TOIMENPIDEALOITE 1/2004
vp
TPA 1/2004
vp - Lyly Rajala /kok
Tarkistettu versio 2.0
Matkustaja-alusten verotuen ohjaaminen liiketoiminnan tukemiseen
Eduskunnalle
Suomalaisen alustonniston kilpailukyvyn ja alusten
Suomen lipun alla säilymisen turvaamiseksi valtiovalta
on päättänyt, että vuoden 2005
alusta lukien matkustaja-alukset saavat siirtyä ns. netto-palkkajärjestelmään.
Se tarkoittaa verotukea, jossa varustamotyönantaja saa
pitää itsellään työntekijöiden
merityötulosta pidätetyt ennakot. Lisäksi
valtio tukee työnantajan sosiaaliturva- ja merimieseläke-maksuja
ja eräitä muita vakuutusmaksuja Ruotsin mallin
mukaan. Ruotsi on jo siirtynyt merenkulkuhenkilöstön
verotuksessa nettopalkkajärjestelmään.
Tähän asti suomalaisen merenkulun elinkeinoedellytyksiä on
turvattu vuosittain valtion budjetista noin 70 miljoonan euron verran.
Tuella on haluttu estää laivojen ulosliputus maihin,
joissa varustamotoiminta on Suomea kannattavampaa. Merenkulkuelinkeinoa
on tuettu siitäkin huolimatta, että esimerkiksi
matkustaja-alus- ja autolauttavarustamoyhtiöt ovat tehneet
hyvää tulosta ja jakaneet vuosittain osinkoja
kymmeniämiljoonia euroja.
Jotta verotuki menisi todella siihen tarkoitukseen, johon se
on tarkoitettukin, valtion myöntämä verotuki
ja palkkojen sivukuluja korvaava tuki tulisi määrätä rahastoitaviksi
yrityksen sidottuun pääomaan. Tällöin
ne eivät olisi osingonjakokelpoisia, vaan jäisivät
yrityksen sisään kehittämään
toimintaa eivätkä valuisi osinkoina omistajille,
kuten tapahtui miltei heti, kun hallitus myönsi laivayhtiöille
vuoden 2003 tuet. Samaa järjestelmää voisi
soveltaa myös muihin elinkeinotukiin. On tapauksia, joissa
esimerkiksi lehdistötukea saanut yritys on järjestänyt
suunnatun ilmais-osakeannin ja maksanut omistajille osinkoa jopa
samana vuonna.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ja määrää asianomaisen
ministeriön valmistelemaan lainsäädäntöä,
jossa nettopalkkausjärjestelmän kautta maksettava
verotuki ja muu yrityksille maksettava suora elinkeinotuki velvoitetaan
liitettäviksi yritysten sidottuun pääomaan, jolloin
ne eivät ole osingonjakokelpoisia.
Helsingissä 3 päivänä helmikuuta
2004