Perustelut
Tulevaisuusvaliokunnan tehtävät demokratian
näkökulmasta
Tulevaisuusvaliokunta on perustettu vahvistamaan demokratiaa.
Eduskunta osoitti 20 vuotta sitten arvostavansa demokratian tulevaisuuden selvittämistä
ja
sen eri vaihtoehtojen laaja-alaista tarkastelua perustamalla parlamentin
sisälle yhdeksi valiokunnaksi lakiasäätävien
valiokuntien rinnalle tulevaisuusajatteluun ja -keskusteluun keskittyvän
valiokunnan. Vaikka demokratialla parlamenteissa on yleensä vakaat
muotonsa, eduskunta näytti edelläkävijän
mallia osoittamalla, että myös valiokuntalaitoksen
kautta eli normaalia parlamentaarista menettelyä noudattaen
voidaan poliittisen demokratian sisältöä ja menettelyjä uudistaa.
Lainsäädäntö- ja budjettivallan
rinnalle parlamentaarisen demokratian keskiöön
luotiin think tank -tyyppinen näkemysvaltaa käyttävä instituutio.
Tulevaisuusvaliokunta on pitänyt demokratia-teemaa
esillä koko kuluneen 20 vuoden aikana. Kaikissa vaalien
jälkeen valituissa tulevaisuusvaliokunnissa on demokratiaa
käsitelty niin tulevaisuusselonteoista annetuissa tulevaisuusmietinnöissä kuin
monissa valiokunnan muille valiokunnille antamissa lausunnoissa.
Näiden lisäksi valiokunta on ottanut demokratian
oma-aloitteisten selvityksiensä kohteeksi ja tuottanut seuraavat
demokratian tulevaisuuteen keskittyvät kirjat:
- Demokratia ja tulevaisuudet (toim. Mika Mannermaa,
Jim Dator ja Paula Tiihonen 2006)
- Demokratia tulevaisuuden myllerryksessä (Mika
Mannermaa 2007)
- Monen monta demokratiaa (toim. Paula Tiihonen ja Risto
Harisalo 2007)
- Eduskunta ja kunnallinen itsehallinto (Aimo Ryynänen
ja Paula Tiihonen 2009)
- Joukkoistaminen demokratiassa: Poliittisen päätöksenteon
uusi aika (Tanja Aitamurto 2012)
- Mustat joutsenet — Mikä muuttaa maailmaa
seuraavaksi? (kansalaiset kirjoittajina 2013)
- Uusi ja vanha demokratia (eri yliopistojen demokratiatutkijat
kirjoittajina 2013)
- Crowdsourced off — Road Traffic Law Experiment
in Finland (Tanja Aitamurto ja Hélène Landemore
2014)
Osana valtiopäivien 150-vuotisjuhlaa tulevaisuusvaliokunta
järjesti Oulussa 13.10.2013 demokratian tulevaisuutta käsittelevän
kansalaisseminaarin ja julkisti kirjan Uusi ja vanha demokratia
(TuV 7/2013). Siihen kirjoittaneiden eri yliopistoja, oppiaineita,
sukupolvia ja -puolia edustaneiden professori Kaarlo Tuorin, professori
Maija Setälän, professori Ilkka Niiniluodon, professori
Ilkka Ruostetsaaren, tohtori Kim Strandbergin ja lehtori Pauli Rautiaisen
ja tutkija Anna Hyvärisen artikkelit ja heidän
asiantuntijalausuntonsa valiokunnalle vuodelta 2013 muodostavat
hyvän perustan tarkastella sitä, miten suoran
ja muun uuden demokratian eri muodot kohtaavat vanhan edustuksellisen
demokratian. Valiokunta on saanut valiokunnassa parhaillaan käsittelyssä olevaan
tulevaisuusselontekoon (VNS 7/2013 vp)
Mikkelin kaupungin kehitysjohtaja Soile Kuitusen asiantuntijalausunnon,
jossa hän arvioi paikallisen tason uusia ns. tekemisen
demokratian ratkaisuja.
