Yleisperustelut
Talousvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotus hyväksytään
jäljempänä mainituin huomautuksin ja
muutoksin.
Valmismatkalain tarkoituksena on suojata matkustajia taloudelliselta
riskiltä. Lain säännökset ovat
pakottavia matkustajan hyväksi, jollei laissa erikseen
toisin säädetä. Sopimuksella matkustaja
voi saada myös lakia paremmat edut. Nyt lakiin tehtävien
muutosten tavoitteena on poistaa lain käytännön
soveltamisessa esiintyneitä ongelmia. Lakia sovellettaessa
on korostettava matkanjärjestäjän ja
-välittäjän vastuuta ja huolehdittava
kuluttajan edusta.
Lain soveltamisala (1 §)
Talousvaliokunnan kuulemisissa on esitetty voittoa tavoittelemattoman
yheisön järjestämän vaihto-oppilasmatkan
rajaamista lain soveltamisalan ulkopuolelle.
Talousvaliokunta toteaa, että valmismatkalaki koskee
lain 1 §:n 1 kohdan mukaan elinkeinonharjoittajan vastiketta
vastaan tarjoamia matkailupalveluksia. Lain soveltamisalaa ei muuteta
tässä yhteydessä.
Elinkeinonharjoittajan käsite on valmismatkalaissa
sama kuin kuluttajansuojalaissa. Sillä tarkoitetaan luonnollista
henkilöä taikka yksityistä tai julkista
oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista
hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan,
myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta
vastaan hankittaviksi (KSL 1:5).
Elinkeinonharjoittajan käsitteelle on siis ominaista
toiminnan ansiotarkoitus ja ammattimainen luonne. Tästä syystä yleishyödylliset
yhdistykset ja säätiöt jäävät
yleensä käsitteen ulkopuolelle. Kyseiset yhteisöt
voivat toisaalta harjoittaa myös elinkeinotoimintaa. Sen
arvionti, ovatko esimerkiksi yhdistysten vaihto-oppilasmatkat tai
muiden yhdistysten järjestämät leirimatkat
tai vastaavanlaiset toiminnat luonteeltaan elinkeinotoimintaa vai
ei, kuuluu ensisijaisesti valvontaviranomaiselle ja viime kädessä tuomioistuimelle.
Talousvaliokunta katsoo, että lainsäädännön johdonmukaisuuden
vuoksi valmismatkalain soveltamisalaa ei ole aihetta muuttaa.
Valmismatkan käsitteestä (2 §)
Lain 2 §:n mukaan valmismatkalla tarkoitetaan etukäteen
järjestettyä yhdistettyyn hintaan tarjottua palvelusten
yhdistelmää, johon sisältyy vähintään:
1) kuljetus ja majoitus tai 2) kuljetus tai majoitus sekä lisäksi
muu kokonaisuuden kannalta olennainen matkailupalvelus. Pykälän muutettavaksi
ehdotetussa 2 momentissa säädetään
siitä, milloin yhdistelmää pidetään
etukäteen järjestettynä, ja uudessa 3
momentissa yhdistetystä hinnasta.
Talousvaliokunnan kuulemisessa on tuotu esille uuden 3 momentin
tulkinnassa huoli siitä, että lakia voitaisiin
kiertää hinnoittelemalla valmismatkan osat erikseen
ja tarjoamalla ne periaatteessa myös hankittaviksi erikseen,
vaikka matkanjärjestäjän tarkoituksena
on saada myydyksi valmismatkakokonaisuus.
Talousvaliokunta katsoo, että valmismatkan määritelmää ja
erityisesti yhdistetyn hinnan käsitettä sovellettaessa
on kiinnitettävä huomiota tarjotun palvelukokonaisuuden
ja aidosti erikseen tarjottujen yksittäisten matkapalvelujen
todelliseen luonteeseen. Jos matkanjärjestäjä tai
--välittäjä esimerkiksi tarjoaa markkinoinnissaan ajallisesti
tai muuten osiltaan toisiinsa kytkettyä kokonaisuutta,
kysymyksessä on valmismatka mahdollisesta erillisestä hinnoittelusta
huolimatta. Sama koskee tilanteita, joissa on muuten ilmeistä,
että kuljetus ja majoitus on tarkoitus myydä yhdessä.
