Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Työelämän tietosuoja
Turun yliopistossa hiljattain tehdyn tutkimuksen (Työelämän
yksityisyyden suoja, työ- ja elinkeinoministeriön
julkaisuja 10/2008) mukaan yksityisyyden suojasta työelämässä annettu
laki on toiminut suhteellisen hyvin. Monet työnantajan
ja työntekijöiden edustajat tuntevat kuitenkin
huonosti lain velvoitteita. Heikoimmin tunnetaan ja noudatetaan
säännöksiä, jotka velvoittavat
käsittelemään työntekijöiden
valvontaa ja henkilötietoja koskevat menettelyt ja toimintatavat
yhteistoimintalainsäädännön
mukaisesti yhteistoiminnassa työntekijöiden kanssa
ennen niiden käyttöönottoa.
Valiokunta pitää työnhakijoiden ja
työntekijöiden yksityisyyden suojan toteutumista
työelämässä erittäin
tärkeänä. Valiokunta korostaa avoimuuden
ja vuorovaikutuksen merkitystä pyrittäessä luomaan
työpaikoille hyvä henki ja edistämään
työhyvinvointia ja tuottavuutta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että yhteistoiminnan kehittämiseen työpaikoilla
panostetaan niin, että järjestelmä saadaan
toimimaan lainsäätäjän tarkoittamalla
tavalla.
Lain noudattamisen tehostamiseksi olisi tärkeää aktiivisesti
tiedottaa lain säännöksistä niin työntekijöille
kuin työnantajillekin. Valiokunta korostaa erityisesti
työsuojeluvaltuutettujen ja luottamusmiesten tehokasta
koulutusta, jotta tieto leviäisi työntekijöiden
keskuuteen. Myös työnantajaliittojen tulisi aktiivisesti
tiedottaa jäsenilleen lain sisällöstä sekä kouluttaa
työnantajien edustajia ja työsuojelupäälliköitä.
Tärkeää olisi huolehtia tiedon levittämisestä myös
yleisten tiedotusvälineiden kautta, jotta tieto tavoittaisi
myös järjestäytymättömät
työnantajat ja työntekijät.
Työntekijän henkilöluottotietojen
käsittely
Tällä hetkellä henkilöluottotietojen
käsittelystä työelämässä ei
ole erillisiä säännöksiä.
Säännösten puute on mahdollistanut käytännössä sen, että työnantajat
ovat pyytäneet työnhakijoiden ja työntekijöiden
henkilöluottotietoja myös sellaisissa tilanteissa,
joissa sen ei voida katsoa olleen perusteltua. Valiokunta pitääkin
käsiteltävänä olevaa esitystä hyvin
tärkeänä, jotta henkilöluottotietojen
käsittelylle työelämässä saadaan
selkeät pelisäännöt. Valiokunta
korostaa, että työnhakijan tai työntekijän
henkilöluottotietojen käyttäminen työelämässä tulee
rajata tiukasti vain niihin tilanteisiin, joissa objektiivisesti
arvioituna työnantaja tarvitsee tietoja päättäessään
työntekijän palkkaamisesta tai siirtämisestä tehtävään,
jossa vaaditaan erityisen suurta luotettavuutta.
Valiokunta painottaa, että merkintä henkilöluottotiedoissa
ei ole rikos eikä se välttämättä kerro
mitään työntekijän luotettavuudesta
tai rehellisyydestä. Merkintä luottohäiriöstä ei
suoraan kerro myöskään kevytmielisestä talouden hoidosta,
vaan luottohäiriön voi aiheuttaa esimerkiksi takausvelka,
sairaus, puolison kuolema, avioero tai työttömyys.
Nuorilla luottotiedoissa oleva merkintä liittyy usein
pikaluottoihin, osamaksukauppoihin, luottokortin varomattomaan käyttöön
taikka matkapuhelinlaskuihin ja kertoo lähinnä oman talouden
suunnittelemiseen liittyvästä kokemattomuudesta.
Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että kouluissa ja tiedotusvälineissä annettaisiin
nuorille nykyistä enemmän tietoa arkipäivän
talousasioista ja parannettaisiin nuorten valmiuksia huolehtia paremmin
oman taloutensa hoitamisesta. Nuorille tulisi myös tähdentää,
että luottotietoja voidaan käyttää työhönotossa
ja niissä oleva merkintä voi heikentää heidän
pääsyään työmarkkinoille.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että luottotietojen
käyttäminen työhönotossa voi osaltaan
vaikeuttaa vaikeassa asemassa olevien pitkäaikaistyöttömien
ja syrjäytyneiden asemaa entisestään.
