Yleisperustelut
Talousvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotukset hyväksytään
lakiin vakuutusedustuksesta tehdyin muutoksin.
Vakuutusedustuksesta annettavassa laissa on keskeistä vakuutusmeklareiden
ja asiamiesten roolien selkeyttäminen ja toiminnan läpinäkyvyys.
Vakuutusmeklarit toimivat asiakkaan kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen
perusteella vakuutuksenantajiin nähden itsenäisinä.
Vakuutusmeklari ei saa olla vakuutuksenantajaan sellaisessa riippuvuussuhteessa,
joka on omiaan asiakkaan etujen vastaisesti vaikuttamaan
vakuutusmeklarin toimintaan.
Asiamiehet toimivat vakuutuksenantajan lukuun ja vastuulla.
Asiamiehen on selkeästi ilmoitettava asiakkaalle toimivansa
nimenomaan asiamiehenä. Läpinäkyvyyttä edistetään
vakuutusmeklarin ja asiamiehen tiedonantovelvollisuuksilla, jotka
kohdistuvat markkinointivaiheeseen sekä sopimuksen tekoon
ja sopimuksen sisältöön.
Voimassa olevan lain mukaan vakuutuksenantaja voi
maksaa palkkiota vakuutuksen välittämisestä.
Uuden lain mukaan vakuutusmeklari saa ottaa vastaan palkkion vain
toimeksiantajalta. Vakuutusmeklari myy vakuutusyhtiöistä riippumattomia
asiantuntijapalveluitaan, ja meklarin palkkio on tämän
palvelun hinta, josta toimeksiantaja voi neuvotella meklarin kanssa. Näin
toimeksiantaja tietää maksamansa palkkion
määrän, eikä sitä sisällytetä esimerkiksi
vakuutusmaksuun, jossa palkkio kuitenkin tulisi asiakkaan maksettavaksi.
Ehdotettu uusi sääntely varmistaa vakuutusmeklarin
riippumattomuutta vakuutusyhtiöistä ja
tekee selkeän eron meklarin ja asiamiehen välillä.
Talousvaliokunta on jatkanut hallituksen esityksessä ehdotettua
yhden vuoden siirtymäaikaa kolmeen vuoteen, jotta vakuutusmeklareilla
olisi enemmän aikaa sopeuttaa toimintaansa uuden sääntelyn
mukaiseksi.
Vakuutusmeklarin palkkion sääntely ehdotetulla
tavalla on kansallinen valinta, jollaista ei edellytetä vakuutusedustusdirektiivissä.
Asiantuntijakuulemisissa esiin nousi myös yksilöllisten
eläkevakuutusten verokohtelusta aiheutuva kilpailuneutraliteettiongelma.
Verolainsäädännön mukaan luonnollinen
henkilö ei voi vähentää verotuksessaan
tällaiseen eläkevakuutukseen liittyviä meklaripalkkioita,
kun taas vakuutusmaksuihin sisältyvät asiamiehestä aiheutuvat
kustannukset ovat vähennyskelpoisia. Tämän
ongelmakohdan todettiin kuitenkin olevan hyvin vaikeasti ratkaistavissa.
Talousvaliokunta edellyttää, että hallitus
antaa kahden vuoden kuluttua lain voimaantulosta talousvaliokunnalle
selvityksen vakuutusedustuksesta annetun lain vaikutuksista ja sen
soveltamisesta saaduista kokemuksista sekä vakuutusedustuslainsäädännöstä muissa
jäsenvaltioissa (Valiokunnan lausumaehdotus).
Yksityiskohtaiset
perustelut
1. Laki vakuutusedustuksesta
5 §.
Pykälästä on poistettu viittaus 32 §:ään
siihen tehdyn muutoksen johdosta.
10 §.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan Vakuutusvalvontaviraston
on poistettava vakuutusedustaja rekisteristä, jos tämä ei
täytä lain 6 ja 7 §:ssä säädettyjä rekisteröinnin
edellytyksiä.
Perustuslakivaliokunnan mielestä vakuutusedustajalle
on yleisiin hallinto-oikeudellisiin periaatteisiin sisältyvän
suhteellisuusvaatimuksen takia varattava ennen rekisteristä poistamista mahdollisuus
korjata rekisteröinnin edellytyksissä havaittu,
korjattavissa oleva puute. Perustuslakivaliokunnan mukaan tästä on
asianmukaista lisätä maininta lakiehdotuksen 10 §:ään.
Edellä olevan johdosta 10 §:n 1 momentin 2 kohtaa
on täydennetty siten, että vakuutusedustaja on
poistettava rekisteristä, jos tämä ei täytä rekisteröinnin
edellytyksiä eikä puutetta ole korjattu Vakuutusvalvontaviraston
asettamassa määräajassa.
32 §.
Pykälässä säädetään
muun ETA-valtion vakuutusedustajan toiminnasta Suomessa. Hallituksen
esityksen mukaan 32 §:ssä säädettäisiin,
että muussa jäsenvaltiossa rekisteröity
vakuutusedustaja voisi harjoittaa vakuutusedustusta Suomessa sijoittautumisvapauden
tai myös palvelujen vapaan tarjoamisen perusteella vasta,
kun Vakuutusvalvontavirasto on saanut ilmoituksen vakuutusedustajan
rekisteröintivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta.
Vakuutusedustusdirektiivin 6 artiklan mukaan vakuutusedustajan,
joka aikoo ensimmäistä kertaa harjoittaa liiketoimintaa
toisessa jäsenvaltiossa palvelujen tarjoamisen vapauden
tai sijoittautumisvapauden perusteella, on ilmoitettava
siitä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Näiden viranomaisten on edelleen tiedotettava aikomuksesta
niille vastaanottavan valtion viranomaisille, jotka sitä haluavat.
