Perustelut
Ydinenergialain 15 §:n mukaan valtioneuvoston tekemä periaatepäätös,
jossa ydinlaitoksen rakentamisen on katsottu olevan yhteiskunnan
kokonaisedun mukaista, on valtioneuvoston viipymättä annettava
eduskunnan tarkastettavaksi. Eduskunta voi kumota periaatepäätöksen
sellaisenaan tai päättää, että periaatepäätös
jää sellaisenaan voimaan.
Talousvaliokunta esittää, että periaatepäätös jää sellaisenaan
voimaan.
Talousvaliokunta on pohtinut asiaa energiapoliittisen kokonaisuuden
kannalta. Lisäksi talousvaliokunta on arvioinut periaatepäätöstä maan
energiahuollon, teollisuuden kilpailukyvyn, työllisyyden
ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Talousvaliokunta
on käsitellyt myös sellaisia näkökohtia,
joita ei ole muiden valiokuntien lausunnoissa. Talousvaliokunta
ei kommentoi muiden valiokuntien lausuntoja erikseen.
Sähkön tuotanto ja kulutus
Maaliskuun 2002 tilaston mukaan 12 viime kuukauden sähkön
kokonaiskulutus oli 81,6 TWh. Kulutus kasvoi 1,8 prosenttia edellisestä kaudesta.
Kotimainen tuotanto oli 70,5 TWh, josta vesivoimalla tuotettiin
16,3 prosenttia, tuulivoimalla 0,1 prosenttia, ydinvoimalla 26,8
prosenttia, yhteistuotannolla yhteensä 31,5 prosenttia
ja lauhde- ym. voimalla 12,6 prosenttia. Sähkön nettotuonti
oli 11 TWh, joka oli 13,5 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Sähköä tuotiin
Ruotsista 4,8 TWh, Norjasta 0,037 TWh ja Venäjältä 7,6 TWh.
Sähköä vietiin yhteensä 1,4
TWh, josta meni Ruotsiin 1,2 TWh ja Norjaan 0,2 TWh. Sähkön
tuonti Ruotsista ja Norjasta laski 70 prosenttia ja Venäjältä nousi
69 prosenttia edelliseen kauteen verrattuna. Vuonna 2001 tuontienergialähteiden
määrä yhteensä Suomessa oli 70,9
prosenttia kokonaiskulutuksesta.
Teollisuus käytti sähkön kokonaiskulutuksesta
53 prosenttia, eli vuonna 2001 43,2 TWh. Metsä-, metalli-
ja kemianteollisuus ovat energiaintensiivisimpiä teollisuudenaloja.
Näiden toimialojen osuus teollisuuden sähkön
kulutuksesta oli 90 prosenttia, siitä metsäteollisuuden osuus
oli 59 prosenttia. Pelkästään metallien
jalostuksen osuus koko Suomen sähkönkulutuksesta
oli 6 prosenttia eli 4,7 TWh. Äskettäin valmistuneiden
ja meneillään olevien investointien johdosta sähkön
käyttö kasvaa metallien jalostuksessa lähivuosina
nykyisestä lähes 2 TWh:lla. Teollisuuden jalostusasteen
nostaminen ja jalostusketjun piteneminen aiheuttavat energian lisätarvetta.
Kotitaloudet käyttävät kokonaiskulutuksesta 22
prosenttia. Kotien sähkölaitteiden varustetason
kohotessa ja vapaa-ajan asuntojen sähköistyksen
lisääntyessä sähkönkäyttö kasvaa.
Siirtyminen sähköä vähemmän
kuluttavaan laitteistoon vaikuttaa viiveellä. Kotitalouksien
sähkönkäytöstä yli
10 prosenttia menee lämmitykseen. Sähköllä lämmitetään
yli 580 000 asuntoa, joissa asuu lähes 1,6 miljoonaa ihmistä.
Viime vuosina 60—70 prosenttiin uusista pientaloista on valittu
sähkölämmitys.
Palvelut käyttävät kokonaiskulutuksesta
12 prosenttia. Palvelualan sähkönkäyttö on
kasvanut suhteellisesti eniten alan laajetessa. Julkinen sektori
käyttää sähköstä 6
prosenttia, maatalous 3 prosenttia ja häviöt ovat
4 prosenttia.
Sähköntuotantokapasiteetin tarve
Sähkön kokonaiskulutus oli vuonna 2000 79,1 TWh
ja vuonna 2001 81,6 TWh. KIO2-skenaariossa, jossa ydinvoima
on mukana, vuonna 2010 sähkön kokonaiskulutuksen
arvioidaan olevan 89,8 TWh ja vuonna 2020 97,2 TWh. KIO1-skenaariossa,
ns. maakaasuvaihtoehdossa, kulutusarviot ovat alhaisemmat. Ero johtuu siitä,
että KIO2:ssa sähköntuotannon rakenne
on kustannuksiltaan edullisempi kuin KIO1:ssä, mikä lisää kansantalouden
toimeliaisuutta ja sen seurauksena sähkön kulutuksen
arvioidaan olevan vuonna 2010 noin 1,5 TWh ja 2020 noin 2,5 TWh
suurempi kuin KIO1:ssä. Muut kulutusarviot vaihtelevat
huomattavasti KIO-skenaarioiden ylä- ja alapuolella arvioitsijasta
riippuen.
Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen arvion mukaan vuonna 2010
tarvitaan uutta hankintakapasiteettia noin 3 000 MW korvaamaan lisääntyvää kysyntää
ja
käytöstä poistuvia vanhentuvia voimaloita.
Vuonna 2020 lisätarve on 7 500 MW, ja kuilu kysynnän
ja käytettävissä olevan kapasiteetin
välillä kasvaa siitä eteenpäin
joka vuosi. TVO:n lupahakemuksen mukaiselle 1 000—1 600
MW:n kokoiselle voimalaitosyksikölle
on siten tilaa Suomen sähköjärjestelmässä.
Periaatepäätöksen taustaselvityksessä todetaan,
että nykyiset ja rakenteilla olevat voimalaitokset eivät
riitä kattamaan sähköenergian kotimaista
kulutusta niin, että sähkön tuotantokustannukset
säilyisivät kohtuullisina ja tuotetun sähkön
hinta pysyisi markkinasähkön kanssa kilpailukykyisenä.
Sähkön tuontimahdollisuudet Venäjää lukuun
ottamatta ovat rajalliset. Omien selvitystensä mukaan Ruotsi
ja Norja tuovat jatkossa yhä suuremman osan sähköstään.
Kotimaan huoltovarmuuden turvaamiseksi Suomen ilmastostrategiassa
on lähdetty siitä, että Venäjän
tuonnin ei oleteta kasvavan oleellisesti nykytasosta. Skenaarioissa
oletetaan, että sähkön tuonti Pohjoismaista
Suomeen kääntyy laskuun ja että tuonti
kokonaisuudessaan Pohjoismaista ja Venäjältä olisi
tarkastelujakson lopulla noin 6 TWh.
Viimeisimmän 12 kuukauden tilaston mukaan tuonti pelkästään
Venäjältä oli 7,64 TWh, mikä lähes
vastaa Loviisan ydinvoimalaitoksen kahden yksikön sähköntuotantoa.
Ilmastostrategian taustaselvityksen perusteella arvioidaan,
että ilman uusia voimalaitosinvestointeja muutaman vuoden
sisällä sähkön hinnan voidaan
olettaa nousevan merkittävästi sekä Suomen
sähköntuotannon huoltovarmuuden heikentyvän
nykyisestä tasosta.
Energiansäästö
Periaatepäätöksessä todetaan
ilmastostrategian lähtökohtana olevan, että energiansäästöohjelma
toteutetaan riippumatta siitä, rakennetaanko uutta perusvoiman
tuotantokapasiteettia ydinvoiman vai maakaasun varaan. Energiansäästöohjelman
tavoitteet voidaan saavuttaa sähköntuotantoon
liittyvistä vaihtoehtoisista ratkaisuista riippumatta ohjelmaan
sisältyvien toimenpiteiden tehokkaalla toteuttamisella.
Valtio tukee ohjelmaan kuuluvia toimia vuosittain talousarviossaan
osoittamillaan määrärahoilla.
Kauppa- ja teollisuusministeriö on solminut keskeisten
toimialajärjestöjen kanssa pääosin vuoteen
2005 voimassa olevat sopimukset energiankäytön
tehostamiseksi. Ensimmäiset sopimukset allekirjoitettiin
vuoden 1997 loppupuolella. Järjestöt edustavat
teollisuutta, energian tuotanto- ja jakelualaa, kuntia, kiinteistö-
ja rakennusalaa sekä kuljetusalaa. Sopimuskäytäntöä on
tarkoitus laajentaa asuinrakennuksiin. Energiansäästösopimusten
tavoitteena on pienentää ominaiskulutusta sekä saattaa
käytäntöön toimintamalleja,
joiden ansiosta energiatehokkuudesta tulee osa yritysten ja yhteisöjen
vakiintunutta toimintaa.
Keskeinen toimija energiansäästössä on
Suomen valtion kokonaan omistama Motiva Oy. Motiva toteuttaa ilmastostrategiaa
käytännön tasolla aktivoimalla energiansäästöä,
energian tehokasta käyttöä ja uusiutuvien
energialähteiden käytön markkinoita vapaaehtoisin
keinoin. Yhtiön toiminnan taustalla ovat kansainväliset
ilmastosopimukset, Suomen ilmastostrategia, uusiutuvien energialähteiden
edistämisohjelma ja energiansäästöohjelma.
Motiva osallistuu kauppa- ja teollisuusministeriön ja eri
toimialojen välisiin energiansäästöä ja
uusiutuvan energian käyttöä edistävien
sopimusten valmistelu-, tuki-, seuranta- ja toimeenpanotehtäviin.
Lisäksi yhtiö tekee energiansäästöön
tähtäävää työtä palvelualoilla,
toimistojen energiankäytössä sekä kouluissa
ja päiväkodeissa.
Energia-alan sopimuksen tarkoituksena on edistää energiansäästöä sähkön
tuotannossa, siirrossa ja jakelussa sekä kaukolämpöalalla. Energia-alan
säästösopimusten tavoitteena on ominaiskulutusten
pienentäminen sekä energiatehokkuuden seuraaminen
ja kehittäminen yritysten päivittäisessä toiminnassa.
Teollisuuden sähkönkäytön
odotetaan kasvavan noin 51 TWh:iin vuonna 2010. Teollisuuden sähkönkäytön
kasvu johtuu yritysten antamien tietojen mukaan pääosin
tuotannon jalostusarvon nostosta ja osin laajennusinvestoinneista.
Teollisuuden energiansäästösopimukseen
on liittynyt 116 yritystä, jotka edustavat noin 85 prosenttia
teollisuuden energiankäytöstä. Säästösopimuksen
tuloksista raportoidaan vuosittain yritysten antamien tietojen pohjalta.
Vuoden 2000 raportissa todetaan, että sopimusjärjestelmän
energiansäästövaikutuksia alkaa jo näkyä. Sopimuksessa
mukana olevat yritykset käyttivät vuosina 1998—2000
säästömahdollisuuksien kartoittamiseen
yhteensä lähes 6 miljoonaa euroa ja varsinaiseen
säästöön yritykset panostivat yli
88 miljoonaa euroa. Investoinneilla säästettiin
lämpöenergiaa runsaat 1,6 miljardia kWh ja sähköä lähes
0,4 miljardia kWh. Tämä vastaa 100 000 omakotitalon
vuotuista energiankäyttöä. Teollisuus
pitää kauppa- ja teollisuusministeriön
energiansäästöohjelman perusvaihtoehtoa
haasteellisena mutta realistisena.
Ilmastostrategiassa ja siihen liittyvässä energiansäästöohjelmassa
on vapaaehtoisilla energiansäästösopimuksilla
keskeinen asema energiatehokkuuden parantamisessa. Tavoitteena on pysäyttää Suomen
energian kokonaiskulutuksen kasvu 10—15 vuoden kuluessa.
