Perustelut
Tarkastusvaliokunta on kokouksessaan 17.4.2008 päättänyt,
että asian K 2/2008 vp Hallituksen
toimenpidekertomus vuodelta 2007 yhteydessä käsitellään
Eduskunnan hyväksymät lausumat, jota valiokunta
on käsitellyt omana asianaan, TRO 1/2007 vp.
Tarkastusvaliokunnan sihteeristössä tehdyn selvityksen
tavoite ja toteutus
Tarkastusvaliokunnan keskeisenä tehtävänä on valvoa
eduskunnan tahdon toteutumista. Valiokunta havaitsi valtion tilinpäätöskertomuksesta
antamansa
mietinnön (TrVM 1/2007 vp)
sekä talousarviosta antamansa lausunnon (TrVL 1/2007 vp)
valmistelun yhteydessä, että eduskunnan hyväksymien
talousarviolausumien toimeenpanossa on ilmeisiä kehittämistarpeita. Valiokunta
päätti, että valiokunnan sihteeristössä paneudutaan
perusteellisemmin kyseiseen ongelma-alueeseen ja laajennetaan selvitys
koskemaan koko lausumamenettelyä.
Selvityksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa lausumamenettelyn
toimivuudesta ja eduskunnan tahdon toteutumisesta menettelyn jatkokehittämistä varten.
Selvityksessä kartoitettiin lausumamenettelyn mahdollisia
ongelmakohtia ja kehittämishaasteita. Kartoitus tehtiin
haastattelemalla eduskunnan virkamiehiä, ministeriöiden
valmistelijoita ja yhdyshenkilöitä sekä käyttämällä kirjallista
lähdeaineistoa. Kirjallisina lähteinä olivat
valtion tilinpäätöskertomukset, hallituksen
toimenpidekertomukset, kertomuksista annetut valiokuntien mietinnöt
ja lausunnot, säädökset ja ohjeet, eduskunnan
lausumarekisteri ja yksittäiset lausumat. Selvityksen tekivät
ylitarkastajat Raimo Laitinen ja Arto Mäkelä tarkastusvaliokunnan
sihteeristöstä.
Lausuman määrittely ja lainsäädäntöperusta
Eduskunnan lausumalla tarkoitetaan asian ratkaisevassa käsittelyssä päätettyä valtioneuvostoon
kohdistuvaa eduskunnan tahdonilmausta. Eduskunnan työjärjestyksen
53 §:n (lakiehdotuksen käsittely) 5 momentin
mukaan toisessa käsittelyssä, joka pidetään
aikaisintaan kolmantena päivänä ensimmäisen
käsittelyn päättymisestä, eduskunta
päättää lakiesityksen hyväksymisestä tai
hylkäämisestä sekä mahdollisista lausumista
asian johdosta. Työjärjestyksen muutoksen (PNE 2/2005 vp)
perustelujen mukaan lausuma on vakiintunut eduskunnan reagointitavaksi
hallituksen suuntaan. Lausuma sisältää mietinnön
perusteluja vahvemman kannanoton hallitukselta siinä asiassa
edellytettävistä toimenpiteistä.
Lausumien säädösperustassa ei yleensä nähty merkittäviä ongelmia.
Huomiota kiinnitettiin mm. siihen, että asiasta on vaikea
antaa tarkempia säädöksiä, tai
siihen, että järjestelmä on nykyisellään
joustava. Lausumamenettelyä pidettiin tärkeänä parlamentaarisen
ohjauksen ja valvonnan välineenä. Usein korostettiin
lausumien vahvaa poliittista velvoittavuutta. Kyseessä ei siis
ole juridinen velvoittavuus, eikä sen tavoittelemista pidetty
tarpeellisenakaan. Eduskunnalla todettiin olevan käytettävissään
useita keinoja, jos esimerkiksi lausuman toimeenpano ei ole edennyt
tarkoitetulla tavalla. Keinojen käytössä nähtiin
kuitenkin lisäämismahdollisuuksia (esim. perustuslain
47 §:ssä säädetty tiedonsaantioikeus
tai ministerin pyytäminen valiokuntaan). Todettakoon, että yksi
asiantuntija piti selkeiden toimeenpanosanktioiden puuttumista lausumamenettelyn
lähes ikiaikaisena ongelmana. Selvityksessä kävi
ilmi, että lausuma-termin käyttö on selkiintymätöntä.
Lausumaa on käytetty virheellisesti synonyymina mm. ponnelle.
Uuden valiokuntaoppaan (voimaan 1.2.2008) mukaan valiokunta
voi — muusta asiasta kuin kertomuksesta tai selonteosta
laadittavassa — mietinnössä ehdottaa
eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman,
joka sisältää valtioneuvostolle tai hallitukselle
osoitetun kehotuksen ryhtyä toimenpiteisiin valtioneuvoston
tai hallituksen toimivaltaan kuuluvassa jossakin asiassa. Kertomuksesta
ja selonteosta laadittavassa mietinnössä ehdotetaan
hyväksyttäväksi eduskunnan kannanotto.
Todettakoon, että uusien ohjeiden mukaisesti kertomuksesta
annettu kannanotto on eduskunnan lausumarekisterissä voinut
muuttua lausumaksi (TrVM 2/2007 vp ja EK 25/2007 vp).
Lausuma kirjoitetaan yleensä muotoon: "Eduskunta edellyttää,
että…". Valiokunnan ehdotus eduskunnan lausumaksi
perustellaan mietinnön perustelujaksossa ja esitetään
päätösehdotuksessa ponnen muodossa hyväksyttäväksi. Lausumaehdotus
ei saa olla ristiriidassa mietinnön muiden päätösehdotusten
kanssa eikä siten esimerkiksi vastoin hyväksyttäväksi
ehdotetun lain säännöksiä.
Eduskunnan hyväksymä lausuma saatetaan valtioneuvoston
tietoon sisällyttämällä se eduskunnan
vastaukseen tai kirjelmään. Hallituksen toimenpidekertomuksessa
ja valtion tilinpäätöskertomuksessa tehdään
selkoa niistä toimenpiteistä, joihin asianomaisissa
ministeriöissä on ryhdytty eduskunnan lausumien
johdosta, tai ehdotetaan, että jokin lausuma ei anna enää aihetta toimenpiteisiin
valtioneuvoston tai hallituksen taholta ja ilmoitetaan samalla syyt
siihen.
Eduskunnan työjärjestyksen 32 §:n
4 momentin mukaan hallituksen toimenpidekertomus lähetetään
valmistelevasti käsiteltäväksi perustuslakivaliokuntaan.