Vakuutusvalvontaviraston mukaan säännös johtaisi
suureen määrään ilmoituksia
vakuutusedustajayrityksistä, jotka ilmoittaisivat aikovansa
jossain vaiheessa harjoittaa palvelujensa vapaata tarjontaa Suomeen.
Virasto katsoo, että palvelujen vapaan tarjonnan osalta
ilmoitusmenettelyn hyöty on valvonnan kannalta
vähäinen. Sen sijaan huomattava työpanos
kuluisi luettelon ylläpitoon ja eri ETA-valtioiden
viranomaisten väliseen tiedonvaihtoon. Ilmoitus koskisi
vain aikomusta, joten tarkkaa tietoa siitä, mitkä yritykset
tosiasiassa aloittaisivat toiminnan, ei saada. Tarvittaessa yksittäisiä vakuutusedustajia
koskevat tiedot saa vakuutusedustajan rekisteröintivaltion
viranomaiselta, sillä jokaisen ETA-valtion on ylläpidettävä vakuutusedustusdirektiivin
mukaista rekisteriä vakuutusedustajistaan, ja vakuutusedustajan
on kerrottava asiakkaalle, mihin rekisteriin hänet
on merkitty ja miten rekisteröinnin voi tarkistaa. Asiamiehen
ja vakuutusmeklarin tiedonantovelvollisuudesta asiakkaalle säädetään
lakiehdotuksen 19 §:ssä.
Edellä olevan perusteella talousvaliokunta on muuttanut
32 §:ää siten, että muussa ETA-valtiossa
rekisteröity vakuutusedustaja voisi harjoittaa vakuutusedustusta
Suomessa palvelujen vapaan tarjoamisen perusteella ilman Vakuutusvalvontavirastolle
tehtävää ilmoitusta.
43 §.
Lakiehdotuksen 28 §:n mukaan vakuutusmeklarilla on
oltava koko Euroopan talousalueella voimassa oleva vastuuvakuutus,
jonka määrän on oltava vähintään
yksi miljoona euroa vahinkoa kohti ja yhteensä 1,5 miljoonaa
euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohti. Euromäärät
vastaavat vakuutusedustusdirektiivin 4 artiklan 3 kohdassa olevia
määriä. Saman artiklan 6 kohdan mukaan
jäsenvaltiot voivat tiukentaa tässä artiklassa
säädettyjä vaatimuksia tai asettaa alueellaan
rekisteröidyille vakuutusedustajille muita vaatimuksia.
Lakiehdotuksen 43 §:n 1 momentissa ehdotetaan, että vastuuvakuutuksen
määriä voitaisiin muuttaa sosiaali- ja
terveysministeriön asetuksella EY:n tilastotoimiston Eurostatin
julkaiseman Euroopan kuluttajahintaindeksin muutosten perusteella.
Vakuutusedustusdirektiivin mukaan vastuuvakuutuksen määriä tarkistetaan määräajoin.
Ensimmäinen tarkistus tehdään viiden
vuoden kuluttua direktiivin voimaantulon jälkeen ja seuraavat
tarkistukset viiden vuoden välein.
Perustuslakivaliokunta toteaa, että 43 §:n 1 momentissa
on kysymys asetuksenantajan toimivallasta muuttaa 28 §:n
1 momentissa säädettäväksi ehdotettuja
rahamääriä ja siten lakia. Valtuus on
säännöksessä sidottu riittävän
tarkkaan laskentaperusteeseen, eikä se siksi vaikuta lakiehdotuksen
käsittelyjärjestykseen, mutta tarkasti sidottuakaan
lain muuttamisvaltaa ei perustuslakivaliokunnan aiemman kannan mukaan
ole asianmukaista säätää asetuksenantajalle,
ellei siihen ole erityisen painavia syitä. Esimerkiksi rahamäärää koskevan
lain säännöksen poikkeuksellisen usein
toistuva muutostarve voi olla sellainen syy. Pääsäännön
mukaan lain muuttamisvallan tulee kuitenkin säilyä lainsäätäjällä.
Perustuslakivaliokunta pitää edellä olevan
johdosta aiheellisena vielä harkita, onko lain muuttamista
tarkoittavan valtuuden sisällyttäminen lakiin
asiallisesti lainkaan tarpeen.
Talousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa sosiaali- ja terveysministeriö katsoo,
että sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen
antaminen joka viides vuosi on tämän tyyppisessä asiassa
hyvin perusteltavissa lakiesityksen valmistelua selvästi
kevyempänä järjestelynä.
Talousvaliokunta on perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten
poistanut pykälän 1 momentin ja tehnyt siitä johtuvan
muutoksen pykälän otsikkoon, koska vastuuvakuutuksen
määriä tarkistetaan suhteellisen harvoin,
viiden vuoden välein, ja koska direktiivin mukaan jäsenvaltioilla
on mahdollisuus lailla säätää tiukempiakin
vaatimuksia. Saatujen kokemusten perusteella samalla voidaan harkita,
onko lakiin tehtävä muitakin muutoksia kuin Euroopan
kuluttajahintaindeksiin perustuvia vakuutusmäärien
tarkistuksia.
49 §.
Talousvaliokunta on jatkanut pykälän 6—9
momenteissa, jotka koskevat vakuutusmeklarin oikeutta ottaa palkkio
myös muulta kuin toimeksiantajalta, palkkion määräytymisperusteiden
ja määrän ilmoittamista sekä palkkion
vastaanottamista lakisääteisiä eläkevakuutuksia koskevasta
vakuutusedustuksesta, ehdotettua yhden vuoden siirtymäaikaa
kolmeen vuoteen, jotta vakuutusmeklareilla olisi enemmän
aikaa sopeuttaa toimintansa uusien vaatimusten mukaisiksi.