Sähkön kulutuksen kasvu kuitenkin jatkuu edelleen,
koska sähköllä korvataan polttoaineiden
käyttöä, palvelut laajenevat, toimistot
ja kotitaloudet teknistyvät edelleen ja sähköistetty
liikenne kasvaa. Energiansäästön tehostamisella
ja uusiutuvien energialähteiden käytön
lisäämisellä arvioidaan voitavan kattaa
suurin piirtein puolet kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämistarpeesta vuoteen 2010 mennessä.
Energian säästämiseksi tehdään
arvokasta työtä ja siihen uhrataan pääomia.
Tulokset alkavat näkyä. Energiansäästön
tehostamisen tulee olla jatkuva prosessi. Talousvaliokunnan mielestä tiukan
energiansäästöohjelman toteuttamista
tulee käytettävissä olevin keinoin nopeuttaa.
Tästä valiokunta on liittänyt mietintöön
lausumaehdotuksen (Valiokunnan lausumaehdotus 2).
Energian tuotantovaihtoehdot
Päävaihtoehdot sähköntuotannon
kapasiteettivajeen kattamisessa ovat ydinvoima ja maakaasu. Hiilivoima
ei tule käytännössä kyseeseen
päästöjensä vuoksi. Hiilivoima
on pahin hiilidioksidin ja pienhiukkasten tuottaja. Ilmastotavoitteiden
saavuttamiseksi hiilivoiman käytöstä on
ennen pitkää luovuttava. Hiilivoimasta luopuminen
tulee toteuttaa korvaavien päästöttömien
tai vähempipäästöisten tuotantomuotojen
lisärakentamisella, jolloin vanhentuneet hiilivoimalat voidaan
jättää varavoimaksi tai poistaa käytöstä luontaisen
poistuman kautta. Näin vältetään mahdollisesti
lainsäädännöllisestä rajoittamisesta
aiheutuvat korvausvaateet. Valiokunta on liittänyt mietintöön
lausuman kivihiilen käytön hallitusta rajoittamisesta
(Valiokunnan lausumaehdotus 1).
Pelkästään sähkön
tuottaminen maakaasulla ei ole nykyisellä kaasun hinnalla
kannattavaa. Maakaasu on yli kaksi kertaa kalliimpi polttoaine kuin
kivihiili.
Uudella ydinvoimalaitosyksiköllä voidaan kattaa
enintään puolet tulevasta sähköntarpeesta yksikön
koosta riippuen. Tämän lisäksi on toteutettava
säästöohjelma ja uusiutuvien energialähteiden
edistämisohjelma. Teollisuus on sitoutunut omalta osaltaan
toteuttamaan ohjelman bioenergian lisäystavoitteen. Maakaasulla
tulee korvata kivihiiltä sähkön ja lämmön
tuotannossa. Ydinvoima erillisessä sähköntuotannossa
ja maakaasu lämmön ja sähkön
yhteistuotannossa täydentävät toisiaan.
Maakaasun käytön lisäämiseen
vaikuttaa merkittävästi kaasuputkiston jatkaminen
Lounais-Suomeen. Ydinvoiman merkitys hiilidioksidipäästöjen
vähentämisessä on keskeinen. Kaavailtu
uusi ydinvoimalaitosyksikkö vastaa noin puolta Suomen kasvihuonekaasujen
rajoittamistarpeesta. Ydinvoimaa lisätessään
Suomi voi osaltaan saavuttaa ilmastosopimuksen tavoitteet ja turvata
kohtuuhintaisen sähkön saannin. Ydinvoiman ja
uusiutuvien energialähteiden avulla hiilidioksidivapaan
sähkön osuus nousee lähes 70 prosenttiin
Suomen sähköntuotannosta.
Sähköä voidaan tuottaa yhdistetyllä sähkön
ja lämmön tuotannolla ja erillisellä sähköntuotannolla.
Yhdistetyssä tuotannossa tuotetaan kaukolämpöä,
teollisuuden tarvitsemaa lämpöä ja prosessihöyryä sekä sähköä.
Yhdistetty tuotanto on edullista korkean hyötysuhteen vuoksi.
Tämän tuotantomuodon kasvua rajoittaa nykyisin jo
suhteellisen korkea lämmön käyttöaste.
Yhdistetyn tuotannon keskeiset polttoaineet ovat puubiomassa sekä turve
ja jätteet. Niiden kanssa kilpailevat maakaasu ja kivihiili.
Loput sähkön tarpeen kasvusta on tyydytettävä erillisenä sähkön
tuotantona. Tärkein tuotantotapa on lauhdutusvoima. Sen
tuottamisessa keskeisin on ydinvoima, jonka kanssa kilpailee hinnalla
ainoastaan kivihiili.
Lauhdutussähkön lisäksi pieniä kasvumahdollisuuksia
on vesivoimassa ja tuulivoimassa.
Uudet energiamuodot ovat tärkeitä tutkimuksen
ja kehityksen kohteita, mutta niissä ei ole valmiita vaihtoehtoja
laajamittaiseen energian tuotantoon. Vetytalouteen siirtymisen estävät käytännössä
vedyn
korkeat tuotantokustannukset. Käyttökelpoisin
tapa tuottaa vetyä kohtuullisilla kustannuksilla on ydinvoimaan
perustuva tuotanto.
Ydinvoima
Suomessa on ydinvoimasta 25 vuoden kokemus. Voimalaitokset ovat
olleet turvallisia, ja niiden käyttöaste on ollut
korkea. Niistä ei ole aiheutunut vahinkoja ihmisille, ympäristölle
eikä omaisuudelle. Kun laitosyksiköt pidetään
jatkuvasti ajanmukaisina ja hyväkuntoisina, ne toimivat turvallisesti
ja niiden tekninen käyttöikä on pitkä.
Turvallisuutta varmistaa myös hyvin koulutettu asiantunteva
henkilökunta. Voimalaitokset tuottavat sähköä,
jonka hinta on edullinen, vakaa ja ennakoitavissa. Tuotettu energia
on teollisuudelle keskeinen tuotannontekijä ja tärkeä kustannustekijä.
Uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen lisää sähköntuotannon
omavaraisuutta ja edistää sähkömarkkinoiden
vakautta. Ydinvoima varmistaa osaltaan energiajärjestelmämme
säilymisen monipuolisena. Se tukee kotimaisten polttoaineiden
käyttömahdollisuuksia alueellisessa yhdistetyssä sähkön
ja lämmön tuotannossa.
Sähköntuotannossa tulee ottaa huomioon kasvihuonekaasupäästöjen
rajoittamistarve. Toisin kuin poltosta ydinvoimasta ei synny ilmaan
haitallisia päästöjä. Lisäydinvoima
sähköntuotannossa korvaisi vanhojen kivihiilivoimalaitosten tuotantoa.
Uusi ydinvoimalaitosyksikkö turvaa osaltaan metsäteollisuuden
toimintaedellytyksiä, mikä on tärkeää myös
puun energiakäytön lisäystavoitteiden
saavuttamiseksi. Vakaa sähkön saatavuus ja sen
kohtuullinen, ennustettavissa oleva hinta ovat tärkeimpiä tuotannon
edellytyksiä metsäteollisuudelle kuten
myös terästeollisuudelle. Terästeollisuuden
mahdollisuudet omien hiilidioksidipäästöjensä vähentämiseen
ovat vähäiset, koska 95 prosenttia päästöistä syntyy
teräsprosessin raaka-aineista. Päästöjen
alentaminen on mahdollista vain tuotantoa vähentämällä, mikä pääomavaltaisessa
terästeollisuudessa on kilpailukyvyn kannalta mahdotonta.
Siksi terästeollisuudelle onkin tärkeää,
että energiaratkaisu toteutetaan lisäämättä hiilidioksidipäästöjä Suomessa.
Suunnitellusta ydinvoimalaitosyksiköstä aiheutuvat
välittömät ja välilliset vaikutukset
ihmisille, luonnolle ja rakennetulle ympäristölle on
arvioitu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun
lain mukaisesti Loviisan ja Olkiluodon laitospaikoille. Eristysperiaatteen huolellisen
noudattamisen vuoksi ydinvoimalaitoksen käytönaikaiset
radioaktiivisuuspäästöt ovat niin vähäisiä,
että niillä ei ole vaikutusta ympäristöön
tai ympäristön asukkaisiin. Myös onnettomuustilanteissa,
joita ei voida sulkea kokonaan pois, päästöt
jäävät niin pieniksi, että ympäristövaikutukset
jäävät vähäisiksi eivätkä estä ympäristön
normaalia käyttöä. Uusi voimalaitosyksikkö on
sijoitettavissa nykyiselle ydinvoimalaitospaikkakunnalle ilman,
että jäähdytysvedet aiheuttavat kohtuutonta
haittaa vesistölle. Uusi laitosyksikkö ei myöskään
olennaisesti muuta nykyisen laitospaikan maisemallista luonnetta.
Maakaasu
Maakaasu tulee Suomeen yhdestä suunnasta, Venäjältä.
Ydinvoima vähentää energian tuontiriippuvuutta,
ja maakaasu ja ydinvoima täydentävät
toisiaan. Yhteyksistä Manner-Euroopan putkiverkostoon ja
Barentsin meren maakaasuvarojen hyödyntämisestä on
vain suunnitelmia. Äskettäin, 29.4.2002, julkistettiin
Pohjolan Voima Oy:n ja EU:n yhteistyönä tehty
selvitys maakaasuputkiyhteydestä Norjasta Ruotsin kautta Suomeen.
Teknisestikään putkiyhteyden toteuttaminen ei
ole selvä, sillä muun muassa Norjan vuoriston
ylitys ja jäätyvän Pohjanlahden alitus vaativat
lisää tutkimusta. Rakentamislupa-asioita ei ole
vielä ollenkaan selvitetty. Myös kaupallisesti
tämän suunnan putkeen liittyy ongelmia, koska
määrät ovat pienet ja putken rakentaminen
on kallista. Vesi- ja ydinvoimavaltaisessa Ruotsissa kaasulle ei
ole käyttäjiä. Suomessa putkiyhteys palvelisi
kuutta länsirannikon merkittävää voimalaitosta,
joista vain yksi on yhteistuotantolaitos ja muut ovat kivihiiltä tai öljyä polttavia
lauhdelaitoksia. Suomalaisia hiilivoimalaitoksia ei kannata muuttaa
kaasulle, vaan niitä korvaamaan olisi rakennettava uudet laitokset.
Nykyisessä vuoteen 2014 voimassa olevassa hankintasopimuksessa
maakaasun hinta on kytketty öljyn ja kivihiilen hintaan
sekä kotimarkkinoiden hintakehitykseen. Maakaasun hinta
seuraa niiden hintakehitystä. Kivihiilen hinta on pysynyt
suhteellisen vakaana, joten maakaasun hintaan vaikuttaa etenkin öljyn
hinnan heilahtelu. Kaasun hinta onkin noussut merkittävästi
siitä arviosta, jota käytettiin ilmastostrategian
laskelmissa. Hankintasopimuksessa ei ole sovittu kaasutoimituksista
ja hinnoittelusta erillisen sähköntuotannon eli
lauhdevoiman tarpeisiin. Nykyisillä kaasun ja sähkön
hinnoilla uusia lauhdevoimalaitoksia ei kannata rakentaakaan.
Maakaasun käyttö lisääntyy
lähitulevaisuudessa merkittävästi, kun
uusi putkiyhteys rakennetaan Lounais-Suomeen. Kaasun käyttö korvaa kivihiiltä yhdistetyssä
lämmön
ja sähkön tuotannossa, jossa se on kilpailukykyistä hyvän
hyötysuhteen vuoksi. Niin kauan kuin kaasua saadaan ainoastaan
yhdestä suunnasta, toimittajia ei voida kilpailuttaa. Maakaasutuotannossa
polttoaineen osuus lopputuotteen hinnasta on 67 prosenttia, joten
maakaasun hinnan nousulla on keskeinen merkitys maakaasusähkön
käytön kannattavuuteen.
Euroopan maakaasumarkkinoilla on näköpiirissä kysynnän
ja tarjonnan epätasapaino ja harvojen tuottajien hallinnassa
oleva määräävä markkina-asema,
joiden oletetaan johtavan maakaasun hinnan nousuun.