Siltä osin kuin kertomus koskee ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa,
sen käsittelee kuitenkin ulkoasiainvaliokunta. Muut pysyvät
erikoisvaliokunnat antavat eduskunnan päätöksen
perusteella kertomuksesta lausuntonsa perustuslakivaliokunnalle
(PNE 1/1999 vp, s. 20/I).
Lausuntomenettelyn avulla erikoisvaliokunnat voivat yleisesti
arvioida hallituksen toimintaa kertomusvuoden aikana valiokunnan
toimialalla (kertomuksen I osa). Olennaista kuitenkin on, että kukin
erikoisvaliokunta saa lausuntomenettelyssä mahdollisuuden
ottaa kantaa hallituksen toimenpiteisiin (kertomuksen III osa) valiokunnan
mietinnöissään ehdottamien, eduskunnan
hyväksymien lausumien johdosta (PeVM 6/2006 vp,
s. 2/I). Eduskunnan lausumiin kohdistuvan seurantatehtävän
hoitaminen on kullekin erikoisvaliokunnalle kuuluva vähimmäisvaatimus
hallituksen kertomusta käsiteltäessä (PeVM 6/2006 vp,
s. 2). Erikoisvaliokunnat voivat lisäksi vakiintuneen
käytännön perusteella ottaa toimenpidekertomuksen
käsittelyn yhteydessä esille erityisteemoja, joiden
käsittelemistä ne syystä tai toisesta
pitävät tarpeellisena (PeVM 6/2006 vp,
s. 2/II). Valiokunnan toimialaan sinänsä kuuluvan,
mutta toisen erikoisvaliokunnan mietinnön pohjalta hyväksytyn
lausuman johdosta tehtyjen hallituksen toimenpiteiden tai näkemysten
arviointi edellyttää alkuperäisen mietintövaliokunnan
suostumusta. Valiokunta voi vaihtoehtoisesti saattaa oman arvionsa
hallituksen toimenpiteistä tai näkemyksistä alkuperäisen
mietintövaliokunnan tietoon ja harkittavaksi.
Perustuslakivaliokunta ei yleensä käsittele erikoisvaliokuntien
lausuntoja hallituksen toimenpidekertomuksesta. Kertomusmietinnössään perustuslakivaliokunta
kuitenkin ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi
kannanoton, jossa edellytetään hallituksen ottavan
asianmukaisesti huomioon sekä ao. mietintöön
että sen liitteinä oleviin erikoisvaliokuntien
lausuntoihin sisältyvät eduskunnan aiempia lausumia
ja muitakin seikkoja koskevat kannanotot.
Valtion tilinpäätöskertomuksessa
esitetään talousarviolausumien ja lisätalousarviolausumien
johdosta suoritetut toimenpiteet. Kertomus lähetetään
nykyisin valmistelevasti käsiteltäväksi
tarkastusvaliokuntaan, jolle valtiovarainvaliokunta antaa eduskunnan
päätöksen nojalla lausunnon. Tarkastusvaliokunta
katsoo valtiovarainvaliokunnalta saamansa lausunnon perusteella,
mitkä tilinpäätöskertomuksessa
selostetut toimenpiteet ovat riittäviä tai lausumat
ovat muutoin käyneet tarpeettomiksi.
Eduskunnan lausumalla tarkoitetaan valtioneuvostoon kohdistuvaa
eduskunnan tahdonilmausta. Kyseessä on siis tärkeä osa
parlamentaarista ohjausta ja valvontaa. Tärkeää on,
että eduskuntatyössä käytettävien
käsitteiden käyttö olisi selkeää ja
yhdenmukaista. Lausuma-termin käyttö on kuitenkin
edelleen selkiintymätöntä. Selvityksen
perusteella lausumien lainsäädännöllistä perustaa
ei ole tarpeen muuttaa. Kehittämismahdollisuuksia liittyy
sen sijaan eduskunnan käytössä olevien
keinojen käyttöön, ja ne koskevat esimerkiksi
lausuman toimeenpanoa.
Lausumat ja niiden sisältö
Eduskunnan lausumarekisterin mukaan eduskunta on kolmella edellisellä vaalikaudella
antanut lausuman tai lausumia yhteensä 613 asiassa (vaalikaudella
1995—1998 246:ssa, 1999—2002 184:ssä ja
2003—2006 183 asiassa). Yksittäisiä lausumia
on vastaavana aikana annettu kaikkiaan noin 1 250. Viime
vaalikaudella eduskunta hyväksyi, sen ensimmäisiä valtiopäiviä lukuun
ottamatta, keskimäärin joka neljännen
hallituksen esityksen yhteydessä lausuman tai lausumia.
Hyväksytyt lausumat ovat lähes kokonaisuudessaan
perustuneet valiokunnan mietinnössä ehdotettuun
muotoiluun. Eniten lausumia on syntynyt valtiovarainvaliokunnan,
sosiaali- ja terveysvaliokunnan, maa- ja metsätalousvaliokunnan
sekä sivistysvaliokunnan aloitteesta (liite 1).
Asiantuntijakuulemisissa ja haastatteluissa lausumien antamiselle
nähtiin useita erilaisia syitä ja tarkoituksia.
Usein kiinnitettiin huomiota siihen, että lausumilla on
suuri merkitys poliittisen päätöksenteon
kannalta, ja siihen, että lausumat ovat lisänneet
mahdollisuuksia kompromisseihin. Lausumien antamisperusteissa nähtiin
jonkin verran kehittämismahdollisuuksia. Lisäpohtimisen
arvoinen kysymys on mm. se, milloin lausuma on ylipäätään
syytä antaa. Toivottuna kehittämissuuntana nähtiin
toisinaan lausumien määrän väheneminen.
Yhtenä kehittämisehdotuksena esitettiin, että lausumamenettelyn
piiriin jäisivät vain poliittisella päätöksentekotasolla
ratkaistavat suuren yhteiskunnallisen painoarvon omaavat, tulevaisuuteen
tähtäävät asiat.
Lausumat ovat sisällöltään
ja laajuudeltaan hyvin erilaisia. Osassa lausumia on edellytetty konkreettisia
toimenpiteitä tai annettu selkeitä toimintaohjeita.
Toisinaan lausuma on muotoiltu yleisemmin. Jotkut lausumat ovat
sisällöltään hyvin laajoja ja
yleisiä, ja niihin on voinut sisältyä useampiakin
eri yhteiskuntapolitiikan sektoreita koskevia yleisiä tavoitteita.
Talousarviolausumien ohella useat muutkin eduskunnan lausumat liittyvät
joko suoraan tai välillisesti valtiontalouteen.
