Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Palkkatuki

Palkkatukien muuttaminen EU:n valtiontukisäännösten mukaisiksi

Palkkatuen ja starttirahan myöntämisedellytyksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että säännöksissä otettaisiin nykyistä paremmin huomioon kilpailuneutraliteetti ja EU:n valtiotukisäännökset, joiden mukaan elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle voidaan myöntää palkkatukea joko yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen säännösten mukaisena tukena tai vähämerkityksellisenä de minimis -tukena, jolloin tuen yhteismäärä voi olla enintään 200 000 euroa kolmen verovuoden aikana.

Esityksen mukaan starttiraha myönnetään de minimis -tukena. Palkkatuki myönnetään elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle joko ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti tai vähämerkityksellisenä de minimis -tukena. Muille kuin elinkeinotoimintaa harjoittaville työnantajille palkkatuet myönnetään entisin ehdoin. Palkkatukien myöntämisedellytykset eivät muutu kuntien, kotitalouksien eikä elinkeinotoimintaa harjoittamattomien yhdistysten ja säätiöiden osalta. Yhdistykset ja säätiöt, joiden toiminnasta vain osa on elinkeinotoimintaa, voivat eriyttää elinkeinotoiminnan kirjanpidollisesti muusta toiminnasta ja saada tähän muuhun toimintaan työllistyvien palkkatuet entisin ehdoin.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että 200 000 euron de minimis -tukimäärän kertymistä on työ- ja elinkeinoministeriön laatimien ohjeiden mukaan tarkoitus kontrolloida palkkatuen saajalta vaadittavalla ilmoituksella, jossa palkkatuen saajan on ilmoitettava kaikki kuluvan ja kahden edellisen verovuoden aikana saamansa de minimis -tuet. Jatkossa tukea myönnettäessä ilmoitetaan aina, onko kyseessä de minimis -tuki. Tällaista käytäntöä ei ole ollut aiemmin, joten järjestelmän tullessa voimaan hakijoiden voi olla vaikeaa tietää, mitkä aiemmat tuet katsotaan de minimis -tuiksi. Valiokunta korostaa viranomaisten velvollisuutta opastaa ja neuvoa hakijoita niin, että vältytään tukien takaisinperintätilanteilta.

Yleinen ryhmäpoikkeusasetus

Yleinen ryhmäpoikkeusasetus sääntelee palkkatuen myöntämisen reunaehdot: keiden työllistymisen tukemiseen palkkatukea voidaan myöntää, kuinka paljon ja kuinka pitkäksi ajaksi. Asetuksen mukaan palkkatuen tuki-intensiteetti saa olla enintään 50 % tukikelpoisista kustannuksista epäedullisessa asemassa olevien työntekijöiden kohdalla ja enintään 75 % tukikelpoisista kustannuksista alentuneesti työkykyisten työntekijöiden kohdalla.

Asetuksen 2 artiklan mukaan epäedullisessa asemassa olevia työntekijöitä ovat henkilöt, a) jotka eivät ole olleet vakinaisessa ansiotyössä kuuden viime kuukauden aikana; b) joilla ei ole keskiasteen koulutusta eikä ammatillista pätevyyttä; c) jotka ovat yli 50-vuotiaita; d) jotka ovat yksin eläviä aikuisia ja joilla on vähintään yksi huollettava; e) jotka työskentelevät jäsenvaltiossa sellaisella alalla tai sellaisessa ammatissa, jonka sukupuolijakauman epätasapaino on vähintään 25 prosenttia suurempi kuin keskimääräinen sukupuolijakauman epätasapaino kaikilla elinkeinoelämän aloilla kyseisessä jäsenvaltiossa, ja kuuluvat tähän aliedustettuun sukupuoliryhmään; tai f) jotka kuuluvat jäsenvaltion etniseen vähemmistöön ja jotka tarvitsevat kieli- tai ammatillista koulutusta tai työkokemusta, jotta heidän mahdollisuutensa vakituisen työpaikan saamiseen paranevat.