Tulevaisuusvaliokunnan aiemmat demokratia-kannanotot
Tulevaisuusvaliokunta on esittänyt Mika Mannermaan
demokratiaselvitysten ja erityisesti kirjassa Demokratia tulevaisuuden
myllerryksessä (2007, s. 136—149) esitetyn kaikkiaan
25 konkreettisen toimenpide-esityksen nojalla seuraavat pääosin
yhä ajankohtaiset kannanotot vuonna 2007:
1. Kansalaiskeskustelut ja keskustelut eduskunnassa suurista
tulevaisuuskysymyksistä
Vaalikaudelle 2007—2011 valittavan tulevaisuusvaliokunnan
tulee käynnistää tulevaisuusraatien käytäntö suomalaisessa
yhteiskunnassa. Tulevaisuusraadit ovat hyvin valmisteltuja julkisia
kansalaiskeskusteluja keskeisimmistä yhteiskunnallisista
tulevaisuusteemoista. On tärkeää, että niihin
ei osallistu vain yhteiskunnan eliitit, vaan pyrkimyksenä tulisi
olla ruohonjuuritason kansalaisyhteiskunnan, asiantuntijoiden sekä poliittisten
ja taloudellisten päättäjien väliset keskustelut.
Tulevaisuusvaliokunnalle on jo vakiintunut rooli tulevaisuussuuntautuneiden
arvioiden tekemisessä eduskunnassa. Tulevaisuusselontekomenettelyä kehittäen
tulevaisuusvaliokunnan tulisi yhteistyössä valtioneuvoston
kanssa edistää sitä, että Suomessa
omaksutaan käytännöksi laatia korkeatasoiset
ja riippumattomat tulevaisuusselvitykset aina ennen laaja-alaisia
ja pitkän aikavälin vaikutuksia omaavien päätöskokonaisuuksien
läpiviemistä. Tulevaisuusselvityksiä voidaan
tilata eri tahoilta ja eduskunnan odotetaan ottavan niihin kantaa
tulevaisuusselonteon tapaan tulevaisuusvaliokunnan valmistelun pohjalta.
2. Tulevien sukupolvien oikeudet
Suomeen tulee perustaa TUSE, mahdollisimman pitkälti
virtuaalisesti toimiva tulevien sukupolvien edustus, jolla on oikeus
ja velvollisuus toimia tulevien sukupolvien puolesta edustamalla
heitä yhteiskunnassa, puhumalla heidän äänellään
ja ryhtymällä tarvittaessa myös juridisiin toimiin
syntymättömien ihmisten etujen nimissä.
3. Nettiäänestäminen
Tulee selvittää, voitaisiinko kaikissa Suomessa järjestettävissä merkittävissä vaaleissa
— eduskuntavaalit,
presidentinvaalit, europarlamentin vaalit ja kunnallisvaalit — äänestää perinteisten
tapojen
lisäksi sähköisesti internetissä ennen Suomen
itsenäisyyden 100-vuotisjuhlia vuonna 2017.
4. Virtuaalivaalipiirin perustaminen
Tulee selvittää virtuaalisen vaalipiirin perustamista.
Riippuen selvityksen tuloksista voitaisiin perustaa esimerkiksi
20 edustajan virtuaalivaalipiiri. Äänestäjä voisi
ilmoittautua virtuaalivaalipiirin jäseneksi, jolloin hän
samalla luopuu maantieteellisen vaalipiirin jäsenyydestä.
Puolueet ja muut ehdokkaita asettavat tekisivät
ehdokasasettelun virtuaalivaalipiirissä aivan kuten perinteisissä vaalipiireissä.
Ehdokkaan kotipaikkakunnalla ei olisi merkitystä.
Demokratia ymmärretty selonteossa liian kapeasti
Valtioneuvosto korostaa ensimmäisessä demokratiapoliittisessa
selonteossa päämäärien ja toimenpiteiden
tarkasteluvälin olevan pitkä. Siinä sanotaan
nostettavan esille demokratian kehittämisen ydinkohtia,
jotka vaativat huomiota nyt ja pitkällä aikavälillä sekä annetaan
valtioneuvoston linjaukset demokratiapolitiikan tavoitteiksi 2010-luvulle.
Valtioneuvosto painottaa, että demokratiapolitiikalla
pyritään vastaamaan demokratian uusiin haasteisiin.
Tavoitteena on, että päätöksenteko
perustuu kansalaisten laajaan osallistumiseen ja että siinä toteutuu
osallistumisen yhdenvertaisuus.
Viitaten tulevaisuusvaliokunnan 20 vuoden aikana tekemiin selvityksiin
valiokunta katsoo demokratian ymmärretyn selonteossa lähtökohtaisesti
varsin kapeasti. Demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioitus
on suomalaisen yhteiskunnan perusta. Pitkän aikavälin demokratiapoliittisen
selonteon, varsinkin kun se on ensimmäinen, olisi tullut
kattaa esitettyä laajemmin eri elämänalueet
ja käsitellä demokratian toimivuutta eri tasoilla.
