Yleisperustelut

Talousvaliokunta esittää, että ehdotukset hyväksytään 1. ja 5. lakiehdotukseen tehtävin muutoksin.

Esityksen tavoitteena on ennakollisesti panna täytäntöön EU:n vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintaa koskeva direktiivi (ns. Solvenssi II -direktiivi [2009/138/EY] ) niiltä osin kuin se koskee vakuutusyrityksen hallintojärjestelmää. Lisäksi esityksellä pannaan täytäntöön finanssikonglomeraattidirektiivin muutosdirektiivi ja tehdään teknisempiä tarkennuksia sääntelyyn. Talousvaliokunta pitää ehdotuksen lähtökohtia kannatettavina.

Esityksen merkittävimmät muutosehdotukset liittyvät Solvenssi II -direktiivin osittaiseen täytäntöönpanoon. Direktiivi on annettu jo marraskuussa 2009, mutta sen soveltamista on lykätty heti ilmenneiden direktiivin muutostarpeiden (erityisesti ns. Omnibus II -direktiivin mukainen vakavaraisuuslaskenta) vuoksi. Eduskunnassa on parhaillaan vireillä jo toinen direktiivin soveltamisajankohtaa lykkäävä komission asetusehdotus (U 4/2011 vp). Sen mukaisesti Solvenssi II -direktiiviä ryhdyttäisiin soveltamaan vuoden 2016 alusta lukien. Todennäköistä kuitenkin on, että nyt täytäntöön pantavat vakuutusyrityksen hallintojärjestelmää (40—50 artiklat) koskevat säännökset pysyvät muuttumattomina.

Ottaen erityisesti huomioon, että vakuutusyhtiölainsäädäntö on Solvenssi II -direktiivin täytäntöönpanon lykkääntymisen vuoksi jäämässä jälkeen vastaavasta luottolaitostoimintaa koskevasta sääntelystä, valiokunta pitää perusteltuna mukauttaa kansallinen sääntelymme jo vastaamaan Solvenssi II -direktiivin hallintojärjestelmää koskevaa sääntelyä samalla, kun vakuutusyhtiölainsäädäntöä muiltakin osin ajantasaistetaan. Näin voidaan jo ennakollisesti asteittain mukauttaa yritysten toimintaympäristö vastaamaan muuttuvaa sääntelyä.

Ehdotus selkeyttää vakuutusyhtiöiden toimintavelvoitteita ja valvojan valvontavastuita säätelemällä laissa aiempaa täsmällisemmin vakuutusyhtiöiden vakauden ja riskinhallinnan osalta huomioon otettavista seikoista. Uutena periaatteena laintasolle nostetaan suhteellisuusperiaate (1. lakiehdotuksen 1 luvun 16 a §), jonka mukaisesti vakuutusyhtiölakia on sovellettava ja vakuutusyhtiöitä valvottava oikeassa suhteessa yhtiön liiketoimintaan liittyvien riskien laatuun ja laajuuteen nähden. Valiokunta arvioi, että uusi sääntely on omiaan suuntaamaan niin yhtiöiden kuin valvonnankin voimavarat riskien kannalta olennaisimpiin kokonaisuuksiin.

Uuden sääntelyn arvioidaan jonkin verran aiheuttavan lisäkustannuksia yrityksille. Pääosin kustannukset ovat kertaluonteisia. Erityisesti pienten vakuutusyhtiöiden taholta on kuitenkin tuotu esille huoli hallinnollisen taakan lisääntymisestä. Talousvaliokunta painottaa, että edellä oleva tulee ottaa viranomaistoiminnassa huomioon ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti suhteuttaa menettelytavat sitovan sääntelyn puitteissa siten, ettei uusi sääntely muodostu kohtuuttomaksi yhtiön toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden.

Esitystä kokonaisuutena arvioiden valiokunta katsoo, että ehdotetut muutokset ajantasaistavat sääntelyä ja luovat toimijoille nykyistä ennakoitavamman toimintaympäristön. Valiokuntakäsittelyn aikana ovat yksittäisenä kysymyksenä nousseet kuitenkin esille esitetyt muutokset Finanssivalvonnan määräystenantovaltuuksiin. Näiltä osin valiokunta katsoo, että esitystä on perusteltua muuttaa.

Finanssivalvonnan määräystenantovaltuudet.

Finanssivalvonnalle 1. lakiehdotuksen 6 luvussa esitetyt määräystenantovaltuudet (21 §) antaisivat valvojalle joitakin uusia valtuuksia (jatkuvuussuunnitelman sisältö ja ulkoistamisilmoitus), mutta toisaalta myös poistaisivat osan nykyisistä valtuuksista. Voimassa olevan lain mukaan Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset vakuutusyhtiön sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä. Esitys kaventaisi määräystenantovaltuuksia siten, että valtuudet rajattaisiin näiltä osin koskemaan vain tietojärjestelmien ja tietoturvallisuuden järjestämistä (21 §:n 3 kohta).

Kuten edellä on todettu, vakuutusyhtiölaissa (6 luku) ehdotetaan säädettäväksi nykyistä täsmällisemmin keskeisistä luotettavaan hallintoon liittyvistä osatekijöistä. Tämä sääntely, samoin kuin suhteellisuusperiaate, luo nykyistä selkeämmät ja tarkkarajaisemmat puitteet myös valvonnalle ja alemmanasteisille määräyksille ja ohjeille. Solvenssi II -direktiivi ja sen nojalla annettavat komission asetukset sekä EIOPAn [Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen] suositukset tulevat myöhemmin täsmentämään ja harmonisoimaan sääntelyä sekä mahdollisesti vähentämään kansallisen sääntelyn tarvetta. Tällä hetkellä sääntelyn harmonisointia ohjaavat kuitenkin vain EIOPAn välivaiheen suositukset, jotka on suunnattu valvontaviranomaisille.

Jotta toimintaympäristö olisi ennen täysharmonisoivan direktiivin ja sen nojalla annettavan alemmanasteisen sääntelyn voimaantuloa mahdollisimman hyvin ennakoitavissa ja kansalliset erityispiirteet, kuten pienten toimijoiden tarpeet, voitaisiin ottaa tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon, talousvaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että Finanssivalvonnan määräystenantovaltuuksia laajennetaan ehdotetusta riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan osalta. Lain tasolle nostetut säännökset (erityisesti 6 luvun 10 ja 14 §) sekä suhteellisuusperiaate asettavat määräystenannolle selkeät rajat. EIOPAn suositukset puolestaan ohjaavat EU-tasoista harmonisointia ja turvaavat osaltaan yhtiöiden tasapuolisia kilpailuedellytyksiä.

Edellä olevan perusteella valiokunta esittää, että vakuutusyhtiölain 6 luvun 21 §:ää muutetaan sisällyttämällä siihen Finanssivalvonnalle valtuudet antaa tarkempia määräyksiä 6 luvun 10 §:ssä tarkoitetun riskienhallinnan ja 14 §:ssä tarkoitetun sisäisen valvonnan järjestämisestä. Kun Solvenssi II -direktiivi pannaan myöhemmin muiltakin osin täytäntöön ja jäsenmaita sitova EU-sääntely on kokonaisuudessaan tiedossa, on aiheellista tarkastella uudelleen myös määräystenantovaltuuksia.

Perustuslakivaliokunnan lausunto.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut esityksen elinkeinonvapautta ja määräystenantovaltuutta koskevaa sääntelyä sekä ehdotettua kieltoa toimia vastuullisen matemaatikon tehtävissä. Valiokunta on katsonut, että esitys voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.