TOIMENPIDEALOITE 8/2014 vp

TPA 8/2014 vp - Risto Kalliorinne /vas ym.

Tarkistettu versio 2.0

Lasten ja nuorten harrastussetelin käyttöönotto

Eduskunnalle

Hallitusohjelman linjauksissa todetaan eriarvoisuuden kasvun olevan vaaraksi suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle ja elämäntavalle. Hallituksen tavoitteena on ollut köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen, ja selviä päätöksiä tämän kehityksen estämiseksi onkin tehty mm. perusturvaratkaisuissa. Yhtenä tavoitteena on valmistella laaja-alainen köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä vähentävä toimenpideohjelma.

Hallitusohjelman strategisen toimeenpanosuunnitelman ns. kärkihankkeista yksi on hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen ja sosiaalisten ongelmien ennalta ehkäiseminen ja tätä tukevien elämäntapojen vahvistaminen. Sen alaisuudessa on lueteltu seuraavat toimenpidekokonaisuudet: nuorten osallisuuden edistäminen, ennalta ehkäisevän toiminnan korostaminen järjestötyössä sekä liikunnallisten ja kulttuuristen elämäntapojen vahvistaminen.

Lasten ja nuorten syrjäytyminen on yksi aikamme vakavimmista ongelmista. Syrjäytymiselle on laskettu myös hintoja: nuorten yhteiskuntatakuuta käsittelevän raportin mukaan yhdestä syrjäytyneestä aiheutuva kansantulon menetys on noin 700 000 euroa, jos syrjäytyminen kestää koko odotettavissa olevan eliniän. 40 000 syrjäytynyttä nuorta maksaa noin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Toinen puoli asiaa on luonnollisesti syrjäytymisen hinta yksilölle. Siinä oleellisempaa kuin taloudellinen hinta on nähdä syrjäytymisen inhimillinen vaikutus: yhteiskunnallinen osattomuus ja erinäiset elämässä selviytymisen ja pärjäämisen ongelmat, jotka siihen liittyvät.

Harrastuksista syrjäytyminen

Yksi osa syrjäytymisilmiötä on lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien eriarvoistuminen. Harrastuksista syrjäytyminen vahvistaa usein niitä vaikutuksia, jotka liittyvät esimerkiksi vanhempien syrjäytyneisyyteen, koti- tai kouluongelmiin ja putoamiseen koulutuksen ulkopuolelle. Harrastuksista syrjäytyminen merkitsee menetettyä mahdollisuutta harrastaa sitä asiaa tai toimintaa, jonka kokee itselleen kykyjen tai kiinnostavuuden puolesta hyödylliseksi tai muulla tavoin läheiseksi. Samalla yksilö menettää harrastamiseen liittyvän mahdollisuuden vahvistaa itsetuntoaan, identiteettiään ja hyvinvointiaan. Harrastuksista syrjäytyminen merkitsee myös usein jäämistä kehittäviä harrastuksia omaavien kaveripiirin ulkopuolelle. Se merkitsee leimautumista omissa ja muiden silmissä.

Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa, mutta liian usein käy niin, ettei vähävaraisten lapsiperheiden tai yksinhuoltajien lapsilla ole kerta kaikkiaan varaa kustantaa lapsiensa harrastuksia. Tuore Valtion liikuntaneuvoston julkaisu 2014:2 (Mitä maksaa — Sosioekonomisen taustan yhteys lasten ja nuorten liikuntaan) on selvittänyt laajasti harrastusmaksujen kehittymistä. Selvityksen perusteella kustannusten nousu on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana nopeaa, ja nykyisin harrastuskulut alkavat olla liian korkeita jo keskituloisille työssä käyville perheillekin. Harrastuksista syrjäytyminen uhkaa yhä useampia suomalaisia lapsia ja nuoria.

Harrastuskulujen alentaminen

Joitakin hyviä askelia lasten yhdenvertaisten harrastusmahdollisuuksien kehittämiseksi on otettu. On käynnistetty maksutonta koulujen iltapäiväkerhotoimintaa sekä käynnistetty OKM:n urheiluseuroille suunnattu pilottihanke, jossa halutaan kehittää vähävaraisten urheiluharrastusmahdollisuuksia, ja etsitään uusia malleja taloudellisen tasa-arvon toteutumiselle urheiluseuratoiminnassa. Myös valtion antaman seuratuen tasoa on nostettu ja avustuksen saannin ehtoja on muutettu harrastusmaksujen alentamiseksi. Lisäksi OKM:n toiminta- ja taloussuunnitelmaan 2012—2015 on sisällytetty maininta selvittää mahdollisuudet luoda liikunnan harrastusseteli.

