Perustelut
Esityksellä saatetaan voimaan ns. RES-direktiivinUusiutuvista
lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annettu
direktiivi (2009/28/EY) edellyttämä uusiutuvan
energian alkuperätakuita koskeva sääntely.
RES-direktiivin tavoitteena on lisätä uusiutuvan
energian käyttöä. Alkuperätakuiden
avulla sähkön käyttäjä voi varmistua
siitä, että hänelle ilmoitettavat tiedot uusiutuvan
energian tuotannosta ovat totuudenmukaiset. RES-direktiivi olisi
tullut saattaa kansallisesti voimaan jo joulukuussa 2010. Ehdotuksen
tavoitteena onkin saattaa RES-direktiivin asettamat minimivelvoitteet
nopeasti voimaan. Talousvaliokunta esittää, että lakiehdotus hyväksytään
vähäisin muutoksin.
Valiokunta katsoo, että uusi sääntely
selkeyttää uusiutuvilla energialähteillä tuotetun
sähkön markkinoinnissa noudatettavia käytäntöjä ja
parantaa kuluttajansuojaa. Uuden sääntelyn myötä siirrytään
käyttämään järjestelmää,
jonka mukaisesti vain alkuperätakuilla varmennettua sähköä voidaan
myydä ja markkinoida uusiutuvista energialähteistä tuotettuna.
Takuujärjestelmän avulla voidaan myös
varmistaa, että sähkön tuottajien antamat
tiedot perustuvat yhtenäiseen arviointitapaan. Tämä puolestaan
edesauttaa kuluttajien mahdollisuuksia vertailla eri tuottajia keskenään.
Energiamarkkinaviraston tehtäväksi annetaan
kansallisen sähkön jäännösjakauman
määrittäminen. Kansallisen jäännösjakauman
avulla estetään nykyisin käytössä olevaan
pohjoismaiseen jäännösjakaumaan liittyvä osittaisen
kaksoislaskennan mahdollisuus. Toisena uuden sääntelyn
toimeenpanijana olisi Fingrid Oyj, jonka vastuulle tulevat alkuperätakuiden
rekisterinpitäjän tehtävät.
Energiamarkkinavirasto vahvistaisi tähän julkisen
palvelun velvoitteeseen liittyvien maksujen ja korvausten määräytymisen
periaatteet sekä palvelujen ehdot. Valiokunta pitää sääntelyn
hallinnointitapaa perusteltuna.
Valiokunta painottaa, että ehdotetun järjestelmän
hyödyntäminen on sähköntuottajille
vapaaehtoista. Tuottaja voi näin ollen arvioida, onko järjestelmän
avulla saatavasta uusiutuvan energian markkinointioikeudesta tuleva
hyöty niin suuri, että se kattaa alkuperätakuiden
hankinnasta koituvat kustannukset. Kuluttajien kannalta on toivottavaa,
että kate on mahdollisimman laaja.
Ehdotetussa muodossaan laki asettaa sähkönmyyjälle
sähkömarkkinadirektiivin(2009/72/EY)
3 artikla 9 kohta mukaiset ilmoitusvelvoitteet, joiden mukaisesti
sähkönmyyjän on vuosittain ilmoitettava
asiakkailleen kunkin energialähteen osuus kaikista sen
edellisenä vuonna käyttämistä polttoaineista.
Yhtiön kokonaisjakauma syntyy kaikkien asiakaskohtaisten
jakaumien summana. Osa asiantuntijoista on pitänyt puutteena
sitä, ettei sääntely edellytä,
että asiakkaalle ilmoitetaan yhtiökohtaisen jakauman
lisäksi asiakkaan oman sähkön alkuperä.
Käytännössä tämä koskisi
lähinnä niitä asiakkaista, jotka ostavat
sähköä, jonka alkuperästä myyjä ei
ole luvannut mitään (ns. yleissähkö).
Uusiutuvaa tai muuta sähköä nimenomaisena
tuotteena ostavat asiakkaat saavat tilaamaansa sähköä koskevan
alkuperätiedon nyt esillä olevan lain asettamista
vaatimuksista riippumatta.
Saadun selvityksen perusteella talousvaliokunta pitää valittua
minimisääntelyn lähtökohtaa
perusteltuna. Yleissähkön ostajien sähkön energialähdejakauma
on pääsääntöisesti
lähes sama kuin yhtiön kokonaisjakauma, joten
täsmällisempi tietovaatimus tuottaisi harvoin
merkittävää lisäarvoa kuluttajalle.
Valiokunta toteaa kuitenkin, ettei uusi sääntely
estä energiantuottajia laajentamasta kuluttajille uusiutuvan energiankäytön
osalta annettavaa informaatiota tai kehittämästä muihin
kuin uusiutuvaan energiaan liittyviä varmennusjärjestelmiä.
On oletettavaa, että kysyntä tulee ilman lisäsääntelyäkin ohjaamaan
tarjontaa ja palveluja.
Uusi sääntely joudutaan saattamaan erittäin nopeasti
voimaan. Vuonna 2014 asiakkaille julkaistavissa, vuotta 2013 koskevissa
tiedoissa uusiutuvaksi energiaksi voidaan ilmoittaa vain alkuperätakuilla
varmennettu osuus sähköstä. Koska sääntely
tulee voimaan ja samalla myös alkuperätakuujärjestelmä käyttöön
kesken vuoden 2013, eivät vuonna 2014 käytettävät
vuotta 2013 koskevat uusiutuvan energian tuotanto- ja myyntitiedot
vastaa todellista tilannetta. Valiokunta toteaa, että kaikki
yritykset ovat tältä osin samassa asemassa. Sääntelyn
mahdollisimman nopeaa voimaantuloa puoltaa paitsi tarve saattaa direktiivi
ripeästi voimaan, myös se, että näin taataan,
että suomalaiset alkuperätakuut kelpaavat myös
muiden EU:n jäsenvaltioiden energiamarkkinoilla. Vuotta
2013 koskeviin tietoihin liittyvää vääristymää voidaan
osin lieventää kuluttajille suunnatulla tehokkaalla
tiedottamisella.
Määritelmät.
Lain tarkoituksena on, että varmentamisvelvollisuus
ja sähkönmyyjän ilmoitusvelvoitteet kohdistuvat
vain niihin sähköyhtiöihin,
joiden varsinaista liiketoimintaa on sähkönmyynti.
Esimerkiksi tilanteessa, jossa sähkönmyyjä myy
sähköä kiinteistön omistajalle, joka
puolestaan myy sähköä vuokrasopimukseen
liittyen vuokralaiselle, kiinteistön omistajaa kohdellaan
sähkönkäyttäjänä,
johon lain velvoitteet eivät kohdistu. Jotta sääntelyn
tarkoitus tulisi paremmin esille, talousvaliokunta esittää, että ehdotuksen
määritelmät sisältävään 1 a §:ään
lisätään sähkönkäyttäjän
määritelmä.