Perustelut
Puoluelaissa (10/1969, muutettu 683/2010)
on säädetty puolueille ja puolueyhdistyksille
rahoituksen avoimuutta koskevia velvoittavia säännöksiä.
Tavoitteena on lisätä puoluerahoituksen avoimuutta
ottamalla erityisesti huomioon Euroopan neuvoston korruptionvastaisen
toimielimen GRECOn Suomelle antamat suositukset. Lain tavoitteena
on myös antaa riittävästi tietoa mahdollisten
sidonnaisuuksien arvioimisen kannalta puolueiden perustoiminnan
ja vaalikampanjoiden rahoituksesta sekä ehkäistä korruptiota
ja epäasiallisiin sidonnaisuuksiin perustuvaa vaikuttamista
puolueiden toimintaan. Puolueiden valvontaa toteuttavat valtiontalouden
tarkastusvirasto, oikeusministeriö sekä asianomaisten
yhteisöjen tai säätiöiden tilintarkastajat.
Tarkastusviraston rooli on valvoa puoluelain tarkoittamaa tukea,
vaalikampanjan kulujen ja rahoituksen erittelyä sekä näihin
liittyvien asiakirjojen laatimista ja toimittamista koskevien säännösten
noudattamista.
Vuonna 2013 suoritetun puoluerahoitustarkastuksen tavoitteena
oli varmistua siitä, antavatko ilmoitusvelvollisten lakisääteiset
ilmoitukset säädösten mukaisesti ja valvonnan
näkökulmasta kirjanpitoon perustuvat oikeat ja
riittävät tiedot puoluerahoituksesta sekä tuen
rajoitusten noudattamisesta ja onko ilmoitusvelvollisten kirjanpito
puoluelain näkökulmasta asianmukaista ja ovatko
ilmoitusvelvolliset noudattaneet puoluelain keskeisiä säännöksiä puoluerahoituksesta
ja sen rajoituksista. Tarkastusviraston valvottavia ovat puoluelain
perusteella puolueet, avustuspäätöksessä mainitut
yhteisöt ja puolueiden lähiyhteisöt.
Valvottavia on noin 150. Valvonnan ulkopuolelle jäävät
muut puolueyhdistykset, joita on noin 6 000. Näiden
valvominen olisi myös merkittävä resurssikysymys.
Puolue, puolueyhdistys ja puolueen lähiyhteisö saavat
vastaanottaa kalenterivuoden aikana tukea samalta tukijalta enintään
30 000 euron arvosta. Tämä rajoitus ei
koske puolueen lähiyhteisön antamaa tukea. Puoluelakiin
sisältyy tämän lisäksi mm. kielto
vastaanottaa ulkomaista tukea ja tukea, jonka antajaa ei voida selvittää. Tarkastettavien
tahojen tulee tehdä tarkastusvirastolle ilmoitus saamistaan
vähintään 1 500 euron arvoisista
tuista ja niiden antajista. Nämä ns. ajantasaisiin
ilmoituksiin sisältyvät tiedot julkistetaan tarkastusviraston
ylläpitämässä puoluerahoituksen
ilmoitusrekisterissä.
Tarkastuksen kohteena oli kahdeksan puoluetta, 15
piirijärjestöä ja kaksi lähiyhteisöä. Tarkastuksia
tehtiin yhteensä 25.
Johtopäätöksissään
tarkastusvirasto toteaa, että pääsääntöisesti
yhteisöjen kirjanpito oli hoidettu asianmukaisesti. Tarkastusviraston
mukaan tulee kuitenkin kiinnittää jatkossa huomiota
kirjanpidon erittelytapaan, ajantasaisuuteen ja laatuun sekä käteiskassavarojen
tilittämiseen. Vaalikampanjan kulujen ja rahoituksen erittelyn tulisi
olla johdettavissa kirjanpidosta ja muista selvityksistä ja
täsmäytettävissä niihin. Lukuisien
valvottavien yhteisöjen tilintarkastajien valinnassa tai
tilintarkastuskertomuksissa oli puutteita. Tilintarkastajiksi ei
ollut esim. valittu aina auktorisoituja tilintarkastajia tai tilintarkastuskertomuksiin
ei ollut sisällytetty puoluelain 9 c §:n
edellyttämiä lausumia. Tarkastusvirasto myös
ehdottaa, että puolueyhdistysten merkittävä rahoituslähde,
luottamushenkilömaksut, voitaisiin esittää tilinpäätöksen
yhteydessä. Valiokunta pitää tarkastusviraston
huomioita oikeaan osuvina.
Tarkastusvaliokunta on mietinnössään TrVM 9/2013
vp esittänyt useita sekä vaali- että puoluerahoitusvalvontaa
koskevia kehittämistarpeita, ja eduskunta on mietinnön
pohjalta hyväksynyt kannanoton: "Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto
ryhtyy toimenpiteisiin ja selvittää vaali- ja
puoluerahoitusta koskevat uudistamistarpeet."
Asiantuntijakuulemiseen nojautuen tarkastusvaliokunta pitää perusteltuna
parlamentaarisen valmistelun käynnistämistä asiassa
syksyllä 2014. Samassa yhteydessä on tarkoituksenmukaista
käsitellä myös ETYJ:n Suomelle antamat puolue-
ja kampanjarahoitusta koskevat suositukset eduskuntavaalien 2011
johdosta. Valiokunta ehdotta, että käynnistettävässä valmistelussa
tarkastellaan myös tukea koskevaa rajoitusta, jonka mukaan
puolueen ja puolueyhdistyksen on huolehdittava, että vaalikampanjaan kuuluvasta
tai sitä tukemaan tarkoitetusta maksullisesta mainoksesta
käy ilmi mainoksen maksajan nimi. Vastaava säännös
on myös vaalirahoituslaissa. Tämän rajoituksen
toimivuudesta on saatu ristiriitaista palautetta, eikä sen
toteutumista ole voitu valvoa.