Yleisperustelut
Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä monin,
pääosin teknisluonteisin muutosehdotuksin.
Lähtökohdat
Hallituksen esitys liittyy EU:n uuden vakavaraisuussääntelyn
(vakavaraisuusasetus ja -direktiivi) täytäntöönpanoon.
Uudella sääntelyllä saatetaan voimaan
Baselin pankkivalvontakomitean vuonna 2010 antama globaali suositus
luottolaitosten vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimusten kiristämisestä (ns.
Basel III -uudistus). Muutosten tavoitteena on vahvistaa luottolaitosten
ja sijoituspalveluyritysten tappionkantokykyä ja maksuvalmiutta.
Lisäksi uusi EU-sääntely luo pohjan EU-jäsenmaiden
makrovakauspolitiikalle.
Hallituksen esityksen keskeisiä ehdotuksia ovat direktiivin
edellyttämät säännökset
luottolaitoksiin sovellettavasta kiinteästä ja
muuttuvasta lisäpääomavaatimuksesta.
Uuden sääntelyn myötä tehostetaan
myös luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten hallintoa
(hallinto- ja ohjausjärjestelmien sääntely,
kuten hallitusten kokoonpanoa koskevat vaatimukset, johdon luotettavuus
ja pätevyysvaatimukset sekä johdon ajankäyttöä ja
palkitsemista koskevat säännökset) ja riskienhallintaa
sekä tiukennetaan seuraamusjärjestelmää EU-sääntelyn
edellyttämällä tavalla. Sanktioihin liittyen
esitetään muun muassa merkittävää korotusta
seuraamusmaksun enimmäistasoon. Makrovakauden valvonnasta
vastaa Finanssivalvonta, ja tarvittavista toimista (muuttuvan lisäpääomavaatimuksen
asettaminen ja lainakattoon liittyvät päätökset)
päätetään Finanssivalvonnan
johtokunnassa. Lisäksi kansallisista säädöksistä poistetaan
EU:n vakavaraisuusasetuksen kanssa päällekkäinen
tai ristiriidassa oleva sääntely.
Direktiivi jättää sääntelyn
täytäntöönpanoon osittain kansallista
harkintavaltaa. Tältä osin tärkeimpiä direktiivin
säännöksiä ovat järjestelmäriskipuskurin
säätäminen, muiden pääomapuskurivaatimusten
voimaantulon aikaistaminen, sitovan maksuvalmiusvaatimuksen voimaantulon
aikaistaminen ja yhteenliittymän jäsenluottolaitoksiin
sovellettavien poikkeusten tapauskohtainen luvanvaraisuus. Hallituksen
esityksessä on osittain hyödynnetty EU-sääntelyn mahdollistamaa
joustoa sekä velvoitteiden tason että niiden voimaantulon
osalta. Talousvaliokunta pitää lopputulosta tasapainoisena.
Esitys edistää markkinoiden vakautta ja tehokasta valvontaa,
mutta jättää toisaalta myös
joustoa tiukimman EU-sääntelyn osalta.
Kuullut asiantuntijat ovat pitäneet esitystä pääosin
kannatettavana. Laajempina teemoina esille ovat nousseet erityisesti
järjestelmäriskipuskuriin, lainakattoon ja Finanssivalvonnan tiedonantovelvoitteisiin
liittyvät kysymykset. Näitä käsitellään
erikseen jäljempänä.
Valiokunta esittää tehtäviksi useita
lähinnä teknisluonteisia ja sääntelyn
selkeyttä parantavia muutoksia yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin
todetulla tavalla.
Järjestelmäriskipuskuri
Luottolaitosdirektiivin mukaisesti jäsenvaltiot voivat
niin halutessaan ottaa käyttöön muiden uusien
vakavaraisuusvaatimusten lisäksi myös ns. järjestelmäriskipuskurin.
Käytännössä tämä tarkoittaa
mahdollisuutta asettaa erillinen lisäpääomavaatimus
toimijoille ja pyrkiä näin lieventämään
rahoitusjärjestelmän pitkäaikaisia rakenteellisia
järjestelmäriskejä. Päätöksen
puskurin käyttöönotosta ja tasosta tekisi
makrovakauden valvontaa varten asetettu viranomainen. Hallituksen
esityksessä ei ehdoteta, että järjestelmäriskipuskurista
säänneltäisiin kansallisessa laissa.
