TYÖELÄMÄ- JA TASA-ARVOVALIOKUNNAN MIETINTÖ 16/2014 vp

TyVM 16/2014 vp - K 19/2014 vp

Tarkistettu versio 2.0

Kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomus 2014

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 7 päivänä lokakuuta 2014 lähettänyt työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi Kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomuksen 2014 (K 19/2014 vp).

Lausunnot

Eduskunnan päätöksen mukaisesti hallintovaliokunta ja lakivaliokunta ovat antaneet asiasta lausuntonsa (HaVL 27/2014 vp ja LaVL 21/2014 vp), jotka on otettu tämän mietinnön liitteeksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet ja ylitarkastaja Venla Roth, Vähemmistövaltuutetun toimisto

yksikönpäällikkö Nina Nordström ja avustaja Sanna Milano, ulkoasiainministeriö

erityisasiantuntija Ville Hinkkanen, oikeusministeriö

erityisasiantuntija Veli-Pekka Rautava, sisäministeriö

ylijohtaja Markku Wallin, hallitusneuvos Liisa Heinonen ja hallitusneuvos Olli Sorainen, työ- ja elinkeinosministeriö

neuvotteleva virkamies Heidi Manns-Haatanen, sosiaali- ja terveysministeriö

lakimies Tanja Välke, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue

tutkija Minna Viuhko, Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti, HEUNI

ylitarkastaja Johanna Räty, Maahanmuuttovirasto

lakimies Arja Pohjola, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

toiminnanjohtaja Tanja Auvinen, Exit — pois prostituutiosta ry

lakimies Ville Hoikkala, Lakipalvelu Ville Hoikkala T:mi

toimitusjohtaja Pasi Anttila, Polarica Oy

professori Johanna Niemi

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet:

  • sisäministeriö, maahanmuutto-osasto
  • sisäministeriö, rajavartio-osasto
  • sosiaali- ja terveysministeriö
  • Joutsenon vastaanottokeskus
  • Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
  • Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
  • Elinkeinoelämän keskusliitto EK
  • Rakennusliitto ry
  • Ber-Ex Oy
  • Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry
  • Pro-tukipiste ry
  • Rikosuhripäivystys
  • Suomen Punainen Risti
  • Tukinainen ry
  • suurlähettiläs Kirsti Westphalen, Suomen Thaimaan suurlähetystö
  • tohtorikoulutettava (VTM) Niina Vuolajärvi.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleistä

Käsiteltävänä oleva ihmiskaupparaportoijan kertomus on järjestyksessä toinen vähemmistövaltuutetun (1.1.2015 lähtien yhdenvertaisuusvaltuutettu) eduskunnalle antama raportti. Kertomuksessa arvioidaan yhtäältä vuonna 2010 eduskunnalle annetun ensimmäisen kertomuksen ja sen perusteella eduskunnan valtioneuvostolle asettamien toimenpidevaatimusten toimeenpanoa. Toisaalta kertomuksessa arvioidaan laajan esitutkinta- ja oikeudenkäyntiaineiston perusteella erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön tunnistamista ja hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumista rikosprosessissa. Raportin näkökulma ihmiskauppaan on uhrilähtöinen.

Valiokunta pitää raporttiin valittuja aihealueita tärkeinä ja ajankohtaisina ja kertomukseen sisältyvää selvitystä korkeatasoisena ja ansiokkaana. Valiokunta katsoo, että ihmiskaupparaportoijan kertomus tukee sitä työtä, jota viranomaiset ja kansalaisjärjestöt tekevät ihmiskaupan tunnistamiseksi ja torjumiseksi.

Kertomuksen pääpaino on rikosprosessin tarkastelussa, mutta kertomukseen sisältyy laajasti myös muita ihmiskauppailmiöön, sen ehkäisemiseen sekä uhrien auttamiseen liittyviä huomioita. Selvitykseen perustuen raportoija antaa 20 suositusta ihmiskaupan vastaisen toiminnan tehostamiseksi sekä ihmiskaupan uhrien aseman ja oikeuksien edistämiseksi. Suositukset koskevat sekä lainsäädännön uudistamista että viranomaiskäytäntöjen ja -yhteistyön kehittämistä. Valiokunta yhtyy ihmiskaupparaportoijan suosituksiin jäljempänä esitettävin huomautuksin.

