Perustelut
Tarkastusvaliokunnalla pääosin kriittinen näkemys
alueellistamisen onnistumisesta
Tarkastusvaliokunta korostaa, että alueellistamisen
lähtökohdat ja tavoitteet ovat sinänsä tarkoituksenmukaisia.
Valiokunnan saama informaatio lähes kymmenen vuotta kestäneen
alueellistamishankkeen onnistuneisuudesta on erilaista, kuin mitä valtioneuvoston
selvityksessä on tuotu esille. Valiokunnan näkemyksen
mukaan hanke ei ole kaikilta osin edennyt odotetusti ja tavoitteiden
mukaisesti. Valiokunnan arvion mukaan alueellistamiseen on liittynyt
siinä määrin puutteellisuuksia, koettuja
epäkohtia ja epäselviä kysymyksiä,
että se on merkittävästi heikentänyt
tavoiteltujen myönteisten vaikutusten saavuttamista ja
lisännyt riskiä epätarkoituksenmukaisten
sijoituspäätösten tekemiselle. Laajan asiantuntijakuulemisen
ja runsaan kirjallisen materiaalin perusteella alueellistamiseen
on liittynyt ongelmia ja kehittämishaasteita lähes
kaikilla hallinnonaloilla. Ongelmien merkittävyyden vuoksi
tulee selvittää, voidaanko alueellistamisen lähtökohtia
ja tavoitteita toteuttaa paremmin ja vähemmillä voimavaroilla
sekä nykykäytännöstä poikkeavalla
tavalla. Toteutuessaan tämä edellyttää alueellistamissäädösten
muuttamista.
Valmistelua parannettava
Tarkastusvaliokunta pitää välttämättömänä,
että alueellistamistoimien valmistelua parannetaan. Keskeisenä kehittämiskohteena
on alueellistamisen vaikutusten arvioiminen ennen päätöksentekoa.
Kehittämistarpeita on niin toiminnallisten, taloudellisten,
henkilöstöön kohdistuvien kuin alueellistenkin
vaikutusten selvittämisessä. Oikeuskansleri on
lääkealan keskuksen (Lääkealan
turvallisuus- ja kehittämiskeskus) perustamista ja sijoittamista
koskevissa päätöksissään
(OKV/1308/1/2009 ja OKV/219/1/2009) pitänyt
mm. valmistelua liian kiireisenä ja kuulemismenettelyä epäasianmukaisena.
Valiokunta korostaa huolellisen valmistelun tärkeyttä tarkoituksenmukaisten
sijoittamispäätösten tekemiselle ja itse
alueellistamistoimien onnistumiselle.
Valiokunta pitää tärkeänä,
ettei alueellistamistoimiin ryhdytä, jos ei ole varmuutta
siirron hyödyistä. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että positiivisten toiminnallisten vaikutusten
aikaansaaminen on alueellistamisen keskeinen lähtökohta.
Tästä huolimatta on useampia tapauksia, joissa
alueellistamisesta johtuvien myönteisten toiminnallisten
vaikutusten syntyminen on pidemmällä aikavälilläkin
epävarmaa. Joissakin tapauksissa myönteisten toiminnallisten
vaikutusten aikaansaaminen on jo lähtökohtaisesti
asetettu kysymyksenalaiseksi. Valtioneuvosto on selvityksessään
korostanut, että eduskunnan lausuman (EV 46/2002
vp) mukaan sijoituspäätöksessä on
painotettava erityisesti alueellisia näkökohtia
ja vaikutuksia. Valiokunnan mielestä alueellisten näkökohtien
ja vaikutusten huomioiminen ei ole toteutunut tarkoitetulla tavalla.
Lisäksi valiokunta katsoo, että toiminnallisille,
taloudellisille ja henkilöstöön kohdistuville
vaikutuksille tulee antaa nykyistä suurempi painoarvo.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että alueellistamistoimien seurantaa kehitetään
sekä koko hankkeen tasolla että yksittäisissä alueellistamistoimissa.
Alueellistamisen onnistuneisuuden arvioimista on osaltaan
vaikeuttanut se, että seurantatietojen vähyyden
vuoksi tietämys alueellistamisen vaikutuksista on puutteellista.
Koko hankkeen taloudellisista vaikutuksista ei ole seurantatietoja,
vaikka valtio on panostanut merkittävästi alueellistamiseen.