Asiantuntijakuulemisessa on tältä osin tuotu esille
myös näkemyksiä, joissa katsotaan, etteivät
esityksessä ehdotetut kansalliset makrovakausvälineet
ole riittävät ja niitä tulisi täydentää järjestelmäriskipuskuria
koskevalla sääntelyllä. Kantaa on perusteltu
mm. Suomen pankkijärjestelmän suhteellisella koolla
ja keskittyneisyydellä sekä tiiviillä kytköksillä muiden
Pohjoismaiden pankkijärjestelmiin. Yhdentyneillä markkinoilla
nähdään vaarana sääntelyarbitraasi,
minkä vuoksi sääntely tulisi pitää mahdollisimman
yhdenmukaisena. Muutoin voi olla vaarana, että Pohjoismaiden
laajuisesti toimiville pankeille tarjoutuu mahdollisuus siirtää riskipitoisinta
liiketoimintaa maihin, joissa lisäpääomavaatimukset
ovat alhaisimmat, ja pääomaa puolestaan maihin,
joissa lisäpääomavaatimukset ovat korkeimmat.
Ilmeistä on, että suurin osa EU-maista tulee sisällyttämään
kansallisiin säädöksiin mahdollisuuden
asettaa järjestelmäriskipuskuri.
Valiokunta toteaa, että kansallisten luottolaitostemme
tila on vakaa ja uusi EU-sääntely tulee joka tapauksessa
jo pakottavankin sääntelyn kautta merkittävästi
lisäämään pankkijärjestelmään
kohdistuvia taloudelliseen varautumiseen liittyviä vaatimuksia.
Näidenkään muutosten kokonaisvaikutuksista
ei ole vielä kattavia arvioita. Ne ovat tarpeen, jotta
kyettäisiin arvioimaan sääntelyn vaikutuksia
reaalitalouteen. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa
on tavanomaistakin tärkeämpää löytää tasapainoinen
lopputulos, joka ei heikennä pankkien luotonantokykyä entisestään
ja vaaranna tätä kautta yleistä talouskehitystä.
Suomen pankkisektorin osuus bruttokansantuotteesta on merkittävästi
pienempi kuin esimerkiksi Ruotsissa, eikä eri maiden valitsemia
varautumistapoja voi tämän vuoksi suoraan verrata
toisiinsa.
Valiokunta pitää edellä olevan vuoksi
hallituksen esityksen tavoin perusteltuna, ettei järjestelmäriskipuskuria
koskevaa sääntelyä tässä vaiheessa
sisällytetä kansalliseen sääntelyyn.
Sääntelyarbitraasin mahdollista syntymistä on
kuitenkin tarkoin seurattava. Taloudellisten vaikutusarvioiden ja
markkinoiden kehityksestä saatavien tietojen täsmentyessä lisäsääntelyn
tarvetta on aiheellista arvioida uudestaan.
Lainakatto
Kansallisena makrovakautta turvaavana välineenä hallituksen
esityksessä (1. lakiehdotuksen 15 luvun 11 §)
ehdotetaan otettavaksi käyttöön enimmäisluottosuhdetta
koskeva sääntely eli ns. lainakatto. Sen tavoitteena
on varmistaa, etteivät uudet asuntolainat pääse
missään tilanteessa kasvamaan kohtuuttoman suuriksi
suhteessa lainan vakuuksien arvoon.
Ensiasunnon hankintaa varten voitaisiin antaa lainaa maksimissaan
95 prosenttia vakuuksien arvosta ja muiden kuin ensiasuntojen hankintaan
enimmillään 90 prosenttia. Henkilötakauksia
ei hyväksyttäisi vakuudeksi. Finanssivalvonta
voisi poikkeuksellisissa tilanteissa tiukentaa enimmäisluottosuhdetta
enintään 10 prosentilla ja asettaa lisärajoituksia
muiden kuin esinevakuuksien käytölle.
Talousvaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä perusteltuna.
Kotitalouksien asuntolainakanta on ollut koko 2000-luvun kasvussa.
