Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Väärinkäytösten estäminen
Palkkaturvaviranomaisella on perustellusta syystä oikeus
evätä palkkaturva tai harkita palkkaturvan määrä väärinkäytön
estämiseksi. Väärinkäytöksenä on
pidetty tilannetta, jossa työntekijä jatkaa työskentelyä työnantajan
palveluksessa, vaikka työsuhteesta johtuvien saatavien maksaminen
on laiminlyöty pidemmältä ajalta. Palkkaturvaviranomainen
voi tällöin evätä palkkaturvan
tai harkita sen määrää, jos
työntekijän saatava perustuu työnantajan
ja työntekijän väliseen sopimukseen tai
järjestelyyn, joka on ilmeisesti tehty palkkaturvan saamiseksi.
Tällaisena tilanteena palkkaturvalain perusteluissa (HE 104/1998
vp) ja vakiintuneessa oikeuskäytännössä pidetään
myös menettelyä, jossa työntekijä toteuttaa
järjestelyn yksin ilman työnantajan myötävaikutusta
tai tietoisuutta järjestelystä. Järjestelyn
ei siis tarvitse olla sopimukseen rinnastettavissa.
Työntekijät eivät hallituksen esityksen
perustelujen mukaan miellä pitkäaikaisen palkatta työskentelyn
merkitsevän sopimusta tai järjestelyä,
ja palkkaturvan hakijat saattavat kokea epäoikeudenmukaisena
lainkohdan soveltamisen näihin tilanteisiin. Lain sanamuoto
ja vakiintunut oikeuskäytäntö ovat esityksen
mukaan irtautuneet toistaan. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan
palkkaturvalain 8 §:n 1 momenttiin ja merimiesten
palkkaturvalain 7 §:n 1 momenttiin lisättäväksi
uusi kohta, jonka mukaan palkkaturva voidaan evätä tilanteessa,
jossa työntekijä on jatkanut työntekoaan
vielä senkin jälkeen, kun hänen on täytynyt
tietää, ettei työnantaja kykene palkanmaksustaan
suoriutumaan. Lisäyksen tarkoituksena ei ole laajentaa
harkintasäännöksen soveltamisalaa vaan
selventää lainsäädäntöä.
Valiokunta katsoo, että ehdotettu uusi säännös
selkiyttää säännöksiä nykyisessä tilanteessa,
jossa voimassa olevan palkkaturvalain 8 §:n sanamuoto
ei suoraan viittaa palkatta työskentelyyn ja työnteon
jatkamiseen, vaan pykälää sovelletaan
lain valmisteluasiakirjoissa esitettyjen perustelujen ja vakiintuneen
oikeuskäytännön perusteella. Valiokunta
huomauttaa, että työntekijälle pykälän
soveltaminen on edelleen ongelmallista, koska työntekijän
tulee jatkossakin pystyä itsenäisesti arvioimaan,
milloin työnantajan maksukyvyttömyys täyttää laissa
säädetyt edellytykset ja palkatta työskentely
täytyy palkkaturvan menettämisen uhalla lopettaa.
Valiokunta katsoo, että palkkaturvan epääminen
on perusteltua tilanteissa, joissa työntekijä on
nimenomaisesti palkkaturvan saamisen vuoksi jatkanut työntekoa,
vaikka on tiennyt työnantajansa maksukyvyttömyydestä.
Palkkaturvajärjestelmän tarkoituksena ei ole,
että työntekijä jatkaa työntekoaan
palkkaturvan saamiseksi tilanteessa, jossa työntekijällä on
oikeus purkaa työsuhteensa maksamatta jätettyjen
palkkasaatavien vuoksi.
Valiokunta korostaa, että ehdotettua uutta säännöstä sovellettaessa
ei tule muuttaa voimassa olevan lain vakiintunutta soveltamiskäytäntöä.
Palkkaturvaviranomainen on hyväksynyt noin kolmen kuukauden
palkatta työskentelyn, jos työnantajan maksukyvyttömyyden
ei voida katsoa jo tätä ennen tulleen työntekijän
tietoon tai asiaan ei liity väärinkäytösepäilyjä.
Palkkasaatavat voidaan siten jättää korvaamatta
kolmea kuukautta lyhyemmältä ajalta esimerkiksi sellaisissa
yksiselitteisissä tilanteissa, joissa työnantaja
on työntekijöiden tavoittamattomissa eikä työnantaja
enää osoita työntekijälle työtä.
