TULEVAISUUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 3/2014 vp

TuVL 3/2014 vp - HE 131/2014 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2015

Valtiovarainvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 19 päivänä syyskuuta 2014 lähettänyt hallituksen esityksen valtion talousarvioksi vuodelle 2015 (HE 131/2014 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi valtiovarainvaliokuntaan.

Eduskunnan työjärjestyksen 38 §:n 3 momentin nojalla tulevaisuusvaliokunta on päättänyt antaa toimialaansa koskevan lausunnon talousarvioesityksestä valtiovarainvaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

opetusneuvos Jorma Karhu, opetus- ja kulttuuriministeriö

rehtori Jukka Kola, Helsingin yliopisto

rehtori Tuula Teeri, Aalto-yliopisto

pääjohtaja Juhani Eskola, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

johtaja Hannu Kemppainen, Teknologian kehittämiskeskus Tekes

johtaja Riikka Heikinheimo ja ylijohtaja Marja Makarow, Suomen Akatemia

pääsuunnittelija Kai Husso, Tutkimus- ja innovaationeuvosto (TIN)

tieteellinen johtaja Anne-Christine Ritschkoff, Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT

apulaisjohtaja Lauri Kaira, Gramex ry

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • opetus- ja kulttuuriministeriö
  • Lappeenrannan teknillinen yliopisto
  • Luovan työn tekijät ja yrittäjät Lyhty ry

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Tulevaisuusvaliokunta keskittyy lausunnossaan:

  • tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoitukseen (TKI),

  • tieteen laatuun,

  • tiedeyhteisön yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen,

  • julkishallinnon innovaatioita tukeviin hankintoihin sekä

  • luoviin aloihin.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoitus

Suomi ei voi kilpailla resurssien määrällä, vaan kilpailukyky on hankittava korkealaatuisella osaamisella. Globaali kilpailu markkinoista ja työstä on kasvanut. Tämä korostaa entisestään osaamisen merkitystä. Tilanteen tekee entistä vaikeammaksi se, että kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ei enää riitä pelkkä osaaminen — mitä korkeammalle tiedon ja taidon tasolle kurkotetaan, sen selvemmin tarvitaan huippuosaamista. Tämä puolestaan edellyttää voimavaroja, mutta pieneltä maalta myös pitkäjänteisyyttä, rohkeutta, ketteryyttä ja keskittymistä tärkeimpään.

1990-luvun laman aikana voimakkaat panostukset muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan auttoivat Suomea nousemaan globaalista lamasta tietoyhteiskunnallistumisen kansainväliseksi edelläkävijäksi. Vaikka myös 2000-luvun talouskriisit sekä käynnissä oleva teollisuuden rakennemuutos edellyttävät vahvaa panostusta osaamiseen, niin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) volyymi ja sen osuus bruttokansantuotteesta (TKI-intensiteetti) ovat viime vuodet olleet laskusuunnassa. Sekä julkinen että yksityinen sektori ovat karsineet TKI-menojaan 2010-luvulla. Suomen TKI-intensiteetti oli korkeimmillaan vuonna 2009 (3,75 %). Tämän jälkeen se on pudonnut nykyiselle, noin 3,4 %:n tasolle. Lähivuosina intensiteetin uskotaan edelleen laskevan ja jäävän alle 3,3 %:n. Tilastokeskuksen mukaan valtion budjetissa kohdennetaan TKI-toimintaan tänä vuonna 1 955 miljoonaa euroa. Edellisvuodesta rahoitus kutistuu 42 miljoonaa. Kun katsotaan koko tähänastista hallituskautta (2011—2014), on valtion TKI-rahoitus laskenut reaalisesti noin 240 miljoonaa euroa. Valtionrahoituksen bkt-osuus on vuonna 2014 arviolta 0,96 prosenttia (1,05 % vuonna 2011). Suomi on siten jäämässä jälkeen myös EU:ssa yhteisesti sovitusta julkisen TKI-rahoituksen yhden prosentin intensiteettitavoitteesta. Suomessa julkisen sektorin panostus yritysten TKI-toiminnan kannusteisiin onkin yksi OECD-maiden alimmista ja alle puolet EU:n keskiarvosta. Talousarvion sisältämät TKI-rahoituksen leikkaukset eivät paranna tätä tilannetta.

Hallitusohjelman mukaiseen 4 %:n bkt-intensiteettitavoitteeseen on vuonna 2014 matkaa arviolta yli 1,2 miljardia euroa. Julkisen TKI-rahoituksen näkökulmasta tavoitteen täyttyminen edellyttäisi esimerkiksi valtion vuoden 2014 TKI-budjettiin suhteutettuna lähes 500 miljoonan euron korotusta. Yrityssektorin kohdalla lisäystarve olisi huomattavasti tätäkin mittavampi.

