Perustelut
Yleistä
Käsiteltävänä oleva ihmiskaupparaportoijan kertomus
on järjestyksessä toinen vähemmistövaltuutetun
(1.1.2015 lähtien yhdenvertaisuusvaltuutettu) eduskunnalle
antama raportti. Kertomuksessa arvioidaan yhtäältä vuonna
2010 eduskunnalle annetun ensimmäisen kertomuksen ja sen
perusteella eduskunnan valtioneuvostolle asettamien toimenpidevaatimusten
toimeenpanoa. Toisaalta kertomuksessa arvioidaan laajan esitutkinta-
ja oikeudenkäyntiaineiston perusteella erityisesti seksuaalisen
hyväksikäytön tunnistamista ja hyväksikäytön
kohteeksi joutuneiden ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumista
rikosprosessissa. Raportin näkökulma ihmiskauppaan
on uhrilähtöinen.
Valiokunta pitää raporttiin valittuja aihealueita
tärkeinä ja ajankohtaisina ja kertomukseen sisältyvää selvitystä korkeatasoisena
ja ansiokkaana. Valiokunta katsoo, että ihmiskaupparaportoijan
kertomus tukee sitä työtä, jota viranomaiset
ja kansalaisjärjestöt tekevät ihmiskaupan
tunnistamiseksi ja torjumiseksi.
Kertomuksen pääpaino on rikosprosessin tarkastelussa,
mutta kertomukseen sisältyy laajasti myös muita
ihmiskauppailmiöön, sen ehkäisemiseen
sekä uhrien auttamiseen liittyviä huomioita.
Selvitykseen perustuen raportoija antaa 20 suositusta ihmiskaupan
vastaisen toiminnan tehostamiseksi sekä ihmiskaupan uhrien
aseman ja oikeuksien edistämiseksi. Suositukset koskevat
sekä lainsäädännön
uudistamista että viranomaiskäytäntöjen
ja -yhteistyön kehittämistä. Valiokunta
yhtyy ihmiskaupparaportoijan suosituksiin jäljempänä esitettävin
huomautuksin.
Valiokunta panee tyytyväisyydellä merkille, että vuoden
2010 kertomus ja sen suositukset sekä eduskunnan valtioneuvostolle
antamat toimenpidevaatimukset ovat huomattavasti edistäneet
ihmiskaupan vastaista toimintaa ja uhrien oikeuksien toteutumista.
Kansallinen ihmiskaupparaportoija toteaa kertomuksessaan, että ihmiskaupan
ehkäiseminen on todennäköisesti ihmiskaupan
vastaisen toiminnan laiminlyödyin osa-alue. Yhtenä esteenä toiminnalle
raportoija näkee sen, ettei ihmiskauppaa edelleenkään
pidetä panostusta, priorisointia ja voimavaroja edellyttävänä yhteiskunnallisena
ongelmana. Syynä tähän voi olla se, että ilmiön
uskotaan korostuneesti koskevan ulkomaalaistaustaisia naisia. Valiokunta
yhtyy raportoijan huoleen siitä, että ihmiskaupan
vastaisella toiminnalla saattaa olla syrjiviä vaikutuksia
uhrin sukupuolen ja etnisen alkuperän perusteella, ja katsoo,
etteivät naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan
erikoistuneet toimijat toistaiseksi ole olleet riittävän
suuressa roolissa ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehittämisessä.
Ihmiskauppailmiön rakenteellinen arviointi
Valiokunta pitää tärkeänä,
että ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehittämistä jatketaan
myös muilla kuin raporttiin nyt valituilla aihealueilla ja
tavoilla. Valiokunta korostaa, että ihmiskauppailmiön
ymmärtämiseksi tarvitaan oikeudellisen analyysin
lisäksi myös ilmiön laajempaa yhteiskunnallista
tarkastelua. Ihmiskaupan ehkäisemiseksi tulee puuttua myös
ihmiskauppaan vaikuttaviin rakenteellisiin ongelmiin, kuten seksiä myyvien
ja siirtolaisten heikkoon oikeudelliseen asemaan yhteiskunnassa
ja työmarkkinoilla.
Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen
Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja uhrin auttaminen ovat myönteisestä kehityksestä
huolimatta
kertomuksen mukaan edelleen Suomen ihmiskaupan vastaisen työn
suurimmat haasteet. Suomessa on kertomuksen mukaan kehitytty erityisesti
työperäisen ihmiskaupan tunnistamisessa. Sen sijaan
seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa
tunnistetaan Suomessa kansainvälisesti vertaillen edelleen
heikosti.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
toteaa, että ihmiskaupan tunnistamisen toteutumisen kansainvälinen
vertailu ei ole täysin ongelmatonta, ja yhtyy näiltä osin
hallintovaliokunnan lausunnossa (HaVL 27/2014
vp) esitettyihin huomioihin. Valiokunta toteaa lisäksi,
että työperäisen ihmiskaupan suuri määrä verrattuna
seksikaupassa uhriutuneiden määrään
saattaa osaksi selittyä esimerkiksi sillä, että Suomessa
ammattiyhdistysliike on ollut alusta saakka mukana ihmiskaupan vastaisessa
työssä. Valiokunta pitää tärkeänä,
että jatkossa huomiota kiinnitetään myös
muihin kuin jo ilmi tulleisiin tapauksiin ja ihmiskaupan ilmeisiin
muotoihin. Muutoin ihmiskaupan harvinaisemmat muodot saattavat jäädä nykyistäkin
enemmän piiloon ja tunnistamatta.
Ihmiskaupparaportoijan mukaan suurena haasteena tarkastelluissa
oikeusprosesseissa on ollut se, että voimassa olevan rikoslain
paritusta ja ihmiskauppaa koskevat tunnusmerkistöt ovat päällekkäisiä.
Ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistö näyttää olevan
vaikeasti hahmotettava ja tunnusmerkistötekijät
oikeudellisesti vaikeasti arvioitavissa. Tämä on
raportin mukaan johtanut siihen, että ihmiskaupan piirteitä sisältäviä rikoksia
on tutkittu, syytetty ja tuomittu enemmän ihmiskaupan lähirikoksina
kuin ihmiskauppana.
Eduskunta on syksyllä 2014 hyväksynyt paritusta
ja ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten
muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 103/2014
vp — LaVM 15/2014 vp),
jolla säännösten välistä rajanvetoa
selkiytetään. Valiokunta katsoo lakivaliokunnan
(LaVL 21/2014 vp) tavoin, että muutosten
vaikutuksia säännösten tulkinta- ja soveltamiskäytäntöön
on tarpeen jatkossakin seurata.
Ihmiskaupan uhrin tunnistamista ja auttamisjärjestelmään
ohjaamista vaikeuttaa edelleen myös tiedon puute, vaikka
osaaminen kansalaisten keskuudessa, viranomaisissa ja kansalaisjärjestöissä on
ihmiskaupan vastaisen toiminnan alkuvuosiin verrattuna kehittynyt
merkittävästi. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että kaikissa ihmiskaupan
uhreja mahdollisesti kohtaavissa viranomaisissa ja kansalaisjärjestöissä ihmiskauppailmiöön
ja ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen liittyvä osaaminen
varmistetaan aikaisempaa suunnitelmallisemmin ja että siihen
varataan riittävät voimavarat. Valiokunta korostaa koulutuksen
säännöllisyyttä ja riittävää ohjeistusta.
Suomen nähdään yleensä olevan
vain ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa ulkomaalaistaustaisille
ihmiskaupan uhreille, eikä maan sisäiseen tai
Suomesta ulkomaille kohdistuvaan ihmiskaupan ehkäisemiseen
ole juurikaan kiinnitetty huomiota (s. 37). Valiokunta yhtyy ihmiskaupparaportoijan
käsitykseen siitä, että jatkossa maan
sisäisen ihmiskaupan ehkäisemiseen sekä uhrien
tunnistamiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän
huomiota.