Töihin pääsy parantaisi henkilön
taloudellista tilannetta ja auttaisi maksuhäiriöiden poistamisessa.
Maksuhäiriötä koskevien merkintöjen
poistamisesta luottotietorekisteristä säädetään
luottotietolain 18 §:ssä. Säännöksen
mukaan yleisimpien maksuhäiriöiden tallennusaika
on kolme vuotta. Uuden ulosottoyrityksen jälkeen samasta
velasta voi tulla uusi merkintä, jolloin säilytysaika
alkaa jälleen alusta. Merkintä säilyy useimmissa
tapauksissa rekisterissä, vaikka sen aiheuttanut velka
olisi maksettu. Maksua koskeva tieto voidaan kuitenkin velallisen
pyynnöstä ottaa rekisterin lisätietoihin.
Lisätietoihin voidaan velallisen pyynnöstä ottaa
myös tietoja maksuhäiriön syntyhistoriasta,
kuten siitä, että merkintä luottotietoihin
on aiheutunut takausvastuun tai lamavuosina syntyneen velan johdosta.
Valiokunta korostaa, että ensisijaisesti työnantajan
tulisi pystyä arvioimaan työnhakijan tai työntekijän
luotettavuus muilla tavoin kuin hankkimalla henkilöluottotietoja.
Esityksen perustelujen mukaan luottotietojen käyttö voidaan kuitenkin
katsoa tarpeelliseksi objektiivisenkin mittapuun mukaan arvioituna
eräissä työtehtävissä,
joihin liittyy mahdollisuus laittoman taloudellisen hyödyn
tavoitteluun. Siten työnantajan oikeus käsitellä henkilöluottotietoja
voisi olla tarpeellista sellaisissa työtehtävissä,
joissa työntekijän toiminta voi aiheuttaa merkittävää taloudellista
vahinkoa työnantajalle. Luottotiedot eivät kuitenkaan
saisi olla yksinomainen kriteeri työnantajan tehdessä päätöksiä työntekijän luotettavuudesta.
Valiokunta painottaa, että työnantajan tulee lain
mukaan kertoa työnhakijalle saamistaan tiedoista ja siitä,
että hän aikoo käyttää niitä päätöksenteossaan.
Säännös on takoitettu työnhakijan
turvaksi. Sen tarkoituksena on antaa työnhakijalle mahdollisuus
oikaista tiedoissa mahdollisesti olevat virheet ja kertoa tarkemmin
niistä olosuhteista tai syistä, joista merkinnät
ovat aiheutuneet.
Lakiehdotuksen mukaan työnantajalla on oikeus saada
luottotiedot vain, jos työnhakijan on tarkoitus toimia
tietyissä laissa luetelluissa tehtävissä ja
jos tehtävä edellyttää erityistä luotettavuutta.
Luottotietorekisteriä pitävän yrityksen on
siis ennen tietojen antamista harkittava, onko työnantajalla
laissa edellytetty syy saada tiedot. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että työ- ja elinkeinoministeriö yhdessä tietosuojavaltuutetun
ja luottorekisteriä pitävien yritysten kanssa valmistelee
ohjeet siitä, miten ja millaisten tietojen pohjalta harkinta
on tarkoitus suorittaa.
Valvonta
Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain
noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset yhdessä tietosuojavaltuutetun
kanssa. Henkilöluottotietoja koskevat uudet säännökset merkitsevät
jonkin verran lisäystä työsuojeluviranomaisten
ja tietosuojavaltuutetun nykyisiin tehtäviin. Tietosuojaa
ja yksityisyyttä koskeviin asioihin kiinnitetään
yhä enemmän huomiota työelämässä,
ja on todennäköistä, että näitä koskevat
asiakasaloitteet ja koulutustarpeet lisääntyvät
sekä työsuojelupiireissä että tietosuojavaltuutetun
toimistossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että valvontaan
osoitetaan riittävästi resursseja niin, että säännösten
noudattamista voidaan tehokkaasti valvoa.
Yksityiskohtaiset perustelut
4 §. Työntekijän henkilötietojen
keräämisen yleiset edellytykset ja työnantajan
tiedonantovelvollisuus.
Luottotietolain 29 §:n mukaan sen, joka hankkii
rekisteröidyn henkilöluottotietoja käytettäväksi
esimerkiksi luottoa myönnettäessä tai
huoneenvuokrasopimusta tehtäessä, tulee ilmoittaa
rekisteröidylle paitsi tietojen käytöstä myös
siitä, mistä rekisteristä luottotiedot
hankitaan. Valiokunta ehdottaa, että vastaava säännös otetaan
yksityisyyden suojasta työelämässä annetun
lain 4 §:n 2 momenttiin.