Myös hallituksen talousarvio vuodelle 2015 sisältää monia tutkimus-, koulutus- ja innovaatiopoliittisia toimia, jotka vähentävät tutkimukseen käytettävissä olevan rahoituksen määrää:

  • Suomen Akatemian myöntövaltuus pienenee 20 miljoonaa euroa.
  • Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukemisen valtuutta leikataan 40 miljoonaa euroa.
  • Strategisen tutkimuksen rahoitusvälineeseen irrotetaan tutkimusrahoitusta 70 miljoonaa euroa, mutta käyttöön tulee vain 57 miljoonaa euroa: vähennystä 13 miljoonaa.

Kokonaisvähennys tiedesektorille on siis yli 70 miljoonaa eli yli 3 % rahoituksesta.

Esimerkiksi Suomen Akatemiaan kohdistuvilla leikkauksilla on suora vaikutus Suomen tieteen laatuun. Akatemia rahoittaa laatukilpailun perusteella maamme parhaita tutkijoita ja tutkimusryhmiä, jotka työskentelevät enimmäkseen yliopistoissa (joihin suuntautuu yli 80 % Akatemian rahoituksesta) ja tutkimuslaitoksissa. Suomen Akatemian rahoittamien tutkijoiden keskimääräinen viittausindeksi on merkittävästi kor-keampi kuin muiden suomalaisten tutkijoiden.

Yliopistojen ja sektoritutkimuslaitosten rahoitukseen vaikuttaa myös Tekesin avustusvaltuuksien leikkaaminen ja rahoitusvaltuuksien muuttaminen samalla entistä lainapainotteisemmiksi. Riippumattoman seurannan mukaan Tekes on viime vuosikymmeninä ollut rahoittamassa 65 % Suomessa syntyneistä merkittävistä innovaatioista. Samaan aikaan Tekesin rahoitus kaikesta yritysten TKI-toiminnasta Suomessa on ollut vain noin 3 %. Kolmen vuoden tarkastelujaksolla Tekesin rahoittamien pienten ja keskisuurten yritysten liikevaihto kasvoi taantumankin aikana 20 prosenttiyksikköä enemmän ja työpaikat lisääntyivät 17 prosenttiyksikköä enemmän kuin muissa vastaavissa yrityksissä. Viimeisimmässä asiakastyytyväisyyskyselyssä Tekes sai arvosanan 4,3 asteikolla 1—5. Arvioon sisältyy myös kielteisten rahoituspäätöksen saaneiden asiakkaiden antama palaute. Tekesin toimintaan vaikuttavat merkittävästi myös Tekesin omaan toimintaan käytössä olevien toimintamenojen pieneneminen sekä ELY-keskusten resurssileikkaukset, sillä yli kolmasosa Tekesin rahoitustyöstä tehdään ELY-keskusten henkilöresursseilla.

Sektoritutkimuslaitosten, kuten esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT), toimintaan vaikuttaa myös niiden perusrahoituksen merkittävä väheneminen, kun niiden rahoitusta siirretään muun muassa Suomen Akatemian ja valtioneuvoston uusiin rahoitusinstrumentteihin.

Valtiontalouden kehyksissä vuosille 2015—2018 kohdistuu THL:n rahoitukseen suuria leikkauksia. Tuottavuusleikkaukset, tutkimuslaitosuudistus ja sektoritutkimussäästöt merkitsevät talousarviorahoituksen vähentymistä yhteensä yli 18,6 miljoonalla eurolla eli 27 %:lla vuoden 2013 tasosta, joka oli 70,2 milj. euroa. THL on juuri käynnistänyt toisen merkittävän yt-neuvottelukierroksen, jossa esitetyt toimenpiteet (yhteensä 130 henkilötyövuotta) on mitoitettu kattamaan vuosien 2015 ja 2016 tiedossa olevat budjettileikkaukset. Irtisanomisten myötä THL menettää pysyvästi osaamista ja sen kyky tuottaa päätöksentekoa tukevaa tutkimusta heikentyy.

VTT:n budjetin osuus Suomen TKI-panostuksista (6,8 miljardia euroa) on 4 %. Selvitysten mukaan VTT on tällä budjetilla ollut mukana kehittämässä 36 % suomalaisista innovaatioista. VTT:llä on siksi keskeinen rooli suomalaisessa innovaatiojärjestelmässä. VTT on myös yksi Euroopan merkittäviä tutkimus- ja teknologiaorganisaatioita. VTT:n suora valtion budjettirahoitus leikkautuu tiedossa olevien päätösten mukaan noin 30 % vuoteen 2017 mennessä. Suurimmillaan leikkaukset ovat vuonna 2017 (noin 23 miljoonaa euroa). Budjettirahaa käytetään myös EU-projektien vastinrahana: 2 euroa EU-rahoitusta vaatii 1 euron budjetti- eli vastinrahaa. Leikkausten myötä myös tämä vastinraha vähenee aiheuttaen EU-projektivolyymin pienenemisen. Tutkimustoiminnan supistuminen vaikuttaa suoraan VTT:n henkilöstömäärään ja toiminnan vaikuttavuuteen innovaatiotoimijana.