Maakaasua poltettaessa syntyy hiilidioksidia noin puolet siitä mitä hiilivoimaloissa,
mutta ei synny rikkiä, pölyä ja raskasmetalleja.
Perusvoimakapasiteetin lisäyksen perustuessa maakaasuun
hiilivoimasta jouduttaisiin luopumaan, mikä saattaisi aiheuttaa
vaikeasti ratkaistavia kalliita korvausongelmia. Maakaasun tuotannon yhteydessä kaasukentillä
syntyy
metaanipäästöjä. Kasvihuonekaasujen
päästötavoitteiden mahdollinen kiristyminen
vuoden 2012 jälkeen tullee vaikuttamaan maakaasun hyödyntämismahdollisuuksiin.
Maakaasun varastointivelvollisuus määrätään
korvaavana polttoaineena. Nykyinen varautuminen maakaasun osalta
perustuu valtaosin julkisen sektorin toimiin. Huoltovarmuuskeskuksen
arvion mukaan 1 600 MW:n sähköntuotantoa vastaavan
maakaasukapasiteetin viiden kuukauden varapolttoainevarastojen vaatimat investoinnit
nykyisellä hintatasolla olisivat noin 400 miljoonaa euroa.
Tällainen varautuminen johtaisi merkittävään
julkisten kustannusten nousuun, mikäli viiden kuukauden
huoltovarmuustaso haluttaisiin toteuttaa. Ydinvoimalaitoksilla on
käytännössä aina vähintään
vuoden kulutusta vastaavat polttoainevarastot osana normaalia toimintaa,
joten siitä ei aiheudu erillisiä varautumiskustannuksia.
Uusiutuva energia
Periaatepäätöksessä todetaan,
että valtio toteuttaa uusiutuvan energian edistämisohjelman energianhankintavaihtoehdosta
riippumatta. Valtio tukee uusiutuvan energian käyttöä sekä investointiavustuksin
että veroratkaisuin. Energiantuotantoympäristössä tapahtuneiden
muutosten johdosta tuen painopistealueiksi ovat tulleet uusiutuvat
energialähteet, energiatehokkuus ja säästö sekä tehokkaat
tuotantotavat, kuten yhdistetty sähkön ja lämmön
tuotanto sekä kaukolämpö. Kauppa- ja
teollisuusministeriön investointitukea saavat sellaiset
yritysten ja yhteisöjen uusiutuvien energialähteiden
kohteet, jotka eivät ole itsestään taloudellisesti
kannattavia, eli tuulivoima, bioenergia, aurinkoenergia ja pienvesivoima.
Bioenergiahankkeet ovat lähimpänä kannattavuutta,
ja niissä valtion tukirahalla saadaan tuntuvimmat vaikutukset
kasvihuonekaasujen vähentämiseen ja huomattavan
myönteisiä aluetaloudellisia vaikutuksia. Valtio
tukee myös metsätalouden rahoituslaissa tarkoitetuista
nuoren metsän leimikkokohteista tapahtuvaa energiapuun
korjuuta ja haketusta. Valiokunnan mielestä bioenergian
logistiikkakustannusten alentamiseen tulee hakea uusia ratkaisuja.
Korkeasta tukitasosta huolimatta tuulivoimalla on vaikeuksia kilpailluilla
markkinoilla.
Kauppa- ja teollisuusministeriö myöntää energiatukea
valtionavustuksena energiatalouden kehittämiseen ympäristömyönteisemmäksi, uuden
teknologian käyttöönoton edistämiseen sekä energiahuollon
varmuuden ja monipuolisuuden lisäämiseen. Talousvaliokunta
toteaa, että muun muassa Pohjolan Voima Oy kehittää teknologiaa,
jolla lajiteltu jäte voitaisiin hyödyntää energiaksi
ympäristöystävällisesti.
Puulla ja turpeella tuotettiin vuoden 2001 ennakkotietojen mukaan
25,9 prosenttia Suomen energian kokonaiskulutuksesta. Puuenergian käytön
tavoiteltu huomattava lisääminen vaatii puun rinnalle
turvetta tukipolttoaineena, kun tavoitteena on polton tasaisuus,
lämpöarvon nostaminen ja huoltovarmuuden turvaaminen
kaikissa oloissa. Puuperäisten polttoaineiden, kierrätyspolttoaineiden
ja turpeen yhteiskäyttö on ratkaisevaa tavoiteltaessa
biopolttoaineiden käytön lisäämistä.
Viime vuosikymmenen loppupuolella turpeen käyttö laski
tuntuvasti muun muassa vuoden 1997 veroratkaisun vaikutuksesta.
Viime vuonna palattiin turpeen käytössä huippuvuosien
kulutusmääriin, kun käynnistettiin uusia
suuria voimalaitoksia ja sähkömarkkinoiden tilanne
oli myönteinen. Teollisuuden mukaan kansallisen metsäohjelman
tavoite lisätä metsähakkeen käyttöä viisinkertaiseksi
5 miljoonaan kuutiometriin (10 TWh) vuoteen 2010 mennessä on
kova mutta realistinen. Talousvaliokunnassa on esitetty haasteellisempiakin
lukuja.
Ydinvoiman lisärakentaminen helpottaisi merkittävästi
turpeen lisäkäyttöä metsähakkeen seospolttoaineena,
koska ydinvoima ei tuota hiilidioksidipäästöjä,
joita turpeen poltossa syntyy. Puun ja turpeen yhteiskäytössä hiilidioksidipäästöjä
syntyy
jopa vähemmän kuin maakaasun käytössä.
Valiokunnan mielestä on tärkeää turvata
turpeen verotuksellinen kilpailukyky energiaverotuksen kehittämisessä.
Talousvaliokunta tukee tavoitteita kotimaisen uusiutuvan energian
edistämiseksi. Erityisesti bioenergia työllistää merkittävästi
alueellisesti, tukee yrittäjyyttä ja vahvistaa
teknologian vientiä. Taloudellinen hyöty bioenergiasta
jää kokonaan kotimaahan.
Puu on ilmastovaikutuksiltaan neutraali polttoaine. Uusiutuvien
energialähteiden kehittäminen sopii hyvin lisäydinvoiman
rakentamiskokonaisuuteen, koska pelkästään
lisäydinvoimalla ei kyetä kattamaan kuin enintään
puolet sähkön lisätarpeesta. Vastaavasti
pelkästään uusiutuvilla energialähteillä ei
pystytä taloudellisin ja saatavuusperustein kattamaan kuin
osa energiavajeesta. Suomi on johtava maa turve- ja puuenergiatekniikassa.
Uusiutuvien energiateknologioiden vienti kasvaa voimakkaasti ja
työllistää suomalaisia. Ydinvoima rakennetaan
kokonaan yksityisellä rahoituksella, mikä antaa
paremmat mahdollisuudet tukea ja kehittää uusiutuvien energialähteiden
hyödyntämistä julkisin varoin.
Eduskunta on aiemmin linjannut ilmastostrategian, uusiutuvan
energian edistämisohjelman ja kansallisen metsäohjelman
kautta uusiutuvan energian edistämistoimia ja rahoituskehyksiä. Valiokunnan
mielestä, jotta haasteellisiin tavoitteisiin päästään,
tarvitaan nykyisten edistämiskeinojen tehostamista sekä uusia
muun muassa veropolitiikan keinoja sekä lisäresursseja.
Nykyisin erilainen verokohtelu vääristää kilpailutilannetta
puupolttoaineen hankinnassa sähkön ja erillisen
lämmön tuotannossa. Sähköntuotannon
verotuen turvin sähköntuottajan kannattaa maksaa
puusta enemmän kuin pelkän lämmöntuottajan.
Puu ei ole kilpailukykyinen polttoaine erillisessä lämmöntuotannossa,
vaikka puuta olisi saatavissa aivan käyttöpaikan
lähettyviltä. Talousvaliokunta pitääkin
tärkeänä selvittää,
voidaanko puun käytön verotuet yhtenäistää siten,
että puun käyttöä sähkön
ja erillisen lämmön tuotannossa kohdellaan tasavertaisesti,
ja näin edistää puun käyttöä erillisessä kaukolämmön
tuotannossa. Valiokunnan mielestä puusähkön
ja tuulisähkön yhtäläinen verokohtelu
on perusteltua.
Valtio tukee budjettivaroin nuoren metsän hoitoa ja
energiapuun korjuuta. Energiapuun korjuulla tarkoitetaan nuoren
metsän hoidon yhteydessä kaadettavan
ja energiakäyttöön luovutettavan puun
kasausta ja metsäkuljetusta. Tästä tuesta
koituu hyötyä myös lämmöntuotannossa.
Valiokunta pitää tarpeellisena, että nuoren
metsän hoidon ja haketustuen tarpeen kasvaessa
huolehditaan riittävästä rahoituksesta. Asiantuntijakuulemisessa
tuli esille tiettyjä ongelmia pienten sähköntuottajien
jakeluverkkoon pääsystä. Tämä saattaa
muodostaa esteen pienimuotoisen sähköntuotannon
käynnistymiselle. Ongelma tulisi selvittää ja
etsiä siihen ratkaisumahdollisuuksia yhdessä sähköntuottajien
ja viranomaisten kesken.
Valiokunta on liittänyt mietintöön
lausuman biomassan käytön tehostamisesta (Valiokunnan lausumaehdotus
3).
Esimerkiksi biokaasujen ja peltojen biomassojen osalta talousvaliokunta
viittaa maa- ja metsätalousvaliokunnan perusteelliseen
lausuntoon.
Kierrätyspolttoaineet
Kierrätyspolttoaineilla tarkoitetaan yhdyskuntien ja
yritysten polttokelpoisista, kuivista, kiinteistä ja syntypaikoilla
lajitelluista jätteistä valmistettua polttoainetta.
EU:n jätteenpolttodirektiivi tulee voimaan 28.12.2002.
Jätteiden polttoa ryhdytään säätelemään
vuoden 2006 alusta direktiiviin pohjautuvilla kansallisilla säännöksillä.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä,
että kansallisia säännöksiä valmisteltaessa
otetaan huomioon Suomen kansalliset ominaispiirteet täysimääräisesti
direktiivin sallimissa rajoissa, jotta päästäisiin
yhdyskuntajätteiden hyödyntämisessä tiukkoihin
tavoitteisiin. Vuonna 1998 hyväksytyssä valtakunnallisessa
jätesuunnitelmassa on yhdyskuntajätteiden hyötykäyttötavoitteeksi asetettu
70 prosentin asteen saavuttaminen vuoteen 2005 mennessä.
Vuonna 2001 se oli noin 40 prosenttia. Valtakunnallisen jätehuoltosuunnitelman
tarkistuksessa hyötykäyttötavoitetta
ei ole tarkoitus ehdottaa muutettavaksi, mutta keskeisiä ohjauskeinoja
ehdotetaan parannettaviksi ja vahvistettaviksi.
Kierrätyspolttoaineiden ja yhdyskuntajätteiden
käytön edistäminen edellyttää kauppa-
ja teollisuusministeriön ja ympäristöministeriön hyvää yhteistyötä.
Vesivoima
Vuonna 2001 Suomessa tuotetusta sähköstä tuotettiin
vesivoimalla 16,3 prosenttia. Kuivan ja runsasvetisen vuoden välinen
ero Suomen vesivoimatuotannossa on noin 5 TWh eli yli 6 prosenttia
sähkön kokonaistarpeesta. Suomen käytettävissä oleva
vesivoimakapasiteetti on lähes kokonaan rakennettu. Rakennuskelpoista
vesivoimaa on Pohjois-Suomen joissa. Jos jo valjastetut joet rakennetaan
loppuun ja vireillä olevat allashankkeet toteutuvat, vesivoimalla
voitaisiin tuottaa vuosittain lisää noin 1,5 TWh
säätösähköä sähkönkulutuksen
vaihteluihin. Vapaata vesivoimakapasiteettia on eniten suojelluissa joissa,
mutta niissä vesivoiman hyödyntäminen ei
ole mahdollista. Rajajoissa vesivoimaa voidaan hyödyntää pienimuotoisesti.
