Yleisperustelut
Talousvaliokunta pitää esitystä tarkoituksenmukaisena
ja sääntelyä selkeyttävänä.
Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä mainituin,
lähinnä perustuslakivaliokunnan lausunnosta aiheutuvin,
muutosehdotuksin.
Esityksen päätavoitteena on saattaa ydinenergia-alan
sääntely vastaamaan perustuslain asettamia edellytyksiä.
Muutosehdotukset kohdistuvat tämän vuoksi erityisesti
lain valtuutussäännöksiin, joita täsmennetään
ja osin täydennetään. Turvallisuussääntelyä täsmennetään
lisäämällä lakiin uusi 2 a luku,
joka kattaa keskeisimmät aiemmin lähinnä lakia
alemman asteisissa säädöksissä säännellyt
ydinenergian käytön turvallisuutta koskevat säännökset.
Hallinnollisena muutoksena ehdotetaan, että myös
ydinalan kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta
keskitetään ulkoasianministeriöön,
joka jo vastaa muiden kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta.
Valiokunta toteaa, että muutosehdotukset ovat lähinnä säädösteknisiä.
Niillä ei puututa laissa säädettyihin
ydinenergian käyttöä koskeviin yleisiin
periaatteisiin eikä ydinlaitoksia koskevaan päätöksentekomenettelyyn.
Lakiin alemman asteisista säädöksistä siirrettävät
säännökset eivät myöskään
merkitse uusien vaatimusten asettamista tai nykyisen vaatimustason muuttamista.
Esitys sisältää muutosehdotuksia
myös asioiden valmisteluorganisaatioon liittyen. Voimassa
olevan sääntelyn nojalla ydinenergia-alaan liittyviä asioita
on valmisteltu ydinenergianeuvottelukunnassa ja ydinturvallisuusneuvottelukunnassa.
Esityksessä ehdotetaan, että ydinenergianeuvottelukunta
lakkautetaan, koska sen tehtävät ovat erityisesti
vuonna 2004 tehdyn ydinturvallisuustutkimusta koskeneen lainmuutoksen
myötä vähentyneet huomattavasti. Ydinturvallisuusneuvottelukunta
sen sijaan jatkaisi toimintaansa, ja sen lisäksi ehdotetaan
Säteilyturvakeskuksen yhteyteen perustettavaksi ydinalan turvajärjestelyjen
neuvottelukunta. Näiden ohella valmistelutyötä tehdään
edelleen ydinturvallisuustutkimusohjelmiin (SAFIR ja KYT) liittyvissä johtoryhmissä.
Talousvaliokunta pitää esitystä myös
valmisteluorganisaatiota koskevilta osin perusteltuna. Valiokunta
kuitenkin painottaa, että ydinenergiapolitiikan pidemmän
aikavälin haasteiden ja kehitystarpeiden kartoittamiseksi
on tärkeää säännöllisin
väliajoin kuulla eri sidosryhmiä yhteisissä kuulemistilaisuuksissa.
Perustuslakivaliokunta on antamassaan lausunnossa todennut,
että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Valiokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota erityisesti
perustuslain 124 §:ssä säädettyihin
edellytyksiin antaa hallintotehtäviä muille kuin
viranomaisille ja katsonut, että esityksen 7 l §:n
3 momenttia, 7 o §:ää ja 7 p §:n
3 momenttia tulee tältä osin täsmentää perustuslain
asettamien edellytysten täyttämiseksi. Samoin
perustuslakivaliokunta on todennut, että esityksen 58 §:n
2 momentti on ehdotetussa muodossaan liian väljä eikä täytä perustuslain
80 §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä.
Perustuslakivaliokunta on myös pitänyt asianmukaisena,
että esityksessä otetaan huomioon kauppa- ja teollisuusministeriölle
kuuluneiden tehtävien siirtäminen työ- ja
elinkeinoministeriön vastuulle. Talousvaliokunta on, yksityiskohtaisissa
perusteluissa todetulla tavalla, ottanut perustuslakivaliokunnan esittämät
muutosesitykset huomioon.
Perustuslakivaliokunnan esittämien muutosten lisäksi
talousvaliokunta esittää, että lakiehdotuksen
28 §:n ydinjätehuoltoon liittyviä suunnitelmia
koskevaa sääntelyä täsmennetään
ja selkeytetään mietinnön yksityiskohtaisissa
perusteluissa tarkemmin esitetyllä tavalla.
Hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä on
tullut esille ydinvastuulakiin (484/1972) vuonna 2005 tehdyn
muutoksen voimaantulotilanne. Eduskunta hyväksyi 17.5.2005
(EV 50/2005 vp) ydinvastuulain muutoksen (493/2005),
joka liittyy kansainvälisen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman
alalla tehdyn Pariisin yleissopimuksen ja sitä täydentävän Brysselin
lisäyleissopimuksen muuttamista koskevien pöytäkirjojen
voimaansaattamiseen. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston
asetuksella säädettävänä ajankohtana
samanaikaisesti kuin pöytäkirjat tulevat Suomen
osalta voimaan. Koska pöytäkirjojen ratifiointiprosessi
on edelleen kesken, ei lakia ole voitu saattaa kansallisesti voimaan.
Käytännössä tämä merkitsee,
että ydinvastuun osalta suomalaisen laitoksenhaltijan vakuutuksella
katettu vastuumäärä on edelleen noin 185
miljoonaa euroa ja sopimusvaltioiden vastuu noin 132 miljoonaa euroa.
Lain voimaantulon myötä suomalaisen laitoksenhaltijan
vastuumäärä nousee 700 miljoonaan euroon,
minkä lisäksi Suomen valtio vastaa vahingoista
700—1 200 miljoonan euron välillä ja
kaikki 15 sopimusvaltiota yhteisesti tätä suuremmista
vahingoista aina 1 500 miljoonaan euroon asti. Talousvaliokunnan
saaman selvityksen mukaan ratifiointiprosessin pysähtymisen
syynä on erityisesti kansainvälisen vakuutusliikkeen
haluttomuus myöntää laitoksenhaltijalle
täyttä sopimusmuutoksen edellyttämää vakuutuskatetta. Valiokunta
kiinnittää vakavaa huomiota tilanteeseen ja kehottaa
valtioneuvostoa tiiviiseen yhteydenpitoon muiden sopimusosapuolten
ja kansainvälisen vakuutusliikkeen kanssa nopean ratkaisun
löytämiseksi ja pöytäkirjojen
voimaansaattamiseksi.
Yksityiskohtaiset perustelut
Laki ydinenergialain muuttamisesta
Johtolause.
Valiokunta on tehnyt johtolauseeseen säädösteknisen
korjauksen.
2 a luku. Turvallisuutta koskevat vaatimukset
7 j §. Johtamisjärjestelmä.
Valiokunta on tarkentanut lainkohdan sisällön
vastaamaan Suomessa ja ulkomailla vakiintunutta laadunhallintaa
koskevaa terminologiaa. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
erikseen myös merkittävistä poikkeamista.
Koska poikkeamiin varautuminen on osa lainkohdassa jo mainittua
laadunhallintaa, on sääntely tältä osin
poistettu turhana ja osin mahdollisia tulkintaongelmia aiheuttavana.
Pykälän otsikko on täsmennetty vastaamaan käytettyä terminologiaa.
7 l §. Turvajärjestelyt.
Pykälässä säädetään
turvajärjestelyjen perusteista sekä turvajärjestelyjen
suunnittelusta ja toimeenpanosta vastaavasta organisaatiosta.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan edellyttänyt,
että pykälän 3 momenttia täsmennetään
vastuuta koskevan sääntelyn osalta. Talousvaliokunta
toteaa, ettei turvaorganisaation ja turvahenkilöiden vastuulla
tarkoiteta tässä yh-teydessä virkavastuuta
vaan tavanomaista tehtävän haltijan vastuuta siitä,
että työtehtävät hoidetaan asianmukaisesti.
Tämänkaltaisesta vastuusta tai sen perusteista
ei ole tarpeen säätää laissa,
minkä vuoksi talousvaliokunta esittää, että sana
vastuu poistetaan momentista harhaanjohtavana.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan lisäksi edellyttänyt,
että 3 momentin toimivaltuuksia koskevaa sääntelyä täsmennetään.
Talousvaliokunta toteaa, että turvahenkilöstön
perustuslain 124 §:n alaan liittyvistä toimivaltuuksista
säädetään tyhjentävästi
esityksen turvavalvontaa koskevassa 7 m §:ssä ja
voimakeinojen käyttöä koskevassa 7 o §:ssä.