Valiokunta kiinnittää huomioita siihen, että yksittäisen
työntekijän on erittäin vaikea arvioida
työnantajan taloudellista tilannetta. Työntekijällä ei
tavallisesti ole käytettävissään
tietoja yrityksen tilauksista ja laskutuksesta. Erityisesti taloudellisen
taantuman aikana sinänsä maksukykyisellä ja
hyvin menestyvällä työnantajallakin voi
olla ajoittaisia ja väliaikaisia maksuvaikeuksia ja maksujen
viivästyksiä, jotka saattavat viivästyttää jopa
palkanmaksua. Vaikka työntekijä olisikin tietoinen
siitä, että työnantajalla on maksuvaikeuksia,
hänen saattaa olla erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta,
arvioida työnantajan palkanmaksukykyä muutamia
kuukausia eteenpäin. Valiokunta korostaa, etteivät työnantajan
yksittäiset laiminlyönnit tai vähäiset
palkanmaksun viivästykset saa johtaa palkkaturvan epäämiseen.
Valiokunta painottaa, että erityisesti korkean työttömyyden
tilanteessa on ymmärrettävää,
että työntekijät pitävät
kiinni työpaikastaan ja ovat valmiita joustamaan jopa palkanmaksussa
varsinkin, jos työnantaja pystyy maksamaan edes osan viivästyneistä palkkasaatavista.
Valiokunta korostaa, että ehdotetun säännöksen
soveltamisen ei tule johtaa siihen, että työntekijä palkkaturvan
epäämisen pelossa päättää työsuhteensa,
vaikka siihen ei todellisuudessa olisi aihetta. Aiheettomat irtisanoutumiset
tai työsuhteen purkamiset aiheuttavat myös työnantajalle
lisävaikeuksia. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että palkkaturvalain
säännöksistä tiedotetaan tehokkaasti.
Odotusajan palkan maksaminen palkkaturvana
Työsuhteesta johtuvan saatavan viivästyessä työntekijällä on
oikeus saada viivästyskoron lisäksi täysi
palkkansa odotuspäiviltä, enintään kuitenkin
kuudelta kalenteripäivältä. Odotusajan
palkan tarkoitus on toimia tehosteena, jotta työnantaja
suorittaisi työsuhteen päättyessä palkkasaatavat
ajallaan. Palkkaturvana odotusajan palkkaa ei voimassa olevan lain
mukaan makseta kokonaisuudessaan, vaan odotusajan palkasta maksetaan
enintään se määrä,
joka palkkaturvana maksetaan muiden työsuhteesta johtuvien
saatavien suorituksena.
Käytännössä säännös
tarkoittaa sitä, että työntekijä voi
lähes kaikki työsuhdesaatavat palkkaturvasta saatuaan
hakea palkkaturvana vähäistäkin maksamatta
jäänyttä saatavaa ja kuuden päivän
odotusajan palkkaa. Joissakin tilanteissa palkkaturvana maksettu
odotusajan palkka voi muodostua viivästyneeseen saatavaan
nähden suhteettomana suureksi. Viivästynyt saatava
voi olla esimerkiksi vähäinen koron maksamatta
jääminen tai vähäisen luontoisedun unohtuminen
konkurssipesän palkkaturvahakemuksesta. Tilannetta kärjistää se,
että saatavien viivästyminen saattaa johtua siitä,
että esimerkiksi konkurssin yhteydessä ripeiden
palkkasaatavia koskevien maksutoimenpiteiden vuoksi ei kaikkia työntekijän
saatavia ehditä selvittää ja niiden maksaminen
viivästyy.
Viivästyneeseen saatavaan nähden suhteettoman
odotusajan palkan maksamisen välttämiseksi hallituksen
esityksessä ehdotetaan, että odotusajan palkkana
ei jatkossa makseta enempää kuin sen viivästyneen
saatavan verran, josta odotusajan palkan maksuvelvollisuus aiheutuu.
Valiokunta pitää odotusajan palkan määrän rajoittamista
ehdotetulla tavalla tarkoituksenmukaisena. Valiokunta pitää kuitenkin
tärkeänä, että ehdotetun säännöksen
vaikutuksia odotusajan palkkaa koskevan säännöksen
vaikuttavuuteen seurataan ja että tarvittaessa säännöstä muutetaan.
