Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen päätavoitteena on pitkään työelämässä olleen
työntekijän mahdollisimman nopea työllistyminen
uudelleen tilanteissa, joissa työsuhteen päättyminen
ei ole johtunut työntekijän omasta menettelystä.
Esityksellä pyritään tehostamaan
työnantajan, työntekijän ja työvoimaviranomaisten
yhteistyötä ja kannustamaan työntekijää käynnistämään
työnhaku ja koulutukseen hakeutuminen heti irtisanomista koskevan
tiedon saatuaan.
Valiokunta pitää hallituksen esityksen tavoitteita
erittäin tärkeinä ja pitää esityksessä ehdotettuja
toimenpiteitä tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta
ehdottaa lakiehdotusten hyväksymistä eräin
tarkennuksin ja muutosehdotuksin. Valiokunta korostaa varhaisten
toimenpiteiden tärkeyttä työttömyyden
ehkäisyssä ja nopeassa työllistymisessä.
Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että työllistyminen
on sitä vaikeampaa, mitä kauemmin työttömyys
on kestänyt. Valiokunta pitää tärkeänä,
että muutosturvaan sisältyy työllistymisohjelmalisä,
jolla yhtäältä helpotetaan
irtisanomistilanteeseen liittyvää taloudellista
epävarmuutta ja toisaalta luodaan kannuste työnhaun
ja sitä tukevien toimenpiteiden nopeaan käynnistämiseen.
Määräaikaisissa työsuhteissa
työskentelevien asema
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan todennut pitävänsä hyvänä,
että lakiehdotuksessa on otettu huomioon määräaikaisissa
työsuhteissa työskentelevien asema. Valiokunta
toteaa, että määräaikaisia
töitä tekevien oikeutta etuuksiin tulisi jatkossa
pyrkiä parantamaan joko alentamalla vaadittavien työntekokuukausien
määrää tai pidentämällä työnteon
tarkastelujaksoa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksiin
määräaikaisissa työsuhteissa
työskentelevien aseman huomioon ottamisen tärkeydestä ja tarpeesta parantaa
heidän mahdollisuuksiaan päästä muutosturvaan
liittyvien etuuksien piiriin. Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa selvittää mahdollisuudet kehittää lainsäädäntöä sosiaali- ja
terveysvaliokunnan lausunnossa esitetyllä tavalla.
Samalla tulee selvittää, onko syytä edellyttää määräaikaisten
työsuhteiden osalta, että kyseessä on
koko kolmen vuoden tai 36 kuukauden ajan ollut
sama työnantaja, kun vastaavaa edellytystä ei
ole toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden osalta.
Irtisanomisperusteen riitauttaminen
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan todennut, että työllistymisohjelmalisän
saamista rajoittavat työttömyysturvalain säännökset, joiden
mukaan työntekijän riitauttaessa työsuhteen
päättymisperusteen päätöstä lisästä ei
anneta ennen kuin asia irtisanomisen laillisuudesta on lopullisesti
ratkaistu. Valiokunta kiinnittää työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnan huomiota siihen, että säännös
voi välillisesti aikaansaada sen, ettei irtisanottu tosiasiallisesti
voi riitauttaa työsuhteen päättymistä työttömyysturvan
heikkenemisen takia. Kun työllisyysohjelmalisä on vielä selvästi
suurempi kuin päivärahan korotusosa, on lisällä tärkeä merkitys
työttömän toimeentulolle eikä sen
taannehtiva saaminen vuosien jälkeen palvele enää sitä tarkoitusta,
jonka lisällä on tarkoitettu olevan pitkäaikaisen
työttömyyden ehkäisemiseksi. Valiokunta
toteaa, että järjestelmää olisi
syytä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen
välisin sopimuksin kehittää jatkossa niin,
ettei laillisten oikeusturvakeinojen käyttö johda
irtisanotun henkilön etuuksien heikennyksiin.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemykseen
ja pitää tärkeänä,
että hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa selvittää mahdollisuudet muuttaa järjestelmää siten,
että työntekijä voi tarvittaessa riitauttaa
irtisanomisen perusteen ilman pelkoa työttömyysturvaetuuksiensa
heikkenemisestä.