Velat ovat kasvaneet selkeästi tuloja nopeammin. Kun asuntovelallisilla
oli vuonna 2002 asuntovelkaa keskimäärin 120 prosenttia
vuosituloista, oli vastaava luku kymmenen vuotta myöhemmin
jo 180 prosenttia. Ehdotetulla sääntelyllä voidaan osaltaan
ennakolta hillitä hinta- ja velkakuplien syntymistä ja
markkinoiden ylikuumentumista. Valiokunta kiinnittää kuitenkin
huomiota tarpeeseen seurata sääntelyn vaikutuksia
tarkoin mm. siltä osin, ettei se tee ensiasunnon ostamista
kohtuuttoman vaikeaksi. Asunnonhankkijan omarahoitusosuuden edellyttäminen
ei saa myöskään johtaa tilanteeseen,
jossa omarahoitusosuus hankitaan asuntolainaa huomattavasti kalliimmalla
muulla luotolla. Tällainen kehitys saattaisi pikemmin lisätä velkaantumiskierrettä
kuin
hillitä sitä. Ehdotettu sääntely
on kuitenkin maltillinen ja vastaa jo pitkälle pankkien
nykyistä käytäntöä,
joten mahdollisten negatiivisten vaikutusten voi olettaa olevan
vähäiset.
Valiokunta katsoo, että sääntelyn
tavoitteiden saavuttamista voitaisiin edelleen tehostaa tekemällä asuntosäästöjärjestelmään
muutoksia (kuten ikärajan nostaminen) ennakkosäästämisen
houkuttelevuuden lisäämiseksi.
Ylivelkaantumisen estämiseen liittyen valiokunta kiirehtii
myös selvityksiä mahdollisen positiivisen luottorekisterin
käyttöönoton vaikutuksista.
Finanssivalvonnan tiedonantovelvoitteet
Esityksen 2. lakiehdotuksen 3 b §:ssä on täsmennetty
Finanssivalvonnan tiedonantovelvoitteita. Sääntelyn
tavoitteena on tehostaa tiedonkulkua Finanssivalvonnan ja asianomaisten
ministeriöiden (valtiovarainministeriö sekä sosiaali-
ja terveysministeriö) välillä nykyisessä tilanteessa, jossa
yhä suurempi osa rahoitusmarkkinoiden sääntelystä valmistellaan
Euroopan keskuspankissa (EKP) ja finanssimarkkinoiden valvontaan liittyvissä toimielimissä
(Euroopan
järjestelmäriskikomitea ja Euroopan valvontaviranomainen).
Ehdotettuun sääntelyyn liittyy kysymys EKP:n
ja edellä mainittujen toimielinten tiukkojen salassapitovelvoitteidenerityisesti
Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan
keskuspankin perussääntö 37(1) artikla, Euroopan
valvontaviranomaisen perustamiasetus 2 artikla, Euroopan pankkiviranomaisen
perustamisasetuksen 70 artikla sekä SEUT 339 artikla asettamista
rajoituksista kansalliselle tietojenannolle sekä toisiin
viranomaisiin että sidosryhmiin nähden. Valiokunnan
saamissa asiantuntijalausunnoissa on katsottu, ettei EU-sääntelyn
voitane katsoa rajoittavan Finanssivalvonnan mahdollisuutta antaa
salassapitovelvollisuuden alaisia tietoja toiselle viranomaiselle,
jonka toimialaan tiedot nimenomaisesti kuuluvat tai liittyvät.
Sen sijaan lakiin kirjattavaa velvoitetta antaa sidosryhmille vastaavia
tietoja ei ole pidetty mahdollisena toimintaan korostetusti kohdistuvien
riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimusten sekä tapauskohtaisten
salassapitotarpeiden vuoksi.
Talousvaliokunta pitää edellä olevan
perusteella ehdotettua sääntelyä perusteltuna.
Valiokunta painottaa, ettei tietojen antaminen esityksessä todetulla
tavalla ole merkityksellinen vain asianomaisten ministeriöiden
kannalta vaan informointi hankkeista niiden valmistelun mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa on tärkeää myös
eduskunnan riittävän varhaisen informoinnin mahdollistamiseksi
silloin, kun asian laatu sitä edellyttää.
Kuten aiemmissakin kannanotoissaan (TaVM 40/2010 vp)
valiokunta tähdentää, että kattavan
asiantuntijanäkemyksen luomiseksi Finanssivalvonnalla tulee
olla tiivis yhteydenpito myös finanssimarkkinoiden sidosryhmiin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki luottolaitostoiminnasta
10 luvun 4 §. Muuttuvan lisäpääomavaatimuksen
määrääminen.
