Yleisperustelut
Sosiaalisten yritysten toiminnan tukeminen
Valiokunta on käsitellyt sosiaalisia yrityksiä koskevan
lainsäädännön toimivuutta viime
syksynä 20 päivänä kesäkuuta
2006 työministeriöltä saamansa kirjallisen
selvityksen perusteella ja antanut asiasta lausuntonsa (TyVL 15/2006
vp). Valiokunta yhtyi eräin täsmennyksin ja huomautuksin
ministeriön selvityksessä esitettyihin näkökohtiin.
Keskeisiä sosiaalisten yritysten toimintaan liittyviä parannusehdotuksia
olivat palkkatuen korotus, palkkatuen ennakoitavuuden parantaminen,
rahoituksen saannin helpottaminen, projektituen kehittäminen,
sosiaalisten kriteereiden käyttäminen julkisissa
hankinnoissa, sosiaaliselle yritykselle annettava mahdollisuus saada
korvausta työntekijän edelleen sijoittamisesta,
sosiaalisten yritysten tunnettavuuden lisääminen
ja lain kohderyhmien laajentaminen. Valiokunta korosti lisäksi
tarvetta saattaa lainsäädäntömuutokset
pikaisesti voimaan.
Käsiteltävänä olevassa hallituksen
esityksessä ehdotetaan helpotettavaksi vajaakuntoisten
ja pitkäaikaistyöttömien lukemista siihen
30 prosentin työllistettyjen osuuteen, joka on sosiaalisen
yrityksen rekisteröinnin edellytyksenä. Lisäksi
sosiaaliselle yritykselle myönnettävän
korotetun palkkatuen enimmäismäärää korotetaan ja
korkeimman korotetun palkkatuen enimmäiskeston pidennys
laajennetaan koskemaan muitakin kuin vajaakuntoisia.
Esitys on osa laajempaa kokonaisuutta, jolla toteutetaan ne
valiokunnan lausunnossa esitetyt parannusehdotukset, joiden pikainen
toteuttaminen on katsottu mahdolliseksi. Osana tätä kokonaisuutta
valtioneuvosto on antanut vuoden 2007 alusta voimaan tulleet asetukset (1397/2006
ja 1420/2006), joilla sosiaalisille yrityksille tuli mahdollisuus
periä korvaus edelleen sijoitettaessa vajaakuntoisia tai
pitkäaikaistyöttömiä töihin
sosiaalisen yrityksen ulkopuolelle ja työllisyyspoliittinen
projektituki korvattiin työllisyyspoliittisella avustuksella,
jonka enimmäismäärä korotettiin
75 prosenttiin hyväksyttävistä kustannuksista.
Lisäksi tarkoituksena on kehittää sosiaalisten
yritysten tukirakennetta niin, että niiden perustamisessa
ja toiminnan vakiinnuttamisessa tarvittavia asiantuntijapalveluja
voitaisiin hankkia esimerkiksi uusyrityskeskuksilta.
Palkkatuen riittävyyden turvaamiseksi ja sen ennakoitavuuden
parantamiseksi työllisyysmäärärahojen
alueellisessa jaossa vuonna 2007 sosiaalisten yritysten
määrärahat kiintiöidään
erikseen. Valiokunta pitää tärkeänä,
että palkkatukipäätöksiä koskevat
käytännöt työhallinnossa saadaan
yhtenäistettyä. Sosiaalisten yritysten tulee voida
luottaa siihen, että palkkatuet myönnetään
niin kestoltaan kuin tukitasoltaankin yhtenäisin kriteerein
koko maassa.
Rahoituksen saannin helpottamiseksi kauppa- ja teollisuusministeriö on
18.10.2006 tekemällään päätöksellä tarkistanut
investointituen myöntämisperiaatteita. Sosiaalisten
yritysten alhaisemman tuottavuuden johdosta niille voidaan myöntää korotettua
investointitukea siten, että tuki on kehitysalueella 10 % ja
kehitysalueen ulkopuolella 5 % ohjeellista tukitasoa korkeampi.
Valiokunta toteaa erityisellä tyydytyksellä, että hallituksen
esitys on saatu nopeasti eduskunnan käsiteltäväksi.
