Perustelut
Talousvaliokunta esittää, että lakiehdotus
hyväksytään muuttamattomana.
Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi päästökauppalakia
siten, että siinä otetaan huomioon EY:n komission
Suomen päästöoikeuksien jakoa koskeva
päätös.
Komission 4 päivänä kesäkuuta
2007 tekemän päätöksen mukaisesti
Suomen on vähennettävä päästöoikeuksien
kokonaismäärää runsaalla 2 miljoonalla
hiilidioksiditonnilla vuodessa eli päästöoikeuksien
kokonaismäärä vuodessa saa olla keskimäärin
enintään 37,557891 miljoonaa hiilidioksiditonnia.
Samoin komissio edellyttää muutoksia uusia osallistujia
koskeviin säännöksiin, minkä vuoksi
esityksessä ehdotetaan kumottaviksi kielletyksi jälkikäteiseksi päästöoikeuksien
jaoksi katsotut säännökset. Komissio
on lisäksi todennut, että hankemekanismien käytön
enimmäismäärä saa olla enintään
10 prosenttia kullekin laitokselle jaetuista päästöoikeuksista.
Suomen tekemään esitykseen verrattuna hankeyksiköiden
kokonaiskäyttöoikeus pienentyy vuositasolla noin
5,95 miljoonasta tonnista noin 3,76 miljoonaan tonniin. Tämä otetaan
huomioon valtioneuvoston myöntämispäätöksessä.
Komissio ei ole sen sijaan ottanut kantaa mekanismien käytön
allokointiin eri alaryhmien välillä, joten jakoperusteet
voidaan säilyttää laissa ennallaan.
Valiokunta katsoo, että komission Suomea koskeva päätös
leikata ehdotettua kokonaispäästöoikeutta
5,2 prosenttia on suhteellisen maltillinen verrattuna useilta muilta
jäsenmailta edellytettyihin leikkauksiin. Keskimääräinen
leikkausvelvoite on ollut 9,5 prosenttia. Suomi on lisäksi ainoa
jäsenvaltio, jonka osalta komissio on ottanut huomioon vuoden 2005 päästötason
poik-
keuksellisuuden. Hyvän vesivoimatilanteen vuoksi Suomeen
on tuolloin tuotu poikkeuksellisen paljon sähköä,
minkä vuoksi kansalliset päästöt
ovat tavanomaista vähäisemmän lauhdevoimatuotannon
vuoksi jääneet keskimääräistä alhaisemmalle
tasolle. Komissio on tämän vuoksi mukauttanut
vuoden 2005 päästölukuja lisäämällä 5,795524
miljoonaa tonnia todennettuihin päästöihin.
Komissio on ottanut arviossaan lisäksi huomioon uuden ydinvoimalaitoksen
käyttöönoton viivästymisestä aiheutuvan
hiili-intensiteetin kasvun.
Keskimääräistä pienemmästä leikkausvelvoitteesta
huolimatta lisätaakka merkitsee uutta rasitetta Suomen
kansantaloudelle. Mikäli koko määrä joudutaan
kattamaan ostamalla lisää päästöoikeuksia,
esityksessä on arvioitu, että vuositasolla lisäkustannukset
ovat noin 40 miljoonaa euroa. Laskelma perustuu arvioon, että päästö-oikeuden
keskihinta on 20 euroa hiilidioksiditonnilta. Vaikka päästöoikeuden
tulevaa hintakehitystä on vaikeaa ennustaa, antaa tämä suuntaa
kokonaiskustannuksista.
Lisätaakan kohdentaminen
Komission päätös jättää kansallista
harkintavaltaa siltä osin kuin kyse on päästöoikeuksiin
tehtävän lisäleikkauksen kohdentamisesta.
Valiokuntakäsittelyn aikana onkin esitetty useita toisistaan
poikkeavia näkemyksiä oikeudenmukaisimmasta jakotavasta.
On katsottu, ettei teollisuuden kannettavaksi saa asettaa yhtään
enempää taakkaa. Useissa jäsenmaissa
teollisuus saa koko tai lähes koko päästöosuutensa
ilmaiseksi. Toisaalta on todettu, että energiateollisuus
kattaa jo nyt niin huomattavan osan päästökaupan taakanjaosta,
ettei alan kilpailukyky enää kestä taakan
lisäämistä ilman, että kuluttajahinnat nousevat
merkittävästi.
Esityksessä ehdotetaan lisäleikkaus kohdistettavaksi
verrattain tasaisesti kaikkiin alaryhmiin, jolloin niiden suhteellinen
osuus kokonaistaakasta pysyy ennallaan. Komission päätöksen huomioon
ottaen eri alaryhmien päästöoikeuksia
ehdotetaan leikattavaksi seuraavasti: ryhmä A (teollisuusprosessit)
9 prosenttia, ryhmä B (teollisuuden energiatuotanto) 14
prosenttia, ryhmä C (kaukolämpö ja sen
yhteydessä tuotettu sähkö) 23 prosenttia,
ryhmä D (lauhdesähkö) 69 prosenttia ja
ryhmä E (vara- ja huippuvoima) 14 prosenttia. Komission
edellyttämästä lisäleikkauksesta
aiheutuva lisäys vaihtelee alaryhmittäin 2—4
prosenttiyksikön välillä.