Pykälässä säädetään
muuttuvan lisäpääomavaatimuksen määräämistä koskevista
yleisistä periaatteista.
Pykälän 4 momenttia esitetään
muutettavaksi siten, että Finanssivalvonnan päätös
muuttuvan lisäpääomavaatimuksen alentamisesta
tulee voimaan välittömästi päätöksen
antamisen jälkeen.
10 luvun 7 §. Maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän
kannalta merkittäviä luottolaitoksia koskeva lisäpääomavaatimus.
Pykälässä säädetään luottolaitosdirektiivin
131 artiklassa tarkoitetuista maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta
merkittäville luottolaitoksille asetettavasta lisäpääomavaatimuksesta.
Pykälän 3 momentissa on korjattu kirjoitusvirhe.
Pykälän 6 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi
siten, että siitä käy selkeämmin
ilmi momentin informatiivinen luonne ja momentissa tarkoitetun komissiolle
luottolaitosdirektiivin 131 artiklan 18 kohdassa nojalla delegoidun
norminantovallan tarkempi sisältö.
10 luvun 8 §. Muita rahoitusjärjestelmän
kannalta merkittäviä luottolaitoksia koskeva lisäpääomavaatimus.
Pykälässä säädetään
luottolaitosdirektiivin 131 artiklan mukaisesti muiden kuin 7 §:ssä tarkoitettujen
rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien
luottolaitosten lisäpääomavaatimuksesta.
Pykälään esitetään
lisättäväksi uusi 6 momentti, joka vastaa
luottolaitosdirektiivin 131 artiklan 8 kohtaa. Hallituksen esityksen
mukaiset 6 ja 7 momentti siirtyvät lisäyksen vuoksi
7 ja 8 momentiksi.
10 luvun 11 §. Asiakasriskit.
Pykälässä säädetään
asiakasriskeistä niiltä osin kuin vakavaraisuusasetuksessa
on jätetty kansallista harkintavaltaa.
Pykälän 3 momentissa esitetään
korjattavaksi artiklaviittaus. Muutoksella ei ole vaikutusta lainkohdan
yksityiskohtaisiin perusteluihin.
15 luvun 11 §. Enimmäisluottosuhde.
Pykälässä säädetään
asuntolainan enimmäismäärästä suhteessa
lainan vakuuksien määrään.
Pykälän 1 momenttia esitetään
täsmennettäväksi lisäämällä siihen
viittaus kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 4 kohtaan.
Näin muutettuna pykälässä tarkoitettuna
asuntoluottona pidetään kuluttajaluottoa, joka
myönnetään asuinhuoneiston hallintaan
oikeuttavien yhteisöosuuksien tai asuinkiinteistön
hankkimiseksi tai sellaisen asuinrakennuksen hankkimiseksi, joka
sijaitsee kiinteistöä koskevan käyttöoikeuden
nojalla hallitulla alueella, taikka asuinkiinteistön tai
asuinrakennuksen peruskorjauksen tekemiseksi ja jonka vakuudeksi
annetaan asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat yhteisöosuudet,
asuinkiinteistö tai kiinteistöä koskeva
käyttöoikeus.
Pykälän 7 momentissa olevaa Finanssivalvonnan
määräystenantovaltuutta ehdotetaan täsmennettäväksi
norminantovallan delegoinnilta edellytettävien täsmällisyys-
ja tarkkarajaisuusvaatimusten edellyttämällä tavalla.
Pykälän 4 momentin mukaiseen ensiasunnon hankintaa
koskevaan sääntelyyn liittyen valiokunta toteaa,
että tilanteessa, jossa useampi henkilö hankkii
yhteisesti luoton vakuudeksi annettavan asunnon, 4 momenttia voidaan
soveltaa, jos vähintään yksi heistä on
ensiasunnon hankkija.
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota
siihen, että pykälässä tarkoitettu
päätös samoin kuin samassa järjestyksessä tehtävä 10
luvussa tarkoitettu päätös muuttuvan
lisäpääomavaatimuksen asettamisesta tai
muuttamisesta ovat luonteeltaan säädösvallan
käyttämistä eivätkä hallintopäätöksen
tekemistä. Päätösten valmistelussa
on siten noudatettava samoja mm. kuulemiseen liittyviä periaatteita
kuin Finanssivalvonnan määräysten valmistelussa
muutoinkin. Lisäksi on otettava huomioon, mitä ehdotetuissa
säännöksissä erikseen säädetään.