Muutosturvan toteuttamiseen tarvittavat henkilöstö-
ja toimintamäärärahat
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan korostanut,
että uudistuksen toimeenpanon onnistuminen vaatii lisätehtäviä saavien
työvoimahallinnon viranomaisten riittävää resursointia. Uudistuksen
toimiminen työttömyyttä ehkäisevästi
edellyttää työvoimaviranomaisilta viivyttelemätöntä toimintaa.
Kun irtisanottavien työntekijöiden ja heistä työvoimahallinnon
toimenpiteiden piiriin tulevien määrän
tarkka ennakointi on vaikeaa, tulee uudistuksen toimeenpanoa seurata
ja ryhtyä lisäresurssien turvaamiseen välittömästi,
jos hallituksen esityksessä esitetyt laskelmat ja työhallinnolle
annettavat lisäresurssit osoittautuvat alimitoitetuiksi.
Valiokunta korostaa, että työttöminä jo
olevien henkilöiden palvelut eivät saa kärsiä uudistuksen
johdosta. Pitkäaikaistyöttömille suunnattujen
yksilöllisten aktivointi-, kuntoutus- ja työllistämistoimenpiteiden
toteuttaminen hallitusohjelman mukaisesti vaatii jo muutoinkin työvoimaviranomaisten
henkilöstöltä tehostettua toimintaa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan huoleen riittävien resurssien
turvaamisesta työvoimaviranomaisille niin, että uudistus
pystytään asianmukaisella tavalla toteuttamaan
ilman, että joudutaan huonontamaan pitkäaikaistyöttömien
palveluja.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esityksen
valmistelussa on lähdetty siitä, että työllistymisohjelma
laadittaisiin vuosittain noin 15 000 henkilölle.
Kun yhden ohjelman laatimisen lasketaan vaativan noin 6 tuntia, ohjelmien
laatiminen vaatii yhteensä noin 90 000
työtuntia. Lisäksi lasketaan työnhakuvalmennukseen
menevän noin 24 000 tuntia. Työmäärän
lisäys vuositasolla olisi yhteensä 114 000
tuntia eli 76 henkilötyövuotta. Lisätalousarvioesitystä valmisteltaessa
tästä tarpeesta 2/3 on katsottu voitavan
hoitaa toimintaa tehostamalla
ja toimintaprosesseja kehittämällä. Näin
ollen lisätalousarvioesityksessä on
esitetty lisäystä momentille 34.06.21. (työvoima-asiain
paikallishallinnon toimintamenot) 660 000 euroa muutosturvan
toimintamallin edellyttäminä henkilöstölisäyksinä 1.7.2005
lukien. Tämä vastaa 26 viran kustannuksia. Tosin samalta
momentilta esitetään vähennettäväksi 469 000
euroa siirtona TE-keskuksille käytettäväksi
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen toimeenpanoon,
joten nettolisäys momentilla
on 191 000 euroa.
Valiokunta toteaa, että muutosturvan toimintamallin
tavoitteet työttömyyden keston lyhentämisestä varhaisen
puuttumisen, eri tahojen yhteistyön tiivistämisen
ja tehokkaiden toimenpiteiden avulla eivät toteudu, jos
työvoimatoimistoilla ei ole työntekijöitä näitä tehtäviä hoitamaan.
Valiokunta katsoo, että määrärahojen
riittävyyttä tulee tarkoin seurata ja ryhtyä nopeasti toimenpiteisiin,
jos lisätarvetta ilmenee.
Asiantuntijakuulemisessa ovat työmarkkinajärjestöt
ja työvoimatoimistot esittäneet valiokunnalle
huolensa siitä, että työvoimatoimistoilla
olisi riittävästi määrärahoja,
jotta muutosturvan piiriin tuleville voitaisiin tarjota sellaisia toimenpiteitä,
joita he tarvitsevat ja joiden ajalta työllistymisohjelmalisää maksetaan.
Muutosturvan toimintamallin toteutumisen kannalta olennaista on,
että työvoimaviranomaiset pystyvät tarjoamaan
muutosturvan piiriin tuleville mahdollisimman nopeasti laadukkaita,
työllistymistä edistäviä työvoimapoliittisen
aikuiskoulutuksen palveluja. Useat asiantuntijat ovat pitäneet hallituksen
esityksessä esitettyjä arvioita työvoimapoliittisen
aikuiskoulutuksen tarpeesta liian pieninä.