Lausumien sisällössä nähtiin
jonkin verran kehittämistarpeita. Muun muassa selkeydessä ja toteutettavuudessa
nähtiin parantamisen varaa. Ministeriöiden edustajat
toivat esille, että joskus lausuman toteuttaminen on sen
sisällön vuoksi hankalaa tai jopa mahdotonta.
Eniten kritiikkiä kohdistettiin laajoihin ja yleisiä vaatimuksia
sisältäviin ja mahdollisesti pitkälle
tulevaisuuteen ulottuviin lausumiin. Näiden ongelmana pidettiin
mm. sitä, etteivät ne aina sisällä riittävästi
informaatiota niiden toimeenpanemiseksi, sekä sitä,
että kyseisiä lausumia on vaikea muuttaa toimeenpanokelpoisiksi
päätöksiksi. Yhtenä ongelmana
koettiin lausuman toteutumisen tulkintavaikeudet.
Selvityksen perusteella lausumien painoarvon parantamisessa
on kehittämismahdollisuuksia. Keskeinen kysymys kuuluukin,
pitäisikö valiokunnissa pohtia entistä tarkemmin,
milloin lausumaa tarvitaan. Selvityksen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä
siitä,
onko lausumien käyttäminen poliittisten
kompromissien tekemiseksi vaikuttanut lausumien painoarvoon ja sisältöön.
Lausumien sisältöä on mahdollista kehittää.
Tärkeää on, että lausumat olisivat
sisällöltään selkeitä ja
toteuttamiskelpoisia.
Lausumaprosessi
Lausumaprosessia koskevan tarkastelun johtopäätökset
tukevat lausumien sisältöä ja vanhoja lausumia
koskevien osuuksien johtopäätöksiä.
Vaiheet ja viiveet
Eduskunnan vastaus, johon lausuma sisältyy, lähetetään
valtioneuvostoon, jossa se kirjataan ja lähetetään
edelleen tiedoksi lakiesityksen tehneelle ministeriölle.
Uudet lausumat hyväksytään valtioneuvostossa
noin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt
ne täysistunnossaan. Uudet lausumat lähetetään
kertomusmenettelyssä valtioneuvoston kansliasta vuoden
vaihteessa ministeriöihin. Pisin viive valtioneuvoston
hyväksymispäätöksestä tiedon saapumiseen
ministeriöön on n. 9 kk. Näin
on esimerkiksi silloin, kun lausuma on hyväksytty eduskunnassa
helmikuussa, valtioneuvosto on päättänyt
ryhtyä toimenpiteisiin maaliskuun alussa ja valtioneuvoston
kanslia lähettää lausuman ministeriöön
vuoden vaihteessa. Tieto muista voimassaolevista lausumista
ja valtioneuvoston ohje lähetetään ministeriöihin
marraskuun lopulla.
Nykykäytännössä kaikkiin
vuoden (esim. v. 2005) loppupuolella eduskunnan hyväksymiin
lausumiin vastataan hallituksen toimenpidekertomuksessa ensi kertaa
yli vuoden viiveellä eli tässä tapauksessa
hallituksen toimenpidekertomuksessa vuodelta 2006, joka julkaistiin maaliskuussa
2007. Vastaavasti vuoden 2005 viimeisen lisätalousarvion
talousarviolausumat käsiteltiin tilinpäätöskertomuksessa
noin puolentoista vuoden kuluttua lausumien hyväksymisestä eduskunnassa.
Ministeriöiden valmisteluaika valtioneuvoston kanslialle,
joka kokoaa lausumat hallituksen toimenpidekertomuksessa julkaistavaksi,
on suhteellisen lyhyt eli noin puolitoista kuukautta. Tämä koettiin
kuitenkin useimmissa ministeriöissä riittäväksi.
Erikoisvaliokunnat laativat neljä viimeisintä lausuntoaan
hallituksen toimenpidekertomuksesta yleensä touko- ja kesäkuussa
eli noin puolentoista — kahden ja puolen kuukauden viiveellä kertomuksen
julkaisemisesta. Erikoisvaliokuntien
kannanotot hallituksen toimenpidekertomukseen ovat käytettävissä n. 5—6
kuukautta ennen kuin valtioneuvoston kanslia viimeistelee niiden
perusteella vanhojen voimassaolevien lausumien listat ministeriöille
marraskuun lopulla. Vanhojen lausumien listoissa on huomioitu viimeisimmät
valiokuntien poistettaviksi esittämät lausumat.
Perustuslakivaliokunta antoi neljä viimeisintä mietintöään
hallituksen toimenpidekertomuksesta saman vuoden syys- ja joulukuussa,
kerran seuraavan vuoden tammikuussa.
Valiokuntien käytännöt luovat — joskus
useiden vuosienkin — viiveitä silloin, kun valiokunta
ei käsittele lausumia lainkaan, se ei ota kantaa kaikkiin
hallituksen toimenpidekertomuksessa poistettaviksi esitettyihin
lausumiin tai se ei perustele riittävän yksilöidysti
tarvittavia lisätoimenpiteitä.
Vaalikauden 2003—2006 aikana valiokunnat hyväksyivät
poistettavaksi keskimäärin 15 % eduskunnan
saman vaalikauden aikana hyväksymistä lausumista.
Samalla vaalikaudella hyväksyttyjä talousarviolausumia
hyväksyttiin poistettavaksi eniten (51 %).
Kolme valiokuntaa ei hyväksynyt poistettavaksi ainuttakaan
lausumaa. (liite 2).
Lausumiin saatetaan vastata hallituksen toimenpidekertomuksessa
ensi kerroilla esim. kertomalla, mitä asiassa on aiemmin
tehty tai mitkä asiat liittyvät eduskunnan esittämään
toimenpiteeseen. Lausumaprosessissa kuluu joskus useita vuosia,
ennen kun hallituksen toimenpidekertomuksessa tehdään
ensi kertaa esitys lausuman poistamisesta. Lausumien toteuttamisessa
on ministeriöiden välillä huomattavia
eroja (liite 3).
Tiedon hajanaisuus ja eduskunnan lausumarekisteri
Tieto lausumaprosessista on hajallaan eri asiakirjoissa. Lausumien
olemassaolo on tarkistettavissa eduskunnan lausumarekisteristä ja
valtioneuvoston päätös toimenpiteisiin
ryhtymisestä ja lausuman poistamisehdotus puolestaan hallituksen
toimenpidekertomuksesta. Lausuman poistamisehdotuksen
hyväksymisen tai hylkäämisen voi tarkistaa
valiokuntien mietinnöistä (PeV ja UaV) tai erikoisvaliokuntien
lausunnoista. Valtioneuvoston kanslia puolestaan laatii vuosittain
ministeriöille listan vanhoista voimassaolevista lausumista.