Valtion talousarvioon liittyvät sisäiset siirrot esimerkiksi sektoritutkimuslaitoksilta ja yliopistoilta Suomen Akatemialle ja valtioneuvoston uusiin strategisiin rahoitusinstrumentteihin lisäävät kilpaillun TKI-rahoituksen määrää ja voivat osaltaan lisätä myös tutkimuksen vaikuttavuutta. Mutta kokonaisuudessaan TKI-rahoituksen määrä silti vähenee, mikä näkyy erityisesti sektoritutkimuslaitoksissa henkilökunnan irtisanomisena sekä pitkäjänteisten tutkimusryhmien ja tutkimusperinteiden hajoamisena. Talousarviossa esitettyjen budjettiehdotusten myötä Suomen TKI-toiminta vähenee.

Tulevaisuusvaliokunnan mielestä tutkimuksen, opetuksen ja kehittämisen vähentäminen ei ole oikeansuuntainen toimenpide tilanteessa, jossa osaamisen merkitys kilpailukyvylle ja talouskasvulle kasvaa.

Valiokunnan mielestä kestävän, innovaatioihin ja osaamiseen perustuvan kasvun ja päätöksenteon edistämiseksi opetuksen, tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden resurssien kehitytrendiä ei saa kääntää vähenevään suuntaan, vaan niiden kasvu tulee turvata.

Tieteen perusrahoitus sekä riittävät resurssit EU:n tutkimusohjelmiin osallistumiseen on turvattava.

Tulevaisuusvaliokunta muistuttaa, että eduskunta on syksyllä 2014 tulevaisuusmietinnön (TuVM 1/2014 vpVNS 7/2013 vp) hyväksyessään yksimielisesti edellyttänyt, että hallitus saavuttaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tavoitteeksi asetetun 4 %:n bruttokansantuotetavoitteen yhdessä yksityisen sektorin kanssa.

Tieteen laatu

Julkaisumäärien ja julkaisujen saamien viittausten perusteella Suomen tieteen taso on säilynyt käytännössä entisellään 2000-luvulla. Eroa esimerkiksi Ruotsiin ei ole pystytty kaventamaan, ja Tanskan suhteellinen taso on entisestään vahvistunut. Uusimpien selvitysten (Tieteen tila 2014, Suomen Akatemia) mukaan suomalaisen tieteen huippujulkaisujen viittausindeksi on 1.04, Ruotsissa 1.16 ja Tanskassa peräti 1.40 maailman keskitason ollessa 1.00.

Suomi panostaa yliopistolaitokseensa suunnilleen yhtä paljon kuin samankokoinen Tanska. Mutta jos verrataan huippututkimuksen osuutta tieteellisestä kokonaistuotannosta (Leidenin yliopiston ranking, 2014), niin Euroopan parhaan 100 yliopiston joukkoon mahtuu kolme tanskalaista yliopistoa, joista paras on sijalla 23. Suomesta Helsingin yliopisto on sijalla 125 ja Aalto-yliopisto sijalla 159. Väkiluvultaan osapuilleen Suomen kokoinen Singapore saa vastaavasti yhden yliopiston maailman 100 parhaan joukkoon ja toisen sijalle 112. Shanghain yliopistovertailussa ja QS-vertailussa suomalaisista yliopistoista parhaiten sijoittuu Helsingin yliopisto, joka on Shanghain yliopistovertailussa 73. sijalla ja QS-vertailussa 67:llä.

Yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten laatua ja menestymistä voidaan arvioida myös sen perusteella, miten hyvin ne onnistuvat hankkimaan kilpailtua EU-rahoitusta. Suomi oli EU:n 7. puiteohjelmassa 8. suurin (väkilukuun suhteutettuna 5. suurin) nettosaaja palautuskertoimella 1,18. Suomeen voidaan siis katsoa palautuvan takaisin 1,18-kertaisesti puiteohjelmaan sijoitettu raha. Pohjoismaihin verrattuna Suomi on menestynyt Norjaa paremmin, mutta Ruotsia ja Tanskaa heikommin. Viimemainitut ovat Suomea edellä esimerkiksi osallistumisten ja koordinointien onnistumisprosentilla ja koordinointiaktiivisuudella mitattuna.

Tulevaisuusvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan Suomen TKI-panostus sirpaloituu moniin pieniin ja keskenään päällekkäisiin yksiköihin. Siksi rahoitus yksikköä kohden ei yhdessäkään suomalaisessa yliopistossa riitä kansainvälisesti kilpailukykyisen toiminnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Suomen on siksi — joidenkin asiantuntijoiden mukaan — joko nostettava rahoituksen tasoa tai järkiperäistettävä rahan käyttöä. Muutaman huippuyliopiston nostaminen maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon voi tällöin edellyttää muiden yliopistojen resurssien vähentämistä ja merkittävää työnjakoa muun muassa tutkimuksessa ja korkeimmassa opetuksessa.

Samaan aikaan toiset asiantuntijat kuitenkin toteavat, että esimerkiksi tämän vuoden Times Higher Education -arvioinnissa neljänsadan parhaan yliopiston joukossa on 7 yliopistoa Suomesta. Väestöön suhteutettuna tämä on korkeimpia lukuja koko maailmassa (Ruotsi 10 kpl, Tanska 5 kpl, Norja 4 kpl, USA 108 kpl, UK 45 kpl). Ja loputkin suomalaiset yliopistot ovat kuudensadan parhaan joukossa. Tätä voidaan pitää erittäin hyvänä tuloksena maailmassa, jossa on kymmeniätuhansia yliopistoja.

Esimerkiksi Saksa ja Ruotsi ovat jo tehneet satojen miljoonien eurojen erityispanostuksia huippututkimuksen tukemiseksi parhaissa yliopistoissaan. Tanska puolestaan on merkittävästi tiivistänyt korkeakoulu- ja tutkimuslaitossektoriaan kriittisen massan ja ensiluokkaisen tutkimuksen takaamiseksi. Tanskassa on tällä hetkellä vain 8 tutkimusyliopistoa. Britanniassa 25 % yliopistoista saa 75 % resursseista. Keskustelu yliopistojen rahoituksen rakenteellisesta muutoksesta on käynnistymässä myös Suomessa. Kansallisten ja kansainvälisten kokemusten perusteella yliopiston koko ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä yliopistotoiminnan kehittämisessä. Pienikin yliopisto pystyy laadukkaaseen toimintaan. Tärkeämpää on laadukkaan tutkimuksen ja opetuksen vaatima fokusoituminen ja sen myötä tieteenala- tai koulutusyksikköjen riittävä suuruus. Esimerkiksi maailman parhaaksi yliopistoksi arvioitu yhdysvaltalainen Caltech on suunnilleen Lappeenrannan teknillisen yliopiston kokoinen (vaikkakin budjetiltaan suurempi).

Yliopistouudistus antoi suomalaisille yliopistoille mahdollisuuden omien strategioidensa muodostamiseen ja niiden aktiiviseen toteuttamiseen. Kuitenkin profiloituminen eli painoalojen valitseminen ja niiden aktiivinen tukeminen on jäänyt toistaiseksi varsin vähäiseksi. Erityisen vaikeaksi on osoittautunut poisvalintojen teko.

Yksi esimerkki onnistuneesta fokusoinnista ja sen myötä saavutetusta laadun kasvusta on Lappeenrannan teknillinen yliopisto, joka on nopeassa tahdissa noussut maailman 300 parhaan yliopiston joukkoon. Vuonna 2008 siellä oli 31 painoalaa. Tänään painoaloja on vain kolme: 1) vihreä teknologia, 2) kestävän kilpailukyvyn luominen sekä 3) kansainvälinen Venäjä-yhteyksien rakentaja. Toimintamallien muuttaminen ja laadun nopea kehittäminen ovat edellyttäneet myös kannustin- ja ohjausjärjestelmien uudelleen ajattelua. Lappeenrannan teknillinen yliopisto on tietoisesti rakentanut mallin, jossa vain strategiaa tukevien asioiden tekemisestä palkitaan, niin akateemista tulosta tekevinä yksikköinä kuin yksilöinä. Lisäksi on panostettu kansainvälisyyteen: tiedeyhteisö rakentuu parhaillaan 67 eri kansallisuudesta ja uusista opiskelijoista kolmannes on muita kuin suomalaisia.

Valiokunta katsoo, että yliopistojen yhteistyötä on vauhditettava. Yhteistyön avulla myös maakuntayliopistot voivat kehittyä kansallisesti ja kansainvälisesti merkittäviksi osaamiskeskittymiksi omilla vahvuusalueillaan.

Tiedesektorin sisäisenä siirtona talousarvio vuodelle 2015 sisältää 50 miljoonan euron siirron yliopistoilta Suomen Akatemialle. Tämä rahoitus käytetään yliopistojen profiloitumisen vauhdittamiseen, työnjaon ja yhteistyön tukemiseen. Tämä toimenpide on tulevaisuusvaliokunnan mielestä askel oikeaan suuntaan.

