Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Työoloilla on suuri merkitys kansalaisten hyvinvoinnille.
Puutteellisista työoloista työpanosmenetyksinä ja
sairaanhoitokuluina kansantaloudelle aiheutuvien kustannusten on
arvioitu olevan jopa 3 % bruttokansantuotteesta.
Vuonna 1999 Suomessa kuoli työpaikkatapaturmissa 43
ihmistä ja työmatkatapaturmissa 33 ihmistä.
Eniten vakavia työtapaturmia sattuu rakentamisessa, puutavaran
ja puutuotteiden valmistuksessa, konepajateollisuudessa sekä kuljetus-
ja varastotöissä. Miehille sattuu yli kaksi kertaa
enemmän työtapaturmia kuin naisille.
Tapaturmariskit ovat viimeisten 30 vuoden aikana vähentyneet
noin 60—70 % työaikaan ja työntekijämääriin
suhteutettuna. Ennusteiden mukaan vähintään
viidennes työvoimasta altistuu kuitenkin jatkossakin perinteisille
työympäristön vaaroille, joita ovat ammattitauti-
ja tapaturmavaara sekä fysikaaliset, kemialliset ja biologiset
haittatekijät. Työelämään
on kuitenkin tullut ja tulossa uusia riski-ilmiöitä,
joihin tulee vastata, samaan aikaan kun perinteisiä työympäristöriskejä joudutaan
yhä käytännössä torjumaan
ja ehkäisemään. Tällaisia uusia
riskejä liittyy muun muassa henkisen kuormituksen kasvuun,
kiireen lisääntymiseen, tietotyön ongelmiin,
ikääntyvien työntekijöiden jaksamiseen nopeasti
muuttuvassa, entistä vaativammassa ja haasteellisemmassa
työssä, yksintyöskentelyn lisääntymiseen
sekä työssä kohdattuun väkivaltaan
ja väkivallan uhkaan.
Uudella työturvallisuuslailla pyritään
parantamaan työympäristöä ja
työolosuhteita, ennaltaehkäisemään
ja torjumaan työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja
työympäristöstä johtuvia työntekijöiden
fyysisen ja henkisen terveyden haittoja. Laki korostaa työpaikan
oma-aloitteista turvallisuuden hallintaa, johon sisältyvät
työpaikan haitta- ja vaaratekijöiden tunnistaminen
ja kartoittaminen, niiden merkityksen arvioiminen työntekijöiden
terveydelle ja asianmukaisiin toimenpiteisiin ryhtyminen epäkohtien
korjaamiseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että ehdotuksessa korostetaan ennakoivan työsuojelun
näkökulmaa ja pyritään hyvään
turvallisuusjohtamiseen. Tärkeää on,
että lakiin on sisällytetty myös työelämän
uusien riskien hallinta ja henkinen työsuojelu. Valiokunta
kiinnittää erityistä huomiota väkivallan
uhkaan ja yksintyöskentelyyn ja kiirehtii niitä koskevien
asetusten laatimista, jotta työpaikoille saataisiin tarkemmat
ohjeet esimerkiksi siitä, miten yksin
työskentelevän yhteydenpito ja avunsaantimahdollisuudet
tulee järjestää.
Niin sanotut yhteiset työpaikat, joilla toimii samanaikaisesti
tai peräkkäin useiden eri työnantajien
työntekijöitä ja itsenäisiä työnsuorittajia,
ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosina.
Tästä syystä on tärkeää,
että ehdotuksessa selkiytetään eri toimijoiden
vastuuta ja velvollisuuksia työturvallisuuden parantamiseksi
tällaisilla työpaikoilla.
Valiokunta korostaa työnantajan ja työntekijöiden
välisen yhteistoiminnan merkitystä työpaikan
turvallisuuden ja terveellisyyden parantamisessa. Yhteistoiminta
on paitsi tärkeää kartoitettaessa vaaratilanteita
ja luotaessa ohjeita ja käytäntöjä vaarojen
torjumiseksi myös merkittävä henkinen
voimavara pyrittäessä ratkomaan ihmissuhteisiin
liittyviä ongelmia työpaikoilla.