Valiokunta panee tyytyväisyydellä merkille, että vuoden 2010 kertomus ja sen suositukset sekä eduskunnan valtioneuvostolle antamat toimenpidevaatimukset ovat huomattavasti edistäneet ihmiskaupan vastaista toimintaa ja uhrien oikeuksien toteutumista.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija toteaa kertomuksessaan, että ihmiskaupan ehkäiseminen on todennäköisesti ihmiskaupan vastaisen toiminnan laiminlyödyin osa-alue. Yhtenä esteenä toiminnalle raportoija näkee sen, ettei ihmiskauppaa edelleenkään pidetä panostusta, priorisointia ja voimavaroja edellyttävänä yhteiskunnallisena ongelmana. Syynä tähän voi olla se, että ilmiön uskotaan korostuneesti koskevan ulkomaalaistaustaisia naisia. Valiokunta yhtyy raportoijan huoleen siitä, että ihmiskaupan vastaisella toiminnalla saattaa olla syrjiviä vaikutuksia uhrin sukupuolen ja etnisen alkuperän perusteella, ja katsoo, etteivät naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan erikoistuneet toimijat toistaiseksi ole olleet riittävän suuressa roolissa ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehittämisessä.

Ihmiskauppailmiön rakenteellinen arviointi

Valiokunta pitää tärkeänä, että ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehittämistä jatketaan myös muilla kuin raporttiin nyt valituilla aihealueilla ja tavoilla. Valiokunta korostaa, että ihmiskauppailmiön ymmärtämiseksi tarvitaan oikeudellisen analyysin lisäksi myös ilmiön laajempaa yhteiskunnallista tarkastelua. Ihmiskaupan ehkäisemiseksi tulee puuttua myös ihmiskauppaan vaikuttaviin rakenteellisiin ongelmiin, kuten seksiä myyvien ja siirtolaisten heikkoon oikeudelliseen asemaan yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla.

Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen

Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja uhrin auttaminen ovat myönteisestä kehityksestä huolimatta kertomuksen mukaan edelleen Suomen ihmiskaupan vastaisen työn suurimmat haasteet. Suomessa on kertomuksen mukaan kehitytty erityisesti työperäisen ihmiskaupan tunnistamisessa. Sen sijaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa tunnistetaan Suomessa kansainvälisesti vertaillen edelleen heikosti.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että ihmiskaupan tunnistamisen toteutumisen kansainvälinen vertailu ei ole täysin ongelmatonta, ja yhtyy näiltä osin hallintovaliokunnan lausunnossa (HaVL 27/2014 vp) esitettyihin huomioihin. Valiokunta toteaa lisäksi, että työperäisen ihmiskaupan suuri määrä verrattuna seksikaupassa uhriutuneiden määrään saattaa osaksi selittyä esimerkiksi sillä, että Suomessa ammattiyhdistysliike on ollut alusta saakka mukana ihmiskaupan vastaisessa työssä. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa huomiota kiinnitetään myös muihin kuin jo ilmi tulleisiin tapauksiin ja ihmiskaupan ilmeisiin muotoihin. Muutoin ihmiskaupan harvinaisemmat muodot saattavat jäädä nykyistäkin enemmän piiloon ja tunnistamatta.

Ihmiskaupparaportoijan mukaan suurena haasteena tarkastelluissa oikeusprosesseissa on ollut se, että voimassa olevan rikoslain paritusta ja ihmiskauppaa koskevat tunnusmerkistöt ovat päällekkäisiä. Ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistö näyttää olevan vaikeasti hahmotettava ja tunnusmerkistötekijät oikeudellisesti vaikeasti arvioitavissa. Tämä on raportin mukaan johtanut siihen, että ihmiskaupan piirteitä sisältäviä rikoksia on tutkittu, syytetty ja tuomittu enemmän ihmiskaupan lähirikoksina kuin ihmiskauppana.

Eduskunta on syksyllä 2014 hyväksynyt paritusta ja ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 103/2014 vpLaVM 15/2014 vp), jolla säännösten välistä rajanvetoa selkiytetään. Valiokunta katsoo lakivaliokunnan (LaVL 21/2014 vp) tavoin, että muutosten vaikutuksia säännösten tulkinta- ja soveltamiskäytäntöön on tarpeen jatkossakin seurata.

