Perustelut

Alueellisen liikkuvuuden edistäminen

Hallituksen esityksen mukaiset tukimuodot

Esityksessä ehdotetaan liikkuvuutta tuettavaksi laajentamalla muutosturvaa harkinnanvaraisella enintään 700 euron muuttoavustuksella, jota voitaisiin myöntää myös työmarkkinatukeen oikeutetulle. Lisäksi työmarkkinatukeen oikeutetulle myönnettävän matka-avustuksen enimmäiskestoa pidennettäisiin 2 kuukaudesta 4 kuukauteen.

Valiokunta pitää muutoksia tarpeellisina ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina. Ehdotetut tukimuodot kohdistuvat kuitenkin vain pieneen osaan työttömistä ja työttömyysuhan alaisista ja merkitsevät tukijärjestelmän sirpaloituneisuuden lisääntymistä. Niiden avulla ei pystytä merkittävästi ratkaisemaan alueelliseen liikkuvuuteen liittyviä ongelmia. Valiokunta pitää tärkeänä, että tukijärjestelmiä selkiytetään ja tukimuodoista tehdään mahdollisimman kattavia ja joustavia. Samojen tukimuotojen tulisi koskea kaikkia työttömiä ja työttömyysuhan alaisia, jolloin väliinputoajia ei syntyisi. Esimerkiksi nyt käyttöön otettava muuttoavustus olisi valiokunnan käsityksen mukaan perusteltua ulottaa kaikkiin työttömiin ja työttömyysuhan alaisiin, mikäli avustus osoittautuu vaikutuksiltaan tarkoituksenmukaiseksi tukimuodoksi.

Alueellisen liikkuvuuden tarpeiden kokonaisvaltainen tarkastelu

Väestörakenteen muuttuessa työvoiman tarjonta niukentuu ja työvoiman saatavuuteen liittyvät ongelmat lisääntyvät. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannon parantamiseksi tarvitaan monipuolisia toimenpiteitä alueellisen liikkuvuuden tukemiseksi.

Valiokunta pitää tärkeänä, että alueellisen liikkuvuuden tarpeita tarkastellaan kokonaisvaltaisesti niin, että erilaiset alueet ja niissä olevat liikkuvuuden esteet ja tukitarpeet tulevat asianmukaisesti huomioon otetuiksi. Myös syrjäseuduilla on työvoimakapeikkoja ja alueellisia työvoimatarpeita, joiden tyydyttäminen edellyttää niihin soveltuvia tukimuotoja. Esimerkiksi Lapissa on joillakin alueilla tarvetta työvoimasta terveydenhuollossa sekä matkailu-, rakennus- ja kaivostoiminnassa, mutta korkeasta työttömyydestä huolimatta sopivaa työvoimaa on vaikea saada. Tukimuotojen tulisikin olla sellaisia, että ne ottaisivat huomioon myös alueiden sisäisiä ja paluumuuttoon liittyviä tarpeita.

Työ- tai koulutuspaikan vastaanottaminen voi olla vaikeaa paitsi oman työssäkäyntialueen ulkopuolelta myös sen sisältä, jos etäisyydet ovat pitkiä ja julkiset kulkuyhteydet puutteellisia tai puuttuvat kokonaan. Työssäkäyntialueen sisälläkin etäisyys kotoa työ- tai koulutuspaikkaan voi olla yli 100 kilometriä suuntaan. Tällöin kulkeminen tulee väistämättä kalliiksi, käytettiinpä julkista liikennettä tai omaa autoa. Työmatkakulujen verovähennysoikeuden enimmäismäärän nostaminen helpottaa osaltaan näitä ongelmia. Tässä hallituksen esityksessä esitetyt liikkuvuuden tukimuodot koskevat sen sijaan vain työssäkäyntialueen ulkopuolelle suuntautuvaa liikkumista. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan työmarkkinatukena myönnettävä matka-avustus on tarkoitettu tukemaan erityisesti alueellista lähiliikkuvuutta. Ottaen huomioon joidenkin työssäkäyntialueiden maantieteellisen laajuuden olisi valiokunnan mielestä perusteltua, että tukea voitaisiin myöntää myös silloin, kun työpaikka on työssäkäyntialueen sisällä, jos matka työpaikkaan on pitkä.