Siitä puuttuu monia elintärkeitä yhteisten
asioiden hoidon aloja ja tasoja, jotka vaikuttavat jokaisen suomalaisen
elämään. Se ei kata politiikan alaltakaan kaikkia
tasoja. Vaikka rajoituttaisiin tarkastelussa vain ns. valtiollisiin
asioihin, toimivaa demokratiaa on tavoiteltava entistä selvemmin
tulevaisuudessa myös niillä vallan ja vaikuttamisen tasoilla
ja tahoilla, joissa olemme mukana ja jotka vaikuttavat jo nyt olennaisesti
omiin ratkaisuihimme. Demokratiaa on syytä ennakoida, ottaa
huomioon heikot signaalit ja varautua myös mustiin joutseniin.
Tulevaisuuden tutkijat korostavat, että tulevaisuuksia
on monta. Demokratiantutkijat korostavat, että demokratiaa
on monenlaista. Suomessa on viime vuosikymmeninä kavennettu
demokratian käsite koskemaan vain joko ylimpien valtioelinten
suhteiden yksityiskohtia, äänestystekniikkaa tai
ruohonjuuritason kansalaisaktiviteettien kokeiluja. Esimerkiksi
jo 1970- ja 1980-luvuilla valtiosäännön
uudistamista myöten demokratiasta puhuttiin monen tasoisena:
globaalina, eurooppalaisena, alueellisena, maakunnallisena ja paikallisena.
Demokratia koski laajasti varsin erityyppisiä instituutioita:
valtiota, kuntia, hallintoa, järjestöjä,
työmarkkinoita, yrityksiä, virastoja, kouluja,
yliopistoja, laitoksia, taloyhtiöitä ja jopa perheitä.
Sisällöltään demokratia ymmärrettiin
poliittisena, sosiaalisena ja taloudellisena. Demokratian muotoja
olivat välillinen ja suora demokratia erilaisine sovellutuksineen.
Selonteon mukaan toimiva demokratia perustuu seuraaviin kriteereihin:
todelliset vaikutusmahdollisuudet takaava osallistuminen, äänestämisen
tasavertaisuus, politiikan ymmärtäminen sekä vaikutusvalta
asialistan määrittelemiseen ja asioiden esille
nostamiseen. Valiokunta ottaa aiemmista selvityksistään
eri päätösvallan ja vaikuttamisen tasolta
esimerkkejä, joissa varsinkin tulevaisuuden kehitystrendit
huomioiden on selvästi kasvava demokratiavaje. Kun selonteosta
on rajattu niin paljon demokratian aloja ja tasoja pois, ollaan
päädytty tulevaisuuden vaateet huomioiden liian
yksioikoisesti johtopäätökseen, että Suomi
sijoittuu "kansainvälisessä vertailussa
poikkeuksetta kärkidemokratioiden joukkoon".
Globaalidemokratia.
Globaalisaatio on lisännyt demokratiaa ja tasa-arvoa
enemmän kuin mikään yksittäinen
poliittinen päätös. Se on tarjonnut työtä ja
vaurastumista sadoille miljoonille ja antanut nopean talouskasvun
myötä useille valtioille mahdollisuudet erittäin
nopeasti kehittää koulutusta, terveydenhuoltoa,
infrastruktuuria ja muita tulevan talouskasvun ja samalla ihmisten hyvinvoinnin
perusteita. Samalla erityisesti kehittyneiden maiden kansalaisten
lähtökohdista ja demokratialle asetettujen yhä korkeampien
tavoitteiden näkökulmasta globalisaatio on loitontanut
ihmisiä heitä koskevasta päätöksenteosta. Legitimaation
ja luottamuspohjan heikkous, todellisena tai koettuna, on heijastunut
myös kansalaisten suhtautumiseen oman maansa johtajiin.
Globaalin demokratian ratkaisut eivät ole helppoja.
Demokratian tulevaisuutta koskevassa keskustelussa tätä tasoa
ei voida kuitenkaan ohittaa. Demokraattista ratkaisua odottavat
sellaiset 2000-luvun ongelmat kuin ilmastonmuutos, väestönkasvu
ja köyhyys, mutta myös erilaiset poliittis-taloudelliset
kriisit ja viime aikojen kehityksestä jopa demokratian
ydinkysymys — sodanuhka (viimeksi esille nousseina esimerkiksi
Ukrainan tai Koreoiden tapaukset).