Tiedeyhteisön yhteiskunnallinen vuorovaikutus

Kustannustehokkuutta ja laatua voidaan kehittää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä lisäämällä. Esimerkiksi Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja samalla kampuksella sijaitseva Saimaan ammattikorkeakoulu ovat kehittäneet pitkäjänteisesti yhteistyötään tutkimuksessa ja opetuksessa ja listanneet seuraavanlaisia hyötyjä:

  • Sekä yliopistolle että ammattikorkeakoululle kertyy kustannussäästöä infrassa (esimerkiksi luentotilat, kirjasto, tietohallinto, kulunvalvonta).
  • Suurempi ja vetovoimaisempi kampus on houkuttelevampi nuorille. Yliopisto ja ammattikorkeakoulu voivat myös yhdessä luoda kampukselle elementtejä, jotka ovat molemmille organisaatioille täydentäviä; ei kilpailevia.
  • Yhteistyö selkeyttää merkittävästi työnjakoa tiedeyliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä.
  • Yhteistyö luo yliopistolle positiivisen paineen tarkastella omaa toimintaansa kansainvälisen tiedeyliopiston näkökulmasta.
  • Yliopistolla on mahdollisuus hyötyä ammattikorkeakoulujen palvelutoiminnasta (esimerkiksi henkilöstökoulutus, opiskelijoiden liikuntapalvelut, eräiden tutkimustulosten verifiointi muun muassa protojen rakentamisena).
  • Ammattikorkeakoululla on mahdollisuus hankkia edullisemmin korkeatasoisempaa palvelua (esimerkiksi kirjaston ja tieteellisen kirjaston ero).
  • Ammattikorkeakoululle koituu imagohyöty vetovoimaisemmasta kampuksesta: ammattikorkeakoulun oma identiteetti helppo ja hyödyllistä säilyttää.

Yhteistyötä haittaavaksi ongelmaksi Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Saimaan ammattikorkeakoulu ovat kokeneet lainsäädännön, joka ei nykymuodossaan mahdollista esimerkiksi yhteistä kielenopetusta. Toimenpide-ehdotuksena Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Saimaan ammattikorkeakoulu ehdottavat kieltenopetuksen yhdistämistä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Tässä erityisessä tapauksessa vieläpä siten, että yliopisto hankkisi kieltenopetuksen ammattikorkeakoulusta.

Hyviä esimerkkejä yhteistyöstä elinkeinoelämän kanssa löytyy muun muassa Aalto-yliopistosta: kun mittarina on yhteisjulkaiseminen elinkeinoelämän kanssa, Aalto-yliopisto on sijalla 16 maailmassa (Leidenin yliopisto, 2014). Aalto on myös USA:n MIT:n teettämän tutkimuksen mukaan yksi viidestä maailman lupaavimmasta yliopistosta opiskelijavetoisessa yrittäjyydessä. Aalto-yliopisto on selkeästi saavuttamassa niitä tavoitteita, joita tekniikan, kauppatieteiden ja taiteiden yhdistämisellä sekä uusilla toimintamalleilla etsittiin. Haasteena Aalto-yliopisto kokee kansallisen rahoituksen asteittaisen vähenemisen sekä toimintaa arvioivat (ja rahoitukseen vaikuttavat) mittarit, jotka eivät sovellu uusiin ja innovatiivisiin toimintamalleihin ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.

Valtioneuvoston syyskuussa 2013 tekemän periaatepäätöksen mukaisesti muodostetaan uusi strategisen tutkimuksen rahoitusväline, jonka hallinnointia varten Suomen Akatemian yhteyteen perustetaan strategisen tutkimuksen neuvosto. Strategisen tutkimuksen rahoitus kohdistetaan erityisesti sellaiseen korkeatasoiseen ja vaikuttavaan tutkimukseen, joka tukee tiedolla johtamista (evidence-based policy) ja/tai hakee ratkaisuja elinkeinoelämän ja julkisen sektorin uudistumiseen. Eritystä huomiota kiinnitetään niihin mekanismeihin, joilla tutkimuksen tieto siirtyy sitä tarvitsevien käytettäväksi sekä tutkimuksen aikana että sen päätyttyä. Myös tällä toimenpiteellä parannetaan tiedeyhteisön yhteiskunnallista vuorovaikutusta sekä tutkimuksen vaikuttavuutta.

Tulevaisuusvaliokunta kannattaa tätä uudistusta, mutta uudistuksen tavoitteiden toteutumista vaikeuttaa se, jos valtion tutkimuslaitoksilta, Suomen Akatemialta ja Tekesiltä kerätty 70 miljoonan myöntövaltuus supistuu budjettiehdotuksessa 57 miljoonaan.