Ihmiskaupparaportoija kiinnittää huomiota siihen,
että syrjäytymisvaarassa ja haavoittuvassa asemassa
olevat nuoret ovat erityisessä vaarassa joutua seksuaalisesti
hyväksikäytetyiksi ja sitä kautta mahdollisen
ihmiskaupan uhreiksi. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että uhriutumisen
ehkäisemiseksi ihmiskauppaan ja seksuaaliseen
hyväksikäyttöön sekä työelämän
pelisääntöihin liittyvistä teemoista
puhutaan lapsille ja nuorille kouluissa ja esimerkiksi nuorille suunnatuissa
verkkopalveluissa.
Auttamisjärjestelmään ohjautuminen
Auttamisjärjestelmä toimii kertomuksen mukaan
aikaisempaa paremmin ja läpinäkyvämmin,
ja sillä on aikaisempaa paremmat edellytykset kohdata ihmiskaupan
uhrien yksilölliset avun tarpeet. Asiakkaiden määrä on
kasvanut tasaisesti ja vakiintunut noin 80—100 henkilön vuotuiselle
tasolle. Uusien asiakkaiden määrä on viime
vuosina ollut keskimäärin 50 henkilöä.
Kunnalliset sosiaali- ja terveysviranomaiset ovat toistaiseksi
ohjanneet ihmiskaupan uhreja vain harvoin auttamisjärjestelmään.
Erityisen riittämättömäksi on
raportin mukaan osoittautunut lastensuojeluviranomaisten kyky tarjota apua
ja tukea hyväksikäyttöä kohdanneille
lapsille tai ihmiskaupan uhrien alaikäisille lapsille tai
perheille. Valiokunta yhtyy raportoijan suositukseen kunnissa tehtävän
ihmiskaupan vastaisen työn kehittämisestä.
Valiokunta pitää tärkeänä luoda
selkeät käytännön ohjeet kuntien
sosiaali- ja terveystoimelle ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi
ja auttamiseksi. Selkiyttämistä edellyttävät
myös ihmiskaupan uhrien saamien tukipalveluiden sisältö ja
kustannusten korvaaminen. Yhteistyötä kunnan ja
uhreja auttavien kansalaisjärjestöjen välillä on
pikaisesti kehitettävä uhrin keskeytymättömän
auttamisen turvaamiseksi.
Kansalaisjärjestöillä on parhaat
mahdollisuudet tavoittaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat
tai ns. pelkäävät uhrit, jotka eivät ainakaan
heti uskalla turvautua viranomaisiin. Järjestölähtöisen
auttamistyön vahvuutena on matala kynnys ja toiminta lähellä asiakkaita, mikä lisää
ihmiskaupan
uhrien uskallusta hakea apua. Järjestöt tekevät
omalta osaltaan työtä myös sen eteen,
että uhrien luottamus esitutkintaviranomaisia kohtaan lisääntyy
ja että ihmiskauppaan syyllistyneet saadaan rikosoikeudelliseen
vastuuseen teoistaan.
Kansalaisjärjestöjen auttamisjärjestelmään ohjaamien
uhrien määrä on viime vuosina selvästi
vähentynyt. Saadun selvityksen mukaan tämä johtuu
siitä, ettei kansalaisjärjestöillä ole voimavaroja
ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja alkuvaiheen auttamistyöhön.
Työ kansalaisjärjestöissä kärsii
myös projektiluonteisesta rahoituksesta, mikä estää pitkäjänteisen
toiminnan. Lisäksi työtä heikentää se,
että Suomessa on vielä harvoja kansalaisjärjestöjä,
joilla on riittävästi asiantuntemusta ja kokemusta
uhrien tunnistamisesta ja auttamisjärjestelmään
ohjaamisesta.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että kansalaisjärjestöjen pitkäjänteinen
ja suunnitelmallinen työ ihmiskaupan uhrien auttamiseksi
turvataan riittävällä ja pysyvällä rahoituksella.
Valiokunta korostaa, että järjestöillä tulee
olla taloudelliset ja oikeudelliset edellytykset sekä riittävä osaaminen
tarjota uhreille apua jo tunnistusvaiheessa, ennen kuin uhri on
ohjautunut auttamisjärjestelmään.
