TOIMENPIDEALOITE 261/2001
vp
TPA 261/2001
vp - Raija Vahasalo /kok ym.
Tarkistettu versio 2.1
Lasten päivähoidosta annetun lain kokonaisuudistus
Eduskunnalle
Laki ja asetus lasten päivähoidosta
tulivat voimaan vuonna 1973. Lain valmistelua edelsi laaja ja varsin
kiivas yhteiskunnallinen keskustelu ja valmistelutyö. Sen
voimaantulon jälkeen päivähoitolakia
on korjattu ja muutettu useaan kertaan. Valtionosuusjärjestelmän
uudistukset, normiohjauksen muutokset ja kunnallisen itsehallinnon
vahvistuminen ovat poistaneet laista useita pykäliä.
Toisaalta vuonna 1983 lakiin sisällytettiin pykälä päivähoidon
kasvatustavoitteista ja 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla lakiin
on lisätty subjektiivista päivähoito-oikeutta
koskevat perheen ja lapsen oikeudet.
Päivähoitolain voimaantulon jälkeen
sosiaalihallitus ohjasi kuntien toteuttamaa päivähoitoa lukuisilla
lakia ja asetusta selittävillä ja tukevilla yleiskirjeillä.
Nykyisin Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus
Stakes toteuttaa päivähoidon vastuullisten järjestäjien
ja toteuttajien suuntaan vain informaatio-ohjausta. Esiopetusuudistuksen
yhteydessä 6-vuotiaiden lasten esiopetukselle laadittiin
valtakunnalliset esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Päivähoidossa
kasvatustavoitteet perustuvat yhä periaatteessa vuoden
1981 kasvatustavoitekomitean mietintöön (1980:31).
Päivähoitolain voimaantulosta on lähes
30 vuotta. Sen voimaantulon jälkeen päivähoidon tehtävä on
huomattavasti laajentunut. Tehtävä on muuttunut
työvoimapoliittisesta myös perhe-, sosiaali-,
varhaiskasvatus- ja koulutuspoliittiseksi. Lasten päivähoitopalvelut
ovat läheisessä yhteydessä myös
ennalta ehkäisevän lastensuojelun kanssa. Lasten
päivähoidossa pyritään myös
ennalta ehkäisemään ja korjaamaan oppimisvaikeuksia.
Päivähoidossa hoidetaan suuri määrä erityistä hoitoa
ja kasvatusta tarvitsevia lapsia.
Kaikkien 6-vuotiaiden lasten oikeus maksuttomaan esiopetukseen
on tuonut omat uudet haasteensa varhaiskasvatuksen ja lasten päivähoitopalvelujen
kehittämiselle. OECD:n toteuttamassa 12 maan varhaiskasvatusvertailussa
todettiin Suomen päivähoidon heikkouksiksi pienten
koululaisten iltapäivätoiminnan kurja tilanne
sekä 4—5-vuotiaiden lasten vähäinen
osallistuminen erilaisiin pedagogisiin toimintoihin. Suomessa vain
noin 50 % lapsista osallistuu päivähoidon pedagogisiin
palveluihin. Muissa Pohjoismaissa vastaava luku on yli 80 %.
Heikkoon osallistumiseen on kaksi syytä. Ensinnäkin
tarjolla on vain kokopäivähoitoa eikä osaviikkoista
tai osapäiväistä toimintaa.
Toiseksi päivähoidon imagossa korostuu yhä työvoimapoliittinen
tehtävä. Voimassa olevassa päivähoitolaissa
ei ole otettu huomioon laajaa varhaiskasvatustutkimuksellista tietoa,
jota on tuotettu viimeisen vuosikymmenen aikana. Laissa ei ole nykyaikaista
näkemystä perheen ja päivähoidon
yhteistyöstä eikä myöskään
päivähoidon laadun arvioinnista.
Sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatustyöryhmä (1999/4)
päätyi omissa esityksissään
myös esittämään päivähoitolainsäädännön uudistamista.
Lasten päivähoidosta annettu lainsäädäntö ei
nykyisessä muodossaan vastaa 2000-luvun kasvatuksellisia
ja perhepoliittisia tarpeita ja tavoitteita. Päivähoitolain
kokonaisuudistus on erittäin ajankohtainen ja pikaisesti
tehtävä hanke.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin käynnistääkseen
lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973)
kokonaisuudistuksen perustamalla pikaisesti laajan asiantuntijatyöryhmän
tarkastelemaan lain sisältöä ja tavoitteita
sekä laatimaan ehdotusta lain kokonaisuudistukseksi.