Sen sijaan kuntapuolella käytännöt harrastuskulujen alentamiseksi ovat kirjavia ja kohtelevat lapsia asuinpaikasta riippuen kovin epätasa-arvoisesti. Osana ehkäisevää toimeentulotukea kunnat voivat antaa vähävaraisille lapsiperheille tukea harrastustoimintaan, mutta tiedot ympäri maata kertovat tuen olevan kovin eritasoista, ja usein käy niin, ettei tukea löydy lainkaan. Kuntien suurimmat satsaukset kohdistuvat liikuntapaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon, joilla mahdollistetaan edulliset tilat harrastamiseen.

Harrastusseteli apukeinona

Monet eri kansalaisjärjestöt (esim. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi) ja tahot (Valtion nuorisoneuvottelukunta Nuora, Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin) ovat puhuneet lasten harrastussetelin tai sitä vastaavan mallin käyttöönottamisen puolesta. Myös OKM:n toimesta asiaa on selvitetty useilla eri tahoilla.

On aivan selvää, että mahdollisen seteli- tms. järjestelmän toteuttaminen ei ole yksinkertainen toimenpide. Se koskee paitsi harrastamismahdollisuuksien tarjonnan osalta kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikkaa, myös sosiaalisen aseman ja tukien arvioinnin ja toteuttamisen osalta sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalaa sekä mahdollisesti tietosuoja- ja muiden oikeudellisten kysymysten osalta oikeusministeriön ja verotuskysymysten osalta valtiovarainministeriön hallinnonalaa. Siksi harrastussetelin käyttöönottamiseksi voitaisiin alkuvaiheessa järjestää pilottihanke, jossa testataan harrastussetelijärjestelmän toimivuutta pienessä, keskisuuressa ja suuressa kaupungissa.

Vähävaraisten harrastamisen ja osallistumisen asia pysyy joka tapauksessa ajankohtaisena myös jatkossa. Huhtikuussa 2014 taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta pohtinut opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä kiinnitti loppuraportissaan huomiota vähävaraisten mahdollisuuteen käyttää taide- ja kulttuuripalveluja ja esitti ns. kulttuuripassia nykytilannetta parantamaan. Liikuntasektorilla asia nousee esiin viimeistään hallitusohjelmaan sisältyvän liikuntalain uudistamisen yhteydessä.

Harrastussetelin puolesta puhuvat monet asiat. Seteli myönnettäisiin tulosidonnaisin perustein, ja se olisi suunnattu perheille esimerkiksi Kelan myöntämänä etuutena. Harrastussetelin arvoa voitaisiin porrastaa perheen tulotason mukaan, jolloin kaikkein vähävaraisimmat perheet hyötyisivät siitä eniten, mutta myöskään suurten harrastusmaksujen kanssa tuskailevat keskituloiset eivät olisi järjestelmän ulkopuolella. Harrastusseteli ei vaikuttaisi perheelle myönnettävän toimeentulotuen suuruuteen. Harrastusseteli olisi kaikille tasavertainen riippumatta harrastuksen sisällöstä. Se voitaisiin myöntää niin kulttuuri- kuin urheiluharrastukseenkin. Lisäksi se olisi myös asuinpaikasta riippumatta tasa-arvoinen, ja setelin käyttö ei olisi käyttäjiä leimaavaa, koska jo nykyisin erilaiset kulttuuri- ja liikuntasetelit ovat vakiintuneet monien työpaikkojen tavaksi ylläpitää työntekijöiden työkykyä.

Perheen taloudellisen aseman ei pitäisi määritellä lapsen harrastamista, ja kuten hallituksen strategiatavoitteissa todetaan, sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys ja syrjäytyminen on katkaistava.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus käynnistää vakavan selvitystyön lasten ja nuorten harrastussetelin käyttöönottamiseksi. Mukaan selvitystyöhön tulee ottaa kaikki hallinnonalat, joita asia koskee. Lisäksi mukaan tarvitaan niin liikunta- ja kulttuurialankin toimijoita, kuntasektorin edustajat sekä Kansaneläkelaitos etuuden mahdollisena myöntäjänä.

