Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Työterveyshuollon merkitys ja sen kehittämisen
haasteet
Valiokunta on lukuisissa yhteyksissä korostanut työterveyshuollon
keskeistä merkitystä ja vastuuta pyrittäessä huolehtimaan
työikäisen väestön terveyden
ja työkunnon säilymisestä. Työelämän
koventuminen, joustamisvaatimusten, kiireen ja stressin lisääntyminen
sekä johtamiseen liittyvät ongelmat näkyvät
monilla työpaikoilla työilmapiirin heikkenemisenä sekä mielenterveysongelmien
ja niiden johdosta tapahtuvien eläköitymisten
lisääntymisenä. Työterveyshuollolta
odotetaan yhä merkittävämpää panosta
työelämän laadun parantamiseen liittyvässä työssä.
Työterveyshuollon tulisi olla niin työntekijöiden
kuin työnantajienkin apuna havaitsemassa epäkohtia
paitsi fyysisissä työoloissa myös työhyvinvointiin
vaikuttavilla osa-alueilla, kuten työpaikkakiusaamisessa,
työntekijöiden mahdollisuuksissa vaikuttaa omiin
töihinsä ja muutoksia koskevassa tiedonsaannissa.
Työterveyshuoltolaki ja työturvallisuuslaki on
uudistettu tämän vuosituhannen puolella. Molemmissa
laeissa lähdetään siitä, että työterveyshuolto
on keskeinen tekijä kartoitettaessa työpaikan
fyysisiä ja psyykkisiä uhkatekijöitä ja mietittäessä toimenpiteitä,
joilla niihin pystytään puuttumaan.
Kuntoutusta koskevaa lainsäädäntöä on
viime vuosina kehitetty siten, että varhainen puuttuminen
ja kuntoutukseen lähettäminen olisi mahdollista
jo siinä vaiheessa, kun ensimmäiset merkit työkyvyn
heikkenemisestä ilmenevät. Työterveyshuollolla
on keskeinen tehtävä kuntoutustarpeen varhaisessa
toteamisessa ja kuntoutukseen ohjaamisessa. Valiokunta korostaakin
erityisesti työterveyshuollon kokonaisvaltaista otetta
potilaiden terveyteen liittyvien uhkien
kartoittamisessa ja havaitsemisessa sekä ennaltaehkäisyn,
hoidon ja kuntoutuksen järjestämisessä.
Työterveyshuoltoon kohdistuvat odotukset ja haasteet
ovat erittäin suuret. Käytännössä työikäisen
väestön terveydenhuollon taso riippuu pitkälti
työterveyshuollon toimivuudesta. Työterveyslääkärin
ammattitaidosta ja kokonaisvaltaisesta tutkimusotteesta riippuu
paitsi työntekijöiden työolosuhteisiin
liittyvien vaivojen ennaltaehkäisy
ja hoito myös monien piilevien vaaratekijöiden
ja sairauksien varhainen toteaminen, koska työterveyshuollon
palvelut ovat usein ainoita terveyspalveluita, joita työntekijä säännöllisesti
käyttää.
Jotta työterveyshuolto pystyy vastaamaan kaikkiin sille
asetettuihin haasteisiin, on tärkeää,
että työterveyshuollossa toimivilla on korkeatasoinen,
laaja-alainen koulutus ja monipuolista kokemusta. Tästä syystä valiokunta
pitää tarpeellisena työterveyslääkärien
erikoistumiskoulutuksen laadullista ja määrällistä kehittämistä.
Työterveyshuollon erilaiset järjestämistavat
Työterveyshuoltolain mukaan työnantaja voi järjestää työterveyshuollon
omalla tai toisen työnantajan kanssa yhteisellä työterveysasemalla
taikka hankkimalla palvelut yksityiseltä terveyspalvelujen
tuottajalta tai terveyskeskukselta.
