Yleisperustelut
Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä todetuin
huomautuksin ja muutosehdotuksin. Samoin valiokunta puoltaa
hallituksen esityksessä tarkoitetun sopimuksen hyväksymistä ja
ehdotetun julistuksen antamista.
Esityksen lähtökohdat
Esitys sisältää laajan pankkien kriisinratkaisua koskevan
sääntelykokonaisuuden. Ehdotettu sääntely
on olennainen osa pankkiunionia, jonka tavoitteena on valvonnan
ja yhteisen kriisinratkaisun avulla ensisijaisesti ennaltaehkäistä kriisien
syntyminen ja toissijaisesti rajata kriisien vaikutukset.
Esitys antaa valvojille työvälineet, joiden avulla
valvonnan yhteydessä esille tulevat ongelmat voidaan hoitaa
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa niin, että ongelmien eskaloituminen
laajamittaiseksi rahoitusmarkkinakriisiksi kyetään
välttämään. Tämänkaltaisen ennakoitavan
sääntelyn puute oli yksi keskeinen juuri koetun
finanssikriisin syvenemisen ja laajenemisen syy. Yhteisten toimintatapojen
puuttuessa päätöksiä kyettiin
tekemään liian myöhään,
eivätkä markkinat luottaneet käytettävissä olevien
keinojen tehokkuuteen. Esityksessä ehdotettu sääntely
yhdessä jo voimassa olevan pankkien valvontaa ja julkista
taloutta koskevan sääntelyn kanssa luovat huomattavasti
aiempaa selkeämmät ja vankemmat puitteet jo varhaisessa
vaiheessa reagoida sekä mikro- että makrotason
ongelmiin.
Esityksen yhtenä keskeisenä lähtökohtana
on ns. moraalikadon estämiseksi katkaista pankkien
ja valtioiden välinen kytkös, jossa erityisesti
veronmaksajat ovat olleet vastuussa kriisiytyneiden pankkien pelastamisesta.
Tämän tavoitteen toteuttamiseksi esityksessä ehdotetaan
saatettavaksi voimaan ns. sijoittajanvastuu, jonka mukaisesti pankkien
omistajat ja sijoittajat ovat ensisijaisessa vastuussa maksuvaikeuksissa
olevan luottolaitoksen rahoituksesta.
Uusi sääntely ei aseta suoria velvoitteita
jäsenvaltioille rahoittaa kriisinratkaisutoimenpiteitä,
eikä se myöskään lisää jäsenvaltioiden
välistä yhteisvastuuta. Lähtökohtana
on, että ensisijaisesti kriisiytynyt pankki vastaa tarvittavasta rahoituksesta
itse ja toissijaisesti toimiala on yhteisesti vastuussa ennakkorahastoinnin
ja mahdollisen lisärahoituksen kautta maksukyvyttömyydestä koituneiden
rahoitustarpeiden hoidosta. Valtioilta edellytettävästä rahoituksesta
päätettäisiin aina erikseen, ja Suomessa
tämä edellyttäisi aina erillistä eduskunnan
antamaa hyväksyntää. Tätä tulkintaa
korostetaan myös eduskunnan hyväksyttäväksi
esitetyssä julistuksessa. Valtion vastuun minimoimiseen
liittyen talousvaliokunta pitää hyvänä,
ettei esityksessä ole ehdotettu kansallisesti säädettäväksi
direktiivin 56—58 artiklan mukaisesta mahdollisuudesta
turvautua valtion vakausvälineisiin.
Valtiontalouden tarkastusviraston arviona on, että uudella
sääntelyllä kyetään
varsin huomattavasti lisäämään
sijoittajanvastuuta ja vähentämään
pankkikriiseistä EU:n jäsenvaltioiden julkisille
talouksille koituvia piileviä riskejä ja vastuita.
Esityksen perustana oleva EU-sääntely
Kyseessä on monitasoinen sääntelykokonaisuus,
jonka perustana ovat kriisinratkaisuasetusEuroopan parlamentin
ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, siihen liittyvä euromaiden
sekä Tanskan välinen valtiosopimusSopimus
vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien
yhdistämisestä, kriisinratkaisudirektiiviEuroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU ja
talletussuojadirektiiviinEuroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivi 2014/49/EU tehdyt muutokset.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että eduskunta
hyväksyy valtiosopimukseen liittyvän, Saksan laatiman
julistuksen antamisen. Julistuksessa korostetaan, että yhteistä kriisinratkaisurahastoa
koskevaa sopimusta ja EU:n kriisinratkaisurahastoa tulee tulkita
siten, etteivät ne luo jäsenvaltioiden yhteisvastuuta,
EVMEuroopan vakausmekanismi-sopimuksen muuttamista tai
erityisesti julkisten varojen käyttöä koskevia
velvoitteita tavalla, joka rajoittaa sopimuspuolten budjettisuvereenisuutta
tai fiskaalista vastuuta. Valtiosopimukseen liittyy lisäksi
kaksi kaikkien sopimuksen allekirjoittajien hyväksyttäväksi
tarkoitettua julistusta. Näiden, sopimuksen 9 ja 12 artiklaan
perustuvien julistusten antaminen ei edellytä eduskunnan suostumusta.
Talousvaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota
julistukseen 1, jossa tärkeällä tavalla
painotetaan laajan sijoittajanvastuun merkitystä kriisinratkaisulainsäädännön
lähtökohtana.
Jo voimaan tullut kriisinratkaisuasetus sisältää säännökset
kriisinratkaisumekanismista eli yhteisestä eurooppalaisesta
kriisinratkaisuviranomaisesta ja kriisinratkaisurahastosta sekä kriisinratkaisumenettelystä.
Asetusta sovelletaan kokonaisuudessaan 1.1.2016 lukien. Valtiosopimuksessa
siihen osallistuvat jäsenmaat sitoutuvat 8 vuoden siirtymäajan
puitteissa asteittain kerryttämään vakausmaksujen
avulla yhteisen kriisinratkaisurahaston täyteen määräänsä (yhteensä 55
miljardia euroa). Sopimus sisältää sääntelyä siirtymäaikana
noudatettavista periaatteista. Siirtymäaikaan liittyviä käytänteitä on tarkoitus
edelleen täsmentää vuoden 2016 alkuun
mennessä. Kriisinratkaisudirektiivi puolestaan sisältää kaikkia
EU:n jäsenmaita sitovat, luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevat
kriisinratkaisuvälineet. Direktiivi on saatettava kansallisesti
voimaan viimeistään 1.1.2015. Velkojen alaskirjausta
koskevaa sääntelyä on sovellettava viimeistään
1.1.2016 lukien. Talletussuojadirektiivin muutoksella yhtenäistetään mm.
korvauskelpoisten talletusten määritelmä ja talletussuojan
etukäteisrahoitusta koskevia periaatteita (rahoituksen
tavoitetaso on 0,8 % korvattavista talletuksista
3.7.2024 mennessä) sekä lyhennetään
korvausten maksamiselle asetettu määräaika
nykyisestä kahdestakymmenestä työpäivästä tietyin
poikkeuksin seitsemään työpäivään.