Helsingissä 24 päivänä kesäkuuta 2014

  • Risto Kalliorinne /vas
  • Pauliina Viitamies /sd
  • Sauli Ahvenjärvi /kd
  • Merja Kyllönen /vas
  • Aino-Kaisa Pekonen /vas
  • Silvia Modig /vas
  • Ritva Elomaa /ps
  • Jari Myllykoski /vas
  • Anna Kontula /vas
  • Erkki Virtanen /vas
  • Markus Mustajärvi /vr
  • Jyrki Yrttiaho /vr
  • Eila Tiainen /vas
  • Johanna Karimäki /vihr
  • Kari Uotila /vas
  • Pirkko Mattila /ps
  • Juha Väätäinen /ps
  • Reijo Hongisto /ps
  • Osmo Soininvaara /vihr
  • Timo V. Korhonen /kesk
  • Heikki Autto /kok
  • Mika Kari /sd
  • Elsi Katainen /kesk
  • Markku Rossi /kesk
  • Antti Rantakangas /kesk
  • Hanna Tainio /sd
  • Kari Tolvanen /kok
  • Kristiina Salonen /sd
  • Johanna Ojala-Niemelä /sd
  • Jaana Pelkonen /kok
  • Sampsa Kataja /kok
  • Mirja Vehkaperä /kesk
  • Teuvo Hakkarainen /ps
  • Kaj Turunen /ps
  • Katja Taimela /sd
  • Suna Kymäläinen /sd
  • Kauko Tuupainen /ps
  • Tom Packalén /ps
  • Arja Juvonen /ps
  • Pauli Kiuru /kok
  • Tapani Mäkinen /kok
  • Outi Mäkelä /kok
  • Rakel Hiltunen /sd
  • Raimo Piirainen /sd
  • Tuula Väätäinen /sd
  • Matti Saarinen /sd
  • Riitta Myller /sd
  • Inkeri Kerola /kesk
  • Satu Haapanen /vihr
  • Pertti Hemmilä /kok
  • Pentti Kettunen /ps
  • Mikko Alatalo /kesk
  • Martti Korhonen /vas
  • Anne Holmlund /kok
  • Saara Karhu /sd
  • Heli Paasio /sd 
  • Miapetra Kumpula-Natri /sd
  • Kimmo Kivelä /ps
  • Ari Jalonen /ps
  • Eeva-Maria Maijala /kesk
  • Eero Reijonen /kesk
  • Ilkka Kantola /sd
  • Maria Lohela /ps
  • Merja Kuusisto /sd
  • Tuula Peltonen /sd
  • Sari Palm /kd
  • Seppo Kääriäinen /kesk
  • Juho Eerola /ps
  • Lasse Hautala /kesk
  • Tytti Tuppurainen /sd
  • Arto Pirttilahti /kesk
  • Mikko Savola /kesk
  • Aila Paloniemi /kesk
  • Jouko Skinnari /sd
  • Merja Mäkisalo-Ropponen /sd
  • Jukka Kärnä /sd
  • Osmo Kokko /ps
  • Jukka Kopra /kok
  • Lauri Heikkilä /ps
  • Martti Mölsä /ps
  • Markku Eestilä /kok
  • Antti Kaikkonen /kesk
  • Oras Tynkkynen /vihr
  • Leena Harkimo /kok
  • Antti Lindtman /sd
  • Ari Torniainen /kesk
  • Anssi Joutsenlahti /ps
  • Jari Lindström /ps
  • Johannes Koskinen /sd
  • Stefan Wallin /r
  • Kari Rajamäki /sd
  • Tapani Tölli /kesk
  • Maria Tolppanen /ps
  • Ismo Soukola /ps
  • Timo Heinonen /kok
  • Simo Rundgren /kesk
  • Mika Niikko /ps
  • James Hirvisaari /m11
  • Päivi Lipponen /sd
  • Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
  • Laila Koskela /ps
  • Markku Mäntymaa /kok
  • Kimmo Tiilikainen /kesk
  • Tuomo Puumala /kesk
  • Mari Kiviniemi /kesk
  • Lea Mäkipää /ps
  • Pirkko Ruohonen-Lerner /ps
  • Juha Rehula /kesk
  • Anne-Mari Virolainen /kok
  • Leena Rauhala /kd
  • Arto Satonen /kok
  • Pertti Salolainen /kok
  • Eeva-Johanna Eloranta /sd
  • Sinuhe Wallinheimo /kok
  • Jukka Gustafsson /sd
  • Janne Sankelo /kok