5 a §. Henkilöluottotietojen käsittely.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 12/2008 vp) mukaan
"työnantajalle ehdotetaan 5 a §:n nojalla
oikeutta saada ja käyttää tehtävään
valittua työnhakijaa koskevia henkilöluottotietoja,
kun työnhakijan on tarkoitus toimia työtehtävissä, jotka
edellyttävät erityistä luotettavuutta.
Ehdotetussa säännöksessä ei
kuitenkaan aseteta mitään edellytyksiä henkilöluottotietojen
saamiselle. Esityksen perustelujen mukaan mainittujen tietojen saamisen
edellytyksenä on voimassa olevassa 3 §:ssä mainittu
tarpeellisuusvaatimus. Lisäksi tietojen tulee liittyä välittömästi
työntekijän työsuhteeseen tai johtua
muun ohella työtehtävien erityisluonteesta. Ensisijassa
henkilöluottotiedot kerättäisiin voimassa
olevan lain 4 §:n
mukaan työntekijältä itseltään,
mutta käytännössä niitä hankittaisiin
henkilöluottotietoja saavilta ja käsitteleviltä yrityksiltä.
Esityksen perustelujen mukaan rekisterinpitäjän
tulisi "jollakin asianmukaisella tavalla" ennen luovuttamista ottaa
selvää siitä, onko luovutuksensaajalla
lainmukainen käyttöperuste. Luottotietojen luovuttaminen
edellyttää siis tiettyä harkinnanvaraisuutta.
Kuitenkin se, miten rekisterin pitäjät selvittävät
pyydettyjen henkilöluottotietojen käyttötarkoituksen,
jää melko avoimeksi.
Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan säännöstä on
asianmukaista täsmentää siten, että henkilöluottotietojen
saamisen ja käyttämisen edellytyksiin lisätään
tietojen tarpeellisuus työnhakijan luotettavuuden arvioimiseksi. Tällöin
rekisterin pitäjän harkinnassa, onko työnantajalla
laillinen peruste saada ja käyttää tietoja
vai ei, tulee ottaa huomioon työtehtävien laatu
ja merkitys kokonaisuudessaan. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu
5 a § voisi alkaa esimerkiksi seuraavasti: "Työnantajalla
on oikeus saada ja käyttää tehtävään
valittua työnhakijaa koskevia henkilön luotettavuuden
arvioimiseksi tarpeellisia luottotietolain (527/2007)
4 luvussa tarkoitettuja henkilöluottotietoja, kun..."
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan
työ- ja elinkeinoministeriöltä saaman
lausunnon mukaan "yksityisyyden suojasta työelämässä annettua
lakia säädettäessä lähtökohtana
oli, että nimenomaan 3 §:ssä tarkoitettu
tietojen tarpellisuusvaatimus koskee kattavasti kaikkia eri asiakohdista
säädettyjä pykäliä ja
ettei asiasta tulisi ao. pykälissä toistamiseen
säätää mitään.
Tämä periaate on todettu lain perusteluissa sekä mm. lakia
koskevassa esitteessä seuraavasti: "Siitä, että tietojen
on oltava tarpeellisia, ei saada poiketa edes työntekijän
suostumuksella ja tämän tarpeellisuusvaatimuksen
tulee toteutua lain muiden yksityiskohtaisempien säännösten
rinnalla." Jos ehdotettuun 5 a §:n 1 momentin
johdanto-osaan lisätään erikseen tässä yhdessä asiassa
tarpeellisuusvaatimus, niin lain systematiikka saattaa horjua. Lisäksi
perustuslakivaliokunnan ehdottama sanamuoto voidaan tulkita myös
sellaiseksi, että se ei oikeuttaisi käsittelemään
työntekijää koskevia kaikkia luottotietoja vaan
vain jollakin tavalla tarpeelliseksi harkittua osaa niistä.