Uuden sääntelyn voimaantulon myötä rahoitusmarkkinasääntely
kattaa välineet niin vakavaraisen laitoksen (luottolaitokset
ja sijoituspalveluyritykset) normaalivalvontaan (mm. kriisinratkaisu-
ja elvytyssuunnitelmat, stressitestit, tarvittaessa vahvistettu
valvonta), ennakollisiin toimiin, mikäli laitoksen vakavaraisuudessa
havaitaan ongelmia (elvytyssuunnitelman täytäntöönpano
ja ns. varhaisen puuttumisen viranomaistoimet), ja mikäli
laitos kaatuu tai on kaatumassa, ehdotettu sääntely
antaa viranomaisille laajat valtuudet eriasteisiin toimiin laitoksen hallitun
alasajon varmistamiseksi. Viranomaisen keskeiset valtuudet kriisitilanteessa
kattavat laitoksen kriisihallintoon asettamisen, omistuksen mitätöinnin,
velkojen nimellisarvon alentamisen ja muuntamisen osakepääomaksi
(ns. omistajan- ja sijoittajanvastuu), liiketoiminnan luovuttamisen
ja väliaikaisen laitoksen tai omaisuudenhoitoyhtiön
perustamisen. Sääntelyn lähtökohtana
on, että tehokkaan valvonnan avulla kyetään
välttämään laitoksen pitkälle
menevä kriisiytyminen ja kriisinratkaisuun ajautuminen.
Kansallisen sääntelyn keskeiset elementit
EU-sääntely jättää vain
vähän kansallista harkintavaltaa. Merkittävimmät
kansalliset ratkaisut kohdistuvat EU-sääntelyn
edellyttämien viranomaistoimintojen organisointiin (Rahoitusvakausvirasto)
ja etukäteisrahastoinnin järjestämiseen
(rahoitusvakausrahasto).
Rahoitusvakausvirasto.
Esityksessä ehdotetaan perustettavaksi uusi kriisinratkaisuviranomainen,
Rahoitusvakausvirasto (jäljempänä virasto),
joka toimisi EU:n kriisinratkaisuasetuksen ja -direktiivin tarkoittamana
kansallisena viranomaisena. Virastolla olisi EU-sääntelyn
edellyttämällä tavalla hyvin laajat toimivaltuudet,
joista säädettäisiin 1. lakiehdotuksessa
(erityisesti 6—12 luku). Viraston tehtävistä ja
sen hallinnoimista rahastoista säädettäisiin
2. lakiehdotuksessa ja viraston hallintomaksusta 4. lakiehdotuksessa.
Kyse on merkittävistä uusista viranomaiselle annettavista
toimivaltuuksista, joita tosin on mahdollista soveltaa vain erittäin
tiukkojen, laissa säädettyjen kriteerien täyttyessä.
Kriisinratkaisuvälineiden soveltaminen on tarkoitettu vaihtoehdoksi
selvitystilalle ja konkurssille. Välineitä voitaisiin
käyttää vasta, jos laitos ei ole enää toimintakykyinen
tai sitä uhkaa maksukyvyttömyysmenettely. Viraston
vaativana tehtävänä on näissä tilanteissa,
joissa laitos on asetettu kriisihallintoon, löytää keinot
ongelmien rajaamiseksi kriisiytyneeseen laitokseen ja estää näin
rahoitusmarkkinoiden laajempi kriisiytyminen.
Valiokunta pitää perusteltuna esityksen lähtökohtaa
muodostaa kriisinratkaisusta oma erillinen virasto. Näin
kyetään parhaiten takaamaan merkittävät
toimivaltuudet omaavan viranomaisen itsenäinen ja neutraali
päätöksenteko. Yhtäläisesti
valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että virastolla on hyvät mahdollisuudet yhteistyöhön muiden
rahoitusmarkkinatoimijoiden (valtiovarainministeriö, Suomen
Pankki ja Finanssivalvonta) kanssa. Näin voidaan viranomaisen
päätöksenteon itsenäisyyttä vaarantamatta
hyödyntää tarvittaessa muualla olevaa
osaamista ja tietoja sekä kehittää toimintatapoja,
joiden avulla hallintomenot ja samalla toimialalle koituvat ylimääräiset
kustannukset kyetään pitämään mahdollisimman
pieninä. Valiokunta katsoo, että esitys luo tämänkaltaiselle
yhteistyölle toimivat puitteet.
Rahoitusvakausrahasto.
Kriisinratkaisudirektiivi (100 artikla) edellyttää,
että jäsenvaltioihin perustetaan rahoitusjärjestely,
jonka käytöstä viranomainen päättää.
Viranomaisen tehtävänä on kerätä maksuvelvollisilta
laitoksilta vakausmaksuja ja tilittää ne kriisinratkaisuasetuksen
mukaisesti eteenpäin. Sijoituspalveluyrityksiltä kerätyt
vakausmaksut (kansallinen vakausmaksu) jäisivät
kansalliseen rahastoon, ja luottolaitoksilta kerätyt maksut
(EU:n vakausmaksu) tilitetään eteenpäin
EU:n yhteiseen kriisinratkaisurahastoon. Viranomaisen tehtävänä on
varmistaa, että toimiala maksaa maksut ajallaan ja että ne tuloutetaan
eteenpäin ajallaan. EU:n yhteinen kriisinratkaisurahasto
kartutetaan täyteen määräänsänoin
55 miljardia euroa, josta Suomen osuus on noin 1,2 miljardia euroa kahdeksan
vuoden siirtymäajan kuluessa.
Talletussuojadirektiivi puolestaan edellyttää, että kansallisesti
varaudutaan 10 vuoden siirtymäajan kuluessa rahastoimaan
määrä, joka vastaa 0,8 %:a
suojattujen talletusten määrästä.
Talletuspankeilta kerätään tätä tarkoitusta
varten talletussuojamaksu.Talletussuojaan liittyvät varat
on pidettävä erillään muuhun
kriisinhallintaan liittyvistä varoista, ja talletussuojaa
varten rahastoituja varoja voidaan käyttää vain
kansalliseen kriisinratkaisuun.
Uusi sääntely muuttaa täysin nykyisin
voimassa olevan kansallisen järjestelymme, jossa varautuminen
pankkikriisien varalta on perustunut julkisrahoitteisen valtion
vakuusrahaston ja nyttemmin myös pankkiveron muodostamaan kokonaisuuteen.
Talletussuojan osalta kansallinen varautuminen täyttää jo
nyt rahastointiasteeltaan EU:n velvoitteet (rahastoituna on noin 1,3 % suojatuista
talletuksista). Rahastoinnin järjestämistapa on
kuitenkin tarpeen uudistaa ja saattaa rahaston hallinnointi viranomaisen
vastuulle.
Uuden EU-sääntelyn myötä kansallinen
varautumisjärjestelmämme puretaan ja tilalle tulee uuden
Rahoitusvakausviraston hallinnoima rahoitusvakausrahasto, joka koostuu
vakausmaksuina kartutettavasta kriisinratkaisurahastosta ja talletussuojamaksuina
kartutettavasta talletussuojarahastosta. Valtion vakuusrahasto lakkautetaan,
ja väliaikaisen pankkiveron periminen päättyy.
