Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarkoituksenmukaisena ja tarpeellisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Uudistuksen tavoite

Hallituksen esityksen keskeisenä tavoitteena on uudistaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädäntöä tavalla, joka nykyistä paremmin täyttää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämän yhdenmukaisen ja laaja-alaisen syrjintäkiellon asettamat vaatimukset. Tarkoituksena on luoda lainsäädäntö, joka vahvistaa yhdenvertaisuuden suojaa soveltumalla voimassa olevaa lakia yhdenmukaisemmin kaikkiin elämänalueisiin ja asettamalla eri perusteilla tapahtuva syrjintä mahdollisimman samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin.

Uudistuksen tavoitteena on myös tehostaa syrjinnän ehkäisemistä. Tähän pyritään paitsi syrjintää koskevan oikeussuojan laajentamisella ja yhdenmukaistamisella myös kehittämällä edelleen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämistä koskevia velvollisuuksia sekä tarkistamalla yhdenvertaisuuslain noudattamista valvovan valtuutetun neuvonta-, koulutus- ja ohjaustehtäviä.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että pitkään valmisteltu esitys on nyt annettu eduskunnalle. Lakikokonaisuudessa ehdotetut muutokset ovat merkittävä askel oikeaan suuntaan. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että uudistuksen tavoite ei täysin toteudu, vaan eri perusteilla tapahtuva syrjintä ei ehdotettujen muutosten jälkeenkään ole samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piirissä. Lisäksi tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain sääntelyn välille jää valiokunnan näkemyksen mukaan osin tarpeetonta epäyhtenäisyyttä.

Valiokunta pitää esitystä erityisesti syrjinnän kieltoa ja oikeuttamisperusteita koskevilta osin vaikeaselkoisena. Valiokunta korostaa, että yksilön oikeussuojan toteutumisen kannalta on olennaista, että lainsäädäntö on selkeää ja ymmärrettävää. Yhdenvertaisuuslain sekä siihen liittyvien lakien kohdalla selkeyden ja ymmärrettävyyden vaatimus korostuu, koska lain soveltamisala on laaja ja sillä on vaikutuksia yhtä hyvin yksityisten ja julkisen vallan kuin yksityisten tahojen keskinäisissä suhteissa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että yhdenvertaisuutta koskevan sääntelyn kehittämistä jatketaan tavoitteena nyt ehdotettua selkeämpi ja ymmärrettävämpi kokonaisuus.

Yhdenvertaisuuslain soveltamisala

Ehdotetun uuden yhdenvertaisuuslain soveltamisala on laaja. Sitä sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa lukuun ottamatta yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa ja uskonnonharjoitusta. Valiokunta pitää ehdotettua lain soveltamisalan laajennusta perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta perusteltuna ja tärkeänä.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että esityksessä ei ole tarkemmin arvioitu, mitä ehdotettu soveltamisalan laajennus merkitsee ja millaisia vaikutuksia sillä tulee olemaan erityisesti lain soveltamisalan piiriin tulevilla uusilla yksityisen toiminnan aloilla. Lisäksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomioita siihen, että lakia sovellettaisiin nykytilasta poiketen jatkossa myös yritysten välisiin suhteisiin ja yritysten sisäiseen päätöksentekoon.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että ehdotetulla yhdenvertaisuuslailla suojataan luonnollisia henkilöitä, ei oikeushenkilöitä. Se ei siten yleensä tule sovellettavaksi yritysten välisiin suhteisiin. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössään omaksumista vakiintuneista valtiosääntöoikeudellisista periaatteista (esim. PeVL 11/2012 vp) johtuen luonnollisen henkilön oikeuksien suojaaminen saattaa kuitenkin joissakin tilanteissa edellyttää lain soveltamista myös oikeushenkilöiden välisissä suhteissa.