Tulevaisuusvaliokunta korostaa, että tiedeyhteisön yhteiskunnallista vuorovaikutusta (YVV) voidaan edistää kehittämällä parempia indikaattoreita ja mittareita. Nämä mittarit on huomioitava yliopistojen resursseista päätettäessä. Parhaillaan yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta ja uusista toimintamalleista ei juurikaan palkita. Nykyinen palkitsemis- ja rahoitusjärjestelmä tukee perinteistä julkaisemista ja opetusta.

Tulevaisuusvaliokunta ehdottaa myös, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön lainsäädännölliset esteet esimerkiksi opetuksessa poistetaan.

Tutkimustulosten hyödyntämiseen, tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen on panostettava. Nykyisin liian suuri osa tutkimustuloksia jää hyödyntämättä.

Koulutusvienti on tulevaisuudessa yhä olennaisempi osa yliopistojen kansainvälisty-misstrategiaa; se tukee kansainvälistä yhteistyötä ja verkostoitumista, kasvattaa myös omaa osaamista sekä laajentaa yliopistojen rahoituspohjaa.

Tulevaisuusvaliokunnan mielestä koulutusvientiä säätelevää lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on mahdollisuus myydä tutkintoja globaaleille markkinoille.

Julkishallinnon innovaatioita tukevat hankinnat

Tutkimus- ja innovaationeuvoston Tutkimus- ja innovaatiopoliittisessa linjauksessa vuosille 2011—2015 strategisena kehittämislinjana esitetään, että julkisen sektorin tulisi edistää edelläkävijämarkkinoiden syntymistä sekä tukea innovaatioiden aikaansaamista ja leviämistä ottamalla itse käyttöön innovaatioita. Lisäksi tulisi luoda kysyntä- ja käyttäjälähtöistä pilotointia, yhteistyö- ja testialustoja ja demonstrointia sekä näitä edistäviä uusia rahoitus- ja muita tukikäytäntöjä. Julkisen sektorin hankintatointa ja -menetelmiä tulisi siksi kehittää innovointia edistäväksi.

Yhdysvalloissa innovatiivisia hankintoja on edistetty muun muassa lainsäädännöllä, joka on edellyttänyt julkisia organisaatioita käyttämään osan budjetistaan innovatiivisiin hankintoihin pk-yrityksiltä (Innovative Contracting Case Studies, The White House Office of Science and Technology Policy, OSTP 2014). Tutkimus- ja innovaationeuvoston valmisteilla olevassa uudessa tutkimus- ja innovaatiopoliittisessa linjausluonnoksessa (2014) on selvitetty USA:ssa kokeiltujen ja hyväksi havaittujen toimintamallien soveltuvuutta Suomeen: julkiset toimijat voisivat käyttää vähintään 3 % hankintabudjetistaan hankintoihin, jotka edustavat uusia ratkaisuja markkinoilla. Lisäksi voidaan järjestää avoimia innovaatiokilpailuja, joilla kootaan toimijoita ja voimavaroja erikseen määriteltyjen yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi. Tulevaisuusvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan myös EU:ssa on käsitelty samaa asiaa ja suhtautuminen on ollut positiivista. Tämä edellyttää lainsäädännön uudistamisen lisäksi myös julkisen sektorin hankintaosaamisen kehittämistä.

Tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopanostusta kohdistetaan erityisesti kasvuhakuisiin yrityksiin ja perustutkimukseen. Yritystukien painopistettä on samalla siirrettävä säilyttävistä uudistumista tukeviin.

Yritykset ovat talouskasvun moottori, mutta valtiolla on vastuu siitä, että yrityksillä on edellytykset työllistämiselle ja kannattavalle yritystoiminnalle. Uutta luovan innovatiivisen ympäristön rakentamisessa valtiolla on erityisen keskeinen rooli, mutta vain yritysten kyky vastata markkinoiden odotuksiin varmistaa kannattavuuden.

Tulevaisuusvaliokunnan mielestä kansalliset panostukset muun muassa ympäristöön, jätehuoltoon, energiaan, liikenteeseen, rakentamiseen sekä hyvinvointiin ja opetukseen on järkevää kohdentaa niihin teknologioihin, joilla uskomme olevan myös viennin mahdollisuus. Sillä tavalla kotimarkkinoiden arkiset, välttämättömät hankinnat tukevat myös tuotekehitystä ja toimivat referenssinä viennissä.

Tulevaisuusvaliokunta ehdottaa lainsäädännön uudistamista siten, että julkisten toimijoiden on käytettävä vähintään 3 % hankintabudjetistaan hankintoihin, jotka edustavat uusia ratkaisuja markkinoilla sekä myös avoimia innovaatiokilpailuja, joilla kootaan toimijoita ja voimavaroja erikseen määriteltyjen yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi.