Kaikki talletussuojaan liittyvät tehtävät, oikeudet
ja velvollisuudet siirtyisivät Rahoitusvakausviraston hallinnoiman
uuden talletussuojarahaston vastuulle, mutta nykyinen, toimialan hallinnoima
talletussuojarahasto jäisi toistaiseksi ainakin osittain
jäljelle. Esityksen 6. lakiehdotuksen siirtymäsäännös
sisältää tarkemmat säännökset
siitä, miten ja mihin tarkoituksiin vanhan talletussuojarahaston
varoja voidaan käyttää. Säännöksen
mukaisesti rahaston varoja voidaan, rahaston erikseen niin päättäessä,
käyttää mm. rahaston jäsenluottolaitosten
vuotuisten talletussuojamaksujen kattamiseen. Mikäli rahasto
päättää näin menetellä,
vanhaan rahastoon jää 2. lakiehdotuksen 8 luvun
2 §:n mukaisen 10 vuoden siirtymäajan
jälkeen edelleen jäljelle osuus, joka ylittää uuden
talletussuojarahaston edellyttämän (0,8 % suojatuista
talletuksista) määrän. Samoin rahastolla
olisi mm. mahdollisuus päättää,
että siitä maksetaan jäsenpankkien puolesta
mahdollisesti tarvittava ylimääräinen vuotuinen
talletussuojamaksu. Virastolle annettaisiin puolestaan oikeus erikseen
säädetyissä poikkeuksellisissa tilanteissa
(siirtymäsäännöksen 7 momentin
2 kohta) velvoittaa vanha talletussuojarahasto siirtämään
uuteen talletussuojarahastoon varoja korvausten hoitamiseksi.
Talousvaliokunta toteaa, että EU-sääntelyn edellyttämä rahastointivelvoite
voitaisiin periaatteessa toteuttaa lähinnä talousarvioon
sidotun rahoituksen tai nyt ehdotetunkaltaisen talousarvion ulkopuolisen
rahaston avulla. Valiokunta katsoo, että esityksessä ehdotettu
malli on tarkoituksenmukaisempi kriisinratkaisun tarpeet huomioon
ottaen. Se mahdollistaa talousarviomenettelyä joustavamman
rahaliikenteen hoitamisen kansallisen rahaston ja EU:n kriisinhallintarahaston
välillä. Kriisitilanteessa saattaa lisäksi
tulla esille tarve nopeasti kerätä toimialalta
ylimääräinen vakausmaksu. Tämänkin kaltaisiin
tilanteisiin talousarvioon sidottu rahoitus sopii huonosti.
Valiokunta pitää päälinjauksiltaan
perusteltuna myös talletussuojan toteuttamisen osalta ehdotettua
menettelyä. Nykyisestä talletussuojarahastosta
säädetään luottolaitoslain 14
luvussa. Sen mukaisesti talletussuojarahastossa olevia varoja voidaan
käyttää ainoastaan korvausten maksamiseen
tallettajille laissa tarkemmin määritellyissä talletuspankin
maksukyvyttömyystilanteissa. Lisäksi laissa säädetään,
ettei talletuspankeilla ole oikeutta vaatia itselleen osuutta talletussuojarahastoon
kerätyistä varoista eikä myöskään
oikeutta luovuttaa varoja toiselle. Nykyiseen talletussuojarahastoon
kerätyt varat on siten rahastoitu tiettyä tarkoitusta
varten ilman, että varoja rahastoinneilla olisi oikeutta
vaatia maksamaansa osuutta tai muuttaa varojen käyttötarkoitusta.
Varat on ennakollisesti kerätty toimialalta tallettajien
suojaksi ja voidaan jatkossakin käyttää vain
tähän tarkoitukseen. Tallettajien mahdollisuudet
saada korvausta nykyisestä talletussuojarahastosta ovat
yhtäläiset, eivätkä ne ole esimerkiksi
sidoksissa siihen, kuinka kauan asianomainen pankki on ollut talletussuojarahaston
jäsenenä tai minkä verran se on talletussuojamaksuja
maksanut. Hallituksen esityksessä ehdotettu malli, joka
mahdollistaa varojen siirron samaan, ja yksinomaan kansalliseen, käyttötarkoitukseen,
on valiokunnan näkemyksen mukaan perusteltu. Valiokunta
pitää myös tärkeänä säännöstä 10
vuoden siirtymäajasta.
Kuten edellä on todettu, virastolla on 6. lakiehdotuksen
siirtymäsäännöksen 7 momentin
2 kohdan mukaisesti oikeus velvoittaa vanha rahasto siirtämään
varoja uuteen talletussuojarahastoon sellaisissa poikkeuksellisissa
tilanteissa, joissa talletussuojarahastossa jo olevat varat eivät
riitä korvausten maksuun eikä ylimääräisiä vuotuisia
talletussuojamaksuja kyetä perimään riittävän
nopeasti ja vakauden turvaavalla tavalla. Näissä tilanteissa
vanhan talletussuojarahaston varoja voitaisiin käyttää myös
sellaisten talletuspankkien tallettajien hyväksi, jotka eivät
ole olleet vanhan talletussuojarahaston jäseniä.
Talousvaliokunta pitää esityksen lähtökohtaa
tältäkin osin perusteltuna. Se vastaa nykyisiä talletussuojarahaston
käyttöperiaatteita turvaamalla kaikkien tallettajien
tasapuolisen kohtelun. Toisaalta valiokunta painottaa, että menettely
on poikkeuksellinen ja voi tulla sovellettavaksi vain, mikäli
uudessa talletussuojarahastossa olevat varat on jo käytetty
eikä tarvittavia varoja voida periä ylimääräisillä vuotuisilla talletusmaksuilla
ilman, että rahoitusmarkkinoiden vakaus vaarantuu. Kyseeseen
voivat näin ollen tulla tilanteet, joissa esimerkiksi talletuspaon
vaara on ilmeinen ilman nopeita toimia. Mikäli virasto
joutuu soveltamaan edellä mainittuja poikkeuksellisia toimia,
saattaa syntyä tilanne, jossa vanhan talletussuojarahaston
varoista pääsee hyötymään
myös sellainen talletuspankki, joka ei ole vanhan talletussuojarahaston jäsen.
Talousvaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena,
että näissä tilanteissa vanhalle talletussuojarahastolle
syntyy takautumissaaminen määrään,
jolla talletuspankin talletuksia on korvattu vanhasta talletussuojarahastosta
tai käytetty muuten kriisinratkaisun kustannusten kattamiseen
2. lakiehdotuksen 5 luvun 14 §:n mukaisesti. Valiokunta
on tehnyt tähän liittyvän muutosesityksen
6. lakiehdotuksen siirtymäsäännökseen
lisäämällä siihen uuden 11 ja
12 momentin. Muutosesitystä kuvataan tarkemmin yksityiskohtaisissa
perusteluissa.
Muuta.
Kansallisten rahoitusmarkkinoidemme kannalta on tärkeää,
että kriisinratkaisumenettelyt toimivat hyvin myös
markkinoilla, joista merkittävän osan muodostavat ulkomaisiin
konserneihin kuuluvat tytärluottolaitokset. Talousvaliokunta
toteaa, että 1. lakiehdotusta sovelletaan suomalaisiin
luottolaitoksiin siitä riippumatta, kuuluvatko ne ulkomaiseen
konserniin vai eivät. Jos laitos on osa ulkomaista konsernia,
sen kriisinratkaisusuunnitelman laatimiseen sovelletaan kriisinratkaisudirektiivin
10—14 artiklaa, ja jos konsernin emoyhtiönä toimiva luottolaitos
on osa yhteistä kriisinratkaisumekanismia, EU:n kriisinratkaisuasetuksen
8 ja 9 artiklaa. Lisäksi 1. lakiehdotuksen 8 luvun 10 §:ssä ehdotetaan
säädettävän muiden ETA-valtioiden
kriisinratkaisuviranomaisten kanssa tehtävästä yhteistyöstä alentamiskelpoisten
velkojen vähimmäisvaatimusta sovellettaessa. Tähän
liittyvät ratkaisut tehdään laitoskohtaisesti.
