Perustelut
Eurojärjestelmän arvopaperiohjelma
Eurojärjestelmä aloitti arvopaperimarkkinaohjelman
toukokuussa 2010. Ohjelman mukaan eurojärjestelmän
keskuspankit voivat ostaa julkisia tai yksityisiä joukkovelkakirjoja
jälkimarkkinoilta turvatakseen rahapolitiikan välittymisen.
Ostojen määrä nousi lyhyessä ajassa
60 miljardiin euroon. Pitkän tasaisen vaiheen jälkeen
ostojen määrä kasvoi tämän
vuoden syksyllä. Ohjelman mukaisten ostojen määrä oli
203,3 miljardia euroa 25.11.2011.
(Kuva vain mietinnön pdf-versiossa)
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 123 artiklassa ja Euroopan
keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja Euroopan keskuspankin
(EKP) perussäännön 21 artiklassa säädetään
julkisen rahoituksen kiellosta. Vastaavanlainen julkisen rahoituksen
kielto on Suomen Pankista annetun lain 6 §:ssä.
Kaikissa edellä mainituissa säännöksissä kielletään
hankkimasta suoraan EU:n jäsenvaltioilta ja muilta julkisyhteisöiltä myös niiden
velkasitoumuksia. Säännösten mukaan joukkovelkakirjojen
oston jälkimarkkinoilta on tulkittu olevan mahdollista.
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 127 artiklan ja EKPJ:n
ja EKP:n perussäännön 2 artiklan mukaan
EKPJ:n ensisijaisena tavoitteena on ylläpitää hintatason
vakautta. Vastaava säännös on Suomen
Pankista annetun lain 2 §:ssä.
Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi
sanoi 3.11.2011 lehdistötilaisuudessa EKP:n neuvoston kokouksen
jälkeen, että rahapolitiikalla on edelleen ylläpidettävä hintavakautta
keskipitkällä aikavälillä, mikä varmistaa euroalueen
inflaatio-odotusten pysymisen tiukasti EKP:n tavoitteen mukaisina
eli että inflaatio on keskipitkällä aikavälillä alle
2 prosentin mutta lähellä sitä. Pääjohtajan
mukaan tämä on välttämätöntä,
jotta rahapolitiikalla voidaan tukea talouskasvua ja uusien työpaikkojen
luomista euroalueella. Lisäksi hän totesi, että likviditeetin
tarjonta ja rahoitusoperaatiossa sovellettavat jakoperiaatteet varmistavat
edelleen, että euroalueen pankeilla ei ole likviditeettirajoitteita.
Kaikki vakavien rahoitusmarkkinajännitteiden aikana toteutetut
epätavanomaiset rahapoliittiset toimet ovat luonteeltaan
tilapäisiä.
EKP:n joukkovelkakirjojen ostoista jälkimarkkinoilta
on lausuttu mielipiteitä laidasta laitaan. Julkisuudessa
olleiden tietojen mukaan joissakin piireissä on suhtauduttu
varauksella kriisivaltioiden joukkovelkakirjojen ostoon jälkimarkkinoilta.
Näiden maiden tulisi itse ratkaista ongelmansa. Mm. eräät
tutkijat ovat olleet taas sitä mieltä, että vain
EKP pystyy ratkaisemaan kriisit ostamalla joukkovelkakirjoja.
EKP:n linjan määrittelee EKP:n neuvosto. Edellä mainitun
sopimuksen (130 artikla) ja perussäännön
(7 artikla) mukaan EKP tai kansallinen keskuspankki taikka niiden
päätöksentekoelimen jäsen ei
saa pyytää tai ottaa vastaan ohjeita ulkopuolisilta.
Vastaavanlainen säännös on Suomen Pankista
annetun lain 4 §:ssä. Suomen Pankki tai
sen toimielimen jäsen saa pyytää tai ottaa
vastaan määräyksiä vain EKP:ltä.
Suomen Pankin ohjelman puitteissa suorittamat ostot sisältyvät
pankin Rahapolitiikan arvopaperit -tase-erään.
Marraskuun lopussa tase-erän suuruus oli 4 469 miljoonaa
euroa, josta arvopaperimarkkinoita koskevan ohjelman mukaiset ostot
olivat 3 599 miljoonaa euroa. Rahapolitiikan arvopaperit -tase-erät
olivat 522 miljoonaa euroa vuonna 2009 ja 2 200 miljoonaa
euroa vuonna 2010. Euromaiden ostot jakaantuvat suunnilleen kunkin
maan pääoma-avaimen mukaan. Suomen osuus EKP:n
pääomasta eli ns. pääoma-avain
on 1,8 prosenttia. Ostettujen joukkovelkakirjojen jakautuminen liikkeeseenlaskijamaiden
mukaan ei ole julkista tietoa. Joukkovelkakirjojen ostot näkyvät
Suomen Pankin kuukausitaseen rivillä 7.1.