Luovat alat

Edellä käsitelty tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden rahoitus sekä tieteen laadun kehittäminen ovat yhteyksissä teknologian kehittämiseen, mutta myös luovat alat muodostavat merkittävän osan kansantuotteestamme ja työpaikoistamme. Ne ovat kasvavia toimialoja: kulttuuri- ja viihdealan työpaikkamäärä on kasvanut Tilastokeskuksen mukaan 20,1 % vuodesta 2007. EU:n tilastojen mukaan tekijänoikeusalat työllistävät 4,3 % Suomen työvoimasta (toiseksi eniten EU:ssa) ja tuovat 4,8 % bkt:stämme (EU:n kolmanneksi suurin). Kulttuurilla ja taiteella on myös vahva alueellinen vaikutus. Ne syntyvät paikallisesti ja vahvistavat Suomen alueiden elinvoimaisuutta.

Suomen tilastokeskuksen luokittelussa luovat alat on jaettu useampaan pääluokkaan. Näitä ovat "taiteet, viihde ja virkistys" sekä "informaatio ja viestintä". Edelliseen kuuluu Tilastokeskuksen mukaan muun muassa "erilaisia kulttuuri-, viihde- ja virkistyspalveluja, kuten musiikki- ja teatteriesityksiä" ja jälkimmäiseen muun muuassa "tieto- ja kulttuurituotteiden valmistus ja jakelu". Yhteensä nämä pääluokat tuovat 6,5 % bkt:stä, mutta niiden sisällä on muitakin kuin luovia aloja. Näitä ovat muun muassa media-ala ja televiestintä, jotka toki suurelta osin liittyvät luovien sisältöjen jakeluun.

Suomen kansantalous nojaa yhä enemmän kulttuuristen sisältöjen tuotantoon ja hyödyntämiseen sekä luovien yksilöiden innovatiiviseen työhön. Luovalla alalla toimitaan usein yrittäjänä, freelancerina ja ammatinharjoittajana. Vakituisen kuukausipalkan saaminen on taiteen ja kulttuurin alalla poikkeus. Pätkätyöt ovat yleisiä. Siksi on huolehdittava siitä, että Suomessa syntyy jatkossakin hyvää luettavaa, katsottavaa, kuunneltavaa ja pelattavaa. Toimivat sisältömarkkinat edellyttävät kysynnän ja tarjonnan lisäksi vahvaa omistusoikeutta henkiseen omaisuuteen. Tekijänoikeuden tulee suojata tekijöiden, taiteilijoiden ja luovan alan yritysten oikeudet suhteessa teosten käyttäjiin.

Lainauskorvaus on teosten lainamääriin perustuva tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan tekijöille korvauksena heidän teostensa lainaamisesta kirjastoista. Yksittäisen tekijän saama korvaus määräytyy hänen teostensa yhteenlasketun lainamäärän perusteella. Korvaus perustuu Euroopan unionin vuokraus- ja lainausdirektiiviin. Lainauskorvauksiin vuosittain valtion budjetissa varattava määräraha on Suomessa muihin Pohjoismaihin verrattuna melko alhainen. Määrärahan nykyisellä tasolla voidaan yhdestä lainatapahtumasta suorittaa korvausta noin 6 senttiä.

Alan edustajien mukaan tämä korvaus ei riitä korvaamaan tekijöille lainaamisesta aiheutuvaa ansionmenetystä. Lisäksi merkittävä osa kirjallisuuden lainoista tapahtuu opetusta ja tutkimustoimintaa palvelevista kirjastoista, joista tapahtuvasta lainaamisesta ei makseta tekijöille lainkaan korvausta. Kirjastojen vuosittainen kokonaislainamäärä Suomessa on noin 100 miljoonaa lainaa, opetus- ja tutkimuskirjastojen osuus tästä on noin 20 miljoonaa.

Laki antaa kuluttajalle oikeuden kopioida kulttuuri- ja viihdesisältöjä omaan ja lähipiirinsä käyttöön. Esimerkiksi tuttavalta tai kirjastosta lainatusta äänilevystä voi laillisesti ottaa muutamia kopioita. Tätä tilannetta tasapainottamaan luotiin EU-direktiiviin perustuva hyvitysmaksu. Vaikka laillinen yksityinen kopiointi ei ole Suomessa vähentynyt, niin hyvitysmaksun tuotto on silti romahtanut alle puoleen 2000-luvun puolivälin vakiintuneesta tasosta. Se tuottaa nykyisin vain runsaan sentin hyvityksen per kopioitu tiedosto. Hyvitysmaksutulon romahtaminen johtuu teknologian muutoksesta: ihmiset kopioivat yhä suuremmassa määrin sellaisille tallennusalustoille, jotka eivät ole hyvitysmaksun piirissä. Näitä ovat muun muassa tietokoneet ja matkapuhelimet. Kopiointiin soveltuvia laitteita myydään vuodessa jo yli 1,1 miljardilla eurolla — mutta hyvitysmaksullisia laitteita vain noin 60 miljoonalla eurolla. Hyvitysmaksujärjestelmä ei toimi, kun 95 % kopiointivälineiden kaupasta jää sen ulkopuolelle.