Asian käsittelyn yhteydessä on tuotu esille, että uutta
sääntelyä tulisi soveltaa vain liikepankkeihin
ja sulkea pois sen soveltamisalasta tavanomaisista luottolaitoksista
poikkeavat yhteisöt, kuten esimerkiksi kokonaan julkisen
sektorin omistama Kuntarahoitus Oyj. Talousvaliokunta toteaa,
ettei kriisinratkaisudirektiivi mahdollista lakisääteistä poikkeusta
luottolaitosten toiminnan luonteen perusteella. Kun laitos omaa luottolaitos-statuksen,
se sitoutuu samalla noudattamaan myös luottolaitosten toimintaa
koskevia säännöksiä, vaikka
esimerkiksi laitoksen julkisoikeudellinen luonne saattaisi puoltaa
muunlaista tulkintaa.
Perustuslakivaliokunnan lausunto
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei ole esitetty huomautuksia
lakiehdotusten, valtiosopimuksen tai siihen liittyvän julistuksen
säätämisjärjestyksen osalta.
Lausunnossa on kuitenkin ehdotettu muutoksia yksittäisiin
säännöksiin, jotka sisältyvät
1., 2. ja 4. lakiehdotukseen. Talousvaliokunta on ottanut pääosin
ehdotukset huomioon jäljempänä yksityiskohtaisista
perusteluista ilmenevällä tavalla. Niiltä osin
kuin perustuslakivaliokunta on esittänyt muutoksia 1. lakiehdotuksen
16 luvun 1 §:ään ja 4. lakiehdotuksen
6 §:n 1 momenttiin talousvaliokunta toteaa seuraavaa.
Esityksen 1. lakiehdotuksen 16 luvun 1 §:ssä valtuutetaan
valtioneuvosto päättämään
määräaikaisista rahoitusmarkkinoilla
toimiviin kohdistuvista (1 kohta) tai säänneltyä arvopaperikauppaa
(2 kohta) koskevista rajoituksista tai kielloista. Hallituksen esityksen
yksityiskohtaisissa perusteluissa on asetettu näiden poikkeuksellisten
valtuuksien käytölle erittäin tiukat
kriteerit.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että 1 §:n
molempia kohtia tulee täydentää ainakin
esimerkkiluettelolla niistä rajoitus- ja kieltotoimenpiteistä,
joita valtioneuvosto voi säännöksen perusteella
asettaa.
Mainittu säännös vastaa voimassa
olevaa valtion vakuusrahastosta annetun lain (379/1992) 19 b §:ää,
josta säädettäessä perustuslakivaliokunta
nosti lausunnossaan esille vastaavan muutostarpeen. Talousvaliokunnan
mietinnössä (TaVM 7/2009 vp)
todettiin tällöin, että: "Talousvaliokunnan
käsityksen mukaan 19 b §:n 1 momentin
1 ja 2 kohtia on vaikea etukäteen täydentää riittävän
valaisevilla asiaa selventävillä esimerkkiluetteloilla,
koska nähtävissä ei ole tilanteita, joissa
lakia jouduttaisiin soveltamaan. Tilanteet rahoitusmarkkinoilla
voivat olla niin uusia ja erilaisia, että niiden edellyttämiä toimenpiteitä on
vaikea ennakoida. Valtioneuvoston toimenpiteet on kytketty välttämättömyyteen,
josta seuraa, että säännöksiä voidaan
soveltaa vain, jos niiden tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa
viranomaisten muilla toimivaltuuksilla. Lisäksi ennen päätöksentekoa
valtiovarainministeriön on pyydettävä lausunto
Suomen Pankilta ja Finanssivalvonnalta. Valtioneuvoston päätöksestä voidaan
valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka on käsiteltävä asia
kiireellisenä." Edellä olevilla perusteilla
talousvaliokunta ei esittänyt perustuslakivaliokunnan ehdottamia
muutoksia, vaan katsoi, että jos lain soveltaminen ajankohtaistuu,
valtioneuvostolla tulee olla laissa säädetyissä rajoissa
toimivalta päättää toimenpiteistä senhetkisen
vallitsevan tilanteen mukaan.
Talousvaliokunta toteaa, ettei tilanne rahoitusmarkkinoilla
ole näiltä osin muuttunut ainakaan selkeämpään
suuntaan ja vuonna 2009 todetut perusteet ovat tämän
vuoksi edelleen voimassa. Esimerkkinä todettakoon, että voimassa oleva
säännös laadittiin alun perin vuonna
2009 finanssikriisin puhkeamisen aikoihin, kun Keski-Euroopan maissa
oli koettu markkinoiden vakautta uhkaavia rahoituslaitosten osakekurssien muutoksia
niiden laajamittaisen lyhyeksi myynnin johdosta. Lyhyeksi myynnin
aalto levisi nopeasti maasta toiseen, ja kävi ilmi, ettei
Suomen viranomaisilla olisi riittäviä valtuuksia
tilanteen hallintaan, jos kriisi leviäisi myös
Suomeen. Valtion vakuusrahastosta annetun lain 19 b §:n tarkoituksena
oli antaa viranomaisille tarvittavat poikkeusvaltuudet mainitun
kaltaisten vakavien ja Suomea ulkomailta kohtaavien ennakoimattomien
häiriöiden hallintaan.
Edellä mainituin perustein talousvaliokunta esittää,
että mainittu lainkohta hyväksytään
hallituksen esityksessä ehdotetussa muodossa.
Esityksen 4. lakiehdotuksen 6 §:ssä säädetään
hallintomaksun alentamisesta. Pykälän 1 momentin
mukaisesti hallintomaksuina perittävän määrän
ollessa todennäköisesti suurempi kuin Rahoitusvakausviraston
kustannukset on viraston tarvittaessa määrättävä hallintomaksu siten
alennettuna, ettei ylitettä todennäköisesti synny.
Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, ettei Rahoitusvakausviraston
hallintomaksun alentamisessa näytä olevan kyse
poikkeuksellisesta veronhuojennuksesta, ja toteaa, että sääntelyä on
välttämätöntä tämän
vuoksi täsmentää.
Talousvaliokunta toteaa, että uusi kriisinratkaisusääntely
luo järjestelyn, jonka käytännön toteutusta
on vielä vaikeaa ennakoida. Osana kriisinratkaisumekanismia
kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten toimivalta on osin päällekkäinen
EU:n kriisinratkaisuneuvoston toimivallan kanssa. Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset
myös osallistuvat kriisinratkaisuneuvoston työhön.
Lisäksi EU:n kriisinratkaisuasetuksessa on säädetty
kansallisille viranomaisille velvollisuus toteuttaa kriisinratkaisuneuvoston tekemiä
päätöksiä.
Esimerkiksi kriisinratkaisuneuvoston ensisijaisen toimivallan
piiriin kuuluville kolmelle suomalaiselle luottolaitokselle laaditaan
kriisinratkaisusuunnitelmat todennäköisesti pääosin Rahoitusvakausviraston
toimesta. Kriisinratkaisusuunnitelmien laatiminen työllistää virastoa etenkin
sen toiminnan ensimmäisinä vuosina. Lisäksi
osallistuminen kriisinratkaisuneuvoston työhön
olisi todennäköisesti tiivistä silloin,
kun kriisinratkaisuneuvoston toimivallan piiriin kuuluvaan luottolaitokseen
sovellettaisiin kriisinratkaisuvälineitä tai se
hyödyntäisi EU:n yhteistä kriisinratkaisurahastoa.