Esityksen perustelujen mukaan hallitus on arvioinut
työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuvan työllistymisohjelmien
perusteella vuosittain keskimäärin 5 000
opiskelijaa, joista 2 000:n on arvioitu osallistuvan nykyisinkin
koulutukseen heti työsuhteen päätyttyä. Näin ollen
hallitus on arvioinut lisäystä olevan keskimäärin
3 000 henkilöä vuodessa. Tämän mukaisesti
lisätalousarvioesityksessä on muutosturvan toimeenpanon
arvioitu lisäävän ammatillisen työvoimakoulutuksen
keskimääräistä volyymia noin
1 500 henkilöllä vuonna 2005. Lisämäärärahaa
esitetään 14 250 000 euroa, jolla arvioidaan
hankittavan 375 000 opiskelijatyöpäivää.
Jos koulutuksen volyymin lisäys jää arvioitua
pienemmäksi, vastaava osuus lisärahoituksesta
tulee lisätalousarvioesityksen perustelujen mukaan jättää käyttämättä.
Työllistymisohjelmalisää voi saada
vain tiettyjen työvoimapoliittisten toimenpiteiden ajalta,
ja näistä toimenpiteistä merkittävin
on työvoimapoliittinen aikuiskoulutus. Jo nykyisellään
työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen pääseminen
on vaikeaa ja vain noin puolet halukkaista
voidaan ottaa koulutukseen. Ottaen huomioon työllistymisohjelmalisän
tavoite kannustaa hakeutumaan
koulutukseen ja lisän merkitys työttömän
toimeentulon kannalta valiokunta pitää todennäköisenä,
että koulutushalukkuus ylittää selvästi
hallituksen esityksessä esitetyt arviot. Valiokunta katsoo,
että määrärahojen riittävyyttä tulee
tarkoin seurata ja ryhtyä nopeasti toimenpiteisiin, jos
lisätarvetta ilmenee.
Vaikeaselkoinen etuus- ja palvelujärjestelmä
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt
huomiota siihen, että ehdotettu uudistus
merkitsee työttömyysturvaetuuksien moninaistumista
entisestään. Etuuksien tason muodostuminen kirjavaksi
aiheuttaa järjestelmän vaikeaselkoisuutta ja siten
vaikeuttaa kansalaisen mahdollisuuksia tietää oikeuksistaan
ja monimutkaistaa myös etuusjärjestelmän
toimeenpanoa ja nostaa toimeenpanon kustannuksia.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan huoleen etuusjärjestelmän
monimutkaisuudesta ja vaikeaselkoisuudesta ja pitää tärkeänä,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin järjestelmän
selkiyttämiseksi. Samalla
valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotus
merkitsee myös työvoimatoimistojen palvelujärjestelmässä uuden
suunnitelman eli työllistymisohjelman lisäämistä jo
ennestään monen nimisten työnhakuun liittyvien
suunnitelmien kirjoon. Kyseessä on eri nimistä (työnhakusuunnitelma,
yksilöity työnhakusuunnitelma, uudistettu yksilöllinen
työnhakusuunnitelma, aktivointisuunnitelma, kotoutumissuunnitelma ja
työllistymisohjelma) huolimatta kaikissa tapauksissa
suurin piirtein samanlainen suunnitelma — vain suunnitelman
tekoajankohta ja kuhunkin suunnitelmaan liittyvät vaikutukset
vaihtelevat jonkin verran. Valiokunta katsoo, että niin
asiakkaiden kuin työvoimatoimistojen henkilöstönkin
kannalta olisi tärkeää selkiyttää järjestelmää.
Valiokunta edellyttää, että hallitus valmistelee
uudistuksen, jolla työnhakuun liittyvät suunnitelmat
yhdistetään ja etuusjärjestelmää yksinkertaistetaan (Valiokunnan
lausumaehdotus 2).
