Perustelut
Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi kansainvälistä suojelua
hakevan vastaanotosta annettua lakia ja ulkomaalaislakia. Vastaanotosta
annetun lain nimikettä ehdotetaan muutettavaksi siten,
että lain soveltaminen ihmiskaupan uhrin tunnistamisessa
ja auttamisessa ilmenee lain nimikkeessä.
Esityksen tavoitteena on kehittää ihmiskaupan
uhrien auttamisjärjestelmää tuomalla
lain tasolle auttamisjärjestelmässä kehitettyjä käytännön
toimintatapoja. Tarkoituksena on, että muutoksen myötä ihmiskaupan
uhrien tunnistamisesta ja auttamisesta tulisi nykyistä ennustettavampi
ja läpinäkyvämpi sekä vastuunjaoltaan selkeämpi
kokonaisuus, jossa uhreja suojellaan ja uhrien ihmisoikeudet ja
yhdenvertainen kohtelu turvataan.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
on käsitellyt esitystä oman toimialansa osalta
ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin.
Auttamisjärjestelmä
Ihmiskaupassa on kysymys toisen ihmisen hyväksikäyttämisestä,
haavoittuvuuden hyödyntämisestä ja kontrolloinnista.
Tekijä pyrkii riistämään uhrin
vapauden valvomalla, manipuloimalla ja uhkailemalla tätä niin,
ettei uhri enää kykene suojaamaan itseään
hyväksikäytöltä tai irtautumaan
itselleen vahingollisesta tilanteesta. Tämä tekee
ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta, rikostutkinnasta sekä uhrien
auttamisesta erittäin vaikeaa ja erityistä ihmiskauppailmiöön
ja uhrin kohtaamiseen liittyvää tietoa ja osaamista vaativaa
työtä.
Ihmiskaupan uhrin tunnistaminen ja auttamisjärjestelmä ovat
saadun selvityksen mukaan viime vuosina kehittyneet huomattavasti.
Auttamisjärjestelmä toimii aikaisempaa paremmin
ja läpinäkyvämmin, ja sillä on
aikaisempaa paremmat edellytykset kohdata ihmiskaupan uhrien yksilölliset
avun tarpeet. Myös asiakkaiden määrä auttamisjärjestelmässä on
kasvanut tasaisesti ja vakiintunut noin 80—100 henkilön
vuotuiselle tasolle. Uusien asiakkaiden määrä on
viime vuosina ollut keskimäärin 50 henkilöä.
Myönteisestä kehityksestä huolimatta
auttamisjärjestelmän kehittämisessä on
kuitenkin valiokunnan käsityksen mukaan edelleen paljon
tehtävää.
Auttamisjärjestelmällä tarkoitetaan
vakiintuneesti Joutsenon vastaanottokeskuksen toimintaa ihmiskaupan
uhrien auttamisessa, mutta voimassa olevassa lainsäädännössä ei
käytetä auttamisjärjestelmä-käsitettä,
eikä auttamisjärjestelmän tehtäviä määritellä selkeästi
lain tasolla. Keskeisimmät auttamisjärjestelmää koskevat muutostarpeet
liittyvät Joutsenon auttamisjärjestelmän
asemaan ja tehtäviin, kunnan ja auttamisjärjestelmän
välisen työnjaon selkiyttämiseen ja uhrien
yhdenvertaisuuden turvaamiseen, auttamisjärjestelmään
ottamiseen ja tunnistamismenettelyyn ja tunnistamisessa toimivaltaisiin
viranomaisiin.
Ihmiskaupan uhrien yhdenvertaisuus auttamisjärjestelmässä
Auttamisjärjestelmän tarkoituksena on esityksen
1. lakiehdotuksen 33 §:n mukaan järjestää auttamistoimet
ihmiskaupan uhrille, jolla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa,
sekä toimia yhteistyössä kunnan kanssa
sellaisen ihmiskaupan uhrin auttamisessa, jolla on kotikunta Suomessa.
Auttamisjärjestelmää ylläpitää Joutsenon
vastaanottokeskus. Joutsenon auttamisjärjestelmän
rooli suhteessa kuntien palvelujärjestelmään
on lakiehdotuksen 3 §:n perustelujen (s. 29/II)
mukaan lähinnä palveluihin ohjaava ja auttamistoimissa
konsultoiva.
Esityksellä kirjataan lakiin nykyinen käytäntö,
jossa päätös auttamisjärjestelmään
ottamisesta tehdään kaikille auttamisjärjestelmään
otettaviksi esitetyille henkilöille siitä riippumatta, onko
heillä kotikunta tai ei. Joutsenon auttamisjärjestelmä vastaa
kaikkien auttamisjärjestelmässä olevien
henkilöiden tilanteen ja tarpeiden kartoituksesta, heidän
neuvonnastaan, avustamisestaan ja ohjauksestaan palveluiden ja tukipalveluiden
piiriin sekä asiakaskohtaisesta koordinaatiosta ja asiakkaan
tilanteen seurannasta.
