Perustelut
Esityksen tavoitteena on edistää tuulivoiman
lisärakentamista syöttötariffijärjestelmää kehittämällä.
Esitys laajentaa syöttötariffijärjestelmän soveltamisalaa
merituulivoiman kokeiluhankkeiden osalta ja parantaa järjestelmän
ennakoitavuutta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan
muutoksia muutoksenhakujärjestelmään
ja tehdään teknisiä tarkennuksia valtiontukien
hallinnointiin liittyvään sääntelyyn.
Talousvaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä vähäisin
muutoksin.
Asetetut tavoitteet ja niiden toteutuminen.
Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa on asetettu tuulivoiman
tuotantotavoitteiksi 6 terawattituntia vuoteen 2020 mennessä ja
9 terawattituntia vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteiden saavuttamisen
tukemiseksi tuulivoimalle on varattu syöttötariffijärjestelmässä yhteensä 2 500
megavattiampeerin suuruinen kiintiö. Energiavirastolle
ilmoitettuja eri valmisteluvaiheessa olevia hankkeita on tällä hetkellätilanne
15.3.2014 yhteensä 874 megavattiampeerinhyväksyttyjä hankkeita:
395 MVA, hakemuksia vireillä: 3 MVA ja ennakkoilmoituksia:
495 MVA edestä. Määrä vastaa
noin 35 prosenttia kokonaiskiintiöstä.
Syöttötariffijärjestelmän
kiintiöpäätös.
Tuulivoiman rakentaminen edellyttää kalliita
ja pitkäkestoisia investointeja, joiden kannattavuuden kannalta
on nykyisen sähkön hintatason vallitessa olennaista,
että voimala pääsee syöttötariffijärjestelmän
piiriin. Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti
uuden tuulivoimakapasiteetin hyväksyminen syöttötariffijärjestelmän
kokonaiskiintiöön voidaan varmistaa vasta siinä vaiheessa, kun
voimala on rakennettu ja liitetty sähköverkkoon.
Mitä lähempänä kokonaiskiintiön
täyttyminen on, sitä epävarmemmaksi investointien tekeminen
muodostuu. Epävarmuudesta voi koitua este tarvittavan lisäkapasiteetin
rakentamiselle.
Tilanteeseen kiinnitettiin huomiota jo sääntelyn
aiemman eduskuntakäsittelyn yhteydessä (TaVM 30/2010 vp).
Tällöin lakiin lisättiin valiokunnan
esityksestä uusi 17 §, joka mahdollisti
sitovan ennakkopäätöksen saamisen siitä,
täyttääkö hanke lain 7 §:n
1 momentissa säädetyt toiminnalliset ja taloudelliset
edellytykset. Nyt käsiteltävänä oleva
lakiehdotus antaisi vielä lisää varmuutta
tarvittavien investointien tekemiselle. Ehdotuksen mukaisesti (17 a—d §:t)
hakijalle voitaisiin antaa sitova, kaksi vuotta voimassa oleva ns.
kiintiöpäätös, joka varmistaa
vasta suunnitteilla olevan hankkeen pääsyn kokonaiskiintiöön.
Edellytyksenä kiintiöosuuden vahvistamiselle olisi
mm., että hankkeella on maankäyttö- ja
rakennuslain edellyttämät lainvoimaiset luvat
ja että tuulivoimalan liittämisestä sähköverkkoon
on tehty sähkömarkkinalaissa tarkoitettu sopimus.
Näin voidaan varmistaa, että sitovia kiintiöpäätöksiä annetaan
vain hankkeille, joilla on suuri todennäköisyys
toteutua.
Talousvaliokunta puoltaa esitystä ja pitää sitä asetettujen
tuulivoiman lisäämistavoitteiden kannalta välttämättömänä.
Merituulivoiman demonstraatiohanke ja syöttötariffijärjestelmä.
Työ- ja elinkeinoministeriön arviona on esitetty,
että tuulivoimatuotannon nostaminen 6 terawattitunnista
9 terawattituntiin edellyttää myös merituulivoiman
laajamittaisempaa käyttöönottoa. Merituulivoima
tarjoaa maatuulivoimaa korkeamman huipunkäyttöajan
ja vastaavasti paremmat tuottoedellytykset. Toisaalta sen rakentaminen
on maatuulivoimaa kalliimpaa ja edellyttää uutta
teknologiaa, joka on osin vasta kehitteillä.
Suomen rannikolle rakennettavaa merituulivoimaa suunniteltaessa
joudutaan ottamaan huomioon muualla jo käyttöön
otetusta merituulivoimasta poikkeavat olosuhteet, kuten matalammat
vedet, kevyemmät tuulet ja vaikeat jääolosuhteet.
Näihin olosuhteisiin soveltuvan teknologian kehittämiseksi
ja merituulivoiman käytön edistämiseksi
on valtion vuoden 2014 talousarvioon varattu yhteensä 20
miljoonan euron suuruinen merituulivoiman kokeiluhankkeisiin tarkoitettu
määräraha. Esityksessä ehdotetaan, että tämänkaltainen
kokeiluhanke voitaisiin hyväksyä myös
syöttötariffijärjestelmään,
vaikka hankkeelle on myönnetty muutakin valtiontukea (esim.
energiatukea). Tuen myöntäminen edellyttää komission
tapauskohtaista hyväksyntää.
Talousvaliokunta toteaa, että merituulivoimaloiden
rakennuskustannukset ovat vielä tällä hetkellä noin
kolminkertaiset maatuulivoiman kustannuksiin verrattuna. Kustannuksiin
vaikuttavat sekä hankalat rakentamis- ja huolto-olosuhteet
että myös tarvittavan teknologian kehittämiskustannukset.
Pelkkä investointituki ei vielä varmista hankkeiden
toteutumista. Toisaalta maatuulivoimaa paremmat energiantuottoedellytykset
ja kehitettävän teknologian sekä osaamisen
vientipotentiaali puoltavat kehityksen alkuvaiheessa valtion suurempaa
panostusta hankkeisiin. Asian valiokuntakäsittelyn yhteydessä on
saatu osin poikkeavia näkemyksiä siitä,
missä määrin Suomen meriolosuhteisiin
suunnitellulla teknologialla on kysyntää maailmanmarkkinoilla.
Valiokunta painottaa, että kokeiluhankkeita valittaessa
on tarpeen kiinnittää huomiota mm. siihen, miten
hanke tukee kansallisten energiatavoitteiden kustannustehokasta
toteuttamista ja kuinka hanketta voidaan hyödyntää referenssinä haettaessa
kansalliselle cleantech-sektorille kasvua vientimarkkinoilta.
Muuta.
Energiamarkkinaviraston nimi on vuoden 2014 alusta lukien muuttunut
Energiavirastoksi. Talousvaliokunta esittää, että 55 §:ssä, jota
lakiehdotuksessa muutoinkin muutetaan, viraston nimi korjataan oikeaan
muotoon myös pykälän 3 momentissa.