteen myös ostojen kohdemaat.
Suomen Pankki vastaa eurojärjestelmän rahapoliittisiin
jälleenrahoitusoperaatioihin ja rahapolitiikkaan liittyvien
osto-ohjelmien riskeistä 1,8 prosentin pääoma-avaimensa
mukaisesti. EKPJ:stä koituvien riskien ohella myös
Suomen Pankin harjoittama oma sijoitustoiminta (rahoitusvarallisuus
vuoden 2011 lopussa noin 18,5 miljardia euroa) sisältää normaaleja
sijoitusriskejä, joita seurataan ja joista raportoidaan
päivittäin. Sijoitustoiminnassa on pienennetty
valuuttariskiä ja sijoitusten jakaumaa on muutettu konservatiivisempaan
suuntaan. Vuonna 2011 rahoitusvarallisuuden kokonaistuotto oli 650
miljoonaa euroa.
Pankkivaltuuston kertomuksessa todetaan, että Suomen
Pankki seuraa riskejä erilaisten riskiskenaarioiden avulla.
Tämän lisäksi riskeihin on varauduttu
kasvattamalla taseen varauksia ja pankin omaa pääomaa.
Kertomuksessa todetaan, että tehtyjen riskiarvioiden perusteella Suomen
Pankin vakavaraisuus on tällä hetkellä riittävä kattamaan
pankin tehtävien hoitamisesta johtuvat riskit.
Finanssivalvonta.
Finanssivalvonnan osalta kertomuksessa on kuvattu erityisesti
Suomen finanssimarkkinoiden tilaa ja Finanssivalvonnalle vuodelle
2011 asetettujen tavoitteiden toteutumista.
Vaikeasta rahoitusmarkkinatilanteesta huolimatta rahoituksen
välitys on toiminut Suomessa tehokkaammin kuin muissa maissa.
Pankkien vakavaraisuus on pysynyt hyvänä koko
finanssikriisin ajan. Kertomuksessa todetaan, että tällä hetkellä näyttäisi
siltä, että velkakriisi sivuuttaisi suomalaiset
pankit. Työeläkelaitosten sijoitustoiminnassa
on sen sijaan koettu merkittäviä tappioita, ja
niiden toimintapääoma väheni yhteensä 4,7
miljardia euroa. Työeläkelaitosten vakavaraisuudessa
ja sijoitustoiminnassa on kuitenkin merkittäviä eroja.
Riskien pienentämiseksi työeläkelaitokset
ovat vähentäneet merkittävästi
sijoituksiaan kriisimaiden valtionpapereihin. Vakuutusala on kyennyt
säilyttämään vakavaraisuutensa,
vaikka myös tällä sektorilla velkakriisi
on haitannut sijoitustoimintaa.
Pankkivaltuusto, joka valvoo Finanssivalvonnan toiminnan yleistä tarkoituksenmukaisuutta
ja
tehokkuutta, toteaa, että Finanssivalvonta on onnistunut
hyvin valvontatyössään ja kyennyt samalla
edistämään yleistä luottamusta
finanssimarkkinoihin. Valvonnassa on painotettu riskiperusteista
ja ennakoivaa valvontaa. Kertomuksessa on kiinnitetty huomiota yksittäisiin
kysymyksiin, joihin Finanssivalvonnan tulee jatkossa kiinnittää huomiota.
Näitä ovat mm. ennakoivan valvonnan edelleenkehittäminen,
vakavaraisuuden riittävyyden arviointi ja Finanssivalvonnan
kriisinhallintavalmiuksien parantaminen. Saadun selvityksen mukaan
Finanssivalvonta on ryhtynyt tarvittaviin toimiin toiminnan kehittämiseksi.
Lopuksi.
Sekä Suomen Pankin että Finanssivalvonnan
toimintaympäristö on suuressa muutostilassa. Talouden
kehityksen ja siihen liittyvien, osin epätavanomaisten
rahapoliittisten toimien ohella toimintaympäristöön
vaikuttavat vireillä olevat laajat säädöshankkeet
sekä EU:n rakenteelliset, mm. pankkiunioniin liittyvät
muutosesitykset. Talousvaliokunta pitää nykytilanteessa
tavanomaistakin tärkeämpänä,
että rahapolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä käydään
laajaa keskustelua. Kertomusmenettelyyn liittyen valiokunta on osaltaan
pyrkinyt edistämään avoimuutta Suomen
Pankin pääjohtajan julkisen kuulemismenettelyn
avulla. Valiokunta puoltaa myös toimia, joilla pyritään
lisäämään EKP:n päätöksenteon
läpinäkyvyyttä. EKP:lle on luovutettu
merkittävää itsenäistä päätösvaltaa,
jonka vastapainoksi sen on kyettävä selkeästi
perustelemaan tehdyt päätökset ja mahdollistettava näin
päätösten laajempi arviointi.
Pankkivaltuuston tehtävänä on valvoa
sekä Suomen Pankin että hallinnollisesti sen yhteydessä toimivan
Finanssivalvonnan yleistä toimintaaLaki Suomen Pankista
(214/1998) ja Laki Finanssivalvonnasta (878/2008).
Se ei voi puuttua esimerkiksi EKP:ssä tapahtuvaan päätöksentekoon.
Suomen Pankin osalta pankkivaltuuston lakisääteisiin
valtuuksiin ja velvollisuuksiin sisältyy hallinnollisten
ja pankin voitonjakoon liittyvien valtuuksien lisäksi mm.
mahdollisuus antaa vuosittaisen kertomuksen ohella tarvittaessa
kertomuksia rahapolitiikan toteuttamisesta ja muusta pankin toiminnasta
(11 §:n 1 mom. 5 kohta). Lakia
säädettäessä talousvaliokunnan
mietinnössä (TaVM 3/1998 vp) painotettiin
laaja-alaisen rahapoliittisen keskustelun merkitystä ja
nostettiin erityisesti esille edellä mainitun lainkohdan
tarjoama mahdollisuus informoida eduskuntaa ja edesauttaa näin
eduskunnassa käytävää rahapoliittista keskustelua.
Nopeasti muuttuva toimintaympäristö saattaa edellyttää myös
pankkivaltuuston tavanomaista aktiivisempaa osallistumista keskustelun
avauksiin.
Suomen Pankki ja Finanssivalvonta edustavat Suomea nykyisessä finanssijärjestelmän
toimivuutta valvovassa ja kehittävässä organisaatiossa,
jonka muodostavat makrotasolla järjestelmäriskikomitea
ja mikrotasolla arvopaperi-, pankki- ja vakuutusmarkkinoita valvovat
ja sääntelyä kehittävät
erillisviranomaiset. Tämä makro- ja mikrotason
valvontaa harjoittava järjestelmä on aloittanut
toimintansa kertomusvuonna. Talousvaliokunta pitää aiheellisena, että näiden
finanssimarkkinoiden kannalta tärkeiden EU-elinten keskeisestä toiminnasta
sisällytetään jatkossa vuosikertomukseen
oma osionsa.