Työn suorittamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen
palkkaturvana
Työntekijät maksavat käytännössä usein
omista varoistaan työn suorittamisesta aiheutuneita kustannuksia,
joiden maksaminen kuuluu työnantajalle. Työnantaja
maksaa jälkikäteen kustannukset työntekijälle
kuitteja vastaan. Näiden kustannusten maksaminen työntekijälle
palkkaturvana perustuu harkintaan siitä, onko kyseessä työsuhteesta
johtuva saatava vai ei.
Palkkaturvana maksetaan palkkaturvalain ja merimiesten palkkaturvalain
mukaan saatavat, joiden määrä ja peruste
on saatu selvitettyä. Rajanveto palkkaturvana maksettavien
kustannusten ja niiden ulkopuolelle jäävien kustannusten välillä on
jäänyt epäselväksi, vaikka oikeuskäytäntöä on
runsaasti. Tämän vuoksi palkkaturvalakiin ja merimiesten
palkkaturvalakiin ehdotetaan lisättäviksi säännökset
siitä, minkälaiset työn suorittamisesta
aiheutuneet kustannukset maksetaan palkkaturvana.
Esityksen mukaan työntekijälle maksetaan palkkaturvana
työn suorittamisesta aiheutuvat matka- tai muu kustannukset,
jos ne ovat luonteeltaan tavanomaisia ja kohtuullisia. Määrältään
suuria kustannuksia ei työntekijälle voida perustelujen
mukaan maksaa, koska työntekijällä ei
ole velvollisuutta maksaa työnantajalle kuuluvia kuluja.
Kustannuksia pidetään hallituksen esityksen mukaan
tavanomaisina, jos toimialalla, työpaikalla tai kyseisessä työsuhteessa
on tavallista, että työntekijä maksaa
työnantajalleen kuuluvan kulun ja perii sen työnantajaltaan
jälkikäteen. Myös työsuhteessa
noudatettu pitkäaikainen käytäntö voi
vaikuttaa tavanomaisuuden arviointiin. Edustuskulut eivät
ehdotuksen perustelujen mukaan ole tavanomaisia, minkä vuoksi niitä ei
voida maksaa palkkaturvana.
Kohtuullisuusvaatimus koskee paitsi yksittäistä saatavaa
myös työsuhteessa kertyneiden kulusaatavien kokonaismäärää.
Kohtuullisuutta arvioidaan henkilön nettopalkan määrän
perusteella. Jos kulujen määrä on henkilön
nettopalkkaan suhteutettuna suhteettoman suuri, niitä voidaan
pitää kohtuuttomina.
Valiokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettua
uutta säännöstä lähtökohtaisesti
hyvänä ja palkkaturvalakia selkeyttävänä.
Valiokunta kuitenkin katsoo, että säännöksen
perusteluissa on kulukorvausten maksamisen edellytyksiä tulkittu
osittain liian suppeasti. Valiokunta korostaa, että kustannusten
tavanomaisuuden ja kohtuullisuuden harkinnan tulee perustua kullakin toimialalla
vallitsevaan käytäntöön. Toimialojen
käytännöt saattavat poiketa toisistaan
merkittävästi. Joillakin aloilla on mahdollista,
että työntekijä maksaa esimerkiksi lounasneuvotteluista
aiheutuneita kohtuullisia työnantajan maksettaviksi kuuluvia
kuluja. Esimerkiksi rakennusalalla on tavallista, että työntekijä hankkii
itse työvälineitä ja laitteita, jotka
saattavat olla hyvinkin arvokkaita ja työnantajan työntekijälle
maksamat korvaukset tällaisten työvälineiden
käytöstä voivat olla huomattavan korkeita. Tämä tulee
ottaa huomioon kustannusten kohtuullisuutta harkittaessa.
Takaisinmaksuvelvollisuuden määrääminen
Esityksessä ehdotetaan, että palkkaturvana
maksetuista saatavista vastuussa olevan takaisinmaksuvelvollisuus
ratkaistaan palkkaturvapäätöksellä tai
erikseen maksuvelvollisuutta koskevalla päätöksellä.
Lisäksi ehdotetaan, että päätöksistä käytettäviä termejä täsmennetään.