Lausuman poistamista ei kirjata tällä hetkellä mihinkään
asiakirjaan.
Tiedon hajanaisuus vaikeuttaa sen käyttöä. Jos
lausuman ikä on 10 vuotta ja on selvitettävä se,
mitä lausumalle on aiemmin tapahtunut, on käytävä läpi
yksitellen hallituksen toimenpidekertomukset ja valiokunnan kannanotot
vastaavalta ajalta.
Eduskunnan lausumarekisteri on tällä hetkellä tietolähteenä puutteellinen.
Siitä puuttuvat kaikki vanhat ennen vaalikautta 1995—1999
annetut, voimassa olevat lausumat samoin kuin tulevaisuusvaliokunnan
41 yksittäistä lausumaa, jotka eduskunta hyväksyi
8.1.2003. Talousarviolausumien osalta rekisteristä puuttuvat
kaikki keskeiset asiakirjaviitteet (liite 1).
Toimivuus
Valiokuntien lausumakäytäntöjä selvitettiin käymällä läpi
lausumiin liittyvät mietinnöt (PeV ja UaV) ja
erikoisvaliokuntien lausunnot neljältä edelliseltä vuodelta.
Valiokunnista noin puolella oli eriasteisia puutteita niiden
tuottamassa tiedossa, erityisesti ministeriöiden poistettaviksi
ehdottamista lausumista. Käytäntöjen
vaihteluväli on seuraava: Valiokunta käsitteli
kaikki lausumansa perustellen yksilöidysti sekä poistettavat
että säilytettävät lausumat.
Jotkut valiokunnat eivät käsitelleet lausumiaan
lainkaan.
Hallinnon haastattelujen perusteella osa ministeriöiden
valmistelijoista ei ollut tietoinen valiokuntien kannanotoista hallituksen
toimenpidekertomuksiin. Myös yhteydenpito ministeriöistä valiokuntiin
oli vaihtelevaa.
Asiantuntijoiden kuuleminen
Asiantuntijoiden mukaan kertomusmenettelyn hitaus parlamentaarisen
valvonnan välineenä on keskeinen ongelma. Esimerkkinä viitattiin
yksittäisten edustajien kirjallisiin kysymyksiin, joihin
on vastattava 21 päivässä. Sen sijaan
eduskunnan lausumaan vastaamisessa ei ole määräaikaa.
Nykyistä eduskunnan ja valtioneuvoston vuoropuhelua
tulisi lisätä, ja lausumien toteutettavuuden kannalta
niiden tulisi olla riittävän konkreettisia. Lausumamenettelyä olisi
tarpeen kehittää enemmän käsittelytietoa
eduskunnan ja hallituksen välillä siirtäväksi.
Nykyisenkaltainen lausumien seurantajärjestelmä on
osittain aiempaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja poliittiseen
käytäntöön syntynyt menettely,
joka on menettämässä merkitystään.
Muodollisesta lausumajärjestelmästä olisi
pystyttävä siirtymään nykyistä tarkoituksenmukaisemmin
sisällöllistä informaatiovaihtoa toteuttavaan
järjestelmään, jonka tuottama tieto toimisi
myös käytännössä parlamentaarisena
ohjausvälineenä.
Nykyinen kertomusmenettely on hidas parlamentaarisen valvonnan
välineenä. Lausumaprosessia olisi mahdollista
nopeuttaa yhtenäistämällä lausumien
käsittelyä valiokunnittain ja ministeriöittäin.
Valiokuntien käytäntöjen yhtenäistämisessä tavoitteena
voisi olla, että valiokunnat käyttävät lausumia
nykyistä harkitummin riittävän poliittisen
painoarvon omaaviin kysymyksiin. Tällöin valiokunnilla
olisi nykyistä parempi mahdollisuus käsitellä kaikki
lausumansa ja perustella vaadittavat tarvittavat lisätoimenpiteet
riittävän yksilöidysti erityisesti niissä tapauksissa, joissa
ministeriö esittää lausumaa poistettavaksi
mutta valiokunta katsoo toimenpiteiden olevan riittämättömiä.
Olisi harkittava, tulisiko nykyistä kertomusmenettelyyn
perustuvaa lausumaprosessia nopeuttaa ja joustavoittaa niin, että se
perustuisi välittömään valiokuntien
ja ministeriöiden vuoropuheluun. Lausumamenettelyä uudistettaessa voitaisiin
harkita lausumamenettelyn irrottamista kokonaan hallituksen toimenpidekertomuksesta.
Myös nykymuotoista valtioneuvoston kanslian välillistä ohjausta
tulisi arvioida.
Lausumarekisterin kehittämiselle on löydettävissä useita
erilaisia tietoteknisiä ratkaisuvaihtoehtoja. Eduskunnan
asemaa lausumien antajana ja kontrolloijana on mahdollista selkeyttää ja vahvistaa.
Lausumarekisterin nykyiset puutteet tulisi korjata, ja rekisterin
tulisi sisältää tiedot voimassaolevista
ja poistetuista lausumista valiokunnittain samoin kuin myös
tieto valtioneuvoston päätöksestä ryhtyä lausuman
johdosta toimenpiteisiin.
Kehittämisen lähtökohdaksi tulisi
ottaa reaaliaikainen tietojärjestelmä. Ajan tasalla
oleva eduskunnan lausumarekisteri olisi silloin keskeisin työkalu
kaikille lausumien kanssa työskenteleville.
Vanhat voimassa olevat lausumat
Selvityksen yhtenä kohteena olivat sellaiset hallituksen
vuodelta 2006 antamaan toimenpidekertomukseen sisältyneet
lausumat, jotka eduskunta on hyväksynyt vaalikaudella 1999—2002 tai
sitä aiemmin ja joita ei ole esitetty kertomuksesta annetuissa
valiokuntien mietinnöissä tai lausunnoissa poistettavaksi.
Ne siis siirtyvät vuodelta 2007 annettavaan kertomukseen.
Määrätietoja on tarkasteltu sen perusteella,
kuinka moneen asiaan eduskunta on liittänyt lausuman tai
lausumia (jatkossa lausuma-asia). Mikäli sama lausuma-asia
on mainittu kertomuksessa saman ministeriön kohdalla useasti,
se on huomioitu vain kerran. Mikäli sama asia on mainittu
eri ministeriöiden kohdalla, on ne kaikki huomioitu.
