Perustelut
Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vuosilomalain
viikko- ja kuukausipalkkaisia työntekijöitä ja
virkamiehiä koskevaa lomapalkan laskentasääntöä tilanteissa,
joissa henkilön työaika ja vastaavasti palkka
muuttuvat lomanmääräytymisvuoden aikana
taikka lomamääräytymisvuoden päätyttyä,
mutta ennen vuosiloman tai sen osan alkamista. Lisäksi
esityksessä ehdotetaan muutettavaksi säännöstä työntekijän
oikeudesta saada vuosilomansa tai sen osa siirretyksi vuosiloman
aikaan sijoittuvan työkyvyttömyysjakson vuoksi.
Esityksellä pyritään saattamaan vuosilomalaki
vastaamaan työaikadirektiivin tulkintaa, jonka Euroopan
unionin tuomioistuin on viimeaikaisilla tuomioillaan vahvistanut.
Tuomioiden sisällöt ovat siinä määrin
yksiselitteisiä, että ne velvoittavat jäsenvaltioita
suoraan eikä niiden toimeenpanossa ole siirtymäaikaa.
Jäsenvaltiot, joiden lainsäädäntö ei
vastaa direktiivin sisältöä, ovat viime
kädessä vahingonkorvausvastuussa, jos kanne valtiota
vastaan nostetaan. Lisäksi julkiset työnantajat
ovat velvollisia noudattamaan direktiivin täsmällisiä säännöksiä, vaikkei
kansallista lainsäädäntöä muutettaisikaan.
Lomapalkan laskentasäännön muuttaminen
Lomapalkan laskentasäännön muuttamista
koskevan esityksen taustalla on Euroopan yhteisön tuomioistuimen
ratkaisu EYT C-486/08 (Land Tirol), jossa tuomioistuin
on katsonut osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen
vastaiseksi senkaltaisen kansallisen säännöksen,
joka johtaa siihen, että kokoaikaisena työntekijänä ansaittu
loma joudutaan työajan muututtua osa-aikaiseksi pitämään
osa-aikaisena ja osa-aikatyön palkalla. Näin ollen
se, että työaika vähenee siirryttäessä kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön,
ei saa vähentää kokoaikaisena ansaitun
vuosilomaoikeuden ja loman ajalta maksettavan palkan määrää.
Tuomioistuimen ratkaisussa ei ole otettu kantaa tilanteeseen, jossa
työntekijä siirtyy osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön.
Voimassa olevan vuosilomalain 10 § johtaa siihen, että viikko-
tai kuukausipalkkaisen lomapalkka lasketaan lomallelähtöhetken
työajan ja siihen perustuvan palkan mukaan myös
silloin, kun loma on ansaittu tekemällä pidempää työaikaa.
Esityksessä ehdotetaan vuosilomalain viikko- tai kuukausipalkkaisen
työntekijän vuosilomapalkan laskentasääntöä muutettavaksi
tilanteissa, joissa työntekijän työaika
muuttuu lomanmääräytymisvuoden aikana
tai lomanmääräytymisvuoden jälkeen,
mutta ennen loman tai sen osan pitämistä. Jos
työaika on muuttunut lomanmääräytymisvuoden
aikana, lomapalkka lasketaan prosenttiperusteista lomapalkan laskentasääntöä käyttäen
eli lomapalkka määräytyy lomanmääräytymisvuoden
aikaisten ansioiden perusteella. Jos taas työntekijän
työaika ja vastaavasti palkka muuttuvat vasta lomanmääräytymisvuoden
päättymisen jälkeen ennen loman tai sen
osan pitämistä, lomapalkka lasketaan koko lomanmääräytymisvuoden
samana jatkuneen työajan mukaan määräytyvän
palkan perusteella.
Muutoksen jälkeen kaikki työntekijät
tulisivat — palkkausmuodosta riippumatta — periaatteeltaan
samaan asemaan lomapalkan määräytyessä ansaintavuoden
työskentelyn mukaan. Ehdotettu sääntely
olisi symmetrinen eli toimisi oikeudenmukaisella tavalla riippumatta
siitä, mihin ajankohtaan osa-aikatyö sijoittuu
tai minkälaista työajan lyhennystapaa on käytetty
(vuorokautisen/viikoittaisen työajan lyhennys).
Esitys parantaa viikko- ja kuukausipalkkaisesta kokoaikaisesta
työstä esimerkiksi osa-aikaeläkkeelle
siirtyvien asemaa. Toisaalta se heikentää viikko-
tai kuukausipalkkaisen työntekijän lomapalkkaa
tilanteissa, joissa hän siirtyy osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön
esimerkiksi palatessaan osittaiselta hoitovapaalta takaisin kokoaikatyöhön.