Voimassa olevassa palkkaturvalaissa ja merimiesten palkkaturvalaissa
ei erotella palkkaturvapäätöstä ja
takaisinmaksuvelvollisuutta koskevaa päätöstä,
vaan näistä molemmista käytetään
termiä palkkaturvapäätös.
Voimassa olevaan lakiin verrattuna ehdotettu säännös
korostaa, että palkkaturvaviranomaisen tekemä päätös
takaisinmaksuvelvollisuudesta koskee ainoastaan päätöksessä maksuvelvolliseksi
määrättyjä asianosaisia. Ehdotetun
muutoksen mukaan samasta saatavasta voidaan tehdä yksi
tai useampi takaisinmaksuvelvollisuutta koskeva päätös
ja määrätä aiemmin saatavasta takaisinmaksuvelvolliseksi
joutuneelle velalliselle uusia kanssavelallisia, jos sellaisia vastuuperusteita
ilmenee.
Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia tarpeellisina
ja katsoo, että ne selkiyttävät merkittävästi
takaisinmaksuvelvollisuuteen liittyvää menettelyä.
Palkkaturvaviranomaisen tiedonsaantioikeus
Esityksessä ehdotetaan, että palkkaturvaviranomaisella
on oikeus saada palkkaturvahakemuksen käsittelyä varten
salassa pidettävää tietoa voimassa olevassa
laissa määrättyjen tahojen lisäksi
myös Eläketurvakeskukselta. Palkkaturvaviranomaisen
tiedontarve koskee erityisesti Eläketurvakeskuksen ansaintarekisteriin
tallennettuja työsuhde- ja ansaintatietoja.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ansaintarekisterin tietosisältö on
osittain eläkelaitosten omistamaa, minkä vuoksi
Eläketurvakeskus ei voi luovuttaa tietoja, jollei palkkaturvaviranomaisella
ole oikeutta saada niitä myös eläkelaitoksilta.
Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa tiedonsaantioikeutta
koskevaan palkkaturvalain ja merimiesten palkkaturvalain pykälään
lisättäviksi eläkelaitokset. Valiokunta
pitää tärkeänä, että työ-
ja elinkeinoministeriö ohjaa palkkaturvaviranomaisia pyytämään
tarvitsemansa tiedon ensisijaisesti Eläketurvakeskuksilta,
jolloin tietopyynnöistä mahdollisesti aiheutuva
haitta eläkelaitoksille jää vähäiseksi.
Toimivaltainen viranomainen Ahvenanmaan maakuntaan liittyvässä palkkaturva-asiassa
Ahvenanmaan palkkaturva-asiat käsittelee palkkaturvalain
ja voimassa olevan työ- ja elinkeinokeskuksista ja työvoimatoimistoista
annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan Varsinais-Suomen työ-
ja elinkeinokeskus. Vuoden 2010 alusta lukien voimaan tulevan aluehallintouudistuksen
jälkeen palkkaturva-asiat kuuluvat elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskusten toimivaltaan. Keskusten
toimialueista säädetään valtioneuvoston
asetuksessa. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
toimialueeseen kuuluu asetuksen mukaan Varsinais-Suomen maakunta,
mutta ei Ahvenanmaan maakunta. Tämän vuoksi Varsinais-Suomen elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus ei vuodenvaihteen
jälkeen ole toimivaltainen ratkaisemaan sellaisia palkkaturva-asioita,
joissa työnantajan kotipaikka, työntekopaikka
tai työnantajan konkurssiasiassa toimivaltainen tuomioistuin
sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan palkkaturva-asioissa toimivaltaisesta
viranomaisesta Ahvenanmaan osalta on tarkoituksenmukaisinta säätää palkkaturvalaissa.
Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että palkkaturvalakiin
lisätään asiaa koskeva uusi pykälä.
Aluehallinnon uudistuksesta johtuvat tekniset muutokset
Palkkaturvalakiin ja merimiesten palkkaturvalakiin tehdään
aluehallinnon uudistamisesta johtuvat tekniset muutokset. Palkkaturvalain
11 §:n 1 momentin viittaus työvoima-
ja elinkeinokeskuksista annetun lain (23/1997)
2 §:n 3 momenttiin korvataan viittauksella elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain
(897/2009) 5 §:ään.