Kuten hallituksen esityksessä todetaan, Rahoitusvakausviraston toiminta
on luonteeltaan sellaista, ettei sen toiminnasta aiheutuvia kustannuksia
pystytä arvioimaan yksityiskohtaisesti. Talousvaliokunta viittaa
perustuslakivaliokunnan aiempaan vastaavaan tulkintaan (PeVL
41/2004 vp), joka liittyi Rahoitustarkastuksen
hallintomaksusta annetun lakiehdotuksen käsittelyyn (HE 199/2004 vp).
Esityksessä Rahoitustarkastukselle annettiin mm. harkintavaltaa
alentaa valvontamaksua. Perustuslakivaliokunta totesi tuolloin,
että valvontamaksuja ja -kustannuksia voi olla vaikea mitoittaa
vastaamaan toisiaan. Joskus kerättyjä valvontamaksuja
saattaa kertyä enemmän kuin kustannuksia. Lisäksi
Rahoitustarkastukselta on saattanut jäädä edelliseltä vuodelta
ylijäämää, joka lisätään
laskelman tuottoihin. Myös pankkien taseet, joiden perusteella valvontamaksu
on säädetty, ovat saattaneet muuttua. Perustuslakivaliokunta
kiinnitti myös huomiota siihen, että hallituksen
esityksen perustelujen mukaan valvottavien yhdenvertaisen kohtelun
vuoksi on pääsääntönä pidettävä,
että maksua alennetaan kaikkien maksuvelvollisten osalta
samalla suhteellisella määrällä.
Edellä olevin perustein perustuslakivaliokunta piti valvontamaksun
alentamismenettelyä asianmukaisena todeten, että: "Koska
alentaminen tapahtuu maksuvelvollisten eduksi ja harkinnan katsotaan
olevan sidottua harkintaa, täyttää ehdotus perustuslain
81 §:n 1 momentin vaatimuksen veron suuruuden
perusteiden määräytymisestä lailla.
Valiokunta pitää kuitenkin asianmukaisena, että 1.
lakiehdotuksen 9 §:ään lisätään
maininta siitä, että maksua alennetaan yhdenvertaisesti kaikkien
maksuvelvollisten osalta samalla suhteellisella määrällä."
Talousvaliokunta katsoo, että 4. lakiehdotuksen 6 § vastaa
Rahoitustarkastuksen valvontamaksulain 9 §:ää ja
tämän vuoksi viimeksi mainitun lain yhteydessä tehtyä tulkintaa
sidotusta harkinnasta tulisi soveltaa myös ehdotettuun 6 §:ään.
Perustuslakivaliokunnan vuonna 2004 edellyttämä maksuvelvollisten
yhdenvertaisuus on otettu huomioon 6 §:n 3 momentissa.
Edellä olevin perustein talousvaliokunta esittää,
että 4. lakiehdotuksen 6 § hyväksytään
hallituksen esityksessä ehdotetussa muodossa.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta
1 luvun 3 §. Määritelmät.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa olevaa sijoituspalveluyrityksen
määritelmää esitetään
muutettavaksi siten, että siinä viitataan nimenomaisesti
kriisinratkaisudirektiivin 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun sijoituspalveluyritykseen,
joka harjoittaa kaupankäyntiä rahoitusvälineillä omaan
lukuun tai liikkeeseenlaskun takaamista. Muutos täsmentää kriisinratkaisulain
soveltamisalaa.
Lisäksi pykälän 1 momentin 25 kohdassa
olevaa säädösviittausta on korjattu ja
4 momenttiin on tehty teknisluonteinen täsmennys.
1 luvun 6 §. Lain tavoitteet ja yleiset soveltamisperiaatteet.
Pykälän otsikon kirjoitusasua on korjattu
ja 3 momentin 6 kohtaan on tehty kieliasun korjaus.
2 luvun 1 §. Velvollisuus laatia kriisinratkaisusuunnitelma.
Pykälän 7 momentin kieliasua on täsmennetty.
2 luvun 10 §. Yksinkertaistetut velvoitteet
tietyille laitoksille.
Säännös perustuu kriisinratkaisudirektiivin
4 artiklaan. Sen mukaan laitosta koskevat "yksinkertaistetut
velvoitteet", jos arvioidaan, ettei sen kaatumisella ole
mm. merkittäviä kielteisiä vaikutuksia
rahoitusmarkkinoiden toimintaan.
Pykälän 1 momentissa on tarkoitus säätää, että viraston
on määriteltävä kriisinratkaisusuunnitelmaa
koskevat yksinkertaistetut vaatimukset sellaisia laitoksia varten,
joiden kaatumisella 1 luvun 6 §:ssä säädetyt
tavoitteet ja soveltamisperiaatteet huomioon ottaen ja kaatumista
seuraavalla konkurssiin asettamisella ei arvioida olevan merkittäviä kielteisiä vaikutuksia
rahoitusmarkkinoiden toimintaan, muihin laitoksiin, rahoituksen
saatavuuteen ja talouteen laajemmin.
Jotta sääntelyn tarkoitus tulee selkeämmin esille,
pykälän 1 momentista esitetään
poistettavaksi sanat "merkittävät kielteiset",
jotka momentin asiayhteydessä saattavat aiheuttaa sekaannusta
sääntelyn tarkoituksesta.
2 luvun 12 §. EU:n kriisinratkaisuasetuksen
soveltaminen.
Pykälässä oleva säännösviittaus
on korjattu.
4 luvun 4 §. Kriisinratkaisumenettelyn aloittamista
koskevan päätöksen julkaiseminen.
Pykälän 1 momentin kirjoitusasua on korjattu.
4 luvun 5 §. Ryhmään kuuluvan
yrityksen asettaminen kriisihallintoon.
Pykälän 2 momentin kieliasuun on tehty korjaus.
4 luvun 6 §. Kriisinratkaisua koskevat yleiset
periaatteet.
Valiokunta ei esitä muutosta lainkohtaan, mutta täydentää säännöksen
1 momentin 1 kohdan perusteluja siten, että sääntely
johtaa yhtiö- ja insolvenssioikeuden yleisten periaatteiden
mukaiseen lopputulokseen.
Lainkohdan mukaan laitoksen tappioista vastaavat säännöksessä mainitut
tahot samassa etusijajärjestyksessä kuin laitoksen
konkurssissa. Talousvaliokunta täsmentää,
että tämän mukaisesti kaikki osakkeet
mitätöidään ennen kuin pääomalainoja
ja velkoja alennetaan.
5 luvun 2 §. Arvioija.
Pykälän 2 momenttiin on tehty kieliopillinen
korjaus.
7 luvun 2 §. Kriisinratkaisuvälineet.
Pykälän 3 momentissa säädetään
kriisinratkaisuvälineiden soveltamisesta virastolle aiheutuvien
kustannusten kattamisesta. Momentin mukaisesti Rahoitusvakausvirasto
voi päättää periä laitokselta kohtuullisen
korvauksen kriisinratkaisuvälineiden käyttämisestä virastolle
aiheutuneista kustannuksista. Tällaisia kustannuksia voivat
olla esimerkiksi laitoksen toiminnan arvostuksesta ja toiminnan
jatkamisen turvaamisesta aiheutuvat kulut.
Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että ehdotusta
täydennetään maksun suuruuden perusteita
koskevin säännöksin. Tähän
liittyen talousvaliokunta esittää, että momenttia
täsmennetään siten, että perittävän
korvauksen tulee perustua aiheutuneiden kustannusten omakustannusarvoon.
8 luvun 3 §. Velkojen arvonalentamisen ja muuntamisen
täytäntöönpano.
Pykälän 3 momenttiin on tehty kieliasun korjaus.