EU-demokratia.
EU:n tehtäviä, organisaatioita taikka toimintatapoja
ei ole rakennettu nimenomaisesti demokratian lähtökohdista.
Kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia on erityisesti 2000-luvulla
pyritty nostamaan esille, mutta demokratia järjestelmätason
asiana on edelleen eräs EU:n perusongelmista. Kysymys on
valtarakennelman legitimiteetistä. Kansallisten parlamenttien
valtaoikeuksien kannalta aiemmin on arvosteltu lainsäädäntövallan
jakoa EU:n ja kansallisten parlamenttien välillä,
kun 2010-luvulla on kritiikin kohteeksi noussut budjettivalta.
Rahoitus- ja finanssikriisit ovat lisänneet erityisesti
EU:n ennakollista finanssivalvontaa, EU:n komission ohjausvaltaa
ennen kuin hallitukset ovat vuosittaista budjettiaan edes kansallisille
parlamenteille antaneet.
Väliportaan demokratia.
Valtiollisen demokratian taso, jossa Suomella on vajetta lähes
ainoana Euroopassa, on valtion ja kunnan väliin jäävä vallankäyttö,
jota nimitetään väliasteen hallinnoksi,
seutuhallinnoksi tai maakunnalliseksi itsehallinnoksi. Suomessa
on toisin kuin muissa maissa hallinto rakennettu vahvan valtiollisen keskushallinnon
ja voimakkaiden peruskuntien varaan. Demokratian vaje on kuitenkin
koko itsehallinnon tunnistettu ja tunnustettu valtiosäännön
tasolla asti. Tämänkään demokratian
toteutus ei ole helppoa. Alkuperäisestä 1918 HM:sta on
vain yksi pykälä toteuttamatta, joka on ns. väliasteen
eli maakuntien itsehallinto. Pykälä on siirtynyt
sellaisenaan uusittuun valtiosääntöön. Demokratialla
tarkoitettiin itsenäisyyden alussa pelkistäen
vaaleilla valittuja omia toimielimiä ja oikeutta kerätä veroja
omaan toimintaansa. Laajojen uudistusten, ml. meneillään
oleva sosiaali- ja terveydenhoidon rakenteiden tarkistus (Sote) tai
kuntauudistus, ongelmien taustalla on demokratian puute. Vaaleissa
luottamusmiehet saavat kansalta vallan yhteisten asioiden hoitoon,
ja tämän valtuutuksen nojalla he voivat legitiimisti jossain
määrin siirtää valtaa alaspäin,
mutta eivät ylöspäin.
Yritys- ja virastodemokratia.
Yritys- ja virastodemokratiasta on Suomessa keskusteltu vain osana
yleiseurooppalaista liikehdintää 1960- ja 1970-luvuilla.
Suomessa istui useita näihin demokratian aloihin syventyviä parlamentaarisia komiteoita,
mutta niiden ehdotukset eivät edenneet. Monessa maassa,
kuten Saksassa ja Ruotsissa, henkilöstö sai edustuksensa
muun muassa yritysten ja virastojen johtoelimiin. Onko eräs selitys
näiden maiden parempaan talouskriisien hoitoon, eläkeiän
nostamisen onnistumiseen taikka työtyytyväisyyden
parempaan tasoon työpaikoilla löydettävissä yritys-
ja virastodemokratiasta?
Koulu- ja oppilaitosdemokratia.
Myöskään näillä demokratian
aloilla ja tasoilla Suomi ei ole edistynyt parhaimmalla tavalla.
Talouden demokratia.
Useat tutkijat ovat katsoneet, että demokraattisen
järjestelmän uskottavuuden ja tulevaisuuden mahdollisuuksien
takia olisi syytä alkaa arvioida taloudellista valtaa demokratian
näkökulmasta. Olisi puhuttava demokratiasta ja
taloudesta samoilla kriteereillä, samoilla voimakkuuksilla,
samaan aikaan ja samoilla foorumeilla. Poliittiset instituutiot
ovat melko voimattomina joutuneet myöntämään, että politiikan
vastuulle on asetettu yhä vaikeampia ongelmia,
mutta ratkaisun avaimet ovat siirtyneet muualle — yksinkertaistaen
kansallisvaltioilta ylikansallisille elimille ja politiikalta taloudelle.
