Perustelut

Esityksen tavoitteena on edistää tuulivoiman lisärakentamista syöttötariffijärjestelmää kehittämällä. Esitys laajentaa syöttötariffijärjestelmän soveltamisalaa merituulivoiman kokeiluhankkeiden osalta ja parantaa järjestelmän ennakoitavuutta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutoksia muutoksenhakujärjestelmään ja tehdään teknisiä tarkennuksia valtiontukien hallinnointiin liittyvään sääntelyyn.

Talousvaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä vähäisin muutoksin.

Asetetut tavoitteet ja niiden toteutuminen.

Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa on asetettu tuulivoiman tuotantotavoitteiksi 6 terawattituntia vuoteen 2020 mennessä ja 9 terawattituntia vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteiden saavuttamisen tukemiseksi tuulivoimalle on varattu syöttötariffijärjestelmässä yhteensä 2 500 megavattiampeerin suuruinen kiintiö. Energiavirastolle ilmoitettuja eri valmisteluvaiheessa olevia hankkeita on tällä hetkellä [tilanne 15.3.2014] yhteensä 874 megavattiampeerin [hyväksyttyjä hankkeita: 395 MVA, hakemuksia vireillä: 3 MVA ja ennakkoilmoituksia: 495 MVA] edestä. Määrä vastaa noin 35 prosenttia kokonaiskiintiöstä.

Syöttötariffijärjestelmän kiintiöpäätös.

Tuulivoiman rakentaminen edellyttää kalliita ja pitkäkestoisia investointeja, joiden kannattavuuden kannalta on nykyisen sähkön hintatason vallitessa olennaista, että voimala pääsee syöttötariffijärjestelmän piiriin. Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti uuden tuulivoimakapasiteetin hyväksyminen syöttötariffijärjestelmän kokonaiskiintiöön voidaan varmistaa vasta siinä vaiheessa, kun voimala on rakennettu ja liitetty sähköverkkoon. Mitä lähempänä kokonaiskiintiön täyttyminen on, sitä epävarmemmaksi investointien tekeminen muodostuu. Epävarmuudesta voi koitua este tarvittavan lisäkapasiteetin rakentamiselle.

Tilanteeseen kiinnitettiin huomiota jo sääntelyn aiemman eduskuntakäsittelyn yhteydessä (TaVM 30/2010 vp). Tällöin lakiin lisättiin valiokunnan esityksestä uusi 17 §, joka mahdollisti sitovan ennakkopäätöksen saamisen siitä, täyttääkö hanke lain 7 §:n 1 momentissa säädetyt toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset. Nyt käsiteltävänä oleva lakiehdotus antaisi vielä lisää varmuutta tarvittavien investointien tekemiselle. Ehdotuksen mukaisesti (17 a—d §:t) hakijalle voitaisiin antaa sitova, kaksi vuotta voimassa oleva ns. kiintiöpäätös, joka varmistaa vasta suunnitteilla olevan hankkeen pääsyn kokonaiskiintiöön. Edellytyksenä kiintiöosuuden vahvistamiselle olisi mm., että hankkeella on maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämät lainvoimaiset luvat ja että tuulivoimalan liittämisestä sähköverkkoon on tehty sähkömarkkinalaissa tarkoitettu sopimus. Näin voidaan varmistaa, että sitovia kiintiöpäätöksiä annetaan vain hankkeille, joilla on suuri todennäköisyys toteutua.

Talousvaliokunta puoltaa esitystä ja pitää sitä asetettujen tuulivoiman lisäämistavoitteiden kannalta välttämättömänä.

Merituulivoiman demonstraatiohanke ja syöttötariffijärjestelmä.

Työ- ja elinkeinoministeriön arviona on esitetty, että tuulivoimatuotannon nostaminen 6 terawattitunnista 9 terawattituntiin edellyttää myös merituulivoiman laajamittaisempaa käyttöönottoa. Merituulivoima tarjoaa maatuulivoimaa korkeamman huipunkäyttöajan ja vastaavasti paremmat tuottoedellytykset. Toisaalta sen rakentaminen on maatuulivoimaa kalliimpaa ja edellyttää uutta teknologiaa, joka on osin vasta kehitteillä.

Suomen rannikolle rakennettavaa merituulivoimaa suunniteltaessa joudutaan ottamaan huomioon muualla jo käyttöön otetusta merituulivoimasta poikkeavat olosuhteet, kuten matalammat vedet, kevyemmät tuulet ja vaikeat jääolosuhteet. Näihin olosuhteisiin soveltuvan teknologian kehittämiseksi ja merituulivoiman käytön edistämiseksi on valtion vuoden 2014 talousarvioon varattu yhteensä 20 miljoonan euron suuruinen merituulivoiman kokeiluhankkeisiin tarkoitettu määräraha. Esityksessä ehdotetaan, että tämänkaltainen kokeiluhanke voitaisiin hyväksyä myös syöttötariffijärjestelmään, vaikka hankkeelle on myönnetty muutakin valtiontukea (esim. energiatukea). Tuen myöntäminen edellyttää komission tapauskohtaista hyväksyntää.

Talousvaliokunta toteaa, että merituulivoimaloiden rakennuskustannukset ovat vielä tällä hetkellä noin kolminkertaiset maatuulivoiman kustannuksiin verrattuna. Kustannuksiin vaikuttavat sekä hankalat rakentamis- ja huolto-olosuhteet että myös tarvittavan teknologian kehittämiskustannukset. Pelkkä investointituki ei vielä varmista hankkeiden toteutumista. Toisaalta maatuulivoimaa paremmat energiantuottoedellytykset ja kehitettävän teknologian sekä osaamisen vientipotentiaali puoltavat kehityksen alkuvaiheessa valtion suurempaa panostusta hankkeisiin. Asian valiokuntakäsittelyn yhteydessä on saatu osin poikkeavia näkemyksiä siitä, missä määrin Suomen meriolosuhteisiin suunnitellulla teknologialla on kysyntää maailmanmarkkinoilla. Valiokunta painottaa, että kokeiluhankkeita valittaessa on tarpeen kiinnittää huomiota mm. siihen, miten hanke tukee kansallisten energiatavoitteiden kustannustehokasta toteuttamista ja kuinka hanketta voidaan hyödyntää referenssinä haettaessa kansalliselle cleantech-sektorille kasvua vientimarkkinoilta.

Muuta.

Energiamarkkinaviraston nimi on vuoden 2014 alusta lukien muuttunut Energiavirastoksi. Talousvaliokunta esittää, että 55 §:ssä, jota lakiehdotuksessa muutoinkin muutetaan, viraston nimi korjataan oikeaan muotoon myös pykälän 3 momentissa.