TOIMENPIDEALOITE 156/2002 vp

TPA 156/2002 vp - Lasse Virén /kok ym.

Tarkistettu versio 2.0

Pakettiautojen nopeusrajoitusten yhtenäistäminen

Eduskunnalle

Nykyisen ajoneuvolainsäädännön mukaan N-luokan ajoneuvojen eli paketti-, kuorma- ja erikoisauton suurin tiellä sallittu nopeus on 80 km/h. Poikkeuksen tekevät kuitenkin N1-luokan autot eli paketti- ja erikoisautot, joiden nopeusrajoituksen perusteena on ajoneuvon omamassa ja käyttöönottovuosi. Voimassa olevan asetuksen mukaan pakettiauton, jonka omamassa on alle 1 875 kg ja käyttöönottovuosi 1995 tai myöhempi, nopeusrajoitus on 100 km/h, kuten myös pakettiauton, jonka omamassa on alle 1 800 kg ja käyttöönottovuosi 1981 tai myöhempi.

Tämä omamassaan perustuva jaottelu on täysin keinotekoinen, eikä sille ole mitään päteviä liikenneturvallisuuteen liittyviä perusteluja. Pakettiautoksi määritellään kuljetukseen tarkoitettu auto, jonka kokonaismassa on alle 3 500 kg. Käytännössä myös omamassaltaan kevyempien (alle 1 875 kg) pakettiautojen kokonaismassat ovat lähes 3 500 kg ja näin ollen kuormattuina yhtä raskaita kuin omamassaltaan suuremmat nopeusrajoituksen 80 km/h alaiset saman luokan ajoneuvot.

Keinotekoinen omamassaraja johtaa siihen, että pakettiautoista joudutaan jättämään turvallisuutta lisääviä varusteita pois, jotta omamassa saadaan pysymään alle 1 875 kg:ssa ja nopeusrajoitus korkeampana. Esimerkiksi turvallisuutta lisäävien ABS-jarrujen ja turvatyynyjen lisääminen saattaa uusimmissa malleissa nostaa ajoneuvon omamassan juuri yli 1 875 kg:n rajan. Näin voi käydä myös nelivedon tai tehokkaamman moottorin kohdalla.

Pakettiautojen ajosuoritteesta pääosa tapahtuu taajamissa ja teillä, jotka ovat yleisnopeusrajoituksen 80 km/h alaisia. Uudistus koskee vain suurimpia kantateitä ja moottoriteitä, joilla nopeusrajoitus on korkeampi. Nykyistä asetusta perustellaan liikenneturvallisuusnäkökohdilla. Teoreettisin perustein riskien kasvu voidaan jossain määrin osoittaa, mutta tilastollisesti se ei ole havaittavissa. Tilastojen perusteella pakettiautojen osuus vakavissa liikenneonnettomuuksissa ei ylitä niiden osuutta liikennesuoritteesta. Raskaampien pakettiautojen onnettomuuksia ei tilastollisesti voida seurata erikseen, koska useimmiten niitä ei ole eritelty. Toisaalta tapausten vuotuiset luvut jäävät usein vertailua varten riittämättömiksi.

Toimenpidealoitteen keskeinen tavoite on keinotekoisten painorajojen poistaminen ja liikenneturvallisuuden parantaminen. Ulkoisesti eri nopeusrajoitusten alaiset pakettiautomallit eivät ole erotettavissa, ja niiden valvonta on erittäin hankalaa. Raskaammat pakettiautot voidaan erottaa vain takalasissa nopeusrajoitusta 80 km/h osoittavasta tarrasta, joka helposti "irtoaa pesussa", koska kiinni jäämisen riski on pieni. Nykyinen tilanne tullee jatkuessaan ohjaamaan markkinoita kohti vanhempia ja turvattomampia malleja, sillä pakettiautojen turvallisuuden lisääntyessä ovat omamassat koko ajan nousseet. Kyseisen kaltaisia keinotekoisia rajoja ei missään muussa EU-valtiossa ole.

Liikenneturvallisuutta voitaisiin parantaa hyväksymällä pakettiauto käytettäväksi nopeudella 100 km/h, kun se täyttää tietyt edellytykset eli on mm. varustettu lukkiutumattomilla jarruilla (vrt. linja-autojen nopeusrajoitukset). Asetus tulisi voimaan mahdollisimman pian ja voimaantulon jälkeen käyttöönotettavaan pakettiautoon ei enää sovellettaisi omamassaan perustuvaa nopeusrajoitusta. Vanhat omamassarajat säilyisivät asetuksen voimaantuloon mennessä käyttöönotetuissa pakettiautoissa, kuitenkin siten, että myös ne olisi mahdollista katsastaa nopeudella 100 km/h käytettäväksi, mikäli ne täyttäisivät asetetut edellytykset.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin 4.12.1992 annetun ajoneuvojen käyttöä tiellä koskevan asetuksen (1257/1992) muuttamiseksi vastaavasti siten, että pakettiautojen nopeusrajoitukset yhtenäistetään.