Ammatillisia valmiuksia parantavaan koulutukseen hakeutuminen
Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus on työhallinnon
rahoittamaa koulutusta, joka on opiskelijoille maksutonta. Se on
suunniteltu ensi sijassa työttömille työnhakijoille
ja työttömyyden uhkaamille
henkilöille. Koulutus voi olla valmentavaa koulutusta kuten
atk-koulutusta, kieliopintoja taikka työnhakukoulutusta.
Suuri osa työvoimakoulutuksesta on ammatillista koulutusta,
jonka tavoitteena voi olla ammattitutkinnon, ammatillisen perustutkinnon
tai erikoisammattitutkinnon suorittaminen.
Työvoimakoulutuksen tavoitteena on parantaa työhön
sijoittumisedellytyksiä. Valiokunta korostaa erityisesti
työelämän tarpeiden huomioon
ottamista koulutusta suunniteltaessa ja katsoo, että erityistä huomiota
tulee kiinnittää siihen, että koulutusta
annetaan niille aloille ja ammatteihin, joilla on kysyntää työvoimasta.
Työvoimapoliittista koulutusta voidaan järjestää ostamalla
opiskelupaikkoja yksittäisille työnhakijoille
tai tekemällä laajoja koulutushankintoja, joihin
opiskelijat voivat sijoittua oman työnhakusuunnitelmansa
tai työllistymisohjelmansa aikataulun ja tarpeen mukaan.
Vuoden 2003 alusta lähtien työvoimapoliittisena
koulutuksena on tietyin ehdoin voitu hankkia myös ammattikorkeakoulu-
ja yliopistotutkintoihin johtavaa koulutusta.
Työllistymisohjelmalisää voi työttömyysturvalain
muutosehdotuksen mukaan saada työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen
ajalta. Työllistymisohjelmaan voidaan kuitenkin sisällyttää myös
omaehtoiseen aikuiskoulutukseen osallistumista. Omaehtoiseen, ammatillisia
valmiuksia edistävään koulutukseen osallistumisen
ajalta maksetaan työttömälle koulutuspäivärahaa
edellyttäen, että hakija on koulutuksen aloittaessaan saanut
työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea
vähintään 86 päivää ja
hänellä on takanaan vähintään
10 vuoden työhistoria. Työllistymisohjelmalisää ei
kuitenkaan työttömyysturvalain muutosehdotuksen
mukaan makseta koulutuspäivärahaan.
Valiokunta korostaa omaehtoisen koulutuksen merkitystä työvoimaviranomaisten
hankkiman työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen rinnalla.
Valiokunnan käsityksen mukaan on tärkeää tukea
työttömän oma-aloitteista ja omaan kiinnostukseen
pohjautuvaa koulutukseen hakeutumista.
Hakeutumalla omaehtoiseen koulutukseen työttömän
koulutukseen pääsy voi myös olla huomattavasti
nopeampaa. Jos työllistymisohjelmaa laadittaessa katsotaan,
että omaehtoinen koulutus on kyseisen henkilön
ammatillisia valmiuksia edistävänä toimenpiteenä perusteltu,
ja se otetaan hänen työllistymisohjelmaansa, olisi
valiokunnan käsityksen mukaan johdonmukaista, että koulutuksen
ajalta voisi saada myös työllistymisohjelmalisää.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen piirissä on
valmisteilla uudistuksia, joiden tavoitteena on muun muassa parlamentaarisen
aikuiskoulutustyöryhmän ja selvitysmies Pentti
Arajärven ehdotusten pohjalta parantaa työttömien
koulutusmahdollisuuksia. Valiokunta pitää tärkeänä,
että tämän valmistelutyön yhteydessä selvitetään
mahdollisuudet poistaa koulutuspäivärahan saamiseen
liittyvä 86 päivän työttömyysedellytys,
jotta työtön voisi hakeutua
heti työttömyyden alettua koulutukseen. Samalla
tulee selvittää mahdollisuudet ottaa
omaehtoinen koulutus niiden toimenpiteiden joukkoon, joiden ajalta
työllistymisohjelmalisää maksetaan. Valiokunta
ehdottaa asiasta hyväksyttäväksi
lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1).
Työsulusta johtuvat työttömyysturvalainsäädännön
muutokset
Työsopimuslain mukaan työnantaja on velvollinen
maksamaan hänen käytettävissään
olevalle työntekijälle palkan työnteon
estyessä työnantajasta johtuvasta syystä.
