Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Yleistä

Rahoitustarkastuksen valvontamaksusta annettu laki on määräaikainen ja sen voimassaolo päättyy 31.12.2004. Laki säädettiin määräaikaisena poikkeuslakina, koska eduskunta katsoi (TaVM 27/2002 vp ja PeVL 67/2002 vp), että valvontamaksua on pidettävä veronluontoisena maksuna, jonka määräytymisen perusteista on säädettävä laissa. Voimassaoleva laki ei näitä kriteerejä täytä, vaan valvontamaksun suuruus määräytyy vuosittain jälkikäteen Rahoitustarkastuksen johtokunnan vahvistamalla tavalla.

Hallituksen esityksen peruslähtökohta on sama kuin nykyisenkin maksukäytännön, eli valvonta- ja toimenpidenmaksuilla tulee kattaa kaikki Rahoitustarkastuksen kulut. Nykyisestä sääntelystä poiketen valvontamaksun perusteet on esitetty säädeltäväksi yksityiskohtaisesti laissa. Maksuvelvollisesta riippuen maksu muodostuisi perusmaksusta tai suhteellisesta maksusta tai perusmaksun ja suhteellisen maksun yhdistelmästä. Näin muodostuvien valvontamaksujen ennakoidaan vastaavan eri maksuvelvollisryhmien tälläkin hetkellä maksamia maksuja. Ryhmien sisällä maksut saattavat kuitenkin osalla nousta ja osalla laskea. Maksut tulevat nousemaan muun muassa ulkomaisten luottolaitosten sivukonttoreiden sekä ulkomaisten sijoituspalveluyritysten ja rahastoyhtiöiden sivuliikkeiden osalta. Niiden maksettavaksi tulisi nykyisen perusmaksun lisäksi myös suhteellinen maksu.

Maksukriteerejä harkittaessa on pyritty ottamaan huomioon sekä maksuvelvollisten toiminnan luonne ja riskit että Rahoitustarkastuksen maksuvelvollisiin kohdistaman valvonta- ja muun työn laatu ja laajuus. Nykyiseen tapaan Rahoitustarkastuksen antamasta luvasta ja muusta suoritteesta perittäisiin valtion maksuperustelain mukainen toimenpidemaksu. Se voitaisiin periä myös niissä tapauksissa, joissa Rahoitustarkastus suorittaa Euroopan talousalueeseen kuuluvan toisen valtion valvontaviranomaisen pyynnöstä valvonta- tai tarkastustoimenpiteen tuossa valtiossa toimiluvan saaneen rahoituspalveluyrityksen Suomessa olevassa sivukonttorissa tai sivuliikkeessä.

Perustuslakivaliokunnan lausunto

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 41/2004 vp) todennut, että ehdotuksen valvontamaksua koskevat säännökset täyttävät perustuslain 81 §:n 1 momentin vaatimukset. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin esittänyt, että 1. lakiehdotuksen 9 §:ää täsmennettäisiin maksun alentamisen osalta jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa todetulla tavalla.

Rahoitustarkastus

Eräiden asiantuntijoiden kannanotoissa on todettu, että Rahoitustarkastuksen kustannukset ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosina eivätkä ne ole suhteessa valvottavien ja valvonnan määrään. Näissä kannanotoissa on edellytetty, että Rahoitustarkastus sopeuttaa toimintansa valvontavastuun laajuuden mukaiseksi.

Valiokunta yhtyy näkemykseen, että Rahoitustarkastuksen toiminnan tulee olla kustannustehokasta ja toiminta tulee sopeuttaa muuttuvien olosuhteiden mukaan. Valiokunta kuitenkin painottaa, että valvontamaksuin katettavia kuluja arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös Rahoitustarkastuksen muu kuin varsinainen valvottaviin kohdistuva tarkastustyö. Rahoitustarkastuksen tehtäviin kuuluu muun muassa rahoitusmarkkinoilla toimivien ohjaaminen käyttämään toiminnassaan hyviä menettelytapoja, rahoitusmarkkinatietoisuuden lisääminen ja osallistuminen rahoitusmarkkinasääntelyn kehittämiseen. Rahoitustarkastuksen varsinaisen valvontavastuun merkittävyyttä kuvaa puolestaan se, että vuonna 2003 sen valvottavien yhteenlaskettu tase oli noin 200 miljardia euroa, josta yli 90 prosenttia koostui kotimaisten luottolaitosten taseista.

Edellä todettu ei kuitenkaan poista tarvetta Rahoitustarkastuksen toiminnan tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden jatkuvaan seurantaan.

Vaikutukset rahoitusmarkkinoihin

Valiokunta katsoo, että ehdotus tulee lisäämään valvontamaksujen osalta ennustettavuutta ja näin myös maksajien oikeusvarmuutta. Tämä tulee kuitenkin tapahtumaan joustavuuden kustannuksella, eikä kuluja pystytä enää nykyisellä tarkkuudella kohdentamaan eri osapuolille aiheuttamisperiaatteen mukaan.

