Perustelut
Tulevaisuusvaliokunta arvostaa sitä, että hallitus
on toimenpidekertomuksessaan raportoinut toimista tulevaisuusvaliokunnan
mietinnössä esitettyjen, eduskunnan hyväksymien
lausumien johdosta. Valiokunta korostaa edelleen aktiivisen
vuorovaikutteisuuden merkitystä eduskunnan ja hallituksen
menestyksellisessä tulevaisuuspoliittisessa dialogissa.
Hallituksen toimenpidekertomuksesta ilmenee, että monissa
eduskunnan lausumien edellyttämissä toimissa on
edistytty. Valiokunta katsoo, että toisaalta useiden lausumien
edellyttämät toimet ovat olleet riittämättömiä tai
sitten kehitys on mennyt täysin toiseen suuntaan kuin eduskunta
on edellyttänyt. Valiokunta tarkastelee näitä lausumia
seuraavassa lyhyesti. Muiden lausumien osalta valiokunta toteaa,
että niiden sisällyttämistä seuraaviin
toimenpidekertomuksiin ei voi pitää enää tarkoituksenmukaisena.
Tulevaisuusselonteko ja pitkän aikavälin
kehitysarviot
Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko Tasapainoisen kehityksen
Suomi 2015 (VNS 4/2001 vp) annettiin
eduskunnalle 13.11.2001 (s. 112). Valiokunta on aiemmin edellyttänyt,
että hallitus selvittäisi hallitusohjelman ja
selonteon keskinäisen yhteyden vahvistamista osana tulevaisuutta
koskevaa vuoropuhelua hallituksen ja eduskunnan välillä.
Selontekoon ei sisälly tällaista selvitystä,
eikä selonteon sisällöstä voi päätellä,
että hallitus olisi erityisesti kiinnittänyt huomiota
tämän yhteyden vahvistamiseen.
Tulevaisuusvaliokunta on esittänyt vuoden 2002 talousarviota
koskevassa lausunnossaan, että hallituksen tulisi laatia
talousarvioesitykseen joka vuosi arvio pitemmän aikavälin
kehityksestä erityisesti julkisen talouden pitkän
aikavälin kestävyyden kannalta. Tämän
arvion tulisi sisältää mm. arviot kansainvälisen
toimintaympäristön muutosten vaikutuksista sekä hallituksen
varautumiskeinot merkittäviin epävarmuustekijöihin.
Valiokunta katsoo, että hallituksen tulisi ryhtyä välittömästi
em. arvion laadintaan.
Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että hallinnonalojen yhteistyön kehittymättömyys
vaikuttaa edelleen haittaavasti tulevaisuuspolitiikan muotoiluun.
Hallituksen tulisi kiinnittää huomiota poikkihallinnollisen
yhteistyön esteiden poistamiseen ja uusien — myös
tulevaisuuspoliittisten — työskentelytapojen kehittämiseen
muun muassa osana käynnissä olevaa keskushallinnon
uudistamista.
Henkilöstön osaamistason nostaminen ja ammattitaidon
ylläpito
Eduskunta edellyttää, että hallitus
tukirahoituksellaan ja muilla toimenpiteillään käynnistää julkisen
sektorin läpikäyviä pilottihankkeita,
joiden avulla luodaan henkilöstön osaamistason
nostamiselle ja ammattitaidon ylläpidolle hyviä käytäntöjä (s.
163—164).
Valiokunta korostaa, että valtion valmisteltavana olevassa
uudessa henkilöstöstrategiassa tulee ottaa täysipainoisesti
huomioon ne haasteet, joita työvoiman väheneminen
ja väestön ikääntyminen tuovat
julkisen sektorin kilpailuasemalle työnantajana. Laadulliset
työelämän kehittämiseen ja laaja-alaiseen
osaamiseen liittyvät tekijät ovat tällöin
keskeisessä asemassa.
Tietoyhteiskunnan kehittämistoimet
Eduskunta edellyttää, että hallitus
ottaa tietoyhteiskunnan kehittämistoimenpiteissä huomioon
sukupuolinäkökulman, kehittää onnistuneisuuden
arviointiin tarvittavia menetelmiä sekä tukee
erityisesti naisten ja tyttöjen osallistumista teknologian
ja sen sovellutusten kehittämiseen ja käyttöön
( s. 164—165 ja s. 274—275).
Huolimatta hallituksen toimenpiteistä naisten osuus
tietoteollisuuden ja sen lähialojen opiskelijoista niin
yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin on edelleen hyvin alhainen.
Valiokunta korostaa, että naisten ja tyttöjen
tasavertaiselle osallistumiselle teknologian ja sen sovellutusten
kehittämiseen ja käyttöön tarvitaan jatkossakin
erityistoimenpiteitä.