Työterveyshuollon järjestämisellä ja
siinä tehdyillä ratkaisuilla on vaikutusta työterveyshuollon
mahdollisuuksiin selviytyä erityisesti työilmapiirin
kehittämiseen liittyvistä haasteista. Valiokunta
painottaa työpaikkojen ja yritysten omien työterveysasemien
merkitystä. Yrityksen oman työterveysaseman henkilöstö voi saada
paljon informaatiota työpaikan olosuhteista epävirallisten
kontaktiverkostojen kautta, luottamus- ja työsuojeluhenkilöstöltä sekä osallistumalla
erilaisten kehittämistyöryhmien työhön.
Näin sillä on hyvät valmiudet olla mukana vaikuttamassa
yrityksen henkilöstöpolitiikan, sisäisen
tiedotuksen ja johtamistapojen kehittämiseen työhyvinvointia
lisäävään suuntaan.
Taloudellisten tehokkuusvaatimusten myötä työterveyshuolto
on monissa tapauksissa päätetty ulkoistaa ja korvata
työpaikan yhteydessä toimiva työterveysasema
yksityiseltä terveyspalvelujen tuottajalta tai terveyskeskukselta
ostettavilla työterveyslääkärin
ja -hoitajan palveluilla. Jopa sadan eri työpaikan työterveyshuolto
voi olla saman työterveyslääkärin
tai -hoitajan hoidettavana, mikä ei voi olla vaikuttamatta
hänen mahdollisuuksiinsa perehtyä kunkin työpaikan tilanteeseen.
Työpaikan ulkopuolella toimivan työterveyslääkärin
tai -hoitajan mahdollisuudet havaita työpaikan
ongelmia jäävät yleensä harvoin
toteutettavien työpaikkakäyntien varaan. Koska
jokaisesta työpaikkakäynnistä laskutetaan
erikseen, työnantajat saattavat suhtautua niiden lisäämiseen
varauksellisesti eivätkä aina näe niiden
tarpeellisuutta. Samoista syistä myös työterveyshuollon
edustajien osallistuminen työpaikan kehittämistyöhön
voi jäädä vähäiseksi.
Valiokunta pitää työterveyspalvelujen
ulkoistamiskehitystä työterveyshuollon sisällöllisen
ja menetelmällisen kehittämisen kannalta ongelmallisena.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että työterveyshuollon ulkoistamiskehitystä seurataan
ja selvitetään, miten työterveyshuollon
sisältöä ja menetelmiä voidaan
kehittää siten, että ne vastaavat paremmin
työhyvinvoinnin edistämiseksi asetettuja laajoja
tavoitteita.
Työterveyslääkärien pätevyysvaatimukset
ja erikoislääkäreiden puute
Työterveyshuoltolain mukaan työterveyshuollossa
toimivalla lääkärillä tulee
olla työterveyshuollon erikoislääkärin
pätevyys tai muun laillistetun lääkärin
pätevyys ja työterveyshuollon toteuttamiseen tarvittava
koulutus. Ne, jotka olivat lain tullessa voimaan päteviä toimimaan
työterveyshuollossa, ovat kuitenkin edelleen päteviä entisiin
tehtäviinsä. Hyvän työterveyshuoltokäytännön
periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden
ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun asetuksen mukaan työterveyshuollossa
päätoimisesti toimivan lääkärin
tulee olla työterveyshuollon erikoislääkäri ja
osa-aikaisesti toimivalla lääkärillä tulee
olla vähintään seitsemän opintoviikon
laajuinen työterveyshuollon koulutus.
Säädettäessä työterveyshuoltolakia
ei otettu kantaa siihen, tuleeko kaikkien päätoimisten työterveyslääkäreiden
olla työterveyshuollon erikoislääkäreitä.