Ihmiskaupan uhrin tunnistamista ja auttamisjärjestelmään ohjaamista vaikeuttaa edelleen myös tiedon puute, vaikka osaaminen kansalaisten keskuudessa, viranomaisissa ja kansalaisjärjestöissä on ihmiskaupan vastaisen toiminnan alkuvuosiin verrattuna kehittynyt merkittävästi. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että kaikissa ihmiskaupan uhreja mahdollisesti kohtaavissa viranomaisissa ja kansalaisjärjestöissä ihmiskauppailmiöön ja ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen liittyvä osaaminen varmistetaan aikaisempaa suunnitelmallisemmin ja että siihen varataan riittävät voimavarat. Valiokunta korostaa koulutuksen säännöllisyyttä ja riittävää ohjeistusta.

Suomen nähdään yleensä olevan vain ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa ulkomaalaistaustaisille ihmiskaupan uhreille, eikä maan sisäiseen tai Suomesta ulkomaille kohdistuvaan ihmiskaupan ehkäisemiseen ole juurikaan kiinnitetty huomiota (s. 37). Valiokunta yhtyy ihmiskaupparaportoijan käsitykseen siitä, että jatkossa maan sisäisen ihmiskaupan ehkäisemiseen sekä uhrien tunnistamiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Ihmiskaupparaportoija kiinnittää huomiota siihen, että syrjäytymisvaarassa ja haavoittuvassa asemassa olevat nuoret ovat erityisessä vaarassa joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi ja sitä kautta mahdollisen ihmiskaupan uhreiksi. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että uhriutumisen ehkäisemiseksi ihmiskauppaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön sekä työelämän pelisääntöihin liittyvistä teemoista puhutaan lapsille ja nuorille kouluissa ja esimerkiksi nuorille suunnatuissa verkkopalveluissa.

Auttamisjärjestelmään ohjautuminen

Auttamisjärjestelmä toimii kertomuksen mukaan aikaisempaa paremmin ja läpinäkyvämmin, ja sillä on aikaisempaa paremmat edellytykset kohdata ihmiskaupan uhrien yksilölliset avun tarpeet. Asiakkaiden määrä on kasvanut tasaisesti ja vakiintunut noin 80—100 henkilön vuotuiselle tasolle. Uusien asiakkaiden määrä on viime vuosina ollut keskimäärin 50 henkilöä.

Kunnalliset sosiaali- ja terveysviranomaiset ovat toistaiseksi ohjanneet ihmiskaupan uhreja vain harvoin auttamisjärjestelmään. Erityisen riittämättömäksi on raportin mukaan osoittautunut lastensuojeluviranomaisten kyky tarjota apua ja tukea hyväksikäyttöä kohdanneille lapsille tai ihmiskaupan uhrien alaikäisille lapsille tai perheille. Valiokunta yhtyy raportoijan suositukseen kunnissa tehtävän ihmiskaupan vastaisen työn kehittämisestä. Valiokunta pitää tärkeänä luoda selkeät käytännön ohjeet kuntien sosiaali- ja terveystoimelle ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi ja auttamiseksi. Selkiyttämistä edellyttävät myös ihmiskaupan uhrien saamien tukipalveluiden sisältö ja kustannusten korvaaminen. Yhteistyötä kunnan ja uhreja auttavien kansalaisjärjestöjen välillä on pikaisesti kehitettävä uhrin keskeytymättömän auttamisen turvaamiseksi.

Kansalaisjärjestöillä on parhaat mahdollisuudet tavoittaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat tai ns. pelkäävät uhrit, jotka eivät ainakaan heti uskalla turvautua viranomaisiin. Järjestölähtöisen auttamistyön vahvuutena on matala kynnys ja toiminta lähellä asiakkaita, mikä lisää ihmiskaupan uhrien uskallusta hakea apua. Järjestöt tekevät omalta osaltaan työtä myös sen eteen, että uhrien luottamus esitutkintaviranomaisia kohtaan lisääntyy ja että ihmiskauppaan syyllistyneet saadaan rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan.