Vuonna 2010 annetun tasa-arvoselonteon mukaan naisia oli 94 prosenttia
alle 3-vuotiaan lapsen hoitamiseksi osittaista hoitovapaata käyttäneistä.
Valiokunta pitää perusteltuna ja oikeudenmukaisena
ehdotusta lomapalkan määräytymisestä loman
määräytymisvuoden ansioiden perusteella
sekä työajan pidentyessä että lyhentyessä. Muutos
asettaa viikko- ja kuukausipalkkaiset samaan asemaan tuntipalkkaisten
ja suorituspalkkaisten kanssa ja lieventää siten
tältä osin eroavaisuuksia, joita vuosilomalakiin
sisältyy erilaisissa työnteon muodoissa työskentelevien vuosilomaetuuksien
määräytymisen osalta.
Vuosiloman tai sen osan siirtäminen työkyvyttömyyden
ajalta
Työaikadirektiivistä johtuva muutostarve
Esityksessä ehdotetaan vuosilomalakiin muutosta, joka
koskee niin sanottuja karenssipäiviä työntekijän
sairastuessa vuosilomansa aikana. Vuosilomalain 25 §:n
2 momentin mukaan ensimmäiset seitsemän työkyvyttömyyspäivää eivät
ole siirrettävissä myöhempään
ajankohtaan, jos työkyvyttömyys alkaa vuosiloman
tai sen osan aikana.
Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion (C-78/11, Anged)
mukaan työaikadirektiivin 7 artikla on esteenä sellaisille
kansallisille säännöksille, joiden mukaan
työntekijä, joka on tullut tilapäisesti
työkyvyttömäksi palkallisen vuosilomansa
aikana, ei saa myöhemmin pitää sitä osaa
vuosilomastaan, joka osuu kyseiselle työkyvyttömyysjaksolle.
Euroopan unionin tuomioistuin on perustellut ratkaisukäytäntöään
muun muassa sillä, että vuosilomalla ja sairauslomalla
on erilaiset tavoitteet. Jos vuosiloma kuluu sairastettaessa, vuosiloman
tarkoitus ei toteudu: työntekijä ei palaudu työn
rasituksista vaan työ kuormittaa aikaisempaa enemmän.Vuosiloman
pitäminen tarkoituksensa mukaisesti edesauttaa työssä jaksamista
ja voi siten vaikuttaa myönteisesti myös työurien
pidentymiseen.
Esityksessä ehdotetaan vuosilomalain 25 §:n 1
momenttia muutettavaksi siten, että se koskisi sekä vuosiloman
alkaessa että sen aikana sairaudesta, tapaturmasta tai
synnytyksestä johtuvaa työkyvyttömyyttä.
Näin ollen oikeus saada vuosiloma siirretyksi koskisi loman
ajankohtaan sijoittuvia sairauspäiviä. Siirto
edellyttäisi työntekijän nimenomaista
pyyntöä loman siirtämisestä sekä luotettavan
selvityksen esittämistä työkyvyttömyydestä.
Ehdotetuista muutoksista aiheutuu työnantajalle lisäkustannuksia,
joiden tarkkaa, toteutuvaa määrää ei
pystytä laskemaan. Hallituksen esityksessä on
arvioitu laskennallisten kustannusten suuruusluokkaa käyttämällä pohjana
sairaudesta ja tapaturmista johtuvia keskimääräisiä työkyvyttömyyspäiviä.
Näin laskien kustannukset voisivat nousta jopa 200 miljoonaan
euroon vuodessa. Todellisten kustannusten määrä kullekin
työnantajalle riippuu hyvin monesta eri muuttujasta.
Tässä vaiheessa on vaikea arvioida esimerkiksi
sitä, osuuko vuosiloman ajalle yhtä paljon työkyvyttömyyspäiviä kuin
työssäoloaikaan ja missä määrin
työntekijät todellisuudessa pyytävät
vuosilomapäiviensä siirtoa.
Vaikka todellisia kustannusvaikutuksia ei pystytäkään
arvioimaan, valiokunta katsoo, että karenssipäivien
poistamisesta työnantajille aiheutuvat lisäkustannukset
voivat olla huolestuttavan suuria, kun otetaan huomioon vallitseva suhdannetilanne
ja ajankohtainen huoli suomalaisen työn kilpailukyvyn säilymisestä.
Tästä syystä valiokunta ehdottaa lakiehdotukseen muutosta,
jolla työnantajille aiheutuvia lisäkustannuksia
pyritään vähentämään.
Muutos koskee sitä loman osaa, joka on sovittu työ-
tai virkaehtosopimuksella ja joka ylittää vuosilomalain
mukaisen enintään viiden viikon loman.
