TOIMENPIDEALOITE 156/2002
vp
TPA 156/2002
vp - Lasse Virén /kok ym.
Tarkistettu versio 2.0
Pakettiautojen nopeusrajoitusten yhtenäistäminen
Eduskunnalle
Nykyisen ajoneuvolainsäädännön
mukaan N-luokan ajoneuvojen eli paketti-, kuorma- ja erikoisauton
suurin tiellä sallittu nopeus on 80 km/h.
Poikkeuksen tekevät kuitenkin N1-luokan autot eli paketti-
ja erikoisautot, joiden nopeusrajoituksen perusteena on
ajoneuvon omamassa ja käyttöönottovuosi.
Voimassa olevan asetuksen mukaan pakettiauton, jonka omamassa on
alle 1 875 kg ja käyttöönottovuosi
1995 tai myöhempi, nopeusrajoitus on 100 km/h,
kuten myös pakettiauton, jonka omamassa on alle 1 800
kg ja käyttöönottovuosi 1981 tai myöhempi.
Tämä omamassaan perustuva jaottelu on täysin
keinotekoinen, eikä sille ole mitään
päteviä liikenneturvallisuuteen liittyviä perusteluja.
Pakettiautoksi määritellään
kuljetukseen tarkoitettu auto, jonka kokonaismassa on alle 3 500
kg. Käytännössä myös
omamassaltaan kevyempien (alle 1 875 kg) pakettiautojen
kokonaismassat ovat lähes 3 500 kg ja näin
ollen kuormattuina yhtä raskaita kuin omamassaltaan suuremmat
nopeusrajoituksen 80 km/h alaiset saman luokan ajoneuvot.
Keinotekoinen omamassaraja johtaa siihen, että pakettiautoista
joudutaan jättämään turvallisuutta
lisääviä varusteita pois, jotta omamassa saadaan
pysymään alle 1 875 kg:ssa ja nopeusrajoitus
korkeampana. Esimerkiksi turvallisuutta lisäävien
ABS-jarrujen ja turvatyynyjen lisääminen saattaa
uusimmissa malleissa nostaa ajoneuvon omamassan juuri yli 1 875
kg:n rajan. Näin voi käydä myös
nelivedon tai tehokkaamman moottorin kohdalla.
Pakettiautojen ajosuoritteesta pääosa tapahtuu
taajamissa ja teillä, jotka ovat yleisnopeusrajoituksen
80 km/h alaisia. Uudistus koskee vain suurimpia
kantateitä ja moottoriteitä, joilla nopeusrajoitus
on korkeampi. Nykyistä asetusta perustellaan liikenneturvallisuusnäkökohdilla. Teoreettisin
perustein riskien kasvu voidaan jossain määrin
osoittaa, mutta tilastollisesti se ei ole havaittavissa. Tilastojen
perusteella pakettiautojen osuus vakavissa liikenneonnettomuuksissa
ei ylitä niiden osuutta liikennesuoritteesta. Raskaampien
pakettiautojen onnettomuuksia ei tilastollisesti voida seurata erikseen,
koska useimmiten niitä ei ole eritelty. Toisaalta tapausten
vuotuiset luvut jäävät usein vertailua
varten riittämättömiksi.
Toimenpidealoitteen keskeinen tavoite on keinotekoisten painorajojen
poistaminen ja liikenneturvallisuuden parantaminen. Ulkoisesti eri nopeusrajoitusten
alaiset pakettiautomallit eivät ole erotettavissa, ja niiden
valvonta on erittäin hankalaa. Raskaammat pakettiautot
voidaan erottaa vain takalasissa nopeusrajoitusta 80 km/h osoittavasta
tarrasta, joka helposti "irtoaa pesussa", koska kiinni jäämisen
riski on pieni. Nykyinen tilanne tullee jatkuessaan ohjaamaan markkinoita
kohti vanhempia ja turvattomampia malleja, sillä pakettiautojen
turvallisuuden lisääntyessä ovat omamassat
koko ajan nousseet. Kyseisen kaltaisia keinotekoisia rajoja ei missään
muussa EU-valtiossa ole.
Liikenneturvallisuutta voitaisiin parantaa hyväksymällä pakettiauto
käytettäväksi nopeudella 100 km/h,
kun se täyttää tietyt edellytykset eli
on mm. varustettu lukkiutumattomilla jarruilla (vrt. linja-autojen
nopeusrajoitukset). Asetus tulisi voimaan mahdollisimman pian ja
voimaantulon jälkeen käyttöönotettavaan
pakettiautoon ei enää sovellettaisi omamassaan
perustuvaa nopeusrajoitusta. Vanhat omamassarajat säilyisivät
asetuksen voimaantuloon mennessä käyttöönotetuissa
pakettiautoissa, kuitenkin siten, että myös ne
olisi mahdollista katsastaa nopeudella 100 km/h
käytettäväksi, mikäli ne täyttäisivät asetetut
edellytykset.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin 4.12.1992 annetun
ajoneuvojen käyttöä tiellä koskevan
asetuksen (1257/1992) muuttamiseksi
vastaavasti siten, että pakettiautojen nopeusrajoitukset
yhtenäistetään.