Perustelut

Talousvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotukset hyväksytään esityksen mukaisina.

Pysyvällä luottomuotoisella vienninrahoitusjärjestelmällä pyritään turvaamaan suomalaisille vientiyrityksille tasavertaiset rahoitusmahdollisuudet tärkeimpiin kilpailijamaihin verrattuna. Viejille voidaan tarjota rahoitusratkaisuja, joita markkinoilta ei ole saatavissa. Velkakriisien vuoksi kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla on tällä hetkellä häiriöitä, jotka vaikuttavat viennin rahoitukseen. Pankit joutuvat varautumaan tulossa oleviin tiukentuviin vakavaraisuusvaatimuksiin ja toimenpiteisiin, joilla lisätään riskinsietokykyä. Myös nämä vaatimukset saattavat heijastua rahan saatavuuteen ja hintaan. Lain mahdollistamilla rahoitusratkaisuilla tuetaan suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla ja sitä kautta työllisyyttä.

Nykyisen työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen mukaan korontasausluoton kohteena olevan vientikaupan kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 prosenttia. Ministeriö voi yksittäistapauksessa hyväksyä alemman kotimaisuusasteen, jos suomalaisen intressin arvioidaan muutoin toteutuvan riittävällä tavalla.

Finnvera soveltaa omassa toiminnassaan suomalaista intressiä. Sen lähtökohtana on vientitoimituksen maaluokkakohtaiset (0—7) kotimaisuusasteet (10—60 %). Suomalaisen intressin katsotaan yleensä toteutuvan, kun maaluokan osoittama vientikaupan kotimaisuusaste täyttyy. Finnveran mukaan kotimaisuusastevaatimuksesta voidaan tinkiä, jos hankkeen toteutumisella katsotaan olevan erityistä merkitystä Suomen kansantaloudelle, Finnveran vientitakuutoiminnan vaikuttavuudelle ja Suomen kilpailukyvylle.

Talousvaliokunnalle annetun selvityksen mukaan Finnveran sisäisessä päätöksenteossa kotimaisuusasteen täyttyminen toteuttaa suomalaisen intressin. Jos kotimaisuusaste jää maaluokkatason alle, asiakkaalta pyydetään lisäselvityksiä, joiden perusteella Finnvera suorittaa hankkeesta ja sen suomalaisen intressin merkittävyydestä kokonaisarvion. Lyhyen maksuajan vientitakuissa Finnvera kiinnittää huomiota kaupan kohteen kotimaisuusasteeseen, mutta niissä ei sovelleta maariskiluokkaan sidottua kotimaisuusastetta.

Lakiehdotuksessa ei ole säännöksiä kotimaisuusasteesta. Lakiehdotuksen 19 §:n 1 kohdan mukaan työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset vienti- ja alusluoton ja korontasauksen hakemisesta, päätöksenteosta, maksatuksesta, seurannasta ja raportoinnista sekä muista niihin liittyvistä ehdoista. Pykälän 7 kohdan mukaan asetuksella voidaan antaa työ- ja elinkeinoministeriölle oikeus poiketa yksittäisissä hankkeissa rahoituspäätöksissä sovellettavista ehdoista kilpailu- ja elinkeinopoliittisista syistä. Perusteluissa sanotaan tarkoituksena olevan, että asetuksessa säädettäisiin mm. kotimaisuusastevaatimuksesta ja että poikkeamiset voisivat koskea esimerkiksi kotimaisuusastetta tai kauppasopimuksen yhteydessä lukitun koron voimassaolon jatkamista.

Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että kotimaisuusastevaatimus on joustava. Jollei kaavamainen vaatimus täyty, päätös olisi voitava tehdä kokonaisarvion perusteella esimerkiksi Finnveran sisäisesti noudattamien suuntaviivojen mukaisesti. Mm. globalisoituneen suomalaisyrityksen vientikaupassa projektin kotimaisuusaste voi jäädä saavuttamatta, kun valmistusta on siirretty kustannus- ja logistisista syistä lähelle asiakasta. Tämäntapaisissa vientiprojekteissa suunnittelu ja osittaisvalmistus voivat kuitenkin tapahtua Suomessa. Suomessa kotipaikkaansa pitävä yritys kanavoi ulkomailla saavuttamaansa tulosta Suomeen. Elinkeino- ja työllisyyspoliittiselta sekä julkistalouden kannalta on tärkeää, että joustavalla viennin rahoituksella osaltaan kannustetaan yrityksiä pitämään kotipaikkanaan Suomea.

Lakiehdotuksen 4 ja 8 §:n mukaan työ- ja elinkeinoministeriön on hyväksyttävä merkitykseltään huomattavien tai ehdoiltaan poikkeuksellisten vienti- ja alusluottojen ja korontasaussopimusten tekeminen. Valtioneuvoston asetuksella säädetään hyväksymisen ehdoista ja menettelytavoista. Perustelujen mukaan ministeriön on pyydettävä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan lausunto ennen hyväksymistä.

Talousvaliokunnan kuulemisissa on pidetty tärkeänä, että tarjouskilpailuihin osallistuvat viejäyritykset saavat rahoituspäätökset nopeasti, jotta ne voivat antaa sitovia rahoitustarjouksia asiakkaille. Työ- ja elinkeinoministeriö on kertonut talousvaliokunnalle, että käytännössä päätökset voidaan tehdä 2—3 viikossa. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että päätökset tehdään nopeasti, ettei ainakaan viivästyneen päätöksenteon vuoksi menetetä kauppoja.