Lakiehdotuksen 7 luvun 1 a §:n mukaan palkkatuki voidaan myöntää ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena, kun palkattava on vajaakuntoinen, vaikeasti työllistyvä, pitkäaikaistyötön, ollut yhdenjaksoisesti työttömänä vähintään 6 kuukautta, vailla ammatillista koulutusta, yli 50-vuotias tai kotoutumissuunnitelmaan oikeutettu maahanmuuttaja. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotuksen mukainen luettelo poikkeaa ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesta luettelosta siten, että palkkatukea ei lakiehdotuksen mukaan voida myöntää ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisin ehdoin yksinhuoltajille eikä sellaisille etniseen vähemmistöön kuuluville, jotka eivät ole oikeutettuja kotoutumissuunnitelmaan. Palkkatukea ei ehdoteta Suomessa käytettäväksi segregaation purkamiseen myöntämällä tukea miesaloille hakeutuvien naisten ja naisaloille hakeutuvien miesten työllistämiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriössä laaditussa ohjeluonnoksessa on tulkintaohje lakiehdotuksen säännöksestä, jonka mukaan yhdenjaksoisen työttömyyden pitää olla kestänyt vähintään kuusi kuukautta ennen palkkatuetun työn aloittamista. Ohjeen mukaan esimerkiksi työvoimapoliittiset toimenpiteet, sairausloma ja työnhaun voimassaolon lakkaaminen katkaisevat yhdenjaksoisuuden.

Valiokunta pitää työ- ja elinkeinoministeriön tulkintaa tarpeettoman tiukkana. Yhdenjaksoisuuden vaatimus perustuu arvioon työttömyysjakson katkaisevan työssäolon tai pidempiaikaisen koulutuksen tai muun toimenpiteen myönteisestä vaikutuksesta työnsaantimahdollisuuksiin, jolloin työnhakijan ei katsota välttämättä tarvitsevan palkkatuettua työtä työllistyäkseen. Sen sijaan sairausloma ei yleensä paranna työllistymismahdollisuuksia, joten perusteita yhdenjaksoisuuden katkaisemiselle ei valiokunnan mielestä ole. Myös muissa tilanteissa tulee käyttää tervettä harkintaa eikä katkaista yhdenjaksoisuutta muodollisten keskeytysten takia, jos työttömyys tosiasiassa jatkuu yhdenjaksoisena.

Elinkeinotoiminnan harjoittaminen

Uusien palkkatukisäännösten tulkinnassa keskeinen merkitys on sillä, milloin työnantajan katsotaan harjoittavan elinkeinotoimintaa. Elinkeinotoimintaa ei lakiehdotuksessa määritellä. Perustelujen mukaan yhtiömuodossa toimivia työnantajia ja sosiaalisia yrityksiä niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta pidetään aina elinkeinotoiminnanharjoittajina. Yhdistysten ja säätiöiden kohdalla kuuluminen säännöksen soveltamisalaan arvioidaan kokonaisharkinnan perusteella tapauskohtaisesti. Arvion tekee palkkatuen myöntävä työ- ja elinkeinotoimisto.

Työ- ja elinkeinoministeriön laatiman ohjeluonnoksen mukaan yhdistyksen tai säätiön katsotaan olevan elinkeinotoiminnan harjoittaja, jos palveluiden ja tuotteiden myynti on jatkuvaa, ansiotarkoituksessa ja kilpailuolosuhteissa tapahtuvaa. Vain satunnaisesti palveluja ja tuotteita myyviä yhdistyksiä ei pidetä elinkeinotoiminnanharjoittajina. Jos toimintaa ei ole verotettu elinkeinotoimintana tai jos elinkeino on kokonaan vapautettu tuloverosta yleishyödyllisyyden perusteella myönnetyllä veronhuojennuksella, yhdistystä ei pidetä elinkeinotoiminnanharjoittajana.