Tasa-arvonäkökohtien huomioon ottaminen
Esityksen perusteluissa on todettu, että työmarkkinoiden
voimakkaan jakautumisen johdosta naisten ja miesten työt
ja työolot poikkeavat toisistaan. Kaikkia työpaikkoja
koskevan lainsäädännön sisällön
muutokset vaikuttavat siten väistämättä eri
tavalla miehiin ja naisiin. Miesten osuus on viime vuosikymmenen
loppupuolella ollut noin 70 % tapaturmista ja 2/3
korvatuista ammattitaudeista. Naisvaltaisilla aloilla esiintyvät
tuki- ja liikuntaelinten vaivat eivät aina ole täyttäneet
korvattavuuden kriteereitä eivätkä siten
näy ammattitautitilastoissa. Valiokunta pitääkin
tärkeänä, että naisten alojen
ja ammattien erityisongelmat otetaan nykyistä paremmin
huomioon myös korvauskäytäntöjä kehitettäessä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että työturvallisuuslakiehdotuksessa on otettu
huomioon ammattirakenteessa tapahtunut muutos, joka on ilmennyt
toimihenkilöistymisen ja palvelutyön lisääntymisenä,
ja kiinnitetty erityistä huomiota työn kuormitustekijöiden
vähentämiseen. Tällaisia kuormitustekijöitä liittyy
esimerkiksi ergonomiaan, näyttöpäätetyöhön,
väkivallan uhkaan, häirintään
ja yksintyöskentelyyn, ja ne korostuvat erityisesti naisten
aloilla ja ammateissa.
Myös työsuhteet poikkeavat naisilla ja miehillä.
Erityisesti nuoret hyvin koulutetut naiset ovat useammin määräaikaisissa
töissä kuin miehet. On tärkeää selvittää,
miten määräaikaiset työsuhteet
vaikuttavat työyhteisöön kiinnittymiseen,
työsuojelutietoisuuteen ja mahdollisuuksiin vaikuttaa työpaikan
työolosuhteiden kehittämiseen. Määräaikaisissa
työsuhteissa olevilla on vakituisia työntekijöitä suurempi
vaara syrjäytyä ja passivoitua työyhteisön
sisällä. Koska työyhteisöön
tulevien sijaisten ja muiden lyhytaikaisten tai uusien työntekijöiden
tapaturmariski on huomattavasti suurempi kuin työyksikön vakituisten
työntekijöiden, työsuojelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota
heidän riittävään perehdyttämiseensä työtehtäviin
ja työpaikkaan liittyviin vaaratilanteisiin.
Häirintä
Työturvallisuuslakiesityksen häirintää ja
epä-asiallista kohtelua koskevat määräykset
kattavat sukupuolisen häirinnän lisäksi muutkin
epäasiallisen kohtelun tilanteet. Esimerkiksi esimiehen
ja työntekijän väliset tai työntekijöiden
väliset konfliktitilanteet voivat tulla lain sääntelyn piiriin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että työpaikan häirintä- ja
kiusaamistilanteisiin puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Tällöin ongelmat ovat yleensä helpommin
ratkaistavissa eikä työntekijälle ehdi
aiheutua pitkäaikaisia tai pysyviä terveydellisiä vaikutuksia.
Varhainen puuttuminen palvelee valiokunnan käsityksen mukaan
työturvallisuuslakiesityksessä yleisesti omaksuttua
ennalta ehkäisevää tarkoitusta.
Tasa-arvolakia — joka erityislakina sääntelee
sukupuolesta johtuvia häirintätilanteita — sovellettaessa
työnantajan on katsottu olevan velvollinen puuttumaan jo
vähäiseenkin häirintään.
Vaikka työturvallisuuslain ja tasa-arvolain kirjoitustapa
ja soveltamisala poikkeavat toisistaan, valiokunta katsoo, että lait
täydentävät toisiaan. Työturvallisuuslain
noudattamista valvova työsuojeluhallinto voi selvittää ja
puuttua yksittäisiin häirintätilanteisiin
tehokkaammin kuin tasa-arvovaltuutetun toimisto, jolla ei ole piiriorganisaatiota
eikä muutenkaan samanlaisia resursseja kuin työsuojeluhallinnolla.
Työsuojelun valvonta
Ehdotuksessa on kiinnitetty huomiota myös työturvallisuuslain
uudistuksen vaatimaan koulutukseen lain noudattamisen valvontaa
suorittaville organisaatioille, erityisesti työsuojelupiireille.
Keskeisessä asemassa ovat työsuojelutarkastajat,
joiden tulee saada koulutusta ja ohjeistusta myös menettelytavoista,
joilla he voivat puuttua työpaikkojen erilaisiin psykososiaalisiin
ongelmiin.
Työvoimapoliittisessa toimenpiteessä olevien työterveyshuolto
Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että työterveyshuoltolain
2 §:n muutosehdotus muuttaisi voimassa olevaa lainsäädäntöä siten,
että jatkossa työterveyshuoltolakia ei sovellettaisi työvoimapoliittisessa
toimenpiteessä eli työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa
tai työkokeilussa oleviin henkilöihin, koska he
eivät ole työ- tai virkasuhteessa. Muutosehdotusta
ei ole millään tavoin perusteltu hallituksen esityksessä.