Kansalaisjärjestöjen auttamisjärjestelmään ohjaamien uhrien määrä on viime vuosina selvästi vähentynyt. Saadun selvityksen mukaan tämä johtuu siitä, ettei kansalaisjärjestöillä ole voimavaroja ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja alkuvaiheen auttamistyöhön. Työ kansalaisjärjestöissä kärsii myös projektiluonteisesta rahoituksesta, mikä estää pitkäjänteisen toiminnan. Lisäksi työtä heikentää se, että Suomessa on vielä harvoja kansalaisjärjestöjä, joilla on riittävästi asiantuntemusta ja kokemusta uhrien tunnistamisesta ja auttamisjärjestelmään ohjaamisesta.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että kansalaisjärjestöjen pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen työ ihmiskaupan uhrien auttamiseksi turvataan riittävällä ja pysyvällä rahoituksella. Valiokunta korostaa, että järjestöillä tulee olla taloudelliset ja oikeudelliset edellytykset sekä riittävä osaaminen tarjota uhreille apua jo tunnistusvaiheessa, ennen kuin uhri on ohjautunut auttamisjärjestelmään.

Hallintovaliokunta katsoo lausunnossaan, että ihmiskaupparaportoijan kritiikki viranomaisia kohtaan vaikuttaa joiltakin osin ristiriitaiselta. Yhtäältä poliisin pitäisi panostaa enemmän ihmiskaupparikosten paljastamiseen ja tunnistamiseen sekä uhrien tunnistamisen parantamiseen. Toisaalta katsotaan, että ihmiskaupan vastaista toimintaa haittaa vahva rikostorjunta- ja ulkomaalaispainotteisuus, joka uhkaa jättää ihmiskaupan uhrien oikeudet altavastaajan asemaan. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta huomauttaa, etteivät ihmiskaupan vastaiseen toimintaan liittyvät näkökannat ole toisiaan poissulkevia, vaan ne täydentävät ja tukevat toisiaan. Ihmiskaupan vastainen toiminta perustuu uhrien tunnistamiselle ja auttamiselle. Ellei ihmiskaupan uhria ensin auteta tuntemaan oloansa turvalliseksi ja saamaan toipumisprosessiansa alkuun, ei hän kykene osallistumaan rikosprosessiin ja tekijän saattamiseen vastuuseen teoistaan. Kertomuksen mukaan mahdollisia ihmiskaupan uhreja ei käytännössä usein ohjata esitutkinnasta auttamisjärjestelmään, ja osa uhreista ehtii jopa poistua maasta ennen käsittelyn jatkumista. Valiokunta katsoo, että tältä osin uhrin auttamisjärjestelmään ohjaamisessa on vielä parannettavaa, ja yhtyy raportoijan suositukseen kehittää esitutkintaviranomaisten ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän välistä yhteistyötä.

Ihmiskaupparikoksessa uhrin psyykkinen tila on teon rikosoikeudellisen arvioinnin kannalta merkityksellinen. Uhrin psyykkisen tilan kartottaminen edellyttää lääketieteellistä asiantuntija-arviota. Läpikäymiensä oikeustapausten pohjalta raportoija kiinnittää huomiota siihen, että arvioinnin tekemiseksi ei Suomessa ole vakiintunutta järjestelmää (s. 103—104). Raportoija on huolissaan ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumisesta ja suosittelee sen selvittämistä, millainen viranomaisjärjestelmä Suomessa tulisi olla, jotta ihmiskaupan uhrien psyykkisen tilan arviointi voitaisiin asianmukaisesti hoitaa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy raportoijan suositukseen.

Työperäinen ihmiskauppa

Työperäistä ihmiskauppaa koskeneet tutkimukset (Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti, HEUNI) osoittavat, että Suomessa esiintyy erityisesti ulkomaisen työvoiman tietoista ja järjestelmällistä hyväksikäyttöä. Pahimmillaan hyväksikäytössä on ihmiskaupan ja pakkotyön piirteitä. Työperäiseen hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan puuttumista vaikeuttaa riittävien sanktioiden puuttuminen. Ääritapauksissa tämä mahdollistaa sen, että häikäilemättömät työnantajat jatkavat väärinkäytöksiä vuosien ajan.

Ihmiskaupparaportoijan arvion mukaan näyttää siltä, että oikeuskäytäntö on työperäisen ihmiskaupan kohdalla kehittymässä epäyhtenäiseksi, eikä kaikissa tapauksissa ihmiskaupan psyykkisen painostamisen ja pakottamisen keinoja tai uhrin heikkoa tai työnantajasta riippuvaista asemaa osata havaita, tunnistaa ja selvittää. Toisinaan juttujen tutkinta kestää vuosia, ja monesti tutkinta lopetetaan tai siitä tehdään syyttämättäjättämispäätös.