Valiokunta on aiemmassa päästökauppaa
koskevassa mietinnössään (TaVM 28/2006
vp) todennut, että kansantaloudellisia kokonaisvaikutuksia
ajatellen taakkaa on kustannustehokkainta jyvittää eniten
sinne, missä siitä koituvat lisäkustannukset
voidaan tehokkaimmin siirtää lopputuotteen hintoihin.
Suurin osa taakasta jää näin energiasektorin
kannettavaksi, ja globaaleilla markkinoilla kilpaileva vientiteollisuus
on saanut lähes koko tarvitsemansa päästöosuuden. Päästökaupan
kokonaisvaikutuksia ajatellen on lisäksi otettava huomioon,
että energiaintensiivistä vientiteollisuuttamme
rasittaa myös sähkön hinnannousu, johon kansallisella päästö-
oikeuksien jaolla ei voida vaikuttaa. Sähkön hintaan
vaikuttaa päästöoikeuden hinta, joka
muodostuu yhteisön päästökauppamarkkinoilla. Kansallisella
päästöoikeuksien jaolla on sen sijaan
vaikutusta eri päästökauppasektoreiden
kilpailukykyyn.
Valiokuntakäsittelyn aikana on tuotu voimakkaasti esille
vaatimus säilyttää kaukolämpösektorin
päästökerroin voimassaolevan lain mukaisena
ja kohdistaa kiristykset muihin alaryhmiin. Valiokunnan saaman lisäselvityksen
mukaan alaryhmään C kuuluvan kaukolämmön
ja siihen liittyvän yhdistetyn sähkön-
ja lämmöntuotannon päästöoikeuksien
tarve vuosina 2008—2012 on keskimäärin
15 miljoonaa tonnia. Voimassa olevan lain mukaisesti alaryhmä C
on saamassa päästöoikeuksia 12,6 miljoonaa
tonnia, josta määrästä nyt ehdotetaan
leikattavaksi 0,5 miljoonaa tonnia. Kauppa- ja teollisuusministeriö on
arvioinut, että ehdotettu lisäleikkaus nostaa kaukolämmön
hintaa noin 0,40 euroa megawattitunnilta. Arvio perustuu olettamaan,
että päästöoikeuden hinta on
keskimäärin 25 euroa tonnilta. Kaukolämmitetyssä kerrostalossa
tästä aiheutuva vuosikustannus on noin 3 euroa
ja pientalossa noin 6 euroa. Päästökaupan
kokonaisvaikutus kaukolämmityksen vuosikustannuksiin on kerrostalohuoneistossa
noin 18 euroa ja pientalossa 34 euroa.
Koska EU:n päästökauppajärjestelmä vaikuttaa
sähkön hintaan marginaalihinnoittelun, ei kansallisen
päästöoikeuksien jaon kautta, nousevat
sähkölämmittäjien lämmityskulut
huomattavasti kaukolämmönkäyttäjiä enemmän.
Arviona on, että sähkölämmitteisessä pientalossa
päästökauppajärjestelmästä aiheutuva
kustannusnousu on lämmitysenergian osalta noin 277 euroa
vuodessa. Öljylämmitteisen pientalon kustannusnousu
vastaa kaukolämmön kustannuksia.
Valiokunta on aiemmin mainitussa mietinnössään
tuonut esille kaukolämpösektorin keskeisen roolin.
Sen piiriin kuuluu noin 90 prosenttia asuinkerrostaloista, noin
puolet rivitaloista ja valtaosa maamme julkisista ja liikerakennuksista.
Noin 73 prosenttia kaukolämmöntuotannosta perustuu
sähkön ja lämmön yhteistuotantoon
(CHP, Combined Heat and Power), jonka on sekä kansallisella
että EU-tasolla todettu olevan tehokas ja ympäristöystävällinen
tuotantotapa.
Kiistämättä kaukolämpösektorin
merkittävää asemaa valiokunta katsoo,
edellä mainittuihin laskelmiin perustuen ja ottamalla huomioon energiasektorin
kokonaistaakan, ettei nyt esillä oleva ehdotus kohtuuttomasti
nosta kaukolämpösektorin kustannuksia muihin lämmitysmuotoihin
verrattuna. Valiokunta pitää ehdotettua energiasektorin
sisäistä taakanjakoa tämän vuoksi
perusteltuna. Suhteellisesti suurimman taakan kantaa lauhdesähköntuotanto.
Sen kustannusten nousupainetta voidaan hieman hillitä muita
alaryhmiä suuremman hankemekanis-mien käyttöoikeuden
avulla.