Hyödyntämiskelpoisen lisävesivoiman rakentamiseen
valiokunta suhtautuu myönteisesti.
Tuulivoima
Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman
mukaan tuulivoiman osuus maamme sähköntuotannosta
kymmenkertaistettaisiin nykyisestä 0,1 prosentista 1,1
prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Tämä merkitsisi
500 MW:n tuulivoimatehon rakentamista.
Tuulivoiman tuotantokapasiteetti oli Suomessa vuoden 2001 lopussa
noin 40 MW. Tuulivoimaa tuotettiin 64 laitosyksikössä noin
70 miljoonaa kilowattituntia, mikä vastaa noin 3 500 sähkölämmitteisen
omakotitalon vuotuista energiantarvetta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tuulivoiman tuottajan
näkökulmasta asetettu tavoite on nykyisellä tuulivoiman
tuotantokustannus- ja tukitasolla varsin kova. Myös monia
teknisiä ja lainsäädäntöön
liittyviä kysymyksiä on ratkaistava, jotta tavoitteiden
mukainen määrä tuulivoimaa olisi toteutettavissa.
Tuuliolosuhteista johtuen tuulivoimapotentiaali on
rannikolla ja Lapissa. Merituulivoiman hyödyntämisessä on
vielä muun muassa jääolosuhteista johtuvia
ratkaisemattomia ongelmia. Sisämaassa tuulivoiman hyödyntäminen
ei ole lähitulevaisuudessa taloudellisesti kannattavaa. Suuri
pääomatarve ja pitkät takaisinmaksuajat ovat
tuulivoimainvestointien keskeinen ongelma. Vaikka tuulivoimaloiden
tekniikan kehitys alentaa tulevaisuudessa tuotantokustannuksia, tuulivoiman
tuotannon nopea kasvattaminen on Suomessa mahdollista vain julkisella
tuella.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan tuulivoiman tuottajan
näkökulmasta perusvoimaratkaisulla ei ole oleellista
vaikutusta tuulivoimalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.
Tuulivoiman teho vaihtelee nollan ja laitoksen nimellistehon välillä,
joten se ei ole energiaintensiivisen teollisuuden edellyttämää perusvoimaa.
Tuulivoiman lisääntyessä se korvaa markkinoilla
ensisijaisesti kalleinta lauhdetuotantoa.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä,
että tuulivoimaa puhtaana, täydentävänä sähköntuotantomuotona
edistetään sen mukaan kuin se on taloudellisesti
järkevää. Laitoksen rakentamiseen sitoutuu
suuri määrä materiaalia, jonka tuottamiseen
on tarvittu energiaa ja raaka-aineita. Rakennettava tuulivoimalaitos
on varsin massiivinen verrattuna siihen energiamäärään,
jonka se tuottaa.
Talousvaliokunnan mielestä kuitenkin muun muassa tuulivoimaloiden
rakentamislupien myöntämisen helpottamista tulee
selvittää. Tuulivoimaloiden komponenttien valmistus
työllistää ja tuo vientituloja merkittävästi,
mikä on varsinaista energiantuotantoa merkittävämpää. Tuulivoimaloiden
sarjatuotanto on alkamassa Suomessa. Ennakkotietojen mukaan kuluvana vuonna
on määrä rakentaa 5— 7 voimalaa,
jotka ovat 80-prosenttisesti kotimaisia. Kotimaisella tuulivoiman
rakentamisella voidaan edistää vientiä.
Sähkön hintavertailut
Periaatepäätöksen liitteessä 3
on esitetty tulokset tuotantokustannusvertailusta, jossa on suuntaa
antavasti tarkasteltu sellaisen uuden lauhdutusvoimalaitoksen tuotantokustannuksia,
joka rakennettaisiin Suomeen. Yhteenvetona todetaan, että ydinvoima
näyttäisi Suomessa tehtyjen laskelmien perusteella
kilpailukykyiseltä kaasu- ja kivihiilivoimaan verrattuna,
kun laskentakorkona pidetään 5 prosentin tasoa.
Sen sijaan 10 prosentin laskentakoron tasolla kaikkien kolmen tuotantomuodon
kustannukset olisivat lähellä toisiaan vuotuisen
käyttöajan ollessa 6 000 tuntia.
Talousvaliokunnan saamassa Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa
tehdyssä kannattavuusvertailussa on käsitelty
vain pelkkää sähköä tuottavia
voimalaitosvaihtoehtoja. Ydin-, maakaasu-, kivihiili- ja turvevoiman
lisäksi tarkasteluun oli otettu mukaan myös puuvoima
ja tuulivoima.
Ydinsähkön hinnaksi muodostui 2,4 senttiä/kWh,
mikä on edullisinta. Kaasusähkön hinnaksi
saatiin 3,0 senttiä/kWh, kivihiili- ja turvesähkön
hinnaksi 3,2 senttiä/kWh, puusähkön hinnaksi
4,0 senttiä/kWh sekä tuulisähkön
hinnaksi 5,0 senttiä/kWh.
Ydinsähkön tuotantokustannuksia laskettaessa
lähtökohtana pidettiin 8 000 tunnin vuotuista käyttöaikaa,
mikä vastaa nykyisten ydinvoimalaitosten käyttökokemuksia.
Ydinvoimalaitosten huippukäyttöajat ovat yltäneet
jopa 8 400 tuntiin vuodessa. Vertailulaskelman tasapuolisuuden vuoksi
hiili-, kaasu-, turve- ja puulaitoksille käytettiin ydinvoiman
mukaista 8 000 tunnin huippukäyttöaikaa, vaikka
vuotuiset käyttöajat jäisivät
käyttötaloudellisista syistä lyhyemmiksi.
Tuulivoiman huippukäyttöaika vaihtelee luonnonolosuhteista
riippuen vajaasta 2 000 tunnista 2 500 tuntiin. Laskelmissa on käytetty
Suomen olosuhteita vastaavaa keskimääräistä 2
200 tunnin käyttöaikaa.
Laskelmissa on käytetty marraskuun 2001 hintatasoa
ja laskettu sähkön veroton omakustannushinta todellisten
tuotantokustannusten perusteella. Tarkastelussa ei ole otettu huomioon energiantuotannosta
johtuvia välillisiä seurannaiskustannuksia esimerkiksi
terveyshaitoista.
Talousvaliokunnan saamien laskelmien mukaan nykyiset ydinvoimalaitokset
ovat olleet omistajilleen varsin kannattavia investointeja. Olkiluodon
kahdelle yksikölle tehdyt jälkilaskelmat vuosille
1980—1999 osoittavat, että sähköntuotannon
omakustannushinta oli 1,85 senttiä/kWh. Vuosittainen
hinta on riippuvainen poistojen määrästä.
Ilman pääomakustannuksia Olkiluodon tuotantokustannus
nykyisin on noin 1 sentti/kWh.
Investointikustannusten osuus sähkön tuotantokustannuksista
on ydinvoimalla noin 60 prosenttia, kivihiilellä vajaat
30 prosenttia ja maakaasulla runsaat 15 prosenttia.
Ydinsähkön tuotantokustannuksista polttoainekustannusten
osuus on 12 prosenttia. Raakauraanin osuus tuotantokustannuksista
on noin viisi prosenttia. Muu osuus koostuu polttoaineen valmistukseen
liittyvistä muista vaiheista, jotka ovat tavanomaista teollista
tuotantoa ja joiden kustannukset ovat luotettavasti ennakoitavissa.
Ydinsähkön tuotantokustannusten riippuvuus polttoaineen
hinnan ja valuuttakurssien vaihteluista on vähäinen,
koska polttoaineen osuus koko tuotantokustannuksista on pieni.
Polttoainekustannusten osuus sähköntuotannossa
maakaasulla on runsaat 50 prosenttia ja kivihiilellä 45
prosenttia. Polttoaineen hinnan nousu esimerkiksi 50 prosentilla
vaikuttaisi moninkertaisesti maakaasulla ja kivihiilellä tuotetun
sähkön hintaan. Erityisesti kaasusähkölle polttoaineen
hinnan nousu aiheuttaa kannattavuusriskin.
Metsätähde on osoittautunut halvimmaksi puupolttoaineen
muodoksi. Tehokkaalla tuotantotekniikalla ja logistiikalla sen hinta
on saatu lähelle turpeen hintaa, joten metsätähdehakkeen käyttö on
merkittävästi lisääntynyt viime
vuosina. Nykyisin sitä poltetaan turpeen seassa yhdistetyn
sähkön ja lämmön tuotannossa.
Pelkän metsätähdehakkeen poltossa on
vielä teknisiä ongelmia, joiden ratkaiseminen
vaatii tutkimusta ja kehitystä.
Terveysvaikutukset
Riskitöntä ja haitatonta tapaa tuottaa energiaa
ei ole, mutta eri tuotantomuodoissa on eroja siinä, aiheutuvatko
riskit ja haitat pääasiassa energian tuotannosta,
onnettomuuksista, rakentamisesta tai ekologisista haitoista.
Talousvaliokunnalle esitetyn tiedon mukaan viime aikojen tutkimukset
ovat varsin yksiselitteisesti osoittaneet tärkeimmiksi
terveyttä uhkaaviksi saasteiksi pienet hiukkaset, otsonin
ja typen oksidit. Rikkidioksidin pahimpia vaikutuksia ovat sen sijaan
luonnon happamoituminen ja kasvillisuusvauriot. Pienet hiukkaset
lisäävät selvästi välitöntä kuolleisuutta
ja sairastuvuutta. Otsoni vaikuttaa hengityselinsairastuvuuteen.
Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut tutkimusten
perusteella, että ilmansaasteet, ennen muuta pienet hiukkaset,
aiheuttavat Euroopassa 100 000—400 000 ihmisen ennenaikaisen
kuoleman vuodessa ja että ne lyhentävät elinikää keskimäärin
vuodella. Mikäli arviot pitävät paikkansa,
ilmansaasteet ovat yksi pahimmista terveyteen vaikuttavista tekijöistä Euroopassa.
Suomen Ympäristöterveystoimikunta arvioi mietinnössään,
että ilmansaasteet aiheuttavat Suomessa 200—400
ylimääräistä kuolemantapausta
vuodessa. Lisääntyneeseen kuolleisuuteen liittyy
vielä suurempi lukumäärä sairastumisia
ja esimerkiksi hengityselinsairauksien oireiden pahenemista. Suomessa
poltosta aiheutuvien päästöjen ohella
liikenne on merkittävä terveyshaittojen aiheuttaja.
Eri energiatuotantomuotojen ympäristö- ja terveysvaikutusten
vertaaminen on vaikeaa, koska haitat ovat erilaisia ja vaikeasti
toisiinsa verrattavia. Polttoon perustuvat energiantuotantomuodot
ovat selvästi oma ryhmänsä terveysvaikutusten
suhteen. Kaikki palaminen tuottaa hiilidioksidia, häkää,
hiukkasia ja typen oksideja. Näiden lisäksi kivihiili
ja puhdistamattomat öljyt tuottavat rikkidioksidia. Perushavainto
tutkimusten mukaan on, että erityisesti kiinteiden polttoaineiden
pienimääräinen polttaminen tuottaa erittäin
runsaasti häkää, hiukkasia ja syöpää aiheuttavia
aineita. Isossa laitoksessa päästöt pystytään
hallitsemaan paremmin polttoprosessilla ja savukaasujen puhdistuksella.
Terveydellisesti erityisen haitallista olisi hajautettu pienpoltto
taajamissa.
Maakaasun haitallisia terveysvaikutuksia pidetään
selvästi vähäisempinä kuin kivihiilen. Öljy
on niiden välissä. Maakaasun terveysvaikutukset
ovat merkittävimmät kaasuntuotannon alkulähteillä.
Maailmalla on tapahtunut myös tuhoisia, runsaasti ihmishenkiä vaatineita
kaasuräjähdyksiä.
