Perustelut
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalaislakia
sekä lakia kansainvälistä suojelua hakevan
vastaanotosta. Esityksen tavoitteena on edistää kansainvälistä suojelua
koskevan hakemuksen peruneen tai kielteisen päätöksen
oleskelulupahakemukseensa saaneen ulkomaalaisen vapaaehtoista paluuta
vakiinnuttamalla lainsäädäntöteitse
vapaaehtoisen paluun järjestelmä ensisijaisena
maastapoistumiskeinona. Esityksen mukaan vapaaehtoista paluuta lisäämällä voidaan
säästää myös vastaanoton
ja maasta poistamisen kustannuksia. Samalla esityksellä korjataan
ulkomaalaislain 51 §:n muutoksella ne epäkohdat,
jotka liittyvät tilapäisen oleskeluluvan myöntämiseen
tilanteessa, jossa henkilön pakkotoimin tapahtuva palauttaminen
ei ole mahdollista. Jatkossa tilapäistä oleskelulupaa
ei myönnettäisi, jos vapaaehtoinen paluu olisi
tosiasiassa mahdollinen.
Valiokunta pitää esityksen tavoitetta vapaaehtoisen
paluun edistämisestä ja tukemisesta kannatettavana
ja pitää myönteisenä sitä,
että nykyisin hankepohjalta toimiva vapaaehtoisen paluun
toiminta vakiinnutetaan osaksi Suomen oikeusjärjestystä.
Valiokunta arvioi, että järjestelmän
lakisääteisyys ja paluuseen liittyvät
taloudelliset tukimuodot sekä niiden käytön
seuranta ovat omiaan tehostamaan vapaaehtoista paluuta, josta on
hankepohjaisena saatu varsin hyviä kokemuksia.
Valiokunta toteaa, että lain ohjausvaikutusta pyritään
vahvistamaan taloudellisten kannustimien lisäksi muuttamalla
ulkomaalaisten ulkomaalaisoikeudellista asemaa rajoittamalla vastaanottopalvelujen
saatavuutta ja tilapäisen oleskeluluvan myöntämisen
edellytyksiä. Näillä ohjaavilla toimilla
pyritään osaltaan varmistamaan se, että vain
hyvin poikkeuksellisesti henkilö valitsisi jäävänsä vastaanottopalvelujen
päätyttyä oleskelemaan Suomeen laittomasti
yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle. Valiokunta kiinnittää tältä osin
huomiota siihen, että esityksen mukaan laittomasti maahan
jäävien määrää on
kuitenkin vaikea ennakoida, ja arvioi, että mikäli vapaaehtoisen
paluun suosio jää esityksessä ennakoitua
alhaisemmaksi, paperittomien, oikeudettomaan tilaan joutuneiden
ihmisten määrä voi kasvaa lakimuutoksen
seurauksena.
Valiokunta katsoo, että vapaaehtoisen paluun edistämiseksi
vapaaehtoisen paluun mahdollisuudesta on tehokkaasti tiedotettava
henkilöille, joille se olisi mahdollista. Vapaaehtoisesti
palaavia tulee myös tosiasiallisesti avustaa paluun järjestämisessä.
Myös asianomaisten viranomaisten ohjeistukseen ja koulutukseen
on kiinnitettävä huomiota. Valiokunnan saaman
selvityksen mukaan vapaaehtoista paluuta voidaan tukea myös
sillä, että Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikkö ja
vastaanottokeskukset ottavat vapaaehtoisen paluun edistämisen
yhdeksi toimintansa selkeäksi painopistealueeksi.
Edellä mainituista toimista huolimatta valiokunta on
huolissaan siitä, että lakimuutoksen seurauksena
esityksen tavoitteiden vastaisesti Suomeen saattaa syntyä paperittomien
henkilöiden joukko ja ilmiö muuttua nykyistä näkyvämmäksi.
Tämä saattaa toimia myös vetovoimatekijänä saapua
ja jäädä Suomeen oleskelemaan laittomasti,
mitä tulee aktiivisesti seurata. Viitaten hallituksen esityksen
antamisen yhteydessä annettuun valtioneuvoston lausumaan
valiokunta pitääkin välttämättömänä,
että sisäministeriö seuraa tarkasti esityksen
vaikutuksia laittomasti maassa oleskelevien määrään
ja raportoi havainnoistaan eduskunnalle. Valiokunta edellyttää myös,
että valtioneuvosto ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin
tai muihin toimiin tilanteen korjaamiseksi, mikäli laittomasti
maassa oleskelevien määrä esityksen toteutumisen
myötä merkittävästi kasvaa.
Valtioneuvoston tavoin valiokunta katsoo, että huomiota
on erityisesti kiinnitettävä siihen, millaisia
vaikutuksia esityksellä on laittomasti maassa oleskelevien
riskiin tulla hyväksikäytetyksi esimerkiksi ihmiskaupassa
tai harmaassa taloudessa taikka joutua elättämään
itsensä kerjäämällä tai
rikollisuudella. Valiokunta pitää tärkeänä,
että samassa yhteydessä selvitetään
paperittomien henkilöiden mahdollisesti kasvavan määrän
vaikutuksia harmaan talouden eri ilmenemismuotoihin, valvontaresurssien
riittävyyteen ja työmarkkinoiden toimivuuteen,
työsuojelu ja työsuhteiden laatu mukaan lukien.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös esityksen
mahdollisiin vaikutuksiin kuntataloudelle ja kunnalliselle palvelujärjestelmälle.
Valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisissa esitettyyn arvioon siitä,
että vastaanoton ulkopuolelle ja laittomasti maahan jäävät
paperittomat henkilöt voivat kääntyä nykyistä enemmän
kuntien terveys- ja sosiaaliviranomaisten puoleen ottaen huomioon perustuslain
19 §:n määräykset oikeudesta
välttämättömään
toimeentuloon ja turvaan. Arviona on, että myös
kunnan lastensuojelullisten toimien tarve kasvaa, mikäli
maahan laittomasti jäävien lapsiperheiden osuus
nykyisestä lisääntyy.
Valiokunta painottaa lopuksi tarvetta varmistaa lapsen edun
yksilöllinen arvioiminen ja huomioon ottaminen sekä lapsen
edun tosiasiallisen toteutumisen varmistaminen kaikessa toiminnassa
esityksen soveltamisalalla sekä lapsiperheiden että ilman
huoltajaa olevien lasten osalta. Valiokunta pitää myönteisenä sitä,
että ehdotuksen mukaan vastaanottolain 14 a §:ää vastaanottopalvelujen
lopettamisesta ei sovellettaisi ilman huoltajaa oleviin lapsiin.
Esityksen perustelujen mukaan vapaaehtoista paluuta ei myöskään
sovellettaisi tilanteeseen, jossa vanhemmat haluaisivat lähettää lapsen
yksin kotiin. Valiokunta korostaa myös, että lapsen
haavoittuvuus hyväksikäytölle ja uhriutumisen
riski on otettava huomioon myös tilanteessa, jossa lapsi palaa
alkuperämaahansa vanhempiensa kanssa vapaaehtoisen paluun
tilanteessa. Myös tällöin on varmistuttava
siitä, että paluu on tosiasiallisesti vapaaehtoista
ja että paluupäätökseen ei ole vaikuttanut
kukaan ulkopuolinen.