Vaikka nyt käsiteltävänä oleva
esitys ei merkittävästi muuta energiasektorin
kilpailukykyä, valiokunta pitää tärkeänä,
että eduskunnalla on hyvä kokonaiskuva sektorin
tilasta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että eduskunta
hyväksyy lausuman, jossa hallituksen edellytetään arvioivan
energia- ja ilmastostrategian yhteydessä eri energiamuotojen
ja tuotantotapojen kilpailukyvyn ilmastopolitiikan, kustannustehokkuuden,
energiaomavaraisuuden ja kansallisen kilpailukyvyn näkökulmasta (Valiokunnan
lausumaehdotus 1).
Kokonaisuutena arvioiden valiokunta pitää perusteltuna
esityksen lähtökohtaa jakaa lisätaakka
kaikkien päästökauppavelvollisten kesken.
Ottaen huomioon, että uusi päästökauppakausi
on juuri alkamassa, olisi valiokunnan näkemyksen mukaan
kohtuutonta asettaa merkittävää taloudellista
lisätaakkaa näin lyhyellä varautumisajalla
vain yhden tai muutaman alaryhmän kannettavaksi. Esityksen
mukaisesti menetellen eri toimijoiden suhteellinen osuus kokonaistaakasta
säilyy samana. Vientiteollisuutemme taakkaa helpottaa jonkinverran
jaon pohjautuminen ns. perintömenetelmään,
jossa vertailutietona käytetään laitosten
päästötietoja vuosilta 1998—2002.
Tarkastelukaudella ja sen jälkeen tapahtunut teollisuuden
ominaispäästöjen vähentyminen
ei näin täysimääräisesti
pienennä sektorin päästöoikeuksien
määrää.
Turve
Kotimaisella turpeella on merkittävä asema
sekä energiaomavaraisuutemme että CHP-tuotannon kannalta.
Turpeen osuus esimerkiksi yhdyskuntien CHP-tuotannon polttoaineista
on noin 20 prosenttia. Kasvihuonekaasupäästöjä ajatellen turve
luokitellaan tällä hetkellä omaan polttoainekategoriaan
Kansainvälisen hallitustenvälisen ilmastopaneelin
(IPCC, Intergovernmental Panel on Climate Change) uusien luokitusten mukaisesti
(IPCC 2006). Turpeenpolton päästöt, ja
näin ollen myös päästökerroin,
rinnastetaan kuitenkin päästökaupassa
fossiilisiin polttoaineisiin.
Kotimaiset tutkimustulokset (VTT Tiedotteita — Research
Notes 2365, Espoo 2007) viittaavat siihen suuntaan, että hyödyntämällä uutta teknologiaa
ja turvemaata kokonaisvaltaisesti saadaan turpeen päästöt
pienentymään merkittävästi.
Jo sadan vuoden tarkastelujaksolla polttoturpeen ilmastovaikutus
on tutkimuksen mukaan kivihiiltä pienempi. Turpeen päästökertoimeen
saatava muutos lieventäisi osaltaan ener-giasektorin taakkaa.
Tämä voisi osaltaan edesauttaa Suomen mahdollisuuksia
lisätä uusiutuvan energian osuutta puun ja turpeen
yhteiskäytössä.
Talousvaliokunta esittääkin eduskunnan hyväksyttäväksi
lausuman, jonka mukaisesti kiirehditään hallituksen
toimenpiteitä turpeen päästökertoimen tarkistamiseksi ottaen huo-
mioon kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tieteelliset
selvitykset (Valiokunnan lausumaehdotus 2).
Päästökertoimen muuttaminen edellyttää IPCC:n
hyväksyntää. Valiokunta painottaa, että kansalliseen
turvetutkimukseen tulee varata riittävät resurssit
ja pyrkiä yhä tiiviimpään yhteistyöhön
muiden turpeentuottajamaiden kanssa.
Muuta
Käsittelyn aikana on viitattu yksittäisiin
tulkintatilanteisiin, joissa voimassaolevan päästökauppalain
ei katsota johtavan oikeudenmukaiseen ja lain kokonaistavoitteen
kannalta järkevään lopputulokseen yksittäisten
laitosten osalta.
Kuten talousvaliokunta on aiemmin mainitussa mietinnössään
todennut, perustuu laki sen kohteena olevien laitosten suuren määrän
vuoksi tietynlaiseen massamenettelyyn.Tämä ei
kuitenkaan poista järjestelmän jatkokehittämistarvetta.
Tässä työssä tulee tavoitteena
olla, että järjestelmä nykyistä paremmin
tukee laitosten ympäristötehokkuuden ja vähäpäästöisyyden
parantamista.
Kehittämistarpeisiin viitataan myös ympäristövaliokunnan
esityksestä antamassa lausunnossa, jossa painotetaan parhaillaan
vireillä olevan päästökauppadirektiivin
uudistustyön tärkeyttä. Valiokunta yhtyy
näihin näkemyksiin. Ilmastonmuutoksen hillinnän
ja tasapuolisemman taakanjaon kannalta on kuitenkin ensisijaisen
tär-keää, että kehitystä tapahtuu
tältä osin myös EU:n ulkopuolella ja
että parhaillaan käynnistyvissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa saavutetaan
globaali, tasapuolisiin sääntöihin perustuva
ilmastosopimus.