Hallintovaliokunta katsoo lausunnossaan, että ihmiskaupparaportoijan
kritiikki viranomaisia kohtaan vaikuttaa joiltakin osin ristiriitaiselta. Yhtäältä
poliisin
pitäisi panostaa enemmän ihmiskaupparikosten paljastamiseen
ja tunnistamiseen sekä uhrien tunnistamisen parantamiseen.
Toisaalta katsotaan, että ihmiskaupan vastaista toimintaa
haittaa vahva rikostorjunta- ja ulkomaalaispainotteisuus, joka uhkaa
jättää ihmiskaupan uhrien oikeudet altavastaajan
asemaan. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
huomauttaa, etteivät ihmiskaupan vastaiseen toimintaan
liittyvät näkökannat ole toisiaan poissulkevia,
vaan ne täydentävät ja tukevat toisiaan.
Ihmiskaupan vastainen toiminta perustuu uhrien tunnistamiselle ja
auttamiselle. Ellei ihmiskaupan uhria ensin auteta tuntemaan oloansa turvalliseksi
ja saamaan toipumisprosessiansa alkuun, ei hän kykene osallistumaan
rikosprosessiin ja tekijän saattamiseen vastuuseen teoistaan.
Kertomuksen mukaan mahdollisia ihmiskaupan uhreja ei käytännössä usein
ohjata esitutkinnasta auttamisjärjestelmään,
ja osa uhreista ehtii jopa poistua maasta ennen käsittelyn
jatkumista. Valiokunta katsoo, että tältä osin
uhrin auttamisjärjestelmään ohjaamisessa
on vielä parannettavaa, ja yhtyy raportoijan suositukseen kehittää esitutkintaviranomaisten
ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän välistä yhteistyötä.
Ihmiskaupparikoksessa uhrin psyykkinen tila on teon rikosoikeudellisen
arvioinnin kannalta merkityksellinen. Uhrin psyykkisen tilan kartottaminen
edellyttää lääketieteellistä asiantuntija-arviota.
Läpikäymiensä oikeustapausten pohjalta
raportoija kiinnittää huomiota siihen, että arvioinnin
tekemiseksi ei Suomessa ole vakiintunutta järjestelmää (s.
103—104). Raportoija on huolissaan ihmiskaupan uhrien oikeuksien
toteutumisesta ja suosittelee sen selvittämistä, millainen
viranomaisjärjestelmä Suomessa tulisi olla, jotta
ihmiskaupan uhrien psyykkisen tilan arviointi voitaisiin asianmukaisesti
hoitaa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
yhtyy raportoijan suositukseen.
Työperäinen ihmiskauppa
Työperäistä ihmiskauppaa koskeneet
tutkimukset (Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti, HEUNI) osoittavat,
että Suomessa esiintyy erityisesti ulkomaisen työvoiman
tietoista ja järjestelmällistä hyväksikäyttöä.
Pahimmillaan hyväksikäytössä on
ihmiskaupan ja pakkotyön piirteitä. Työperäiseen
hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan
puuttumista vaikeuttaa riittävien sanktioiden puuttuminen. Ääritapauksissa
tämä mahdollistaa sen, että häikäilemättömät
työnantajat jatkavat väärinkäytöksiä vuosien
ajan.
Ihmiskaupparaportoijan arvion mukaan näyttää siltä,
että oikeuskäytäntö on työperäisen
ihmiskaupan kohdalla kehittymässä epäyhtenäiseksi,
eikä kaikissa tapauksissa ihmiskaupan psyykkisen painostamisen
ja pakottamisen keinoja tai uhrin heikkoa tai työnantajasta
riippuvaista asemaa osata havaita, tunnistaa ja selvittää.
Toisinaan juttujen tutkinta kestää vuosia, ja monesti
tutkinta lopetetaan tai siitä tehdään syyttämättäjättämispäätös.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että ihmiskaupparaportoija selvittää jatkossa
tarkemmin, miten ihmiskauppaa koskevia rangaistussäännöksiä ja niiden
suhdetta lievempiin rikoksiin, kuten kiskonnantapaiseen työsyrjintään
ja kiskontaan, sovelletaan ja tutkitaan.