Tätä koskeva päätös
on tehty annettaessa edellä mainittua asetusta. Päätöksen seurauksena
työterveyshuollossa pitkään toimineet
lääkärit eivät ole päteviä hakemaan
mitään nykyistä tehtäväänsä vaativampaa
tehtävää, vaikka heillä olisi
muu soveltuva erikoislääkäritutkinto
ja paljonkin täydentäviä opintoja työterveydestä,
elleivät he suorita työterveyshuollon erikoislääkärin
tutkintoa. Tämän seurauksena suuri osa työterveyshuollon
erikoislääkärikoulutukseen ilmoittautuneista
on pitkään alalla toimineita, keski-ikäisiä työterveyslääkäreitä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että työterveyshuollon lääkärit
ovat hyvin koulutettuja ja heillä on työterveyshuollon
vaatimat erityistaidot ja -tiedot.
Valiokunta katsoo kuitenkin, että erikoislääkäritutkinnon
vaatiminen kaikilta alalla jo pitkään toimineilta,
urallaan eteenpäin pyrkiviltä työterveyslääkäreiltä on
ongelmallista ja voi johtaa epätarkoituksenmukaiseen koulutusvoimavarojen
käyttöön. Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus selvittää, olisiko mahdollista luoda
järjestelmä, jolla pitkään alalla
toimineet työterveyslääkärit
voisivat osoittaa pätevyytensä ilman erikoistumiskoulutusta.
Näin saataisiin erikoistumispaikkojen jonot lyhenemään
ja rajalliset voimavarat
ohjattua niiden lääkäreiden erikoistumiskoulutukseen,
jotka ovat vasta aloittamassa uraansa työterveyshuollon
palveluksessa.
Valiokunta kiinnittää huomiota lakiehdotuksen
mukaisen työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen
mahdollisiin vaikutuksiin terveyskeskusten lääkäritilanteeseen.
Kuntien terveyskeskuksilla on pulaa paitsi työterveyshuollon erikoislääkäreistä myös
yleislääkäreistä ja työterveyshuoltoon
erikoistuvista lääkäreistä.
Vaarana on, että nykyistä suuremmassa määrin
yksityisellä sektorilla suoritettava työterveyslääkärien
erikoistumiskoulutus vetää kunnalliselta terveydenhuollolta
työvoimaa erikoistumiskoulutukseen ja syventää edelleen
työvoimapulaa terveyskeskuksissa.
Lakiehdotus työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen
tehostamisesta
Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa pullonkaulaksi
on muodostunut pakollinen puolen vuoden työterveyslaitosjakso.
Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa
olevista 553 henkilöstä noin 120 on sellaisia,
joilta puuttui käytännöllisesti katsoen
vain kyseinen työterveyslaitososuus. Nykyisellään
työterveyslaitoksella on 12 erikoistumispaikkaa, joista
5 on aluetyöterveyslaitoksissa. Hallituksen esityksen mukaan
paikkoja on tarkoitus saada 5 lisää, jolloin puolivuotisen
koulutuksen voisi läpäistä 34 koulutettavaa
vuodessa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että työterveyslaitososuudelle pääsyä helpotetaan,
ja ehdottaa, että vuoden 2005 valtion talousarviossa työterveyslaitokselle
osoitettava määräraha mitoitetaan siten,
että sillä pystytään rahoittamaan
yhteensä yhden opettajan ja kahdeksan erikoistujan virkojen
perustaminen. Valiokunta korostaa lisäksi pitävänsä tarpeellisena
edelleen kehittää niitä poikkeuskoulutusjärjestelyjä,
joilla työterveyslaitososuuden suorittaminen on tehty mahdolliseksi
olemalla työterveyslaitoksella esimerkiksi yhtenä päivänä viikossa
ja tekemällä erilaisia täydentäviä opintoja.