Elämyskasvatus
Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimiin kokonaisvaltaisen elämyskasvatuksen aikaansaamiseksi
niin, että siinä ovat mukana vanhemmat, neuvolat,
varhaiskasvatus, koulut ja nuorisotyö. Tämä voidaan
toteuttaa osana vakiintuneita toimintoja. Tässä prosessissa
käytettäisiin taiteilijoita apuna ja yhdessä heidän
kanssaan luotaisiin projektinomaisesti hyvin yksilöllisiäkin
alue- ja koulukohtaisia luovia ratkaisuja (s.192 ja s. 270).
Valiokunta toteaa, että erityisesti taiteiden ja taiteilijoiden
käyttöä kasvatuksessa ja koulutuksessa
tulisi edelleen kannustaa ja vahvistaa lapsuuden ja nuoruuden kaikissa
ikävaiheissa. Toivotun kehityksen aikaansaamiseksi on synnytettävä eri
hallinnonalojen yhteistyönä toteutettavia pilottihankkeita.
Tulosten perusteella on tehtävä mahdollisesti
tarvittavia rakenteellisia uudistuksia.
Tutkimus- ja kehitystoiminta
Eduskunta edellyttää, että hallitus
edistää toimenpiteitä, joiden tuloksena
Suomi profiloituu osaamisen ja sosiaalisten innovaatioiden edelläkävijäksi.
Tutkimus- ja kehitystoiminnan määrärahoja
edelleen lisättäessä lähivuosina
valtion osuus pidetään vähintään
40 prosenttina (s. 192—193 ja s. 250—251).
Ennakkoarvioiden mukaan julkisen rahoituksen osuus on vuonna
2002 laskenut jo noin 27—28 prosenttiin. Tämä on
kehittyneiden maiden (OECD-maiden) joukossa jo hyvin alhainen osuus.
Keskeiset tutkimus- ja kehitystyön rahoittajat — Suomen
Akatemia ja Teknologian kehittämiskeskus — ovat
toistuvasti kiinnittäneet huomiota niihin etuihin, joita
julkisen rahoituksen tasainen kehittäminen synnyttää sekä laadussa,
tutkimusjärjestelmän kestävyydessä että vaikuttavuudessa.
Valtion tiede- ja teknologianeuvosto, johon hallituksen keskeiset
ministerit kuuluvat ja jonka puheenjohtajana pääministeri
toimii, on laatinut monivuotisen rahoitusohjelman, jonka toteuttamiseen
hallitus ei viime vuosina ole ryhtynyt. Neuvosto on päättänyt, että julkisen
T&K-rahoituksen osuuden bruttokansantuotteesta tulisi olla
vuoden 1999 tasolla eli 1,04 prosenttia, kun se on vuonna 2002 vain noin
0,95 prosenttia.
Valiokunta katsoo, että Suomella ei ole varaa pitää välivuosia
tutkimus- ja kehitystyön rahoituksessa. Korkeatasoisten
asiantuntijoiden puute voi estää lähivuosina
olennaisten tuotannollisten ja kehitysinvestointien teon Suomessa
ja aiheuttaa toiminnan siirtymistä muihin maihin.
Mikäli hallitus jättää jatkuvasti
huomiotta tärkeimmän tiede- ja teknologiapoliittisen
valmistelutyön, voidaan myös kysyä, ovatko
valmistelu- ja neuvonantorakenteet ajan tasalla vai onko syytä ryhtyä niiden
uudistamiseen.
Tietoyhteiskuntaohjelma
Eduskunta edellyttää, että Tekes
organisoi uutena kansallisena teknologiaohjelmana käyttäjäystävällisen
tietoyhteiskuntaohjelman, jonka avulla koulutuksen laadullista kehitystä nopeutetaan
kulttuurisen sisältötuotannon ja uuden tieto-
ja viestintäteknologian kehittäjien yhteistyönä ja
jonka tavoitteena on kansainvälisten menestystuotteiden
synnyttäminen (s. 252).
Valiokunta korostaa, että lausuman tavoitteena on synnyttää eri
alojen tiivis yhteistyö, jonka avulla kyetään
merkittäviin kansallisiin ja kansainvälisiin aluevaltauksiin
sisältötuotannossa.
Yliopistokoulutuksen laadun parantaminen ja tietoteollisuusalojen
tutkintojen lisääminen
Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin yliopistokoulutuksen laadun
parantamiseksi sekä erityisesti elektroniikan ja tietoliikennetekniikan
tutkintojen määrän saattamiseksi työelämän
kysyntää vastaavaksi (s. 193—194).
Hallitus on edistänyt kiitettävästi
em. alojen koulutusta. Uusien opiskelijoiden määrä on
kaksinkertaistunut. Viimeisten viiden vuoden aikana valmistuneiden
määrä on kasvanut noin 50 prosentilla
ja tietoteollisuuden alan tutkijakoulujen opiskelijamäärä on
350 vuonna 2002.
