Perustelut

Esityksellä saatetaan voimaan ns. RES-direktiivinUusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annettu direktiivi (2009/28/EY) edellyttämä uusiutuvan energian alkuperätakuita koskeva sääntely. RES-direktiivin tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian käyttöä. Alkuperätakuiden avulla sähkön käyttäjä voi varmistua siitä, että hänelle ilmoitettavat tiedot uusiutuvan energian tuotannosta ovat totuudenmukaiset. RES-direktiivi olisi tullut saattaa kansallisesti voimaan jo joulukuussa 2010. Ehdotuksen tavoitteena onkin saattaa RES-direktiivin asettamat minimivelvoitteet nopeasti voimaan. Talousvaliokunta esittää, että lakiehdotus hyväksytään vähäisin muutoksin.

Valiokunta katsoo, että uusi sääntely selkeyttää uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön markkinoinnissa noudatettavia käytäntöjä ja parantaa kuluttajansuojaa. Uuden sääntelyn myötä siirrytään käyttämään järjestelmää, jonka mukaisesti vain alkuperätakuilla varmennettua sähköä voidaan myydä ja markkinoida uusiutuvista energialähteistä tuotettuna. Takuujärjestelmän avulla voidaan myös varmistaa, että sähkön tuottajien antamat tiedot perustuvat yhtenäiseen arviointitapaan. Tämä puolestaan edesauttaa kuluttajien mahdollisuuksia vertailla eri tuottajia keskenään.

Energiamarkkinaviraston tehtäväksi annetaan kansallisen sähkön jäännösjakauman määrittäminen. Kansallisen jäännösjakauman avulla estetään nykyisin käytössä olevaan pohjoismaiseen jäännösjakaumaan liittyvä osittaisen kaksoislaskennan mahdollisuus. Toisena uuden sääntelyn toimeenpanijana olisi Fingrid Oyj, jonka vastuulle tulevat alkuperätakuiden rekisterinpitäjän tehtävät. Energiamarkkinavirasto vahvistaisi tähän julkisen palvelun velvoitteeseen liittyvien maksujen ja korvausten määräytymisen periaatteet sekä palvelujen ehdot. Valiokunta pitää sääntelyn hallinnointitapaa perusteltuna.

Valiokunta painottaa, että ehdotetun järjestelmän hyödyntäminen on sähköntuottajille vapaaehtoista. Tuottaja voi näin ollen arvioida, onko järjestelmän avulla saatavasta uusiutuvan energian markkinointioikeudesta tuleva hyöty niin suuri, että se kattaa alkuperätakuiden hankinnasta koituvat kustannukset. Kuluttajien kannalta on toivottavaa, että kate on mahdollisimman laaja.

Ehdotetussa muodossaan laki asettaa sähkönmyyjälle sähkömarkkinadirektiivin(2009/72/EY) 3 artikla 9 kohta mukaiset ilmoitusvelvoitteet, joiden mukaisesti sähkönmyyjän on vuosittain ilmoitettava asiakkailleen kunkin energialähteen osuus kaikista sen edellisenä vuonna käyttämistä polttoaineista. Yhtiön kokonaisjakauma syntyy kaikkien asiakaskohtaisten jakaumien summana. Osa asiantuntijoista on pitänyt puutteena sitä, ettei sääntely edellytä, että asiakkaalle ilmoitetaan yhtiökohtaisen jakauman lisäksi asiakkaan oman sähkön alkuperä. Käytännössä tämä koskisi lähinnä niitä asiakkaista, jotka ostavat sähköä, jonka alkuperästä myyjä ei ole luvannut mitään (ns. yleissähkö). Uusiutuvaa tai muuta sähköä nimenomaisena tuotteena ostavat asiakkaat saavat tilaamaansa sähköä koskevan alkuperätiedon nyt esillä olevan lain asettamista vaatimuksista riippumatta.

Saadun selvityksen perusteella talousvaliokunta pitää valittua minimisääntelyn lähtökohtaa perusteltuna. Yleissähkön ostajien sähkön energialähdejakauma on pääsääntöisesti lähes sama kuin yhtiön kokonaisjakauma, joten täsmällisempi tietovaatimus tuottaisi harvoin merkittävää lisäarvoa kuluttajalle. Valiokunta toteaa kuitenkin, ettei uusi sääntely estä energiantuottajia laajentamasta kuluttajille uusiutuvan energiankäytön osalta annettavaa informaatiota tai kehittämästä muihin kuin uusiutuvaan energiaan liittyviä varmennusjärjestelmiä. On oletettavaa, että kysyntä tulee ilman lisäsääntelyäkin ohjaamaan tarjontaa ja palveluja.

Uusi sääntely joudutaan saattamaan erittäin nopeasti voimaan. Vuonna 2014 asiakkaille julkaistavissa, vuotta 2013 koskevissa tiedoissa uusiutuvaksi energiaksi voidaan ilmoittaa vain alkuperätakuilla varmennettu osuus sähköstä. Koska sääntely tulee voimaan ja samalla myös alkuperätakuujärjestelmä käyttöön kesken vuoden 2013, eivät vuonna 2014 käytettävät vuotta 2013 koskevat uusiutuvan energian tuotanto- ja myyntitiedot vastaa todellista tilannetta. Valiokunta toteaa, että kaikki yritykset ovat tältä osin samassa asemassa. Sääntelyn mahdollisimman nopeaa voimaantuloa puoltaa paitsi tarve saattaa direktiivi ripeästi voimaan, myös se, että näin taataan, että suomalaiset alkuperätakuut kelpaavat myös muiden EU:n jäsenvaltioiden energiamarkkinoilla. Vuotta 2013 koskeviin tietoihin liittyvää vääristymää voidaan osin lieventää kuluttajille suunnatulla tehokkaalla tiedottamisella.

Määritelmät.

Lain tarkoituksena on, että varmentamisvelvollisuus ja sähkönmyyjän ilmoitusvelvoitteet kohdistuvat vain niihin sähköyhtiöihin, joiden varsinaista liiketoimintaa on sähkönmyynti. Esimerkiksi tilanteessa, jossa sähkönmyyjä myy sähköä kiinteistön omistajalle, joka puolestaan myy sähköä vuokrasopimukseen liittyen vuokralaiselle, kiinteistön omistajaa kohdellaan sähkönkäyttäjänä, johon lain velvoitteet eivät kohdistu. Jotta sääntelyn tarkoitus tulisi paremmin esille, talousvaliokunta esittää, että ehdotuksen määritelmät sisältävään 1 a §:ään lisätään sähkönkäyttäjän määritelmä.