Selvityksen mukaan vuodelta 2007 annettavaan toimenpidekertomukseen
siirtyy kaikkiaan 58 vanhaa lausuma-asiaa. Näistä 12
eduskunta on hyväksynyt ennen vaalikautta 1999—2002
ja 46 vaalikaudella 1999—2002. Vanhimmat vuoden 2007 toimenpidekertomukseen
siirtyvät lausumat ovat peräisin vuosilta 1992,
1994 ja 1995.
Seuraavassa taulukossa on esitetty, miten kyseiset vanhat lausuma-asiat
ovat jakautuneet sen perusteella, minkä valiokunnan aloitteesta
lausuma on syntynyt:
|
Ennen vaalikautta 1999—2002 hyväksytyt
|
Vaalikaudella
1999—2002 hyväksytyt
|
Yhteensä
|
Vanhojen
lausuma-
asioiden osuus yhteismäärästä vaalikausilla 1995—1998
ja 1999—2002, %
|
|
|
|
|
|
Suuri valiokunta |
|
|
|
|
Perustuslakivaliokunta |
1 |
|
1 |
7 |
Ulkoasiainvaliokunta |
|
|
|
|
Valtiovarainvaliokunta |
|
|
|
|
Tarkastusvaliokunta |
|
|
|
|
Hallintovaliokunta |
2 |
6 |
8 |
17 |
Lakivaliokunta |
|
3 |
3 |
12 |
Liikenne- ja viestintävaliokunta |
|
2 |
2 |
8 |
Maa- ja metsätalousvaliokunta |
4 |
4 |
8 |
14 |
Puolustusvaliokunta |
|
|
|
|
Sivistysvaliokunta |
2 |
8 |
10 |
30 |
Sosiaali- ja terveysvaliokunta |
1 |
11 |
12 |
15 |
Talousvaliokunta |
|
4 |
4 |
20 |
Tulevaisuusvaliokunta |
|
6 |
6 |
33 |
Työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta
|
2 |
2 |
4 |
24 |
Ympäristövaliokunta |
|
|
|
|
Yhteensä
|
12
|
46
|
58
|
14
|
|
|
|
|
|
Lausumien sisällön perusteella ei voi juuri
tehdä johtopäätöksiä siitä,
miksi kyseiset lausumat ovat edelleen voimassa. Lausumat ovat sisällöltään
ja laajuudeltaan hyvin erilaisia. Noin puoleen (48 %)
vanhoista lausuma-asioista sisältyy jonkinlainen selvitys-
tai seurantavelvoite. Selvityksen perusteella useimpien vanhojen
lausumien toteuttamiseksi toimenpiteitä on edelleen vireillä.
Selvityksen aikana esitettiin arvioita, etteivät ministeriöt
aina ota lausumien toteuttamista tosissaan. Ministeriön
edustajat kiistivät arvion ja kiinnittävät
huomiota mm. lausumien erilaisiin toteuttamisvaikeuksiin. Lausumien
toteutuksen todettiin olevan hankalaa, jos ne ovat luonteeltaan
"koko maailmaa syleileviä", hyvin yleisellä tasolla
ilmaistuja ja tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi jonkin asian parantamiselle,
edistämiselle, kehittämiselle tai riittävien
edellytysten luomiselle on luotava joskus euromääräinen
tai muu konkreettinen vastine. Samoin tuotiin esille, että lausumien
toteuttaminen voi eri syiden vuoksi kestää hyvinkin
kauan (esim. uuden lainsäädännön
valmistelu). Esitetyn arvion mukaan sellaiset edellytykset kuin
"hallitus seuraa ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin" tai lausumat,
joissa edellytetään yleisellä tasolla
lain toimeenpanon vaikutusten seuraamista, uhkaavat jäädä ikiliikkujiksi.
Selvityksessä kävi ilmi, että toimenpidekertomukseen
sisältyy useita sellaisia vanhoja lausumia, jotka hallituksen
mielestä eivät enää anna aihetta
toimenpiteisiin tai lausuma on esitetty poistettavaksi. Tästä huolimatta
valiokunta ei ole esittänyt kyseisen lausuman poistamista. Tarkastelun
kohteena olleista 58 vanhasta lausuma-asiasta tällaisia
oli 38 % (22 kpl). Muutamassa tapauksessa
kertomuksissa on voitu jo 1990-luvulta lukien vuosittain esittää,
ettei asia anna aihetta toimenpiteisiin. Lisäksi toimenpiteitä kuvaava
teksti on voinut pysyä jo useita vuosia samanlaisena tai
lähes samanlaisena. Valiokunta ei ole halunnut poistaa
vanhaa lausumaa hallituksen poistamisesityksestä huolimatta
esimerkiksi siksi, ettei haluta antaa signaalia, ettei kyseessä olisi
tärkeä asia tai että asia on jo kaikilta
osin kunnossa. Hallinnon edustajien kokemuksena oli usein, että vanhoja
lausumia pidetään tarpeettomasti voimassa. Huomattavaksi ongelmaksi
koettiin se, että voimassa pitämisen perusteet
jäävät epäselviksi. Lisäksi
tuotiin esille, että valtioneuvoston on vaikea raportoida
uusista toimenpiteistä, jos edellytetyt toimenpiteet on
katsottu jo tehdyksi.
Selvityksen perusteella lausuman toteuttamista koskevilla kiireellisyysvaatimuksilla
tai erillisillä määräajoilla
ei ole ollut useissa tapauksissa eduskunnan tarkoittamaa vaikutusta.
Yhteensä 13 vanhassa lausuma-asiassa eduskunta on edellyttänyt
toimenpiteitä "pikaisesti", "välittömästi",
"mahdollisimman pian" tms. Konkreettisiin toimenpiteisiin ei ole
kuitenkaan aina ryhdytty välittömästi.
Muutamassa tapauksessa lausumassa asetettu määräaika
toimenpiteelle on myös umpeutunut.
Selvityksen aikana arvioitiin usein, etteivät kaikki
vanhat lausumat ole enää ajankohtaisia. Lausumien
poistamismenettelyissä nähtiinkin usein kehittämistarpeita.
Kehittämisehdotuksina esitettiin mm. määräajan
asettamista lausumien voimassaololle sekä eduskunnan
ja hallituksen vuorovaikutuksen parantamista. Yhtenä kysymyksenä nostettiin
esille se, mitä lausumille tulisi tapahtua vaalien jälkeen.
Tältä osin viitattiin perustuslain 49 §:ään,
jonka mukaan valtiopäivillä kesken jääneiden
asioiden käsittelyä jatketaan seuraaville valtiopäiville,
jollei eduskuntavaaleja ole sillä välin toteutettu.
