Perustelut

Esityksen tavoitteena on parantaa työssä olevien työkyvyn arviointiprosessin toimivuutta ja varmistaa varhainen puuttuminen pitkittyviin työkyvyttömyyksiin. Työterveyshuollon tehtäväksi säädetään lausunnon antaminen työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä sekä työnantajan tehtäväksi työntekijän työssä jatkamismahdollisuuksien selvittäminen yhteistyössä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa viimeistään silloin, kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 arkipäivältä. Työterveyshuoltolakiin lisätään myös säännös, joka velvoittaa työnantajan ilmoittamaan työterveyshuollolle työntekijän kuukauden jatkuneesta sairauspoissaolosta. Tällä varmistetaan, että työterveyshuolto saa ajoissa tiedon tarpeesta arvioida työntekijän työkykyä. Työterveyshuollon lausunto on jatkossa edellytys sairauspäivärahan maksamiselle 90 sairauspäivärahapäivän jälkeen.

Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia kannatettavina. Työntekijän työkykyisyyttä koskevan lausunnon sitominen määräaikaan ja sitä edeltävien toimenpiteiden mainitseminen laissa selkeyttää käytäntöjä työkyvyttömyyden ehkäisyssä. Samalla työkyvyn arvioinnin ja työhön paluun suunnittelun lakisääteistämisellä ohjataan työpaikan eri toimijat työnantaja, työterveyshuolto ja työntekijä yhteistyössä etsimään keinoja työntekijän pitämiseksi työelämässä.

Valiokunnan näkemyksen mukaan uudistuksen toimeenpanossa on olennaista, että sairastunut työntekijä saa tarvitsemansa tuen ja esitetty prosessi etenee työpaikalla aidosti yhteistyössä eri osapuolten kesken. Toimeenpano edellyttääkin yhteistyömallien hiomista paitsi työnantajan, työterveyshuollon ja työntekijän välillä myös muun terveydenhuollon ja Kelan kanssa. Valiokunta korostaa, että yhteistyömalleja on syytä kehittää siten, että työntekijän kuntoutustarve, jäljellä oleva työkyky ja työhön paluun edellytykset saataisiin selvitettyä jo hyvissä ajoin ennen 90 päivärahapäivän täyttymistä. Yhteistyön jatkuminen on tärkeää myös mainitun määräajan ja lausunnon antamisen jälkeen. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että sairauspoissaolojen seurannan perusteella työpaikoilla on tarpeen puuttua varhaisen tuen mallilla myös niihin sairauspoissaoloihin, jotka eivät täytä lain tiukennettua puuttumisvelvoitetta.

Valiokunta toteaa, että uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä kouluttaa työterveyshuollon eri ammattiryhmiä tuottamaan uudistuksen vaatimat asianmukaiset palvelut. Työterveyshuollon on tunnettava työpaikan olosuhteet hyvin, jotta työntekijän voimavaroja pystytään arvioimaan suhteessa työn vaatimuksiin. Työnantajilta puolestaan edellytetään valmiutta toteuttaa sairauslomalta palaavan tarvitsemat tukitoimet ja työtehtävien tai työaikojen mukautukset. Esityksen perusteluissa todetaan, että ensisijaisena tavoitteena on, että työntekijä palaa omaan työhönsä tai muuhun työhön saman työnantajan palvelukseen. Työhön paluu ei kuitenkaan saa vaarantaa työntekijän terveyttä tai toipumista. Jotta selvitysprosessi aidosti johtaa työssäjatkamismahdollisuuksien paranemiseen, tulee myös johto- ja esimiestehtävissä olevat perehdyttää selvitysprosessiin. Uudistus vaatii myös kaikkien osapuolten tarpeet huomioon ottavaa tiedottamista ja ohjeistusta. Erityisesti Kelan ohjeilla tulee olemaan keskeinen merkitys toimijoiden ohjauksessa.

Työterveyshuollolle ja työnantajalle uudistus tuottaa jonkin verran lisätyötä, erityisesti sen voimaantulovaiheessa, jolloin uusien toimintatapojen luominen ja perehdyttäminen sitoo resursseja. Tehtävien lakisääteistämisen myötä vaadittava lausunto olisi jatkossa osa niitä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, joiden kustannuksiin työnantajille maksetaan sairausvakuutuslain mukaan 60 prosentin korvaus. Lisäksi pidemmän päälle sairauspäivärahakausien lyhentyminen ja alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden vähentyminen merkitsee työnantajille myös kustannusten säästöä.

Valiokunta toteaa, että tavoite työkyvyttömyyksien vähentämiseksi edellyttää työterveyspalvelujen kattavuuden parantamista edelleen. Kattavuudessa on puutteita erityisesti pienissä organisaatioissa, joiden työntekijöistä noin kolmasosa on vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan vailla työterveyshuoltoa. Työterveyshuollon toteutumista hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti haittaa paikoin se, että osaavista ammattihenkilöistä on pulaa ja henkilöstön saatavuudessa on isoja alueellisia eroja. Kunnallisen terveydenhuollon mahdollisuudet tuottaa lakisääteiset työterveyspalvelut vaihtelevat, eikä yritysten tarpeisiin soveltuvia yksityisiä palveluja ole saatavissa kaikissa osissa maata.

Valiokunta korostaa, että lakiehdotuksen mukaan sairauspäivärahan maksatusta ei voi keskeyttää, jos lausunnon toimittamatta jättäminen ei johdu työntekijästä. Kelan sisäisen ohjeistuksen tulee tältä osin olla selkeä, etteivät puutteet työterveyshuollon järjestämisessä koidu työntekijän vahingoksi ja jotta kohtuuttomat päivärahan epäämistilanteet vältetään.

Valiokunta kiinnittää huomiota vielä siihen, että esitys koskee pääasiassa pitkäkestoisesti työsuhteessa olevia henkilöitä, jolloin sen ulkopuolelle jää valtaosa epätyypillissä työsuhteissa olevista sekä päivärahan saajia, jotka ovat yrittäjiä, opiskelijoita ja työttömiä työnhakijoita. Koska yrittäjillä ja työelämän ulkopuolella olevilla ei ole työnantajaa tai järjestettyä työterveyshuoltoa, ehdotettu muutos ei sellaisenaan sovellu näille ryhmille. Pätkä- ja silpputöitä tekevillä ei myöskään useimmiten ole työnantajaa sairausloman pitkityttyä. Näiden henkilöryhmien kohdalla on vastaavaa tarvetta parantaa varhaista puuttumista pitkittyviin työkyvyttömyyksiin. Valiokunta toteaa, että on tarpeellista jatkaa selvitystyötä esityksen ulkopuolelle jääville ryhmille soveltuvan työkyvyttömyyden arviointiprosessin luomiseksi.