Työ- tai virkaehtosopimuksella sovitut lomat
Työaikadirektiivissä säädetään
neljän viikon vähimmäisvuosilomasta.
Vuosilomalain mukaan yli vuoden jatkuneissa työsuhteissa
vuosilomaa ansaitaan viisi viikkoa, jos lomanmääräytymiskuukaudet
ovat täysiä. Lisäksi joidenkin alojen työ-
tai virkaehtosopimuksissa on sovittu tätä pidemmistä vuosilomista.
Vuosilomalain systematiikan mukaan loman siirtämistä ja
säästämistä koskevat säännökset koskevat
kaikkia loman osia samalla tavoin. Vuosilomalain mukaan on mahdollista,
että työntekijä tai virkamies siirtää kaksi
viikkoa lomastaan pidettäväksi vasta seuraavana
kesänä. Niin ikään on mahdollista
siirtää osa lomasta pidettäväksi
säästövapaana myöhemmin sovittavana
tai tietyin edellytyksin työntekijän ilmoittamana
aikana. Siirron tai säästämisen jälkeen näitä loman
osia käsitellään korvamerkitsemättä niitä tietyn
vuoden lomiksi. Laissa ei myöskään säädetä siitä,
missä järjestyksessä säästetyt
tai siirretyt lomat tai loman osat on pidettävä.
Hallituksen esitys.
Hallituksen esitys lähtee siitä, että työkyvyttömyyteen
perustuvaa loman siirto-oikeutta määrättäessä vuosilomia
ei erotella neljän viikon lomaan (kesäloma), viidennen
viikon lomaan (talviloma) ja tätä pidempiin tes-
tai ves-perusteisiin lomiin. Hallinnollisen taakan kannalta esitys
on mahdollisimman yksinkertainen ja selkeä: se ei edellytä sen
seurantaa, minkä loman ”päälle” sairausjaksot
sattuvat sijoittumaan. Toisaalta selvää on, että loman
tai sen osan siirrosta aiheutuu aina velvollisuus kirjata muutokset
vuosilomakirjanpitoon.
Työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuviin lakia pidempiin
vuosilomiin sovelletaan vuosilomalain 32 §:n mukaan lain
vuosilomapalkkaa ja -korvausta koskevia säännöksiä,
ellei työ- tai virkaehtosopimuksella ole toisin sovittu.
Lisäksi lakisääteisen loman ylittävän
loman antamiseen sovelletaan talviloman antamista koskevia säännöksiä,
ellei muusta ole sovittu. Käytännössä tämä tarkoittaa,
että loma voidaan antaa seuraavan vuoden vappuun mennessä,
ellei muusta ole sovittu.
Työ- ja virkaehtosopimusosapuolilla on siten kelpoisuus
sopia lakisääteisen vuosiloman ylittävän
loman pituudesta, loman antamisen ajankohdasta ja antamisessa noudatettavista
menettelytavoista sekä loman ajalta maksettavasta palkasta.
Sopia voidaan myös siitä, oikeuttaisiko lakisääteisen
loman ylittävän loman ajalle sijoittuva sairastuminen
loman siirtoon vai ei. Vuosilomalakia pidemmistä vuosilomista
on sovittu etenkin julkisella sektorilla sekä niillä yksityissektorin
aloilla, joilla on historiallinen liittymä julkiseen puoleen.
Valiokunnan muutosehdotus.
Vuosilomapäivien siirtoa koskevista muutoksista
työnantajille aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi
valiokunta ehdottaa, että vuosilomalain 25 §:n säännös
rajataan koskemaan vain lakisääteisiä vuosilomia
lisäämällä sana "lakisääteinen"
pykälän otsikkoon. Näin ollen pykälä koskee
vain vuosilomalain mukaisia lakisääteisiä vuosilomia.
Alle vuoden työsuhteissa tämä tarkoittaa enintään
24 päivän lomaa ja yli vuoden työsuhteissa
30 vuosilomapäivää. Säännös
ei sen sijaan koske työ- tai virkaehtosopimuksessa sovittuja
edellä sanottua pidempiä vuosilomia. Lakisääteisiä vuosilomia
pidempien loman osien ajalta työ- ja virkaehtosopimusosapuolet
voivat edelleen sopia niissä sovellettavista karenssipäivistä.
Valiokunta on pyytänyt Valtion työmarkkinalaitokselta
ja Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta lausuntoa muutosehdotuksen
arvioiduista vaikutuksista. Saatujen lausuntojen mukaan muutoksen
rajaamisen lakisääteisiin lomiin arvioidaan
laskennallisesti säästävän valtiolla
7,9 miljoonaa euroa vuodessa ja kunnissa 31 miljoonaa euroa vuodessa.