Valiokunta pitää tärkeänä, että ihmiskaupparaportoija selvittää jatkossa tarkemmin, miten ihmiskauppaa koskevia rangaistussäännöksiä ja niiden suhdetta lievempiin rikoksiin, kuten kiskonnantapaiseen työsyrjintään ja kiskontaan, sovelletaan ja tutkitaan.

Työsuojelu.

Työsuojelun valvontaa ja työpaikan työsuojeluyhteistoimintaa koskevan lain (44/2006) 50 §:n mukaan työsuojeluviranomaisilla on velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille esitutkintaa varten, jos on todennäköisiä perusteita epäillä, että on tehty työsuojeluviranomaisen valvottavana olevassa laissa tai rikoslain työrikoksia koskevassa luvussa rangaistavaksi säädetty teko. Laki mahdollistaa ilmoituksen tekemisen ihmiskaupan lähirikoksesta, kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä, mutta ei ihmiskaupasta. Tämän vuoksi kansallinen ihmiskaupparaportoija suosittelee ns. valvontalain muuttamista siten, että se huomioisi nykyistä paremmin myös ihmiskaupan osana työsuojeluviranomaisten tehtäviä.

Työsuojeluviranomaisella on tarkastusten yhteydessä hyvät mahdollisuudet tehdä havaintoja myös mahdollisesta ihmiskaupasta. Saadun selvityksen mukaan työsuojeluviranomainen ilmoittaa nykykäytännön mukaan ihmiskauppaepäilystä poliisin vihjepuhelimeen. Ihmiskaupassa on kysymys vakavasta rikoksesta, josta jokaisella sen havaittuaan on velvollisuus tehdä ilmoitus. Velvollisuus koskee myös viranomaisia. Tämän vuoksi valiokunta ei pidä tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisena lisätä ihmiskauppaa koskevia säännöksiä valvontalakiin.

Ulkomaalaiset luonnonmarjanpoimijat.

Ihmiskaupparaportoija nostaa raportissaan esiin ulkomaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden hyväksikäytön ja katsoo, että siinä on selviä ihmiskaupan piirteitä. Selvitysmies Markku Wallinin helmikuussa 2014 julkistamaan selvitykseen viitaten ihmiskaupparaportoija suosittelee, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin ulkomaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden aseman parantamiseksi niin, että marjanpoiminta tehtäisiin pääsääntöisesti työsuhteessa.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy ihmiskaupparaportoijan huoleen ulkomaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden ongelmallisesta tilanteesta. Valiokunta katsoo, että hyväksikäytön ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi poimijoiden olosuhteita on kohennettava ja alan toimintasääntöjä kehitettävä. Mikäli viitteitä ihmiskaupasta ilmenee, tilanteeseen on puututtava välittömästi ja marjanpoimijoiden tarvitsemasta avusta ja suojelusta on huolehdittava.

Valiokunta on käsitellyt metsämarjanpoimijoiden asemaa ns. omana asianaan (TYO 2/2014 vp). Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että marjanpoiminnassa ilmenneiden ongelmien selvittämistä ja ratkaisujen etsimistä tulee vielä jatkaa. Valiokunta myös toteaa, että luonnonmarjanpoimintaan liittyvät huoltotehtävät, kuten kuljetus, siivous ja ruoanlaitto, tulee jo voimassa olevan sääntelyn mukaan tehdä työsuhteessa.

Marja-alan toiminnan pelisääntöjä on kuluneen vuoden aikana kehitetty marjayritysten ja viranomaisten välisellä yhteistyöllä. Työ- ja elinkeinoministeriö ja ulkoasiainministeriö allekirjoittivat joulukuussa 2014 metsämarjanpoimintaa koskevan aiesopimuksen useiden marjateollisuuden yritysten kanssa. Sopimuksen tavoitteena on parantaa ulkomaisten poimijoiden ja siihen liittyvissä tehtävissä toimivien oikeusasemaa ja ansaintamahdollisuuksia sekä tasapuolistaa marjayritysten liiketoimintaedellytyksiä. Marjanpoimijoita kutsuvat vastuuyritykset sitoutuvat muun muassa parantamaan poimijoiden perehdytystä ja opastusta. Lisäksi poimijoilta veloitettavia rekrytointi- ja muita kuluja kohtuullistetaan ja kuluveloituksia seurataan aiempaa tarkemmin. Myös poimijoiden majoitus- ja peseytymistilojen sekä ruokahuollon laatukriteereitä tiukennetaan. Aiesopimuksen tarkoituksena ei ole vaikuttaa siihen, miten poimijoiden työoikeudellista asemaa arvioidaan.