Sivistysvaliokunta on lausunnossaan esittänyt huolensa
siitä, että hallituksen esitykseen sisältyvät
muutokset rahoitetaan siirtämällä määrärahat
erikoissairaanhoitolain mukaisesta tutkimustoiminnasta. Kliinisen
tutkimuksen tukemiseen tarkoitettu
EVO-rahoitus on supistunut vuoden 1999 valtion talousarvion 360
miljoonasta markasta (60 547 653 euroa) nyt esitettyyn 38 047 000
euroon. Sivistysvaliokunta pitää kestämättömänä syntynyttä tilannetta,
jossa kliinisen tutkimuksen rahoitus vähenee edelleen.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
yhtyy sivistysvaliokunnan huoleen tutkimus-EVOon osoitetun rahoituksen
supistumisesta ja sen vaikutuksista kliinisen lääketieteellisen
tutkimuksen edellytyksiin. Tutkimus-EVOa käytetään
lääketieteelliseen ja terveystieteelliseen tutkimustoimintaan,
jota tehdään yliopistollisissa keskussairaaloissa,
keskussairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Siitä rahoitetaan
muun muassa tutkimuspotilaiden laboratorio- ja röntgentutkimuksia,
poliklinikkakäyntejä ja hoitopäiviä.
Yliopistosairaaloilla on merkittävä rooli uuden
lääketieteellisen tiedon luomisessa ja soveltamisessa sekä sen
välittämisessä tuleville lääkäreille.
Tutkimus ja koulutus ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Kliinisen
tutkimuksen aseman heikentyminen voi johtaa paitsi koulutuksen myös
hoidon laadun heikentymiseen.
Yliopistollisen keskussairaalan tehtävänä on koordinoida
lääketieteellistä ja terveystieteellistä tutkimusta
ja kehittää terveydenhuoltoa yhteistyössä alueen
terveydenhuollon toimintayksikköjen kanssa. Jos määräraha
pienenee merkittävästi, vaarana on, että tutkimustoiminta keskittyy
yksinomaan yliopistollisiin sairaaloihin ja keskussairaaloihin,
jolloin tutkimustoiminta terveyskeskuksissa vähenee. Terveyskeskuksissa
tehdyn tutkimustoiminnan tukeminen on antanut terveyskeskusten lääkäreille
ja muille ammattihenkilöille mahdollisuuden syventää ja
ylläpitää tietojaan sekä tehdä tutkimusta ammatillista
erikoistumista varten. Siten terveyskeskuksissa toimivien
lääkärien ei tarvitse hakeutua
pois terveyskeskustyöstä jatko-opintojen tai tutkimuksellisen
työn vuoksi. Tämä on erityisen tärkeää,
kun hoitoonpääsyn turvaamista koskeva lainsäädäntö tulee
voimaan, jotta voidaan turvata lääkärien
pysyvyys terveyskeskustyössä.
Lakiehdotuksen mukaan valtion varoista aletaan maksaa korvausta
yksityisillä työterveysasemilla työskentelevistä erikoistuvista
työterveyslääkäreistä aiheutuvista
kustannuksista. Esityksen perustelujen mukaan yksityinen palvelujen
tuottaja maksaisi korvauksesta palkkiota yliopiston hyväksymälle
kouluttajalle, jonka tehtävänä on vastata
koulutusedellytysten ylläpitämisestä ja
seurata erikoistuvan henkilökohtaisen koulutussuunnitelman
toteutumista. Hallituksen esityksestä ei käy ilmi,
millä perusteella työterveyslaitoksen kautta annettava
koulutuskorvaus kanavoituisi yksityisten työterveyshuollon
palvelujen tuottajille ja minkälaisille sopimuksille
ja millaiselle valvonta- ja seurantajärjestelmälle
korvauksen maksaminen perustuisi.
Sivistysvaliokunta on lausunnossaan painottanut, että pääsääntöisesti
työterveyshuollon erikoistumiskoulutus on tarkoituksenmukaista
hoitaa yliopistojen ja työterveyslaitoksen voimin. Hallituksen
esityksen tarkoittamat muutokset eivät saa johtaa
koulutuksen siirtämiseen kokonaan yksityiselle sektorille.