8 luvun 10 §. Yhteistyö muiden ETA-valtioiden kriisinratkaisuviranomaisten
kanssa.
Pykälän 6 momentin kirjoitusasua on korjattu
ja 8 momenttiin on tehty korjaus säännösviittaukseen.
9 luvun 2 §. Liiketoiminnan luovutukseen
sovellettavat periaatteet.
Pykälän 1 momentin kirjoitusasua on täsmennetty.
11 luvun 1 §. Omaisuudenhoitoyhtiön
perustaminen ja verojen ja velkojen luovuttaminen.
Pykälän 5 momentin kirjoitusasua on korjattu.
12 luvun 1 §. Toimivaltuudet.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaisesti Rahoitusvakausvirastolla
on oikeus suorittaa tehtäviensä hoitamisen vaatimassa
laajuudessa ja salassapitosäännösten
estämättä tarkastuksia luottolaitoksessa ja
sijoituspalveluyrityksessä.
Perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla
valiokunta esittää, että lainkohtaan
lisätään viittaus hallintolain 39 §:ään.
12 luvun 10 §. Valtuudet lykätä tilapäisesti oikeutta
sopimuksen irtisanomiseen tai purkamiseen.
Pykälän 1 momentissa on korjattu säännösviittaus.
14 luvun 4 §. Kriisinratkaisukollegion tehtävät ja
toiminta.
Pykälän 1 momentin 6 kohdan kirjoitusasua
on korjattu.
14 luvun 10 §. Viraston ilmoitusvelvollisuus
ja tehtävät ryhmäkriisinratkaisuviranomaisena laitoksen
kriisinratkaisun edellytysten arvioinnissa.
Pykälän 5 momentin 1 ja 2 kohdassa on täsmennetty
kirjoitusasua.
14 luvun 13 §. Ryhmäkriisinratkaisun
rahoitus.
Pykälän 2 momentin 5 kohdan säännösviittausta on
täsmennetty.
17 luvun 3 §. Muutoksenhaku.
Pykälässä säädetään
muutoksenhausta Rahoitusvakausviraston lain nojalla antamaan päätökseen.
Kriisinratkaisudirektiivin 85 artiklan 3 kohdan mukaisesti
jäsenvaltion on varmistettava, että muutoksenhakumenettely
hoidetaan kiireellisenä. Talousvaliokunta esittää,
että pykälän 2 momenttia täydennetään
siten, että siinä edellytetään
hallinto-oikeuden käsittelevän asian kiireellisenä.
18 luvun 1 §. Seuraamusmaksu.
Pykälän 1 ja 2 momentin säännösviittausta
on täsmennetty.
2. Laki rahoitusvakausviranomaisesta
Johtolause.
Lakiehdotus sisältää esityksen talousarvion
ulkopuolisen rahaston perustamisesta. Esitys täytyy tämän
vuoksi hyväksyä perustuslain 87 §:n
mukaisella määräenemmistöllä.
Valiokunta on tehnyt johtolauseeseen säätämisjärjestystä koskevan
täydennyksen.
1 luvun 3 §. Määritelmät.
Pykälän 1 momentin 5 kohtaan esitetään
tehtäväksi sama sijoituspalveluyrityksen määritelmän
täsmennys kuin edellä 1. lakiehdotuksen 3 §:n
1 momentin 2 kohtaan.
Valiokunta on lisäksi täsmentänyt
1 momentin 1, 9, 11 ja 15 kohdassa olevia säännösviittauksia.
1 luvun 4 §. Tehtävät.
Pykälän 1 momentin 5 kohdassa olevaa säädösviittausta
on täsmennetty.
2 luvun 4 §. Neuvottelukunta.
Pykälän 1 momentin kirjoitusasua on täsmennetty.
3 luvun 6 §. Talletussuojarahaston varojen
sijoittamista koskevat erityiset säännökset.
Pykälän 2 momentissa on korjattu kirjoitusvirhe.
4 luvun 1 §. EU:n vakausmaksun määräytyminen.
Pykälässä on otettu huomioon valmisteilla oleva
komission delegoitu asetusKomission delegoitu asetus (EU) N:o …/…,
annettu 21.10.2014, 15 päivänä toukokuuta
2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU
täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin
etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta; Kom:n
asiak. nro: C(2014) 7674 final.
4 luvun 2 §. EU:n vakausmaksujen maksumenettely.
Pykälässä on otettu huomioon edellä 1 §:ssä mainittu
asetus.
4 luvun 5 §. Kansallinen vakausmaksu ja kriisinratkaisurahaston
tavoitetaso.
Pykälässä on otettu huomioon edellä 1 §:ssä mainittu
asetus.
4 luvun 6 §. Kansallisen vakausmaksun määräytymisperusteet.
Pykälässä on otettu huomioon edellä 1 §:ssä mainittu
asetus.
4 luvun 8 §. Kansallisten vakausmaksujen
käyttö.
Pykälän 1 momentin 1 kohdassa käytettyjä termejä on
täsmennetty.
5 luvun 4 §. Talletussuojamaksu ja talletussuojajärjestelmän
liittymismaksu.
Pykälän 1 momentissa säädetään
kriisinratkaisudirektiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti talletuspankin
velvollisuudesta maksaa talletussuojarahastoon vuotuinen maksu.
Valiokunta esittää, että lainkohtaa
täydennetään siten, että siinä hyödynnetään
edellä mainitun artiklan 3 kohdassa annettu mahdollisuus kerryttää osa
tavoitetasosta pankkien antamilla maksusitoumuksilla. Lisäyksen
mukaisesti enintään 30 prosenttia talletussuojarahaston
vähimmäistasosta voisi muodostua talletuspankkien antamista
maksusitoumuksista.
5 luvun 7 §. Talletussuojarahaston varojen
käyttö.
Pykälän 2 momentin 2 kohdassa on korjattu kirjoitusvirhe.
5 luvun 8 §. Korvattavat talletukset.
Pykälän 2 momentissa säädetään
asunnonvaihtotilanteita koskevasta poikkeuksesta.
Pykälän 2 momenttia esitetään
täsmennettäväksi siten, että siitä käyvät
selkeämmin ilmi ehdotetun poikkeuksen aikarajaukset. Lainkohdan soveltamisen
edellytyksenä on, että hallituksen esityksen perusteluissa
(s. 148/II) tarkoitetun asunnon myynnistä saadut
varat on talletettu talletuspankin tilille enintään
6 kuukautta ennen saman luvun 9 §:ssä säädetyn
maksuvelvollisuuden alkamisajankohtaa. Kuuden kuukauden määräaikaa
laskettaessa olennaista on, että lain 1 luvun 3 §:n
11 kohdassa määritelty talletus on tapahtunut
määräaikojen puitteissa, vaikka talletus
kirjautuisi tallettajan tilille vasta myöhemmin.
5 luvun 13 §. Talletuskannan siirron vaikutus talletussuojaan.
Pykälässä säädetään
direktiivin 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti talletuskannan siirron
vaikutuksista.
Valiokunta esittää, että lainkohtaa
täydennetään säätämällä siinä voimassa
olevaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 14 luvun 15 §:ää vastaavasti
talletusten määräaikaisesta suojasta fuusiotilanteissa.
Pykälään esitetään
tähän liittyen lisättäväksi uusi
1 ja 2 momentti, jolloin hallituksen esityksen 1—4 momentti
siirtyvät 3—6 momentiksi. Lisäyksen johdosta
hallituksen esityksen 2 momenttiin, joka siirtyy uudeksi 4 momentiksi,
tehdään lisäksi korjaus säännösviittaukseen.