Työnantajalla, joka asettaa työsulun, on palkanmaksuvelvollisuus,
ellei muuta sovita, niille työntekijöilleen, joita
työsulku ei koske. Näillä työntekijöillä ei
siten pääsääntöisesti
ole työttömyysturvan tarvetta.
Jos työnteon estymisen syynä on työpaikkaa kohdannut
tulipalo, poikkeuksellinen luonnontapahtuma tai muu sen kaltainen
työntekijästä ja työnantajasta
riippumaton tapahtuma, palkanmaksuvelvollisuus on 14 päivältä.
Tätä säännöstä sovelletaan
myös toisten työnantajien tai heidän
yhdistystensä työtaistelutoimenpiteistä johtuviin
työnteon estymisiin.
Työttömyysturvalain mukaan oikeus työttömyysturvaan
on muun muassa työntekijällä, jonka työnteko
on estynyt sellaisen toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpiteen
takia, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen työehtoihinsa
tai työoloihinsa. Näin ollen hänellä on
oikeus työttömyysturvaan työnteon estyessä toisten
työntekijöiden työtaistelutoimenpiteen
takia ollessaan lakon kohteena olevan työnantajan tai muun työnantajan
palveluksessa, jos työtaistelutoimenpiteellä ei
ole riippuvuussuhdetta työnhakijan työehtoihin
tai työoloihin.
Säännös ei koske työnantajan
työsulun vuoksi ilman työtä jääneitä toisen
työnantajan palveluksessa olevia työntekijöitä.
Näin ollen työntekijät, joiden työnteko
on estynyt toisen työnantajan työsulun takia ja
palkanmaksu päättyy 14 päivän
jälkeen ja joita ei ole lomautettu, jäävät ilman
työttömyysturvaa. Jotta työnteon estymistilanteita
arvioitaisiin samalla tavalla riippumatta siitä,
onko työtaistelutoimen toteuttaja työnantaja vai
työntekijät, valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen
ja sosiaali- ja terveysministeriön tekemän ehdotuksen
perusteella työttömyysturvalain 4 luvun 1 §:n
1 momentin 2 kohtaa muutettavaksi siten, että se olisi
neutraali toimenpiteen järjestäjän suhteen.
Samalla ehdotetaan muutettavaksi 5 luvun 13 §:n ja 7 luvun 9 §:n
säännöksiä työtaistelutoimenpiteen
vaikutuksesta omavastuuaikaan. Muutoksia on tarkoitus soveltaa 1
päivästä kesäkuuta 2005 lukien.
Sosiaali- ja terveysministeriön toimittaman selvityksen
mukaan muutosten taloudellisten vaikutusten arviointiin liittyy
epävarmuustekijöitä. Työsulut
ovat olleet harvinaisia. Lisäksi kustannukset riippuvat
myös työsulun kestosta ja siitä, millä aloilla
työsulkuja käytetään ja kuinka
laajaksi työsulun vaikutukset yhteiskunnassa muodostuvat.
Jos oletetaan, että työsulku kestäisi
viikon ja estäisi 1 000 työtaistelutoimenpiteen
ulkopuolisen työntekijän työnteon, bruttokustannukset
olisivat tällöin noin 230 000 euroa,
josta valtio maksaisi runsaat 100 000 euroa,
työttömyyskassat runsaat 12 000 euroa ja loput
runsaat 110 000 euroa maksaisi työttömyysvakuutusrahasto.
Tiedotus, koulutus ja seuranta
Muutosturvan kokonaisuus koostuu useista laeista,
joissa muutosturvan piiriin pääsyn edellytykset
vaihtelevat. Eri laeissa on myös erilaisia säännöksiä siitä,
mitä toimenpiteitä muutosturva koskee ja mitä oikeuksia
ja velvollisuuksia siitä seuraa.
Muutosturvan kokonaisuuden monimutkaisuus asettaa suuria haasteita
sitä koskevan koulutuksen ja tiedotuksen järjestämiselle
niin, että muutosturvan kokonaisuus ja siihen kuuluvien osien
erilaiset määräytymisperusteet ymmärretään.
