Yksityiskohtaiset perustelut
1. Merityösopimuslaki
1. luku Yleiset säännökset
4 §. Työsopimuksen kesto.
Eduskunta on 13.12.2010 hyväksynyt
lain työsopimuslain 1 luvun 3 §:n muuttamisesta
(HE 239/2010 vp), jolla täsmennetään
määräaikaisen työsopimuksen solmimisedellytyksiä.
Merityösopimuslakiehdotus pyrkii niin sanamuodoiltaan kuin
rakenteeltaankin vastaamaan mahdollisimman pitkälti työsopimuslain
säännöksiä. Jotta vastaavuus työsopimuslain
säännöksiin säilyisi, valiokunta ehdottaa
pykälään tehtäväksi
työsopimuslain 1 luvun 3 §:ään
tehtyjä täsmennyksiä vastaavat muutokset.
4. luku Työntekijän velvollisuudet
7 §. Työntekijän henkilökohtainen
omaisuus aluksella.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt
huomiota pykälän säännökseen,
jolla aluksen päällikölle annetaan oikeus tarkastuttaa
työntekijän hallussa olevat tilat, mikä tarkoittanee
mahdollisuutta suorittaa tarkastus myös työntekijän
asumistiloissa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tarkastusvaltuuden
ja omaisuuden haltuun ottamisen perustava aineiden ja esineiden
määrittely on säännöksessä huomattavan
väljä ja sellaisena tuo sääntelyn
piiriin hyvin monenlaisia esineitä ja aineita. Jotta lakiehdotus
voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä, on
momenttia täsmennettävä koskemaan aineita ja
esineitä, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa alukselle, siellä oleville
henkilöille ja omaisuudelle sekä vakavaa haittaa
aluksen yleiselle järjestykselle.
Tarkastusvaltuuden käyttö ei voi perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaan perustua yleiseen epäilyyn, että alukseen
on tuotu vaaraa aiheuttavia aineita tai esineitä, vaan
edellytyksenä tulee olla konkreettinen ja yksilöity
syy epäillä tällaisia aineita tai esineitä olevan
aluksessa. Säännökseen on tarpeen myös
lisätä maininta siitä, että tarkastus
aluksessa olevissa asumistiloissa voidaan toimittaa vain, jos se
on välttämätöntä tarkastuksen
kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.
Tarkastuksessa löydettyjen aineiden ja esineiden haltuun
ottamisessa ja hävittämisessä on kysymys
perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan
rajoittamisesta. Säännöstä on
perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan muutettava siten, että haltuunotetut
aineet ja esineet tulee luovuttaa poliisille tai, jollei siihen
ole lain mukaan estettä, palauttaa henkilölle
hänen poistuessaan alukselta. Nämä muutokset
ovat edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa kiinnitetään
huomiota myös perustuslain 128 §:n säännöksiin
julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin
viranomaiselle ja pidetään tärkeänä,
että 7 §:ää täsmennetään
siten, että viranomaisten ohella vain aluksen päällikkö tai
alukselle asetettu järjestyksenvalvoja voi toimittaa asuintilojen
tarkastuksen.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
ehdottaa pykälään tehtäväksi
edellä esitetyt perustuslakivaliokunnan lausunnossa tarkoitetut
muutokset.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota
myös siihen, että ehdotuksesta ei käy
ilmi, mikä on sen suhde eräiden alusten ja niitä palvelevien
satamien turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annettuun lakiin (485/2004).
Lausunnossa pidetään ilmeisenä, että lait
ovat soveltamisalaltaan osittain päällekkäiset
ja keskenään ristiriitaiset.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
on saanut liikenne- ja viestintäministeriöltä selvityksen eräiden
alusten ja niitä palvelevien satamien turvatoimista ja
turvatoimien valvonnasta annetun lain (satamien turvatoimilaki)
suhteesta nyt käsiteltävänä olevaan
lakiehdotukseen. Liikenne- ja viestintäministeriön
tulkinnan mukaan lakiehdotuksen ja satamien turvatoimilain välillä ei
ole ristiriitaa tai päällekkäisyyttä.
Liikenne- ja viestintäministeriön lausunnon mukaan
satamien turvatoimilaki ei puutu päällikön
oikeuksiin, vaan siinä säädetään
turvatarkastuksista sataman turvatoimialueella ja aluksella, kun
se on turvatoimialueella. Turvatoimilain mukaisia turvatarkastuksia
ei voida tehdä yksinomaan asuinkäytössä olevissa
tiloissa, joten laivahenkilöstön hytit on rajattu
mahdollisten turvatarkastusten ulkopuolelle. Merityösopimuslakiehdotuksen
13 luvun 18 §:n 3 momentin mukaan matkustaja-aluksen
päällikkö voi asettaa järjestyksen
valvojia alukselle ja sen välittömään
läheisyyteen. Satama valvoo turvallisuutta koko sataman
turvatoimialueella. Aluksen päällikkö vastaa
ensisijassa aluksen turvallisuudesta myös turvatoimialueella.
