Yleisperustelut

Talousvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotus hyväksytään jäljempänä mainituin huomautuksin ja muutoksin.

Valmismatkalain tarkoituksena on suojata matkustajia taloudelliselta riskiltä. Lain säännökset ovat pakottavia matkustajan hyväksi, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Sopimuksella matkustaja voi saada myös lakia paremmat edut. Nyt lakiin tehtävien muutosten tavoitteena on poistaa lain käytännön soveltamisessa esiintyneitä ongelmia. Lakia sovellettaessa on korostettava matkanjärjestäjän ja -välittäjän vastuuta ja huolehdittava kuluttajan edusta.

Lain soveltamisala (1 §)

Talousvaliokunnan kuulemisissa on esitetty voittoa tavoittelemattoman yheisön järjestämän vaihto-oppilasmatkan rajaamista lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Talousvaliokunta toteaa, että valmismatkalaki koskee lain 1 §:n 1 kohdan mukaan elinkeinonharjoittajan vastiketta vastaan tarjoamia matkailupalveluksia. Lain soveltamisalaa ei muuteta tässä yhteydessä.

Elinkeinonharjoittajan käsite on valmismatkalaissa sama kuin kuluttajansuojalaissa. Sillä tarkoitetaan luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittaviksi (KSL 1:5).

Elinkeinonharjoittajan käsitteelle on siis ominaista toiminnan ansiotarkoitus ja ammattimainen luonne. Tästä syystä yleishyödylliset yhdistykset ja säätiöt jäävät yleensä käsitteen ulkopuolelle. Kyseiset yhteisöt voivat toisaalta harjoittaa myös elinkeinotoimintaa. Sen arvionti, ovatko esimerkiksi yhdistysten vaihto-oppilasmatkat tai muiden yhdistysten järjestämät leirimatkat tai vastaavanlaiset toiminnat luonteeltaan elinkeinotoimintaa vai ei, kuuluu ensisijaisesti valvontaviranomaiselle ja viime kädessä tuomioistuimelle.

Talousvaliokunta katsoo, että lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi valmismatkalain soveltamisalaa ei ole aihetta muuttaa.

Valmismatkan käsitteestä (2 §)

Lain 2 §:n mukaan valmismatkalla tarkoitetaan etukäteen järjestettyä yhdistettyyn hintaan tarjottua palvelusten yhdistelmää, johon sisältyy vähintään: 1) kuljetus ja majoitus tai 2) kuljetus tai majoitus sekä lisäksi muu kokonaisuuden kannalta olennainen matkailupalvelus. Pykälän muutettavaksi ehdotetussa 2 momentissa säädetään siitä, milloin yhdistelmää pidetään etukäteen järjestettynä, ja uudessa 3 momentissa yhdistetystä hinnasta.

Talousvaliokunnan kuulemisessa on tuotu esille uuden 3 momentin tulkinnassa huoli siitä, että lakia voitaisiin kiertää hinnoittelemalla valmismatkan osat erikseen ja tarjoamalla ne periaatteessa myös hankittaviksi erikseen, vaikka matkanjärjestäjän tarkoituksena on saada myydyksi valmismatkakokonaisuus.

Talousvaliokunta katsoo, että valmismatkan määritelmää ja erityisesti yhdistetyn hinnan käsitettä sovellettaessa on kiinnitettävä huomiota tarjotun palvelukokonaisuuden ja aidosti erikseen tarjottujen yksittäisten matkapalvelujen todelliseen luonteeseen. Jos matkanjärjestäjä tai --välittäjä esimerkiksi tarjoaa markkinoinnissaan ajallisesti tai muuten osiltaan toisiinsa kytkettyä kokonaisuutta, kysymyksessä on valmismatka mahdollisesta erillisestä hinnoittelusta huolimatta. Sama koskee tilanteita, joissa on muuten ilmeistä, että kuljetus ja majoitus on tarkoitus myydä yhdessä. Tähän voi esimerkiksi viitata suosittuun lomakohteeseen tarjottujen lento- ja hotellivaihtoehtojen vähäinen määrä.

Matkustajan oikeus peruuttaa matka (15 §)

Pykälän 1 momentissa säädetään, millä perusteilla matkustajalla on oikeus peruuttaa matka, ja uudessa 2 momentissa peruuttamisoikeuden rajoittamisesta kustannusperusteilla tai muulla merkitykseltään vastaavalla syyllä.

Talousvaliokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että markkinoilla on myös niin sanottuja erityismatkoja, joita tarjotaan yleisölle mutta joiden kysyntä on tavanomaista vähäisempää poikkeuksellisen matkakohteen tai erityisohjelman takia. Näillä matkoilla noudatetaan käytännössä yleisistä valmismatkaehdoista jonkin verran poikkeavia sopimusehtoja muun muassa peruutustapauksissa korvattaviksi tulevien kulujen osalta. On syntynyt epätietoisuutta siitä, koskeeko esityksen mukainen mahdollisuus rajoittaa peruuttamisoikeutta myös tällaisia yleisölle tarjottavia matkoja.

Talousvaliokunta toteaa, että rajoitusehdon sallittavuuden perusedellytys on esityksen mukaan se, ettei matkaa voidaa saada myydyksi toiselle matkan yksilöllisyyden, erityisluonteen tai muun merkitykseltään vastaavan syyn takia. On huomattava, että rajoitus ei seuraa suoraan laista, vaan se edellyttää nimenomaista sopimusehtoa. Siksi on jo sopimusta tehtäessä oltava selvää, että kyseinen matka on tarkoitettu ja suunniteltu yksittäisen henkilön tai rajoitetun henkilöpiirin tarpeita silmällä pitäen eikä matkaa voida myydä tai siirtää muille. Rajoitusehtoa ei siten voida käyttää yleisesti tarjolla olevien matkojen ehdoissa.