Tästä syystä ministeriö ehdottaa ensisijaisesti,
ettei ehdotettua muutosta hyväksyttäisi. Toissijaisesti
perustuslakivaliokunnan ehdottaman sanamuodon sijaan valiokunnan
niin katsoessa tarpeelliseksi, säännöksen
sanamuoto voitaisiin täsmentää esim.
seuraavalla tavalla: "Työnantajalla on oikeus saada ja
käyttää tehtävään
valittua työnhakijaa koskevia luottotietolain (527/2007)
4 luvussa tarkoitettuja henkilöluottotietoja tämän
luotettavuuden arvioimiseksi, kun työntekijän
on tarkoitus toimia työtehtävissä, jotka
edellyttävät erityistä luotettavuutta ja:"
Työ- ja elinkeinoministeriön lausunnon pohjalta
valiokunta ehdottaa, että 5 a §:n 1 momentin
johdanto-osaan lisätään sanat "työnhakijan luotettavuuden
arvioimiseksi". Valiokunta painottaa, että lain 3 §:n
tarpeellisuusvaatimus koskee myös luottotietojen hankkimista
ja niitä voidaan hankkia vain, jos ne ovat tarpeellisia
luotettavuuden arvioimiseksi.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan henkilöluottotietoja
voitaisiin pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan
tarkistaa työnhakijasta, jonka tehtäviin kuuluisi
työnantajan tai tämän asiakkaan omaisuuden
vartiointi. Perustuslakivaliokunta pitää oikeasuhtaisuuden
kannalta arveluttavana, että esimerkiksi tavallinen teollisuusvartiointi
kuuluisi tähän ryhmään. Perustuslakivaliokunnan
mielestä säännöstä voitaisiin vielä muotoilla
siten, että vartioitavan omaisuuden laatu edellyttää erityistä luotettavuutta.
Työ- ja elinkeinoministeriö on lausunnossaan jättänyt
valiokunnan harkintaan, onko 1 momentin 6 kohdan sanamuotoa tarkennettava
perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti. Ministeriöllä ei
ole ehdotusta sanamuodoksi, miten omaisuuden laatua voitaisiin määritellä vartiointitehtävissä,
joiden nimenomaisena tarkoituksena on omaisuuden suojelu ja joihin
ministeriön näkemyksen mukaan liittyy mahdollisuus
taloudellisen hyödyn tavoitteluun. Tämä lainkohta
oli myös täysin yksimielinen lakia valmistelleessa työryhmässä,
eikä siitä nähty tarpeelliseksi edes käydä laajempaa
keskustelua lakiehdotuksen tarkoitus huomioon ottaen.
Viitaten työ- ja elinkeinoministeriön lausuntoon
työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ei pidä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena ehdottaa lakiehdotuksen 5 a §:n
1 momentin 6 kohtaa muutettavaksi.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotuksesta puuttuvat
tietojen luovuttamista koskevat korvaussäännökset.
Nykymuodossaan ehdotettu 5 a § koskettaa siten
jossain määrin luottotietotoimintaa harjoittavan
yrityksen perustuslain 15 §:ssä turvattua
omaisuudensuojaa. Perustuslakivaliokunta pitää tarpeellisena, että lakiin
lisätään asianmukaiset säännökset
siitä, että luottotietojen luovuttamisesta voidaan periä kohtuullinen
korvaus.
Työ- ja elinkeinoministeriön lausunnon mukaan
luottotietolain 10 §:ssä on säännös
tietojen luovuttamisen korvattavuudesta. Nyt ehdotetuilla säännöksillä ei
ole puututtu tämän pykälän soveltamiseen.
Siten luottotietojen luovuttamisesta voidaan periä kohtuullinen
korvaus jo voimassa olevien säännösten
mukaan.
Sen sijaan työ- ja elinkeinoministeriö esittää harkittavaksi,
että ehdotettuun 5 a §:ään
lisättäisiin uusi 3 momentti seuraavasti: "Työnantaja vastaa
henkilöluottotietojen hankkimisesta aiheutuvista kustannuksista."
Vastaava kustannusten korvausta koskeva säännös
on yksityisyyden suojasta työelämässä annetun
lain 10 §:ssä, joka koskee kustannuksia
huumausainetestiä koskevan todistuksen hankkimisesta. Samalla
säännöksestä kävisi
epäsuorasti ilmi, että henkilöluottotietojen
hankinnasta voi aiheutua kustannuksia.
Valiokunta yhtyy ministeriön näkemykseen työnantajan
korvausvelvollisuutta koskevan uuden 3 momentin säännöksen
tarpeellisuudesta varsinkin, kun 4 §:n 1 momentin
mukaan työnantajan on ensi sijassa kerättävä työntekijältä itseltään
häntä koskevat henkilötiedot. Tämä säännös
koskee myös luottotietojen hankintaa. Tällöin
on perusteltua, että työnantaja korvaa tietojen
hankintakustannukset, jos työntekijä toimittaa
itse työnantajalle selvitykset luottotiedoistaan. Valiokunta
ehdottaa uuden 3 momentin lisättäväksi
lakiehdotukseen, jolloin hallituksen esityksen mukainen 3 momentti
siirtyy 4 momentiksi.