TOIMENPIDEALOITE 22/2012 vp

TPA 22/2012 vp - Lauri Heikkilä /ps 

Tarkistettu versio 2.0

Sairausvakuutuslain mukaisen matkakorvausjärjestelmän uudistaminen

Eduskunnalle

Auton käytöstä aiheutuneiden matkakustannusten sairausvakuutuksesta maksettavia korvauksia on käsitelty eduskunnassa useasti erilaisissa kirjallisissa kysymyksissä. Yhteinen tavoite kirjallisissa kysymyksissä on ollut saattaa korvaukset vastaamaan aiheutuneita kuluja.

Sairausvakuutuslain (1124/2004) mukaan Kelan suorittamaa matkakorvausta myönnetään vakuutetun sairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi tekemän matkan aiheuttamista tarpeellisista kustannuksista. Korvausperusteeseen sisältyvät auton käyttökustannukset, kuten auto- ja liikennevakuutus, säilytys ja pysäköinti, rengaskulut, huollot ja korjaukset, polttoaine sekä auton käyttömaksu. Pääomakustannuksia ei ole huomioitu korvausperusteessa. Sairausvakuutuslain mukaisia korvaustaksoja ei tarkisteta säännöllisesti, joten korvausperuste ei riitä kattamaan kaikkia edellä mainittuja käyttökustannuksia tai edes osaa niistä. Lisäksi omavastuuosuus peritään saman matkan meno- ja paluukyydeistä, mikä on kohtuutonta ja loukkaa yhdenvertaisuutta. Korvausjärjestelmän monimutkaisuutta tulisi selkeyttää siten, että omavastuuosuutta ei perittäisi kaksinkertaisesti.

Moottoriajoneuvojen käytöstä aiheutuneita sairausvakuutuksesta maksettavia matkakorvauksia tulisi korottaa ja yhdenmukaistaa siten, että niiden määrä olisi vähintään 2/3 palkansaajan tekemän työmatkan mukaisesta korvaussummasta. Eri moottoriajoneuvojen toisistaan maltillisesti poikkeavia korvauskäytäntöjä ei voida pitää perusteltuina, koska ne eivät miltään osin vastaa todellisia kustannuksia. Luonteva vaihtoehto voisi olla esimerkiksi henkilöauton ja moottorikelkan käytöstä suoritettavan matkakorvauksen yhdenmukaistaminen moottoriveneen käytöstä maksettavan korvauksen kanssa. Korvausmäärä kilometriä kohden (0,33 euroa) ylittäisi silloin 2/3 työmatkan mukaisesta kilometrikorvauksesta (0,45 euroa) ja olisi valtion taloudellisen tilanteen huomioon ottaen silti perusteltu. Tällä hetkellä sairauden vuoksi hoitoa henkilöautolla hakevan matkakorvaus on alle puolet (0,20 euroa) edellä mainitusta.

Matkakustannukset korvataan halvimman matkustustavan mukaan, ja tämä toimii pääsääntöisesti hyvin kaupunkikeskuksissa. Reuna-alueilla etäisyydet ovat pitkiä ja joukkoliikenteen saatavuus heikkoa, joten moottoriajoneuvon käyttäminen hoidon saamiseksi on usein ainoa vaihtoehto.

Edelliset hallitukset ovat ilmoittaneet seuraavansa matkakorvausjärjestelmän kehittämistarpeita, mutta asiaan ei ole reagoitu riittävän tarmokkaasti.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin sairausvakuutuksesta maksettavien matkakorvausten korottamiseksi, korvausjärjestelmän yhdenmukaistamiseksi eri moottoriajoneuvojen kesken ja matkakorvausjärjestelmän monimutkaisuuden selkeyttämiseksi siten, että omavastuuosuutta ei enää jatkossa peritä kaksinkertaisesti samalta meno-paluumatkalta.