Lakiehdotuksen 13 luvun 18 §:n tavoite on tältä osin
sama kuin satamien turvatoimilainkin. Aluksen valvonnan osalta toimittaisiin
siis samoin kuin muun muassa sataman sisällä toimivan
satamanpitäjästä riippumattoman terminaalin
kohdalla. Myöskään tässä ei
siis ministeriön näkemyksen mukaan näytä olevan
ristiriitaa.
Hallituksen esitykseen sisältyy ehdotus laiksi eräiden
alusten ja niitä palvelevien satamien turvatoimista ja
turvatoimien valvonnasta annetun lain 10 §:n muuttamisesta
(14. lakiehdotus), jolla muutetaan merimieslakia koskeva viittaus viittaukseksi
merityösopimuslakiin. Viitaten edellä esitettyihin
liikenne- ja viestintäministeriön tulkintoihin
työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo,
että nyt käsiteltävänä olevaan
esitykseen ei ole välttämätöntä sisällyttää 14.
lakiehdotukseen sisältyvän säännöksen
lisäksi muita säännöksiä,
joilla täsmennettäisiin merityösopimuslain
suhdetta satamien turvatoimilakiin.
5. luku Perhevapaat
8 §. Poissaolo perheenjäsenen hoitamiseksi.
Eduskunnan käsiteltävänä on
hallituksen esitys laiksi työsopimuslain muuttamisesta
(HE 263/2010 vp). Esityksellä ehdotetaan
parannettavaksi työntekijän mahdollisuutta jäädä väliaikaisesti
pois työstä perheenjäsenen hoitamiseksi lisäämällä työsopimuslain
4 lukuun asiaa koskevat säännökset. Valiokunta
ehdottaa merityösopimuslain 5 lukuun lisättäväksi
uuden 8 §:n, johon otetaan työsopimuslain
4 luvun 7 a §:ää vastaavat
säännökset. Luvun pykälien 8—10
numerointi muuttuu 8 §:n lisäyksen vuoksi
9—11 §:ksi.
8. luku Työsopimuksen irtisanomisperusteet
8 §. Raskaana tai perhevapaalla olevan työntekijän
irtisanominen.
Eduskunnan käsiteltävänä on
hallituksen esitys laiksi työsopimuslain muuttamisesta
(HE 263/2010 vp), joka koskee työntekijän
mahdollisuutta jäädä väliaikaisesti pois
työstä perheenjäsenen hoitamiseksi. Esityksessä ehdotetaan
työsopimuslain 7 luvun 9 §:ää muutettavaksi
siten, että säännös, jonka mukaan työnantajan
katsotaan irtisanoneen perhevapaata käyttävän
työntekijän työsopimuksen perhevapaan
johdosta, jollei työnantaja voi osoittaa sen johtuneen
muusta seikasta, ei koske nyt tarkoitettua perheenjäsenen
hoitamiseksi annettua perhevapaata. Valiokunta ehdottaa merityösopimuslain
8 §:n 2 momenttia muutettavaksi työsopimuslain
7 luvun 9 §:n muutosta vastaavalla tavalla.
13. luku Erinäiset säännökset
4 §. Yhdistymisvapaus.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyillä perusteilla
valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentista poistettavaksi sanan
"luvallinen".
16 §. Korvaus henkilökohtaisen omaisuuden
menettämisestä.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt
huomiota valtuuteen, jonka mukaan työ- ja elinkeinoministeriön
asetuksella säädetään tarkemmin
sellaisen korvauksen perusteista ja korvausmääristä,
joka työntekijällä on oikeus saada työnantajalta,
jos hän on menettänyt henkilökohtaista
omaisuuttaan aluksen tuhoutumisen, merirosvouksen, tulipalon tai
muun alusta kohdanneen vahingon seurauksena. Lakiehdotus ei kuitenkaan
sisällä lainkaan säännöksiä korvauksen
määrästä, ja perusteita koskeva
sääntely jää avoimeksi. Lakiehdotusta
on täydennettävä korvauksen määrää ja
perusteita koskevin osin, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyillä perusteilla
työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa,
että nykyisin työministeriön asetuksessa
säädetyt työnantajan korvausvelvollisuuden
perusteita ja korvausmääriä koskevat
säännökset otetaan lakiin ja asetuksenantovaltuudesta
tältä osin luovutaan. Pääsäännön
mukaan korvaus maksetaan käyvän arvon mukaan,
kuitenkin enintään 4 080 euroon asti,
ellei muusta ole sovittu.
Työtehtävissä käytettävän
omaisuuden menetyksestä työntekijällä on
oikeus saada uutta hankintahintaa vastaava korvaus. Rahasuorituksen sijasta
työnantaja voi korvata menetetyn omaisuuden hankkimalla
tilalle uuden. Jos työtehtävien suorittamiseen
käytettävän omaisuuden arvo ylittää 8 150
euroa, sen tuomisesta alukseen on etukäteen ilmoitettava
työnantajalle.