Tässä työssä erityinen vastuu
on työmarkkinajärjestöillä,
joiden tulee huolehtia siitä, että työpaikoilla
ainakin luottamusmiehet ja -valtuutetut sekä henkilöstöhallinnosta
vastaavat henkilöt tuntevat eri lakeihin sisältyvät
säännökset ja pystyvät soveltamaan
säännöksiä oikein.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää kansantajuisten,
mutta kuitenkin selkeiden, yksiselitteisten ja tarkkojen ohjeiden
laatimiseen niin, että muutosturvaa tarvitsevat voivat
niiden avulla selvittää oikeutensa ja velvollisuutensa
eikä tiedon puutteesta johtuvia oikeuksien menetyksiä tapahdu.
Tehokasta koulutusta tulee järjestää myös
työvoimatoimistojen, työttömyyskassojen ja
Kansaneläkelaitoksen työntekijöille,
jotta he osaavat soveltaa lainsäädäntöä ja
antaa oikeita ohjeita muutosturvaa tarvitseville asiakkailleen.
Muutosturvaa koskevalla uudistuksella on tärkeä tavoite
nopeuttaa irtisanottujen työntekijöiden työllistymistä.
Järjestelmää on käsitelty paljon
julkisuudessa, ja sen toteutukseen kohdistuu suuria odotuksia. Valiokunta
edellyttää, että hallitus tarkoin seuraa
lainsäädännön toimivuutta ja
vaikutuksia sekä toiminnan edellyttämien resurssien
riittävyyttä ja ryhtyy tarvittaessa välittömästi
toimenpiteisiin muutosten tekemiseksi, jotta lainsäädännöllä voidaan
päästä sille asetettuihin tavoitteisiin.
Valiokunnalle tulee antaa asiasta selvitys vuoden 2007 loppuun mennessä (Valiokunnan
lausumaehdotus 3).
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Työsopimuslaki
7 luku. Työsopimuksen irtisanomisperusteet
12 §. Työntekijän oikeus työllistymisvapaaseen.
Valiokunta toteaa, että pykälä on
keskeinen koko muutosturvan perusajatuksen eli työnhaun mahdollisimman
varhaisen käynnistymisen kannalta. Sitä joudutaan
tulkitsemaan niin pienillä kuin suurillakin työpaikoilla
kaikissa irtisanomistilanteissa. Tästä syystä olisi
ollut toivottavaa, että säännökset
olisi muotoiltu selkeiksi. Valitettavasti näin ei olla
onnistuttu tekemään, vaan säännöstä lukemalla
on vaikea hahmottaa esimerkiksi sitä, missä tilanteissa
vapaan käyttäminen edellyttää sitä,
että vapaata käytetään työllistymisohjelman
mukaiseen toimenpiteeseen. Koska kyseessä on kolmikantaisesti
valmisteltu, tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun liittyvä esitys,
jonka voimaansaattamisella on kiire, valiokunta ei ole katsonut
voivansa ryhtyä säännöksiä selkiyttämään.
Näin ollen valiokunta korostaa yhtäältä hallituksen
ja toisaalta työmarkkinajärjestöjen vastuuta
siitä, että säännöksen
soveltamista koskevat ohjeet laaditaan yksiselitteisiksi ja saatetaan
kaikkien niitä tarvitsevien tietoon.
Pykälän 4 momentin mukaan työllistymisvapaan
käytöstä ei saisi aiheutua työnantajalle merkittävää haittaa.
Esityksen perustelujen mukaan lähtökohtana merkittävää haittaa
arvioitaessa on, että vapaan epääminen
olisi poikkeuksellista ja edellyttäisi huomattavasti suurempaa haittaa
kuin yksittäisen työntekijän tilapäisestä poissaolosta
esimerkiksi sairauden johdosta yritykselle normaalisti aiheutuu.
Yleensä vapaa pitäisi antaa
työntekijän ilmoittamana aikana. Työllistymisvapaan
käyttämisestä voisi aiheutua työnantajalle
merkittävää haittaa esimerkiksi, jos
vapaata käyttävä työntekijä ilmoittaisi
siitä hyvin lähellä vapaan alkamista
tai työllistymisvapaata käyttäisi usea
työntekijä samanaikaisesti ja näistä aiheutuisi
olennaisia vaikeuksia työn järjestelyille ottaen
huomioon myös yrityksen koko.