Valiokunta korostaa toimivien välityömarkkinoiden merkitystä ja pitää välttämättömänä, että hallitus huolehtii välityömarkkinoiden toimivuudesta. Välityömarkkinoiden tarkoituksena on palkkatuetun työn avulla antaa vaikeasti työllistyville henkilöille mahdollisuus päästä mukaan työelämään ja hankkia työkokemusta, kehittää ammattitaitoaan ja vahvistaa itseluottamustaan niin, että he palkkatukijakson jälkeen voisivat työllistyä vapaille työmarkkinoille tai hakeutua koulutukseen. Valiokunta painottaa, että tukityöpaikat eivät saa lainmuutosten seurauksena vähentyä.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä yhdistysten ja säätiöiden tekemää työtä vaikeassa työllisyysasemassa olevien henkilöiden työllistämiseksi ja arvostaa järjestöjen yleishyödyllistä toimintaa esimerkiksi ympäristönsuojelun ja vapaa-ajantoiminnan edistämiseksi sekä kotipalvelujen tarjoamiseksi vähävaraisille. Valiokunta korostaa, että muutokset eivät saa vaikeuttaa yleishyödyllisten yhdistysten ja säätiöiden toimintaa eivätkä vaikeassa työllisyysasemassa olevien työllistymistä.

Valiokunta katsoo, että tulkittaessa sitä, harjoittaako yhdistys tai säätiö elinkeinotoimintaa, tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, aiheuttaako yhdistyksen tai säätiön toiminta todellista kilpailuhaittaa jollekin samalla alueella toimivalle yrittäjälle. Tässä harkinnassa työ- ja elinkeinotoimisto voi tarvittaessa käyttää apunaan paikallisen yrittäjäjärjestön asiantuntemusta. Verottajan päätös verottaa toimintaa ei sido työ- ja elinkeinotoimistoa, vaan työ- ja elinkeinotoimiston tulee ratkaista asia itsenäisesti kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen ja kiinnittäen erityistä huomiota paikallisiin kilpailuolosuhteisiin.

Valiokunta korostaa, että esimerkiksi kierrätyskeskuksen, kirpputorin tai työttömien kahvila-ruokalan ylläpitämistä, kotipalvelujen tuottamista vähävaraisille vanhuksille taikka omakotitalkkaritoimintaa ei tule tulkita elinkeinotoiminnaksi, jos toiminta ei tosiasiallisesti kilpaile yksityisen yrityksen toiminnan kanssa. Työttömien ylläpitämän kahvila-ruokalan päätarkoitus on yleensä toimia paikkana, jossa työttömät tapaavat toisiaan ja pitävät yllä sosiaalisia kontaktejaan. Mietittäessä esimerkiksi kotipalveluja vähävaraisille vanhuksille tuottavien yhdistysten toiminnan laatua tulee tarkoin selvittää, onko alueella oikeasti tarjolla niin edullisesti tuotettuja kaupallisia palveluja, että vähävaraisilla vanhuksilla olisi todellinen mahdollisuus käyttää niitä yhdistyksen tarjoamien palvelujen sijasta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että työ- ja elinkeinotoimistoille valmistetaan selkeät ja yksiselitteiset ohjeet. Kaikkien, jotka osallistuvat työ- ja elinkeinotoimistoissa elinkeinotoiminnan harjoittamista koskevaan arviointityöhön, tulee saada tarvittava koulutus niin, että heillä on valmiudet suorittaa arviointi mahdollisimman yhtenäisin perustein eri puolilla Suomea. Samalla valiokunta painottaa, että työ- ja elinkeinotoimistoilla tulee olla riittävästi henkilökuntaa niin, että arviointia ei tarvitse tehdä kiireellä, vaan se voidaan tehdä huolellisesti harkiten ja kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen. Valiokunta painottaa, että epäselvissä tilanteissa säännöksiä tulee tulkita hakijamyönteisesti.

Lainmuutokset vaikuttavat sosiaalisten yritysten toimintaedellytyksiin lyhentämällä pitkäaikaistyöttömien tukikaudet 24 kuukaudesta 12 kuukauteen. Saadun selvityksen mukaan työ- ja elinkeinoministeriö on viime vuonna käynnistänyt sosiaalisia yrityksiä koskevan kehityshankkeen, jonka tehtävänä on tuottaa tietoa sosiaalisten yritysten perustamiseen ja toimintaedellytyksiin liittyvistä seikoista ja tehdä kehittämisehdotuksia.