Uusiutuvista energiantuotantomuodoista eli vesi-, tuuli- ja
aurinkovoimasta ei aiheudu päästöjä sen
jälkeen, kun tuotanto on rakennettu valmiiksi. Rakentamis-
ja käyttövaiheessa lähinnä vesi-
ja tuulivoiman tuotantoon liittyy onnettomuusriski.
Ydinvoiman riskit liittyvät uraanin kaivostoimintaan,
voimalaitosonnettomuuteen ja ydinjätteiden loppusijoitukseen.
Uraanin kaivostoiminnan riskit ovat hyvin samantapaiset ja samansuuruiset
kuin muunkin kaivostoiminnan, ja ne perustuvat osittain samaan asiaan,
kaivosten radonpitoisuuteen. Kanadalaisessa uraanikaivoksessa työntekijöiden raja-arvo
on 20 mSv vuodessa. Kaivostyöntekijöiden kaivoksessa
saama keskimääräinen säteilyannos
on 1,7 mSv vuodessa ja maksimiannos alle 10 mSv vuodessa. Muiden
työtekijäryhmien keski- ja maksimiarvot ovat huomattavasti
pienemmät. Australiassa uraanikaivoksen aiheuttamaksi
keskimääräiseksi annoslisäksi
väestölle on arvioitu enimmillään
0,02 mSv vuodessa. Luonnon taustasäteily alueella on normaalisti 1,5
mSv vuodessa.
Säteilyturvakeskuksen mukaan suomalaiset saavat vuosittain
keskimäärin 4 mSv:n säteilyannoksen.
Siitä 2 mSv tulee sisäilman radonista, 1 mSv
muusta luonnon säteilystä ja 1 mSv säteilystä lääketieteellisissä diagnooseissa
ja hoidoissa. Annokset vaihtelevat laajasti erityisesti asuinpaikan
ja asumistavan mukaan. Useimpien suomalaisten vuotuinen annos on
välillä 1—15 mSv.
Ydinvoimalaitoksen lähiympäristön
asukkaille aiheuttama säteilyannos lasketaan teoreettisesti
päästön perusteella olettaen, että henkilö asuu
voimalaitoksen vieressä ja syö runsaasti paikallisesti
tuotettua ravintoa sekä merestä pyytämäänsä kalaa.
Säteilyturvakeskuksen mukaan kukaan ei käytännössä saa
näin suurta annosta. Viime vuosina kertyvä annos
on ollut noin 0,1 mikroSv vuodessa. Suomessa ei ole kyetty osoittamaan
ydinvoiman käytön aiheuttaneen terveysvaikutuksia.
Maailman ydinvoimalaitokset ovat käyneet yhteensä yli
10 000 vuotta. Tänä aikana on sattunut kaksi vakavaa
reaktorivauriota: Harrisburgissa vuonna 1979 ja Tsernobylissä vuonna 1986.
Harrisburgissa ei aiheutunut sanottavia päästöjä eikä varsinaisia
henkilövahinkoja. Sen sijaan Tsernobylissä päästöt
olivat suuret ja vahingot laajat. Osittain vahinkoja suurensi pelastus-
ja suojautumistoimien huono hallinta. Suomalaisissa voimalaitoksissa
Tsernobyl-tyyppinen onnettomuus ei ole edes teoriassa mahdollinen.
Länsimaisissa voimalaitoksissa pahimmassa mahdollisessa
reaktorionnettomuudessa henkilövahinkoriski mukaan lukien
säteily koskisi vain laitoksen työntekijöitä eikä ulkopuolista väestöä.
Ydinvoimalaonnettomuuden mahdollisuutta ei voida sulkea pois
kokonaan, mutta todennäköisyys sen tapahtumiseen
on pieni korkeatasoisella länsimaisella turvallisuustekniikalla
ja osaamisella. Merkittävin onnettomuudesta aiheutuva terveysriski
on syöpäriski, joka kuitenkin on pienempi kuin
polttoon perustuvasta energiantuotannosta aiheutuva syöpäriski.
Merkittävä ero on siinä, että energiantuotanto
fossiilisilla polttoaineilla aiheuttaa riskiä koko normaalin
toimintansa ajan mutta ydinvoima vain onnettomuuden sattuessa. Ydinlaitoksen
haltija vastaa ydinvahingoista ja jätteistä aiheutuvista kustannuksista.
Sen sijaan fossiilisten polttoaineiden päästöhaitat
jäävät yhteiskunnan vastattaviksi.
Säteilyturvakeskus on todennut, että esiin
ei ole tullut seikkoja, joiden mukaan käytettyä polttoainetta
ei voitaisi käsitellä ja loppusijoittaa turvallisesti.
Talousvaliokunta viittaa mietintöihinsä TaVM
6/2001 vp ja TaVM 10/2002 vp, joissa
käsitellään loppusijoitusta.
Terveysvaikutuksiltaan fossiilisten polttoaineiden käyttö on
haitallisin vaihtoehto. Ydinvoiman odotettavissa olevat terveysvaikutukset
eivät poikkea muista jäljellejäävistä vaihtoehdoista
lukuun ottamatta suuronnettomuuden pientä mahdollisuutta.
Energiantuotanto on teollistuneen maailman elintason ylläpitämisessä keskeinen.
Terveys riippuu elintasosta, joten mahdollisimman haitaton energiantuotanto
on välttämätöntä terveyden
ylläpitämiseksi.
Kansanterveyslaitos katsoo, että terveydelliseltä kannalta
ei ole esteitä ydinvoiman lisärakentamiseen. Ydinvoimasta
aiheutuvat riskit ovat pienempiä kuin vastaavasta polttoon
perustuvasta energiantuotannosta. Normaalisti toimiva ydinvoimala
parantaa kiistatta kansanterveyttä, jos se korvaa fossiilista
energiantuotantoa ja vähentää sen aiheuttamia
päästöjä. Ydinvoiman käyttö rajoittuu
lauhdevoimantuotantoon, ja sen rinnalla voidaan yhdistetyssä lämmön
ja sähkön tuotannossa terveydelliseltä kannalta
lisätä maakaasun ja biomassan käyttöä.
Työllisyysvaikutuksista
Koko Suomen ja erityisesti alueiden kannalta energiapoliittisten
päätösten ratkaisevat työllisyysvaikutukset
näkyvät nimenomaan niissä työpaikoissa,
jotka ovat riippuvaisia kohtuuhintaisen energian varmasta saannista.
Energian hinta vaikuttaa keskeisesti energiavaltaisten yritysten
ja koko kansantalouden kilpailukykyyn. Energiavaltaisen teollisuuden
laajennus- ja korvausinvestoinnit edellyttävät
riittävää varmuutta edullisen energian
saatavuudesta pitkällä aikavälillä.
Näillä investoinneilla luodaan jopa kymmeniätuhansia
uusia työpaikkoja ja ylläpidetään
satojatuhansia olemassa olevia työpaikkoja.
Energiavaltaisen prosessiteollisuuden tehtaat sijaitsevat monestakin
syystä useimmiten kasvukeskusten ulkopuolella. Ne ovat
nyt ja tulevaisuudessa tärkeä vastapaino yleensä kasvukeskuksiin
ja korkeakoulujen lähituntumaan hakeutuville uuden teknologian
yrityksille. Alueellisen elinvoiman ja tasa-arvon turvaajana sekä työtilaisuuksien
tarjoajana tämä savupiipputeollisuudeksikin kutsuttu
taloutemme tukijalka on korvaamattoman tärkeä erityisesti
haja-asutusalueille.
Tällä hetkellä tehdasteollisuudessamme
työskentelee noin 450 000 ihmistä, joista energiavaltaisessa
prosessiteollisuudessa reilut 100 000. Tämän
teollisuuden kilpailukyky vaikuttaa myös monen muun suomalaisen
teollisuus- ja palveluyrityksen menestykseen. Energiavaltainen teollisuus
työllistää itse asiassa välillisesti huomattavasti
enemmän kuin suoraan.
Esimerkiksi metsäteollisuuden noin 60 miljoonan kuutiometrin
vuosittainen puun hankinta työllistää varovaisestikin
arvioiden noin 12 000 ihmistä metsätalouden kaikkiaan
noin 28 000 työntekijästä. Metsäteollisuuden
hyvinvointia luova vaikutus ulottuu lähialueen työllistämisen ja
sen kerrannaisvaikutusten lisäksi puunhankinta-alueiden
myötä laajemmallekin maakuntiin. Kasvava puun
kysyntä jättää kantohintoina
vaurautta metsänomistajille.
Energiasektori työllistää maassamme
suoraan noin 21 000 ihmistä. Heistä noin
3 000 työskentelee öljynjalostuksessa
ja maakaasualalla ja 16 000 sähkön ja kaukolämmön
tuotannossa ja jakelussa. Loput, eli noin 2 000 ihmistä, työskentelevät
kotimaisen puu- ja turve-energian hankinnassa. Kotimaisen
energian tuotannossa voidaan luoda arviolta runsas tuhat uutta työpaikkaa,
kun sille asetetut kasvutavoitteet toteutetaan. Tämä työllisyysvaikutus
on joillakin alueilla erittäin tärkeä,
mutta koko valtakunnan tasolla energiatuotannon suorat työllisyysvaikutukset
eivät ole ratkaisevia.
Energiapuun hankinta työllistää nyt
vain noin 500 ihmistä. Vaikka puuenergian käyttöä lisätäänkin
voimakkaasti, on selvää, että jatkossakin
puuta käytetään ensisijaisesti metsäteollisuuden
raaka-aineena. Vain kilpailukykyinen metsäteollisuus takaa
nykyisen puunkäytön ja mahdollistaa sen lisäämisen.
Tarvittaisiin mittavia tukitoimia, jos puun energiakäytöllä haluttaisiin
korvata metsäteollisuuden raaka-ainepuun käytön
väheneminen. Energiapuun korjuu on metsänhoidollinen
toimenpide, joka kannattaa tehdä, jos ainespuulle on kysyntää.
Mitä enemmän metsien ainespuuta hyödynnetään
teollisuuden käyttöön, sitä enemmän
metsistä on korjattavissa energiapuuta. Ydinvoima ja puun
energiakäyttö siis täydentävät
toisiaan.
Hakijayhtiö Teollisuuden Voima Oy
Teollisuuden Voima Oy (TVO) on ydinvoimaan erikoistunut Pohjolan
Voima Oy:n tytäryhtiö. Se tuottaa sähköä omistajilleen
omakustannushintaan. Yhtiöjärjestyksen mukaan
yhtiön osakkailla on oikeus saada yhtiön voimalaitoksilla
kulloinkin kehitettävissä olevaa tai yhtiön
hankkimaa sähköä omistamansa osakemäärän
suhteessa. Osakas vastaa omistamansa osakemäärän suhteessa
yhtiön kiinteistä vuosikustannuksista riippumatta
siitä, onko ottanut oman osuutensa tuotettavissa olevasta
sähköstä tai ei. Muuttuvista vuosikustannuksista,
pääasiassa polttoainekustannuksista, osakas vastaa
siinä suhteessa kuin on käyttänyt yhtiön
tuottamaa sähköä. TVO:n tuottamasta sähköstä noin
puolet toimitetaan teollisuuden käyttöön
ja toinen puoli menee kotitalouksien käyttöön
ja julkiseen kulutukseen.
Sähköä tuotetaan Eurajoen Olkiluodon
ydinvoimalaitoksessa. Meri-Porin kivihiilivoimalaitoksesta TVO saa
käyttöönsä 45 prosentin osuutta
vastaavan määrän laitoksen tuottamasta
sähköstä. Olkiluodon voimalaitos tuotti
vuonna 2001 sähköä yli 14 TWh, mikä kattoi
noin viidenneksen Suomessa tuotetusta sähköstä.
Laitosyksiköiden yhteenlaskettu käyttökerroin
oli 96,3 prosenttia.
TVO:n toiminta-ajatuksen mukaan yhtiön päätehtävänä on
huolehtia Olkiluodon nykyisten laitosyksiköiden taloudellisesta,
turvallisesta ja ympäristöystävällisestä sähköntuotannosta osakkailleen
siten, että tuotanto on mahdollisimman suuri ja laitosyksiköiden
käyttöikä mahdollisimman pitkä.