Asiantuntijoiden kuulemisen yhteydessä on tuotu esille runsaasti huolia ehdotuksen mahdollisista markkinoita vääristävistä vaikutuksista. On katsottu, että se voi moninkertaistaa joidenkin toimijoiden valvontamaksukulut, ilman että valvontatyö lisääntyisi. Ulkomaisten rahoituspalveluyritysten sivukonttoreiden ja -liikkeiden osalta tulee tapahtumaan päällekkäistä laskutusta, kun sekä koti- että isäntävaltio perivät valvontamaksuja. Useat tahot ovatkin esittäneet, ettei Rahoitustarkastuksen tulisi puuttua ulkomaisten toimijoiden sivukonttoreiden tai -liikkeiden tarkastamiseen muutoin kuin silloin, jos kotivaltion valvontaviranomainen pyytää siltä virka-apua. Kotivaltion tulisi näissä tapauksissa vastata Rahoitustarkastukselle aiheutuneista kuluista. Ulkomaisten rahoituslaitosten sivukonttorit saattavat suhteellista valvontamaksuaan alentaakseen kirjata Suomessa myöntämänsä luotot ulkomaille. Ehdotuksen onkin äärimmillään katsottu voivan siirtää rahoituspalvelujen tarjonnan Suomen rajojen ulkopuolelta tapahtuvaksi. Rajat ylittävään tarjontaan ei kohdisteta valvontamaksuja.

Valiokunta toteaa, että valvonnan osalta tulee tehdä ero laitoskohtaisen valvonnan ja rahoitusmarkkinoiden kokonaisvalvonnan eli niinkutsutun systeemiriskin välillä. Vaikka laitoskohtainen valvonta kuuluu kotivaltiolle, ei isäntävaltion voida olettaa täysin luopuvan esimerkiksi sivukonttoreiden valvonnasta systeemiriskin vuoksi. Sivukonttoreihin liittyvä systeemiriski tullee lähitulevaisuudessa kasvamaan oletetun sivukonttoritalouden huomattavan laajentumisen vuoksi. Valiokunta painottaa, että tämä kehitys asettaa kansallisen rahoitusmarkkinavalvontamme täysin uuteen tilanteeseen, jonka vaikutuksia on tässä vaiheessa vielä vaikea ennakoida.

Rahoitustarkastuksen valvontavastuuta lisää valiokunnan näkemyksen mukaan myös puutteellinen yhteisölainsäädäntö, sillä EU-tasolla ei ole otettu selkeää kantaa siihen, miten rahoitusmarkkinoiden kokonaisvalvonta tulisi kansallisesti hoitaa. Tämän työn tehokas toteuttaminen edellyttää kuitenkin, että Rahoitustarkastus tekee tiivistä yhteistyötä valvonnan kohteena olevan laitoksen kotivaltion valvontaviranomaisen kanssa, jotta päällekkäinen työ voidaan välttää. Yhteisötason sääntelyn edistämiseen tulee valiokunnan näkemyksen mukaan kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota viranomaisten toimivaltuuksien selkiyttämiseksi ja rahoitusmarkkinoiden kokonaisvalvonnan turvaamiseksi.

Vaikka esityksen peruslähtökohdat ovat valiokunnan näkemyksen mukaan oikeansuuntaiset ja osin perustuslain edellyttämät, se suhtautuu esitettyyn kritiikkin vakavasti. Rahoitusmarkkinoiden oletetut tulevat muutokset ja asiantuntijoiden näkemykset uuden järjestelmän mahdollisista vaikutuksista huomioon ottaen valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman, jossa hallituksen edellytetään seuraavan uuden järjestelmän toimivuutta tiiviisti ja toimittavan talousvaliokunnalle vuoden 2005 syksyyn mennessä selvityksen, josta käy ilmi eri laitosten maksujen kehitys nyt voimassa olevaan järjestelyyn verrattuna, maksukriteerien toteutuminen käytännössä, mahdolliset uuden järjestelyn käyttöönoton aiheuttamat muutokset rahoitusmarkkinoilla sekä huomiot mahdollisista järjestelyyn liittyvistä epäkohdista asianmukaisine muutosesityksineen (Valiokunnan lausumaehdotus).

Mahdollisia muutostarpeita harkittaessa tulee arvioida, onko Rahoitustarkastuksen työ joltakin osin sen kaltaista yleishyödyllistä työtä, josta aiheutuvien kustannusten kattaminen valvottavilta perittävillä maksuilla ei ole kohtuullista. Mahdolliset muutosesitykset kustannusten kattamisperiaatteen osalta tulevat edellyttämään perusteellista Rahoitustarkastusta ja rahoitusmarkkinoiden valvontaa koskevan lainsäädännön kokonaisarviointia.