Valiokunnan ehdottama rajaus lisää työnantajille
aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Säännös edellyttää sen
seuraamista vuosilomakirjanpidossa, onko kyseessä vuosilomalain
mukainen loman osa vai sitä pidempi tes- tai ves-perusteinen
loman osa. Valiokunnan saamissa lausunnoissa ei ole kuitenkaan pystytty
tarkemmin arvioimaan, miten suuria hallinnollisia ja tietojärjestelmämuutoksiin
liittyviä lisäkustannuksia rajauksen noudattaminen
aiheuttaa.
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Jotta työpaikoilla ehditään kehittää vuosilomakirjanpitojärjestelmiä sekä vuosilomien
siirtämiseen liittyviä uusia käytäntöjä ja
toimintaohjeita, valiokunta ehdottaa, että vuosilomalain 25 § tulee
voimaan vasta 1.10.2013.
Perustuslaki suojaa voimassa olevia työ- ja virkaehtosopimuksia.
Tämän vuoksi ehdotetaan lakiin otettavaksi siirtymäsäännös,
joka mahdollistaa voimassa olevien sopimusmääräysten
soveltamisen sopimuskauden loppuun. Työnantaja saa siis
vuosilomalain muutoksen voimaantulosta huolimatta soveltaa työ-
ja virkasuhteissaan ennen lain voimaantuloa tehdyn työ-
tai virkaehtosopimuksen vuosilomalaista poikkeavia määräyksiä kulumassa
olevan sopimuskauden loppuun saakka sellaisenaan, ellei työ-
tai virkaehtosopimuksen mainittuja määräyksiä muuteta sitä ennen.
Tämä oikeus on työnantajalla riippumatta
siitä, onko hän velvollinen soveltamaan työehtosopimusta
työehtosopimuslakiin perustuvan niin kutsutun normaalisitovuuden
vai työehtosopimuksen yleissitovuuden perusteella. Työ-
tai virkaehtosopimukseen perustuvat palvelussuhteen ehdot voisivat
näin ollen muuttua joko ennen sopimuskauden päättymistä tai
sen päättyessä vain työ- tai
virkaehtosopimuksen tehneiden osapuolten välisellä sopimuksella. Säännös
ei kuitenkaan estä työnantajaa ja työntekijää keskenään
sopimasta työntekijälle edullisemmista ehdoista
taikka työnantajaa soveltamasta työntekijöihinsä lyhyempiä karensseja kuin
mistä työehtosopimuksessa on sovittu.
Käytännössä siirtymäsäännös
tarkoittaa sitä, että 25 § tulee
sovellettavaksi vasta voimassa olevien työ- ja virkaehtosopimuskausien
jälkeen. Uusista työ- ja virkaehtosopimuksista
sovittaessa on lakisääteisten vuosilomien osalta karenssimääräykset
poistettava, mutta lakisääteiset vuosilomat ylittävien
lomapäivien karenssimääräyksistä voidaan
edelleen sopia.
Loman siirtopyyntö ja siihen liittyvä selvitys
Lakiehdotuksen 25 §:ään
ei sisälly aikarajaa, jonka kuluessa vuosiloman siirtämistä koskeva pyyntö on
esitettävä. Säännöksen
perustelujen mukaan siirtoa on pyydettävä ilman
aiheetonta viivytystä. Teksti on jätetty perusteluihin
sen vuoksi, että lakiin ei ole haluttu asettaa tarkkaa aikarajaa,
jonka kuluessa pyyntö pitää esittää. Työntekijän
mahdollisuuksiin esittää pyyntö voivat
vaikuttaa paitsi työntekijästä johtuvat olosuhteet,
kuten tapaturman tai sairauden laatu, myös työnantajan
olosuhteet, kuten se, onko työpaikka lomien aikana suljettu
vai onko siellä joku, jolle siirtopyyntö voidaan
viipymättä tehdä.
Muutoksen käytännön toteutuksen kannalta on
olennaista, että alakohtaisesti työ- tai virkaehtosopimuksin
taikka työpaikalla laadittavin pelisäännöin
tarkennetaan menettelytavat, joita sovelletaan työkyvyttömyydestä esitettävään luotettavaan
selvitykseen ja loman siirtopyyntöön. Työnantajan
tasapuolisuusvelvoite edellyttää johdonmukaista,
kaikkiin työntekijöihin samalla tavalla sovellettavaa
käytäntöä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että loman siirtoa koskeva pyyntö perustellaan
pääsääntöisesti lääkärin
tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön todistuksella,
jotta mahdollisilta siirto-oikeuden väärinkäytöksiltä vältytään.