Ehdotettu muutos ei estä Finanssivalvontaa antamasta pykälän
soveltamista koskevia muita suosituksia ja tulkintakannanottoja.
Valiokunta painottaa, ettei ehdotetulla säännöksellä ole
tarkoitus muuttaa kuluttajansuojalaissa luotonantajalle säädettyjä yleisiä vaatimuksia,
kuten säännöksiä luotonantajan
velvollisuudesta arvioida kuluttajan luottokelpoisuutta ja noudattaa
hyvää luotonantotapaa.
23 luvun 3 §. Muut siirtymäsäännökset.
Pykälässä säädetään
siirtymäsäännöksistä.
Pykälään esitetään
lisättäväksi uusi 1 momentti, jonka mukaisesti
omistajavalvontaan ja toimilupiin sovellettaisiin kumottavan luottolaitostoiminnasta
annetun lain säännöksiä siihen saakka,
kunnes näiden säännösten noudattamisen
valvonta siirtyy YVM-asetuksen mukaisesti Euroopan keskuspankille.
Uuden 1 momentin johdosta hallituksen esityksen 1—4
momentti siirtyvät 2—5 momentiksi.
2. Laki Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta
Johtolause.
Johtolauseen 26 §:ää koskevat
momenttiviittaukset on korjattu vastaamaan ehdotettua pykälän
muutosta.
5. Laki säästöpankkilain muuttamisesta
Johtolause.
Valiokunta on tehnyt tarkennuksen kumottaviin säännöksiin.
Ehdotetun lain 7 luvun kumoamisen vuoksi tulee myös 129 § kumota.
Pykälässä tarkoitettuun luotonantoon
tulevat kumoamisen jälkeen sovellettaviksi vain 1. lakiehdotuksen
15 luvun 13 §:n lähipiiriluotonantoa
koskevat säännökset.
Voimaantulosäännös.
Voimaantulosäännöksen säännösviittaus
esitetään muutettavaksi vastaamaan lain johtolauseen
mukaista kirjoitustapaa.
7. Laki talletuspankkien yhteenliittymästä annetun
lain muuttamisesta
Johtolause.
Valiokunta esittää, että lakiin lisätään
uusi 21 a ja 21 b § sekä muutetaan 21 §:n
otsikko. Johtolausetta esitetään muutettavaksi
vastaavasti.
17 §. Yhteenliittymän ohjaus.
Pykälään esitetään
lisättäväksi viittaus uuteen 21 a §:ään,
jossa säädetään 21 §:n
tapaan poikkeuksista 17 §:n sääntelyyn.
21 §. Jäsenlaitoksen omien varojen
määrä.
Ehdotettua sääntelyä esitetään
muutettavaksi lain rakenteen selkeyttämiseksi siten, että hallituksen
esityksen mukainen 21 § ja 23 §:n 2 momentti jaetaan
kolmeksi eri pykäläksi. Muutosten tavoitteena
on mm. selventää lain tarkoitusta yhteensovittaa
uuden luottolaitosdirektiivin 21 artikla ja EU:n vakavaraisuusasetuksen
10 artikla. Valvontavaltuuksien osalta muutosesityksissä on
otettu jo huomioon, että ehdotettujen säännösten
soveltaminen osuuspankkien yhteenliittymään siirtyy
4.11.2014 lukien Euroopan keskuspankin vastuulle.
EU:n vakavaraisuusasetuksen mukaisesti pykälissä tarkoitettujen
taloudelliselle asemalle asetettavia määrällisiä vaatimuksia
koskevien poikkeusten soveltaminen edellyttäisi EU:n vakavaraisuusasetuksen
10 artiklan mukaisesti Finanssivalvonnan lupaa. Toisaalta luottolaitosdirektiivin
21 artiklan mukaisesti samalla pyrittäisiin säilyttämään
nykyisen lain pääasiallinen sisältö.