Lausumien voimassaolon määritteleminen
vaalikausittain nähtiin ongelmalliseksi vaalikauden lopulla annettujen
lausumien toteutusmahdollisuuksien osalta. Lisäksi kiinnitettiin
huomiota siihen, että vaalien jälkeen valiokunnat
voisivat omalta osaltaan tarkastella lausumien voimassaoloa tarkemmin
antaessaan toimenpidekertomuksesta lausuntonsa.
Asiantuntijakuulemisessa lausumien voimassaolo hallitusten vaihdosten
jälkeen nähtiin ongelmalliseksi. Huomiota kiinnitettiin
mm. siihen, että lausumien tavoiteasettelut tai yhteiskuntapoliittiset
linjaukset ovat hyvin vaikeasti sisällytettävissä tietoisesti
ja kattavasti uuden hallituksen hallitusohjelmaan tai talouskehyksien
perusvalmisteluun. Tämä voi johtaa yksittäisen
lausuman toteuttamisen vaikeutumiseen. Lausuman edellyttämistä toimenpiteistä annetaan
kuitenkin vastaukset vuosittain. Esitetyn näkemyksen mukaan
hallinnon tehtäväksi jää tuolloin
rakentaa vakuuttava vastaus lausuman toteutumisesta, vaikka konkreettiset
toimet kyseisessä asiassa eivät olisi mainittavia.
Vanhimmat vuodelta 2007 annettavaan valtion tilinpäätöskertomukseen
siirtyvät talousarviolausumat koskevat lausumia vuoden
2003 talousarvioon. Asiantuntijakuulemisessa pidettiin mahdollisena,
etteivät muutamia vuosia vanhat talousarviolausumat ole
enää kaikilta osin ajankohtaisia. Asiantuntijakuulemisessa
esitettiin myös, ettei vanhojen talousarviolausumien käsittelyä tulisi
jatkaa sen jälkeen, kun eduskuntavaalit on pidetty. Huomiota
kiinnitettiin siihen, että finanssipolitiikan linjaukset
uusitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan kunkin hallituksen
hallitusohjelmassa ja siihen liittyvissä nelivuotiskaudeksi
hyväksyttävissä valtiontalouden kehyksissä.
Seuraavan hallituksen tai hallitusten vastaaminen edellisten hallitusten
finanssipolitiikkaa koskeviin asioihin ei aina vaikuta tarkoituksenmukaiselta.
Kehittämisehdotuksena esitettiin, että edellisten
hallitusten lausumat raukeaisivat automaattisesti hallituksen vaihdon
yhteydessä, mutta eduskunta voisi tarvittaessa uusia ne
kokonaan uuden hallituksen talousarviokäsittelyn yhteydessä,
jolloin ne tulisivat myös selvästi uuden hallituksen
toimintaohjeiksi.
Vanhojen voimassa olevien lausumien suuri määrä osoittaa,
että eduskunnan tahdon toteuttamisessa on kehittämistarpeita.
Todennäköisesti kaikki vanhat lausumat eivät
ole enää ajankohtaisia. Olisi siis syytä harkita
toimenpiteitä vanhojen voimassaolevien lausumien määrän vähentämiseksi.
Tämä edellyttäisi lausumien poistamismenettelyjen
kehittämistä sekä eduskunnan ja hallituksen
vuorovaikutuksen parantamista. Asian ongelmallisuutta kuvaa myös
se, että toimenpidekertomuksessa lausumien edellyttämiä toimenpiteitä selostetaan
vuodesta toiseen samalla tavoin. Ministeriöissä ei
ole myöskään aina selvää,
miksi tiettyä vanhaa lausumaa pidetään
edelleen voimassa toimenpidekertomuksissa esitetyistä poistamisesityksistä huolimatta.
Lausumien vaikuttavuus
Havainnot vaikuttavuudesta perustuvat yksittäisiin
esimerkkeihin. Joissakin tapauksissa lausuman vaikutukset arvioitiin
suuriksi ja joissakin taas varsin vähäisiksi.
Selvityksessä kiinnitettiin usein huomiota lausumien vaikutuksia
koskevan tiedon lisäämistarpeeseen. Erillisen
tutkimuksen tekemistä pidettiin kuitenkin haastavana.
Selvityksen perusteella lausumien vaikuttavuutta joudutaan arvioimaan
useammalla vaikuttavuuskäsitteellä. Esimerkiksi
lausuman, jossa edellytetään tiettyjen maksujen
siirtämistä lyhentämättöminä viraston
X käyttöön, vaikuttavuuden mittariksi
riittää toimenpiteen toteutus. Samoin on laita
myös pelkän selvityksen toimittamisessa valiokunnalle.
Yhteiskunnalliseen asiantilaan liittyvät lausumat,
kuten esim. asiantilan Y epäkohtien poistaminen, edellyttävät puolestaan
yhteiskunnallisen vaikuttavuuden käsitettä ja
haluttujen vaikutusten mahdollisesti useamman vuoden kestävää seurantaa.
Selvityksen perusteella yksinkertaisilla yhden toimenpiteen
sisältävillä lausumilla on lyhyen
läpimenoaikansa vuoksi eniten vaikuttavuutta. Tällöin
on kuitenkin huomattava, että vaikuttavuuden "ala" ei välttämättä ulotu
yhteiskunnallisen muutoksen tuottamisen tasolle.
Lausumaprosessin toimivuutta heikentävät tekijät
heikentävät myös lausumien vaikuttavuutta.
Vanhojen lausumien runsas määrä on tästä selvä osoitus.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mukaan (TuVL 2/2007 vp)
lausumien vaikuttavuudesta on tarpeen saada tutkimustietoa. Tiedon
perusteella eduskunnassa voitaisiin käydä keskustelua
hyvästä lausumakulttuurista eli siitä,
milloin ja miten lausumia on perusteltua antaa. Valiokunta kiinnitti
huomiota myös lausumien vähäiseen merkitykseen
lainsäädännön valmistelussa.
Valiokunta totesi, että vuosien 1992—2007 aikana
vain viiden hallituksen esityksen perusteluissa on viitattu hallituksen
toimenpidekertomusmenettelyssä esitettyihin eduskunnan
kannanottoihin. Tämän perusteella on pääteltävissä, etteivät
hallitukset lakiehdotuksia laatiessaan ole läheskään
aina viitanneet eduskunnan antamaan impulssiin lakiesityksen vireilletulon
perusteluissa.
Lausumamenettelyn toimivuuden arvioimiseksi olisi tärkeää tietää,
minkälaisia vaikutuksia lausumilla on ollut ja ovatko vaikutukset
olleet eduskunnan tahdon mukaisia.