5 luvun 14 §. Talletussuojarahaston varojen käyttö kriisinratkaisun
rahoittamisessa.
Pykälässä säädetään
kriisinratkaisudirektiivin 109 artiklan mukaisesta talletussuojarahaston
osallistumisesta kriisinratkaisun kustannuksiin. Direktiivi edellyttää,
että talletussuojarahaston osallistuminen rajoittuu lopullisten
tappioiden määrään, joista se
olisi vastannut pankin konkurssitilanteessa. Edellä mainitun
artiklan 4 kohdassa täsmennetään, että tappioilla
tarkoitetaan nettotappioita.
Valiokunta esittää, että pykälän
3 ja 5 momenttia täsmennetään siten,
että tappioiden määritellään
tarkoittavan nettotappioita.
7 luvun 9 §. Rikemaksu.
Pykälään on tehty säännösviittauksiin
liittyvät tarkennukset.
8 luvun 2 §. Siirtymäsäännökset.
Pykälässä säädetään
5 luvun 10 §:ssä tarkoitettua korvausten enimmäismaksuaikaa
koskevasta siirtymäsäännöksestä.
Vastaavalla tavalla kuin edellä 4 luvun 1, 2, 5 ja
6 pykälän osalta on todettu, valiokunta on ottanut
pykälän 1 ja 6 momentissa huomioon valmisteilla
olevan komission asetuksen, joka on julkaistu 21.10.2014.
Lisäksi pykälän 2—4 ja 9
momenttiin on tehty kieliasuun ja säädösviittauksiin
liittyviä tarkennuksia.
3. Laki vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon
ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehdyn sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta
Lain nimike.
Lain nimike on muutettu vastaamaan sen sisältöä.
Eduskunta hyväksyy hallituksen esityksessä tarkoitetun
sopimuksen ponnen perusteella ainoassa käsittelyssä.
4. Laki Rahoitusvakausviraston hallintomaksusta
8 §. Muutoksenhaku.
Pykälän 2 momentin mukaan Rahoitusvakausviraston
oikaisuvaatimukseen antamaan päätökseen
saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Lainkohdassa
ei sen sijaan ole säädetty viranomaisen muutoksenhakuoikeudesta
tilanteessa, jossa hallinto-oikeus on muuttanut tai kumonnut viranomaisen
päätöksen. Viranomaisen muutoksenhakuoikeus
jää näin tapauskohtaisesti tuomioistuimen
harkittavaksi hallintolainkäyttölain 6 §:n
2 momentin nojalla.
Talousvaliokunta esittää, ettei viranomaisen muutoksenhakuoikeutta
jätetä tuomioistuimen tapauskohtaiseen harkintaan,
vaan että siitä säädetään
vastaavalla tavalla kuin 1. lakiehdotuksen 17 luvun 3 §:ssä.
Valiokunta on tehnyt 8 §:n 2 momenttiin täydennyksen,
jonka mukaisesti virastolla on oikeus hakea valittamalla muutosta Helsingin
hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus
on muuttanut tai kumonnut viraston tekemän päätöksen.
5. Laki Finanssivalvonnasta
Johtolause.
Johtolauseessa on otettu huomioon valiokunnan ehdottama muutos
lain 67 §:ään.
67 §. Tarkastustehtävien siirtäminen.
(Uusi)
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010
28 artiklan johdosta. Artiklan mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset
voivat siirtää tehtäviä ja vastuuta
Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Ehdotetun momentin mukaan
Finanssivalvonta voisi maksaa korvauksen myös Euroopan
valvontaviranomaiselle ulkomaisen ETA-valvontaviranomaisen lisäksi
pykälässä tarkoitettujen tehtävien
luovuttamisen johdosta. Tehtävien siirtoon perustuvan korvauksen
maksamisen mahdollisuus on tarpeen ulottaa koskemaan kaikkia Euroopan
valvontaviranomaisia. Ehdotettua lain 67 §:n 7
momenttia vastaavasti on perusteltua säätää Finanssivalvonnalle
oikeus maksaa korvaus Euroopan valvontaviranomaiselle Euroopan finanssivalvonta-asetuksia
vastaavasti tilanteissa, joissa Finanssivalvonta siirtää tarkastustehtäviä Euroopan
valvontaviranomaiselle.
Pykälän 7 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi
poistamalla momentin sisältämä edellytys siirtää vain
tarkastustehtäviä, jotka ovat tarpeen rajat ylittävää toimintaa
harjoittavan valvottavan tai ryhmittymän tehokasta valvontaa
varten. Voimassa olevassa laissa olevan rajoituksen soveltamisalan
kaventaminen momentissa tarkoitetuissa tilanteissa mahdollistaisi
tarkastustehtävien, kuten esimerkiksi tietojen keräämistä koskevien
tehtävien, siirtämisen Euroopan valvontaviranomaiselle
myös muissa tilanteissa kuin nykyisin. Ehdotetulla momentilla
ei olisi tarkoitus muuttaa oikeustilaa muuten, ja näin
ollen esimerkiksi päätösvallan siirtäminen
Euroopan valvontaviranomaiselle edellyttäisi yhä 67 §:n
6 momentissa edellytetyn ehdon täyttymistä.
6. Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta
Johtolause.
Voimassa olevan lain ruotsinkielisen version 12 luvun 15 §:n
1 momentin sanamuoto ei vastaa suomenkielistä vastaavaa
lainkohtaa. Asianomaiseen ruotsinkieliseen säännökseen
tehdään tähän liittyvä tekninen
tarkennus.
Johtolauseessa on lisäksi otettu huomioon valiokunnan
jäljempänä ehdottamat uudet pykälämuutokset.
1 luvun 1 §. Lain tarkoitus. (Uusi)
Valiokunta on korjannut voimassa olevaan lakiin sisältyvän kirjoitusvirheen.
8 a luvun 13 §. Yksinkertaistetut
velvoitteet.
Säännös perustuu kriisinratkaisudirektiivin
4 artiklaan. Sen mukaan laitosta koskevat "yksinkertaistetut
velvoitteet", jos arvioidaan, ettei sen kaatumisella ole
mm. merkittäviä kielteisiä vaikutuksia
rahoitusmarkkinoiden toimintaan.
Pykälän 1 momentin tarkoituksena on säätää, että Finanssivalvonnan
on määriteltävä elvytyssuunnitelmia
koskevat vaatimukset, joissa voidaan poiketa asianomaisessa 8 a
luvussa edellä säädetyistä vaatimuksista.
Vaatimukset koskevat sellaisia laitoksia, joiden kaatumisella ottaen
huomioon kriisinratkaisulain 1 luvun 6 §:ssä säädetyt
tavoitteet ja soveltamisperiaatteet ja kaatumista seuraavalla konkurssiin
asettamisella ei arvioida olevan merkittäviä kielteisiä vaikutuksia
rahoitusmarkkinoiden toimintaan, muihin laitoksiin, rahoituksen
saatavuuteen ja talouteen laajemmin. Finanssivalvonta voisi edellä olevan
estämättä milloin tahansa soveltaa edellä asianomaisessa
luvussa säädettyjä täysimääräisiä velvoitteita.
Jotta sääntelyn tarkoitus tulee selkeämmin esille,
pykälän 1 momentista esitetään
poistettaviksi sanat "merkittävät kielteiset",
jotka momentin asiayhteydessä saattavat aiheuttaa sekaannusta
sääntelyn tarkoituksesta.
10 luvun 8 §. Muita rahoitusjärjestelmän
kannalta merkittäviä luottolaitoksia koskeva lisäpääomavaatimus.