Työsuojelu.
Työsuojelun valvontaa ja työpaikan työsuojeluyhteistoimintaa
koskevan lain (44/2006) 50 §:n
mukaan työsuojeluviranomaisilla on velvollisuus tehdä ilmoitus
poliisille esitutkintaa varten, jos on todennäköisiä perusteita epäillä,
että on tehty työsuojeluviranomaisen valvottavana
olevassa laissa tai rikoslain työrikoksia koskevassa luvussa
rangaistavaksi säädetty teko. Laki mahdollistaa
ilmoituksen tekemisen ihmiskaupan lähirikoksesta, kiskonnantapaisesta
työsyrjinnästä, mutta ei ihmiskaupasta. Tämän
vuoksi kansallinen ihmiskaupparaportoija suosittelee ns. valvontalain
muuttamista siten, että se huomioisi nykyistä paremmin
myös ihmiskaupan osana työsuojeluviranomaisten tehtäviä.
Työsuojeluviranomaisella on tarkastusten yhteydessä hyvät
mahdollisuudet tehdä havaintoja myös mahdollisesta
ihmiskaupasta. Saadun selvityksen mukaan työsuojeluviranomainen
ilmoittaa nykykäytännön mukaan ihmiskauppaepäilystä poliisin
vihjepuhelimeen. Ihmiskaupassa on kysymys vakavasta rikoksesta,
josta jokaisella sen havaittuaan on velvollisuus tehdä ilmoitus.
Velvollisuus koskee myös viranomaisia. Tämän
vuoksi valiokunta ei pidä tässä vaiheessa
tarkoituksenmukaisena lisätä ihmiskauppaa koskevia
säännöksiä valvontalakiin.
Ulkomaalaiset luonnonmarjanpoimijat.
Ihmiskaupparaportoija nostaa raportissaan esiin ulkomaalaisten
luonnonmarjanpoimijoiden hyväksikäytön
ja katsoo, että siinä on selviä ihmiskaupan
piirteitä. Selvitysmies Markku Wallinin helmikuussa 2014
julkistamaan selvitykseen viitaten ihmiskaupparaportoija suosittelee,
että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin ulkomaalaisten
luonnonmarjanpoimijoiden aseman parantamiseksi niin, että marjanpoiminta
tehtäisiin pääsääntöisesti
työsuhteessa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
yhtyy ihmiskaupparaportoijan huoleen ulkomaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden
ongelmallisesta tilanteesta. Valiokunta katsoo, että hyväksikäytön
ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi poimijoiden olosuhteita on
kohennettava ja alan toimintasääntöjä kehitettävä.
Mikäli viitteitä ihmiskaupasta ilmenee, tilanteeseen
on puututtava välittömästi ja marjanpoimijoiden
tarvitsemasta avusta ja suojelusta on huolehdittava.
Valiokunta on käsitellyt metsämarjanpoimijoiden
asemaa ns. omana asianaan (TYO 2/2014 vp). Saamansa selvityksen
perusteella valiokunta katsoo, että marjanpoiminnassa ilmenneiden ongelmien
selvittämistä ja ratkaisujen etsimistä tulee
vielä jatkaa. Valiokunta myös toteaa, että luonnonmarjanpoimintaan
liittyvät huoltotehtävät, kuten kuljetus,
siivous ja ruoanlaitto, tulee jo voimassa olevan sääntelyn
mukaan tehdä työsuhteessa.