Kertomusmenettely
Perustuslain 46 §:n mukaan hallituksen tulee
antaa vuosittain eduskunnalle kertomus toiminnastaan sekä niistä toimenpiteistä,
joihin se on eduskunnan päätösten johdosta
ryhtynyt, samoin kuin kertomus valtiontalouden hoidosta ja talousarvion
noudattamisesta.
Vuonna 2008 mainitut kertomukset (hallituksen toimenpidekertomus
ja valtion tilinpäätöskertomus) annetaan
eduskunnalle ensimmäistä kertaa samoihin aikoihin.
Eduskunta on tarkastusvaliokunnan mietinnön (TrVM 1/2007 vp) perusteella
kirjelmässään valtion tilinpäätöskertomuksesta
vuodelta 2006 (K 21/2007 vp)
edellyttänyt, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin
tilinpäätöskertomuksen antamiseksi sellaisella
aikataululla, että eduskunta voi käsitellä tilinpäätöskertomuksen
kevätistuntokaudella. Tämänhetkisen arvion
mukaan tilinpäätöskertomus annetaan eduskunnalle
toukokuussa 2008. Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2006 ilmoitettiin
saapuneeksi 17.4.2007 pidetyssä täysistunnossa.
Toimenpidekertomuksen rakennetta uudistettiin vuodelta 1997
annetusta kertomuksesta lähtien. Tämän
jälkeen rakenne on pysynyt samanlaisena. Kertomus sisältää kolme
osaa: I Valtioneuvoston ja ministeriöiden toiminta (vuodelta 2006
annetussa kertomuksessa 75 sivua); II Ulko- ja turvallisuuspoliittinen
katsaus (47 sivua); sekä III Toimenpiteet valtiopäiväpäätösten
johdosta (204 sivua). Toimenpidekertomuksen laajimmassa osassa III
eduskunnan lausumia on vuodelta 2006 annetussa kertomuksessa käsitelty
166 sivua eli noin puolet kertomuksen kokonaissivumäärästä.
Toimenpidekertomuksen muutosta koskevan hallituksen esityksen
(HE 92/1997 vp) perusteluissa
on todettu, että eduskunnan valtiosääntöinen
valvonta ja tiedonsaantitarve toteutuisi jatkossakin lähinnä hallituksen
antamissa kertomuksissa, joten kertomuksissa tehtävät
uudistukset eivät saa heikentää näiden
päämäärien toteutumista. Perustelujen
mukaan eduskunnalle annettavat kertomukset olisivat kahdessa päälinjassa,
joihin sisältyvät kaikki hallituksen eduskunnalle
antamat kertomukset. Toisen muodosti hallituksen toimenpidekertomus
ja toisen hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta (tilakertomus).
Toimenpidekertomuksen linjalla haluttiin korostaa yleispolitiikkaa
ja eduskunnan tiedonsaantia; tilakertomuksen linjalla tuli korostua
talouspolitiikka, eduskunnan valtiontaloudellinen valvontanäkökulma
ja hallituksen toiminnan tuloksellisuuden arviointi.
Valtiontaloudellisten kertomusten uudistamista valmisteltiin
tämän jälkeen erillisenä hankkeena.
Tämän seurauksena ns. tilakertomuksesta luovuttiin
ja kertomuksen rakennetta ja sisältöä muutettiin.
Uusimuotoinen valtion tilinpäätöskertomus
annettiin eduskunnalle ensimmäistä kertaa vuodelta
2004. Tarkastusvaliokunta on vuodelta 2006 annetusta valtion tilinpäätöskertomuksesta
antamassaan mietinnössä todennut, että kertomus
on kehittynyt parempaan suuntaan. Tarkastusvaliokunta on kuitenkin
nähnyt tilinpäätöskertomuksessa
tärkeitä jatkokehittämistarpeita. Valiokunta
on mm. todennut, että tilinpäätöskertomukseen
sisältyy edelleen liian suuri määrä yksittäisiä raportoituja
tietoja. Vuodelta 2007 annettavaan tilinpäätöskertomukseen
on tarkoitus sisällyttää ministerin katsaus
hallinnonalan toimintaan ja toimintaympäristön
keskeisiin muutoksiin.
Talousarviolausumien seuranta siirrettiin hallituksen toimenpidekertomuksesta
ensin tilakertomukseen (vuodelta 2003 annettu kertomus) ja sen jälkeen
vuodelta 2004 annetusta kertomuksesta lähtien valtion tilinpäätöskertomukseen. Ns.
kertomusmenettelytyöryhmän mietinnössä (Eduskunnan
kanslian julkaisusarja 7/2002) on todettu, että silloin
kun eduskunnan lausumat tai muut kannanotot liittyvät talousarvioon
tai sen noudattamiseen taikka tilakertomukseen, on luontevaa, että raportointi
tapahtuu suoraan valtiovarainvaliokunnalle eikä perustuslakivaliokunnalle.
Nämä tiedot kuvaavat budjetin toteutumista sekä talousarvion
noudattamista. Vuodelta 2006 annetussa valtion tilinpäätöskertomuksessa
talousarviolausumia on käsitelty yhteensä 7 sivua.
Todettakoon, että talousarviolausumien ohella useat muutkin
lausumat liittyvät suoraan tai välillisesti valtiontalouteen.
Kertomusmenettelyssä on eri yhteyksissä nähty
kehittämistarpeita. Eduskunnan valiokunnat ovat esittäneet
kriittisiä näkemyksiä nykyistä kertomusmenettelyä kohtaan,
ja myös tämän selvityksen aikana kertomusmenettelyssä nähtiin
kehittämismahdollisuuksia. Esille tuotiin vaihtoehtoja,
jotka toteutuessaan merkitsisivät laajempaa kertomusmenettelyn
uudistamista. Muun muassa esitettiin näkemyksiä eduskunnalle
annettavien kertomusten yhdistämisestä sekä sisällön
uudistamisesta, jotta kertomusmenettely palvelisi entistä paremmin
parlamentaarisen ohjauksen ja valvonnan välineenä.
Asiantuntijakuulemisessa kertomusmenettelyä pidettiin hitaana
parlamentaarisen valvonnan välineenä. Kehittämismahdollisuuksia
nähtiin myös eduskunnan ja hallituksen välisessä vuoropuhelussa. Huomiota
kiinnitettiin lisäksi siihen, että toimenpidekertomuksessa
ja tilinpäätöskertomuksessa käsitellään
osittain samoja asioita, vaikkakin eri näkökulmista.
Valiokuntien hallituksen toimenpidekertomusta koskevia kriittisiä näkemyksiä
Tulevaisuusvaliokunta on hallituksen toimenpidekertomuksesta
vuodelta 2006 antamassaan lausunnossa (TuVL 2/2007 vp)
todennut, että hallituksen kertomusmenettely ei nykyisellään ole
tehokas. Valiokunta ehdottikin merkittäviä muutoksia
toimenpidekertomuksiin tai kertomusmenettelyn lakkauttamista ja
korvaamista nykyaikaisemmalla tavalla.