Valiokunta toteaa, että pienissä yrityksissä ja projektiluonteisissa
töissä voi syntyä ongelmallisia tilanteita
vapaita käytettäessä, jos työvoima
on mitoitettu päättymässä olevan
projektin mukaisesti eikä töitä ole mahdollista
teettää kenelläkään
muulla. Valiokunta katsookin, että tämän
säännöksen soveltamista ja käytännössä esiin
tulevia ongelmatilanteita tulee erityisesti seurata ja tarvittaessa
tarkentaa lainsäädäntöä, jotta
merkittävän haitan tulkinta selkiytyy.
9 luku. Työsopimuksen päättämismenettely
3 a §. Työnantajan ilmoitus työvoimatoimistolle.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin
työnantajalle velvollisuus ilmoittaa tiedot taloudellisilla
ja tuotannollisilla perusteilla irtisanotuista työntekijöistä työvoimatoimistolle.
Valiokunta ehdottaa säännöstä tarkennettavaksi
siten, että siinä viitataan työsopimuslain
asianomaisiin pykäliin.
Pykälän mukaisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin
kuuluvat vain sellaiset irtisanotut työntekijät,
joille kertyisi yhteensä vähintään
kolmen vuoden mittainen työhistoria saman tai eri työnantajien
työssä viimeistään ennen irtisanomisajan
päättymistä. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että tietojen luovuttamisen tarkoitus on nopeuttaa
työllistymistä tukevien ja tähän
tarvittavien toimenpiteiden suunnittelua. Tästä syystä työvoimaviranomaisten
tehokkaan toiminnan kannalta olisi tärkeää,
että he saisivat tiedot kaikista irtisanotuista riippumatta
siitä, onko irtisanotulla kolmen vuoden työhistoriaa.
Valiokunnan saaman tiedon mukaan joissakin irtisanomistilanteissa
onkin työnantajan kanssa voitu yhteisymmärryksessä sopia,
että tiedot toimitetaan kaikkien irtisanottujen osalta,
vaikka velvoitetta siihen ei lainsäädännössä ole
ollut. Valiokunta pitää tärkeänä,
että tähän pyritään myös
jatkossa, vaikka lain velvoite onkin rajattu vain niihin työntekijöihin,
joita koskee oikeus julkisesta työvoimapalvelusta annetun
lain mukaiseen työllistymisohjelmaan.
3. Laki julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain
muuttamisesta
5 a luku. Muutosturva ja siihen liittyvä työllistymisohjelma
2 §. Oikeus työllistymisohjelmaan.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa, että säännöstä selvennetään
lisäämällä samaa työnantajaa
koskeva edellytys myös useita määräaikaisa
työsuhteita koskevaan kohtaan.
4 §. Työllistymisohjelman sisältö.
Säännöksestä ehdotetaan
korjattavaksi kirjoitusvirhe.
5 §. Työllistymisohjelman voimassaolo.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa, että säännöstä selvennetään.
Jos henkilö, jonka kanssa on laadittu työllistymisohjelma, tulee
uudelleen oikeutetuksi työllistymisohjelmaan, hänen
kanssaan on laadittava kokonaan uusi työllistymisohjelma,
jossa otetaan huomioon työnhakijan senhetkinen
tilanne ja muut 4 §:n 1
momentissa tarkoitetut seikat. Henkilö tulee uudelleen
oikeutetuksi työllistymisohjelmaan, kun hänet
työllistymisohjelman alkamisen jälkeen irtisanotaan
2 §:n 1 momentissa mainituista syistä tai
hän irtisanoutuu uuden 2 §:n 2 momentissa
tarkoitetun lomautuksen jälkeen taikka on uuden työsuhteen
päättyessä ollut määräaikaisessa
työsuhteessa samaan työnantajaan keskeytyksittä vähintään
kolme vuotta tai on ollut samaan työnantajaan määräaikaisissa
työsuhteissa yhteensä vähintään
36 kuukautta viimeksi kuluneen 42 kuukauden aikana. Aiempi työllistymisohjelma
lakkaisi, kun uusi työllistymisohjelma on allekirjoitettu.