Valiokunta totesi työterveyshuoltolain uudistamisesta
antamassaan lausunnossa (TyVL 9/2001 vp — HE 114/2001
vp), että pitkäaikaistyöttömien
työ- ja työllistymiskyvyn ylläpitäminen
edellyttää samantyyppisiä työkykyä ylläpitäviä,
ehkäisevästi painottuneita palveluja kuin työterveyshuolto
tarjoaa työsuhteessa oleville. Tällaisia palveluja
ovat esimerkiksi terveystarkastukset, ohjaus hoitoon ja kuntoutukseen
sekä terveyttä ja kuntoa ylläpitävä toiminta.
Valiokunta katsoi lausunnossaan, että työttömille
tulisi järjestää työterveyspalvelut
koko maassa.
Valiokunta toistaa lausunnossa esittämänsä näkemyksen
ja pitää tärkeänä,
että työterveyspalvelut kattavat myös
työvoimapoliittisessa toimenpiteessä olevat henkilöt.
Saamansa selvityksen mukaisesti valiokunta ehdottaa 15. lakiehdotuksen
2 §:ään tehtäväksi
muutoksen, jolla työterveyshuoltolain soveltamisala säilytetään
nykyisenä. Mahdolliset lain soveltamisalaan liittyvät
ongelmat tulee selvittää erikseen.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Työturvallisuuslaki
3 §. Lain soveltaminen vuokratyössä.
Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi
uuden 2 ja 3 momentin. Vuokratyö on lisääntyvä työn
tekemisen muoto, jossa sekä vuokratyöntekijän työnantajalla
että työn vastaanottajalla on työnantajan
velvoitteita. Ennen työn aloittamista on tärkeätä,
että työn vastaanottaja määrittelee työssä tarvittavat
ammattitaitovaatimukset ja muut työn erityispiirteet ja
ilmoittaa ne vuokratyöntekijän työnantajalle.
Tämän tulee varmistaa, että työntekijällä on
tehtävään vaadittava ammattitaito ja
että hän soveltuu muutenkin kyseiseen työhön.
Vuokratyöntekijän työnantajan tulee ilmoittaa
nämä seikat myös työntekijälle, jolloin
kaikki osapuolet ovat tietoisia työn vaatimuksista. Nämä seikat
on syytä mainita laissa. Niin ikään laissa
on perusteltua mainita työn vastaanottajan erityinen velvollisuus
huolehtia työntekijän perehdyttämisestä työhön
ja työolosuhteisiin sekä yhteistoiminnan, tiedottamisen
ja työterveyshuollon järjestelyihin. Vuokratyöntekijän
työnantajan ja työn vastaanottajan velvollisuuksia
voidaan lisäksi täsmentää asetuksella.
7 §. Muu lain soveltaminen.
Pykälään ehdotetaan tehtäväksi
kielellisiä korjauksia.
11 §. Erityistä vaaraa aiheuttava työ.
Valiokunta käsitteli äitiyssuojelua kaivostyössä ja muussa
vaarallisessa työssä uudistetun Euroopan sosiaalisen
peruskirjan hyväksymisestä antamassaan lausunnossa
(TyVL 2/2002 vp — HE 229/2001 vp) ja
totesi, että Suomi voisi sitoutua 8 artiklan 5 kohtaan
ottaen huomioon, että Suomen lainsäädäntöä voidaan
tarvittaessa selkiyttää työturvallisuuslain
kokonaisuudistuksen yhteydessä. Kaivostyöhön
ja muuhun vaaralliseen työhön sovelletaan työturvallisuuslakiehdotuksen
11 §:ää, joka sisältää asiallisesti
ottaen saman suojelutason kuin sosiaalisen peruskirjan 8 artiklan
5 kohta, vaikka ehdotetut säännökset
eivät nimenomaisesti kiellä työn tekemistä.
Säännösehdotus edellyttää vaarojen
arviointia sekä sen perusteella tapahtuvaa sopiviin työtehtäviin siirtämistä,
jos työ aiheuttaa erityistä vaaraa raskaana olevalle
työntekijälle tai sikiölle. Saadun selvityksen
mukaan käsite "erityinen vaara" viittaa siihen, että sama
työ ei välttämättä aiheuta vaaraa
muille työntekijöille. Jos muuta työtä ei voida
työpaikalla järjestää, on mahdollista
turvautua erityisäitiysrahajärjestelyyn.
17 §. Työnantajan ja työntekijöiden
välinen yhteistoiminta.
Pykälän 3 momentin viimeinen virke koskee
työntekijän aloiteoikeutta ja palautteen saantia.
Valiokunta ehdottaa säännökseen tehtäväksi
kielellisen täsmennyksen, jonka mukaan työntekijällä on
oikeus tehdä työpaikan turvallisuutta ja terveellisyyttä sekä muita
2 momentissa tarkoitettuja asioita koskevia ehdotuksia.
29 §. Yksintyöskentely.