Valiokunta pitää noudatetun käytännön
kirjaamista lain tasolle tärkeänä ja
tarpeellisena ja katsoo, että lailla säätäminen
selkiyttää viranomaisten vastuita. Samalla valiokunta
kuitenkin esittää vakavan huolensa ihmiskaupan
uhrien yhdenvertaisen kohtelun toteutumisesta. Osaaminen ja kokemus
ihmiskaupan uhrien auttamisesta keskittyvät Joutsenon vastaanottokeskukseen,
jossa oleva ihmiskaupan uhri saa asiantuntevaa palvelua ja tukea.
Sen sijaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan on mahdollista,
että yksittäisissä kunnissa, joissa kokemusta
ihmiskaupan uhreista ei ole tai sitä on vain vähän,
ihmiskaupan uhri jää osaamisessa olevien puutteiden
vuoksi vaille asiantuntevaa arviota siitä, mitä palveluita
hän toipuakseen tarvitsee. Lisäksi valiokunta
ilmaisee huolensa siitä, että nopeasti tarvittavan
kriisiavun saaminen on monissa kunnissa vaikeaa palvelujen ruuhkautumisen vuoksi.
Valiokunta katsoo, että ihmiskaupan uhrien yhdenvertaiset
mahdollisuudet asiantuntevan avun saamiseen tulee turvata, ja pitää erittäin
tärkeänä, että sosiaali- ja
terveysministeriö laatii pikaisesti kunnille ohjeistuksen
ihmiskaupan uhrien auttamisesta.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että auttamisjärjestelmää kehitetään
siten, että uhrit ohjautuvat siihen nykyistä useammin.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa
on tunnistettu varsin vähän muita ihmiskaupan
muotoja kuin seksuaaliseen ja työperäiseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa.
Lisäksi Joutsenon auttamisjärjestelmään
on viime vuosina esitetty pääasiassa työvoiman
hyväksikäytöstä uhriutuneita henkilöitä,
toisin kuin monissa muissa maissa, joissa tunnistettu uhriutuminen
liittyy usein seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Myös alaikäisten tunnistettujen ihmiskaupan uhrien
määrä on kansainvälisesti arvioiden
Suomessa hyvin alhainen.
Esityksessä ehdotetaan otettavaksi vastaanottolakiin
informatiivinen säännös siitä,
että Joutsenon vastaanottokeskus toimii yhteistyössä lastensuojeluviranomaisten
kanssa ihmiskaupan uhriksi joutuneen lapsen ja uhrin mukana seuraavan
lapsen auttamisessa. Lisäksi maahanmuuttoviranomaisen on
ryhdyttävä jäljittämään ilman
huoltajaa olevan alaikäisen vanhempia tai hänen
huollostaan vastuussa olevaa henkilöä. Valiokunta
pitää ehdotettuja muutoksia hyvinä, mutta
riittämättöminä ja katsoo, että viranomaisten
toimivaltaa ja vastuukysymyksiä tulee lapsiuhrien auttamisen
osalta vielä selkiyttää. Valiokunta korostaa
kaikkien lapsiuhrien auttamiseen osallistuvien tahojen vastuuta
lapsen tilanteen arvioinnista.
Kansalaisjärjestöt auttamisjärjestelmässä
Kansalaisjärjestöjen ihmiskaupan uhrien tunnistaminen
ja auttaminen tapahtuu osana järjestöjen matalan
kynnyksen neuvonta- ja tukipalveluita sekä etsivän
työn kautta. Tunnistamistyötä tehdään
myös järjestöjen keskinäisenä konsultoivana
yhteistyönä ja yhteistyössä viranomaisten
kanssa. Järjestöillä on merkittävä rooli
tunnistaa erityisesti sellaisia uhreja, jotka pelkäävät
ottaa yhteyttä viranomaiseen tai jotka pelkäävät
yhteydenottonsa seurauksia.
Valiokunta korostaa laaja-alaista viranomaisten ja ihmiskaupan
uhrien parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen
välistä yhteistyötä. Kansalaisjärjestöillä on
erityistä osaamista ja ihmiskaupan kohteeksi joutuneilta
asiakkailta ja heidän kertomuksistaan kertynyttä ja
saatua tietoa. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että järjestöjen
kokemusta ja osaamista hyödynnetään laajasti
ja että koulutusta ja tietoa ihmiskaupasta ja ihmiskaupan
uhrin tunnistamisesta siirretään kaikille toimijoille
ja myös suurelle yleisölle. Kansalaisjärjestöjen
pitkäjänteinen ja asiantunteva tukityö tulee
turvata riittävällä resursoinnilla.
Seuranta ja arviointi
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että ehdotettujen muutosten vaikutusta ja auttamisjärjestelmän
toimivuutta seurataan laaja-alaisesti vuosien 2015—2016
aikana valtioneuvoston lausuman mukaisesti. Seurannan pohjalta tehtävän
arvioinnin pohjalta tulee ryhtyä tarvittaessa lainsäädännöllisiin
toimenpiteisiin. Ihmiskaupan auttamisjärjestelmää koskevan
erillislain tarpeellisuus tulee arvioida viimeistään
tehdyn selvityksen yhteydessä.