Myöskään yksittäisten alueellistamistoimien
taloudellisista vaikutuksista ei ole usein tietoja, vaikka ne olisi
pitänyt asetuksen mukaan selvittää ennen
sijoituspäätöstä. Seurantatietojen
vähyys heikentää myös kokemusten
hyödyntämisen mahdollisuuksia.
Valiokunta pitää hyvänä,
että valtioneuvosto on selvityksessään
luvannut parantaa alueellistamisen vaikutusten arviointia ja seurantaa.
Valtiovarainministeriö on vasta tänä syksynä,
kun alueellistamishanke on kestänyt vajaat kymmenen vuotta,
asettanut työryhmän pohtimaan alueellistamisen
taloudellisten vaikutusten arvioinnin ja seurannan tehostamista.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen ristiriitaan,
että päätökset tavoitteena olevan
4 000—8 000 työpaikan siirtämisestä tulisi
tehdä vuoteen 2011 mennessä eli ennen kuin työryhmän
arvio taloudellisista vaikutuksista on käytettävissä (31.12.2010).
Siirtymävaiheen ongelmat ratkaistava
Valiokunta edellyttää, että alueellistamispäätöksen
jälkeisen niin sanotun siirtymävaiheen ongelmien
vähentämiseen kiinnitetään nykyistä enemmän
huomiota. Asiantuntijakuulemisen ja kirjallisen materiaalin perusteella
voi päätellä, että alueellistamistoimien
valmistelu ja päätösten toimeenpano on
rahallisen panostuksen lisäksi sitonut huomattavasti henkilöstön
voimavaroja. Tästä huolimatta seurauksena on ollut monenlaisia,
merkittäviksi koettuja ongelmia.
Valiokunnan mielestä vähäisen siirtyvyyden vuoksi
asiantuntemusta on menetetty merkittävästi, vaikeutettu
yhteistyömahdollisuuksia keskeisten yhteistyötahojen
ollessa pääkaupunkiseudulla, heikennetty henkilöstön
työssä jaksamista ja motivaatiota sekä tehty
kaksoismiehityksen vuoksi pitkäänkin päällekkäin
samoja tehtäviä.
Alueellistamisen kielteisiä vaikutuksia henkilöstölle
vähennettävä
Alueellistamisen kielteiset seuraukset henkilöstölle
ovat useissa tapauksissa olleet merkittäviä. Yleensä uudelle
paikkakunnalle on siirtynyt 10—30 % henkilöstöstä.
Siirtyjien määrä on joissakin tapauksissa
ollut tätäkin pienempi. Muun muassa omaan sijoittumiseen
liittyvistä epäselvyyksistä, alueellistamisen
aiheuttamasta lisätyöstä ja henkilöstön
siirtymättömyydestä johtuvat ongelmat
ovat voineet heikentää huomattavastikin työssä jaksamista
ja työmotivaatiota sekä edelleen työn
tuottavuutta. Valiokunnan arvion mukaan siirtojen valmistelussa
ja toimeenpanossa ei ole otettu riittävästi huomioon työntekijöille
aiheutuneita inhimillisiä haittavaikutuksia ja niiden seurauksia.
Valiokunta katsoo, että henkilöstön
aseman turvaamiseen ja hyvän henkilöstöpolitiikan
periaatteiden noudattamiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän
huomiota. Alueellistamisen onnistumisen edellytyksiä heikentävät
tilanteet, joissa tiedottaminen on henkilöstön
mukaan ollut puutteellista, osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet
on koettu riittämättömiksi, sijoittamisselvitystä on
pidetty tarkoitushakuisena (päätös tehty
etukäteen) tai siirto on koettu pakollisena. Valiokunta
on myös huolestunut, jos siirtymättömille
ei ole löytynyt heidän osaamistaan vastaavia tehtäviä tai
heidän kohtelunsa ei ole ollut asianmukaista. Valiokunta
(samoin kuin valtioneuvosto selvityksessään) katsoo, että hyvä henkilöstöpolitiikka
edellyttää muun muassa muutosjohtamisen ja uudelleen
sijoittamisen parantamista. Valiokunnan näkemyksen mukaan
alueellistamistoimiin liittyvä tiedottaminen on ollut riittämätöntä.