Ehdotetulla lailla ei sinänsä puututa oikeushenkilöiden sisäiseen järjestäytymiseen, kuten hallituksen jäsenten tai muun ylimmän johdon valintamenettelyihin. Sanotut menettelyt ovat vain harvoin sen luonteisia, että syrjinnän ja vastatoimien kiellot voisivat käytännössä tulla niissä sovellettaviksi. Valiokunnan mielestä on kuitenkin periaatteellisista syistä tärkeää, että esimerkiksi ehdotettu häirinnän kielto soveltuu myös näissä tilanteissa. Sama koskee myös joukkoviestinnän sisältöjä. Periaatteellisista syistä olisi ongelmallista rajata joukkoviestinnän kautta toteutettu häirintä lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Työnantajan selvitysvelvollisuus työhön otettaessa

Ehdotetun mukaan työnantajan on pyynnöstä viipymättä annettava kirjallinen selvitys menettelynsä perusteista vammaiselle, joka katsoo kohtuullisten mukautusten epäämisen vuoksi tulleensa syrjityksi työtä tai virkaa hakiessaan taikka työ- tai virkasuhteessa. Perustuslakivaliokunta on todennut olevan oikeusturvan saamisen kannalta tärkeätä, että selvitysvelvollisuus laajennetaan koskemaan kaikkia syrjintäperusteita.

Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen työnantajan selvitysvelvollisuuden tärkeydestä. Valiokunta korostaa, että työnantajan selvitysvelvollisuus on tärkeä väline työsyrjinnän ehkäisyssä. Valiokunta kuitenkin katsoo, että selvitysmenettelyn liittäminen vammaisuuden ohella kaikkiin muihin yhdenvertaisuuslaissa säädettyihin perusteisiin lisäisi erityisesti työhön ottoon liittyvää työnantajan hallinnollista taakkaa siinä määrin, että sillä saattaisi olla työllistymiskynnystä nostava vaikutus. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että työnantajan selvittämisvelvollisuuden laajuus on yhdenvertaisuuslainsäädäntöä edelleen kehitettäessä syytä selvittää, mutta ei pidä selvitysvelvollisuuden laajentamista tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisena.

Syrjinnän kielto ja erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet

Syrjintä

Ehdotetun yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä on säännökset syrjinnän kiellosta, erilaisista syrjinnän muodoista ja positiivisesta erityiskohtelusta. Syrjinnän kielto kattaa välittömän ja välillisen syrjinnän, häirinnän sekä ohjeen ja käskyn syrjiä. Lisäksi vammaisten ihmisten yhdenvertaisen kohtelun toteuttamiseksi tarvittavien kohtuullisten mukautusten epääminen olisi syrjintää. Syrjintäkieltoa selkeytetään säätämällä laissa nimenomaisesti siitä, että se pitää sisällään myös ns. olettamaan perustuvan syrjinnän ja ns. läheissyrjinnän.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota lain yleiskielestä poikkeavaan termiin "kohtuulliset mukautukset" ja katsoo, että sitä olisi syytä selventää ja määritellä tarkemmin. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että ilmaisu "kohtuulliset mukautukset" on vakiintunut ja saadun selvityksen mukaan yleiskielen mukainen. Ilmaisua käytetään myös muualla lainsäädännössä, kuten esimerkiksi ns. työelämädirektiivin 2000/78/EY 5 artiklassa. Kohtuullisten mukautusten sisältö ilmenee yhdenvertaisuuslain 15 §:stä, ja sen sisältö seuraa edellä mainituista direktiivistä ja yleissopimuksesta.

Positiivinen erityiskohtelu

Ehdotetun yhdenvertaisuuslain 8 §:n 3 momentin mukaan syrjintää ei ole sellainen oikeasuhteinen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen.

Perustuslakivaliokunta on korostanut lausunnossaan positiivista erityiskohtelua koskevan säännöksen merkittävyyttä ja kehottaa työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaa harkitsemaan, voisiko sääntelyä selkeyttää esimerkiksi kytkemällä säännös lakiehdotuksen 10 §:ään tai erottamalla se omaksi pykäläkseen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan käsitykseen säännöksen tärkeydestä ja ehdottaa sen erottamista omaksi pykäläkseen.

Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet

Laajentuvan soveltamisalan huomioon ottamiseksi esityksellä ehdotetaan muutettavaksi nykyistä välittömän syrjinnän määritelmää ja erilaisen kohtelun oikeuttamista koskevaa sääntelyä.

Oikeuttamisperusteita koskevassa sääntelyssä ehdotetaan toisistaan erotettaviksi EU-direktiiveissä säädetyt tilanteet ja erotteluperusteet sekä muut tilanteet ja erotteluperusteet. Direktiivien sääntelemistä tilanteista säädettäisiin yhdenvertaisuuslakiehdotuksen 11 ja 12 §:ssä, ja muihin tilanteisiin sovellettaisiin esityksen 10 §:n 1 momentista ilmenevää yleistä oikeuttamisperustetta.

