TOIMENPIDEALOITE 32/2007
vp
TPA 32/2007
vp - Sampsa Kataja /kok
Tarkistettu versio 2.0
Yksityistä pysäköinninvalvontaa
koskeva lainsäädäntö
Eduskunnalle
Yksityinen pysäköinninvalvontatoiminta
on Suomessa laajentunut nopeasti viime vuosien aikana koko ajan
lisääntyvän kysynnän seurauksena. Tarve
yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lain
säätämiseen Suomessa on ilmeinen, ja
tarve kasvaa koko ajan edelleen.
Keskeistä yksityisen pysäköinninvalvonnan kannalta
on sen perustuminen yksityisen maan-omistajan tai maan haltijan
oikeuteen määrätä alueensa käytöstä ja
asettaa ehtoja alueen käytölle, ajoneuvoliikenteeseen
ja pysäköintiin.
Tieliikennelain (TLL) 28.2 §:ssä todetaan, että pysäköinti
yksityisellä alueella ilman kiinteistön omistajan
tai haltijan lupaa on kielletty. Yksityisellä alueella
pysäköidessään autoilijalla on
lisäksi TLL:n 28 §:ssä säädetystä kiellosta johtuva
velvollisuus selvittää alueella voimassa olevat
pysäköintiehdot.
Asetetut ehdot voivat koskea pysäköintiä eri tavoin,
kuten esim. paikkaa, aikaa, kiekon käyt-töä,
pysäköintimaksuja sekä pysäköintiehtojen rikkomisesta
johtuvaa yksityisoikeudellista seuraamusta, valvontamaksua, joka
vakiintuneesti on 40 euroa. Valvontamaksun maksuvelvollisuus perustuu
maanomistajan tai maan haltijan ja ajoneuvon pysäköijän
(kuljettajan) väliseen sopimukseen, jonka syntyperusteena
on se, että pysäköijä hyväksyy
kylteissä selkeästi asetetut pysäköintiehdot
pysäköimällä ajoneuvonsa ko. alueelle.
Kun valvontamaksu perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen,
tapahtuu sen velkominen yleisessä tuomioistuimessa. Lisäksi,
koska kysymys on pääsääntöisesti
kuluttajasopimuksista, kuuluvat nämä asiat kuluttajariitalautakunnassa käsiteltäviin
asioihin. Perinnässä noudatetaan saatavien perinnästä annettua
lakia (513/1999) ja mm. henkilötietolakia
(523/1999).
Tähän mennessä on valvontamaksuasioita
käsitelty pääasiassa kuluttajariitalautakunnassa, joka
on päätöksissään hyväksynyt
valvontamaksun em. sopimusperustan erilaisten ehtojen rikkomusten
yhteydessä. Tällä hetkellä vireillä on ainakin
kolme velkomiskannetta koskevaa tapausta, joissa ajoneuvon
omistaja tai haltija on kiistänyt ajaneensa, muttei halua
ilmoittaa, kuka ajoi (todistustaakkakysymys).
Valvontamaksun kiistämiset perustuvat usein perusteettomiin,
oikeudellisiin väitteisiin. Laa-jamittainen velkomiskanteiden
ajaminen, josta toistaiseksi on pidättäydytty,
johtaisi varsin mittavaan alioikeuksien työmäärän
lisääntymiseen. Yksityistä pysäköinninvalvontaa
koskevan lain säätäminen auttaisi olennaisesti
näiden oikeudenkäyntitarpeiden rajoittamisessa.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valmistellakseen
yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan
lain.
Helsingissä 31 päivänä elokuuta
2007