Perustelut

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalaislakia sekä lakia kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta. Esityksen tavoitteena on edistää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen peruneen tai kielteisen päätöksen oleskelulupahakemukseensa saaneen ulkomaalaisen vapaaehtoista paluuta vakiinnuttamalla lainsäädäntöteitse vapaaehtoisen paluun järjestelmä ensisijaisena maastapoistumiskeinona. Esityksen mukaan vapaaehtoista paluuta lisäämällä voidaan säästää myös vastaanoton ja maasta poistamisen kustannuksia. Samalla esityksellä korjataan ulkomaalaislain 51 §:n muutoksella ne epäkohdat, jotka liittyvät tilapäisen oleskeluluvan myöntämiseen tilanteessa, jossa henkilön pakkotoimin tapahtuva palauttaminen ei ole mahdollista. Jatkossa tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi, jos vapaaehtoinen paluu olisi tosiasiassa mahdollinen.

Valiokunta pitää esityksen tavoitetta vapaaehtoisen paluun edistämisestä ja tukemisesta kannatettavana ja pitää myönteisenä sitä, että nykyisin hankepohjalta toimiva vapaaehtoisen paluun toiminta vakiinnutetaan osaksi Suomen oikeusjärjestystä. Valiokunta arvioi, että järjestelmän lakisääteisyys ja paluuseen liittyvät taloudelliset tukimuodot sekä niiden käytön seuranta ovat omiaan tehostamaan vapaaehtoista paluuta, josta on hankepohjaisena saatu varsin hyviä kokemuksia.

Valiokunta toteaa, että lain ohjausvaikutusta pyritään vahvistamaan taloudellisten kannustimien lisäksi muuttamalla ulkomaalaisten ulkomaalaisoikeudellista asemaa rajoittamalla vastaanottopalvelujen saatavuutta ja tilapäisen oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä. Näillä ohjaavilla toimilla pyritään osaltaan varmistamaan se, että vain hyvin poikkeuksellisesti henkilö valitsisi jäävänsä vastaanottopalvelujen päätyttyä oleskelemaan Suomeen laittomasti yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle. Valiokunta kiinnittää tältä osin huomiota siihen, että esityksen mukaan laittomasti maahan jäävien määrää on kuitenkin vaikea ennakoida, ja arvioi, että mikäli vapaaehtoisen paluun suosio jää esityksessä ennakoitua alhaisemmaksi, paperittomien, oikeudettomaan tilaan joutuneiden ihmisten määrä voi kasvaa lakimuutoksen seurauksena.

Valiokunta katsoo, että vapaaehtoisen paluun edistämiseksi vapaaehtoisen paluun mahdollisuudesta on tehokkaasti tiedotettava henkilöille, joille se olisi mahdollista. Vapaaehtoisesti palaavia tulee myös tosiasiallisesti avustaa paluun järjestämisessä. Myös asianomaisten viranomaisten ohjeistukseen ja koulutukseen on kiinnitettävä huomiota. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vapaaehtoista paluuta voidaan tukea myös sillä, että Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikkö ja vastaanottokeskukset ottavat vapaaehtoisen paluun edistämisen yhdeksi toimintansa selkeäksi painopistealueeksi.

Edellä mainituista toimista huolimatta valiokunta on huolissaan siitä, että lakimuutoksen seurauksena esityksen tavoitteiden vastaisesti Suomeen saattaa syntyä paperittomien henkilöiden joukko ja ilmiö muuttua nykyistä näkyvämmäksi. Tämä saattaa toimia myös vetovoimatekijänä saapua ja jäädä Suomeen oleskelemaan laittomasti, mitä tulee aktiivisesti seurata. Viitaten hallituksen esityksen antamisen yhteydessä annettuun valtioneuvoston lausumaan valiokunta pitääkin välttämättömänä, että sisäministeriö seuraa tarkasti esityksen vaikutuksia laittomasti maassa oleskelevien määrään ja raportoi havainnoistaan eduskunnalle. Valiokunta edellyttää myös, että valtioneuvosto ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai muihin toimiin tilanteen korjaamiseksi, mikäli laittomasti maassa oleskelevien määrä esityksen toteutumisen myötä merkittävästi kasvaa.

Valtioneuvoston tavoin valiokunta katsoo, että huomiota on erityisesti kiinnitettävä siihen, millaisia vaikutuksia esityksellä on laittomasti maassa oleskelevien riskiin tulla hyväksikäytetyksi esimerkiksi ihmiskaupassa tai harmaassa taloudessa taikka joutua elättämään itsensä kerjäämällä tai rikollisuudella. Valiokunta pitää tärkeänä, että samassa yhteydessä selvitetään paperittomien henkilöiden mahdollisesti kasvavan määrän vaikutuksia harmaan talouden eri ilmenemismuotoihin, valvontaresurssien riittävyyteen ja työmarkkinoiden toimivuuteen, työsuojelu ja työsuhteiden laatu mukaan lukien. Valiokunta kiinnittää huomiota myös esityksen mahdollisiin vaikutuksiin kuntataloudelle ja kunnalliselle palvelujärjestelmälle. Valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisissa esitettyyn arvioon siitä, että vastaanoton ulkopuolelle ja laittomasti maahan jäävät paperittomat henkilöt voivat kääntyä nykyistä enemmän kuntien terveys- ja sosiaaliviranomaisten puoleen ottaen huomioon perustuslain 19 §:n määräykset oikeudesta välttämättömään toimeentuloon ja turvaan. Arviona on, että myös kunnan lastensuojelullisten toimien tarve kasvaa, mikäli maahan laittomasti jäävien lapsiperheiden osuus nykyisestä lisääntyy.

Valiokunta painottaa lopuksi tarvetta varmistaa lapsen edun yksilöllinen arvioiminen ja huomioon ottaminen sekä lapsen edun tosiasiallisen toteutumisen varmistaminen kaikessa toiminnassa esityksen soveltamisalalla sekä lapsiperheiden että ilman huoltajaa olevien lasten osalta. Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että ehdotuksen mukaan vastaanottolain 14 a §:ää vastaanottopalvelujen lopettamisesta ei sovellettaisi ilman huoltajaa oleviin lapsiin. Esityksen perustelujen mukaan vapaaehtoista paluuta ei myöskään sovellettaisi tilanteeseen, jossa vanhemmat haluaisivat lähettää lapsen yksin kotiin. Valiokunta korostaa myös, että lapsen haavoittuvuus hyväksikäytölle ja uhriutumisen riski on otettava huomioon myös tilanteessa, jossa lapsi palaa alkuperämaahansa vanhempiensa kanssa vapaaehtoisen paluun tilanteessa. Myös tällöin on varmistuttava siitä, että paluu on tosiasiallisesti vapaaehtoista ja että paluupäätökseen ei ole vaikuttanut kukaan ulkopuolinen.