Perustelut
Esityksen tavoitteena on parantaa työssä olevien
työkyvyn arviointiprosessin toimivuutta ja varmistaa varhainen
puuttuminen pitkittyviin työkyvyttömyyksiin. Työterveyshuollon
tehtäväksi säädetään
lausunnon antaminen työntekijän jäljellä olevasta
työkyvystä sekä työnantajan tehtäväksi
työntekijän työssä jatkamismahdollisuuksien
selvittäminen yhteistyössä työntekijän
ja työterveyshuollon kanssa viimeistään
silloin, kun sairauspäivärahaa on maksettu 90
arkipäivältä. Työterveyshuoltolakiin
lisätään myös säännös,
joka velvoittaa työnantajan ilmoittamaan työterveyshuollolle
työntekijän kuukauden jatkuneesta sairauspoissaolosta.
Tällä varmistetaan, että työterveyshuolto
saa ajoissa tiedon tarpeesta arvioida työntekijän
työkykyä. Työterveyshuollon lausunto
on jatkossa edellytys sairauspäivärahan maksamiselle
90 sairauspäivärahapäivän jälkeen.
Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia kannatettavina.
Työntekijän työkykyisyyttä koskevan
lausunnon sitominen määräaikaan ja sitä edeltävien
toimenpiteiden mainitseminen laissa selkeyttää käytäntöjä työkyvyttömyyden
ehkäisyssä. Samalla työkyvyn arvioinnin
ja työhön paluun suunnittelun lakisääteistämisellä ohjataan
työpaikan eri toimijat työnantaja, työterveyshuolto
ja työntekijä yhteistyössä etsimään keinoja
työntekijän pitämiseksi työelämässä.
Valiokunnan näkemyksen mukaan uudistuksen toimeenpanossa
on olennaista, että sairastunut työntekijä saa
tarvitsemansa tuen ja esitetty prosessi etenee työpaikalla
aidosti yhteistyössä eri osapuolten kesken. Toimeenpano
edellyttääkin yhteistyömallien hiomista
paitsi työnantajan, työterveyshuollon ja työntekijän
välillä myös muun terveydenhuollon ja
Kelan kanssa. Valiokunta korostaa, että yhteistyömalleja
on syytä kehittää siten, että työntekijän
kuntoutustarve, jäljellä oleva työkyky
ja työhön paluun edellytykset saataisiin selvitettyä jo
hyvissä ajoin ennen 90 päivärahapäivän
täyttymistä. Yhteistyön jatkuminen on
tärkeää myös mainitun määräajan
ja lausunnon antamisen jälkeen. Valiokunta kiinnittää lisäksi
huomiota siihen, että sairauspoissaolojen seurannan perusteella
työpaikoilla on tarpeen puuttua varhaisen tuen mallilla
myös niihin sairauspoissaoloihin, jotka eivät
täytä lain tiukennettua puuttumisvelvoitetta.
Valiokunta toteaa, että uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi
on välttämätöntä kouluttaa työterveyshuollon
eri ammattiryhmiä tuottamaan uudistuksen vaatimat asianmukaiset
palvelut. Työterveyshuollon on tunnettava työpaikan
olosuhteet hyvin, jotta työntekijän voimavaroja
pystytään arvioimaan suhteessa työn vaatimuksiin.
Työnantajilta puolestaan edellytetään valmiutta
toteuttaa sairauslomalta palaavan tarvitsemat tukitoimet ja työtehtävien
tai työaikojen mukautukset. Esityksen perusteluissa todetaan,
että ensisijaisena tavoitteena on, että työntekijä palaa
omaan työhönsä tai muuhun työhön saman
työnantajan palvelukseen. Työhön paluu ei
kuitenkaan saa vaarantaa työntekijän terveyttä tai
toipumista. Jotta selvitysprosessi aidosti johtaa työssäjatkamismahdollisuuksien
paranemiseen, tulee myös johto- ja esimiestehtävissä olevat
perehdyttää selvitysprosessiin. Uudistus vaatii
myös kaikkien osapuolten tarpeet huomioon ottavaa
tiedottamista ja ohjeistusta. Erityisesti Kelan ohjeilla tulee olemaan
keskeinen merkitys toimijoiden ohjauksessa.
Työterveyshuollolle ja työnantajalle uudistus tuottaa
jonkin verran lisätyötä, erityisesti
sen voimaantulovaiheessa, jolloin uusien toimintatapojen luominen
ja perehdyttäminen sitoo resursseja. Tehtävien
lakisääteistämisen myötä vaadittava
lausunto olisi jatkossa osa niitä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä,
joiden kustannuksiin työnantajille maksetaan sairausvakuutuslain
mukaan 60 prosentin korvaus. Lisäksi pidemmän
päälle sairauspäivärahakausien
lyhentyminen ja alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden vähentyminen
merkitsee työnantajille myös kustannusten säästöä.
Valiokunta toteaa, että tavoite työkyvyttömyyksien
vähentämiseksi edellyttää työterveyspalvelujen
kattavuuden parantamista edelleen. Kattavuudessa on puutteita erityisesti
pienissä organisaatioissa, joiden työntekijöistä noin kolmasosa
on vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan vailla työterveyshuoltoa.
Työterveyshuollon toteutumista hyvän työterveyshuoltokäytännön
mukaisesti haittaa paikoin se, että osaavista
ammattihenkilöistä on pulaa ja henkilöstön
saatavuudessa on isoja alueellisia eroja. Kunnallisen terveydenhuollon
mahdollisuudet tuottaa lakisääteiset työterveyspalvelut
vaihtelevat, eikä yritysten tarpeisiin soveltuvia yksityisiä palveluja
ole saatavissa kaikissa osissa maata.
Valiokunta korostaa, että lakiehdotuksen mukaan sairauspäivärahan
maksatusta ei voi keskeyttää, jos lausunnon toimittamatta
jättäminen ei johdu työntekijästä.
Kelan sisäisen ohjeistuksen tulee tältä osin
olla selkeä, etteivät puutteet työterveyshuollon
järjestämisessä koidu työntekijän
vahingoksi ja jotta kohtuuttomat päivärahan epäämistilanteet
vältetään.
Valiokunta kiinnittää huomiota vielä siihen, että esitys
koskee pääasiassa pitkäkestoisesti työsuhteessa
olevia henkilöitä, jolloin sen ulkopuolelle jää valtaosa
epätyypillissä työsuhteissa olevista
sekä päivärahan saajia, jotka ovat yrittäjiä,
opiskelijoita ja työttömiä työnhakijoita.
Koska yrittäjillä ja työelämän
ulkopuolella olevilla ei ole työnantajaa tai järjestettyä työterveyshuoltoa,
ehdotettu muutos ei sellaisenaan sovellu näille ryhmille.
Pätkä- ja silpputöitä tekevillä ei myöskään
useimmiten ole työnantajaa sairausloman pitkityttyä.
Näiden henkilöryhmien kohdalla on vastaavaa tarvetta
parantaa varhaista puuttumista pitkittyviin työkyvyttömyyksiin.
Valiokunta toteaa, että on tarpeellista jatkaa selvitystyötä esityksen
ulkopuolelle jääville ryhmille soveltuvan työkyvyttömyyden
arviointiprosessin luomiseksi.