Marja-alan toiminnan pelisääntöjä on
kuluneen vuoden aikana kehitetty marjayritysten ja viranomaisten
välisellä yhteistyöllä. Työ-
ja elinkeinoministeriö ja ulkoasiainministeriö allekirjoittivat
joulukuussa 2014 metsämarjanpoimintaa koskevan aiesopimuksen
useiden marjateollisuuden yritysten kanssa. Sopimuksen tavoitteena
on parantaa ulkomaisten poimijoiden ja siihen liittyvissä tehtävissä toimivien
oikeusasemaa ja ansaintamahdollisuuksia sekä tasapuolistaa
marjayritysten liiketoimintaedellytyksiä. Marjanpoimijoita
kutsuvat vastuuyritykset sitoutuvat muun muassa parantamaan poimijoiden
perehdytystä ja opastusta. Lisäksi poimijoilta
veloitettavia rekrytointi- ja muita kuluja kohtuullistetaan ja kuluveloituksia
seurataan aiempaa tarkemmin. Myös poimijoiden majoitus-
ja peseytymistilojen sekä ruokahuollon laatukriteereitä tiukennetaan.
Aiesopimuksen tarkoituksena ei ole vaikuttaa siihen, miten poimijoiden työoikeudellista
asemaa arvioidaan.
Valiokunta pitää solmittua aiesopimusta tarpeellisena
ja tärkeänä. Neuvotteluprosessi näyttää parantaneen
ulkomaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden asemaa ja turvanneen heitä mahdolliselta
hyväksikäytöltä. Valiokunta
pitää tärkeänä, että sopimuksen
vaikutuksia seurataan ja että tarvittaessa ryhdytään
lisätoimenpiteisiin marjanpoimijoiden aseman parantamiseksi.
Ihmiskaupparaportoijan tiedonsaantioikeus
Yhdenvertaisuusvaltuutetulla on ihmiskaupparaportoijana oikeus
saada salassapitosäännösten estämättä tietoja
viranomaisten ohella myös ihmiskaupan uhreille tarkoitettujen
palvelujen ja tukitoimien tuottajilta sekä ihmiskaupan
vastaiseen toimintaan tarkoitettua valtionapua saavilta. Yksittäistä uhria
koskevia henkilötietoja yhdenvertaisuusvaltuutettu voi
saada vain silloin, jos tiedon saanti on välttämätöntä raportointitehtävien
hoitamiseksi.
Kansallisen ihmiskaupparaportoijan tehtävän perustamista
koskevaan hallituksen esitykseen (HE 193/2008
vp — TyVM 15/2008 vp)
ei sisältynyt säännöksiä vähemmistövaltuutetun
oikeudesta olla läsnä suljetuin ovin tapahtuvissa
oikeudenkäynneissä niissä tilanteissa,
joissa vähemmistövaltuutettu ei toimi uhrin avustajana. Työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta katsoi tuolloin saamansa selvityksen perusteella,
että säännöksiä voidaan
kuitenkin tulkita niin, että oikeudenkäynnin seuraaminen
on mahdollista. Valiokunta piti tärkeänä,
että tulkintakäytäntöä seurataan
ja että tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin
säännösten täsmentämiseksi
niin, että vähemmistövaltuutetun tiedonsaanti
myös tältä osin turvataan.
Ihmiskaupparaportoija toteaa kertomuksessaan, että käytännössä mahdollisuus
seurata suljetuin ovin käytyjä oikeudenkäyntejä on
toteutunut vaihtelevasti. Osa tuomioistuimista sallii suljetuin
ovin käydyn oikeudenistunnon seuraamisen, osa ei. Ihmiskaupparaportoija
pitää tärkeänä, että tiedonsaantioikeus
turvataan tältä osin tarvittaessa lainsäädäntömuutoksilla
(suositus 19).
Lakivaliokunta ei pidä lausunnossaan (LaVL 21/2014
vp) perusteltuna ihmiskaupparaportoijan osallistumista
oikeudenkäynnin suljettuun käsittelyyn, joka käydään
asianomistajan oikeusturvan takaamiseksi ja usein lisäksi
sen turvaamiseksi, että oikeudenkäynnissä saadaan
riittävä näyttö asiassa. Lakivaliokunta
ei pidä suositusta tarpeellisena myöskään
ihmiskaupparaportoijan tiedonsaantioikeuksien kannalta, sillä jokaisesta
ihmiskaupparikoksesta salaiseksi julistetut tuomiot lähetetään
ihmiskaupparaportoijalle tiedoksi.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
huomauttaa, että yhdenvertaisuusvaltuutetun oikeus seurata
suljetuin ovin käytäviä oikeudenistuntoja turvaa
valtuutetulle mahdollisuuden saada tietoa ihmiskauppailmiöstä oikeudenkäyntiasiakirjoissa
esitettyä laajemmin ja sen ansiosta mahdollisuuden arvioida
ilmiötä kokonaisvaltaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä,
että yhdenvertaisuusvaltuutetun oikeus seurata suljetuin
ovin käytäviä oikeudenkäyntejä turvataan
myös niissä tilanteissa, kun valtuutettu ei toimi
uhrin avustajana.
