Yleisperustelut

Yleistä

Uudistuksella palkkatuen määrä ja tukikauden kesto sidotaan työttömyyden kestoon ja korkeammat tukimäärät ja pidemmät tukijaksot suunnataan heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien työttömien työnhakijoiden työllistymisen edistämiseen. Vähintään vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleille 60 vuotta täyttäneille ehdotetaan pitkäkestoista, käytännössä pysyvää palkkatukea. Työsopimuslakia muutetaan väliaikaisesti siten, että työnantaja voi tietyissä tilanteissa poiketa lomautettuja ja osa-aikatyötä tekeviä sekä takaisinottovelvollisuuden piirissä olevia entisiä työntekijöitään koskevasta työntarjoamisvelvollisuudesta. Esitys perustuu pääosin hallituksen rakennepoliittisen ohjelman päätökseen.

Nykyinen palkkatukijärjestelmä on rakenteeltaan vaikeaselkoinen ja työläs. Perustuki-lisäosa-mallissa palkkatuki määritellään päiväkohtaisena tukena, minkä lisäksi elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle myönnettävän tuen määrää rajoittavat EU:n valtiontukisäännösten asettamat prosenttiperusteiset rajat tukikelpoisista palkkauskustannuksista. Euromääräinen palkkatuki on palkkauskustannuksista riippumatta samansuuruinen kaikille työnantajille.

Työ- ja elinkeinotoimistoille voimassa oleva sääntely antaa laajan tapauskohtaisen harkintavallan palkkatuen myöntämisessä. Tähän perustuen työ- ja elinkeinotoimistoissa on tehty omia linjauksia palkkatuen määrästä ja kestosta eri kohderyhmille ja eri työnantajasektoreille. Työnantajille ja työnhakijoille toimistokohtaiset linjaukset näyttäytyvät erilaisena kohteluna eri työ- ja elinkeinotoimistojen alueilla.

Valiokunta pitää palkkatukijärjestelmän selkiyttämistä ja kehittämistä sekä yhdenvertaisuuden parantamista tärkeänä ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Työ- ja elinkeinotoimistolla säilyy uudistuksessa harkintavalta palkkatuen pituudesta sen enimmäiskestoon saakka. Valiokunta korostaa, että palkkatuetun työjakson enimmäiskesto tulee määritellä samoin perustein kaikissa työ- ja elinkeinotoimistoissa ja että kesto määritellään kautta vuoden samoin perustein.

Valiokunta pitää 60 vuotta täyttäneiden palkkatukea koskevaa muutosta erittäin hyvänä ja kannatettavana uudistuksena. Ikääntyneen palkkaamiseksi tuen enimmäisaika on 24 kuukautta kerrallaan, minkä täytyttyä tukea voidaan myöntää välittömästi uudelleen. Pysyvän palkkatuen myöntämiseen riittää, että 60 vuotta täyttänyt henkilö on yhden kerran täyttänyt edellytyksen yhtäjaksoisesta 12 kuukauden työttömänä olosta. Valiokunta korostaa esityksen tavoitetta jatkuvaksi tarkoitetusta tuesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että ohjeistuksella huolehditaan siitä, että ikääntyneen 60 vuotta täyttäneen palkkaamiseen tarkoitettu tuki myönnetään ja toteutuu tavoitteen mukaisesti yhdenmukaisesti kaikissa työ- ja elinkeinotoimistoissa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen toimeenpanoa seurataan tarkasti ja että tarvittaessa havaittuihin ongelmiin puututaan viipymättä.

Esitys muuttaa palkkatukeen liittyviä säännöksiä olennaisesti. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että uudistuksesta tiedotetaan tehokkaasti työnantajille, palkkatukeen oikeuteutuille henkilöille ja tuen myöntämisestä vastaaville viranomaisille. Valiokunta korostaa kolmannen sektorin toimijoiden asemaa tiedotuksessa.

Palkkatuen määrä

Esityksellä palkkatuen määräytyminen ehdotetaan muutettavaksi pääsääntöisesti tuella palkattavan henkilön työttömyyden keston perusteella maksettavaksi prosenttiperusteiseksi tueksi siten, että palkkatuen määrä on 30, 40 tai 50 prosenttia työnantajalle tuella palkatusta aiheutuvista palkkauskustannuksista.

Valiokunta kannattaa prosenttiperusteiseen tukeen siirtymistä ja katsoo, että muutos selkeyttää palkkatukijärjestelmää. Valiokunta pitää kuitenkin ongelmallisena sitä, että osa-aikaisissa ja matalapalkkaisissa tehtävissä olevien, samoin kuin nyt korotettua tai korkeinta korotettua palkkatukea saavien tuki pienenee prosenttiperusteisuuden vuoksi nykyisestä. Tämä vaikeuttaa työllistämistä erityisesti kunnissa, yhdistyksissä ja säätiöissä, joissa palkkatuetun työn palkkaustaso on matala.