Oikeuskansleri on 6.10.2009 antamassaan päätöksessä esittänyt
lääkealan keskuksen perustamisen ja sijoittamisen
osalta kritiikkiä mm. siitä, että sijoittamispäätös
on ollut harhaanjohtava ja puutteellinen ja että asiakirjojen
toimittamisessa on ollut viivettä. Oikeuskanslerin mukaan
"Saatujen tietojen perusteella ei voi välttyä vaikutelmalta,
etteikö asian kiireisellä aikataululla ja sillä,
kuinka asia on tullut ministeriön virkamiesten tietoon,
olisi ollut vaikutusta yhteistoimintamenettelyn toteuttamiseen".
Oikeuskanslerin päätöksessä on
edelleen todettu, että "Käytettävissäni
olevan selvityksen perusteella lääkealan keskuksen
perustaminen ja lääkealan uudelleenorganisoimisen
aikataulu on tullut ministeriön virkamiehille jonkinasteisena
yllätyksenä asian poliittisen valmistelun jälkeen".
Valtioneuvosto on selvityksessään todennut, että valtio
on hyvä ja mihin tahansa sektoriin vertailun kestävä työnantaja.
Valiokunnan käytettävissä oleva tieto
antaa erilaisen kuvan asiasta. Valiokunta kiinnittää huomiota
Tilastokeskuksen laajaan selvitykseen, joka käsitteli työelämän
muutoksia 30 viime vuoden aikana (Työolojen kolme vuosikymmentä;
Työolotutkimusten tuloksia 1977—2008; Tilastokeskus
2008). Tilastokeskuksen selvityksen mukaan ilmapiiri valtiosektorin
työpaikoilla on huonontunut nopeasti ja on useiden tekijöiden
osalta heikompi kuin yksityisellä sektorilla ja kuntasektorilla. Vielä vuonna
2003 valtiosektorin palkansaajat saivat muita useammin tiedon työtään
koskevista muutoksista jo suunnitteluvaiheessa. Nyt tilanne on päinvastainen.
Valtion työntekijöitä uhkaavat entistä useammin
myös ennakoimattomat muutokset työssä ja
siirrot toisiin tehtäviin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että alueellistamistoimien vaikutuksia henkilöstön
jaksamiseen, siirtymättömien uudelleensijoittamisen
onnistumiseen ja myös henkilöstömääriin
seurattaisiin nykyistä paremmin sekä koko hankkeen
tasolla että yksittäisissä hankkeissa.
Tällä hetkellä kaikilla ministeriöillä ei
ole oman hallinnonalansa osalta seurantatietoja esimerkiksi siitä,
kuinka moni on ylipäätään siirtynyt
uudelle paikkakunnalle.
Matkustaminen lisännyt tehottomuutta
Alueellistamisen yksi kielteinen seuraus on ollut matkustamisen
selvä lisääntyminen. Seurauksena on ollut
kustannusten lisääntymisen ohella tehottomuutta
ja ongelmia työssä jaksamiselle. Merkittävästi
lisääntynyt matkustaminen on myös ristiriidassa
ilmastotavoitteiden toteuttamisen kanssa. Erilaisilla teknisillä ratkaisuilla
(esimerkiksi videoneuvottelut) ei ole vielä kyetty oleellisesti
vähentämään matkustamisen haittoja.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että matkustamisen taloudelliset ja henkilöstöön kohdistuvat
vaikutukset otetaan toteutunutta paremmin huomioon sijoittamispäätöksiä valmisteltaessa.
Toimitilojen tehokkaasta käytöstä huolehdittava
Valiokunta kiinnittää huomiota alueellistamisen yhteydessä järjestettävien
toimitilakysymysten tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen.
Toimitilakysymystä ja muun muassa uusien tilojen rakentamisen
tarpeellisuutta tulee tarkastella kokonaistaloudellisesti. Valiokunta
kiinnittää huomiota siihen, että asiantuntijakuulemisen
perusteella pääkaupunkiseudulla vapautuu yhä enenevässä määrin
toimistotiloja. Valiokunta pitää tärkeänä,
että toimitilat suunniteltaisiin siten, että ne
ovat siirtymävaiheen aikanakin sekä uudella paikkakunnalla
että pääkaupunkiseudulla koko ajan tehokkaassa
käytössä. Valiokunta pitää hyvänä,
että valtioneuvosto on selvityksessään
luvannut parantaa toimitilakustannusten arviointia ja seurantaa.