Pykälään ehdotetaan tehtäväksi
kielellinen korjaus. Työn tekeminen yksintyöskentelynä on
kielellisesti kankea. Yksintyöskentelyn käsite
ei ole siinä määrin sisällöltään
selvä tai vakiintunut, että sen käyttäminen
tällä perusteella olisi välttämätöntä.
Sen vuoksi ilmaisu ehdotetaan korvattavaksi kielellisesti sujuvammalla
yleiskielen ilmaisulla. Myös 1 momentin yhteydenpitoa koskevaa
kohtaa ehdotetaan kielellisesti selkeytettäväksi
siten, että siinä tarkoitettu yhteydenpito on
järjestettävä työntekijän
ja työnantajan, työnantajan osoittaman edustajan
tai muiden työntekijöiden välillä.
45 §. Hälytys-, turvallisuus- ja pelastusvälineet
ja -ohjeet.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi
nykyisen työturvallisuuslain 28 §:n 3 momenttia
vastaava säännös, joka koskee pelastautumisvälineitä veden
varaan joutumisen vaaran varalta. Kyseinen säännös
on aikoinaan syntynyt suojaamaan hinaajissa ja puutavaran uitossa
olevien työntekijöiden henkeä veden varaan joutumistilanteissa.
Työtä vesillä tehdään
rannikkoliikenteessä ympärivuotisesti, sisävesillä varhaisesta
keväästä joulukuulle. Hypotermia- onnettomuuden
välttämiseksi on tarpeen, että työntekijällä on
käytettävissään paleltumiskuolemalta
suojaava kelluntapuku.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi
siten, että työntekijöille on annettava
tarpeelliset ohjeet tulipalon, hukkumis- tai muun vaaran varalta.
Tarpeellisten ohjeiden antamista vain tulipalon varalta on pidettävä liian
suppeana. Työntekijöille on perustelua antaa ohjeet myös
1 kohdan tarkoittamien laitteiden käytöstä sekä muidenkin
siinä mainittujen vaarojen kuin pelkästään
tulipalon vaaran varalta. Pykälän 3 momentin valtuutussäännöstä ehdotetaan
täsmennettäväksi siten, että asetuksella
voidaan antaa tarkempia säännöksiä työpaikan
varustamisesta 1 momentissa tarkoitetuilla laitteilla ja välineillä sekä 2
momentissa tarkoitetuista ohjeista.
48 §. Henkilöstötilat.
Pykälän 5 momentti ehdotetaan tarpeettomana
poistettavaksi. Rakennustyömaiden henkilöstötiloista
voidaan antaa tarkempia säännöksiä 4
momentin mukaisesti valtioneuvoston asetuksella.
60 § . Tavaroiden lähettäjää ja
kuormaajaa koskevat velvollisuudet.
Pykälän 2 momentin mukaista valtuutussäännöstä ehdotetaan
täsmennettäväksi siten, että asetuksella
voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1
momentissa tarkoitetuista ohjeista sekä esineen tai pakkauksen merkitsemisestä alukseen tai
muuhun kulkuneuvoon lastaamista varten. Säännös
sisältää Suomea sitoviin kansainvälisiin
velvoitteisiin perustuvan vaatimuksen tavarakollin merkitsemisestä ennen
alukseen lastaamista. Tämä velvoite on tällä hetkellä tarkemmin
säädelty asetustasolla. Tarvittaessa voidaan asetuksella
tarkemmin säätää esineen tai
pakkauksen merkitsemisestä myös silloin, kun se
lastataan muuhun kulkuneuvoon maantie-, ilma- tai rautatiekuljetusta
varten.
15. Laki työterveyshuoltolain 2 ja 12 §:n muuttamisesta
2 §. Soveltamisala.
Ehdotettu työterveyshuoltolain soveltamisalan muuttaminen
siten, että laki koskisi vain työ- ja virkasuhteessa
olevia työntekijöitä ei ole pelkästään
lakitekninen, vaan muutos jättäisi työterveyshuoltolain
ulkopuolelle henkilöryhmiä, joita nykyinen laki
koskee, kuten työvoimapoliittisessa toimenpiteessä olevat henkilöt.
Vastaavia laajennuksia, joilla soveltamisala pysyisi nykyisen laajuisena,
ei ole esitetty hallituksen esitykseen kuuluviin 10. ja 17. lakiehdotukseen.
Työterveyshuoltolain soveltamisalan muutosta ei ole hallituksen
esityksessä perusteltu ja näin ollen muutoksen
vaikutukset ovat epäselvät. Saamansa selvityksen
perusteella valiokunta ehdottaa, että työterveyshuoltolain 2 §:n
1 momentti säilytetään voimassaolevaa
lakia vastaavana. Työterveyshuoltolain soveltamisala ja
sen mahdolliset ongelmat sekä muutostarve tulee selvittää erikseen.