Tavoitteena on pitää laitosyksiköt ajanmukaisina
ja hyväkuntoisina sekä huolehtia henkilökunnan
asiantuntemuksen kehittymisestä.
Valtioneuvosto periaatepäätöksessään
katsoo, että saatujen lausuntojen ja arviointien perusteella
TVO:lla on edellytykset hakemuksen mukaisen ydinvoimalaitosyksikön
rakentamiseen. TVO:n mukaan selvitykset osoittavat, että suunniteltu
ydinvoimalaitosyksikkö on muihin tuotantomuotoihin nähden
taloudellisesti edullisin vaihtoehto perusvoiman tuotannossa. Olkiluodon
ja Loviisan ydinvoimalaitospaikoilla jo käytössä olevia
laitosyksiköitä palvelevan infrastruktuurin hyödyntäminen
parantaa merkittävästi hankkeen taloudellista
kannattavuutta.
Uusi yksikkö on tarkoitus rakentaa yksityisellä rahoituksella
ilman julkista tukea. Valtioneuvosto toteaakin, että tämän
periaatepäätöksen perusteella valtioneuvosto
ei katso velvollisuudekseen osallistua hankkeen taloudelliseen tukemiseen.
Säteilyturvakeskuksen, joka kantaa päävastuun
ydinturvallisuuden valvonnasta sekä ydinjätteiden
ja -materiaalien valvonnasta, tuosta valvonnasta aiheutuneet kulut
katetaan kokonaisuudessaan voimayhtiöiltä perittävillä valvontamaksuilla.
Ydinvoima maailmalla ja Suomen lähialueilla
Maailmalla oli vuoden 2000 lopussa käytössä 438
ydinvoimalaitosta 32 maassa. EU-maissa on 145 voimalaitosta. EU-maihin
valmistui 1990-luvulla 11 uutta voimalaitosta, viimeksi pari vuotta
sitten uudenaikaisimmalla tekniikalla Ranskaan. Tällä hetkellä EU:ssa
ei ole rakenteilla uusia ydinvoimalaitoksia, mutta käytössä olevia
laitoksia on modernisoitu ja tehoja korotettu siten, että niiden
tuotanto on kasvanut yli 20 prosenttia. Maailmalla on rakenteilla
31 voimalaitosta ja suunnitteilla suunnilleen saman verran. Eniten
lisäydinvoimaa rakennetaan Aasiaan. Ydinvoimalla tuotetaan
35 prosenttia EU-maiden sähköstä.
Talousvaliokunnan saaman tiedon mukaan Ranskassa vuoden 2002
kansalliskokousvaalien jälkeen haetaan uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamislupaa.
Rakentaminen aloitetaan, jos siihen saadaan poliittinen hyväksyntä.
Ruotsissa on käytössä neljällä laitoksella
yhteensä 11 ydinreaktoria. Ydinvoimakapasiteetti on Ruotsissa
noin nelinkertainen Suomeen verrattuna, ja sillä katetaan
noin puolet Ruotsin sähköntarpeesta. Ruotsin valtiopäivät
teki 1980-luvulla periaatepäätöksen ydinvoimasta
luopumisesta. Yksi reaktoriyksikkö suljettiin vuoden 1998
lopulla, ja toinen yksikkö tullaan näillä näkymin
sulkemaan aikaisintaan vuoden 2003 aikana. Sulkemisen ehtona on,
että laitoksen tuottaman sähkön määrä voidaan
korvata energiansäästöllä tai
käytössä on korvaavaa uusiutuviin energiamuotoihin
perustuvaa kapasiteettia.
Venäjällä on tällä hetkellä käytössä yhdeksällä ydinvoimalaitoksella
yhteensä 29 reaktoria, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti
ylittää reilusti Suomen koko sähköntuotantokapasiteetin.
Ydinvoiman osuus koko Venäjällä on noin
13 prosenttia ja Euroopan puoleisessa osassa noin 30 prosenttia.
Venäjän energiankulutus kasvoi vuonna 1999 ensimmäistä kertaa
noin 15 vuoteen, ja kasvun odotetaan jatkuvan. Maan ydinvoimaohjelmassa
on tavoitteena ydinvoimakapasiteetin lisääminen.
Rakenteilla on neljä reaktoria, minkä lisäksi
tavoitteena on nykyisten laitosten tuotannon kasvattaminen lähinnä käytettävyyttä
parantamalla
ja reaktoreiden elinikää pidentämällä. Vuosien
2005—2010 välille on suunniteltu yhdeksän
vanhimman reaktorin sulkeminen. Niiden joukossa on 1970-luvun alkupuolella
rakennetut, Suomea lähinnä olevat reaktorit Kuolassa ja
Sosnovyi Borissa Pietarin lähistöllä.
Viimeksi mainitussa voimalassa on Tsernobyl-tyyppinen RMBK-reaktori.
Venäjä on saanut ydinturvallisuusparannuksiin
huomattavaa kansainvälistä taloudellista tukea.
Liettuassa on käytössä yksi, Ingalinan
ydinvoimalaitos, jossa on kaksi vuosina 1983 ja 1987 valmistunutta
Tsernobyl-tyyppistä RMBK-reaktoria. Ydinvoimalaitoksen
nettosähköteholla katetaan yli 70 prosenttia koko
maan sähkönkulutuksesta. Voimalaitosta ei rakennettu
alun perin tyydyttämään ainoastaan Liettuan
sähköntarvetta vaan osaksi Luoteis-Neuvostoliiton
energiajärjestelmää.
Osana Liettuan EU-jäsenyysneuvotteluja päätettiin
Ingalinan ydinvoimalaitoksen ennenaikaisesta sulkemisesta. Päätöksen
mukaan 1-reaktori suljetaan viimeistään vuonna
2005 ja 2-reaktorin sulkemisesta päätetään
vuoteen 2004 mennessä. Länsimaiden kanssa käydään
neuvotteluja korvaavien laitosten rakentamisen rahoittamisesta,
koska Liettualla ei ole tällä hetkellä siihen omia
taloudellisia mahdollisuuksia.
Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä, että Suomen
maine kärsii, jos tänne rakennetaan lisää ydinvoimaa.
Suomessa on jo neljä luotettavasti toimivaa ydinvoimalaitosyksikköä.
Ydinvoimaa rakennetaan maailmalla lisää, eikä minkään
maan maine tai vientituotanto ole kärsinyt siitä,
että osa sähköstä tuotetaan
ydinvoimalla. Uusi ydinvoimayksikkö nostaisi Suomessa ydinvoiman
osuuden EU:n keskitasolle, noin kolmannekseen sähköntuotannosta.
Polttoainehuolto
TVO toteaa hakemuksessaan, että uuden ydinvoimalaitosyksikön
polttoainehuolto on toteutettavissa luotettavasti ja hajautetusti
useasta hankintalähteestä vastaavin järjestelyin
kuin nyt käytössä olevilla laitosyksiköillä.
Maailman uraanivarat ovat runsaat, ja uraanin saatavuus ei ole
esteenä ydinvoiman hyödyntämiselle. Toisin
kuin öljy- ja maakaasuvarat uraanivarat sijaitsevat melko
tasaisesti eri puolilla maailmaa. Tunnetut, kohtuullisin kustannuksin
hyödynnettävät uraanivarat riittävät nykyisellä käytöllä lähes
50 vuodeksi. Köyhempien esiintymien hyödyntäminen
kaksinkertaistaisi louhintakustannukset nykytasosta ja nostaisi
hyödynnettävät uraanivarat noin kymmenkertaisiksi.
TVO hankkii uraania pääasiassa pitkäaikaissopimuksilla
Australiasta ja Kanadasta, jotka tuottavat yli puolet maailman uraanista.
Molemmissa maissa kaivoksen avaaminen on luvanvaraista. Luvan saaminen
edellyttää, että selvitetään
hankkeen ympäristövaikutukset sekä laaditaan
ja hyväksytään ympäristöraportti,
jonka yhteydessä kuullaan alueen asukkaita. Kaivosluvassa
on ehtona myös kaivos- ja rikastamojätteen asianmukainen
hoitaminen. Kaivostoimintaa harjoittavan yhtiön on osoitettava
varat kaivos- ja rikastamoalueen saattamiseen lupaehtojen mukaiseen
tilaan kaivostoiminnan päätyttyä.
Suurin osa kartoitetuista uraanivaroista on erämaissa.
TVO:n Australiasta hankkima uraani tulee kuparikaivoksen sivutuotteena
Olympic Dam -kaivokselta. Uraanilla ei ole muuta käyttöä,
joten se jäisi kaivosjätteeksi. Australiassa kaivosalueen
lähettyvillä ei ole vanhoja asutustaajamia. Lähin
aboriginaalien asuinalue sijaitsee noin 200 kilometrin päässä kaivoksesta. Noin
16 kilometrin päässä kaivoksesta sijaitsee pieni
taajama, jonka asukkaat ovat pääosin kaivoksen
työntekijöitä.
Kanada on suurin uraanin tuottaja. Sielläkin käytössä olevat
uraanikaivokset (Mc Arthur River) sijaitsevat erämaassa,
eikä kaivosten lähellä sijaitse asuintaajamia.
Lähimmät kyläyhteisöt sijaitsevat
yli 100 kilometrin päässä.
Kaivos- ja rikastamotyöntekijöiden saamat säteilyannokset
ovat vähäisiä. Ne vastaavat ydinvoimalaitostyöntekijöiden
annoksia ja ovat huomattavasti alle säteilyannosrajan.
Työntekijöiden saamaa säteilymäärää valvotaan
henkilökohtaisilla mittareilla. Lisäksi yrityksillä on
työterveystarkastus- ja -seurantaohjelmat. Kanadan ja Australian
valvontaviranomaisten selvityksissä ei ole todettu uraanituotannon
lisäävän työntekijöiden
tai muun väestön terveysriskejä. Edellä Terveysvaikutukset-otsikon
alla on selostettu kaivostyöntekijöiden saamia
säteilyannoksia.
Talousvaliokunnan saaman asiantuntija-arvion mukaan
uraanin kaivostoiminnan terveysvaikutukset ovat verrattavissa kivihiilen
kaivostoiminnan terveysriskeihin. Kummassakin suurimmat riskit perustuvat
kaivoksissa olevaan radoniin. Erot riippuvat enemmän kaivosten
olosuhteista kuin siitä, kaivetaanko uraania vai kivihiiltä.
Kuljetettavat massat ydinpolttoainetta ovat paljon pienempiä,
mikä pienentää kuljetusriskejä.
Ydinjätehuolto
Uuden ydinvoimalaitosyksikön tuottaman käytetyn
polttoaineen kanssa on tarkoitus menetellä samoin kuin
nykyisistäkin laitoksista kertyvän käytetyn
polttoaineen sijoittamisessa. Polttoaine sijoitetaan pysyvästi
kallioperään siten, että radioaktiivisten
aineiden leviäminen loppusijoituspaikasta takaisin ympäristöön
on luotettavasti estetty riittävän pitkäksi
ajaksi.
Loppusijoituksen toteuttaa Fortumin ja TVO:n yhteisyritys Posiva
Oy. Eduskunta on 18.5.2001 päättänyt,
että valtioneuvoston periaatepäätös
Posiva Oy:n hakemukseen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen
rakentamisesta jää voimaan (TaVM 6/2001
vp). Kun talousvaliokunta esittää, että valtioneuvoston
periaatepäätös uuden ydinvoimalaitosyksikön
rakentamisesta jää voimaan, valiokunta samalla esittää,
että myös periaatepäätös
käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta
laajennettuna uudesta yksiköstä syntyvää polttoainetta
varten jää voimaan (TaVM 10/2002
vp). Talousvaliokunta viittaa molempien mietintöjensä perusteluihin.
Säteilyturvakeskus on todennut, ettei ole tullut esiin
sellaisia teknisiä seikkoja, jotka estäisivät
uuden ydinvoimalaitosyksikön käytöstä syntyvän
käytetyn polttoaineen turvallisen käsittelyn tai
loppusijoittamisen siten kuin nykyisten laitosten käytetylle
polttoaineelle on suunniteltu tehtävän.