Myös useihin muihin valiokunnan lausunnossa todettuihin
ongelmiin on puututtu. Valiokunta katsoo, että nyt esitetyillä ja
jo toteutettavina olevilla toimilla voidaan sosiaalisten yritysten
toimintaedellytyksiä nykyisestään parantaa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että sosiaalisten yritysten palveluksessa on vuonna 2008
nykyiseen verrattuna kaksinkertainen määrä vajaakuntoisia
ja pitkäaikaistyöttömiä, kuten esityksen
tavoitteeksi on asetettu.
Samalla valiokunta korostaa, että kyseessä on vasta
osauudistus ja työtä sosiaalisia yrityksiä koskevan
lainsäädännön kehittämiseksi
tulee jatkaa. Suomeen tarvitaan toimivat välityömarkkinat,
jotka huolehtivat vajaakuntoisten, pitkäaikaistyöttömien
ja muiden vaikeasti työllistyvien ryhmien työmarkkinavalmiuksien
kehittämisestä ja toimivat siltana avoimille työmarkkinoille pääsemiseksi.
Sosiaaliset yritykset ovat tärkeä työväline
välityömarkkinoiden luomisessa.
Palkkatuen määrä
Esityksen mukaan sosiaaliselle yritykselle myönnettävä korotettu
palkkatuki (enimmäismäärä keskimäärin
822 euroa kuukaudessa) muutetaan prosenttiperusteiseksi silloin,
kun sosiaalinen yritys palkkaa vajaakuntoisen tai pitkäaikaistyöttömän.
Vaikeasti työllistyvän, toisin sanoen työttömyysetuutta
vähintään 500 työttömyyspäivältä saaneen
työttömän työnhakijan palkkaamiseen
myönnettävän korkeimman korotetun palkkatuen
(entinen yhdistelmätuki, enimmäismäärä 975
euroa kuukaudessa) laskentaperustetta ei muutettaisi. Sitä voitaisiin
kuitenkin esityksen mukaan myöntää sosiaaliselle
yritykselle enimmäismääräisenä nykyisen
vuoden sijasta kahden vuoden ajalta.
Monet valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat katsoneet, että palkkatuen
muuttaminen prosenttiperusteiseksi tosiasiassa heikentää pienipalkkaisten
vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien
saamaa tukea. Prosenttiperusteinen tuki jää pienemmäksi
kuin nykyinen enimmäismäärä tilanteissa,
joissa työntekijälle maksetaan palkkaa vähemmän
kuin 1 100—1 200 euroa kuukaudessa. Tällainen
on tilanne usein silloin, kun kyseessä on vähän
koulutusta vaativa suorittava työ tai kun työtä tehdään
osa-aikaisesti työntekijän vajaakuntoisuudesta
johtuen.
Valiokunta ei pidä tarkoituksenmukaisena, että tukitaso
kenenkään sosiaaliseen yritykseen työllistettävän
vajaakuntoisen tai pitkäaikaistyöttömän
osalta laskee nykyisestään. Tästä syystä valiokunta
ehdottaa säännöstä muutettavaksi
siten, että pääsääntönä on
nykyinen tukitaso, johon voidaan tehdä prosenttiperusteisen
laskutavan mukainen korotus silloin, kun tukityöllistetyn
palkkataso on niin hyvä, että prosenttiperusteisesti
laskettuna tuki muodostuu suuremmaksi kuin nykysääntöjen
mukaan.
Lain kohderyhmien laajentaminen
Sosiaalisia yrityksiä koskeneesta selvityksestä antamassaan
lausunnossa valiokunta puolsi työllistettävien
kohderyhmien laajentamista mm. mielenterveyskuntoutujiin ja maahanmuuttajiin. Mielenterveysongelmat
ovat Suomessa merkittävä työelämästä syrjäytymisen
syy. Psykiatristen sairauksien, erityisesti masennuksen, perusteella
myönnettyjen eläkkeiden ja sairauspäivärahapäivien
määrä on kasvanut merkittävästi
viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2004 oli työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveys-
ja käyttäytymishäiriöiden vuoksi
lähes 110 000 henkilöä.