Tämän mukaisesti ehdotetaan, että keskusyhteisö voi,
kuten nykyisinkin, myöntää jäsenluottolaitoksille
luvan poiketa niiden taloudellista asemaa koskevista vaatimuksista,
mutta koko säännöksen soveltamisen edellytyksenä olisi
nykyisestä poiketen, että Finanssivalvonta antaa
siihen luvan. Lupa olisi myönnettävä,
jos yhteenliittymä täyttää sen
hallinnolle, sisäiselle valvonnalle, riskienhallinnalle
ja tilinpäätösperiaatteiden yhtenäisyydelle
asetetut vaatimukset. Finanssivalvonta voi lisäksi mainittua
asetuksen artiklaa vastaavasti myöntää ehdotettua säännöstä laajempiakin
poikkeuksia. Tähän on kuitenkin oltava erityinen
syy, esimerkiksi riittävät yhteenliittymätason
järjestelyt yksittäisten jäsenluottolaitosten
lisäpääomittamiseksi tarvittaessa.
Muutoksen myötä 21 §:ssä säädettäisiin
jäsenluottolaitosten omien varojen määrään
ja suuriin asiakasriskeihin sovellettavista poikkeuksista,
uudessa 21 a §:ssä jäsenluottolaitosten
maksuvalmiuteen sovellettavista poikkeuksista ja uudessa 21 b §:ssä jäsenluottolaitosten
taloudellista
asemaa koskevien tietojen julkistamista koskevista poikkeuksista
hallituksen esityksen 23 §:n 2 momenttia vastaavasti.
Lisäksi säännösten sanamuotoa
ehdotetaan eräiltä osin tarkistettavaksi ilman,
että niiden asiasisältö muuttuu.
Nykyisin valtiovarainministeriön asetuksessa oleva
säännös, jonka mukaan asiakasriskirajoituksia
ei sovelleta tilanteessa, jossa yhteenliittymän keskusrahalaitos
sijoittaa markkinoille jäsenluottolaitosten ylimääräistä likviditeettiä,
ehdotetaan siirrettäväksi asetuksesta lakiin.
Lisäksi säännöstä tarkistettaisiin
siten, että se koskisi likviditeetin sijoittamista myös
yhteenliittymän sisällä.
Edellä todettujen muutosten vuoksi esitetään muutettavaksi
myös pykälän otsikko vastaamaan säännöksen
muuttunutta sisältöä.
21 a §. Jäsenluottolaitoksen
maksuvalmius. (Uusi)
Edellä 21 §:n osalta todetulla tavalla
lakia esitetään selkeytettäväksi
21—21 b ja 23 §:ään
tehtävin muutoksin.
Uudessa 21 a §:ssä säädettäisiin
jäsenluottolaitosten maksuvalmiuteen sovellettavista poikkeuksista
pääosin ehdotettua 21 §:ää vastaavasti.
Säännös vastaisi hallituksen esityksen
tarkoitusta. Lain selkeyttämiseksi asiasta on kuitenkin tarpeen
säätää yksityiskohtaisesti erikseen.
Keskusyhteisö voisi antaa luvan jättää kokonaan
soveltamatta EU:n vakavaraisuusasetuksen mukaisia maksuvalmiusvaatimuksia
luottolaitokseen, koska jäsenluottolaitokset vastaavat
lain nojalla suoraan toistensa veloista ja tämän
vuoksi on riittävää, että määrällisiä maksuvalmiusvaatimuksia
sovelletaan ainoastaan koko yhteenliittymän tasolla.
21 b §. Jäsenluottolaitoksen
taloudellista asemaa koskevien tietojen julkistamisvelvollisuus. (Uusi)
Edellä 21 §:n osalta todetulla tavalla
lakia esitetään selkeytettäväksi
21—21 b ja 23 §:ään
tehtävin muutoksin. Uudessa 21 b §:ssä säädettäisiin
jäsenluottolaitoksen taloudellista asemaa koskevien tietojen
julkistamista koskevista poikkeuksista ehdotettua 21 a §:ää vastaavasti.
Säännös vastaisi sisällöltään
hallituksen esityksen 23 §:n 2 momenttia, minkä lisäksi
uuteen 21 b §:ään lisättäisiin
EU:n vakavaraisuusasetuksen 10 artiklan mukainen mahdollisuus poiketa
arvopaperistamista koskevasta mainitun asetuksen 409 artiklassa
tarkoitetusta tietojenantovelvollisuudesta samoin edellytyksin kuin
21 ja 21 a §:ssä tarkoitetuista
vaatimuksista.