Talousvaliokunta toteaa, että käytetyn ydinpolttoaineen
loppusijoituksen turvallisuudesta annetun valtioneuvoston päätöksen
mukaan loppusijoituslaitoksen käytöstä ei
saa aiheutua laitoksen henkilöstön tai muiden
ihmisten terveyttä vaarantavaa säteilyaltistusta
eikä vahinkoa ympäristölle tai omaisuudelle.
Loppusijoitus tulee suunnitella siten, että pitkäaikaisturvallisuuden
varmistaminen ei edellytä loppusijoituspaikan valvontaa
ja että loppusijoitustila on avattavissa, mikäli
kehittynyt tekniikka tekee sen tarkoituksenmukaiseksi. Päätöksessä säädetään
yksityiskohtaisesti turvallisuusvaatimuksista.
Ydinlaitoksen haltija vastaa teknisesti ja taloudellisesti
käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamisesta. Se maksaa
valtion ydinjätehuoltorahastoon varoja etukäteen
sen mukaan kuin varastoitavaa jätettä syntyy.
Rahaston varat vastaavat ajantasaisesti varastoitavan jätteen
loppusijoittamisesta aiheutuvia kustannuksia.
TVO:n maksut ydinjätehuoltorahastoon ovat viimeisten
kymmenen vuoden aikana olleet suurimmillaan noin 15 miljoonaa euroa.
Yhtiön ydinvoimalaitosten tuottaman sähkön
hintaan tämän suurimman maksun vaikutus on ollut
noin 0,2 senttiä/kWh.
Talousvaliokunta toteaa vielä, että Suomen ydinvoimalaitosten
käytetty polttoaine ei sovellu ydinasemateriaaliksi.
Ydinvahinkovastuut
Vastuut nykyisin
Ydinvahingosta aiheutuvasta vastuusta säädetään
ydinvastuulaissa. Säännökset perustuvat Pariisin
yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla ja Brysselin
lisäyleissopimukseen, joilla luotiin laitoksenhaltijan
vastuuta sekä sopimusvaltioiden keskinäistä lisävastuuta
koskeva järjestelmä. Pariisin yleissopimuksen
osapuolina ovat Läntisen Euroopan OECD-maat ja Turkki.
Viimeksi sopimukseen on liittynyt Slovenia. Pariisin yleissopimuksen osapuolista
Portugali, Kreikka, Turkki ja Slovenia eivät kuulu Brysselin
lisäyleissopimukseen.
Keskeisimpien periaatteiden mukaan vastuu ydinvahinkotapahtumasta
kolmannelle aiheutuneesta vahingosta on kanavoitu laitoksenhaltijalle,
eikä tämä voi vapautua vastuusta vetoamalla
siihen, että vahingon oikea aiheuttaja on esimerkiksi viallisen
laitteen toimittaja. Laitoksenhaltijalla on ankara, tuottamuksesta
riippumaton vastuu. Vastuu on rajoitettu tiettyyn enimmäismäärään,
jonka katteeksi on hankittava hyväksyttävä vakuutus.
Vastuujärjestelmä on kolmiportainen. Pariisin
yleissopimuksessa on määrätty laitoksenhaltijan
ydinvastuuvakuutuksen tai muun vakuuden vähimmäismäärä.
Vahinkojen ylittäessä vastuussa olevan laitoksenhaltijan
vastuumäärän laitoksenhaltijan sijaintivaltio
vastaa siihen saakka, kunnes molempien varoista on korvattu yhteensä 175
miljoonaa erityisnosto-oikeutta. Vahinkojen ylittäessä tämän
määrän vastaavat Brysselin lisäyleissopimukseen
liittyneet valtiot yhdessä välillä 175—300
miljoonaa erityisnosto-oikeutta. Viimeksi mainittu määrä on
sopimuksiin perustuva korvauskatto. Kansallisella lailla voidaan
säätää korkeammasta korvauksesta.
Vastuumäärät vaihtelevatkin sopimusvaltioissa
huomattavasti. Suomessa laitoksenhaltijan ydinvastuuvakuutuksen
määrän on vastattava Pariisin yleissopimuksen
edellyttämää laitoksenhaltijan ja valtion
enimmäismäärää, 175
miljoonaa erityisnosto-oikeutta eli noin 246 miljoonaa euroa, joten
laitoksenhaltijan vakuutus kattaa myös valtion vastuun.
Ydinlaitoksen haltijan vastuuvakuutus on aina ensisijainen. Sopimusvaltioiden
yhteisvastuu toteutuu, kun vahingot ylittävät
laitoksenhaltijan vakuutuksen määrän.
Nykyisten sopimusten perusteella korvataan ydinvahingosta kolmansille
osapuolille aiheutuneet henkilö- ja omaisuusvahingot, joita
ovat myös viranomaisen määräyksestä toteutetusta evakuoinnista
aiheutuneet kulut. Voimassa olevan lainsäädännön
ja nykyisten vakuutusehtojen mukaan terroriteoista aiheutuneet ydinvastuuvahingot
korvataan ydinvastuuvakuutuksesta. Sen sijaan vahingot, jotka aiheutuvat
sodasta, avoimesta selkkauksesta, vihollisuuksista, sisällissodasta
tai kapinasta taikka epätavallisesta luonnonmullistuksesta,
jäävät vakuutuskatteen ulkopuolelle.
Tällä hetkellä vakuutuksesta ei korvata myöskään
ympäristö- ja varallisuusvahinkoja.
Yhdysvalloissa ydinlaitoksen haltijan lakisääteisen
maksullisen ydinvastuuvakuutuksen määrä on
200 miljoonaa dollaria, noin 227 miljoonaa euroa. Edellä mainitun
määrän lisäksi ydinvoimalaitoksen
haltijoilla on 88 miljoonan dollarin suuruinen keskinäinen
vastuu omistamaansa reaktoria kohti. Jos vahinko ylittää ensisijaisen
vakuutuksen rajan, tarvittava lisämäärä kerätään
ydinvoimalaitosten haltijoilta takautuvasti tasaerinä 10
vuoden aikana toteutuneen vahingon korvausvelvollisuuteen suhteutettuna, kuitenkin
korkeintaan 88 miljoonaa dollaria reaktoria kohti.
Sopimusten uudistaminen
Sopimusvaltiot ovat vuoden 2001 lopulla päässeet
sopimukseen korvausjärjestelmän uudistamisesta.
Vastuujärjestelmä säilytetään
kolmiportaisena. Ydinlaitoksen haltijan, jolla on ensisijainen vastuu
vahingoista, vastuuvakuutuksen määrän
tulee olla vähintään 700 miljoonaa euroa.
Valtio, jonka alueella ydinlaitos sijaitsee, isäntävaltio,
vastaa välillä 700—1 200 miljoonaa
euroa. Kansallisessa laissa olisi edelleen mahdollista säätää,
että isäntävaltion vastuuosuus katetaan
laitoksenhaltijan vastuumäärästä,
joka silloinkin on vakuutettava tai hankittava sille muu vakuus.
Vahinkojen ollessa edellistäkin suuremmat sopimusvaltiot
yhdessä vastaavat niistä välillä 1 200—1 500
miljoonaa euroa. Suomen valtion vastuuosuus olisi 1,99 prosenttia.
Kunkin sopimusvaltion maksuvelvoitteesta 35 prosenttia määräytyisi
sopimusvaltioiden bruttokansantuotteiden suhteessa ja 65 prosenttia
niissä sijaitsevien asennettujen reaktoreiden tehojen suhteessa.
Sopimuksessa mainitaan nykyisestä poiketen myös
mahdollisuus laitoksenhaltijan rajoittamattomasta vastuusta.
Vakuutussuoja laajennetaan koskemaan myös ympäristö-
ja varallisuusvahinkoja. Tarkoituksena on korvata ympäristön
ennalleen saattamisesta aiheutuvat kustannukset, mikäli
ne eivät ole vähämerkityksellisiä,
ja ympäristölle aiheutuneista vahingoista seuranneet
tulonmenetykset niissä tapauksissa, joissa ympäristön
käyttöön liittyvä taloudellinen
intressi kärsii ympäristön merkittävän
huonontumisen vuoksi. Myös yksittäisen kansalaisen
omaehtoisesti suorittamat ennalta ehkäisevät toimet
ovat korvattavia vahinkoja, vaikka ydintapahtumaa ei satukaan, kunhan
kyseessä on tapahtumasarja, joka aiheuttaa vakavan ja välittömän
uhan ydinvahingon sattumisesta.
Vahingonkärsijöiden kanneaika henkilövahingoissa
pidennetään nykyisestä 10 vuodesta 30
vuoteen. Muissa vahingoissa kanneaika on edelleen 10 vuotta.
Ydinvastuutoimikunta
Kauppa- ja teollisuusministeriö on asettanut 22.8.2001
toimikunnan arvioimaan nykyisen ydinvastuujärjestelmän
uusimistarpeita. Toimikunnan tulee antaa mietintönsä 31.5.2002
mennessä. Sen tehtävänä on selvittää,
onko nykyinen järjestelmä perusperiaatteiltaan
asianmukainen ja toimiva sekä mitä muutoksia nykyjärjestelmään
tulisi tehdä ottaen huomioon Suomen asema eurooppalaisessa
sopimusjärjestelmässä (Pariisin ja Brysselin
yleissopimukset).
Työryhmässä on jo tässä vaiheessa
todettu, ettei vastuun kanavoinnin, ankaran vastuun ja vakuuttamisvelvollisuuden
keskeisistä periaatteista kansainvälisten sopimusten
voimassa ollessa voida poiketa. Myös vastuumäärät
on korotettava, vahinkokäsite laajennettava ja erityisesti henkilövahinkoja
kärsineiden kanneaika pidennettävä kansainvälisten
sopimusten mukaisiksi. Sen sijaan toimikunta tulee pohtimaan laitoksenhaltijan
vastuun rajoittamista tiettyyn määrään.
Tehdessään periaatepäätöksen
uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta valtioneuvosto liitti
päätökseen lausuman, jonka mukaan valtioneuvosto
ryhtyy toimenpiteisiin ydinvahinkovastuun ylärajan nostamiseksi.
Suomen Atomivakuutuspooli
Suomen Atomivakuutuspooli on perustettu hoitamaan suomalaisten
ydinlaitosten vastuu- ja esinevakuutuksia. Samanlaisia pooleja toimii maailmalla
yleisesti. Kaikki suomalaiset vahinkovakuutusyhtiöt ovat
liittyneet atomipooliin. Poolissa on tällä hetkellä 13
jäsentä. Jäsenyhtiöt ovat sitovan
poolisopimuksen perusteella ja etukäteen ilmoittamansa
vakuutuskapasiteetin puitteissa valtuuttaneet atomipoolin merkitsemään suomalaisia
ydinlaitoksia koskevia ensivakuutuksia sekä muiden poolien
tarjoamia, ulkomaisia ydinlaitoksia koskevia jälleenvakuutusosuuksia.
Atomipoolin oman kapasiteetin ylittävät osuudet
suomalaisista ensivakuutuksista jälleenvakuutetaan ulkomaisissa
pooleissa.
Kansainvälisellä poolijärjestelmällä on
pyritty luomaan mahdollisimman turvallinen ja luotettava, kansainvälisesti
kattava vakuutuskapasiteetti. Poolin jäsenillä on
keskinäinen solidaarinen vastuu.