Eläkepäätös ehkäisee
mielenterveyskuntoutujan työllistämisestä yritykselle
myönnettävän palkkatuen, koska eläkkeellä olevaa
ei käytännössä kovin usein hyväksytä työttömäksi
työnhakijaksi. Säännöksiä tulisikin
tarkistaa siten, että myös mielenterveyskuntoutujat,
kuntoutustuella olevat henkilöt sekä eläkkeen
lepäämään jättäneet
henkilöt voisivat työllistyä sosiaalisiin yrityksiin
nykyistä paremmin. Samalla valiokunta toteaa, että eläkkeen
lepäämäänjättämisjärjestelmän
kattavuutta tulisi parantaa ja joustavuutta lisätä.
Myös mahdollisuuksia yhdistää pienet
eläketulot palkkatuloihin tulisi kehittää. Valiokunta
ehdottaa asiasta hyväksyttäväksi lausumaa (Valiokunnan
lausumaehdotus 1).
Rekisteröityminen sosiaaliseksi yritykseksi edellyttää,
että yrityksen työntekijöistä vähintään
30 prosenttia on vajaakuntoisia tai vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä.
Siten vähintään yhden työntekijän
tulee olla vajaakuntoinen. Valiokunta ehdottaa, että hallitus
selvittää, voitaisiinko vajaakuntoisten kohderyhmään lukea
myös yrittäjä itse, jos hän
on vajaakuntoinen. Tällä helpotettaisiin yrityksen
pääsyä sosiaalisten yritysten
rekisteriin.
Huonon suomen ja ruotsin kielen taidon omaavien tai niitä täysin
osaamattomien maahanmuuttajien on vaikea päästä työmarkkinoille.
Sosiaalisilla yrityksillä on hyviä kokemuksia maahanmuuttajien
työllistämisestä. Niiden palveluksessa
maahanmuuttajan suomen tai ruotsin kielen taito on kehittynyt ja
suomalaiset kontaktit lisääntyneet, jolloin maahanmuuttaja
on voinut siirtyä normaaliin yritykseen töihin.
Erittäin hyviä kokemuksia on ollut projektista,
jossa suomen kielen opettaja on ollut mukana työpaikalla,
jolloin kielen opetus on ollut konkreettista ja elävään
elämään liittyvää.
Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi
lausumaa, jossa edellytetään, että lainsäädäntöä tarkistetaan
siten, että suomea ja ruotsia huonosti osaavat maahanmuuttajat
voidaan laskea lain tarkoittaman 30 %:n piiriin ja työllistää heidät
korkeimmalla korotetulla palkkatuella sosiaalisiin yrityksiin jo
ennen 500 työttömyyspäivän täyttymistä (Valiokunnan
lausumaehdotus 2).
Vajaakuntoisten työllistäminen on koko yhteiskunnan
tehtävä
Vajaakuntoiset ja pitkäaikaistyöttömät
muodostavat merkittävän työvoimareservin,
jonka työpanoksen saaminen käyttöön
on entistä välttämättömämpää väestön
ikääntyessä ja työikäisten
määrän vähetessä. Viime
aikojen suotuisasta työllisyyskehityksestä huolimatta
vajaakuntoisilla ja pitkäaikaistyöttömillä on
edelleen merkittäviä vaikeuksia työllistyä.
Tarvitaan laajaa vastuun ottamista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa,
jotta näiden ryhmien työllistämisessä edistytään
siten, että pystytään vastaamaan työvoiman
niukkenemisen asettamiin haasteisiin.
Vuonna 2005 oli vajaakuntoisten osuus kaikista työttömistä Suomessa
noin 33 000 eli 14,4 %.
Työministeriön tutkimuksen mukaan heikon tai kohtalaisen
työkyvyn omaavia työttömiä on
yli 100 000. Myös työkyvyttömyyseläkkeellä on
suuri määrä henkilöitä,
joiden työpanos olisi mahdollista saada käyttöön
sopivia tukitoimia ja eläkkeen lepäämään
jättämismahdollisuuksia kehittämällä.
Vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen
täytyy rohkaista ja kannustaa myös tavallisia
yrityksiä. Tavoitteena tulee olla työllistymisen
esteiden poistaminen ja tukimuotojen kehittäminen siten,
että vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien
sijoittuminen tavallisiin yrityksiin helpottuu. Tavoiteltaessa kymmenien tai
satojen tuhansien vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien
saamista töihin on tärkeää selvittää korotettujen,
pitkäaikaisten tai pysyvien palkkatukien suuntaamista suoraan
koko yrityskenttään.
Vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllisyystilanteen
parantaminen edellyttää merkittävää asenteiden
muutosta niin yritystoiminnan piirissä kuin koko yhteiskunnassakin.
Työllistäminen on tärkeätä ja
perusteltua sekä kansan- ja yritystalouden että yksilöiden
kannalta. Taloudellisessa päätöksenteossa
on pystyttävä näkemään
ne pitkän tähtäyksen säästöt
ja tuotot yhteiskunnalle, yrityksille ja yksilöille, jotka näiden
ryhmien työllistämisestä tulevat.
Joidenkin vajaakuntoisten työllistämisessä korostuvat
inhimillinen huolenpito ja ihmisarvon ylläpitäminen
ohi taloudellisten arvojen. Näillekin ihmisille tulee suoda
mahdollisuus kokea olevansa yhteiskunnan hyödyllisiä jäseniä ja ansaita
elantonsa.
Jotta kaikille löytyisi sopiva työpaikka,
tarvitaan laaja kirjo erilaisia työmahdollisuuksia, jotka
valmentavat henkilöä kohti avoimia työmarkkinoita
ja joista sosiaaliset yritykset ovat vain yksi. Niiden ohella tarvitaan
työpajoja, työkeskuksia, klubitaloja, työttömien
yhdistyksiä ja muita välityömarkkinoilla
toimivia yhteisöjä. Tarvitaan myös viranomaisten
yhteistyötä yli hallinnonalojen rajojen, jotta
pystytään kehittämään
uusia toimintamuotoja ja järjestämään niille
rahoitusta. Rahoituksen järjestämisen ei pitäisi
olla ongelma, jos kaikki tahot ymmärtävät,
että viime kädessä kalleinta on jättää valtava
määrä osaamista, työkykyä ja
-halua hyödyntämättä ja antaa
ihmisten syrjäytyä.
Sosiaalisen yritystoiminnan kehitysnäkymät
Sosiaalisissa yrityksissä nähtiin lainsäädäntöä luotaessa
toimintamuoto, jonka avulla alhaisemman työkyvyn omaavat,
vaikeasti työllistyvät henkilöt voisivat
osallistua työelämään oman työkykynsä mukaisesti
ja samalla heidän taloudellinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen
tilanteensa kohentuisi. Työskentely sosiaalisessa yrityksessä parantaa
henkilöiden työmarkkinavalmiuksia ja näin
antaa heille paremmat mahdollisuudet työllistyä avoimille
työmarkkinoille. Käytännössä kyse
on kuntoutuksesta ja työhönvalmennuksesta. Sosiaalisen
yrityksen tulisi monipuolisen tuen, ohjauksen ja oppimismahdollisuuksien
tarjoamisen avulla kuntouttaa vaikeasti työllistyvät
ihmiset työmarkkinakelpoisiksi, työntää heidät
eteenpäin muiden yritysten tarjoamille työmarkkinoille
ja ottaa uudet kuntoutettavat tilalle. Työ on hyvin haasteellista
ja edellyttää erityisosaamista, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä toimivia
yhteistyösuhteita esimerkiksi työterveyshuoltoon.
Osa tästä ryhmästä ei välttämättä työllisty
sosiaalisen yrityksen ulkopuolelle koskaan, mutta siitä huolimatta
pelkästään työllistyminen sosiaaliseen
yritykseen, vaikka määräajaksikin, vähentää syrjäytymistä ja
säästää terveys- ja sosiaalihuollon kustannuksia.
Suomessa lainsäädäntö lähtee
siitä kunnianhimoisesta tavoitteesta, että sosiaalinen
yritys on markkinoilla lähes samassa asemassa kuin mikä tahansa
voittoa tuottava yritys. Erona on tiettyjen tukien maksaminen hivenen
suotuisammin ehdoin kuin muille yrityksille. Ongelmaksi onkin noussut
se, voivatko sosiaaliset yritykset toimia lähes samoin
ehdoin markkinoilla, jotka ovat koventuneet kaikkien yritysten osalta
ja joilla työntekijöiltä vaaditaan yhä parempaa osaamista
ja korkeampaa tuottavuutta.
Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan sosiaalisten yritysten
haasteet liittyvät taloudellisen toiminnan pienuuteen,
heikkoon taloudelliseen tilanteeseen ja rajalliseen kykyyn työllistää vajaakuntoisia.