Valiokunta korostaa sosiaalisten yritysten merkitystä toimivien välityömarkkinoiden luomisessa ja vaikeasti työllistyvien työllistämisessä. Valiokunta kiirehtii toimia, joilla sosiaalisille yrityksille luodaan nykyistä merkittävästi paremmat toimintaedellytykset ja mahdollistetaan siten niiden määrän ja työllistämismahdollisuuksien huomattava lisääntyminen.

Nuorten työllistäminen

Nuorten työttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseksi palkkatuen ehtoja ehdotetaan määräaikaisesti lievennettäviksi alle 25-vuotiailla. Esityksen mukaan palkkatukisäännöksiä muutetaan määräaikaisesti (1.5.2010—31.12.2011) siten, että palkkatukea voidaan myöntää yritykselle määräaikaisen työsopimuksen perusteella, jos se palkkaa alle 25-vuotiaan nuoren kolmen kuukauden yhtäjaksoisen työttömyyden jälkeen.

Nuorten työllistymisen nopeuttamiseksi työ- ja elinkeinoministeriö on valiokuntakäsittelyn aikana esittänyt, että eduskunta muuttaisi palkkatukea koskevia säännöksiä vielä siten, että vuonna 2010 palkkatuki voitaisiin myöntää yritykselle määräaikaisen työsopimuksen perusteella alle 25-vuotiaan nuoren palkkaamiseen ilman työttömyyden vähimmäiskestoa. Nuorten palkkatukeen on tarkoitus liittää palkkatukiseteli/työllistymisseteli, jonka avulla nuoria aktivoidaan hakemaan työtä. Setelin avulla voidaan nuorten välityksellä kertoa työnantajille, erityisesti yrityksille, mahdollisuudesta rekrytoida nuoria palkkatuen avulla.

Valiokunta pitää nuorisotyöttömyyttä erittäin huolestuttavana. Valiokunta tervehtii tyydytyksellä kaikkia hallituksen esittämiä toimia tilanteen lievittämiseksi ja puoltaa ehdotusten hyväksymistä. Valiokunta esittää 1. lakiehdotusta muutettavaksi vuoden 2010 ajaksi siten, että palkkatukea voitaisiin myöntää yrityksille määräaikaisen työsopimuksen perusteella yrityksen palkatessa alle 25-vuotiaan nuoren vaikka heti työttömyyden alettua.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vaatimus alle 25 vuoden iästä rajaa tukitoimien ulkopuolelle suuren joukon vastavalmistuneita nuoria, jotka olisi valiokunnan käsityksen mukaan ollut hyvä sisällyttää erityistoimien piiriin. Nyt yritykset voivat palkata heitä palkkatuella määräaikaiseen työsuhteeseen vasta, kun he ovat ensin olleet vähintään kuusi kuukautta yhdenjaksoisesti työttöminä. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtio ja kunnat kantavat vastuuta nuorisotyöttömyyden lieventämisestä ja palkkaavat töihin yli 25-vuotiaita nuoria, jotka eivät kuulu nyt hyväksyttävien erityistoimien piiriin.

Työssäkäyntialue

Työttömyysturvalaissa säädettyä työssäkäyntialueen määrittelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että työssäkäyntialueet määräytyisivät kilometripohjaisesti. Henkilön työssäkäyntialue olisi hänen asuinpaikastaan 80 kilometrin etäisyydelle ulottuva alue. Tosiasialliset kulkuvaikeudet ja työmatkaan käytettävä aika huomioitaisiin pätevänä syynä kieltäytyä työssäkäyntialueen sisällä tarjotusta työstä. Työnhakijalla on pätevä syy kieltäytyä vastaanottamasta hänen työssäkäyntialueeltaan tarjottua työtä, jos hänen päivittäisen työmatkansa kesto ylittäisi kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia.

Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia perusteltuina. Kilometripohjainen työssäkäyntialue on tasapuolisempi ja oikeudenmukaisempi kuin kuntarajojen mukaan määräytyvä. Valiokunta pitää tärkeänä muutosta, jossa otetaan nykyistä paremmin huomioon työnhakijan todelliset kulkumahdollisuudet. Valiokunta painottaa, että työnhakijalta ei pidä edellyttää auton hankkimista, vaan autottoman henkilön tosiasialliset kulkumahdollisuudet tulee määrittää julkisten kulkuneuvojen aikataulujen ja kevyen liikenteen käyttömahdollisuuksien mukaan.

Valiokunta korostaa työnhakijoiden alueellisen liikkuvuuden edistämistä ja pitää tärkeänä, että työ- ja elinkeinotoimistoissa kannustetaan työnhakijoita työn hakuun myös oman työssäkäyntialueen ulkopuolelle. Joillakin reiteillä nopeat joukkoliikenneyhteydet mahdollistavat myös yli 80 kilometrin työmatkojen suorittamisen päivittäin alle kolmessa tunnissa.

Työnhakijaksi rekisteröityminen ja työllistymissuunnitelman laatiminen

Työnhakijaksi rekisteröityminen

Työnhakijaksi rekisteröitymistä koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että sähköinen verkkopalvelun kautta tapahtuva työnhakijaksi rekisteröityminen olisi ensisijainen tapa. Työnhakijaksi voisi kuitenkin rekisteröityä myös henkilökohtaisesti työ- ja elinkeinotoimistossa, kuten tähänkin asti.

Valiokunta pitää perusteltuna siirtymistä verkkopalvelun kautta tapahtuvaan rekisteröitymiseen. Se on nopea ja tehokas tapa hoitaa rekisteröityminen ja sopii hyvin monille asiakkaille, jotka voivat muutenkin käyttää sähköistä palvelua hyväkseen työnhakunsa edistämiseen. Samalla se säästää työ- ja elinkeinotoimistojen henkilöstön resursseja käytettäväksi asiakkaiden yksilölliseen palveluun.

Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että rekisteröitymisen onnistumisella on merkittäviä vaikutuksia työttömän työnhakijan oikeusasemaan. Jos rekisteröinti ei jostakin syystä olekaan onnistunut verkossa, vaikka työnhakija luulee sen onnistuneen, hänen oikeutensa työttömyysturvaan voi siirtyä monella viikolla. Valiokunta pitää välttämättömänä, että verkossa tapahtuva rekisteröityminen tehdään mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi. Siihen tulee liittyä vahvistusviesti, joka kertoo heti työnhakijalle rekisteröitymisen onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Sähköisestä rekisteröinnistä tulee valmistaa selkeä ja helppotajuinen ohjeistus, ja työnhakijoille tulee olla tarjolla sitä koskevaa puhelinneuvontaa.

Valiokunta painottaa henkilökohtaisen kontaktin tärkeyttä ensi kertaa työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaiksi tulevien nuorten palvelemisessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että mahdollisimman monet nuoret tulevat henkilökohtaisesti ilmoittautumaan työ- ja elinkeinotoimistoon, jotta heille voidaan tarjota heti työttömyyden alusta lähtien tarvittavaa ohjausta ja neuvontaa sekä muita heille sopivia palveluja.

Työnhakijoiden jakaminen asiakasryhmiin

Työ- ja elinkeinoministeriö on marraskuussa 2009 ohjeistanut työ- ja elinkeinotoimistoja siirtymään asiakassegmentointiin perustuvaan palveluun. Tarkoitus on, että henkilön tullessa työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaaksi suoritetaan alkukartoitus, jossa määritellään, kuuluuko asiakas suoraan työmarkkinoille tähtääviin, osaamisen kehittämisen kautta työmarkkinoille suuntaaviin vai työmarkkinoille kuntoutuviin. Näiden ryhmien lisäksi on asiakkaita, joiden ei katsota olevan työ- ja elinkeinotoimiston keinoin autettavissa ja jotka ohjataan vähimmäisasioinnin piiriin.