Ydinvastuuvakuutuksen riskit
Vakuutusyhtiöiden toiminta perustuu siihen, että ne
ottavat vakuutuksenottajien riskit kannettavikseen vakuutusmaksua
vastaan. Mikäli riskin suuruus ylittää vakuutusyhtiön
kantokyvyn suhteutettuna vakavaraisuuspääomaan,
riski hajautetaan jälleenvakuuttamalla. Jotta yhtiön
jatkuvuus ja vakavaraisuus voidaan turvata pidemmällä aikavälillä,
joudutaan jokainen vakuutusyhtiön kannettavaksi siirretty
riski arvioimaan perusteellisesti. Atomipooli on arvioinut perusteellisesti
suomalaisten ydinlaitosten ydinvastuuvakuutuksiin liittyvät
riskit. Ydinvoimalaitoksen ympäristön ohella analyysien
perustana ovat olleet kansainvälisten poolien oma yhteinen
vahinkotilasto, YK:n ydinenergiajärjestön IAEA:n
ja muiden järjestöjen yli 10 000 reaktorikäyttövuoteen
perustuvat käyttö- ja häiriötilastot
sekä laajat todennäköisyyslaskentapohjaiset yksittäisiä laitoksia
koskevat turvallisuusarviot.
Edellä mainitun tietoaineiston pohjalta Suomen Atomivakuutuspooli
on arvioinut, että uudistetun Pariisin yleissopimuksen
edellyttämä ydinlaitoksen haltijan lakisääteinen
vastuuvakuutusmäärä 700 miljoonaa euroa
riittää Suomen olosuhteissa kattamaan kaikki jollakin äärellisellä todennäköisyydellä
odotettavissa
olevat ydinvastuuvahingot. Katastrofiskenaarioiden mukaisissa ydinvahingoissa,
joiden todennäköisyys uusissa länsimaisissa
ydinvoimaloissa on pienempi kuin kerran 10 miljoonaa reaktorivuotta
kohti, voi vahingon määrä ylittää vakuutusmäärän.
Atomivakuutuspoolin mukaan näin harvinaisia tapahtumia
ei kuitenkaan ole mielekästä eikä mahdollista
vakuuttaa.
Ainoa suurempi ydinvastuuvahinko atomivakuutuspoolien tilastoissa
on vuonna 1979 Harrisburgissa sattunut TMI 2 -laitoksen vahinko. Tällöinkin
ydinvastuuvakuutuksen perusteella maksetut korvaukset rajoittuivat
70 miljoonaan dollariin. Korvaukset johtuivat lähinnä evakuoinnista
aiheutuneista kustannuksista. Varsinaisia henkilövahinkoja
ydinvahinko ei aiheuttanut.
Vuonna 1986 Tsernobylissä sattuneen ydinvahingon aiheuttamat
seurausvahingot olivat suuret. Atomivakuutuspoolin mukaan Tsernobylin
laitos ei turvallisuusmielessä millään
lailla vastaa uudenaikaista länsimaista ydinvoimalaitosta.
Länsimaisten atomipoolien yhteistyöryhmä onkin
todennut Tsernobyl-tyyppiset RMBK-reaktorit vakuutuskelvottomiksi.
Säteilyturvakeskuksen mukaan mikään
muu tapahtuma millään ydinvoimalaitoksella ei
ole aiheuttanut ympäristön säteilytason
nousua yli luonnonsäteilyn normaalin vaihtelun.
Ydinvoimalaitosonnettomuuden mahdollisuus otetaan eri tavoin
huomioon voimalaitoksen suunnittelussa. Onnettomuusmahdollisuutta ei
voida täysin poistaa. Suomen turvallisuuskulttuuri on kuitenkin
maailman parhaimpia ja laitosten turvallisuussuunnittelussa on varauduttu ennakoitaviin
turvallisuusuhkiin mukaan lukien terrorismi. Asiantuntijoiden mukaan
pahimman onnettomuuden vaikutukset rajautuvat alle 20 kilometriin
voimalasta.
Lakisääteisen ydinvastuuvakuutuksen kustannusvaikutus
ydinvoimalla tuotetun sähkön hintaan
Suomen Atomivakuutuspoolin mukaan Suomen ydinvastuulain edellyttämä vastuuvakuutusmäärä
on
175 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, noin 246 miljoonaa euroa, vahinkoa
kohti ja 210 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, noin 294 miljoonaa
euroa, vakuutuskautta kohti. Edellä mainitun vakuutusmäärän
perusteella ydinvastuuvakuutuksen aiheuttama kustannuslisä ydinvoimalla
tuotetun sähkön hintaan on 0,003—0,004 senttiä/kWh.
Kun Pariisin yleissopimuksen uudet ehdot ja vastuumäärät
on ratifioitu ja sisällytetty kansalliseen lainsäädäntöön,
lakisääteinen vastuuvakuutusmäärä noussee
700 miljoonaan euroon. Ydinvastuuvakuutuksen kokonaisvaikutus tuotetun
sähkön hintaan tulisi korotuksen jälkeen olemaan
0,005—0,008 senttiä/kWh.
Lausumat
Talousvaliokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi
neljä lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotukset 1—4),
jotka liittyvät kokonaisuuteen valtioneuvoston periaatepäätöksen
jäädessä voimaan. Siinä tapauksessa,
että periaatepäätös kumotaan,
kokonaisuus muuttuu ja tulevaisuuden tilanne täytyy arvioida
uudelta pohjalta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa,
että lausumat raukeavat, jos periaatepäätös
kumotaan.
Yhteenveto
Elinkeinopolitiikan tärkeimpiä tavoitteita
on vakaan talouskasvun ja myönteisen työllisyyskehityksen
turvaaminen maassamme. Kohtuuhintaisen energian saannin varmistaminen
on tärkeää paitsi yritystemme toimintaedellytysten
kannalta myös kansalaisten elinkustannusten kannalta. Energia
on välttämättömyyshyödyke
ja energiakustannukset muodostavat Suomen kylmässä ilmastossa
kotitalouksille suuren menoerän. Toimiva sähköhuolto
on tärkeää myös aluepoliittisesti
ja maaseudun elinvoimaisuuden kannalta. Myös maataloudessa
huoltovarman ja hinnaltaan vakaan sähkön merkitys
on entisestään kasvamassa tuotannon automatisoinnin
myötä.
Kestävä kehitys sisältää kolme
elementtiä: ympäristöllisen, taloudellisen
ja sosiaalisen elementin. Valiokunnan mietinnön mukaiset
keinot eli energian säästö, uusiutuvien
energialähteiden edistäminen ja ydinvoiman lisärakentaminen
muodostavat kokonaisuuden, jotka ottavat huomioon kaikki kestävän
kehityksen elementit. Kaikkia keinoja tarvitaan, jotta energia-
ja ympäristöpoliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa.
Jos yksikin keino suljetaan pois, ympäristö- ja
huoltovarmuusvaatimuksia ei ole mahdollista täyttää.
Energian kulutus ja hyvinvointi ovat toisistaan riippuvaisia.
Pitkälle kehittyneessä teollistuneessa yhteiskunnassa
bruttokansantuote voi kasvaa ilman kokonaisenergiankäytön
lisäystä. Samaan aikaan sähkön
osuus kokonaisenergian kulutuksesta kuitenkin kasvaa.
Kehitysmaissa energian käyttö kasvaa enemmän
kuin niiden bruttokansantuote nousee. Kehitysmaiden elintason parantaminen
edellyttää energiankäytön lisäystä.
Käytännössä kehitysmaat joutuvat
tuottamaan energiansa pääosin pienimuotoisilla
paikallisilla ratkaisuilla, lähinnä biomassalla,
kivihiilellä ja öljyllä, joten ne tuottavat
lisää hiilidioksidipäästöjä.
Ydinvoimaa voidaan käyttää pääasiassa
vain teollistuneissa maissa.
Kansakunnan hyvinvoinnin ja perustarpeiden tyydyttäminen
edellyttää kansantalouden kasvua. Kotimaisen teollisuuden
toimintaedellytykset ja kilpailukyky tulee turvata huolehtimalla riittävästä sähkön
saannista kohtuulliseen, ennustettavissa olevaan hintaan ja sähkön
omavaraisuudesta, mikä on välttämätöntä myös
Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden epävarmuustekijöiden
ja tuontiriippuvuuden hallinnan kannalta.
Tehdasteollisuudessa työskentelee noin 450 000
ihmistä, joista energiavaltaisessa prosessiteollisuudessa
yli 100 000 ihmistä. Energiavaltaiset teollisuuslaitokset
ovat useimmiten sijoittuneet kasvukeskusten ulkopuolelle. Ne turvaavat
alueellista tasapainoa, voivat hyödyntää alueen
tuotantopanoksia ja tuovat työtä. Viime aikoina
perinteinen teollisuus on osoittanut vakautensa ja vahvuutensa.
Kilpailu investointien sijoittautumisista on maailmanlaajuista,
joten investoinneille tulee olla suotuisat edellytykset myös
Suomessa.
Lopputuloksena talousvaliokunta toteaa, että sähkön
tuotannon tulevaa kapasiteettivajetta katetaan parhaiten uuden ydinvoimalaitosyksikön
rakentamisella.
Suomessa on jo neljä tehokkaasti toimivaa, turvallista
ydinvoimalaitosyksikköä. Ydinvoiman lisärakentamisen
ansiosta energiantuotannon monipuolisuus säilyy, mikä on
Suomen vahvuus. Näin parannetaan myös sähköntuotannon
omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Ydinvoimalla tuotetun sähkön
tuotantokustannukset ovat muita vaihtoehtoja alhaisemmat, ydinvoiman
riskit ovat pienet, ydinvoimasta ei synny päästöjä ilmaan
ja ympäristöhaitat muutoinkin jäävät
vähäisiksi. Ydinvoima on kansantalouden ja energiatalouden
kannalta edullisin tapa vahentää hiilidioksidipäästöjä. Suunnitellut
sijaintipaikat Olkiluoto ja Loviisa, joissa molemmissa jo toimii
kaksi ydinvoimalaitosyksikköä, ovat sopivia uuden
yksikön sijaintipaikaksi. Uuden yksikön polttoaine-
ja ydinjätehuolto on järjestettävissä toiminnassa
olevien yksiköiden vastaaviin järjestelyihin tukeutuen.
Valiokunta toteaa myös, että jos viidennelle ydinreaktorille
ei myönnetä rakennuslupaa, ollaan täysin
uudessa energiapoliittisessa tilanteessa. Ainoa vaihtoehtoinen tapa
turvata tarvittava sähkön lisäkapasiteetti
olisi maakaasun käytön kasvattaminen. Tämän
seurauksena maakaasun tuonti kasvaisi siten, että Venäjän
osuus maamme sähkönhuollosta nousisi 40 prosenttiin.
Fossiilisen polttoaineen käytön voimakas kasvattaminen
johtaisi hiilidioksidipäästöjen kasvuun
ja kasvihuoneilmiön voimistumiseen. Tällöin
tavoite kestävästä kehityksestä myös energiantuotannon
alueella kokisi vakavan takaiskun. Yhdeltä toimittajalta
hankitun kaasun todennäköinen hinnan nousu johtaisi
energiapolitiikan ja perusteollisuuden suureen epävarmuuteen.
Myös huoltovarmuusriski kasvaisi. Kaasusähkö nostaisikin
selvästi sähkön hintaa, eikä siihen
investointia pidetä nykyhinnoillakaan kannattavana. Valtion
suorat tuki- ja muut menot energiasektorilla kasvaisivat merkittävästi,
jolloin mahdollisuudet uusiutuvien energiamuotojen tukemiseen heikkenisivät.
Yhteenvetona valiokunta toteaa tiivistäen, että edellä kuvatut
kehityspiirteet eivät voi miltään osin
olla yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia. Tästä syystä vain
maakaasun lisäkäyttöön perustuvaa
ratkaisua ei voi käytännössä pitää todellisena
vaihtoehtona lisäydinvoiman rakentamisen sallimiselle.
Valiokunta korostaakin sitä, että ratkaisun tulee
lähteä siitä, että kaikkia sähkön
nykyisiä tuotantomuotoja ja energiansäästöä käytetään
kapasiteetin turvaamiseen.
Jotta voitaisiin varmistaa, että ympäristötavoitteet
etenisivät nopeasti ja että uusiutuvien energialähteiden
ja energiansäästön mahdollisuudet tulevat
täysimääräisesti hyödynnetyiksi, talousvaliokunta
esittää kolmea lausumaehdotusta näille
alueille suunnattujen toimenpiteiden vahvistamiseksi.