Oslon yliopistossa on eräs 2010-luvun vahvimpia demokratiaa,
rauhaa ja oikeudenmukaisuutta tutkineita laitoksia. Professori Stein
Ringen, joka toimii tällä hetkellä Oxfordissa,
on nostanut esille pitkän aikavälin kysymyksenä poliittisen
demokratian uskottavuuden kytkennän taloudelliseen valtaan.
Ringen tuo esille seuraavat kaksi kaikissa demokratioissa kansallista
lainsäädäntövaltaa vähentävää kehityspiirrettä:
1) Isot talouden toimijat ovat osana globalisaatiota saaneet uuden
mahtavan vallan käytön välineen, mahdollisuuden
siirtää pääomia, tuotantoa,
työpaikkoja, pääkonttoreita, veroja,
innovaatioita, tutkimus- ja kehitystyötä, uutta
ajattelua pois. Tämä mahdollisuus on ollut aiemminkin,
mutta nyt tämä veto-oikeus tai exit-valta on todellinen
ja uskottava. 2) Ylikansallinen lainsäädäntö ja
erilaisten normien anto (EU,YK, WTO, EN, MP, IMF, G8 jne.) on lisääntynyt.
Hän erottaa viisi trendiä demokratian, politiikan
ja talouden voimasuhteiden muutoksessa:
- taloudellinen valta on kasvanut
talouden kasvun takia verrattuna politiikkaan, jossa kullakin äänestäjällä on
edelleen vain yksi ääni,
- taloudellinen valta on keskittynyt pienelle eliitille,
- markkinoiden ja talouden liberalisoinnissa yksityinen on
tullut julkisen areenoille,
- poliittinen valta on työnnetty pois talouden areenoita;
poliittisen toiminnan rahoitus on siirtynyt niille, joilla on kykyä,
halua ja intressiä kustantaa poliittisia aktiviteetteja
ja
- pääomamarkkinat ovat globalisaation,
deregulation ja tietotekniikan myötä karanneet kansallisvaltioilta.
Kansalaiset olettavat parlamentaarisen demokratian nimenomaan
huonoina aikoina käyttävän voimakkaasti
valtaansa. Parlamentille ja sen luottamusta nauttivalle hallitukselle
keskitetyn poliittisen vallan ja kansalaisten kasvaneiden odotusten
välillä on aukko, joka aiheutuu politiikan ja
talouden epäsuhdasta. Politiikka ja kansan edustajat on
osin pantu kantamaan kohtuutonta vastuuta politiikan todellisiin
keinoihin nähden.
Demokratian hoidosta
Demokratia on tärkeimpiä pitkän aikavälin
politiikan teemoja. Demokraattisessa yhteiskunnassa keskustelu ihmisen
suhteesta itseään koskevaan päätöksentekoon
on sillä tavalla ikuista, että jokaisen sukupolven
on luotava oma tulkintansa demokratiasta, sen eri aloilla ja tasoilla. Pelkät
demokratian kulissit eivät riitä. Hyväkään
demokratia ei välttämättä toimi
muutos- ja murrosvaiheissa. Demokratian kunnossapitoa ja uudistamista
voi pitkäjänteisen ja perusteisiin menevän
luonteensa takia verrata puutarhanhoitoon.
Euroopan neuvosto on tänä vuonna julkaissut arvion
demokratian tilasta Euroopassa (State of Democracy, human rights
and the rule of law in Europe (SG 2014 (1) FINAL). Sen mukaan:
Demokratian kannalta keskeisiin poliittisiin vapausoikeuksiin
kohdistetaan Euroopassa yhä voimakkaampia rajoitustoimia.
Perinteisen median piirissä toimivien toimittajien sananvapaus on
kaventunut, mielenosoitusvapauteen puututaan aiempaa enemmän
ja ennen kaikkea internet-ympäristössä tapahtuva
viestintä on otettu aiempaa laajempien valvontatoimien
kohteeksi.
Menoleikkaus (Austerity) -politiikkaan liittyvät budjettileikkaukset
ovat johtaneet demokraattisten rakenteiden rapistumiseen ja ihmisoikeustilanteen
heikentymiseen eräissä Euroopan valtioissa. Tämä on
johtanut valtiollisia rakenteita kohtaan tunnetun yleisen luottamuksen
rapistumiseen. Tämä syventää edustuksellisen
institutionaalisen demokratian yleiseurooppalaista legitimiteettiongelmaa.
Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari on esittänyt huolensa
siitä, että menoleikkaus-politiikka on lisännyt
yhteiskunnan ulkopuolelle sysättyjen ihmisten määrää ja
syventänyt ihmisten yhteiskunnallisten toimintavalmiuksien
eriarvoistumiskehitystä.
Joukkoistaminen
Tällä vaalikaudella joukkoistaminen on ollut muita
hankkeita lävistävänä teemana
erityisen paljon esillä.
Joukkoistamisella (engl. crowdsourcing) tarkoitetaan tyypillisesti
ennalta rajaamattomien ihmisjoukkojen osallistamista rajattuun tehtävään
verkon välityksellä. Joukkoistamista voidaan soveltaa
hyvin laajasti rahoituksen keräämisestä tuotekehitykseen
ja mikrotyön tekemiseen.
Myös demokratian palveluksessa joukkoistaminen tarjoaa
monenlaisia mahdollisuuksia. Sitä voidaan hyödyntää laajasti
eri päätöksenteon vaiheissa ja tasoilla.
Joukkoistaminen soveltuu myös käytännössä kaikkiin
aiheisiin ja hyvin erilaisiin olosuhteisiin.
Tulevaisuusvaliokunta on vaalikauden aikana selvittänyt
ja kokeillut joukkoistamisen käyttöä demokratian
apuvälineenä. Yhteishankkeessa ympäristöministeriön
kanssa valiokunta avasi luonnoksen hallituksen esitykseksi maastoliikennelaista
keskusteltavaksi ja kehitettäväksi verkkoalustalla
www.suomijoukkoistaa.fi. Koehanketta ja sen tuloksia on käsitelty
muun muassa valiokunnan julkaisuissa Joukkoistaminen demokratiassa
ja Crowdsourced Off-road Traffic Law Experiment in Finland.
Valiokunta on laittanut koko kansalle keskusteltavaksi hyvinvointimallin
tulevaisuudet. Valiokunnan Kestääkö hyvinvointiyhteiskunta -jaosto
teki vuonna 2013 neljä taustapaperia, joihin kerättiin
erilaisia näkemyksiä hyvinvointiyhteiskunnan ja
-valtion tulevaisuudesta. Neljä etukäteen keskusteluun
mukaan kutsuttua ns. oraakkelia on lukenut jaoston paperit ja kommentoinut
niissä esitettyjä ajatuksia ja ehdotuksia. Nämä kaikki
paperit ja kommentit löytyvät osoitteesta www.suomijoukkoistaa.fi,
keskustelua käydään toukokuun loppuun
2014. Keskustelu toteutetaan yhteistyössä sosiaali-
ja terveysalan yhteenliittymän (Soterko-verkoston) sekä lukuisten
kansalaisjärjestöjen kanssa. Kansalaisilta kysytään:
Oletteko samaa mieltä jaoston tai oraakkelien kanssa vai
haastatteko heidät keskusteluun ja minkälainen
olisi paras mahdollinen hyvinvointivaltio, jos voisimme suunnitella sen
tyhjältä pöydältä.
Valiokunnan työn perusteella voidaan esittää joitakin
alustavia johtopäätöksiä joukkoistamisen
hyödyntämisestä demokratian apuvälineenä Suomen
oloissa. Moni kansalainen on kiinnostunut osallistumaan, mutta osallistumisen
vaikutuksiin ja hyötyihin suhtaudutaan usein epäillen.
Verkossa on mahdollista keskustella asiallisesti ja rakentavasti,
mutta se edellyttää keskustelun kohdentamista
ja selviä pelisääntöjä.
Joukkoistamalla voidaan tuottaa aineksia lainvalmistelun tueksi,
mutta valmistelijan pitää myös sitoutua
hyödyntämään näin saatuja
tuloksia. Joukkoistaminen edellyttää jonkin verran voimavaroja,
mutta prosessia on alun koevaiheen jälkeen mahdollista
virtaviivaistaa ja keventää.
Tulevaisuusvaliokunta esittää, että joukkoistamisen
kokeilemista ja kehittämistä demokratian
apuvälineenä jatketaan. Tavoite joukkoistamisen
hyödyntämisestä on syytä kirjata
seuraavan hallituksen ohjelmaan. Joukkoistamistyölle pitää nimetä valtioneuvostossa
vastuutaho.