Luovien alojen etujärjestöt ovat huomauttaneet, että televisio-ohjelmien ns. siirtovelvoitejakelun (must carry) korvausoikeus poistettiin tekijänoikeuslaista Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten ja EU-direktiivien vastaisesti 1.1.2006. Sen takia kaapelitelevisioyhtiöt saavat lain nojalla jakaa vapaasti vastaanotettavia televisiokanavia maksamatta niistä normaaleja tekijänoikeuskorvauksia. Syntynyt tilanne on poikkeuksellinen koko Euroopassa. Tekijänoikeusjärjestöt Gramex, Kopiosto ja Teosto jättivät siksi 19.6.2007 Euroopan komissiolle virallisen valituksen siirtovelvoitteeseen liittyvän tekijöiden korvausoikeuden poistamisen johdosta. Tämä prosessi on johtanut siihen, että komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyn Suomea kohtaan lähettämällä Suomelle virallisen huomautuksen 21.2.2014.

Luovien alojen toimijoiden mukaan on myös kohtuutonta, että vuosien takaisesta työstä jälkikäteen kertyvä tekijänoikeuskorvaus leikkaa työttömäksi jääneen taiteilijan työttömyyskorvausta (myös peruspäivärahaa). Esimerkiksi pääomatulo ei tätä tee, eli työttömyyskorvausta saa täysimääräisenä, vaikka saisi osinko- tai vuokratuloja. Luovien alojen etujärjestöt ehdottavatkin siksi, että tekijänoikeustulon kohtelu sosiaaliturvan ja etuuksien määrittelyssä on saatava yhdenvertaiseksi palkkatulon ja yrittäjän elinkeinotulon kanssa. Asiantuntijakeskusteluissa on myös esitetty, että tekijät voisivat Ruotsin mallin mukaisesti ohjata tekijänoikeuskorvaukset omistamalleen yhtiölle pääomatuloksi. Tulevaisuusvaliokunta kannattaa näiden asioiden selvittämistä.

Yleisesti ottaen hallituksen talousarvio vuodelle 2015 kohtelee taidetta ja kulttuuria varsin kohtuullisesti, vaikka tukien ja määrärahojen suunta on ollut laskeva myös tällä saralla. Isossa kuvassa taiteen ja kulttuurin määrärahat vähenevät vuonna 2015 vain 3,167 milj. euroa verrattuna kuluvaan vuoteen. Tätä voidaan pitää melko kohtuullisena nykyinen taloustilanne huomioon ottaen. Enemmän vaikutusta voi olla rahoituksen jyvityksen muutoksella, kun säästöt kohdistuvat joillekin osa-alueille enemmän kuin muille. Veikkauksen voittovaroilla on viime vuosina ollut yhä suurempi merkitys taiteen ja kulttuurin rahoituksessa.

Tekijöiden omaisuuden suojan ja yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi oikeus lainauskorvaukseen tulee tulevaisuusvaliokunnan mielestä laajentaa koskemaan myös opetus- ja tutkimuskirjastoista tapahtuvaa lainaamista.

Lisäksi hyvitysmaksun tuotto on saatava EU-lainsäädännön edellyttämälle tasolle.

Tulevaisuusvaliokunnan mielestä hallituksen esityksessä vuoden 2015 talousarvioksi lainauskorvauksiin esitetty 150 000 euron korotus on askel oikeaan suuntaan. Tämäkään toimenpide ei kuitenkaan vielä ole riittävä nostamaan lainauskorvauksia eduskunnan useasti edellyttämälle pohjoismaiselle tasolle.

Lausunto

Lausuntonaan tulevaisuusvaliokunta esittää,

että valtiovarainvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2014

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Päivi Lipponen /sd
  • jäs. Mikko Alatalo /kesk (osittain)
  • Olli Immonen /ps
  • Harri Jaskari /kok
  • Kalle Jokinen /kok
  • Saara Karhu /sd
  • Antti Lindtman /sd
  • Jaana Pelkonen /kok (osittain)
  • Antti Rantakangas /kesk (osittain)
  • Kimmo Tiilikainen /kesk
  • Sinuhe Wallinheimo /kok
  • Ville Vähämäki /ps (osittain)
  • vjäs. Johanna Jurva /ps (osittain)
  • Anne Louhelainen /ps

Valiokunnan sihteereinä ovat toimineet

pysyvä asiantuntija Olli Hietanen

valiokuntaneuvos Paula Tiihonen