Kunnissa pitkäaikaistyöttömiä on palkkatuen ansiosta työllistetty sellaisiin töihin, joita ei muutoin tehtäisi työ- tai virkasuhteessa. Palkkatukeen oikeutetut toimivat usein matalapalkkaisissa perustehtävissä esimerkiksi hoitoapulaisina, toimistotyöntekijöinä ja puistotyöntekijöinä. Lakimuutos vähentää kunnan saamaa palkkatukea näiden henkilöiden osalta palkan pienuuden vuoksi. Lisäksi kuntiin palkkatuella työllistettyjen yli 500 päivää työttömänä olleiden keskimääräinen palkkatukiprosentti laskisi valiokunnan saaman selvityksen mukaan noin 61 prosentista 50 prosenttiin Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tämä lisäisi nykyisellä työllistettävien määrällä kuntien kustannuksia arviolta 25 miljoonalla eurolla.

Valiokunta painottaa, että palkkatuettu työ on kunnille pitkäaikaistyöttömien työllistymisen edistämisessä keskeinen väline. Tuen pieneneminen vaikeuttaa saadun selvityksen mukaan kuntien mahdollisuuksia työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja johtaa kuntien kustannusten kasvuun, jos työllistettävien määrä pysyy nykyisellä tasolla. Valiokunta pitää tätä erittäin ongelmallisena tilanteessa, jossa kuntien mahdollisuudet työllistämiseen ovat samanaikaisesti heikentyneet kasvaneen työttömyyden ja heikon taloustilanteen vuoksi.

Rekisteröidylle yhdistykselle tai säätiölle, joka palkkaa työttömän työnhakijan muihin kuin elinkeinotoiminnaksi katsottaviin tehtäviin, palkkauskustannukset korvataan täysimääräisesti ensimmäisten 12 kuukauden ajalta niistä palkkauskustannuksista, jotka vastaavat enintään 65 %:n työaikaa. Valiokunta pitää 100-prosenttista korvausta erittäin tärkeänä ja hyvänä. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että täysi tuki vain 65 %:n työaikaa vastaavalta osin saattaa ohjata yhdistykset ja säätiöt lyhentämään työllistyvien työaikaa, jolloin henkilöt jäävät edelleen aktiiveiksi soviteltua työttömyysetuutta hakeviksi asiakkaiksi ja matalan ansiotason vuoksi ehkä edelleen myös toimeentulotukea hakeviksi asiakkaiksi.

Kunnat rahoittavat puolet soviteltua työmarkkinatukea saavien vähintään 500 päivää (jatkossa 300 päivää) työttöminä työnhakijoina olevien sovitellusta työmarkkinatuesta. Palkkatuella osa-aikaisesti soviteltuun työmarkkinatukeen oikeutettujen työllistäminen ei siten vähennä kuntien rahoitusvastuuta työmarkkinatuesta. Valiokunta pitää tätä epätarkoituksenmukaisena ja katsoo, että palkkatukiuudistuksen tulisi päinvastoin kannustaa kuntia entistä aktiivisempaan työllistämiseen. Soviteltu työmarkkinatuki tulisi valiokunnan mielestä rahoittaa kokonaan valtion varoista.

Työntarjoamisvelvoite

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työsopimuslakia siten, että työnantaja voi tietyissä tilanteissa poiketa lomautettuja ja osa-aikatyötä tekeviä sekä takaisinottovelvollisuuden piirissä olevia entisiä työntekijöitään koskevasta työntarjoamisvelvollisuudesta. Ehdotettu muutos koskee kuntia näiden palkatessa työttömiä työnhakijoita työllistämisvelvoitteen perusteella sekä rekisteröityä yhdistystä tai säätiötä, joka palkkaa vähintään 24 kuukautta palkkatuen hakemista edeltäneiden 28 kuukauden aikana työttömänä olleen työttömän työnhakijan tehtäviin, joita ei katsota elinkeinotoiminnaksi.

Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia hyvinä, mutta riittämättöminä. Valiokunta ehdottaakin, että hallituksen esityksessä mainittujen poikkeusten lisäksi kunta, kuntayhtymä, yhdistys tai säätiö saisi työntarjoamisvelvollisuuden estämättä ottaa työpajaan tai vastaavaan valmennusyksikköön työkokeiluun tai palkkatuettuun työsuhteeseen henkilön tehtäviin, joita työnantajan palveluksessa oleva työ- tai virkasuhteessa oleva henkilöstö ei muutoin tee.

Työpajalla ja vastaavalla valmennusyksiköllä tarkoitetaan kunnan, yhdistyksen tai säätiön ylläpitämää yhteisöä, jonka tavoitteena on heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisedellytysten parantaminen. Työpaja on yhteisö, jossa työnteon ja siihen liittyvän valmennuksen avulla pyritään parantaa yksilön kykyä ja valmiuksia hakeutua koulutukseen tai työhön sekä parantamaan arjenhallintataitojaan. Työmetodi perustuu tekemällä oppimiseen. Työpajojen menetelmiksi ovat käytännön työn tekemisen ohella vakiintuneet työvalmennus ja yksilövalmennus. Työvalmennuksen avulla kehitetään valmentautujan työkykyä ja osaamista, kun taas yksilövalmennuksella tuetaan toimintakyvyn ja arjenhallintakyvyn kehittämistä. Työpaja voi olla myös ns. seinätön työpaja, jossa valmentautuminen tapahtuu kunnan tai yhteisön muuhun toimintaan kuuluvien tehtävien yhteydessä.