Asiakassegmentoinnilla pyritään tehostamaan resurssien käyttöä, käyttämään niukkoja henkilöresursseja mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja kohdentamaan henkilöstön asiantuntemus sinne, missä siitä arvellaan saatavan suurin hyöty. Valiokunta pitää tavoitetta hyväksyttävänä tilanteessa, jossa monet työ- ja elinkeinotoimistot joutuvat miettimään, miten käytettävissä olevilla resursseilla voitaisiin palvella kasvavaa asiakasmäärää. Valiokunta korostaa kuitenkin, että asiakkaan määrittämisen tiettyyn palveluryhmään tulee tapahtua yhdessä asiakkaan kanssa ottaen huomioon hänen omat näkemyksensä palvelutarpeistaan.

Valiokunta pitää huolestuttavana, että saadun arvion mukaan työ- ja elinkeinotoimistoissa on ohjattu noin 17 000 asiakasta vähimmäisasioinnin piiriin. Valiokunta korostaa, että Suomen väestön ikääntyessä kaikkien työikäisten työpanosta tarvitaan eikä ketään pitäisi päästää syrjäytymään työmarkkinoilta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että asiakkaan ohjaaminen vähimmäisasioinnin piiriin perustuu aina asiakkaan kanssa yhdessä tehtyyn tilannearvioon ja asiakkaan suostumukseen. Valiokunta painottaa, että myös vähimmäisasioinnin piirissä olevan asiakkaan tilannetta tulee seurata ja tilanteen muuttuessa tai asiakkaan sitä esittäessä ottaa hänet aktiivipalvelujen piiriin.

Suunnitelmalajien vähentäminen

Työllistymissuunnitelmalla ehdotetaan korvattavaksi nykyiset työnhakusuunnitelma, yksilöity työnhakusuunnitelma, uudistettu yksilöity työnhakusuunnitelma ja työllistymisohjelma. Valiokunta pitää uudistusta erittäin tervetulleena. Valiokunta on useissa mietinnöissään pitänyt tärkeänä järjestelmän selkiyttämistä siten, että erinimisten suunnitelmien määrä vähenee. Valiokunta katsoo, että ehdotettu muutos helpottaa järjestelmän hahmottamista ja palvelee niin asiakkaiden kuin työ- ja elinkeinotoimiston henkilöstönkin tarpeita.

Työllistymissuunnitelman laatiminen

Esityksen mukaan työnhakijan palvelutarve arvioitaisiin ja hänen kanssaan laadittaisiin työllistymissuunnitelma kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta. Valiokunta pitää ehdotusta perusteltuna. Työnhakijan työllistymisen nopeuttamiseksi on tärkeää, että työllistymissuunnitelma laaditaan heti työnhaun alkuvaiheessa.

Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota työ- ja elinkeinotoimistojen resurssitilanteeseen, joka vaikeuttaa uudistuksen asianmukaista toteuttamista varsinkin suurissa työ- ja elinkeinotoimistoissa. Monissa niistä työttömyyden kasvu näkyy ruuhkina ja palvelun heikkenemisenä. Joissakin toimistoissa on ruuhkien purkamiseksi siirrytty ajanvarausjärjestelmästä jonotusjärjestelmään, mikä on merkinnyt luopumista omaneuvojajärjestelmästä ja vähentänyt mahdollisuuksia yksilölliseen palveluun.

Ollakseen vaikuttava työllistymissuunnitelman tulee olla laadukas — sen tulee pohjautua analyysiin työnhakijan vahvuuksista ja palvelutarpeista ja sen laatimisessa tulee hyödyntää työ- ja elinkeinotoimiston henkilöstön asiantuntemusta niin alueen työmarkkinoista kuin työllistymistä edistävästä koulutuksesta ja muista palveluista. Jos työ- ja elinkeinotoimiston henkilöstö ei ehdi panostaa työllistymissuunnitelmien yksilölliseen laatimiseen, lakiehdotuksen hyvä tarkoitus ei toteudu.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että työ- ja elinkeinotoimistoihin saadaan lisää työvoimaa niin, että ruuhkat pystytään purkamaan ja työllistymissuunnitelmat laatimaan asianmukaisesti.