Valiokunta pitää solmittua aiesopimusta tarpeellisena ja tärkeänä. Neuvotteluprosessi näyttää parantaneen ulkomaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden asemaa ja turvanneen heitä mahdolliselta hyväksikäytöltä. Valiokunta pitää tärkeänä, että sopimuksen vaikutuksia seurataan ja että tarvittaessa ryhdytään lisätoimenpiteisiin marjanpoimijoiden aseman parantamiseksi.

Ihmiskaupparaportoijan tiedonsaantioikeus

Yhdenvertaisuusvaltuutetulla on ihmiskaupparaportoijana oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tietoja viranomaisten ohella myös ihmiskaupan uhreille tarkoitettujen palvelujen ja tukitoimien tuottajilta sekä ihmiskaupan vastaiseen toimintaan tarkoitettua valtionapua saavilta. Yksittäistä uhria koskevia henkilötietoja yhdenvertaisuusvaltuutettu voi saada vain silloin, jos tiedon saanti on välttämätöntä raportointitehtävien hoitamiseksi.

Kansallisen ihmiskaupparaportoijan tehtävän perustamista koskevaan hallituksen esitykseen (HE 193/2008 vpTyVM 15/2008 vp) ei sisältynyt säännöksiä vähemmistövaltuutetun oikeudesta olla läsnä suljetuin ovin tapahtuvissa oikeudenkäynneissä niissä tilanteissa, joissa vähemmistövaltuutettu ei toimi uhrin avustajana. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoi tuolloin saamansa selvityksen perusteella, että säännöksiä voidaan kuitenkin tulkita niin, että oikeudenkäynnin seuraaminen on mahdollista. Valiokunta piti tärkeänä, että tulkintakäytäntöä seurataan ja että tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin säännösten täsmentämiseksi niin, että vähemmistövaltuutetun tiedonsaanti myös tältä osin turvataan.

Ihmiskaupparaportoija toteaa kertomuksessaan, että käytännössä mahdollisuus seurata suljetuin ovin käytyjä oikeudenkäyntejä on toteutunut vaihtelevasti. Osa tuomioistuimista sallii suljetuin ovin käydyn oikeudenistunnon seuraamisen, osa ei. Ihmiskaupparaportoija pitää tärkeänä, että tiedonsaantioikeus turvataan tältä osin tarvittaessa lainsäädäntömuutoksilla (suositus 19).

Lakivaliokunta ei pidä lausunnossaan (LaVL 21/2014 vp) perusteltuna ihmiskaupparaportoijan osallistumista oikeudenkäynnin suljettuun käsittelyyn, joka käydään asianomistajan oikeusturvan takaamiseksi ja usein lisäksi sen turvaamiseksi, että oikeudenkäynnissä saadaan riittävä näyttö asiassa. Lakivaliokunta ei pidä suositusta tarpeellisena myöskään ihmiskaupparaportoijan tiedonsaantioikeuksien kannalta, sillä jokaisesta ihmiskaupparikoksesta salaiseksi julistetut tuomiot lähetetään ihmiskaupparaportoijalle tiedoksi.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta huomauttaa, että yhdenvertaisuusvaltuutetun oikeus seurata suljetuin ovin käytäviä oikeudenistuntoja turvaa valtuutetulle mahdollisuuden saada tietoa ihmiskauppailmiöstä oikeudenkäyntiasiakirjoissa esitettyä laajemmin ja sen ansiosta mahdollisuuden arvioida ilmiötä kokonaisvaltaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että yhdenvertaisuusvaltuutetun oikeus seurata suljetuin ovin käytäviä oikeudenkäyntejä turvataan myös niissä tilanteissa, kun valtuutettu ei toimi uhrin avustajana.