Maan tasapainoisen alueellisen kehittämisen edistämisessä puutteita
Alueellistamisen keskeinen alkuperäinen tavoite on
ollut aluepolitiikan parantaminen. Esimerkiksi hallintovaliokunta
on alueellistamislaista antamassaan mietinnössä (HaVM
3/2002 vp —HE 237/2001
vp) painottanut, että säädettävän lain
keskeinen merkitys liittyy aluepolitiikan tehostamiseen. Alueellistamislain
keskeisiä tavoitteita ovat maan tasapainoisen alueellisen
kehittämisen edistäminen sekä työllisyyden
tukeminen maan eri osissa. Valiokunta katsoo, ettei lain keskeistä tarkoitusta
tehostaa aluepolitiikkaa ja edistää maan tasapainoista
alueellista kehittämistä ole toteutettu tarkoitetulla
tavalla. Alueellistamistoimet ovat painottuneet Etelä-Suomeen.
Alueellistamistoimien alueellisen kohdentamisen tulee olla toteutunutta
suunnitelmallisempaa, pitkäjänteisempää ja
koordinoidumpaa.
Marraskuussa 2009 alueellistamistoimet ovat suuralueittain kohdistuneet
seuraavasti:
- Etelä-Suomi 39,4 %
- Länsi-Suomi 21,5 %
- Itä-Suomi 24,6 %
- Pohjois-Suomi 14,5 %.
Alla olevassa taulukossa on esitetty, miten alueellistamistoimet
ovat marraskuussa 2009 kohdistuneet maakunnittain. Lisäksi
on esitetty budjettitalouden piirissä olevan henkilöstömäärän
muutos vuosina 2000—2008:
| Maakunta |
Alueellistamistoimet 2002—2009 |
Väestöosuus (%) |
Budjettitalouden henkilöstön
muutos 2000—2008
|
|
htv |
% |
|
|
| Kanta-Häme |
654 |
15,3 |
3,3 |
93 |
| Lappi |
380 |
8,9 |
3,5 |
-1 241 |
| Etelä-Savo |
371 |
8,7 |
2,9 |
-370 |
| Varsinais-Suomi |
361 |
8,5 |
8,7 |
-540 |
| Pohjois-Savo |
360 |
8,4 |
4,7 |
103 |
| Pohjois-Karjala |
264 |
6,2 |
3,1 |
-223 |
| Etelä-Pohjanmaa |
260 |
6,1 |
3,6 |
-134 |
| Pirkanmaa |
227 |
5,3 |
9,1 |
-23 |
| Keski-Suomi |
222 |
5,2 |
5,1 |
181 |
| Etelä-Karjala |
221 |
5,2 |
2,5 |
253 |
| Kymenlaakso |
220 |
5,2 |
3,4 |
-158 |
| Päijät-Häme |
165 |
3,9 |
3,8 |
-188 |
| Pohjois-Pohjanmaa |
162 |
3,8 |
7,3 |
-774 |
| Satakunta |
125 |
2,9 |
4,3 |
27 |
| Pohjanmaa |
81 |
1,9 |
3,3 |
-109 |
| Keski-Pohjanmaa |
75 |
1,8 |
1,3 |
-79 |
| Kainuu |
55 |
1,3 |
1,6 |
-261 |
| Itä-Uusimaa |
34 |
0,8 |
1,8 |
-182 |
| Uusimaa |
27 |
0,6 |
26,7 |
1 205 |
| YHTEENSÄ |
4 264 |
100,0 |
100 |
-2 789 |
Taulukko 2: Maakuntakohtainen erittely alueellistamistoimien
kohdentumisesta (2.11.2009; lähde VM)
Maakunnittain tarkasteltuna alueellistamistoimia on kohdennettu
selvästi eniten Kanta-Hämeeseen. Määrällisesti
vähän alueellistamistoimia on kohdennettu muun
muassa Kainuuseen, Keski-Pohjanmaalle, Pohjanmaalle, Satakuntaan
ja Pohjois-Pohjanmaalle. Viimeksi mainittuihin viiteen maakuntaan
on alueellistettu yhteensä selvästi vähemmän
työpaikkoja kuin yksistään Kanta-Hämeeseen.
Valiokunnan mielestä valtion tulee mahdollisuuksien
mukaan pyrkiä siihen, ettei se omilla toimenpiteillään
vaikeuta erityisesti heikoimmin menestyvien alueiden toimintaedellytyksiä. Valtion
budjettitalouden henkilöstömäärä on
vähentynyt alueellistamishankkeen aikana vuosina 2000—2008
noin 2 800:lla. Eniten henkilöstömäärä on
vähentynyt Lapissa (-1 241), Pohjois-Pohjanmaalla (-774),
Varsinais-Suomessa (-540), Etelä-Savossa (-370)
ja Kainuussa (-261).