Saapuminen työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 11/2010 vp) kiinnittänyt huomiota työnhaun voimassaolon lakkaamista koskeviin säännöksiin, joilla on kiinteä yhteys työttömyysturvalain mukaiseen oikeuteen saada työttömyysetuutta. Julkisesta työvoimapalvelusta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan työnhaun voimassaolo lakkaa, jos työnhakija ei saavu sovittuun tai työ- ja elinkeinotoimiston työnhakijalle muutoin etukäteen ilmoittamaan työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman laatimis- tai tarkistamistilaisuuteen. Tilaisuuteen saapumatta jättämistä voidaan valiokunnan mielestä tällaisessa sääntely-yhteydessä pitää vakavana laiminlyöntinä ainoastaan, jos poisjäännille ei ole esitettävissä hyväksyttävää syytä. Säännöstä on syytä täydentää tätä tarkoittavalla maininnalla.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemyksiin ja esittää muutoksia julkisesta työvoimapalvelusta annettuun lakiin ja työttömyysturvalakiin ehdotettuihin säännöksiin, jotka koskevat saapumatta jäämistä työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman laatimis- tai tarkistamistilaisuuteen.

Työmarkkinatoimenpiteeseen osallistuvan oikeusasema

Työmarkkinatoimenpiteisiin ehdotetaan sovellettavaksi yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain tietosuojaa koskevia säännöksiä soveltuvin osin. Lisäksi ehdotetaan muutoksia työharjoittelun ja työelämävalmennuksen enimmäiskestoon.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan huomauttanut, että työmarkkinatoimenpiteeseen osallistuvan oikeusasema näyttäisi edelleen jäävän jossain määrin aukolliseksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan on tämän vuoksi syytä vielä arvioida, tulevatko esimerkiksi tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain säännökset näiden lakien soveltamisalamääritelmien johdosta sovellettaviksi myös näissä tilanteissa. Lakiehdotuksen 8 luvun 3 §:ään on perustuslain 6 §:n 2 ja 4 momentin sisältämien yhdenvertaisuussäännösten vuoksi asianmukaista lisätä viittaukset myös edellä mainittuihin lakeihin, jos ne eivät muutoin tule sovellettaviksi. Lisäksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan on syytä arvioida myös vuosilomalainsäädännön sovellettavuutta työmarkkinatoimenpiteeseen osallistuvan osalta.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on useissa yhteyksissä kiinnittänyt huomiota työmarkkinatoimenpiteisiin osallistuvien oikeusasemassa oleviin puutteisiin ja edellyttänyt hallituksen selvittävän, miten oikeusasema saataisiin mahdollisimman lähelle työsopimussuhteisten oikeusasemaa. Valiokunta pitää tärkeinä nyt tehtyjä ehdotuksia, joilla työmarkkinatoimenpiteeseen osallistuvat saatetaan työelämän tietosuojasäännösten piiriin.

Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että oikeusasemaan jää edelleen merkittäviä puutteita. Valiokunta esittää 1. lakiehdotukseen lisättäväksi viittaukset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeihin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että työmarkkinatoimenpiteisiin osallistuvat saatetaan asianmukaisella tavalla myös vuosilomasuojelun piiriin esimerkiksi säätämällä sovittavaan toimenpidejaksoon sisältyvästä yhdenjaksoisesta vapaasta, jonka pituus on suhteessa toimenpidejakson pituuteen ja joka vastaa vuosilomalain vähimmäistasoa. Vuosilomasuojelun toteuttaminen edellyttää muutoksia useisiin lakeihin, eikä niitä ole mahdollista tehdä eduskuntakäsittelyn yhteydessä ilman asianmukaista valmistelua. Tästä syystä valiokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, jossa edellytetään hallituksen valmistelevan kiireellisesti lainmuutokset, joilla työmarkkinatoimenpiteisiin osallistuvat saatetaan vuosilomalaissa tarkoitetun työaikasuojelun piiriin (Valiokunnan lausumaehdotus).