Yliopistokoulutuksen laatua hallitus on pyrkinyt ylläpitämään
ja parantamaan mm. yliopistojen perustutkintojen ja -opetuksen kehittämisstrategioilla,
opintojen ohjausta kehittäen, virtuaaliopetuksen
avulla sekä erilaisin arviointitoimin.
Hallitus on lisännyt varsin tuntuvasti myös koulutuksen
resursseja: yliopistot saavat vuosina 2002—2004 yhteensä 90
miljoonan euron tasokorotuksen, ammattikorkeakoulujen määrärahat
kasvavat 10 prosenttia vuonna 2002, yleissivistävän
koulutuksen 7 prosenttia ja ammatillisen koulutuksen 14 prosenttia.
Edelleen on kuitenkin huomattava, että Suomen yliopistokoulutuksen
yksikkökustannukset ovat kansainvälisissä vertailuissa
mm. OECD-maiden keskiarvon alapuolella.
Valiokunta katsoo, että hallituksen toimissa havaittava
painotus koulutuksen resurssien lisäämiseen on
myönteistä ja sitä on edelleen vahvistettava.
Korkeakoulujen resursseja lisättäessä on
samalla kehitettävä rahoitus- ja tulosohjausjärjestelmiä,
tarkistettava niihin liittyvät alakohtaiset vääristymät
sekä kehitettävä keinoja opiskeluun pääsyn
nopeuttamiseksi ja opiskeluaikojen lyhentämiseksi.
Työn ja arjen yhteensovittaminen
Eduskunta edellyttää, että sosiaaliturvajärjestelyillä ja
työeläkelakiin tehtävillä muutoksilla
tuetaan joustavampia työn ja arjen yhteensovittamismuotoja
(s. 270—271 ja s. 292).
Valiokunta on esittänyt toistuvasti, että hallituksen
tulisi nopeuttaa ratkaisuja, joilla vähennetään
ennenaikaista eläköitymistä aiheuttavia työelämän
kehityspiirteitä ja mahdollistetaan nykyistä joustavammat
eläköitymisen muodot.
Tässä yhteydessä valiokunta korostaa,
että hallituksen tulee yhdessä työmarkkinaosapuolten
kanssa uudistaa työelämää siten,
että työuupumusta aiheuttavia tekijöitä voidaan
radikaalisti vähentää. Vuorotteluvapaasta
on saatu hyviä kokemuksia, ja olisikin tärkeää,
että nyt määräaikaisena kokeiluna
edennyt järjestely voitaisiin vakinaistaa.
Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen
Eduskunta edellyttää, että hallitus
työajan lyhentämis- tai pidentämispäätöksiin
ajautumisen sijasta valmistelee työaikoja koskevat raamit,
jotka turvaavat kilpailukyvyn, työntekijän arjen
tarpeet ja sosiaaliturvan (s. 271—272 ja s. 292—293).
Tulevaisuusvaliokunta on toistuvasti korostanut, kuinka tärkeitä työ-
ja perhe-elämän yhteensovittamista parantavat
toimenpiteet ovat. Naisten työllisyysaste on merkittävästi
miesten työllisyysastetta alhaisempi. Sitä kasvattavat
ratkaisut ovat olennaisia tilanteessa, jossa julkisen sektorin työvoiman
kysyntä esimerkiksi hoiva-ammateissa tulee kasvamaan 4—5
vuoden sisällä merkittävästi.
Näiden rakenteellisten haasteiden rinnalla on syytä pitää mielessä,
että työ- ja perhe-elämän nykyistä parempi
yhteensopiminen lisää elämisen laatua,
mitä on pidettävä keskeisenä yhteiskuntapoliittisena
tavoitteena.
Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että hallituksen tulee
tehostaa toimenpiteitään työ-ja perhe-elämän
paremman yhteensopivuuden aikaansaamiseksi.
Työelämän uudistaminen
Eduskunta edellyttää, että työelämää uudistavia
toimenpiteitä jatketaan syventäen hallituksen
selonteossa määriteltyjä oppivan organisaation
periaatteita. Erityisen merkittäväksi nostetaan
työntekijöiden ammatillisen kehittymisen jatkuva turvaaminen
sekä sen olennaisena perustana työssä jaksaminen
ja työprosessien yhteisöllinen kehittäminen
(s. 274 ja s. 293—294).
Hallitus on käynnistänyt ohjelmansa mukaisesti valtakunnallisia
ohjelmia työelämän uudistamiseksi.
Tulevaisuusvaliokunta korostaa, että erityisesti kansallisen
työelämän kehittämisohjelman ja
työssä jaksamisen tutkimus- ja toimenpideohjelman
rahoituksesta ja toimintaedellytyksistä tulisi huolehtia
myös jatkossa. Samalla tulevaisuusvaliokunta korostaa,
että aikuiskoulutuksen kehittämiseen tähtäävät
suunnitelmat ja päätökset tulisi toimeenpanna
riittävin resurssein mahdollisimman pikaisesti.