Budjettitalouden henkilöstömäärä on puolestaan
em. ajankohtana lisääntynyt Uudenmaan lisäksi
neljässä maakunnassa (muun muassa Kanta-Häme).
Alueellistamistoimilla on eri maakunnissa kyetty eri tavoin tasapainottamaan valtion
työpaikkojen menetystä.
Alueellistamisella on yleensä ollut positiivisia vaikutuksia
kohdealueelle. Joissakin tapauksessa siirtojen alueelliset vaikutukset
ovat kuitenkin jäämässä melko
pieniksi. Esimerkiksi ARA:n alueelliset vaikutukset ovat jääneet
pieniksi, koska pääosa henkilöstöstä tekee
työmatkat Lahteen asuinpaikkakunnaltaan. Näin
verotulot Lahdelta jäävät saamatta. Samoin
esim. osaamis- ja toimintokeskittymiin tai synergiahyötyihin
liittyvät vaikutukset ovat tarkastusvaliokunnan valvontakäynnin
yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella jäämässä pieniksi.
Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että alueellistamistoimien seurauksena pääkaupunkiseudun
ulkopuolella alueiden välisiä siirtoja on toistaiseksi
ollut noin 1 000 htv. Näiden siirtojen alueellisista vaikutuksista
ei ole tietoja.
Asiantuntijakuulemisessa yhtenä sijoittamisen kehittämiskohteena
on nähty alueiden osaamis- ja toimintokeskittymien parempi
huomioon ottaminen. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että siirretyille yksiköillekin on voinut jäädä epäselväksi,
miten siirto on vahvistanut alueen osaamis- ja toimintokeskittymää tai
tuonut muutoin synergiaetuja. Asiantuntijakuulemisen perusteella
alueiden omista vahvuuksista lähtevien klusterien huomioon
ottamista voidaan parantaa mm. valtiovarainministeriön
ja työ- ja elinkeinoministeriön paremmalla yhteistyöllä.
Oikeuskansleri on todennut, että koska Helsinki tai pääkaupunkiseutu
laajemmin ei kyseisessä tapauksessa ole ollut sijoittamisselvityksessä mukana,
on mahdotonta arvioida, kuinka olemassa oleva osaamis- ja toimintokeskittymä eli
alueellistamisasetuksen 1 §:n 3 momentti on otettu huomioon
sijoituspaikasta päätettäessä.
Sosiaali- ja terveysministeriön 19.1.2009 tekemä sijoituspaikkaa
koskeva päätös ei oikeuskanslerin mukaan
selvennä asiaa.
Alueellistaminen ja tuottavuusohjelma keskenään
ristiriitaisia
Saaduissa lausunnoissa ja asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty
usein huomiota siihen, että alueellistamishankkeen ja sen
jälkeen aloitetun tuottavuusohjelman samanaikainen toteuttaminen
on ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta. Hankkeiden on todettu olevan
myös ristiriitaisia keskenään. Tarkastusvaliokunta
on useissa eri yhteyksissä kiinnittänyt
huomiota tuottavuusohjelman ja sen toteuttamisen ongelmakohtiin
ja kehittämishaasteisiin (TrVM 1/2009
vp — K 11/2009 vp, K
12/2009 vp, TrVM 1/2008 vp — K
6/2008 vp, K 10/2008 vp ja TrVM 1/2007 vp — K
12/2007 vp, K 13/2007 vp.
Valiokunnan näkemyksen mukaan alueellistamishankkeen jälkeen
aloitetun tuottavuusohjelman toteuttaminen tuo omat lisähaasteensa
alueellistamisen toteuttamiselle, koska hankkeiden tavoitteet ovat
osin keskenään ristiriitaisia.
Poliisin tietohallintokeskuksen (nykyisin HALTIK) alueellistaminen
Rovaniemelle on usein mainittu esimerkkinä onnistuneesta alueellistamisesta
muun muassa positiivisten alueellisten vaikutusten takia. Valtiontalouden tarkastusvirasto
on kuitenkin arvioinut kyseistä siirtoa tuottavuusnäkökulmasta
kriittisesti. Tarkastusviraston kertomuksessa eduskunnalle toiminnastaan
varainhoitovuodelta 2008 (K 15/2009 vp)
on muun muassa todettu, että Poliisin tietohallintokeskuksen
alueellistamisen keskeisenä ongelmana on ollut hiljaisen
tiedon siirtymättömyys. Alueellistamisen myötä on jouduttu
merkittäviin uusrekrytointeihin, mikä on kertomuksen
mukaan ristiriidassa valtion tuottavuusohjelman kanssa.