Tulevaisuusvaliokunnan mielestä hallituksen kertomusmenettely
on jäänyt vaikutuksiltaan heikoksi politiikan
ja demokratian ylimmän tason ohjaus- ja valvontavälineenä.
Sen avulla ei myöskään valvota hallituspolitiikan
isoja kysymyksiä, vaan kertomuksista on tullut tavoitteisiin
ja mahdollisuuksiinsa nähden eri hallinnonalojen rutiininomainen
kirjaamismenettely. Tulevaisuusvaliokunta ehdotti hallituksen kertomusmenettelyn
kehittämistä omintakeisena kertomuksena sekä sisällöllisesti
että prosessina. Vertailukohtana tulevaisuusvaliokunta
mainitsi valtion tilinpäätöskertomuksen,
jossa on siirrytty vuosittain tiettyjen erityisteemojen käsittelyyn
ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointiin.
Toisena vaihtoehtona tulevaisuusvaliokunta toi esiin toimenpidekertomusten
lakkauttamisen ja korvaamisen uusilla menetelmillä. Tämä edellyttäisi
perustuslain muutosta ja parlamentaarisen valvonnan kokonaistarkastelua.
Lisäksi tulevaisuusvaliokunta katsoi, että valiokuntien
vireillepano-oikeutta tulisi laajentaa samalla lailla kuin tarkastusvaliokunnan
kohdalla. Valiokunnilla tulisi olla mahdollisuus viedä nykyistä laajemmin
täysistuntoon tärkeiksi katsomiaan pitkän
aikavälin periaatteellisia asioita.
Ulkoasiainvaliokunta totesi hallituksen toimenpidekertomuksesta
vuodelta 2005 antamassaan mietinnössä (UaVM 19/2006 vp),
että valiokunta on useaan otteeseen kiinnittänyt
huomiota hallituksen kertomuksiin liittyvään lausumaprosessiin.
Nykyisellään tämä menettely
ei valiokunnan mukaan vastaa hallituksen ja eduskunnan väliseltä vuoropuhelulta
vaadittavaa poliittista painoarvoa. Prosessi ei myöskään
ole riittävä eduskunnan poliittisen valvonnan
välineenä. Lausumaprosessi on muotoutunut itseään toistavaksi
prosessiksi. Ulkoasiainvaliokunta katsoi lisäksi,
että hallituksen tulisi uudistaa lausumaprosessia sekä sisällön
että menettelytapojen osalta, jotta se vastaisi perustuslain
hengen mukaisesti parlamentaariselle valvonnalle asetettuja vaatimuksia.
Asiantuntijoiden kuuleminen
Asiantuntijakuulemisessa esitettiin pohdittavaksi, onko toimenpidekertomuksen
lähettäminen perustuslakivaliokuntaan valmistelevasti
käsiteltäväksi myös tulevaisuudessa
tarkoituksenmukaisinta. Yhtenä vaihtoehtona pidettiin tarkastusvaliokuntaa,
jonka keskeinen tehtävä on valvoa eduskunnan tahdon
toteutumista. Lausumien kohdalla on korostettu niiden poliittista velvoittavuutta
eikä oikeudellista sitovuutta. Huomiota kiinnitettiin myös
siihen, että perustuslakivaliokunnan rooliksi on muodostunut
erikoisvaliokuntien lausuntojen koonti ilman, että valiokunta
olisi arvioinut toisten erikoisvaliokuntien lausuntoja. Nykyistä menettelyä pidettiin
lisäksi riittämättömänä,
jotta eduskunta voisi erikoisvaliokuntien lausumakannanottojen pohjalta
käydä laajoja periaatteellisia keskusteluja (perustuslakivaliokunnalta
puuttuu näihin asioihin ulottuva vireillepano-oikeus).
Asiantuntijakuulemisessa kiinnitettiin huomiota myös
siihen, että kansliapäälliköt
ovat kokouksessaan 5.11.2007 käsitelleet hallituksen eduskunnalle
antamien kertomusten kehittämistarpeita. Kansliapäälliköiden
mukaan toimenpidekertomuksen sisältöä ja
asioiden esittämistapaa on mahdollista kehittää esimerkiksi
seuraavasti kaudella 2007—2012: Osat I ja II on mahdollista
yhdistää esim. niin, että luovutaan ministeriökohtaisesta
esittämistavasta ja esitetään kooste
1) hallituksen EU-politiikasta 2) hallitusohjelman seurannasta 3)
hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Asiantuntijakuulemisessa esitetyn
näkemyksen mukaan uudistus on tarkoituksenmukaista toteuttaa
siinä yhteydessä, kun hallituksen strategia-asiakirjan
2007 seurantakierros toteutetaan (vuosi 2009).
Kansliapäälliköiden kokouksessa esitettiin
lisäksi hallituksen toimenpidekertomuksen ja valtion tilinpäätöskertomuksen
yhdistämisen selvittämistä. Tämänhetkisten
tietojen mukaan yhdistämisselvitys syksyllä 2008
asetettavalle laajapohjaiselle parlamentaariselle perustuslain tarkistustarvetta
selvittävälle valmisteluelimelle tehdään
valtioneuvoston kanslian keväällä 2008 asettamassa
valtioneuvostolain muutostarpeiden arviointia selvittävässä työryhmässä.
Hallituksen eduskunnalle antamissa kertomuksissa on kehittämismahdollisuuksia
sekä eduskunnan tiedonsaannin että hallituksen
toiminnan ohjauksen ja valvonnan välineenä. Selvityksen
perusteella hallituksen toimenpidekertomuksen keskeistä osaa
eli eduskunnan lausumia käsittelevää osuutta
on mahdollista kehittää. Toisaalta valtion tilinpäätöskertomuksessa on
tärkeitä jatkokehittämistarpeita. Tulevaisuuden
kehittämismahdollisuuksia pohdittaessa on lisäksi
huomioitava, että nyt valtion tilipäätöskertomus
ja hallituksen toimenpidekertomus annetaan eduskunnalle samoihin
aikoihin ja ne sisältävät osin samoja
asioita. Pidemmän ajan tavoitteena voisikin olla valtion
tilinpäätöskertomuksen ja hallituksen
toimenpidekertomuksen yhdistäminen. Tällöin
on myös pohdittava, minkä valiokunnan on tarkoituksenmukaisinta
ottaa kertomus käsiteltäväkseen.