Liikkuvuuden helpottaminen edellyttää myös muita toimenpiteitä. Ensi vuoden talousarvioesityksestä antamassaan lausunnossa (TyVL 19/2006 vp) valiokunta katsoi, että työmarkkinatukeen oikeutetuille toimenpiteen ajalta maksettavaa ylläpitokorvausta tulisi nostaa nykyisestä 8 eurosta 10 euroon, jotta siitä jäisi jotakin käteen matka- ja ruokailukulujen jälkeen. Kun tavoitteena on kannustaa työmarkkinatukeen oikeutettuja osallistumaan aktiivitoimenpiteisiin, on tärkeää varmistaa, että aktiivitoimenpiteeseen osallistuminen on aina myös taloudellisesti mahdollista. Näin ei välttämättä aina ole, jos kustannukset ylittävät ylläpitokorvauksen määrän. Kannustavuuden kannalta tärkeää olisi, että työttömälle jäisi aina toimenpiteen aikana edes jonkin verran enemmän käteen kuin oltaessa passiivituella.

Terveydenhuoltoalan työvoimapulan ennustetaan lähivuosina pahenevan. Suomesta on muuttanut suuri määrä terveydenhuoltoalan henkilöstöä töihin muun muassa Ruotsiin, Norjaan ja Isoon-Britanniaan. Valiokunta katsoo, että työvoimapulaa helpottamaan olisi syytä kehittää tukimuotoja, joilla suomalaisia terveydenhuoltoalan ammattihenkilöitä voitaisiin houkutella muuttamaan takaisin kotimaahan. Muuttokustannusten korvaaminen voisi olla yksi väline, jolla helpotettaisiin paluumuuttoa.

Verotukselliset ratkaisut

Verotuksellisin ratkaisuin voidaan vaikuttaa merkittävästi liikkuvuuteen. Vuoden 2007 talousarvioesityksen mukainen matkakuluvähennyksen enimmäismäärän nostaminen on alueellisen liikkuvuuden kannalta tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen toimenpide. Työssäkäyntimatkojen pidentyessä ja matkustuskustannusten jatkuvasti noustessa on tärkeää, että kehitys näkyy myös matkakuluvähennyksessä.

Ongelmallisia vaikutuksia työvoiman liikkuvuuteen on ollut komennusmiesten päivärahoja koskeneilla verottajan ratkaisuilla, joiden seurauksena esimerkiksi Lounais-Suomen telakoiden työvoimansaanti kotimaasta on selvästi heikentynyt. Komennusmiehet ovat tyypillinen työntekijäryhmä, joka joutuu työn johdosta asumaan osan aikaa poissa kotipaikkakunnaltaan. Nykyisten säännösten ja niistä tehtyjen tulkintojen mukaan näitä kustannuksia ei aina voida kompensoida maksamalla päivärahoja. Valiokunta pitää tärkeänä, että selvitetään mahdollisuudet luoda jokin verotuksellinen tukimuoto, jonka avulla työstä aiheutuvasta kahdella paikkakunnalla asumisesta syntyviä ylimääräisiä kustannuksia pystyttäisiin huomioimaan nykyistä paremmin.

Julkisen liikenteen puutteiden vaikutukset työvoiman liikkuvuuteen

Julkisen liikenteen puuttuminen tai sen kyvyttömyys palvella työmatkaliikennettä on merkittävä ongelma työvoiman alueellisen liikkuvuuden kannalta. Kaikilla ei ole ajokorttia tai mahdollisuutta pitää autoa. Julkisen liikenteen toimivuutta tulisi parantaa myös haja-asutusalueilla, jotta kaikille turvattaisiin mahdollisuudet kulkea työhön ja opiskelemaan. Samalla edistettäisiin myös työmarkkinoiden ulkopuolella olevan väestön, kuten vanhusten ja lasten, mahdollisuuksia osallistua harrastuksiin ja erilaiseen sosiaaliseen toimintaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että aiheutuvia kustannuksia pohdittaessa otettaisiin huomioon myös julkisen liikenteen järjestämisestä yhteiskunnalle kokonaistaloudellisesti tulevat hyödyt, joita syntyy paitsi työvoiman saatavuuden parantumisesta myös säästyvinä kustannuksina esimerkiksi ympäristönsuojelussa ja tienpidossa sekä sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen järjestämisessä. Ruotsin Övertorneåssa toteutetulla ilmaisella joukkoliikenteellä on ollut monipuolisia, myönteisiä vaikutuksia kunnan elinkeinoelämälle ja kuntalaisten hyvinvoinnille.