Suomen Pankin kokonaisrahoitusriskit ja riskipuskurit
Alla oleva kuva kertoo Suomen Pankin riskipuskureiden koon (laaja
oma pääoma) ja jakauman 30.9.2011. Punaiset pylväät
kertovat taseeseen liittyvän kokonaisrahoitusriskin. Tunnusluku
on laskettu rahoitustoimialalla paljon käytettyjen arviointimallien
avulla. Puskurit riittävät kattamaan tappion,
jonka toteutumisen todennäköisyys on enintään
1 %.
(Kuva vain mietinnön pdf-versiossa)
Keskuspankkitoiminnassa riskejä ja tappioita ei voida
kokonaan välttää. Tappioihin varaudutaan
taseen varauksilla (riskipuskureilla). Riskit liittyvät
sijoitusvarallisuuteen (valuutta- ja eurosalkku) ja rahapolitiikan
toteutukseen. Kokonaisriskeistä 40 prosenttia (30.9.2011)
tulee luottoriskistä, joka muodostuu pääosin
rahapolitiikan operaatioiden riskeistä. Muu osa tulee markkinariskeistä,
jotka seuraavat varallisuuden korkoriskistä sekä valuuttavarannon
ja kullan arvon vaihteluista.
Riskien pitämiseksi hallinnassa:
- Rahapolitiikan jälleenrahoitusoperaatioille
vaaditaan täysi vakuus ja vakuuksien riittävyys
arvioidaan päivittäin.
- Katettujen velkakirjojen osto-ohjelman velkakirjat ovat
vakuudellisia.
- Velkakirjamarkkinaohjelmassa ostot tehdään
jälkimarkkinoilta markkinahintaan.
- Valuuttariskin hallinta (valuuttajakauma, valuuttavarannon
koko)
- Korkoriskin hallinta (riskilimiitit)
- Luottoriskin hallinta (limiitit, hajautus ja luottokelpoisuusvaatimus)
- Riskilähteiden stressi- ja skenaarioanalyysit
- Riskilähteet kootaan kokonaisrahoitusriskiksi.
Riskit yhteismitallistetaan vakiintuneiden käytäntöjen
mukaisten arviointivälineiden avulla (Value at Risk).
Suomen rahoitusosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa
(IMF)
Suomen jäsenosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa
on 0,53 prosenttia, 1 263,8 miljoonaa valuuttarahaston
tilivaluuttaa eli erityistä nosto-oikeutta (SDR),
eli noin 1 478,5 miljoonaa euroa (21.11.2011
SDR:n keskikurssi 1,1699 euroa).
Hallituksen esityksen HE 62/2011 vp —VaVM 17/2011 vp pohjalta
eduskunta on antanut 30.11.2011 suostumuksen Suomen jäsenosuuden
korottamiseen Kansainvälisessä valuuttarahastossa
kaksinkertaiseksi 2 410,6 miljoonaan SDR:ään
eli noin 2 820,16 miljoonaan euroon. Jäsenosuuden
korottamisen maksaa Suomen Pankki omilla varoillaan. Eduskunnan suostumus
on annettu myös valtiontakuun antamiseen Suomen Pankille
mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta. Vanhat jäsenosuuksien korotuksiin
liittyvät vastuusitoumukset on samalla kumottu.
Korotuksen jälkeen valuuttarahaston jäsenosuuksien
kokonaismäärä on 476,8 miljardia SDR:ää eli
noin 557,8 miljardia euroa. Jäsenosuustarkistusta ja samalla
johtokuntauudistusta koskeva ratifiointiprosessi on jäsenmaissa kesken.
Suomen Pankista saadun tiedon mukaan valuuttarahaston likviditeetti
on tällä hetkellä noin 250 miljardia
SDR:ää eli noin 292,5 miljardia euroa.
Suomi on osallistunut valuuttarahaston varojen kasvattamiseen
osallistumalla uuteen lainajärjestelyyn (NAB, New Arrangement
to Borrow). Suomen osuus järjestelystä on
2 230 miljoonaa SDR:ää eli noin 2 608,8
miljoonaa euroa. Valtioneuvosto on antanut eduskunnan suostumuksen
perusteella omavelkaisen takauksen valuuttarahastolle annettavien
lainojen vakuudeksi (HE 9/2010 vp).
Suomen Pankki vastaa Suomen valtion jäsenyyteen liittyvistä tehtävistä valuuttarahastossa.
Suomen
Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on Suomen edustajana
valuuttarahaston hallintoneuvostossa.
Euroopan keskuspankin valvonta
EKP:n perussäännön mukaan riippumattomat
ulkopuoliset tilintarkastajat tarkastavat EKP:n ja kansallisten
keskuspankkien tilit. Tilintarkastajilla on oikeus tarkastaa koko
kirjanpito ja kaikki tilit sekä oikeus saada kaikki tiedot
pankkien toiminnasta. EKP:n tilintarkastajana toimii vuoteen 2012
ulottuvan sopimuksen perusteella PricewaterhouseCoopers
AG. Perussäännössä tarkoitettuna
Suomen Pankin tilintarkastajana toimii KPMG Oy.
Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastaa EKP:n hallinnon
tehokkuuden. Tilintarkastustuomioistuimen vuotuinen raportti ja
EKP:n vastaus siihen julkaistaan EKP:n verkkosivuilla ja EU:n virallisessa
lehdessä (viimeinen 2011/ C 31/01: Henkilöstöhallinto
Euroopan keskuspankissa ja Euroopan keskuspankin vastaukset).
Lisäksi EKP:ssä on järjestetty sisäinen
valvonta ja riskien seuranta yksikkökohtaisesti monitasoisesti
sekä riippumattomasti johtokunnan toimeksiannosta. EKP:llä on
oma tarkastuskomitea, jonka tehtävänä on
parantaa EKP:n ja koko eurojärjestelmän hallinto-
ja valvontajärjestelyjä. Siihen kuuluu kolme EKP:n
neuvoston jäsentä. Puheenjohtajana toimii pääjohtaja Erkki
Liikanen.
Euroalueen huippukokous 26.10.2011
Euroalueen huippukokouksessa 26.10.2011 sovittiin toimenpiteistä,
joilla palautetaan luottamus ja poistetaan nykyisiä jännitteitä rahoitusmarkkinoilla
(SN 4099/11). Huippukokouksen päätuloksissa
on 7 kohtaa. Samalla annettiin julkilausuma, jossa käsitellään
julkisen talouden vakauttamista, vaikeuksissa olevien maiden tukemista
sekä euroalueen maiden ohjauksen ja hallinnan vahvistamista.
Huippukokouksessa mm. sovittiin, että Kreikalle laaditaan
vuoden 2011 loppuun mennessä uusi EU:n ja IMF:n monivuotinen
ohjelma, jonka rahoituskapasiteetti on korkeintaan 100 miljardia
euroa ja joka sisältää vapaaehtoisen
velkajärjestelyn. Ohjelman toteuttamisen seurantaa tehostetaan
perustamalla paikan päälle valvontajärjestely.
Uudistusten toteuttamisen seurantaa vahvistetaan. ERVV:n resursseja
tehostetaan kasvattamatta välineen tukena olevia takauksia.
Suomen valtion osallistuminen tukiohjelmiin ja sitoumukset
Liitteenä 1 on ajantasainen kaavio ERVV:n ja ERVM:n
kokonaisvastuista sekä Suomen osuudesta. ERVV:n takauksen
enimmäismäärä on 780 miljardia
euroa, josta Suomen osuus on 13,974 miljardia euroa. Valtioneuvosto
voi antaa valtiotakauksia kullekin joukkovelkakirjalainalle ja muulle
velkasitoumukselle, jonka ERVV laskee liikkeeseen, sekä niihin
liittyville sopimuksille ja sitoumuksille. Ennen takauspäätöksen
tekemistä valtioneuvoston on annettava eduskunnalle tiedonanto,
jolloin eduskunta voi ottaa kantaa takauksen myöntämiseen.
Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) on Luxemburgin
lain mukainen osakeyhtiö, jonka osakkeita euroalueen valtiot
omistavat EKP:n pääomaosuutensa mukaisessa suhteessa.
ERVV voi antaa sellaiselle euroalueeseen kuuluvalle valtiolle lainaa,
jolla on voimassa oleva sopeutusohjelma. ERVV:n puitesopimuksen
muutoksen (HE 31/2011 vp) tultua voimaan
euroalueeseen kuuluvalle valtiolle voidaan antaa myös ennakollista
tukea sekä lainaa sen rahoituslaitosten pääomittamista
varten. Lisäksi ERVV voi poikkeuksellisesti hankkia euroalueeseen
kuuluvan valtion joukkovelkakirjoa jälkimarkkinoilta.
Liitteessä on tiedot sitoumuksista Latvian, Islannin,
Kreikan, Irlannin ja Portugalin rahoitusohjelmiin. Suomen lainasitoumukset
ovat yhteensä 2 124 miljoonaa euroa ja takaussitoumus ERVV:lle
1 830 miljoonaa euroa. Liitteessä näkyvät
maakohtaiset tiedot.
Pankkivaltuuston päätelmä
Pankkivaltuuston tehtävistä säädetään
Suomen Pankista annetun lain 11 §:ssä.
Talousvaliokunnalle annetun tiedon mukaan pankkivaltuusto seuraa
jatkuvasti Suomen Pankin riskejä ja on saanut niistä riittävästi
tietoa. Nykyisen tiedon mukaan pankin käytettävissä olevat
varaukset riittävät mahdollisesti realisoituvien
riskien kattamiseen, eikä pankilla ole tarvetta kääntyä eduskunnan
puoleen lisärahoituksen saamiseksi. Perustuslain 91 §:n
mukaan Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla, mikä tarkoittaa
sitä, että eduskunta vastaa viime kädessä Suomen Pankin
taloudellisista velvoitteista. Lähtökohtana on
oltava, että tähän tilanteeseen ei ajauduta.