Sosiaalisten yritysten toimialat ovat harvoin mitään
"kultakaivoksia", ja edellytys työllistää vajaakuntoisia
tai pitkäaikaistyöttömiä 30 % työntekijämäärästä vaikeuttaa
merkittävästi kilpailua. Kaksijakoinen tehtävä,
toimia kuntouttajana ja samalla kilpailla markkinoilla, on erittäin
haasteellinen. Tarve yrittää pärjätä markkinoilla
johtaa helposti myös ristiriitaan vajaakuntoisten työllistämistavoitteen kanssa.
Tarjolla olevista työllistettävistä voidaan
joutua valitsemaan ne, joiden tuottavuus on suhteellisen hyvä tai
joiden osalta on todennäköistä, että he
pääsevät tuottavuudessa nopeasti lähelle
normaalia.
Säädettäessä sosiaalisia
yrityksiä koskevaa lakia lähdettiin siitä,
että sosiaaliset yritykset voisivat työllistää joitakin
tuhansia vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä.
Tähän mennessä sosiaaliset yritykset
ovat työllistäneet vasta noin kymmenesosan tuosta
määrästä. Vaikka sosiaalisten
yritysten lainsäädäntö saataisiin
toimimaan sitä säädettäessä tarkoitetulla
tavalla, ei sen avulla pystytä ratkaisemaan kuin pieni
osa vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien
rakenteellisesta työttömyydestä.
Esillä on ollut sosiaalisen yrityksen määritelmän
muuttaminen siten, että sosiaalinen yritys määriteltäisiin
voittoa tavoittelemattomaksi sosiaalisia tarkoituksia varten perustetuksi
yritykseksi. Monissa maissa lainsäädäntö tarjoaa
toimintaa, päämääriä,
työvoimaa ja omistusoikeutta koskevien rajoitustensa perusteella
erityisiä etuuksia sosiaalisille yrityksille. Näitä voivat olla
esimerkiksi julkisen sektorin erityistuet ja verotukseen tai sosiaaliturvamaksuihin
liittyvät helpotukset. Myös EU-säännösten
mukaan tällaiselle rajoitetun voitonjaon yritykselle olisi mahdollista
myöntää korkeampia palkkatukia ja sitä voitaisiin
suosia julkisia hankintoja tehtäessä.
Suomessa ei nykyisin ole lainsäädäntöä,
joka koskisi erityisesti rajoitettuun voitonjakoon perustuvia yrityksiä.
Eduskunta hyväksyi 16.1.2007 julkisia hankintoja koskevan
hallituksen esityksen (HE 50/2006 vp) käsittelyn
yhteydessä lausuman, jossa edellytetään
hallituksen selvittävän tarpeen luoda voittoa
tavoittelemattomia ja rajoitetun voitonjaon yhteisöjä koskevaa
erillislainsäädäntöä.
Valiokunta kiirehtii tällaisen lainsäädännön
aikaansaamista, jotta sosiaalisia yrityksiä koskevaa lainsäädäntöä voitaisiin kehittää
siten,
että voittoa tavoittelemattomille sosiaalisille yrityksille
voitaisiin turvata selvästi nykyistä paremmat
tuet, joiden turvin ne voisivat laajentaa toimintaansa merkittävästi.Tällöin voitaisiin myös harkita,
olisiko mahdollista osoittaa sosiaalisten yritysten hoidettavaksi
joitakin sellaisia alueita, joihin kilpailua ei ole tarkoituksenmukaista
ulottaa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että viipymättä selvitetään,
mahdollistavatko EU-säännökset korkeamman
tukitason noudattamisen silloin, kun sosiaalisen yrityksen voitonjako
on esimerkiksi yhtiöjärjestyksessä rajoitettu.
Jos tämä on mahdollista, tulee heti ryhtyä toimenpiteisiin
tukitason nostamiseksi näiden yritysten osalta. Samalla
tulee selvittää, onko mahdollista uudistaa komission
yli kymmenen vuotta sitten hyväksymän työllistämistukiohjelman
ehdot siten, että nykyistä korkeammat tukitasot
voitaisiin ottaa käyttöön työllistettäessä sosiaalisiin
yrityksiin.