Työntekijän on esitettävä työnantajalle
selvitys menettämästään omaisuudesta.
Lähtökohtaisesti selvitykseksi riittää työntekijän
ilmoitus tuhoutuneesta omaisuudesta ja sen arvosta. Työntekijältä voidaan
pyytää lisätietoja tai tarkempaa selvitystä,
jos työnantajalla on syy epäillä ilmoituksen
luotettavuutta tai tarkempi selvitys katsotaan muuten perustellusta
syystä tarpeelliseksi.
Koska laissa säädettyjä korvausmääriä on
tarpeen ajoittain tarkistaa rahanarvon muutosta vastaavasti, valiokunta
ehdottaa, että pykälään otetaan
asetuksenantovaltuus, jonka nojalla korvausten rahamääriä tarkistetaan
kolmivuotiskausittain työ- ja elinkeinoministeriön
asetuksella.
19 §. Aluksesta poistumisen estäminen.
Pykälässä säädettäisiin
miehistön jäsenen poistumisen estämisestä aluksella
tehdyn rikoksen perusteella. Säännöksen
tarkoituksena on varmistaa oikeudenkäynti ja mahdollisen
rangaistuksen täytäntöönpano.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan poistumisen estämisellä on
perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä tavoite
ja ehdotettu sääntely on riittävän
täsmällinen ja tarkkarajainen. Perustuslakivaliokunta
edellyttää kuitenkin, että sääntelyä täydennetään
kahdella tavalla.
Ensinnäkään liikkumisvapautta ei
voida rajoittaa pidempään kuin se on välttämätöntä.
Toiseksi liittyen julkisen vallan käyttöä koskevaan perustuslain
124 §:ään tarvitaan viittaussäännös siitä,
että rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta säädetään
erikseen.
Niin sanotun lippuperiaatteen mukaisesti suomalaisella aluksella
noudatetaan Suomen lakia. Suomalaisella aluksella tehtyyn rikokseen,
jonka on tehnyt miehistön jäsen, sovelletaan Suomen
rikoslakia, vaikka alus olisikin ollut toisen valtion alueella rikoksentekohetkellä
(rikoslain 1
luvun 2 §). Näin ollen Suomen viranomaiset ovat
toimivaltaiset tutkimaan ja ratkaisemaan tällaisen rikosasian.
Vain Suomen viranomaisilla on toimivalta, kun rikos on tehty Suomen alueella,
aavalla merellä tai alueella, joka ei kuulu millekään
valtiolle.
Toisaalta yleismaailmallinen sääntö on,
että rikokseen sovelletaan rikoksen tekopaikan lakia. Jos
siis rikos on tehty aluksen ollessa toisen valtion alueella, on
sekä tällä valtiolla että Suomella
rinnakkainen toimivalta.
Jos rikos on tehty aluksen ollessa vieraan valtion alueella,
on periaatteessa kolme mahdollista tapaa saattaa rikoksentekijä vastuuseen.
Ensinnäkin epäiltyä voidaan estää poistumasta alukselta,
kunnes alus saapuu Suomeen ja hänet saatetaan Suomen viranomaisten
huostaan.
Toinen vaihtoehto on estää henkilöä poistumasta,
kunnes hänet siirretään rikoksentekopaikan
toimivaltaisen viranomaisen huostaan. Tämä mahdollisuus
on olemassa, kunnes alus on poistunut vieraan valtion alueelta.
Kolmas vaihtoehto koskee tilannetta, jossa epäilty on saapunut
Suomeen. Tällöin hänet voidaan vieraan
valtion viranomaisen pyynnöstä luovuttaa kyseiseen
valtioon syytetoimenpiteitä varten. Luovuttamislaista riippuen
joko tuomioistuin (laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen
ja muiden Pohjoismaiden välillä; laki rikoksen
johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan
unionin jäsenmaiden välillä) tai oikeusministeriö (laki
rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta) päättää, suostutaanko
luovuttamiseen vai käsitelläänkö rikosasia
Suomessa.
Alukselta tapahtuvaa rikoksentekijän siirtämistä toisen
valtion viranomaiselle on käsitelty ns. Atalanta-operaatiota
koskevan lain yhteydessä (HE 117/2010
vp). Tällöin perustuslakivaliokunta
katsoi, että laissa on asetettava eräät
perustuslain 9 §:n 4 momentin edellyttämät
oikeusturvatakeet (PeVL 33/2010 vp).
Edellä esitetyn perusteella työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa pykälän 3 momenttia täydennettäväksi
siten, että työntekijän oikeutta poistua
alukselta ei saa rajoittaa pitempään kuin se on
välttämätöntä. Epäiltyä ei
saa siirtää muun valtion viranomaisen huostaan,
jos häntä tämän vuoksi uhkaa
kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu
taikka jos oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista on
perusteltua syytä epäillä. Rikoksen johdosta tapahtuvasta
luovuttamisesta säädetään erikseen.