Voimassa olevassa yhdenvertaisuuslaissa direktiiveissä säädetyt oikeuttamisperusteet on työelämän ja koulutuksen osalta ulotettu koskemaan niitäkin syrjintäperusteita, joita direktiivit eivät koske. Sääntely on siten kytketty Euroopan unionin oikeuteen myös siltä osin kuin Euroopan unionin oikeus ei sitä edellytä. Voimassa olevan lain oikeuttamisperusteiden luettelot ovat sanamuodoltaan lisäksi tyhjentäviä.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt ehdotettua säännösten muodostamaa kokonaisuutta sekavana ja vaikeasti avautuvana. Lisäksi valiokunta on todennut, että ehdotus ei toteuta uudistuksen tavoitteena olevaa syrjintäperusteiden saattamista samanlaisen suojan piiriin, vaan EU-direktiiveihin perustuvissa erityissäännöksissä (11 ja 12 §) direktiivien mukaisten syrjintäperusteiden erityisasema korostuu enemmän kuin nykyisessä yhdenvertaisuuslaissa. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että lakiehdotuksen 8—13 §:n muodostama kokonaisuus mietitään uudelleen tavoitteena saattaa eri syrjintäperusteet mahdollisimman samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin.

Edelleen perustuslakivaliokunta on esittänyt, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos sen valtiosääntöoikeudelliset huomautukset yhdenvertaisuuslakiehdotuksen 9 §:stä (viittaussäännös), 10 §:n 1 momentista (yleinen oikeuttamisperuste), 11 §:n 3 momentista (viittaussäännös) sekä 12 §:n 1 ja 2 momentista (viittaussäännökset) otetaan asianmukaisesti huomioon.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen syrjintää ja oikeuttamisperusteita koskevan sääntelyn vaikeaselkoisuudesta. Perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisten huomautusten ja muiden täsmennysten huomioon ottamiseksi sekä kokonaisuuden selkeyttämiseksi valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella syrjintää ja oikeuttamisperusteita koskevan sääntelyn muuttamista jäljempänä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla.

Valvonta ja oikeusturvakeinot

Valvontaviranomaisten toimivalta ja tehtävät

Toimivalta.

Yhdenvertaisuuslain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset. Työsuojeluviranomaiset valvovat lain noudattamista työsuhteessa ja julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa sekä työharjoittelussa ja muussa vastaavassa toiminnassa työpaikalla sekä työhönotossa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta valvovat lain noudattamista siltä osin kuin valvontavalta ei kuulu työsuojeluviranomaisille. Tasa-arvolain noudattamista valvoo tasa-arvovaltuutettu.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että työelämän yhdenvertaisuus- ja syrjintäkysymysten valvonnan jättäminen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivallan ulkopuolelle on ongelmallista lain yhtenäisen valvonnan ja yhdenvertaisuusvaltuutetun aseman kannalta, kun otetaan huomioon, että työelämä on yhdenvertaisuuslain keskeinen soveltamisalue.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan huoleen valvonnan yhtenäisyyden ja erityisasiantuntemuksen turvaamisesta. Valiokunta katsoo, että esityksessä ehdotettu valvonnan toimivallan jako on työsuojeluviranomaisten parhaan työelämän tuntemuksen ja kattavan valtakunnallisen toimipisteiden verkoston vuoksi perusteltu ja tarkoituksenmukainen, mutta pitää toimivallan jakoa ongelmallisena, koska työsuojeluviranomaiset eivät ole perus- ja ihmisoikeuskysymysten asiantuntijoita, kuten yhdenvertaisuusvaltuutettu on.

Valiokunta pitää tärkeänä, että eri syrjintäkysymysten yhtenäisen valvonnan turvaamiseksi työsuojeluviranomaisten, yhdenvertaisuusvaltuutetun ja tasa-arvovaltuutetun tehtävät ja toimivallan jako työelämän syrjintäkysymyksissä selvitetään. Valiokunta pitää tätä tärkeänä erityisesti moniperustaisen ja risteävän syrjinnän valvomiseksi.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävät.

Euroopan komissio on SEUT 258 artiklan nojalla käynnistänyt Suomea kohtaan ns. syrjintädirektiivin (2000/43/EY) 13 artiklan noudattamista koskevan rikkomusmenettelyn, jossa komissio katsoo, että Suomen lainsäädännössä ei ole nimetty elintä hoitamaan 13 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä työelämän kysymyksissä.