(Uusi)
Valiokunta on korjannut voimassa olevaan lakiin sisältyvät
virheet pykälän 2, 3 ja 6 momentissa. Edellä mainitut lainkohdat
eivät ole riittävän täsmällisesti
vastanneet sääntelyn lähtökohtana
olevassa luottolaitosdirektiivin 131 artiklassa asetettuja vaatimuksia.
23 luvun 2 §. Kiinteää ja
muuttuvaa lisäpääomavaatimusta sekä rahoitusjärjestelmän
kannalta merkittävien luottolaitosten lisäpääomavaatimusta
koskevat siirtymäsäännökset.
(Uusi)
Pykälän 2 momentissa on korjattu virheellinen säännösviittaus.
Voimaantulo- ja siirtymäsäännös.
Talousvaliokunta esittää, että säännökseen
lisätään uusi 11 ja 12 momentti. Lisäykset
liittyvät saman säännöksen 7
momentin 2 kohtaan, jolla turvataan tallettajien yhdenvertainen
kohtelu ja mahdollisimman nopea korvattavien talletusten maksatusaika.
Ehdotetulla uudella 11 ja 12 momentilla on tarkoitus ennalta estää tilanteet,
joissa tämän lain voimaantulon jälkeen
talletussuojajärjestelmään liittynyt
talletuspankki voisi hyötyä vanhaan talletussuojarahastoon
kartutetuista varoista. Momentit vastaisivat asiallisesti rahoitusvakausviranomaisesta
annettavan lain 5 luvun 15 §:ää,
jossa säädetään Rahoitusvakausviraston
takautumisoikeudesta, kun uuden talletussuojarahaston varoja on
käytetty talletusten korvaamiseen tai kriisinratkaisun
kustannusten kattamiseen. Ehdotetussa 12 momentissa säädettäisiin
lisäksi vanhan talletussuojarahaston velkojan asemasta
uuden talletuspankin konkurssissa.
Lisäksi säännöksen 8 momenttiin
on tehty sääntelyä täsmentävät
muutokset.
8. Laki sijoituspalvelulain muuttamisesta
Johtolause.
Johtolauseessa on otettu huomioon valiokunnan jäljempänä ehdottamat
uudet pykälämuutokset.
Lisäksi valiokunta esittää, että 1
luvun 4 §:n 3 momentti ja 7 luvun 8 a § kumotaan.
Lain 1 luvun 4 §:n 3 momentti sisältää viittauksen
lain 7 luvun 8 §:n 2 momenttiin, joka on muutettu
lailla 623/2014 tavalla, joka tekee viittauksen ja samalla
momentin tarpeettomaksi.
Lain 7 luvun 8 a § ehdotetaan kumottavaksi, koska
sijoituspalvelulain 7 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan
sijoituspalveluyritykseen sovelletaan, mitä luottolaitoslain
7 ja 8 luvussa säädetään. Koska
luottolaitoslain 7 luvun 6 § sisältää jo
vastaavan rikkomuksista ilmoittamista koskevan säännöksen,
ei sijoituspalvelulaissa tarvitse olla omaa erillistä säännöstä asiasta.
Kyseisen luottolaitoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin
rikkominen sisältyy myös jo nykyisin voimassa
olevan sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:n 2 momentin
3 kohdan sisältämiin säännöksiin,
joiden rikkomisesta voidaan määrätä seuraamusmaksu.
1 luvun 4 §. Lain soveltaminen luottolaitoksiin, rahastoyhtiöihin
ja vaihtoehtorahastojen hoitajiin. (Uusi)
Pykälän 2 momentissa oleva virheellinen säännös
luottolaitoslain 8 luvun soveltamisesta myös rahastoyhtiön
johdon palkitsemiseen ja vaihtoehtorahastojen hoitajien johdon palkitsemiseen
ehdotetaan korjattavaksi, koska rahastoyhtiöiden johdon
palkitsemisesta tullaan säätämään
myöhemmin erikseen ja vaihtoehtorahastojen hoitajan johdon
palkitsemisesta säädetään erikseen
vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa (162/2014).
Lisäksi valiokunta esittää, että pykälän
3 momentti kumotaan edellä johtolauseen kohdalla todetuin
perustein.
7 luvun 8 a §. Rikkomuksista ilmoittaminen. (Uusi)
Pykälä esitetään kumottavaksi
edellä johtolauseen kohdalla todetuin perustein.
11 luvun 8 §. Korvauksen maksaminen muusta rahastosta.
(Uusi)
Pykälän 1 momentin viittaus talletussuojaa
koskeviin säännöksiin ehdotetaan muutettavaksi
vastaamaan ehdotetun rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5
luvun säännöksiä.
11. Laki liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista
luottolaitoksista annetun lain muuttamisesta
Lain nimike.
Lain nimikkeeseen on tehty tekninen muutos poistamalla siitä pykäläviittaukset. Otsikossa
mainittujen pykälien lisäksi myös lain 6
ja 9 §:iin esitetään muutoksia.
Johtolause.
Johtolauseessa on otettu huomioon valiokunnan ehdottamat uudet
pykälämuutokset.
6 §. (Uusi)
Pykälän 2 ja 4 momentin säännösviittaukset
talletussuojaa koskeviin säännöksiin ehdotetaan
muutettaviksi vastaamaan ehdotetun rahoitusvakausviranomaisesta
annetun lain 5 luvun säännöksiä.
9 §. (Uusi)
Pykälän 4 momentin säännösviittaus talletussuojaa
koskeviin säännöksiin ehdotetaan muutettavaksi
vastaamaan ehdotetun rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5
luvun säännöksiä.
12. Laki osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista
annetun lain muuttamisesta
Lain nimike.
Lain nimikkeeseen on tehty tekninen muutos poistamalla siitä pykäläviittaus.
Otsikossa mainitun pykälän lisäksi myös
lain 9 ja 12 §:ään esitetään
muutoksia.
Johtolause.
Johtolauseessa on otettu huomioon valiokunnan ehdottamat uudet
pykälämuutokset.
9 §. (Uusi)
Pykälän 2 ja 4 momentissa olevat viittaukset
talletussuojaa koskeviin säännöksiin ehdotetaan
muutettaviksi vastaamaan ehdotetun rahoitusvakausviranomaisesta
annetun lain 5 luvun säännöksiä.
Lisäksi 9 §:n 2 momentin viimeinen
virke ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan momentin aiemmin voimassa
ollutta (laki 423/2013) sanamuotoa. Muutoksella voidaan
välttää turhan hallinnollisen taakan
ja kustannusten aiheutuminen toimialalle.
12 §. (Uusi)
Pykälän viittaus talletussuojaa koskeviin
säännöksiin ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan
ehdotetun rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5 luvun säännöksiä.
13. Laki säästöpankkilain muuttamisesta
Nimike.
Lain nimikkeeseen on tehty tekninen muutos poistamalla siitä pykäläviittaus.
Otsikossa mainitun pykälän lisäksi myös
lain 69 ja 87 i §:iin esitetään
muutoksia.
Johtolause.
Johtolauseessa on otettu huomioon valiokunnan ehdottamat uudet
pykälämuutokset.
69 §. (Uusi)
Pykälän viittaus talletussuojaa koskeviin
säännöksiin ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan
ehdotetun rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5 luvun säännöksiä.
87 i §. (Uusi)
Pykälän viittaus talletussuojaa koskeviin
säännöksiin ehdotetaan muutettavaksi
vastaamaan ehdotetun rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5
luvun säännöksiä.