Toimijoiden välinen yhteistyö
Ihmiskaupan vastainen toiminta edellyttää monialaista
yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä kansallisella
että kansainvälisellä tasolla. Suomessa
ihmiskaupan vastainen toiminta koskettaa monia viranomaistahoja,
kuten poliisi-, raja-, tulli-, maahanmuutto-, työsuojelu-
ja veroviranomaisia sekä syyttäjiä ja
kuntasektoria. Kolmannen sektorin toimijat ovat keskeisiä yhteistyökumppaneita.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy
hallintovaliokunnan näkemykseen siitä, että toiminnan
koordinointi ja hyvä yhteistyö niin viranomaisten
välillä kuin myös viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen
välillä on ihmiskaupan torjunnan tehostamisen
ja uhrien oikeuksien turvaamisen kannalta välttämätöntä.
Sisäministeriössä aloitti 1.6.2014
toimintansa ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattori. Hänen
tehtävänään on muun muassa yhteensovittaa
poikkihallinnollisia ihmiskaupan torjuntaan liittyviä asioita
sekä osallistua kansainväliseen yhteistyöhön.
Ihmiskaupan vastaista toimintaa ohjaa keskeisten ministeriöiden edustajista
koostuva ryhmä. Lisäksi on tarkoitus luoda ihmiskaupan
vastaisen toiminnan koordinointiverkosto, johon kuuluisi muiden
asian kannalta keskeisten viranomaisten lisäksi myös kansalaisjärjestöjä ja
tutkimuslaitoksia. Valiokunta pitää hallintovaliokunnan
tavoin tärkeänä, että myös
kunnat ovat edustettuina verkostossa.
Ihmiskaupparaportoija toimii tiiviissä yhteistyössä ihmiskauppakoordinaattorin
kanssa. Saadun selvityksen mukaan yhteistyö on lähtenyt hyvin
käyntiin. Valiokunta katsoo, että molempien toimijoiden
toiminta on luonteeltaan tosiaan täydentävää ja
entisestään tehostaa ihmiskaupan vastaista toimintaa
valtioneuvoston piirissä ja laajemminkin suomalaisessa
yhteiskunnassa.
Kansallinen ihmiskaupparaportoija katsoo muiden maiden kokemusten
perusteella, että koordinointi hyötyy merkittävästi
siitä, että työ on sidoksissa lainsäädäntöön,
ja suosittelee ihmiskauppakoordinaattorin toimintaa koskevan lainsäädännön
valmistelemista. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
tukee ehdotusta.
Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet
Voimassa olevan rajavartiolain (578/2005) 42 §:n
mukaan rajavartiolaitos toimittaa esitutkinnan, kun on syytä epäillä,
että on tehty rikos, joka koskee laittoman maahantulon
järjestämistä ja siihen liittyvää rikoslain
25 luvun 3 ja 3 a §:ssä tarkoitettua
ihmiskauppaa. Kansallinen ihmiskaupparaportoija suosittelee kertomuksessaan
rajavartiolaitoksen toimivaltuuksien laajentamista myös
sellaisiin ihmiskaupparikoksiin, joihin ei liity laitonta maahantulon
järjestämistä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
yhtyy hallintovaliokunnan näkemykseen siitä, että ennen päätösten
tekemistä asiaa tulee selvittää vielä tarkemmin
ja arvioida muun muassa tarvittavat lainsäädäntömuutokset
ja resurssikysymykset.