22 §. Eräiden luottolaitostoiminnasta
annetun lain säännösten soveltaminen.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi
siten, että Finanssivalvonta voisi tarvittaessa vaatia
jäsenluottolaitoksia säännöllisesti
ilmoittamaan suoraan Finanssivalvonnalle luottolaitostoiminnasta
annetun lain 11 luvun 1 §:ssä tarkoitetut
tiedot. Ehdotettu säännös kattaisi myös
EU:n vakavaraisuusasetuksen mukaisen säännöllisen
ilmoittamisvelvollisuuden, mukaan lukien asetuksen 6 osassa tarkoitetun
maksuvalmiutta koskevan ilmoitusvelvollisuuden ja 7 osassa tarkoitetun
velkaantumisastetta koskevan ilmoitusvelvollisuuden.
Ehdotetulla muutoksella mahdollistettaisiin jäsenluottolaitosten
erilliseen valvontaan liittyvän hallinnollisen taakan vähentäminen
sekä jäsenluottolaitosten että Finanssivalvonnan
osalta, ja samalla varmistettaisiin, että Finanssivalvonta
saa tarvittaessa kaikki valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot.
23 §. Yhteenliittymään
kuuluvan yrityksen riskienhallintaa koskevat poikkeukset.
Pykälää esitetään
muutettavaksi edellä 21 §:n osalta todetulla
tavalla sääntelyn selkeyttämiseksi. Lisäksi
pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan paremmin
säännöksen sisältöä.
Hallituksen esityksestä poiketen ehdotetun luottolaitostoiminnasta
annetun lain (1. lakiehdotus) 7 luvun luottolaitoksen hallintoa
koskevista säännöksistä ei voitaisi
poiketa. Tämä on perusteltua yhtäältä sen
vuoksi, että osaa mainitun luvun säännöksistä on
perusteltua aina soveltaa myös jäsenluottolaitoksiin,
ja toisaalta sen vuoksi, että mainittua lukua on joka tapauksessa
sovellettava siinä säädetyn suhteellisuusperiaatteen
mukaisesti.
Pykälän 2 momentti siirrettäisiin
edellä ehdotetun mukaisesti uudeksi 21 b §:ksi.
Voimaantulo- ja siirtymäsäännös.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi muutettavia
17, 21—21 b ja 23 §:ää koskeva
siirtymäsäännös.
10. Laki Suomen Pankista annetun lain 26 §:n muuttamisesta
Johtolause.
Johtolausetta esitetään korjattavaksi vastaamaan
hallituksen esityksessä ehdotettuja muutoksia.
13. Laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun
lain muuttamisesta
21 §. Asiakasriskit.
Pykälää ehdotetaan tarkistettavaksi
hallituksen esityksen tarkoituksen mukaisesti siten, että siitä käy
selvemmin ilmi, että ryhmittymän asiakasriskeihin
sovelletaan kaikilta osin samoja periaatteita kuin luottolaitosten
konsolidointiryhmiin ja että valtiovarainministeriön
asetuksella voidaan säätää poikkeuksia
myös yhteenliittymän asiakasriskejä koskeviin
rajoituksiin.
14. Laki sijoituspalvelulain muuttamisesta
1 luvun 12 a §. Johto ja toimiva
johto.
Pykälän sääntelyä on
täsmennetty vastaamaan muualla laissa käytettyä terminologiaa
korvaamalla sana "yritys" sanalla "sijoituspalveluyritys".
18. Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain muuttamisesta
Johtolause.
Johtolauseesta ehdotetaan poistettavaksi 6 a §:ää koskeva
lisäysesitys.
22 luvun 6 a §. Vaihtoehtorahastojen
hoitajan, säilytysyhteisön tai erityisen säilytysyhteisön osakkeiden
hankintaa ja luovutusta koskevien säännösten
rikkominen.
Ehdotetussa pykälässä säädetään
sakkorangaistuksesta.
Ehdotettu säännös on ristiriidassa
vastaavan luottolaitoslakiin (1. lakiehdotus) ja sijoituspalvelulakiin
(14. lakiehdotus) ehdotetun seuraamuksia koskevan sääntelyn
kanssa. Mainituissa laeissa 6 a §:ssä tarkoitetun
menettelyn sanktiointi on esitetty siirrettäväksi
seuraamusmaksun piiriin. Tämän vuoksi valiokunta
esittää, että 6 a § poistetaan.