Valtioneuvoston 11.4.2002 tekemän periaatepäätöksen
mukaan vuosina 2003—2005 siirretään 8
miljoonaa euroa erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan
tarkoitetusta valtion korvauksesta lääkäri-
ja hammaslääkärikoulutukseen tarkoitettuun
korvaukseen. Normaaliin käytäntöön
palataan vuonna 2006.
Valiokunta ehdottaakin, että lakiehdotus tulee
voimaan porrastettuna siten, että vuonna 2005 ohjataan
1 200 000 euroa lakiehdotuksen mukaisesti yliopistoille
ja työterveyslaitokselle käytettäväksi
työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukseen.
Koko laajuudessaan lakiehdotus ehdotetaan tulevaksi voimaan vasta
vuoden 2006 alusta. Tämä tulee tehdä siten,
ettei tutkimusEVO enää vähene vuonna
2006.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että laki säädetään
määräaikaisena siten, että se
on voimassa 31.12.2009 asti. Valiokunta edellyttää,
että järjestelmän toimivuutta valvotaan
seurantatutkimuksella, josta ilmenevät muun muassa lain
vaikutukset työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen
laatuun, valmistuvien työterveyshuollon erikoislääkäreiden
määrään sekä lääkäreiden saatavuuteen
kuntien terveyskeskuksiin. Tutkimuksen tuloksista tulee antaa selvitys
työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle 31
päivään joulukuuta 2007 mennessä (Valiokunnan
lausumaehdotus).
Yksityiskohtaiset perustelut
Lain nimike ja johtolause.
Lain nimikkeeseen ja johtolauseeseen ehdotetaan lisättäväksi
lain määräaikaisuutta osoittava maininta.
3 a §.
Hallituksen esityksen mukaisessa lakiehdotuksessa on käytetty
korvaus-sanaa tarkoittamaan neljää eri asiaa.
Tämä on omiaan aiheuttamaan sekaannusta, koska
on vaikea tietää, mistä korvauksesta
kulloinkin on kysymys. Tästä syystä valiokunta
ehdottaa lakiehdotusta selvennettäväksi siten,
että työterveyslaitokselle työterveyslääkäreiden
erikoislääkärikoulutukseen myönnettävästä rahoituksesta
käytettäisiin korvaus-sanan sijasta sanaa määräraha.
Pykälään ehdotetaan otettavaksi selventävä säännös,
jonka mukaan tutkintokohtaisen korvauksen suuruus määräytyy
sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Lisäksi
pykälään ehdotetaan selkeyden vuoksi
lisättäväksi 3 momentti, jossa kootusti
säädettäisiin ne tahot, joiden antaman
erikoislääkärikoulutuksen kustannuksiin
määrärahasta voidaan maksaa korvausta.
Kyseisen säännöksen asiasisältö perustuisi
hallituksen esityksen 3 a ja 3 b §:ään.
Hallituksen esitykseen sisältyvä valtuutussäännös
ehdotetaan siirrettäväksi pykälän
4 momentiksi. Valtuutussäännöksen asiasisältöä ehdotetaan
muutettavaksi ja täsmennettäväksi siten,
että sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella
säädetään määrärahan
kohdentamisesta 3 momentissa mainittujen tahojen kesken sekä niistä perusteista
ja menettelytavoista, joilla korvausten suorittamisesta yksityisille
palvelujen tuottajille ja työnantajan ylläpitämille
työterveysasemille päätetään.
3 b §.
Viitaten 3 a §:n perusteluissa esitettyyn pykälään
ehdotetaan tehtäväksi korvaus-sanan käyttöön
liittyviä selvennyksiä ja eräitä kielellisiä korjauksia.