Hallituksen esityksessä on katsottu, että yhdenvertaisuuslain 19 §:ään sekä yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain 3 § ja 7 §:ään sisältyvien säännösten nojalla olisi selvää, että direktiivin 13 artiklassa tarkoitetut tehtävät kuuluisivat myös työelämän kysymyksissä yhdenvertaisuusvaltuutetulle. Komissio on antamassaan tiedotteessa katsonut, että hallituksen esitys ei ratkaise komission havaitsemaa ongelmaa.

Euroopan komission tiedotteen johdosta valiokunta ehdottaa yhdenvertaisuusvaltuutetun ja työsuojeluviranomaisen tehtäviä koskevien (19 ja 22 §) säännösten muuttamista jäljempänä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla.

Vireillepano-oikeus ja sovinto

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota myös siihen, että ehdotetut yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki poikkeavat toisistaan siinä, keillä on oikeus panna asia vireille yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa. Yhdenvertaisuuslain mukaan asioita voivat saattaa vireille yhdenvertaisuusvaltuutettu, syrjinnän tai vastatoimien kohde tai yhdenvertaisuutta edistävä yhteisö. Tasa-arvolain mukaan asian voi saattaa lautakunnan käsiteltäväksi tasa-arvovaltuutettu tai työmarkkinoiden keskusjärjestö. Lisäksi valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että tasa-arvovaltuutetulla ei toisin kuin ehdotetulla yhdenvertaisuusvaltuutetulla ole yhdenvertaisuusvaltuutetulle ehdotetun kaltaista toimivaltaa ryhtyä toimenpiteisiin sovinnon aikaansaamiseksi.

Saadun selvityksen mukaan tasa-arvolain valvontasäännösten uudistaminen on suunniteltu tehtäväksi kahdessa vaiheessa siten, että käsillä olevan esityksen yhteydessä tasa-arvolainsäädäntöön tehdään syrjintälautakunnan ja tasa-arvolautakunnan yhdistämisen aiheuttamat välttämättömät muutokset sekä lisätään lakiin tasa-arvovaltuutetun itsenäisyyttä ja riippumattomuutta koskevat säännökset. Uudistuksen toisessa vaiheessa säännöksiin on tarkoitus tehdä muita tarpeellisiksi harkittuja sisällöllisiä muutoksia. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman 2012—2015 mukaan lakiin lisätään sovintoa koskevat säännökset sekä tutkitaan mahdollisuuksia vireillepano-oikeuden laajentamiseen tasa-arvoasioita käsittelevässä lautakunnassa.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että tasa-arvovaltuutetulla on samanlainen mahdollisuus ryhtyä sovintomenettelyyn ja sovinnon vahvistamiseen kuin ehdotetun yhdenvertaisuuslain mukaan on yhdenvertaisuusvaltuutetulla. Asiasta aikaisemmin esittämiinsä kannanottoihin (TyVM 3/2006 vp ja TyVL 6/2010 vp) viitaten valiokunta kiirehtii sovittelumenettelyä koskevan uudistuksen valmistelua.

Hyvitys

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että syrjintää kokeneiden käytössä tulee olla matalan kynnyksen oikeusturvakanavia, joiden kautta asiaa voitaisiin selvittää ja päättää mahdollisesta hyvityksestä ilman kuluriskiä ja pitkiä käsittelyaikoja. Tästä syystä perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta selvittää mahdollisuudet käsitellä hyvitystä koskevat asiat ensi asteena yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan asettamisesta, kokoonpanosta ja menettelysäännöistä on säännökset ehdotetussa laissa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta. Lautakunta on ns. matalan kynnyksen oikeusturvaelin, eli menettely lautakunnassa on olennaisesti kevyempää kuin tuomioistuimessa eikä esimerkiksi oikeudellisen asiamiehen käyttäminen ole yleensä tarpeen. Menettely on pääsääntöisesti kirjallista, ja siihen sovelletaan hallintolakia.