Työttömyysturvalakiehdotuksen 6 luvun 3 a §:n
4 momentin mukaan työllistymisohjelmalisän 20
päivän ja 185 päivän enimmäisaikojen
laskeminen aloitetaan alusta, kun uudelleen työllistymisohjelmaan
oikeutetun kanssa on laadittu uusi työllistymisohjelma.
Jos henkilö ei halua käyttää oikeuttaan
uuteen työllistymisohjelmaan, aiempi työllistymisohjelma
ja sen perusteella työllistymisohjelmalisän enimmäisajoista
käytetyt maksupäivät jäisivät
edelleen voimaan.
12 luku. Tukien, avustusten ja etuuksien toimeenpanoa koskevat
säännökset
3 §. Koulutustuen ja ylläpitokorvausten myöntäminen
ja maksaminen.
Säännöksestä ehdotetaan
korjattavaksi kirjoitusvirhe.
4. Laki työttömyysturvalain muuttamisesta
1 luku. Yleiset säännökset.
5 §. Määritelmät.
Valiokunta ehdottaa, että säännöstä täsmennetään
lisäämällä siihen viittaus
julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 5 a lukuun.
4 luku. Soviteltu ja vähennetty työttömyysetuus
1 §. Oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen.
Edellä yleisperusteluissa esitettyyn viitaten valiokunta
ehdottaa voimassaolevaa lakia muutettavaksi siten, että työnteon
estyminen voi johtua myös työnantajien työtaistelutoimenpiteestä.
5 luku. Työttömyyspäivärahan
saamisen edellytykset
13 §. Omavastuuaika.
Edellä yleisperusteluissa esitettyyn viitaten valiokunta
ehdottaa voimassaolevaa lakia muutettavaksi siten, että työnteon
estyminen voi johtua myös työnantajien
työtaistelutoimenpiteestä.
6 luku. Työttömyyspäivärahan
määrä ja kesto
2 §. Ansiopäivärahan ansio-osa,
korotettu ansio-osa
ja työllistymisohjelmalisä.
Pykälän 2 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi
lakitekniset muutokset.
Valiokunta korostaa, että oikeus työllistymisohjelmaan
ja työllistymisohjelmalisään tulee olla
myös henkilöillä, joiden työsuhde
irtisanotaan heidän ollessaan äitiys-, vanhempain-
tai hoitovapaalla taikka jäämässä näille
vapaille. Tällaisella henkilöllä tulee
olla oikeus työllistymisohjelmaan ja työllistymislisään,
kun hän vapaan jälkeen hakeutuu
työttömäksi työnhakijaksi.
7 luku. Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset
9 §. Omavastuuaika.
Edellä yleisperusteluissa esitettyyn viitaten valiokunta
ehdottaa voimassaolevaa lakia muutettavaksi siten, että työnteon
estyminen voi johtua myös työnantajien työtaistelutoimenpiteestä.
14 luku. Erinäisiä säännöksiä
3 §. Voimaantulosäännös.
Edellä yleisperusteluissa esitettyyn viitaten valiokunta
ehdottaa, että työnteon estymiseen liittyviä säännösmuutoksia
sovellettaisiin 1 päivästä kesäkuuta
2005 lähtien. Samalla ehdotetaan, että etuuden
myöntäjä oikaisisi viran puolesta päätöksensä,
jos se on ennen lain voimaantuloa ehtinyt tehdä kielteisen
päätöksen koskien sellaista työnantajien työtaistelutoimenpiteen
aikaista työttömyysturvaa, joka muutettujen säännösten
mukaan myönnetään.
5. Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun
lain muuttamisesta
8 §. Peruspäivärahan, perustuen,
korotusosan ja työllistymisohjelmalisän rahoitus.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälästä poistetaan
asetuksenantovaltuus. Rahoituksesta
voidaan tarkoituksenmukaisemmin säätää tarkemmin
työttömyysturvalain täytäntöönpanosta
annetussa valtioneuvoston asetuksessa, jossa säädetään
muidenkin Kansaneläkelaitoksen maksamien työttömyysetuuksien rahoituksesta.