Turvavalvonnan avulla pyritään estämään
turvallisuutta tai järjestystä vaarantavien taikka
omaisuuden vahingoittamiseen tarkoitettujen esineiden tai aineiden kulkeutuminen
ydinlaitoksen alueelle. Voimakeinojen käyttö on
puolestaan sallittua välittömästi uhkaavan
rikoksen tai muun vaarallisen teon ehkäisemiseksi. Esityksen
7 l §:n 3 momentissa mainituilla toimintavaltuuksilla on
tarkoitettu luvanhaltijan organisaatiossa toimimiseen liittyviä normaaleja
valtuuksia. Koska niistä tai niiden perusteista ei tarvitse
säätää laissa, talousvaliokunta
esittää, että sana toimintavaltuus poistetaan
momentista mahdollisia tulkintavaikeuksia aiheuttavana.
7 o §. Voimakeinojen käyttö.
Pykälässä säädetään
turvaamistoimenpiteisiin liittyvistä voimankäyttövaltuuksista.
Lainkohta täsmentää ne oikeudet, joita
sekä turvaorganisaatioon kuuluvilla että ydinmateriaalin
ja ydinjätteen kuljetuksia ja varastointia turvaavilla
turvahenkilöillä on.
Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että voimakeinojen
käyttö rajataan esitettyä täsmällisemmin.
Tämän vuoksi valiokunta esittää,
että pykälän 1 momenttia täsmennetään
siten, että voimakeinojen käyttö rajataan
7 l ja 7 m §:ssä tarkoitettujen tehtävien
suorittamiseen ja voimakeinojen käyttö sallitaan,
perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla,
vain ydinlaitoksen alueella, jolle kulku on rajoitettu
ja valvottu sekä ydinmateriaalin ja ydinjätteen
kuljetus- ja varastointitoimintoja turvattaessa uhkiin, jotka kohdistuvat
välittömästi näihin toimintoihin.
7 p §. Valmiusjärjestelyt.
Pykälässä säädetään keskeisimmistä ydinvoimalaitoksen
valmiusjärjestelyjä koskevista vaatimuksista ja
järjestelyjen toteutuksesta vastaavasta valmiusorganisaatiosta.
Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt edellä 7
l §:n osalta todetun tavoin, että pykälän
3 momenttia täsmennetään valmiusorganisaation vastuukysymysten
ja toimivaltuuksien osalta. Koska pykälässä ei
ole ollut tarkoitus säätää virkavastuusta,
talousvaliokunta esittää, että 7 l §:n tavoin
sana vastuu poistetaan momentista harhaanjohtavana. Valmiusorganisaation
tehtävänä on erityisesti valmiustilanteiden
analysointi, säteilymittauksista huolehtiminen ja pelastustoiminnasta
vastaavien viranomaisten avustaminen tiedottamisessa. Nämä eivät
ole sellaisia perustuslain 124 §:n tarkoittamia julkisia
hallintotehtäviä, joiden antamisesta muulle kuin
viranomaiselle tulee säätää laissa.
Tämän vuoksi talousvaliokunta esittää,
että mahdollisten tulkintaongelmien välttämiseksi
3 momentista poistetaan myös sana toimintavaltuus.
Lisäksi talousvaliokunta esittää,
että pykälän 4 momenttia täsmennetään
viittauksella pelastuslain (468/2003) 9 §:n 2
momenttiin, jonka mukaisesti pelastustoimi vastaa laitoskohtaisten pelastussuunnitelmien
laatimisesta yhteistyössä asianomaisen laitoksen
kanssa.
16 ja 22 §.
Valiokunta on ottanut huomioon kauppa- ja teollisuusministeriölle
kuuluneiden tehtävien siirtymisen 1.1.2008 lukien työ-
ja elinkeinoministeriön vastuulle ja muuttanut vastuuministeriön
nimen muutosta vastaavaksi.
28 §. Huolehtimisvelvollisuuden toteuttamisesta päättäminen.
Pykälässä säädetään
viranomaisen toimivallasta päättää tarvittavista
ydinjätehuoltoon liittyvistä toimenpiteistä.
Viranomaisella on oikeus saada toiminnanharjoittajalta tietyin määräajoin
suunnitelmat, jotka koskevat ydinjätteistä huolehtimista.