Hyvityksessä on kyse merkittävästä taloudellisesta seuraamuksesta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tuomioistuimissa yhdenvertaisuuslain perusteella määrätyt hyvitykset ovat olleet suuruudeltaan 4 000—10 000 euroa. Jos lautakunnalle annettaisiin toimivalta päättää hyvityksen määräämisestä, tulisi valiokunnan mielestä seuraamuksen merkittävyyden vuoksi muun muassa lautakunnan kokoonpanoa, sen jäsenten oikeusasemaa ja lautakunnan menettelysääntöjä arvioida kokonaisvaltaisesti uudestaan oikeudenmukaisen menettelyn turvaamiseksi . Lisäksi tulisi arvioida, miten tällainen muutos vaikuttaisi lautakunnan työmäärään ja resurssien tarpeeseen.

Valiokunta pitää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa tärkeänä matalan kynnyksen oikeusturvakanavana syrjinnän kohteeksi joutuneelle. Tuomioistuinmenettelyyn verrattuna matalan kynnyksen oikeusturvaelin on myös valtiontaloudellisesti tarkoituksenmukainen. Valiokunta kuitenkin katsoo, että käytettävissä olevan ajan ja resurssien puitteissa sillä ei tässä yhteydessä ole mahdollisuuksia selvittää hyvityksen määräämistä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa, vaan muutos tulee tältä osin selvittää erikseen.

Tasa-arvosuunnittelu ja palkkakartoitus

Työ- ja tasa-arvovaliokunta pitää tasa-arvosuunnitelmaan sisältyvää palkkakartoitusta keskeisenä välineenä palkkasyrjinnän ehkäisemisessä ja pyrittäessä kohti miesten ja naisten samapalkkaisuutta.

Esityksellä palkkakartoituksen sisältöä täsmennetään siten, että työnantajan on selvitettävä palkkaerojen syitä ja perusteita, jos palkkakartoituksen vaativuus- tai tehtäväryhmittäinen taikka muulla perusteella muodostettujen ryhmien tarkastelu tuo esiin selkeitä eroja naisten ja miesten palkkojen välillä. Jos työpaikalla on käytössä palkkausjärjestelmiä, joissa palkat muodostuvat palkanosista, esiin tulleiden erojen selvittämiseksi tulee tarkastella keskeisimpiä palkaneroja.

Työ- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan käsitykseen säännöksessä käytettyjen ilmaisujen tulkinnanvaraisuudesta ja pitää erittäin tärkeänä, että palkkakartoitusta koskevan sääntelyn kehittämistä jatketaan siten, että säännöksen sanamuodosta käy yksiselitteisesti ilmi, mitä "selkeillä eroilla" ja "keskeisillä palkanosilla" tarkoitetaan.

Täydentävä hallituksen esitys

Valiokunta kannattaa hallituksen esityksen täydentämiseksi annetun esityksen (HE 111/2014 vp) ehdotusta yhdenvertaisuusvaltuutetun sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimimisesta sisäministeriön asemasta oikeusministeriön yhteydessä sekä nykyisten tasa-arvovaltuutetun ja lapsiasiavaltuutetun siirtämisestä sosiaali- ja terveysministeriön yhteydestä oikeusministeriön yhteyteen. Samassa yhteydessä ehdotetaan lapsiasiavaltuutetusta annettuun lakiin lisättäväksi nimenomainen säännös valtuutetun itsenäisestä ja riippumattomasta asemasta.

Täydentävän esityksen taustalla on talouspoliittisen ministerivaliokunnan syksyllä 2013 antama kehotus valmistella tasa-arvovaltuutetun, lapsiasiavaltuutetun ja vähemmistövaltuutetun toimistojen ja hallinnon kokoamista oikeusministeriön hallinnonalalle. Valtuutettujen kokoaminen oikeusministeriön yhteyteen ja mahdollisuuksien mukaan samoihin tiloihin on ollut esillä myös valtioneuvoston rakennepoliittisessa ohjelmassa talouden kasvuedellytysten vahvistamiseksi ja julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi.

Valiokunta pitää valtuutettujen ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan kokoamista saman ministeriön yhteyteen tarkoituksenmukaisena ja katsoo, että muutoksen ansiosta päästään nykyistä tiiviimpään toiminnalliseen yhteistyöhön niin hallinnollisesti kuin valvontatehtäviinkin liittyen. Valiokunta korostaa valtuutettujen ja lautakuntien itsenäistä asemaa ja edellyttää, että valtuutettujen ja lautakuntien riippumattomuuden sekä toiminnan tehokkuuden ja uskottavuuden sekä syrjinnän kohteeksi joutuneiden oikeusturvan toteutumisen turvaamiseksi toimintaan osoitetaan riittävät taloudelliset resurssit.