Tähän voi esimerkiksi viitata suosittuun lomakohteeseen
tarjottujen lento- ja hotellivaihtoehtojen vähäinen
määrä.
Matkustajan oikeus peruuttaa matka (15 §)
Pykälän 1 momentissa säädetään,
millä perusteilla matkustajalla on oikeus peruuttaa matka, ja
uudessa 2 momentissa peruuttamisoikeuden rajoittamisesta kustannusperusteilla
tai muulla merkitykseltään vastaavalla syyllä.
Talousvaliokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että markkinoilla
on myös niin sanottuja erityismatkoja, joita tarjotaan
yleisölle mutta joiden kysyntä on tavanomaista
vähäisempää poikkeuksellisen
matkakohteen tai erityisohjelman takia. Näillä matkoilla
noudatetaan käytännössä yleisistä valmismatkaehdoista
jonkin verran poikkeavia sopimusehtoja muun muassa peruutustapauksissa
korvattaviksi tulevien kulujen osalta. On syntynyt epätietoisuutta
siitä, koskeeko esityksen mukainen mahdollisuus rajoittaa
peruuttamisoikeutta myös tällaisia yleisölle tarjottavia
matkoja.
Talousvaliokunta toteaa, että rajoitusehdon sallittavuuden
perusedellytys on esityksen mukaan se, ettei matkaa voidaa saada
myydyksi toiselle matkan yksilöllisyyden, erityisluonteen
tai muun merkitykseltään vastaavan syyn takia.
On huomattava, että rajoitus ei seuraa suoraan laista,
vaan se edellyttää nimenomaista sopimusehtoa.
Siksi on jo sopimusta tehtäessä oltava selvää,
että kyseinen matka on tarkoitettu ja suunniteltu yksittäisen
henkilön tai rajoitetun henkilöpiirin tarpeita
silmällä pitäen eikä matkaa
voida myydä tai siirtää muille. Rajoitusehtoa
ei siten voida käyttää yleisesti tarjolla
olevien matkojen ehdoissa.
Yksityiskohtaiset perustelut
18 §.
Virheilmoitus. Voimassa olevan
lain mukaan virheilmoitus on tehtävä matkanjärjestäjälle.
Hallituksen esityksen mukaan reklamaatiovelvollisuus voidaan täyttää ilmoittamalla
virheestä joko matkanjärjeställe tai
virheellisen palvelun tuottaneelle apulaiselle. Talousvaliokunnan
saaman lausunon mukaan säännös lisättiin
lakiehdotukseen kuluttajariitalautakunnan aloitteesta.
Talousvaliokunta pitää hallituksen muutosehdotusta
kuluttajansuojan kannalta perusteltuna, koska matkustaja ei välttämättä tunne
lain vaatimusta ja ehkä ymmärrä, ettei
matkustajan tekemä ilmoitus esimerkiksi matkanjärjestäjän
alihankkijalle, jonka suorituksessa virhe ilmenee, olekaan riittävä.
Lakiin tehtävällä muutoksella on tarkoitus
laajentaa matkustajan sopimusoikeudellista suojaa.
Valiokunta on kuitenkin täsmentänyt säännöstä siten,
että virheilmoitus on ensisijaisesti tehtävä matkakohteessa
matkanjärjestäjän edustajalle mutta,
jos kohteessa ei ole matkanjärjestäjän
edustajaa, virheilmoitus voidaan tehdä alihankkijalle,
jonka suorituksessa virhe ilmenee. Näin vastuussa olevalla
matkanjärjeställä on paremmat mahdollisuudet
korjata virhe ja käsitellä mahdolliset korvausvaatimukset.