Voimassa olevien säännösten mukaisesti ydinjätehuollon
suunnittelua ohjaa kauppa- ja teollisuusministeriö (1.1.2008
lukien työ- ja elinkeinoministeriö). Määräajat
suunnitelmien esittämiselle ovat perustuneet ministeriön
antamiin päätöksiin. Käytännössä suunnitteluprosessi
on ollut kaksiportainen siten, että luvanhaltijoiden on
tullut kolmen vuoden välein toimittaa raportti, joka sisältää selvityksen
sekä ydinjätehuoltoon että käytöstäpoistoon
liittyvästä tutkimus-, kehitys- ja suunnittelutyöstä.
Yksityiskohtaisemmat käytöstäpoistoselvitykset
on annettu viiden vuoden välein.
Hallituksen esityksen tarkoituksena ei ole ollut muuttaa edellä mainittuja
määräaikoja. Esityksen 28 §:n
2 momentissa mainitaan kuitenkin vain saman pykälän
1 momentissa tarkoitettu suunnitelma ydinjätehuollon toteuttamisesta, joka
on esitettävä kolmen vuoden välein, ellei lupaehdoissa
muuta määrätä.
Talousvaliokunta esittää, että sääntelyä täsmennetään
tältä osin siten, että kaikista pääsääntöisesti
noudatetuista määräajoista säädetään laissa. Lausunnonantajien näkemykset huo-
mioon ottaen valiokunta esittää lisäksi,
että voimassa olevan käytännön
mukaisesti pääsääntöisesti
viiden vuoden välein annettava, esityksen
7 g §:ssä tarkoitettu, yksityiskohtainen käytöstäpoistoselvitys
annetaan jatkossa kuuden vuoden välein. Tällöin
joka toiseen ydinjätehuollon toteuttamista koskevaan suunnitelmaan
liittyy yksityiskohtainen ja joka toiseen yleisluonteisempi käytöstäpoistoselvitys.
Tämä on omiaan selkeyttämään
suunnitelmien laatimisen jaksotusta heikentämättä kuitenkaan
turvallisuutta.
Edellä olevan lisäksi pykälän
1 momentissa on otettu huomioon työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen
ja 3 momenttiin on tehty tekninen muutos.
32, 43, 48 ja 53 e §.
Vastuuministeriöksi on muutettu työ- ja elinkeinoministeriö.
58 §. Rakentaminen ja maankäytön
suunnittelu.
Pykälässä säädetään
ydinlaitoksen sijoituspaikaksi aiotun alueen maankäytön
suunnitteluun ja ydinlaitoksen rakentamiseen liittyvistä vaatimuksista.
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että säännöstä on
täsmennettävä siten, että siitä selviää tarkemmin
määräysten oikeudellinen perusta sekä se
toimielin, joka määräykset antaa. Tähän liittyen
talousvaliokunta esittää pykälän
2 momenttia muutettavaksi niin, että rakentamista koskevien
tarkempien määräysten antajana on Säteilyturvakeskus,
jolla myös voimassaolevan lain nojalla on oikeus antaa
vastaavia määräyksiä. Ydinenergialain
55 §:n 1 momentin mukaisesti Säteilyturvakeskuksen
tehtävänä on ydinenergilain alaan liittyvä valvonta
ja myös rakentamista koskevien tarkempien määräysten
antamisen tulee liittyä Säteilyturvakeskuksen
valvontatehtävän hoitamiseen. Rakentamista koskevilla
tarkemmilla määräyksillä turvataan
osaltaan ydinenergialain 6 ja 7 §:ssä säädettyjen
turvallisuutta, turva- ja valmiusjärjestelyjä sekä muita
niihin verrattavia järjestelyjä ja ydinaseiden
leviämisen estämistä koskevien Suomea
sitovien kansainvälisten sopimusvelvoitteiden asettamien
erityisvaatimusten täyttäminen. Pykälän
tarkoituksena on asettaa ydinturvallisuus etusijalle, mikäli
ydinenergialain ja rakentamista koskevan lainsäädännön
vaatimuksia joudutaan yhteensovittamaan. Säteilyturvakeskuksen tulee
tarvittaessa kuulla määräysten valmistelun yhteydessä rakentamisesta
ja maankäytöstä vastaavia viranomaisia.
68, 74, 75 ja 76 §.
Vastuuministeriöksi on muutettu työ- ja elinkeinoministeriö.