Myös pykälän asiasisältöä ehdotetaan
muutettavaksi 3 a §:ään
ehdotettujen muutosten vuoksi. Pykälän 1 momenttiin
ehdotetaan lisättäväksi sosiaali- ja
terveysministeriön asetuksenantovaltuus.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi
kokonaisuudessaan siten, että siinä säädettäisiin
yliopistojen, yksityisten terveyspalvelujen tuottajien sekä työnantajien
ylläpitämien työterveysasemien velvollisuudesta
antaa vuosittain työterveyslaitokselle selvitys 3 a §:n
3 momentin nojalla saamansa korvauksen käytöstä.
Lisäksi momentissa ehdotetaan säädettäväksi työterveyslaitoksen
velvollisuudesta antaa vuosittain sosiaali- ja terveysministeriölle
selvitys 3 a §:n nojalla saamiensa
varojen käytöstä, 3 a §:n
nojalla työterveyslaitoksen omaan toimintaan ohjattujen
varojen käytöstä sekä työterveyslaitoksen
velvollisuudesta antaa sosiaali- ja terveysministeriölle
yhteenveto yliopistojen, yksityisten terveyspalvelujen
tuottajien sekä työnantajien ylläpitämien
työterveysasemien saamien korvausten käytöstä.
Työterveyslaitoksen tulee antaa ministeriölle
selvitys myös työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksesta
eli siitä, miten työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus
on vuosittain kehittynyt. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi
sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuus,
jonka nojalla säädettäisiin niistä menettelytavoista,
joilla momentissa tarkoitetut selvitykset annettaisiin.
Voimaantulosäännös.
Viitaten yleisperusteluissa esitettyyn valiokunta ehdottaa,
että voimaantulosäännökseen
lisätään lain määräaikaisuutta koskeva
säännös, jonka mukaan laki on voimassa
31 päivään joulukuuta 2009.
Yleisperusteluissa esitettyyn viitaten voimaantulosäännökseen
ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka
mukaan lain säännöksiä korvausten
maksamisesta yksityisille terveyspalvelujen tuottajille ja työnantajan
ylläpitämille työterveysasemille
sovelletaan vasta vuoden 2006 alusta lähtien. Vuonna 2005
ei noudateta 3 a §:n mukaista tutkintojen määrään
ja tutkintokohtaiseen korvaukseen perustuvaa määrärahan
määräytymisperustetta, vaan vuoden 2005
määrärahan suuruus on 1 200 000
euroa. Määrärahasta osoitetaan 450 000
euroa yliopistoille viiden opettajan viran perustamisesta ja virtuaaliyliopistosta
aiheutuviin kustannuksiin. Työterveyslaitoksen oman toiminnan
tehostamiseen osoitetaan 750 000 euroa, joka
on tarkoitettu yhden kouluttajan viran ja kahdeksan erikoistumisviran
perustamiseen sekä atk-ohjelmista ja hallinnoinnista aiheutuviin
kustannuksiin. Valiokunta korostaa erityisesti pitävänsä tärkeänä,
että erikoistumisvirkoja perustetaan aluetyöterveyslaitoksille
helpottamaan erikoislääkärikoulutuksen pullonkaulana
olevan puolen vuoden työterveyslaitospalvelun suorittamista
maakunnissa.
Vuonna 2006 määrärahan suuruus määräytyisi
asetuksella määrättävän
tutkintokohtaisen korvauksen ja 42 tutkinnon mukaisesti.
Lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen
3 momentin mukainen säännös, jonka mukaan korvaukseen
oikeuttavien koulutuspaikkojen määrä on
190, ehdotetaan poistettavaksi. Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen
3 a §:ää muutettavaksi siten, että määrärahan
kohdentamisesta säädetään asetuksella.
Valiokunta katsoo, että korvaukseen oikeuttavien koulutuspaikkojen määrä tulee
harkita työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen
kehittämiseen liittyvien tarpeiden ja käytettävissä olevien
määrärahojen pohjalta asetusta säädettäessä samalla,
kun määrärahan kohdentamisesta säädetään.