Valtioneuvoston selvityksessä myös talous- ja
henkilöstöhallinnon palvelukeskusten perustamisia
(5 kpl) on pidetty esimerkkinä onnistuneesta alueellistamisesta.
Valiokunnan saaman informaation mukaan joidenkin palvelukeskusten
alueellistamiseen on kuitenkin koettu liittyvän ongelmakohtia
ja kehittämishaasteita. Ongelmina on ollut muun muassa
uudelle paikkakunnalle siirtyneiden vähäinen määrä,
osaamisen häviäminen, tehtävien päällekkäinen
hoitaminen ja tietojärjestelmäongelmat. Myös
taloudellisten vaikutusten arvioinnissa on kehittämistarpeita.
Valtiokonttorin palvelukeskuksen tuloksellisuuden ja palvelujen
laadun on arvioitu siirron seurauksena heikentyneen.
Tarkastusvirasto on eri yhteyksissä esittänyt palvelukeskusten
tuottavuuteen liittyvää kritiikkiä. Valiokunnan
mielestä palvelukeskusten tuottavuuden parantamisessa on
vielä monia kehittämishaasteita. Valiokunnan arvion
mukaan vuoden 2010 alusta toimintansa aloittavan hallinnollisesti
yhdistetyn valtion talous- ja henkilöstöhallinnon
palvelukeskuksen tuottavuuden parantamisedellytykset ovat hyvät,
mikäli suunnitteilla ja vireillä olevat kehittämistoimet
toteutetaan.
Valtion tuottavuusohjelman seurauksena valtion henkilöstön
määrä vähenee vuoteen 2011 mennessä 9
645 henkilötyövuodella ja tämän
lisäksi vuoteen 2015 mennessä 4 800
henkilötyövuodella. Henkilövähennysten
alueellisesta kohdentumisesta ei ole tietoja.
Valiokunta suhtautuu varauksellisesti kokonaisten virastojen
siirtämiseen
Tarkastusvaliokunnan mielestä kokonaisia virastoja
tai laitoksia ei tule siirtää siitä aiheutuvien
haittojen ja ongelmien vuoksi. Valiokunta pitää perusteltuna,
että jatkossa alueellistamistoimissa painotetaan tehtävien
tai tehtäväkokonaisuuksien siirtämistä.
Tehtävien siirtämisen edellytyksiä parantaa
mm. sähköisten palvelujen kehittäminen.
Tarkastusvaliokunta on aiemmin (TrVM 1/2009 vp — K
11/2009 vp, K 12/2009
vp) esittänyt näkemyksiään
sähköisen asioinnin ja tietoyhteiskuntakehityksen vauhdittamisesta.
Valiokunnan mielestä tietotekniikan ja sähköisen
asioinnin mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty alueellistamispäätöksiä tehtäessä.
Valiokunnan mielestä parasta alueellistamista on tietoverkkojen
ja sähköisen asioinnin kautta tapahtuva tehtävien
siirto alueille. Tehtäviä siirrettäessä tulee
tarkastella myös prosessien ja toimintatapojen parantamismahdollisuuksia.
Tässä ei ole valiokunnan mielestä riittävästi
onnistuttu.
Alueellistamissäädösten muutostarpeita
tarkasteltava tarkemmin
Valiokunta pitää tarpeellisena, että alueellistamislain
ja -asetuksen muutostarpeet selvitetään. Nykyisten
säädösten mukaan alueellistamistoimia
voidaan toteuttaa epätarkoituksenmukaisella tavalla ilman,
että lakia ja asetusta sinällään rikotaan.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös sijoittamisselvitysten
epäyhtenäiseen käytäntöön
valittaessa selvityksen vertailupaikkakuntia ja pitää tärkeänä,
että menettelytavat ovat yhdenmukaisia.
Nykyiset säädökset eivät
riittävästi tue maan tasapainoisen alueellisen
kehityksen edistämistä eivätkä alueellistamisen
toiminnallisten ja taloudellisten hyötyjen saavuttamista.