Toimijoiden välinen yhteistyö

Ihmiskaupan vastainen toiminta edellyttää monialaista yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Suomessa ihmiskaupan vastainen toiminta koskettaa monia viranomaistahoja, kuten poliisi-, raja-, tulli-, maahanmuutto-, työsuojelu- ja veroviranomaisia sekä syyttäjiä ja kuntasektoria. Kolmannen sektorin toimijat ovat keskeisiä yhteistyökumppaneita. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan näkemykseen siitä, että toiminnan koordinointi ja hyvä yhteistyö niin viranomaisten välillä kuin myös viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä on ihmiskaupan torjunnan tehostamisen ja uhrien oikeuksien turvaamisen kannalta välttämätöntä.

Sisäministeriössä aloitti 1.6.2014 toimintansa ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattori. Hänen tehtävänään on muun muassa yhteensovittaa poikkihallinnollisia ihmiskaupan torjuntaan liittyviä asioita sekä osallistua kansainväliseen yhteistyöhön. Ihmiskaupan vastaista toimintaa ohjaa keskeisten ministeriöiden edustajista koostuva ryhmä. Lisäksi on tarkoitus luoda ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinointiverkosto, johon kuuluisi muiden asian kannalta keskeisten viranomaisten lisäksi myös kansalaisjärjestöjä ja tutkimuslaitoksia. Valiokunta pitää hallintovaliokunnan tavoin tärkeänä, että myös kunnat ovat edustettuina verkostossa.

Ihmiskaupparaportoija toimii tiiviissä yhteistyössä ihmiskauppakoordinaattorin kanssa. Saadun selvityksen mukaan yhteistyö on lähtenyt hyvin käyntiin. Valiokunta katsoo, että molempien toimijoiden toiminta on luonteeltaan tosiaan täydentävää ja entisestään tehostaa ihmiskaupan vastaista toimintaa valtioneuvoston piirissä ja laajemminkin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija katsoo muiden maiden kokemusten perusteella, että koordinointi hyötyy merkittävästi siitä, että työ on sidoksissa lainsäädäntöön, ja suosittelee ihmiskauppakoordinaattorin toimintaa koskevan lainsäädännön valmistelemista. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tukee ehdotusta.

Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet

Voimassa olevan rajavartiolain (578/2005) 42 §:n mukaan rajavartiolaitos toimittaa esitutkinnan, kun on syytä epäillä, että on tehty rikos, joka koskee laittoman maahantulon järjestämistä ja siihen liittyvää rikoslain 25 luvun 3 ja 3 a §:ssä tarkoitettua ihmiskauppaa. Kansallinen ihmiskaupparaportoija suosittelee kertomuksessaan rajavartiolaitoksen toimivaltuuksien laajentamista myös sellaisiin ihmiskaupparikoksiin, joihin ei liity laitonta maahantulon järjestämistä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan näkemykseen siitä, että ennen päätösten tekemistä asiaa tulee selvittää vielä tarkemmin ja arvioida muun muassa tarvittavat lainsäädäntömuutokset ja resurssikysymykset.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton,

että eduskunnalla ei ole huomautettavaa kertomuksen johdosta, mutta eduskunta edellyttää valtioneuvoston ryhtyvän toimenpiteisiin:

1. pitkäjänteisen rahoituksen turvaamiseksi ihmiskaupan uhrien auttamiseen osallistuville kansalaisjärjestöille;

2. ihmiskauppakoordinaattorin toimintaa koskevan lainsäädännön valmistelemiseksi;

3. sen varmistamiseksi, että ihmiskaupan uhrit tulevat ohjatuiksi avun piiriin heti, kun esitutkintaviranomaisilla on perusteltu syy uskoa, että henkilö on ihmiskaupan uhri ja

4. sen turvaamiseksi, että yhdenvertaisuusvaltuutetulla on oikeus seurata oikeudenkäynnin suljettua käsittelyä myös niissä tilanteissa, kun valtuutettu ei toimi uhrin avustajana.

Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2015

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Tarja Filatov /sd
  • vpj. Anne-Mari Virolainen /kok
  • jäs. Anna Kontula /vas
  • Jari Lindström /ps
  • Lea Mäkipää /ps
  • Merja Mäkisalo-Ropponen /sd (osittain)
  • Elisabeth Nauclér /r (osittain)
  • Mikael Palola /kok
  • Terhi Peltokorpi /kesk
  • Kristiina Salonen /sd (osittain)
  • Arto Satonen /kok (osittain)
  • Eero Suutari /kok (osittain)
  • Katja Taimela /sd (osittain)
  • Jani Toivola /vihr
  • Maria Tolppanen /ps

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Marjaana  Kinnunen

​​​​